Oliko se siinä, uumoilee Kim Cesarion.

Jo lähes perinteinen Nuorgamin kesähittiranking on edennyt kolmanteen vuosiluokkaansa. Palasimme järjestyksen määrittämisessä kahden vuoden takaiseen formaattiin, sillä kesähitti on parhaimmillaan silloin, kun se jää esittäjänsä ainoaksi tai ainakin selvästi suurimmaksi hitiksi. Lisäsimme kuitenkin mukaan jokaisesta kappaleesta tärkeimmän eli sanoituksen koukun.

Tänä vuonna haaviin jäi kovien kotimaisten lisäksi ruotsalaista, norjalaista, ranskalaista, yhdysvaltalaista, brittiläistä sekä kerrassaan valtioiden rajat rikkovaa osaamista. Sekä tietenkin muutama maininnan arvoinen bonus, vaikka ne eivät listahiteiksi vielä ole nousseetkaan.

#1 Adelén – Bombo

Kuka: Norjan euroviisukarsinnoissa kakkoseksi sijoittunut nuori laulajatar.

Miksi: Vuonomaan viisukarsinnoissa oli tänä vuonna kova taso, sillä näinkin mahtava eurohumppa jäi kakkoseksi Margaret Bergerin I Feed You My Loven takana. Vanha temppu on parempi kuin pussillinen uusia: tässä on ihan kaikki perinteisen kesähitin ainekset videon hiekkarannalla juoksentelusta iänikuiseen haitari-imitaatioon. Lisäpisteitä espanjan kielen miltei hienovaraisesta sovittamisesta kappaleeseen.

Koukku: ”Bailar al son del bom-bom-bom-bom-bom-bo”

Hittistatus: Salakavalasti hittiasemille ja Spotify-soittolistoille pom-pom-pomppinut bilebiisi.

Oliko se siinä: Tietenkin.

Video ei ole enää saatavilla

#2 Kim Cesarion – Undressed

Kuka: Ruotsalainen, jolla on kreikkalaisia ja guadaloupelaisia sukujuuria sekä levytyssopimus. Paratiisisaaren eksotiikkaa, uuh ja aah!

Miksi: Kukaan muu – edes Flo Rida – ei tänä vuonna viitsinyt yrittää näin keskinkertaisella poplaululla, joten Kim tyrmistyttävine falsetteineen pääsi iskemään takavasemmalta. Hittiasemilla ja Seurahuoneilla on aina kolme minuuttia Undressedin kaltaiselle lihaksikkaalle jöötille.

Koukku: ”So let’s get undressed ’cause you look a little lonely”

Hittistatus: Top ten -singlehitti sekä myynti- että Spotify-listoilla.

Oliko se siinä: Samat sanat kuin Adelénin kohdalla. Pienin varauksin tosin, sillä ruotsalainen popvienti Suomeen on joskus tuottanut rasittavan pitkäikäisiä pään seinään hakkaamisia.

Video ei ole enää saatavilla

#3 Tuomas Kauhanen feat. Väinöväinö – Enkeli

Ketkä: 2000-luvun alusta erinäisillä nimillä erinäisissä kokoonpanoissa esiintynyt hiphop-artisti sekä viime vuonna kesähittibarometriä keikuttaneen Kuningasidean laulaja. Duoo > sooloo.

Miksi: Letkeällä suomalaisella luomurallattelulla saa varmimmin kesähitin. Naiset tykkäävät siitä, että heitä kutsutaan enkeleiksi, sillä enkeli on kaunis sana. Ei kai Sininen enkeli syyttä ollut aikoinaan nuorten naisten suosikkijuoma? Auringonlaskussa heinä tuoksuu ja ruoho kahisee – ah tätä onnea.

Koukku: ”Sit mä törmäsin enkeliin. Ounou!”

Hittistatus: Singlelistan kakkonen, iso radiomenestys ja The Voicen valitsema virallinen kesähitti vuosimallia 2013.

Oliko se siinä: Sano vaan Tuomas -albumi kävi albumilistalla, mutta en keksi, millä ilveellä herra Kauhanen saisi aikaan esimerkiksi Kuningasideaa pitkäjänteisemmän uran popin polttopisteessä.

Video ei ole enää saatavilla

#4 Samae Koskinen – Hyvä päivä

Kuka: Jo pitkään valveutuneempia musiikinkuuntelijoita ihastuttanut ja heidän hermojaankin koetellut oman tiensä kulkija.

Miksi: Ei kai maailmassa ole liikaa positiivisuutta? Hyvä päivä on lässyhkö, mutta juuri ja juuri niin uskottava kappale, että sen voi soittaa kavereille, kun oikeasti haluaisi soittaa Mumford and Sonsia. Sopivan jiikarjalaista eikä banjosta tietoakaan.

Koukku: ”Tänään on hyvä päivä”

Hittistatus: Radio Helsingin ja heidän kuuntelijoidensa mielestä vuoden paras kesähitti.

Oliko se siinä: Hankala ennustaa. Samaesta tuskin koskaan tulee isoa tähteä, mutta yllättäviä radiosuosikkeja (kuten Spoon River alkuvuodesta) saattaa irrota.

Video ei ole enää saatavilla

#5 Robin Thicke feat. T.I. & Pharrell – Blurred Lines

Ketkä: Jo viime vuosikymmenellä hetken r&b-maailmaa sykähdyttänyt lipevähkö herra ja hänen meritoituneet kaverinsa.

Miksi: Madonnaa mahtaa harmittaa, sillä hän oli vain noin viisi vuotta etuajassa tyrkyttäessään meille Pharrellin tuottamaa Give It 2 Metä. Blurred Lines on käytännössä sama kappale, mutta sen luoma mielikuva täysin erilainen: väkisin blingblingiä vääntävä viisikymppinen rouva on vaihtunut coolisti mitään tekemättömiin pukumiehiin. Tanakka jumppa on höllentynyt letkeydeksi.

Koukku: ”I hate these blurred lines/I know you want it”

Hittistatus: Eräs historian suurimmista hiteistä Yhdysvalloissa ja meilläkin takuuvarma etko-, nytkö- ja jatkosuosikki.

Oliko se siinä: Joo ja ei. Ei artisti voi saada toista näin isoa hittiä enää koskaan. Mutta ping Pori Jazz!

Video ei ole enää saatavilla

#6 Aste – Spaceman

Kuka: Kesähittikonkari, joka on nimennyt musiikkinsa crime-popiksi.

Miksi: Aste säästää täsmäiskut kesähittisesonkiin. Poikkeus sääntöön villitsi kansaa vuonna 2009 sekä Normipäivä vuotta myöhemmin. Hänen edellisen albuminsa Sekopää-singlellä vieraili Pete Parkkonen, mikä haiskahtaa varmimmalta mahdolliselta tavalta olla herättämättä huomiota. Siihen nähden Spacemanissa on ytyä avaruussukkulan lailla. Tällä kertaa paukut suunnattiin järjettömyydessään ihanaan kertosäkeeseen. Ei tämä sentään Babylon Zoolle pärjää, vaikka yritys on kova.

Koukku: ”Kato mä lennän taas meen läpi seinän/Mä lähen tänään sehän nähää mä oon spaceman!”

Hittistatus: Kesän höpsöimmällä riimillä on tienattu sijoitus maamme ladatuimpien ja kuunnelluimpien biisien kastissa alkukesästä lähtien.

Oliko se siinä: Aste palaa toukokuussa 2016 entistä ehompana eli kappaleella, jolla vierailee Väinöväinö tai PistePiste.

Video ei ole enää saatavilla

#7 Studio Killers – Jenny

Mikä: Monikansallinen animaatioyhtye, jonka keulahahmona valloittaa turkulaisittain englantia ääntävä Chubby Cherry.

Miksi: Studio Killers pohjusti h-hetkeään useammalla mainiolla singlellä ja tadaa, kesäksi 2013 säästetty Jenny onkin juuri oikeanlainen kappale. Soundeiltaan se sopisi aivan hyvin tuubitoppinsa riekaleiksi repineen mallinurallaan epäonnistuneen moldovalaisen laulajalupauksen ainoaksi kreikkalaiselle klubille soittoon kelpuutetuksi singleksi, mutta sanoitus on normaalia adonis-diskoa raadollisempi ja syvällisempi. Hienoa!

Koukku: ”I wanna ruin our friendship/We should be lovers instead”

Hittistatus: Loppukesän kuunnelluimpia sekä Spotifyssa että radiosta.

Oliko se siinä: Jenny on Studio Killersin ensimmäinen oikea ja iso hitti, mutta vahvalta esikoisalbumilta irronnee vielä muitakin.

Video ei ole enää saatavilla

#8 Macklemore & Ryan Lewis feat. Ray Dalton – Can’t Hold Us

Mikä: Tee-se-itse-filosofialla megamenestykseen purjehtinut räppäri ja tuottaja sekä heidän nevahööd-vierailijansa.

Miksi: Macklemoren ja Ryan Lewisin musiikki on oivaltava sekoitus funkia, soulia, räppiä ja tarttuvia popmelodioita. Can’t Hold Us starttaa mahtavalla rumpukompilla eikä meno hyydy biisin edetessä lainkaan. Kertosäkeen nostatus pistää katot pomppimaan.

Koukku: ”We put our hands up like the ceiling can’t hold us!”

Hittistatus: Hitaasti mutta varmasti lähes Thrift Shopin kaltaiseksi universaaliksi anthemiksi kehittynyt hitti.

Oliko se siinä: Vaikea uskoa, että näin näkemyksellinen pari jäisi muutaman hitin mittaiseksi tähdenlennoksi.

Video ei ole enää saatavilla

#9 Redrama feat. AJ McLean – Clouds

Ketkä: Suomen suosituin suomenruotsalainen rap-artisti ja viidesosa Bäkkäreistä tietenkin. Tähtiduetto to the max!

Miksi: Redrama on hiljalleen kasvattanut fanikantaansa, joten olisi aivan liian lyhytnäköistä väittää, että tyylikkään ja toiveikkaan Cloudsin menestys johtuisi pelkästään AJ McLeanin läsnäolosta. Toki AJ vetää homman niin sanotusti himaan varmasti paljon paremmalla rutiinilla kuin kukaan Lassen täkäläisistä hengailukavereista.

Koukku: ”Don’t worry just let me blow all of your grey clouds away/I promise I’ll never leave you alone in the rain”

Hittistatus: Keski- ja loppukesän suosikkeja radio- ja singlelistalla.

Oliko se siinä: Ei todellakaan, onhan Redrama tehnyt hittejä jo toistakymmentä vuotta. Sen sijaan Backstreet Boysin tuleva menestys piilee raskaamman kiven alla.

Video ei ole enää saatavilla

#10 Sini Sabotage feat. Villegalle – Levikset repee

Ketkä: Jo ensimmäisen singlensä jälkeen Idols-tuomariksi kelpuutettu (joutunut?) nousukas ja parin viime vuoden suurimmilla kesähiteillä äännellyt riimittelijä.

Miksi: Levikset repee on populaarikulttuurin näkökulmasta vuoden tärkeimpiä ja mieleenjäävimpiä biisejä, vaikka muistaisi sen olevan härmäläiseen makuun sovitettu Azealia Banksin 212 tai vaikka sen sanoitusta pitäisi typeränä tai vaikka vihaisi Sini Sabotagea jo valmiiksi ihan vain hänen taiteilijanimensä vuoksi. Aina, kun vanhemmat sanovat, etteivät ymmärrä nykynuorison musiikkimakua, on maailmassa kaikki hyvin.

Koukku: ”Ainaku sä puhut sitä etelää/Se saa mun levikset repeemään”

Hittistatus: Jättihitti kaikilla mittareilla, lukuun ottamatta fossiilien pyörittämien radioasemien nihkeää suhtautumista kappaleeseen.

Oliko se siinä: Toivottavasti ei!

Video ei ole enää saatavilla

#11 Avicii – Wake Me Up

Kuka: Ruotsin tunnetuin dj-kansallissankari ja samalla eräs planeetan suosituimmista tanssittajista juuri nyt.

Miksi: Mumford and Sons meets Swedish House Mafia yksinkertaisesti on kaikessa älyttömyydessään voittajaresepti! Aloe Blaccin sielukas laulu lakaisee pahimman junttiuden jaloista eli mikään ei kuulosta Rednexiltä. Hieno biisi, jota kelpaa luukuttaa Södermalmilta Sörnäisiin.

Koukku: ”So wake me up when it’s all over/When I’m wiser and I’m older”

Hittistatus: Myyntimenestys ympäri maailmaa ja viikkoja Spotifyn kuunnelluin kappale Suomessa.

Oliko se siinä: Ei todellakaan, sillä Avicii pärjäsi hienosti jo ennen Wake Me Upia. Eikä tällä pelisilmällä voi jäädä edes kolmen hitin ihmeeksi.

Video ei ole enää saatavilla

#12 Daft Punk feat. Pharrell Williams – Get Lucky

Mikä: Robottikaksikko suoraan 1970- eiku 1990-luvulta.

Miksi: Musiikkimedia eritti hunajaa, kun kuuli Nile Rodgersin yhtyvän Daft Punkiin. Se naapuritalosta kuulunut kolke johtui siitä, että paikallislehden kriitikko alkoi rakentaa omaa robottikypäräänsä. Satunnainen Radio Novan kuuntelija tuumasi, että tässäpä ehkä historian täydellisin poplaulu. Tänä iltana ei tuu pakkeja.

Koukku: ”We’re up all night to get lucky”

Hittistatus: Epäilemättä vuoden soitetuin ja tanssituin biisi maailmassa. Britit julistivat kesän päättyneeksi, kun Get Lucky putosi ulos sikäläisen sinkkulistan top tenistä.

Oliko se siinä: Uusi single Lose Yourself to Dance lienee suhteellinen floppi, mutta ennustan, että Daft Punk palaa listaykköseksi viimeistään vuonna 2020 maskottinaan Justin Timberlake.

Video ei ole enää saatavilla

#13 Calvin Harris feat. Ellie Goulding – I Need Your Love

Ketkä: EDM-huuman menestynein tuottaja sekä ahkerasti lenkkeilevä brittilaulajatar.

Miksi: Valloittavasti suoraan asiaan menevä kappale: ensin kuullaan tyylipuhtaaksi eurodance-kertosäkeeksi osoittautuva Ellie Gouldingin herttainen julistus hänen tarpeestaan saada rakkautta juuri siltä maailman ihanimmalta kundilta ja perään Harris lataa bodypump-valikoimastaan sen kaikkein helpoimman jumputuksen.

Koukku: ”I feel so high/I come alive/I need to be free with you tonight/I need your love”

Hittistatus: Tietojen mukaan kappaleelta ei ole voinut välttyä Tampereella, Helsingissä eikä New Yorkissa.

Oliko se siinä: Ei, kummankaan osalta. Harrisin Suomessakin Spotify-listoja asuttaneelta 18 Months -albumilta lohkaistiin kaikkiaan ennätykselliset kahdeksan top ten -brittihittiä, joten ei ole mahdollista, etteikö jatkoa seuraisi.

Video ei ole enää saatavilla

#14 Erin – Ei taida tietää tyttö

Kuka: Kansansuosiksi äitinyt entinen purkkapoppari.

Miksi: Ei taida tietää tyttö on tämän kesän crossover-hiteistä iskelmällisin ja sovinnaisin, mutta myös yksi tarttuvimmista. Sävellys vetää vertoja monille ikivihreille. Etenkin kertosäe on todella taidokkaasti rakennettu. Annan anteeksi jopa tuikiturhan banjon.

Koukku: ”Ei taida tyttö ettei/Mun mies oo vapaa vapaa vielä”

Hittistatus: Ehkä laajimman joukon suomalaisia kesän aikana tavoittanut kappale.

Oliko se siinä: Ei, sillä Erin tekee hittejä ja ennen kaikkea myy levyjä vielä vuosia.

Video ei ole enää saatavilla

#15 Cheek feat. Jukka Poika – Jossu

Ketkä: Taikapeiliin katsovat Vain elämää -sarjan supertähdet.

Miksi: Naisetkin ovat sikoja.”Kaikki paitsi jatkuva paneminen on turhaa” -henkinen 2010-luku kohtaa salaa pimeässä huoneessa luetuilla Myrkyillä ja korvalappustereoissa vanhemmilta piilossa kuunnellulla E-Roticilla sävytetyn ysärin. Jo näillä meriiteillä ehdottomasti siedettävin Jukka Pojan esittämä kappale koskaan.

Koukku: ”Oot ehkä sokee, mut mä nään, mikä tää biatch on/Se ei oo viaton, sen laji on triathlon”

Hittistatus: Spotifyn ylivoimaisesti kuunnelluin kappale kesällä yhdessä Levikset repeen kanssa.

Oliko se siinä: Ei, sillä Timantit on ikuisia.

Video ei ole enää saatavilla

BONUKSET!

Charles Ramsey – Dead Giveaway!

Tässä katsauksessa on ollut jokaisena vuonna tilaa nettisuosikeille ja meemeille. Viime vuonna mainittiin muun muassa Gangnam Style, josta tuli lopulta ihan oikea megahitti. Charles Ramseyn Dead Giveawaystä ei sellaiseksi ole, vaikka kyseessä on The Gregory Brothersin vallan riemukas Songify-neronleimaus, joka perustuu Clevelandissä kidnapatut naiset pelastaneen Ramseyn televisiohaastatteluun.

Video ei ole enää saatavilla

Lieminen feat. Edu ja Davo – Tääl on Lieminen

”Party time, excellent!” Ansiokas hassutteluvideohitti on niitä hämmentäviä tapauksia, joista irtoaa lentäviä lausahduksia some-aktiivien käyttöön noin puoleksi vuodeksi.

Video ei ole enää saatavilla

Mies ja Elämä – Vaimon faija

Elokuun puolivälissä Jori Hulkkosen Soundcloud-tilille ilmaantui kaunis ja pysäyttävä synapopcover Bruce Springsteenin I’m on Firestä, jota on vaikea mieltää kesähitiksi sanan perinteisessä merkityksessä, mutta kyllä tätä kelpaa kuunnella alkusyksyn auringonlaskussa.

Teidän li-li-listaltanne puuttuu palanen ja uu uu se on mun näköinen.

Missä naiset? Missä räppi? Missä metalli? Missä artistit x, y ja z? Miehet äänestämässä miehiä, kun listalla oli vain viisi naisen säveltämää kappaletta.

Ennen kuin ehditte aloittaa kollektiivisen nihkeilynne, ruoskimme itse omaa listaamme sen puutteista. Ohjeistus oli pyrkiä objektiiviseen tarkasteluun ja nostaa esille kappaleita, jotka listalle olisivat kuuluneet, mutteivät syystä tai toisesta keränneet riittävästi ääniä.

Kommenttiosioon saa huomauttaa perustelujen kera muistakin kappaleista, jotka olemme sivuuttaneet.

Amorphis: Silver Bride (2009)

1990-luvun kuolometallisuuruus nousi suosiolla mitaten varsinaiseen kukoistukseensa vasta 2000-luvulla, uuden laulajan Tomi Joutsenen siivittämänä. Kalevalapohjainen ja folk- ja proge-sävyinen melodeath miellytti niin vanhoja faneja, kriitikoita ja keskitempoiseen melodiseen raskasrockiin suuntautunutta peruskansaa. Erinomainen esimerkki tunnistettavasta tyylistä on bändin yhdeksännen levyn simppelin tarttuva johtokappale. (Kimmo K. Koskinen)

Video ei ole enää saatavilla

Children of Bodom – In Your Face (2005)

Are You Dead Yet? oli loistava, reilun puolen tunnin puristus Bodomeilta. Yhä yhtyeen paras levy. Hevimetelisoppaan lisättiin roimasti punkkia ja industriali samalla kun riffejä ja rakenteita yksinkertaistettiin, parhaita tilutusimpulsseja tappamatta. Alexin laulu saavutti uuden karisman ja aggression tason. ”I don’t give a flying fuck, motherfucker”. Vaatii näyttelijäntaitoja, että voi laulaa tuollaista uskottavasti. (Arttu Tolonen)

Video ei ole enää saatavilla

Clouds feat. Tiiu – Under the Dancing Feet (2008)

Kotimaassa häpeällisen vähälle huomiolle jäänyt jokseenkin salaperäinen Clouds (helsinkiläistuottajat Dead-O ja Ponytail) nauttii varsin suurta arvostusta alan kansainvälisissä piireissä. Vuonna 2008 julkaistu fantastisen valveunisesti keinuva Under the Dancing Feet olisi oikeudenmukaisessa maailmassa heidän läpimurtohittinsä. Kappale on äärimmäisen mieleenpainuva ja ylpeän omaperäinen – jopa genreä uusiin suuntiin puskeva – suomalainen luenta dubstepista. Se on maaginen yhdistelmä dubstepin varjomaailmaa ja puhdasta popsävellystaitoa. Kappaleen puuttuminen listalta on sen räikein yksittäinen puute. (Santtu Reinikainen)

Video ei ole enää saatavilla

CMX – Tähdet sylissään (2000)

”Elämä on joenuoma / leveämpi kaikkea / mitä voimme vajavaisin sanoinemme mainita” kuuluvat Tähdet sylissään -kappaleen avaussäkeet. Sama pätee CMX:n kunnianhimoon, jonka komeimpia ilmentymiä tämä kappale on. Lähes kenelle muulle hyvänsä yhtyeelle riittäisi itse emokappale, joka istuu radioon mutta ei ole syntynyt sen vuoksi, mutta kolmen minuutin codalle Yrjänä on kutsunut Kampin laulukuoron, jonka harmoniat nousevat äänikuvan pintaan kuin usva hallan puremalta niityltä. (Samuli Knuuti)

Folkswagen – Suomenhevonen (2005)

Talvisodan tankit, autioituvat kylät ja kaurapeltoa hevosineen kyntävä isäntä ovat kuvia, joista todellisuus on irronnut jo monta merkityskerrosta sitten. Niihin törmää arvokonservatiivien puheissa, maalaisromantiikaa kierrättävissä kulttuuritapahtumissa ja keskustalaisessa juhlaretoriikassa. Siksi niitä tekee mieli kavahtaa. Folkswagenin ylistyslaulu suomenhevoselle riisuu kuitenkin pisteliäimmänkin kuulijan aseista ja pureutuu sanoja syvemmälle suomalaiseen sosiaalihistoriaan. Suonna Konosen herkkä ja nöyrä kunnianosoitus valaa kuluneen kuvaston täyteen tunnetta, johon laulun uumenista tapittava märkäturpa vastaa lämpimänruskealla ja kaiken ymmärtävällä katseellaan. Laulu pysäyttää odottamatta, eikä päästä otteestaan. Sen hartaassa kerronnassa on jotakin pohjattoman kaunista ja vilpitöntä. (Hannu Linkola)

Video ei ole enää saatavilla

Hanoi Rocks –  Day Late Dollar Short (2002)

Kun ensi kertaa näin möllösilmäisen setämiehen laulavan ”we are young and strong”, hyy nousi selkäpiihini. Tämä comeback-hitti nosti Hanoi Rocksin 2000-luvun nuorten tietoisuuteen. Se oli viihdefonisoolonsa ja modulaationsa kanssa varmasti parasta, mitä Mike Monroe tai Andy McCoy ovat aikoihin tehneet. (Iida Sofia Hirvonen)

Video ei ole enää saatavilla

Ilmiliekki Quartet – Askisto (2006)

Ilmiliekin kokoonpanossa ei ole juuri mitään erikoista: trumpetti, piano, basso ja rummut. Mikään yhtye ei silti soita samoin: yhtä intuitiivisesti kuin tavallinen ihminen hengittää. Askistoa vilpittömämpää melodiantajua ja vapaampaa toteutusta, liukenemisten ja tiivistymien alkulimaa, ei ole tällä vuosituhannella Suomessa saavutettu. Kun Verneri Pohjola muun yhtyeen hiljaisesta kuohunnasta lopuksi palaa trumpetillaan ruotuun, hengen haukkomiseen on tikahtua. Voita karmasi iäksi ja osta aneeksi Take It With Me -levy. (Tapio Reinekoski)

Video ei ole enää saatavilla

Jaakko Laitinen & Väärä Raha – Saippuakupla (2010)

2010-luvun paras iskelmäorkesteri tanssittaa kansaa enimmäkseen lemmenlauluilla, mutta yhtyeen esikoisalbumin ehkä kovin biisi kertookin rahasta. Tosin negaation kautta, huomauttamalla, ettei maallisella mammonalla ole pysyvää merkitystä. Kolikot ovat kauniita, mutta kosketuksesta katovia saippuakuplia. Todella tärkeitä asioita ei voikaan säilöä taskuihinsa, kertoo hitaasta hehkutuksesta hurmioituneeseen kertosäkeeseen yltyvä mustalaisromanssi. Jaakko Laitisen palava laulutulkinta vahvistaa, että kyse on sydämen pohjia myöten koetusta elämänkatsomuksesta. (Niko Peltonen)

Video ei ole enää saatavilla

Jonna Järnefelt – Vaikeimman kautta (2003)

Näyttelijänä tunnetun Järnefeltin debyyttialbumi Aamukahviasetelma elvytti komeasti näyttelijöiden laulelmalevytysperinnettä 2000-luvulla. Vaikka Jukka Leppilammen säveltämistä ja Heimo Hatakan sanoittamista kappaleista Vaikeimman kautta lähentelee jo gospelia, se vetoaa erityisesti hengellisyyden taustalla hehkuvalla inhimillisyydellään. Järnefeltin kirkasta tulkintaa varjostava ja sympaattisesti keuliva Leppilammen taustalaulu on pieni, mutta kokonaisuuden kannalta tärkeä yksityiskohta. (Tuomo Yrttiaho)

Video ei ole enää saatavilla

Kakka-hätä 77 – Elämä on huora (2007)

Vuonna 2007 Teemu Bergmanin bändistä tuli ilmiö. Sen ansiosta tiedettiin pitkästä aikaa, kuinka punkkarin sielunmaailma piirtyi. Ilmeni, ettei sitä kiinnostanut parantaa maailmaa – enimmäkseen vain vitutti. Mutta tämä puolittain järsittyjen roiskeläppien, pilleriliuskojen ja Kela-lomakkeiden keskeltä mölisty inhorealismi oli suodattamaton ja rämisevä dokumentti hyvinvointivaltion harmaista syövereistä. Etenkin biisin kruunaava, nuorille konservatiiveille suunnattu piikki (”olis edes hauskaa elämästä puolet / mut eihän täällä viihdy kuin kokoomusnuoret”) on masentavan hauska, mutta myös oivaltava: Arkitodellisuus on sellaista paskaa, että jos siitä nauttisi, olisi jo kadottanut itsensä. Ehkä siis parempi, jos ahdistaa. (Jukka-Pekka Ronkainen)

Video ei ole enää saatavilla

Kotiteollisuus – Jos sanon (2000)

Parilla ensimmäisellä levyillään enemmänkin mökä- ja metallipiirejä kosiskellut Kotiteollisuus löysi kolmannen pitkäsoittonsa kärkikappaleella suuria massoja miellyttävän kultasuonensa. Siinä jyräriffi ja suoraviivaisen tamppauksen miehinen hikisyys yhdistyy tarttuvaan pop-melodiaan ja nyrkinheristystä lietsovaan uhokertsiin kieltämättä varsin rehvakkain tuloksin. Samaa kaavaa yhtye on sittemmin ryöstöviljellyt melkoisella menestyksellä. (Kimmo K. Koskinen)

Video ei ole enää saatavilla

Kukka – Hot Light (2000)

Kukka nousi legendaksi hajoamalla ennen aikojaan ja tarjoamalla luontaisen kasvualustan Risto Ylihärsilälle. Kuitenkin yhtye pitäisi muistaa ensisijaisesti musiikistaan. Harva suomalainen orkesteri on onnistunut yhdistämään haikean pop-sensibiliteetin, itseensä viittaavan indie-autismin, lämpimän lofi-äänimaiseman ja melankolisen naivismin tämän tamperelaiskolmikon tavoin. Hot Lights kiteyttää kaikki Kukan vahvuudet muutamaan usvaiseen minuuttiin, joiden uumenista löytyy hämmästyttävä määrä kauneuden sävyjä vielä vuosienkin jälkeen. (Hannu Linkola)

Video ei ole enää saatavilla

Mamba – Vielä on kesää jäljellä (2002)

Onko ihmistä, joka ei tätä tunne? Onko ihmistä, jolla ei olisi mielipidettä Mamban jättihitistä, josta on tullut hyttysten ja halvan grillimakkaran kaltainen osa Suomen kesää? Vielä on kesää jäljellä on hirvittävä kappale ja antiklassikko, mutta kulttuurisesti merkittävämpiä kappaleita maassamme ei tällä vuosituhannella ole tehty. Mamba pitää huolen siitä, että kesä alkaa helmikuussa ja jatkuu marraskuulle. (Oskari Onninen)

Video ei ole enää saatavilla

Negative – The Moment of Our Love (2003)

Kehnosti soittaville ja suttuisesti meikkaaville Manse-glamrockareille oli helppo hymähdellä huvittuneesti, mutta genrestä löytyi myös muutamia oikeasti onnistuneita biisejä. Moment of Our Loven videossa Negative soittaa rockia kelmeässä sairaalaympäristössä, itsevarmuutta uhkuen. Nuorella ja räytyneenkauniilla Jonne Aaronilla oli kaikki edellytykset tulla teini-glamin Kurt Cobainiksi. (Iida Sofia Hirvonen)

Video ei ole enää saatavilla

Kari Peitsamo: I Just Wanna Play Rock’n Roll (2004)

Peitsamon 2000-luvun tuotannon kantavia teemoja on ollut täydellisen rokkibiisin metsästys. Vuoden 2004 Taistelujen tiellä -levyltä löytyvä I Just Wanna Play voi olla hänen paras yrityksensä. Antti Lehtisen tiukan kompin ankkuroima kappale on täynnä rockin kliseitä (”I wanna know whats going on”, ”open tour radio”, I’m a rolling stone”), mutta jo haastava avauslause ”I don’t wanna go to USA” todistaa kuinka Kari ei epäröi tehdessään niistä omiaan. (Juha Merimaa)

Video ei ole enää saatavilla

Pertti Kurikan Nimipäivät – Mä vihaan maailmaa (2010)

Valittaminen vuoden 1977 tyyliin tuntuu nyky-Suomessa usein väsähtäneeltä ja ainakin osittaiselta huijaukselta, kuten tämä valittamisesta valittamisenikin. Nimipäivien vitutuksen taustalla olevia motiiveja ei voi kukaan epäillä. Pelkästään soiton ah-niin-sopiva huojunta ja Kari Aallon klassinen punkääni muodostavat poliittisen statementin, jolla on jo muutettu suomalaisia käsityksiä kehitysvammaisten elämästä. Jos tällä ei eduskuntaa kaadeta tai massamedian ulostekanavia tukita, niin ei sitten millään. (Gaius Turunen)

Video ei ole enää saatavilla

Pintandwefall – Somewhere I’d Be Worshipped (2007)

Tyttönelikko Pintandwefallin paras kappale on rämisevää garagerockia, mutta myös jotain enemmän. Sen kertosäe on ainoa yhteys, jossa Poets of the Fall on koskaan kuulostanut edes välillisesti hyvältä. Kappaleen hoilottavassa, jokseenkin holtittomassa energiassa ja sinne päin äännetyssä englannissa on jotain vastustamatonta ja omaperäistä, johon yhtye ei ole itsekään myöhemmin aivan yltänyt. Se ansaitsee paikan listalla, koska listalla on ehdottomasti liian vähän holtittomasti hoilottavia tyttöjä – ja ylipäätään liian vähän tyttöjä. (Santtu Reinikainen)

Video ei ole enää saatavilla

Plain Ride – Mannerheimintie (2009)

Plain Riden käsittelyssä 5.5 kilometriä muuttuu kymmeneksi minuutiksi ja kolmeksi sekunniksi. Kun huomioi yhtyeen käytännössä virheettömän diskografian, uniikin soundin ja Janne Westerlundin aliarvostuksen, Plain Riden paikka olisi ollut ehdottomasti listalla. Yksittäisistä kappaleista kura roiskuen junnaava Mannerheimintie on yhtyeen suurin, pisin ja kaunein. (Oskari Onninen)

Video ei ole enää saatavilla

Samuli Putro – Mitäpä jos (2009)

Zen Café huomioitiin varsinaisessa pophelmilistauksessa, mutta kunniaa ansaitsee myös Putron soolotuotanto. Mitäpä jos avaa Putron Elämä on juhla -soolodebyytin muistuttaen, kuinka tavattoman kauniiseen ja lohdulliseen ilmaisuun lauluntekijä kykenee. Mitäpä jos kuulostaa vaatimattomalta verrattuna siihen, että sen sanoituksissa poraudutaan ihmiselämän oleellisimpiin oivalluksiin. Suurista teemoista huolimatta äklö-reaktiota ei synny, kiitos nimenomaisen vähäeleisyyden. (Auroora Vihervalli)

Video ei ole enää saatavilla

Swallow the Sun – Morning Never Came (2003)

Swallow the Sun -orkesteri on onnistunut tuomaan doom-metallin, jos ei nyt valtavirtaan, niin ainakin pois marginaalista. Siitä todisteena olkoon neljän edellisen levyn sijoitukset myydyimpien levyjen top10:ssä. Vahvoja melodioita ja doom-perinteitä sekoittava yhtye tuntuu uppoavan niin paatuneimpaan örrimurrihevariin kuin popimpaa heviä kuunteleviin teinityttöihin. Bändin debyyttilevy ei ole ehkä kaupallisesti menestynein, mutta sisältää kenties eniten helmiä. Niistä yksi on tämä maailmanlopun tunnelmissa seilaava levyn päätösbiisi Morning Never Came.

Video ei ole enää saatavilla

Pyhimys – Nöfnöf (2008)

Ahkerana vuodesta 2004 asti pysytelleen Pyhimyksen Tulva on täydellinen levy. Se on antiteesi edeltäjälleen (Salainen maailma): abstrakti, elektroninen, eikä lainkaan niin pröystäilevä. 19 kappaleen seasta erottuva Nöfnöf kertoo herra Bushin sikailevasta perheestä, videolla possunenäiset räppärit mässäilevät kanankoivilla ja hengaavat ostarilla. 2000-luvun parhaita räppilevyjä ja yksi lahjakkaimmista Suomi-räppäreistä ikinä. Vihaako Nuorgam räppiä? (Anton Vanha-Majamaa)

Video ei ole enää saatavilla

Redrama – If You With That (2003)

Lasse Mellbergin ensimmäinen Redrama-nimellä julkaistu sinkku pöllähti keskelle Eminemin valtakautta. Miehellä on hiukan samanlainen soundi äänessä, mutta If You With Thatin biitti on paljon funkimpi kuin Marshall Mathersillä yleensä. Biisissä ei ole mitään mullistavaa, mutta se on suomalaiseksi harvinaisen vakuuttava englanninkielinen valtavirtahoppistyge. Hymyilyttää joka kerta. (Arttu Tolonen)

Video ei ole enää saatavilla

Robin – Frontside Ollie (2011)

Välillä eteen tulee täydellisiä poptuotoksia, joissa ei ole kerrassaan mitään korjattavaa – tutki asiaa miltä kantilta tahansa. Vuoden raikkain popilmiö Frontside Ollie on juuri sellainen. Nuorgamin historian hämmästyttävin vääryys puolestaan on, ettei Frontside Ollie yltänyt mukaan Top 100 -mahlalistalle. Onko 2000-luvulla muka sata kotimaista esittäjää levyttänyt tätä paremman kappaleen? (Markus Hilden)

Video ei ole enää saatavilla

The Rollstons – Weekdays are Schooldays, Weekends are Mine (2002)

Mikä meitä nuorgamilaisia vaivaa, kun yksi 2000-luvun täydellisimmin surisevista kitarapoplauluista unohtui listalta? Vaikka myyttinen hevinuoruus jäi väliin, Diolta näyttävä Ronnie James jaksaa riemastuttaa edelleen. (Ville Aalto)

Teflon Brothers – Rakastunut etkoilla (2010)

Tämä leppoisan bassolinjan ja viipyilevän ruotsinlaivapianon vetämä minuuttinovelli tavoittaa etkojen tunnelman täydellisesti. Laulun kertoja on niin riemastuttavalla tavalla hukassa ihastuksensa kanssa, että on mahdotonta olla sympatisoimatta nuoren miehen ahdistusta. Kappale myös yhdistelee bossa novan hillittympää puolta niin tyylikkäästi arkisanastolla riimittelyyn, että sitä voisi käyttää oppikirjaesimerkkinä kotimaisen hiphopin parhaimmillaan oivaltavasta ilmaisuvoimasta. (Juuso Janhunen)

Video ei ole enää saatavilla

Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Surupuku (2002)

Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus oli vuosituhannen alussa Suomen suosituimpia yhtyeitä, eikä pääkaupunkiseudun ulkopuolella voinut välttyä näkemästä bändin “Kaikki liha tottelee kuria”-t-paitoja. Rautiaisen musiikki upposi niin metallia kuunteleviin pitkätukkiin kuin suomirockin kuuntelijoihinkin. Ei siis mikään ihme, että Surupuku-radiohitin sisältänyt Rajaportti-albumi myi platinaa. (Tuomas Kokko)

Video ei ole enää saatavilla

Underwater Sleeping Society – Silence Teaches You How To Sing (2006)

Riihimäen ja Hyvinkään seudulta on tullut 2000-luvulla hurjasti hyvää vaihtoehtoista musiikkia. Vaikka tämä näkyikin Mahlalistalla, unohtui yksi pioneereista. Bändi, jonka lahjakkuus on sittemmin kuppautunut muun muassa Rubikiin, esiintyy omaleimaisimmillaan juuri tällä kappaleella. Intron klarinettimelodian mukanaan tuoma soinnillinen runsaus, rytminen leikittelevyys ja näiden vastapainoksi asettuvat suoraviivaiset kitarakompit vetivät suuntaviivoja vuosikymmenen kotimaiselle indierockille ilman, että tekijänsä saivat maistaa suurta kansallista menestystä. (Joonas Kuisma)

Video ei ole enää saatavilla

Velcra – We Must Start Again (2007)

En tiedä, mitä Velcralle tapahtui Hadalin jälkeen, mutta kyseessä on yksi kotimaisen industrialin harvoista hyvistä hetkistä. Levyn sydän on Jessi Freyn kaunis tumma ääni, jonka taustalle loihditaan rikkaita äänikudoksia ja keskenään risteileviä melodioita, jotka kaartelevat aiheitaan pitkään, löytäen lopulta aina maalinsa. We Must Start Again soi mahtipontisena ja leikkisänä, suureellisena ja herkkänä. Takana ovat vuosituhannen alun nu-metal ja uho. (Anton Vanha-Majamaa)

Video ei ole enää saatavilla

Viikate – Kuolleen miehen kupletti (2003)

Suomalaisen raskaan musiikin kentällä Viikate on aina ollut outolintu: liian iskelmää hevareille, liian raskasta poppareille. ”Ei ketään kelle soittaa” kappaleella yhtye nousi kuitenkin koko kansan tietoisuuteen. Alkoholismista pienen pojan näkökulmasta kertova Kuolleen miehen kupletti on kuitenkin itselle yksi yhtyeen huippuhetkiä. Bändin uniikki soundi sekä Kaarle Viikatteen melankoliset sanoitukset ja mieletön melodiantaju jatkavat kunnialla suomalaisen mollivoittoisen musiikin perinnettä. Siksi Viikate kuuluu noteerata suomalaisista popklassikoista puhuttaessa. (Tero Uuttana)

Video ei ole enää saatavilla

Viola – Lovelights (2004)

Rohkeasti keskeneräisenä uransa aloittanut helsinkiläisyhtye puhkesi kukkaansa viiden vuoden olemassaolon jälkeen – ja millainen kukka se olikaan! Lovelights ja sen isäntäalbumi Tearcandy (2004) ovat yhä viiltävintä ja romanttisinta melodraamapoppia, mitä Suomessa on The Divine Comedyn jalanjäljissä tehty. Duoksi kutistunut ja viimeisinä vuosinaan vain verkossa musiikkia julkaissut yhtye lopetti toimintansa joulukuussa 2011. (Antti Lähde)

Viidettä kertaa Tampereen klubeilla ja yökerhoissa järjestettävä Lost in Music käynnistyy keskiviikkona 19. lokakuuta. Nelipäiväisen showcase-festivaalin huipennus koetaan luonnollisesti torstaina, kun Nuorgamin ylivertaiset dj:t päästävät lahjakkuuteensa valloilleen Yo-talon Ilta Nuorgamin kanssa -illassa. Viihtyminen on kuitenkin mahdollista myös lukemattomilla tapahtuman aikana järjestettävillä keikoilla, joihin pääset perehtymään sekä Lost in Musicin nettisivuilta löytyvien aikataulujen että alle kokoamamme soittolistan avulla. Sen kautta voit kuunnella kaikkia tapahtumassa esiintyviä artisteja, joiden musiikkia Spotifystä löytyy.

Lost in Music 2011

1. Magenta Skycode – The Simple Pleasures
2. Burning Hearts – Into the Wilderness
3. Iconcrash – Delete
4. Cosmobile – Curtain
5. Ewert and the Two Dragons – (In the End) There’s Only Love
6. Kim Curly Band – Passerby
7. Delay Trees – About Brothers
8. Vuk – Rukous
9. Manna – Shackles
10. Sansa – Low
11. Eleanoora Rosenholm – Ambulanssikuskitar
12. Regina – Ui mun luo
13. Zebra and Snake – Big Bad Drummer
14. Nightsatan – Karelian Starmaster (Evil Lucifer)
15. Siinai – Marathon
16. Huoratron – $$ Troopers
17. Kiveskives – Kosketin
18. Felix Zenger – Pitkät päivät täällä (feat. Asa & Kari Tapio)
19. Freeman – Tuhatjalkainen
20. Chisu – Sabotage
21. Pasa – Metsä yöhön vaihtuu
22. Palava – En ollut
23. Arttu Wiskari – Tuntematon potilas
24. Frida Andersson – Memory
25. Maija Moisio – Syvemmälle
26. Suvi Isotalo – Kaikki sanat
27. Hehkumo – Meitä onni hipaisi
28. Vesa Ja Tytöt – Ei Kauempaa
29. Anssi Tikanmäki – Valkeakosken tehtaanpiiput
30. Sakari Kukko & Piirpauke – Kylätiellä
31. Jarmo Saari – Liian paljon liikaa
32. Värttinä – Oi dai
33. Wimme Saari – Váimmuluohti
34. Notkea Rotta – Pattaya pomppii
35. Redrama – The Getaway
36. Daco Junior – Gravity
37. The Northern Governors – Happy Souls
38. Korpi Ensemble – Rely
39. Dalindéo – Vintage Voyage
40. Iiro Rantala – Tears for Esbjörn
41. Raoul Björkenheim – I Told You So
42. Black Motor – Hard Man Anthem
43. Fun – Earthmover
44. Final Assault – Wave of Blood
45. Melvins – Honey Bucket
46. Swallow the Sun – Falling World
47. Kiuas – Kiuassault
48. Ensiferum – Twilight Tavern
49. For the Imperium – Creator
50. Profane Omen – Base
51. Metsatöll – Vaid vaprust
52. MyGrain – Trapped in an Hourglass
53. Amoral – Year of the Suckerpunch
54. Medeia – Suffocation Diuturnal
55. The Wrecking Queens – Middle and Between
56. Private Line – Dead Decade
57. The Irrationals – Years Rollin’
58. Disco Ensemble – White Flag for Peace
59. Part Time Killer – Heartbreaking Music
60. Wedding Crashers – Lost Case
61. Young Guns – Crystal Clear
62. Black City – Summertime
63. Hate Gallery – Dead Celebrity (Queen of the Damned)
64. Jessica Wolff – You Should Get Over Me
65. Ronya – Annoying
66. Martina – Red Light On

Linkki soittolistaan tästä.