"Me kuunnellaan bussissa Soundgardenii!"

Samasta kaupungista kuin legendaarinen Dead Moon tai luoteisrannikon ruutupaitaisia kohtaloita kirjannut Richmond Fontaine ponnistaa matalavireisen raskaan rockin yksi piristävimmistä uusista tuttavuuksista, Red Fang. Portland, Oregon ja Yhdysvaltain luoteisrannikko kuuluvat näiden karvaisten miesten musiikissa siinä mielessä, että yhtyeen soundissa on tasaiset määrät Sabbathia ja Seattlea; ja ainoa yhtye, josta miehet ovat kiertuebussissa samaa mieltä, on Soundgarden.

Yhtyeen musiikkia on kuvailtu stoneriksi, mutta siinä on paljon myös grungen melodisuutta ja 70-lukulaista orgaanisuutta. Pitkälti humorististen ja kekseliäiden videoidensa kautta suuremman yleisön tietoisuuteen ponkaissut nelikko on hieman kuin taannoisen kiertuekumppaninsa Mastodonin vähemmän ryppyotsainen pikkuveli.

Kiertuekiireiden keskeltä Nuorgamin jutusteluun vastasi basisti-vokalisti Aaron Beam.

Mikä oli ensimmäinen popkappale, josta muistat pitäneesi?

”Varmaan Hall & Oatesin Private Eyes. Olisiko se sitten ollut ne handclapsit? En tiedä, joko ne tai se koukku, sellainen tauko kertosäkeessä. Se tietynlainen nykivyys luultavasti vetosi minuun.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä kappaletta olet kuunnellut eniten elämäsi aikana?

”Hmm… Tämä nyt ei ole varsinaisesti minun valintani, mutta luultavasti The Kinksin Lolaa. Minulla on katsos 2,5-vuotias poika, joka pakottaa minut laittamaan sen soimaan uudestaan ja uudestaan aina, kun olemme autossa. Rakastan Kinksiä, mutta tuo on luultavasti heidän kappaleistaan se, jota inhoan eniten.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä klassista popkappaletta et ole koskaan oikein ymmärtänyt?

”Tämä on kyllä tasapeli (Norman Greenbaumin) Spirit in the Skyn ja (Don McLeanin) American Pien välillä.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä kappaletta toivot dj:ltä silloin, kun olet todella, todella humalassa?

”Jos olen surullinen ja kännissä, niin Christina Aguileran Hurtia…”

Video ei ole enää saatavilla

”…ja jos olen iloisessa humalassa, niin Britney Spearsin Toxicia.”

Video ei ole enää saatavilla

Kenen edesmenneen artistin tai hajonneen yhtyeen olisit halunnut nähdä livenä?

”Botch (vuosina 1993–2002 toiminut yhdysvaltalainen mathcore-bändi). Minulla oli jopa useita mahdollisuuksia, mutten vaan jotenkin saanut aikaiseksi. Typerää.”

Video ei ole enää saatavilla

Mikä artisti tai yhtye tekee maailman tärkeintä musiikkia juuri nyt?

“Slayer.”

Miksi?

“NO SLAYER, HEI!”

Video ei ole enää saatavilla

Kumpi on tärkeämpää: sävellys vai se, miten se on toteutettu?

”Itse biisi. En kyllä pysty erottelemaan näitä kahta – minulle ne ovat yhtä ja samaa, joten kysymys on tavallaan irrelevantti.”

Jos et olisi muusikko, mikä olisit?

”En mikään. Olen soittanut musiikkia pienen ikäni, en osaa kuvitella tekeväni mitään muuta.”

Kuka on nero musiikkivideoidenne takana?

”Whitey McConnaughy! Hän ideoi ne, me annamme hänelle vapaat kädet!”

Minkä musiikkivideon muistat parhaiten lapsuudestasi?

”Tämä on tasapeli Michael Jacksonin Beat Itin ja Twisted Sisterin We’re Not Gonna Take Itin välillä.”

Minkä levyn ostit viimeksi?

“The Swarming Hordesin.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitkä kolme asiaa inspiroivat sinua tällä hetkellä?

”Minun poikani, The Hot Snakes ja lähestyvä 40-vuotispäiväni.”

Mikä laulu saa sinut tuntemaan olosi nostalgiseksi?

“Orchestral Manoeuvers in the Darkin If You Leave. En ollut mikään bändin fani, mutta tuo kappale palauttaa mieleen sellaisen surullisen yksinäisyyden, jonka muistan 1980-luvulta, kun olin yksinäinen ja lemmenkipeä teini, hieman niin kuin siinä John Hughesin elokuvassa Pretty in Pink, jossa se nörtti ei saa siinä lopussa sitä tyttö. Voi helvetti, että se oli kurjaa aikaa!”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä mieltä olet”kielletyn nautinnon” käsitteestä popmusiikissa?

”Se on nuoren miehen hommaa. Kun tulee minun ikääni, on mahdotonta tuntea syyllisyyttä siitä, että pitää juuri siitä mistä todella pitää.”

Mitä yhtyettä tai artistia kaikki kiertuebussissasi suostuvat kuuntelemaan?

”Soundgardenia.”

Mitä yhtyettä tai artistia todennäköisimmin suosittelet uudelle tuttavuudelle?

“Hot Snakesia.”

Video ei ole enää saatavilla

Paras Black Sabbathin levy?

”Paranoid – suurin tihentymä klassisia riffejä, upea soundi ja niin edelleen.”

Oletko koskaan valehdellut musiikkimaustasi vaikuttaaksesi viileämmältä kuin oletkaan?

”Luultavasti, mutta se on ollut loppupeleissä tarpeetonta, sillä olen hirvittävä nössö ja nörtti eikä se miksikään muutu.”

Oletko koskaan harrastanut seksiä oman musiikkisi tahtiin?

”Hah hah! En missään tapauksessa!”

Kuka on suosikkibeatlesi?

”John. Hän oli synkin ja ilmensi raakaa tunnetta äänellään, lauluillaan ja biisinkirjoittamisellaan ihan eri tavalla kuin ne muut. Plastic Ono Band on yksi kaikkien aikojen suosikkilevyistäni.”

Kuinka hyvin tunnet suomalaista musiikkia?

”Tähän hätään keksin vain kaksi bändiä: Children of Bodom ja HIM. Jälkimmäistä en ole edes kuullut, mutta tiedän, että laulaja on naisten mieleen ja jotenkin superseksikäs tai jotain. Eli jos näiden väliltä pitää valita suosikki, niin CoB.”

Mikä on edellinen todella hyvä biisi, jonka olet kuullut?

”Hungry Ghostin Wicked Betsy.”

Mikä on noloin omistamasi levy?

”Tähän pitää kyllä vastata, että omat levyt. Kaikkein nolointa on, jos ihmiset soittavat tekemiäni levyjä silloin, kun olen itse paikalla.”

Vinyyli, kasetti, cd vai mp3?

”Harmittaa myöntää, mutta mp3. Ihan vaan logistisista syistä – kiertämisestä tulee entistä vaikeampaa, jos mukana pitää raahata nippua lp-levyjä ja levysoitinta.”

Jim Morrison – nero vai pölvästi?

”Hänen tapauksessaan se on yksi ja sama. Minulle hän on tavallaan eräänlainen rockin Paul Verhoeven.”

Red Fang (USA) ja Black Tusk (USA) Tavastialla tiistaina 24.4. Liput 18 euroa, ovelta 20 euroa.

Video ei ole enää saatavilla

Yhdysvaltain Portlandissa kyntensä teroittanut Red Fang yllättää positiivisesti myös toisella albumillaan. Jo bändin nimetön esikoinen (2009), joka antoi muodikkaalle rokettirollille pitkät, pantiin merkille.

Levyn hienoutta kuvasi parhaiten tapa, jolla levyä yritettiin epätoivoisesti saada sopimaan eri lokeroihin. Joidenkin mielestä Red Fang soitti metallia, toisten mielestä maanista aavikkorockia – kuin vesikauhuisen puuman puremana.

Murder the Mountains ei tee markkinointi-ihmisten työtä yhtään helpommaksi, ja hyvä niin. Levy vie Red Fangin sointia entistä railakkaammin uuteen suuntaan; sen jokainen kappale on tunnelmaltaan ja soundeiltaan umpiraskas ja haastaa kuulijan, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin.

Murder the Mountains ei ole mukava tai edes miellyttävä albumi. Erityisen hatunnoston arvoinen teko on levyn ehkä vähiten iloisen ja tarttuvan kipaleen Malverden laittaminen aloitusraidaksi. Heti tulee selväksi, ettei enää olla Mikkelissä vaan mielenkiintoisilla ja paikoin epämiellyttävillä vesillä.

Tällä kertaa Red Fang ei laula ulkoavaruudesta tulevista esihistoriallista koirista, jotka ovat tulleet tuhoamaan ihmiskunnan. Hilpeä kaljahevi on jätetty kokonaan syrjään. Tummuus ja ahdinko löytyvät arkisista ihmissuhdekuvioista.

Vaikka kyse on tuhdista musiikista, lauluista välittyy herkkyyttä ja epätoivoa. Siitä puhuu omaa kieltään Number Thirteen, joka on albumin ehdotonta parhaimmistoa.

Aiemmin Red Fangin lauluvelvollisuudet hoiti basisti Aaron Beam, mutta Murder the Mountainsilla kuullaan myös kitaristi Bryan Gilesin vähemmän siloista ääntä. Kahden lähtökohtaisesti erilaisen laulutyylin sovittaminen samaan kappaleeseen toimii hyvin.

Debyyttialbumin tapaan myös Murder the Mountainilta löytyy kappaleita muutaman minuutin punk-repäisyistä yli kuusiminuuttisiin kestäviin eepoksiin. Vähemmistössä olevia lyhyitä ralleja kuvaavat hyvin ilmeettömän äkäiset Hank Is Dead ja Painted Parade. Pidemmän kaavan louhintateoksia ovat esimerkiksi Throw Up sekä Wires, joissa ei mennä perille suorimman reitin mukaan.

Kokonaisuutena Murder the Mountainsin biisit kuulostavat lähes melvinsmäisen ilkeiltä, mutta samalla välinpitämättömiltä, lähes toteavilta. Yksityiskohtana mainittakoon Tool-henkisiin sävyihin syventyvä ja sen mukaan nimetty The Undertow.

93 Uusi, aikuisempi Red Fang murhaa vuorien lisäksi onnistuneesti myös kuuntelijan mielenrauhan.

Video ei ole enää saatavilla