Nuorgam — R. Kelly https://www.nrgm.fi Verkkomedia, jossa rakkaus musiikkia kohtaan kukoistaa ja voi hyvin. Wed, 18 Mar 2026 13:17:32 +0000 fi hourly 1 https://wordpress.org/?v=6.9.4 #80 R. Kelly – Ignition [Remix] (2003) https://www.nrgm.fi/artikkelit/80-r-kelly-ignition-remix-2003/ Tue, 02 Jul 2013 06:00:07 +0000 http://www.nrgm.fi/?p=45487

R. Kelly: hieno mies ja, ainakin omien sanojensa mukaan, kova panemaan.

Kaiken kohtuuden ja vakavamielisen jurnutuksen vastavoimaksi kohonnut kappale, joka tuo juhlimisen perimmäisen olemuksen suoraan sydämeesi.

”So baby gimme that toot toot
Lemme give you that beep beep”

J6M: Jean-Marie Messier, Moi-Meme, Mâitre du Monde, eli vapaasti käännettynä Jean-Marie Messier, minä itse, Maailman valtias. Näin kirjoitti ranskalaisen monialayrityksen Vivendin toimitusjohtaja allekirjoituksensa toimiessaan vielä yrityksen johdossa. Messier oli egomaanikko, mies, joka uskoi lehdistön väitteet omasta nerokkuudestaan siinä määrin, ettei kuunnellut neuvonantajiaan, ja onnistui näin muutamassa vuodessa tekemään yltiöpäisillä yritysostoillaan Vivendille yli 13 miljardin euron tappiot.

Kun ajattelen Jean-Marie Messieriä, ajattelen kohtuuttomuutta. Onhan kyseessä kaveri, joka osti firmansa piikkiin itselleen 17 miljoonan dollarin arvoisen kämpän New Yorkista, ja saadessaan potkut vaati asuntoa osaksi eropakettiaan. Yritän kuvitella, millaisia bileitä Messierillä on täytynyt uransa huipulla olla: Kuohuva ei varmasti ole loppunut, kokkelivuoret ovet kenties päällystäneet pöytiä, naiset ja miehet ovat olleet kauniita ja päissään kuin tilhet käyneistä pihlajanmarjoista ja ruokalajit ovat todennäköisesti maksaneet enemmän per kipale kuin mitä minä tienaan vuodessa.

Ajatus Messieristä rikkaiden, kuuluisien ja kaikissa maailman tarjoamissa synneissä kylpevien ihmisten ympäröimänä ei kuitenkaan herätä minussa pahennusta. Päinvastoin, tuokiokuvat ranskalaismiljardöörin ökyjuhlista saavat minut haaveilemaan siitä, että ehkä jonain päivänä jossain, sama arjen ankeuden karkoittava, tästä luterilaisen ankeasta aistimaailmasta vieraannuttava tilanne voisi olla myös minun saatavillani.

Ja sehän on. Eikä vain minun saatavillani, sillä meillä kaikilla on mahdollisuus uppoutua puhtaan rentouttavaan, hedonismin täyttämään juhlintaan. Sillä jos sinulla on ruokaa ja juomaa, homma lähtee rullaamaan.

”Crystall poppin’ in the stretch Navigator
We got food every where
As if the party was catered”

Ja jos ympärilläsi ystäviä, bileet on taattu.

”We got fellas to my left
Honeys on my right
We bring ’em both together, we got jukin’ all night”

Jos taas tämän kaiken taustalle saa yhden kaikkien aikojen parhaista biiseistä, niin tarttuvan viikonlopunjulistuksen, ettei siitä voi saada tarpeekseen, on oikeastaan selvää, että arkihuolet ovat poissa, ja jäljellä on puhdas nautinto ja hurmos. Sillä kappale on niin hyvä, että se täytyy mainita jopa sillä itsellään.

”This is the remix to Ignition
Hot and fresh out the kitchen’
Mama rollin’ that body
Got every man in here wishin’
Sippin on coke and rum
I’m like so what I’m drunk
It’s the freakin’ weekend baby
I’m about to have me some fun”

Ingnition [Remix] on se ainoa kuviteltavissa oleva silta minun todellisuuteni ja Jean-Marie Messierin kaltaisten, täysin toisessa universumissa elävien ökyilijöiden välillä. Kuvittelemani juhlat eivät nimittäin ole se mitä tarvitaan elämästä nauttimiseksi, huolien unohtamiseksi ja loputtoman hymyn kasvoille nostattamiseksi. Ignition [Remix] ei ehkä auta kohtaamaan elämän murheita, mutta jumalauta, miten se voikaan nostattaa tunnelman kattoon, ja saada kaiken hetkeksi hehkumaan kuin legendaarisen Faroksen majakan valon tässä pimeydessä, joka elämänä tunnetaan.

Ignition [Remix] on niin kova kappale, että sen yksityiskohdille omistettu listakin kasvoi aiottua kokoaan suuremmaksi. Se on ikuisen viikonlopun sinfonia, renessanssimies R. Kellyn maalaama kangastus, niin hotelliaulojen ja baarikaappien ovet kuin kuulijoidensa sydämet avaava mestariteos, joka vapauttaa meidät kaikesta turhasta vakavuudesta ja saa meidät laulamaan mukana kuin vähämieliset alati kasvavana äänivallina:

”Bounce Bounce Bounce Bounce Bounce Bounce Bounce Bounce Bounce Bounce”

Video ei ole enää saatavilla

youtu.be/y6y_4_b6RS8
R. Kelly – Ignition [Remix] (ohj. Billie Woodruff)

Bonus!

R. Kellyltä ei äänestetty muita kappaleita, mutta kaimoista noteerattiin myös muun muassa Kelly Clarkson, jonka Since U Been Gone jäi niukasti listan ulkopuolelle.

]]> Oma napa paras napa – 10 lukemisen arvoista muusikon omaelämäkertaa https://www.nrgm.fi/artikkelit/oma-napa-paras-napa-10-lukemisen-arvoista-muusikon-omaelamakertaa/ Wed, 17 Apr 2013 07:00:05 +0000 http://www.nrgm.fi/?p=42713

R. Kelly on paitsi esimerkillinen pano- myös kynäniekka.

Kuka jaksaa lukea narsististen, huumeita vetävien ja ihmissuhdesotkuissa rypevien ihmisten tilityksiä? Me jaksamme. NKK, Nuorgamin Kirjakerho, kokosi yhteen pakettiin kymmenen elämänmakuista, keskivertoa mielenkiintoisempaa tai ihan vaan häiriintyneisyydensä takia viihdyttävää muusikko-omaelämäkertaa, joihin lukutoukan kannattaa tutustua.

#1 Rick James – The Confessions of Rick James: Memoirs of a Super Freak (Amber Communications Group, Inc., 2007)

1RickJames

”There was a birthday party for me. Prince came, he was sitting at a table with some people not drinking. I walked up to him, grabbed him by the back of the hair and poured cognac down his throat. He spit it out like a little BYTCH and I laughed and walked away. I loved fukking with him like that.”

Punk-funkin mestarin Rick Jamesin muistelmissa tapellaan, ryypätään, vedetään kaikki kuviteltavissa olevat huumeet, soitetaan himojen ja irstailun täyttämää musiikkia ja nussitaan kuin kanit. Tässä ei ole mitään ihmeellistä, ovathan hedonismin ylistyslaulut musiikkimuistelmien keskeistä kuvastoa. Kirja on kuitenkin kiehtova paketti Jamesin sekopäisen, kustantajan editoimatta jättämän ulosannin ja muita artisteja käsittelevien osioidensa ansiosta. Armeijaa Kanadaan paenneen artistin kertomukset ystävyydestä Neil Youngiin tai kilpailusta uraansa aloittelevan Princen kanssa ovat maukasta musiikkihistoriaa. (Juuso Janhunen)

#2 Charles Mingus – Beneath the Underdog: His World as Composed by Mingus (Vintage, 1971)

2Mingus

”Ha ha, chica! But this ain’t serious, I just want to get my nuts off a few times.”
”A few times, Mingus?”
”Ho you, Hickey! In this white man’s society what else have I got, if God don’t dig me? Me, myself and I. And I came out from between thighs, not lies… How many is that so far?”
”Seventeen. You stone crazy, man!”
”No, man. Give me the tequila and lime. What’s your name, baby?”

Charles Mingusin omaelämäkerta tekee juuri sen mitä taiteen tuleekin: kertoo valheen kautta suuremman totuuden. Se on täynnä juttuja, joiden suhde reaalitodellisuuteen on etäinen. Se on yksi epälineaarisimmista elämänkerroista maan päällä. Se on yhtä holtiton kuin kirjoittajansa. Uhratessaan totuuden raa’asti ja kauniisti läpän alttarilla Mingus tulee kirjoittaneeksi psykologisesti tarkan ja paljastavan kirjan itsestään. Beneath the Underdog on svengaava, humoristinen, räiskyvä ja ennen kaikkea kipeä sekä haavoittunut kuva yhdestä 1900-luvun suurimmista säveltäjistä. (Arttu Tolonen)

#3 Anthony Kiedis – Arpikudos (Like, 2005)

3Kiedis

”Kokeneet kolaajat oli helppo tunnistaa, koska heillä kaikilla oli oikeassa pikkusormessaan pitkä kokaiinikynsi. Isäni oli todella ylpeä taidokkaasti manikyroidusta kokakynnestään. Huomasin myös, että yksi hänen kynsistään oli selvästi muita lyhyempi. ’Miksi tuo kynsi on noin lyhyt’, kysyin. ’Siksi, että tuolla sormella en satuta naisten paikkoja, kun pääsen sormeilemaan’, hän sanoi.”

Tältä kuulosti 10-vuotiaan Anthony Kiedisin dialogi huumediileri-isukkinsa kanssa. Kaksi vuotta myöhemmin tuleva Red Hot Chili Peppers -”laulaja” alkoi elää tuota elämää nussittuaan ensin isänsä tyttöystävää ja tutustuttuaan sitten heroiinin, kokaiinin ja LSD:n maailmaan. Ulkomusiikilliset seikat ovat pääosassa myös Arpikudos-omaelämäkerrassa, jossa Kiedis valottaa menneisyyttään vuoroin hätkähdyttävällä, vuoroin humoristisella ja vuoroin svengaavalla tavalla. Välillä sanotaan pari sanaa musiikistakin. (Mervi Vuorela)

#4 Neumann – Tähti ja Meripoika (Otava, 1992)

4Neumann

”Kuka ajattelee nyt mitäkin. Kuka äitiä tai kuka trukkikuskin jobia. Tuskin nyt sitä kukaan kuitenkaan. Se olisi varmaa. TUSKIN!!! Kaikki ajattelivat vain yhtä asiaa. Selvitä vaiko ei.
Bermudan mystinen kolmio.
Se on sitten se rock’n’roll.”

Näin merimies Pertti Nieminen koki David-myrskyn Bermudan kolmion alueella seilatessaan vuonna 1979. Toki ylläoleva voi olla rocktähti-Neumannin värikynillään rikastuttamaa. Tähti ja meripoika on ainutkertainen teos. Taiteilija on 140 sivuun pelkin päälausein ahtanut elämänsä käänteet vuodesta 1974 vuoteen 1992. Hurjalla tahdilla Neumann kertoo niin merimiesvuosistaan kuin elämästään Suomen suosituimman rockyhtyeen keulilla ja ajasta sen jälkeen. Mereltä tulevat tarinat ovat kuitenkin värikkäämpiä kuin miehen seikkailut rock-maailmassa. Tähti ja meripoika on hauska kirja luettavaksi, sillä Neumannin ulosanti on aivan omanlaistaan. Kirja on viihdyttävä dokumentti siitä, millaisena Neumann on nähnyt itsensä Dingo-vuosien jälkeen. (Vilho Pirttijärvi)

#5 Peter Criss – Makeup to Breakup: My Life In and Out of Kiss (Scribner, 2012)

5Criss

”The band sent me one fucking card the whole time I was there. GOOD LUCK. GLAD YOU ARE THERE. FUCK YOU. GENE, PAUL, ACE. I guess they were being funny.”

Ensimmäisellä sivulla Kissin alkuperäisrumpali työntää pistoolin suuhunsa keskellä saavutustensa raunioita. Liipaisin ei liikahda, mutta lukija jää koukkuun. Nuoruus Brooklynin kaduilla vaihtuu todellisuuspakoisiin vuosiin, joissa puitteet ja egot ovat massiivisia, naiset kaatuvat heinän tavoin ja kokaiinia riittää. Ja kun ote elämästä kirpoaa, on uusi kosketus siihen sitäkin kivuliaampi. Peter Criss käy läpi ala-arvoisen soolouran, onnettoman avioliiton, katkaisuhoidot ja rintasyövän – ja päätyy lopulta epilogiin, jota voisi pitää onnellisena, jos menneisyyden yli olisi mahdollista päästä. Teos maalaa rehellisen kuvan pikkumaisesta ja katkerasta mutta myös sydämellisestä ja hyväntahtoisesta tunnekimpusta, jonka kasvoilta vuosien maalaama maski ei lähde millään pois. (Hannu Linkola)

#6 R. Kelly – Soulacoaster: The Diary of Me (SmileyBooks, 2012)

6Kelly

”On ‘The Greatest Sex’, I paint the scene on a bigger canvas. It’s great sex – yes – but it’s spiritual sex, where the lovemaking leads to the birth of a child. When I wrote it, I told people it felt like sexual I Believe I Can Fly or a sexual inspirational song.”

Verkkaisen jutustelevaan tyyliin etenevällä Soulacoasterilla R&B:n kuningas ei ainoastaan tyydy selittämään yksityiskohtaisesti kaikkia niitä neronleimauksia, jotka ovat tehneet hänestä alansa kiistattoman hallitsijan. Hän myös kertoo yksityiselämästään enemmän kuin kukaan täysipäinen haluaisi tietää. R. Kelly kertoo muun muassa harrastaneensa seksiä ensimmäisen kerran 12-vuotiaana äitinsä ystävän kanssa ja tekee musiikkielämäkertojen epävirallisen maailmanennätyksen namedroppailun saralla. Esimerkiksi Tupac Shakurille, Michael Jacksonille, Céline Dionille ja Notorious B.I.G.:lle omistetaan omat lukunsa, joissa R. Kelly lähinnä fiilistelee sitä, kuinka paljon he tykkäsivät työskennellä hänen kanssaan. (Juuso Janhunen)

#7 Mark Oliver Everett – Things the Grandchildren Should Know (Little, Brown, 2008)

7Everett

”It lasted five or six years. In the end, it didn’t work out. But, after all, this is Chapter 13. What did you expect?”

Millaisen juonen kirjoittaa elämälleen syntyjään alakuloinen mies, joka on saattanut hautaan niin vanhempansa kuin siskonsakin? Eels-yhtyeen keulahahmo käy tarinaansa läpi suorin lausein ja tummaan huumoriin upoten. Suurimmat salaisuudet taiteilija pitää ominaan, mutta julkiseksi valitsemansa osan persoonastaan hän kuvaa mieleenpainuvasti, kuten oheinen sitaatti hänen avioliittokokemuksestaan paljastaa. Mies uppoaa elämänsä saumakohtiin kaunistelematta, kohtalostaan ja jatkuvasta ulkopuolisuuden tunteestaan lakonisesti huvittuneena. Kuivakassa hymyssä on syvällisen traaginen taustasävy, joka tekee Everettin otteesta paitsi henkilökohtaisen myös unohtumattoman. Teos puhuu samalla apeankauniilla äänellä kuin miehen musiikki. (Hannu Linkola)

#8 Luke Haines – Bad Vibes: Britpop and My Part in Its Downfall (Windmill Books, 2009)

8Haines

”The Suedey boys saunter about their dressing room. They don’t bother with false modesty; they’re fucking full of it. I like that. They laugh at Glenn’s spats – we all do – and in mocking silly voices sing my songs back to me. Half admiration, half piss-take. I don’t care. I’ve heard their single and I know I can overwrite them. Brett’s got a few good lines and knows there’s a bit of mileage to be had in writing lyrics about ‘retards’ and ‘dads’ but overall they’re just a little too reliant on the old wasted-glamour-in-council-estates routine.”

The Auteursin ja Black Box Recorderin Luke Hainesista piti tulla suuri brittiläinen rocktähti. Sitten väliin tulivat Sueden, Blurin ja Oasiksen kaltaiset bändit, jotka kiinnostivat yleisöä enemmän kuin Hainesin laulut lapsenmurhista. Brittipopin kultavuosia omasta näkökulmastaan analysoiva Haines vie katkeruutensa aikalaisbändejä kohtaan pitkälle itseironian puolelle, ja todennäköisesti hän on itsekin nauranut katketakseen kirjoittaessaan Bad Vibesia. Aikuisen miehen angsti on lopulta söpöä. Tui tui Luke! (Oskari Onninen)

#9 Bill Drummond – 45 (Little, Brown Book Group, 2000)

9Drummond

”There were times when I was driving along in my truck, cocooned from the rest of the world, and I would laugh and laugh and laugh in an almost maniacal state, just thinking of it.
FUCKING COW.
FUCKING COW.
FUCKING COW.
Louder and louder.”

Parhaiten The KLF:n poptaideterroristina tunnettu Drummond on lukuisten muiden puuhiensa ohella tuottelias kirjailija, joka on julkaissut yhteensä 15 enemmän tai vähemmän omaelämäkerrallista teosta. 45 koostuu lyhyistä tarinoista, joissa Drummondin senhetkinen taviselämä vuorottelee hänen toinen toistaan eriskummallisempien tempaustensa kanssa vuosien varrelta. Eräässä luvuista Drummond asuu Helsingissä, jossa hän ajaa joka aamu bussilla numero 14 Finnvoxin studioille äänittämään suomalaisen Kristiina Bruukin kanssa – joka on fiktiivinen hahmo. (Santtu Reinikainen)

#10 Ray Manzarek – Light My Fire: Matkani Doorsin kanssa (Tammi, 1999)

Light My Fire

”Sen käsitin LSD:ssä. Tämä on meidän leikkikenttämme ja me olemme täällä nauramassa, tanssimassa ja laulamassa auringonpaisteessa. Laulamassa, nauramassa, tanssimassa ja soittamassa musiikkia kuunvalossa… soittamassa rumpuja ja soittamassa kitaraa, soittamassa Vox Continental -sähköurkuja, kun samaani/runoilija johdattaa meidät hulluun ja intohimoiseen dionyysiseen juhlaan suuren, loimuavan nuotion ympärille. Se on elämän tarkoitus. Rajaton aisti-ilo! Ja maailman luojien syvällinen vastuu. Paratiisin hoitajien ja vallanpitäjien vastuu.”

The Doorsin kosketinsoittajan Ray Manzarekin muistelmat jäsentävät yhtyeen tarinaa ja ajanhenkeä tenhoavasti. Teksti on kuitenkin syövytetty niin hurmoshenkisellä mystisismillä, että välillä sen voisi luulla olevan silkkaa ironiaa. Ray puhuttelee lukijaa suoraan ja yrittää myydä tälle jonkinlaista happovallankumousta noin joka kymmenes sivu. Näin hippi-innoittunutta teosta ei voisi kirjoittaa kukaan muu kuin todellinen vesimiehen ajan lapsi! (Iida Sofia Hirvonen)

]]> #26 R. Kelly – I Believe I Can Fly https://www.nrgm.fi/artikkelit/26-r-kelly-i-believe-i-can-fly/ Sat, 05 Jan 2013 07:00:57 +0000 http://www.nrgm.fi/?p=38463

Internetin hienoin kuva.

Vuosi 1996 oli otollinen Robert Sylvester Kellylle. Public Announcement -ryhmästään soolouralle irtautunut kynttiläillallisten kultakurkku ja makuuhuoneiden suklaanekku ansaitsi ensimmäisen monista Grammy-ehdokkuuksistaan tehtyään Michael Jacksonille tämän viimeisen todellisen listahitin, You Are Not Alonen. Kaksi sooloalbumia, 12 Play ja R. Kelly, myivät yhä ja Bump N’ Grindia soitettiin erilaisten remixien voimin ahkerasti. Kellyn suojatikseen ottaman nuoren Aaliyahin ura oli niinikään nousukiidossa.

Todellinen lottopotti oli kuitenkin, kun Kelly sai kylkeensä kaksi amerikkalaisen viihdekulttuurin ikonia: Looney Tunesin ja koripalloilija Michael Jordanin. Jälkimmäisen eläköitymistä ennakoinut, animaatiota ja live-elokuvaa yhdistänyt Space Jam oli valtaisa hitti. Sitä oli myös sen tunnuskappale I Believe I Can Fly, joka on tänä päivänä yksi amerikkalaisen elokuvan ikonisimmista viisuista.

On tietenkin taivaan totuus, että R. Kelly kykenee moneen asiaan – kuten nyt vaikkapa nussimaan kengurun lailla niin, että ”kliimaksi jatkuu Merkuriukseen asti” – mutta lentää hän ei osaa. Siitä olen varma. Tämän probleemin tekee ilmeiseksi I Believe I Can Flyn musiikkivideo, jonka valtaosa meistä muistanee kiusallisen hyvin.

Ensin on valtaisa maissipelto, jonka keskelle Kelly on tullut valmistautumaan ylösnousemukseensa. Maissipelto on lokaationa hyvä valinta, sillä jos yläkerran El Jefe ei satu olemaan paikalla kuulemassa Kellyn jollotusta, ehkä satunnainen ufo osuu kohdille ja nappaa r&b-artistia kyytiinsä. Hoplaa, ainekset uuteen Sex Planetiin!

Sitten meillä on kamera, joka kerta toisensa jälkeen nousee maissinjyvien tasolta korkeuksiin, paneroiden kultaisen maissimeren yllä pyhän hengen lailla. Tässä Kelly luottaa siihen, että hän pääsee (F1-termejä lainaten) kameran ”imussa” yläilmoihin. Varmuuden vuoksi Kelly on vielä raijannut keskelle peltoa valtavan valkokankaan, jolla Väiski Vemmelsääri ja Michael Jordan ovat ahkeria amerikkalaisia.

Mitään ei kuitenkaan tapahdu. Kamera nousee, nousee ja nousee, mutta Kellyn jalat ovat maassa. Seeprakuvioisesta flanellipaidasta ei ole siiviksi, valtaisat housut eivät lehahda peräsimeksi. Ei, vaikka miljööksi vaihtuu syksyinen vaahterametsä, jossa varmasti jo tuulee ilman jumalallista väliintuloakin.

Kaiken huipuksi Kelly ryhtyy vielä kapellimestariksi, ja värvää avukseen tuhatjäsenisen gospel-kuoron hoilaamaan herraa. Nyt lähtee! Kelly hyppii ja pomppii, huitoo keppiään ympäriinsä ja venyttää vokaalejaan niin, että äänihuulet hyppäävät kurkusta kuin animaatiossa konsanaan. Kädet räpyttävät vimmatusti sivuilla.

Ja sitten… ei mitään. Raukka ei nouse ilmaan, vaikka räpylää on moninkertaisesti verrattuna Tipiin – joka on vieläpä aika haka koripallossa. (Vuotta myöhemmin R. Kelly toki nokitti solmimalla ammattilaissopimuksen Atlantic City Seagullsin kanssa.)

Kun asiaa taivaaseen ei lopulta ollut, R. Kelly päätti sementoida asemansa maanpäällisenä Jeesuksena. Sen suhteen kaikki meni tietenkin aikalailla nappiin, ja tätä nykyä Kellyn herätyssessiot keräävät ympärilleen tuhansittain opetuslapsia. Yksi näistä istunnoista on tallentunut Nuorgamin twitteriinkin.

Mitä Kellyn pyrinnöistä jäi käteen, oli tietenkin voimauttava, pakahduttava, sydäntäraastava ja miljoonan kuuntelukerrankin jälkeen vavahduttava anthem: balladi, jonka mittoihin Kelly – tai sen puoleen kukaan toinenkaan – ei ole sen koommin edes kuvitellut yltävänsä. Kun on kerran koettanut taivaisiin ja polttanut näppinsä, ei uutta tilaisuutta kannata ihan heti odottaa.

Video ei ole enää saatavilla

youtu.be/QTahrYXCChI

]]> Tätä syntiä ei pese pois mikään – eli Nuorgamin raportti R.Kellyn konsertista https://www.nrgm.fi/artikkelit/tata-syntia-ei-pese-pois-mikaan-eli-nuorgamin-raportti-r-kellyn-konsertista/ Thu, 22 Nov 2012 11:00:35 +0000 http://www.nrgm.fi/?p=37225

Naiset. Mä haluan sut, sut, sut ja sut.

Jos menee R. Kellyn keikalle kolmen naisen kanssa, niin joutuuko poistumaan paikalta yksin? Kuinka paljon yhteistä on Robert Sylvester ”R.” Kellyllä ja Tauno ”Tauski” Peltosella? Miltä tuntuu olla lähes ainoa viiksekäs valkoihoinen Madison Square Gardenissa?

R. Kelly saapui New Yorkiin ja pisti paitsi naiset, niin myös kirjeenvaihtajamme Tommi Forsströmin pään sekaisin.

Lue lihanmakuinen raportti eilisen kiihkeistä tapahtumista suoraan Madison Square Gardenista.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

]]> R. Kellyn myyttiset aakkoset – r’n’b:n kuningas aasta ööhön https://www.nrgm.fi/artikkelit/r-kellyn-myyttiset-aakkoset-rnbn-kuningas-aasta-oohon__trashed/ Thu, 20 Sep 2012 10:00:30 +0000 Juuso Janhunen http://www.nrgm.fi/?p=34084

R. Kelly – hieno mies ja varmasti kova panemaan.

Robert Sylvester Kelly on ristiriitainen hahmo, jonka edesottamukset Yhdysvaltojen oikeuslaitoksen kanssa ja vaatimattomasti ilmaistuna suurehko ego ovat saaneet tällä vuosituhannella koomikot irvailemaan milloin hänen yksityiselämänsä sotkuille, milloin hänen megalomaanisille live-esiintymisilleen. Tragikoomisista piirteistään huolimatta R. Kellyn menestystarina kiehtoo ja ihmetyttää. Kuinka New Jack Swing -vaikutteilla höystettyä hikistä r’n’b:tä työstäneestä artistista tuli Michael Jacksonille listaykkösiä kynäilevä ja Celine Dionin rinnalla duettoja laulava maestro? Ja kuinka hän onnistui herkistä pop-anthemeistaan huolimatta säilyttämään kovuutta ja katu-uskottavuutta vaalivan hiphop-yleisön suosion?

Myönnetään, viime vuosina miehen tuotannosta ei ehkä ole löytynyt samanlaisia helmiä kuin hänen uransa parhaina vuosina 1990-luvulla, mutta tämän modernin r’n’b:n sointiin eniten vaikuttaneen laulunkirjoittaja-artisti-tuottajan merkitystä urbaanin rytmimusiikin kentällä ei voi kiistää. Tänä kesänä muistelmateoksensa Soulacoaster – The Story of Men julkaissut kaikkien aikojen menestynein r’n’b-visionääri, renessanssi-ihminen R. Kelly ansaitsee omat aakkosensa – ja yhden numeron.

12 niin kuin 12 Play

R. Kellyn ensimmäinen soololevy vuodelta 1993, joka sisälsi tukun mestarillisia r’n’b-hekumointeja. Jo levyn avaava Your Body’s Callin’ tekee selväksi, missä mennään.

Video ei ole enää saatavilla

youtu.be/BzVZmt_TdR8

A niin kuin Aaliyah

R’n’b:n prinsessaksikin kutsutun edesmenneen laulajattaren esikoisalbumi Age Ain’t Nothing But a Number oli valtava kaupallinen menestys, joka myi pelkästään Yhdysvalloissa yli 3 miljoonaa kappaletta. Levyn kaikki biisit tuotti ja kirjoitti R. Kelly. Levyn nimen herättämien juorujen ja Vibe-lehden julkaiseman uutisen mukaan tuolloin vasta 15-vuotias laulajatar ja R. Kelly olisivat myös seurustelleet ja menneet laittomasti naimisiin 1994, mutta asiaan ei koskaan ole saatu täysin vedenpitävää vahvistusta. Molemmat myös kiistivät väitteen tuoreeltaan, mutta kohun vuoksi Aaliyah teki seuraavan levynsä ilman R. Kellyn apua.

Video ei ole enää saatavilla

youtu.be/rRwhm-B6yNI

B niin kuin Bump N’ Grind

12 Playlta lohkaistun, Yhdysvaltojen singlelistan ykköseksi vuonna 1994 kohonneen kappaleen kaksi eri versiota osoittavat täydellisesti R. Kellyn kyvyn tuottaa saumattoman tyylikästä, täysin kaikki laatustandardit uusiksi laittavaa r’n’b:tä.

Video ei ole enää saatavilla

youtu.be/uAXxkNaRkp8
Originaaliversio.

Video ei ole enää saatavilla

youtu.be/JZ67l2Xpiu8
Old School Mix.

C niin kuin Celine Dion

Celine ja R. Kelly yhdessä kappaleella I’m Your Angel, joka ylsi miljoonamyyntiin.

Video ei ole enää saatavilla

youtu.be/YKEA6T4egfc

D niin kuin draama

Kuka muu kuin R. Kelly keksisi tehdä biisin, jossa puretaan ihmissuhteen ongelmia ja päädytään vuoropuheluun itsensä jumalan kanssa? Kappaleella I Mean (I Don’t Mean It) maestro tekee juuri tämän. Vaatimattomana kaverina R. Kelly esittää keskustelun molemmat roolit itse.

Video ei ole enää saatavilla

youtu.be/08FjbLraROw

E niin kuin elokuvat

Eeppisten kappaleiden kirjoittajana R. Kellyllä on ollut tilausta myös elokuvamusiikin säveltäjänä ja esittäjänä. Miehen kynästä ovat lähteneet muun muassa vuoden 1997 Batman & Robinin soundtrackilla kuultu yltiöpäinen Gotham City sekä Whitney Houstonin viimeisessä elokuvassaan Sparklessa esittämä Celebrate. Hienoin näistä on kuitenkin World’s Greatest, jonka hän kirjoitti Muhammad Alin elämästä kertovaan Aliin.

Video ei ole enää saatavilla

youtu.be/WgcovIu3k9o

F niin kuin Feelin’ on Yo Booty

Yksi R. Kellyn uran hienoimmista kappaleista, jonka videolla vierailevat muun muassa DJ Khaled, Method Man, Nelly ja Lil’ Kim.

Video ei ole enää saatavilla

youtu.be/Bf4yHgXdjPY

G niin kuin ghettoanthemit

Vaatimattomista oloista tullut, yksinhuoltajaäidin kasvattama R. Kelly taitaa myös herkkien katukertomusten jalon taidon. I Wish saakoon toimia esimerkkinä.

Video ei ole enää saatavilla

youtu.be/P8CXUzepL6k

H niin kuin hiphop

R’n’b:n ja hiphopin soundimaailmat alkoivat viimeistään 1990-luvulla lähentyä toisiaan entistä enemmän ja R. Kelly oli yksi tämän kehityksen merkittävimmistä edistäjistä. 12 Playn menestyksen myötä sielukasta sointia levyjensä mausteeksi hakevat rap-tähdet tulvivat R. Kellyn ovelle. Ehkä komein näistä yhteistyökappaleista on edesmenneen The Notorious B.I.G:n kanssa levytetty Fuck You Tonight.

Video ei ole enää saatavilla

youtu.be/4huppvwcybM

I niin kuin I Believe I Can Fly

Se on iso. Se on valtava. Se on kaikki äärirajat räjäyttävä, täydellisen mahtipontinen fiiliksennostatus-hymni. Michael Jordanin ja Väiski Vemmelsäären tähdittämän koripallokomedian Space Jamin soundtrackille tehty hitti sinetöi R. Kellyn aseman myös pop-yleisön keskuudessa ja on edelleen artistin todennäköisesti tunnetuin kappale.

Video ei ole enää saatavilla

youtu.be/QTahrYXCChI

J niin kuin Jay-Z

R. Kelly levytti Jay-Z:n kanssa kaksi yhteisalbumia. Kaiken urallaan saavuttaneet tähdet päättivät vuonna 2002 tehdä yhteistyötä levyttämällä Best of Both Worldsin, jota seurasi pari vuotta myöhemmin Unfinished Business. Levyt olivat kaupallisia menestyksiä, mutta ilmeisesti megatähtien egot olivat liian isot samalle lavalle, sillä kaksikon toinen kiertue päättyi riitelyyn. Lopulta riitoja selviteltiin oikeussaleissa, R. Kellyn vaatiessa Jiggalta miljoonakorvauksia peruuntuneista keikoista. Vaikka yhteistyö ei ollut kitkatonta, se tuotti joukon mahtavia kappaleita, joista erityisesti Feelin’ You in Stereo tulvii herkullisia kielikuvia.

Video ei ole enää saatavilla

youtu.be/fBiaRmGlGI0

K niin kuin koripallo

Koska R. Kelly on renessanssi-ihminen, toimi hän musiikkiuransa ohella vuonna 1997 myös ammattilais-koripalloilijana Atlantic Cityn alasarjajoukkue Seagullsissa. Pelinumerona oli tottakai 12 menestysalbumi 12 Playn mukaan.

L niin kuin leidit

R. Kelly on mestari tekemään lauluja naisille, naisista ja naistenmiehenä elämisestä. Pelkästään vuoden 2007 I’m a Flirt Remix on sellainen pelimiesepiikan mestariteos, että tuskin kellekään jää epäselväksi, ettei tyttöystävää kannata tuoda samalle klubille Chicagon hurmurin kanssa.

Video ei ole enää saatavilla

youtu.be/rPr4F8dplFg

M niin kuin Michael Jackson

Popin kuningas ja r’n’b:n kuningas ystävystyivät 1990-luvulla ja R. Kelly kirjoitti Jacksonille tämän elinajan viimeiseksi Yhdysvaltojen listaykköseksi jääneen hitin You Are Not Alonen. Tähän päivään mennessä sitä on myyty yli 11,5 miljoonaa kappaletta. R. Kelly on useaan otteeseen kertonyt ihailevansa Michaelia. Muistelmissaan hän kertoo kuinka muun muassa pelkäsi popin kuninkaan lemmikkisimpanssia Bubblesia. R. Kellyn oma versio kappaleesta kuullaan vuoden 2010 Love Letter -albumin bonusraitana.

Video ei ole enää saatavilla

youtu.be/MgLQbsFPsNU

N niin kuin nimetön

Untitled on R. Kellyn uran yhdeksäs studioalbumi. Vuonna 2009 julkaistun levyn mahtavin ja samalla hämmentävin kappale on Echo. Kappaleen kioskilaatuinen video hämmensi ilmestyessään, kun taas jodlausta sisältävä kertosäe riemastutti ja todisti samalla, ettei artistin luovuuden arkku ollut oivalluksista tyhjä. Ilmeisesti video oli R. Kellystä itsestäänkin todella huono, sillä sen alkuperäisversiota ei enää löydä Youtubesta. Nauttikaa silti jodlauksesta.

Video ei ole enää saatavilla

youtu.be/YcQyB_NDA8o

O niin kuin Ooppera

Musiikkimuoto, joka on aina kiehtonut R. Kellyä. Tässä miehen hieman erikoisempi versio Feelin’ On Yo Booty -hitistä.

Video ei ole enää saatavilla

youtu.be/jqszUJzHnYE

P niin kuin Public Announcement

R. Kelly levytti ensimmäisen albuminsa yhdessä taustayhtyeensä Public Announcementin kanssa. Vuonna 1992 ilmestynyt Born Into the 90’s yhdisteli sulavasti New Jack Swingiä ja makuuhuoneballadeja. Jälkimmäisistä onnistunein on aikanaan Yhdysvaltojen r’n’b-listan ykköseksi kohonnut Honey Love, jonka videolla nähdään nuori Halle Berry.

Video ei ole enää saatavilla

youtu.be/U8yWbL0KE4c

Q niin kuin qesä

Okei, kesä ei mahtunut K:n kohdalle, joten käytän sen tässä. Yksi kaikkien aikojen hienoimmista kesäbiiseistä on R. Kellyn Summer Bunnies. Kappaleen remixillä ja siitä tehdyllä videolla vierailee vielä tuolloin Kellyn rinnalla usein nähty Aaliyah.

Video ei ole enää saatavilla

youtu.be/j0ujvGBVYH4

R niin kuin R

1990-luvun loppupuolella r’n’b:n kiistattoman kuninkaan kruunua kantaneen R. Kellyn kolmas, vuonna 2000 ilmestynyt sooloalbumi R oli artistin ensimmäinen tuplalevy. Skaalaltaan huikean levyn kappalevalikoima vaihtelee himokkaista satiinilakanaballadeista mahtipontisiin hengennostatuksiin ja hiphop-hedonismista vanhanaikaisiin soul-venytyksiin. Yhdysvalloissa kahdeksankertaisesti platinaa myyneen albumin kohokohtia ovat muun muassa Surfacen 1980-luvun Happy-hitistä samplensa poimiva, Puff Daddyn kanssa tuotettu Only the Loot Can Make Me Happy sekä klassikkosoulin elementtejä tuulettava If I Could Turn Back the Hands of Time.

Video ei ole enää saatavilla

youtu.be/1iFtEkgVWVY

S niin kuin seksuaalissävytteisten sanoitusten viljelemisen maailmanennätys

R. Kellyn täytyisi olla ainakin top 3:ssa, jos asiasta laadittaisiin tilastoja. Herkullinen esimerkki tästä on vuonna 1995 julkaistu You Remind Me of Something.

Video ei ole enää saatavilla

youtu.be/oj_BwSUusbs

T niin kuin Trapped In The Closet

R. Kellyn tuottama ja kirjoittama hiphop-ooppera, jollaista kukaan muu ei koskaan ole tehnyt ja jollaista kukaan muu kuin alansa suurin visionääri ei olisi koskaan tullut ajatelleeksi. R. Kelly oivalsi, että r’n’b ja ooppera ovat monella tapaa samanlaisia. Tämän oivalluksen lopputulos julkaistiin DVD:llä ja myi Yhdysvalloissa platinaa. Ja miksipä ei, onhan tämä sen verran tajunnanräjäyttävää materiaalia. Tässä ehkä hämmentävin kohtaus visionäärimme aikaansaannoksesta.

Video ei ole enää saatavilla

youtu.be/y-L-Cp3qZfQ

U niin kuin Usher

…ja vuonna 2002 R. Kellyn kanssa levytetty Same Girl.

Video ei ole enää saatavilla

youtu.be/NFnKgIptbq0

V niin kuin versiot

R. Kelly on siitä harvinainen valtavirta-artisti, että hän on tehnyt omista kappaleistaan lukuisia remixejä ja uudelleentulkintoja. Näistä loistavin, vuoden 2002 Chocolate Factory -albumilta lohkaistu Ignition (Remix) ei nimestään huolimatta ollut mikään singlen B-puoli, vaan kohosi yhdeksi artistin kaikkien aikojen suurimmista hiteistä. Kappale saavutti myös R. Kellylle epätyypillisesti indieväen suosion. Pitchfork listasi sen 2000-luvun 500:n parhaan kappaleen listalla sijalle 19.

Video ei ole enää saatavilla

youtu.be/y6y_4_b6RS8

W niin kuin Wayne Williams

Tuottaja-dj-legenda, jonka vaikutusta R. Kellyn uraan ei voi liikaa korostaa. Williams käytti vaikutusvaltaansa Jive Records -yhtiössä ja hankki R. Kellylle hänen ensimmäisen levytyssopimuksensa. Siitä lähtien Williams on toiminut lukuisien R. Kellyn kappaleiden sekä levyjen taustavaikuttajana ja ajoittain artistin keikka-dj:nä.

X niin X Factor Netherlands

Vaikka eurooppalaiset eivät koskaan ole lämmenneet R. Kellyn tulkinnalle yhtä paljon kuin amerikkalaiset, on kuningas tilaisuuden saadessaan ottanut myös vanhan mantereen haltuunsa. Vuoden 2011 X Factor -ohjelman Hollannin-versiossa tehty esiintyminen puhukoon puolestaan.

Video ei ole enää saatavilla

youtu.be/88XIgkD4HjQ

Y niin kuin yhteistyö

R. Kelly on jo artikkelissa mainittujen yhteistyökuvioiden lisäksi tuottanut, kirjoittanut ja remiksannut kappaleita muun muassa Isley Brothersille, Quicy Jonesille, Janet Jacksonille, Britney Spearsille, Maxwellille, Wycleff Jeanille, Jennifer Lopezille ja Trey Songzille. Yhteistyökumppaneiden lista on valtava, mutta ehkä herkullisimpia ovat Isleyn veljesten kanssa tehdyt, dramaturgialtaan mahtipontiset r’n’b-kertomukset. Herkullista kolmiodraamaa tarjoillaan kappaleella Contagious.

Video ei ole enää saatavilla

youtu.be/-qnSz6Lh5pY

Z niin kuin The Zoo

Simpanssin ääntelyä matkiva taustalaulu ja sanoitus, jossa R. Kelly kutsuu itseään vapaasti käännettynä seksisaurukseksi. Yksi vuonna 2007 ilmestyneen Double Up -albumin hienoimmista hetkistä.

Video ei ole enää saatavilla

youtu.be/aQsTEvKPZZM

Å niin kuin Ååååh

Näin huokasi varmasti moni ällistynyt, kun näki tämän live-esiintymisen.

Video ei ole enää saatavilla

youtu.be/aQBb5Z4Vjuc

Ä niin kuin äitiys

40 ikävuoden ylittymisen myötä R. Kellyn musiikkiin ilmaantui entistä enemmän viitteitä vakiintumisesta ja kypsymisestä. Vuoden 2009 Untitledilta löytyvä Pregnant on yksi maestron hunajaisimmista tuotoksista.

Video ei ole enää saatavilla

youtu.be/hw4wmwsFwRg

Ö niin kuin överit

Kun kaikki muu on jo tehty, voi tehdä mitä vaan. Siksi kai R. Kellyn uusin, tänä vuonna julkaistu Write Me Back -albumi sisältää lähinnä hämmentäviä pop-lurituksia ja ruotsinlaivasoulilta kuulostavia hutaisuja. Parhaimmillaan levy on kuitenkin leppoisasti svengaavaa hyvänmielenmusiikkia, kuten kappaleella Feelin’ Single.

Video ei ole enää saatavilla

youtu.be/HCsvHarRSd4

]]> Minikritiikit, viikko 45 https://www.nrgm.fi/kritiikit/minikritiikit-viikko-45/ Mon, 07 Nov 2011 11:00:26 +0000 http://www.nrgm.fi/?p=17211 The Brandt Brauer Frick Ensemble – Mr. Machine

!K7

72 Daniel Brandt, Jan Brauer ja Paul Frick ovat kolme vakavan musiikin opiskelijaa, joiden ensemblen perusajatus on kieltämättä kiinnostava: yhdistää teknon rytmit ja dynamiikka jazzista ja klassisesta tuttuun instrumentaatioon ja estetiikkaan. Alkuviehätyksen karistua Mr. Machine paljastuu kuitenkin konseptiltaan hieman liian nokkelaksi ja sisällöltään hieman liian köyhäksi, jotta siihen pystyisi toden teolla rakastumaan. Samanlaisista aineksista musiikkinsa rakentavien Hauschkan ja Penguin Café Orchestran musiikissa on sydäntä, joka tämän saksalaistrion musiikista puuttuu. Taustamusiikkina asiansa ajavan levyn parhaiksi kappaleiksi kohoavat Kraftwerkia ja jazzia yhdistävä Bop, dubstep-artisti Emikan tympeästä hönkimisestä huolimatta tunnelmallinen Pretend ja Lalo Schifrinin soundtrackien hengessä puhkuva Mi Corazon. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

youtu.be/gR8KGam3m9Q

The Decemberists – Long Live the King

Capitol

50 Portlandilainen indie-folk-retkue The Decemberists julkaisi tammikuussa Yhdysvaltojen listaykköseksikin kivunneen kuudennen albuminsa The King Is Deadin. Levyllään yhtye siirtyi progemmasta ilmapiiristä akustiseen americanaan lietsoen suosiotaan entisestään. Samuli Knuuti teilasi kuitenkin Rumbassa albumin yhdellä tähdellä ja julisti ”sodan huonoa americanaa vastaan”. Tuoreella ep:llään Long Live the Kingillä yhtye jatkaa edellisen julkaisunsa kanssa samalla linjalla, ja sen kuultuani myös minä olen miltei valmis rintamalle. Vaikka EP on sielukas ja viihdyttävä, siinä on jotakin niin auttamattoman keskinkertaista, keskilinjaista ja keski-ikäistä, että sen kuunteleminen uuvuttaa. Kappaleissa on sielua ja tunnelmaa, mutta ei mitään, mikä yllättäisi alkuvuodesta kokopitkän albumin kuullutta. Ainoa ero on että Long Live the King kuulostaa hieman laiskemmalta ja synkemmältä. (Verna Vuoripuro)

Video ei ole enää saatavilla

youtu.be/1tBHuczQecE

The Field – Looping State of Mind

Kompakt

83 Tukholmalainen Axel Willner on todistanut kahdella ensimmäisellä albumillaan, From Here We Go Sublimella (2007) ja Yesterday and Todaylla (2009), olevansa yksi 2000-luvun kiistatta tärkeimmistä ja tunnistettavimmista elektronisen musiikin artisteista. Willner rakentaa kappaleensa muutaman sekunnin mittaisista ja taatusti tunnistamattomista sampleista (jotka voivat olla vaikka Lionel Richietä), joita hän toistaa kevyesti sykkivän housebiitin yllä usein kymmenenkin minuutin ajan. The Field on nimensä mukaista musiikkia; avaraa, laajaa, loputonta. Kolmannella albumillaan Willner tarjoaa enemmän samaa, pienin viilauksin. Erona entiseen on lähinnä se, että kappaleiden hännissä kuullaan tällä kertaa aiempaa enemmän oikeita instrumentteja; Is This Poweria maustaa kaikuisa kitara, Looping State of Mindia kimalteleva syntikkamelodia ja It’s Up Thereä napakka basso. Edellä mainitut kolme kappaletta ovat silkkaa timanttia, mutta muuten Looping State of Mind on – The Fieldin kohtuuttomalla mittapuulla – lievä pettymys. Etenkin levyn päättävät Then It’s White (pianochillailu) ja Sweet Slow Baby (kompuroivasti etenevä valkoinen kohina) tuntuvat täyteraidoilta. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

youtu.be/VH-PshN4dQ8

Hannibal & Joku Roti Mafia – Viimiseen hengenvetoon

Monsp

78 Mainion Tulenkantajat-yhtyeen hajoamisen jälkeen Hannibal Stark on levyttänyt lähinnä biittipohjaista peruskamaa – viihdyttävää, mutta ei mitenkään unohtumatonta. Viimeisellä Joku Roti Mafia -nimellä julkaistavalla albumilla horisontti on taas laajempi. Mukana on runsaslukuinen joukko taitavia muusikoita: etenkin Tulenkantajissakin vaikuttaneen Janne Hastin koskettimet ja Sami Sippolan liekehtivät fonisoolot terästävät tuottaja Ilari Aution rakentamaa tiukkaa funk-groovea. Hannibal itse kuulostaa suurimman osan aikaa kiitettävän vittuuntuneelta maan ja maailman nykytilaan, mutta myös valmiilta muuttamaan sitä. Poliittista räppiä ja Tankit on tulossa ovat suomihiphopin taistelulaulujen kärkeä. Kaikki läpät eivät ole kovin omaperäisiä, mutta kompakti, alle 40-minuuttinen levy nostattaa peukun jo ihan silkan svenginsä voimalla. (Niko Peltonen)

Video ei ole enää saatavilla

youtu.be/3acKN9uJPIE

R. Kelly – The World’s Greatest

Sony

77 Jos selviät traumoitta The World’s Greatest -tuplakokoelman aloittavasta slovarinelikosta The World’s Greatest, I Believe I Can Fly, If I Could Turn Back the Hands of Time ja I Wish, olet joko R. Kelly -diggari – eli hieno ihminen – tai nautit itsesi kiduttamisesta. Tässä vaiheessa siirappi on valunut kaapista pitkälle keittiön lattialle. Seuraavaksi harrastetaan intiimiä kanssakäymistä joko yksin, kaksin tai ryhmässä. Satisfaction guaranteed. Albumi on koottu harvinaisesti siten, että ensin tulevat hitaat ja myöhemmin jorataan. Upeita biisejä piisaa pitkälti toista tuntia mainitusta nelikosta Your Body’s Callingin, You Remind Me of Somethingin ja Ignition Remixin kautta Bump n’ Grindiin. Fantastinen When a Woman’s Fed Up kiteyttää yhä kolmentoista vuodenkin jälkeen, mistä r&b:ssä on kyse: intohimosta, vokaaliakrobatiasta ja upeista melodioista. Sonyn yllättäen julkaisemalta koosteelta puuttuu useita merkkipaaluja, muun muassa kaikki TP-3 Reloadedin (2005) ja Double Upin (2007) hitit, mutta Kels-perusteoksena tämä vetää vertoja vuonna 2003 ilmestyneelle The R in R&B Vol. 1:lle, jonka jatko-osaa ei ole vielä näkynyt. (Markus Hilden)

Video ei ole enää saatavilla

youtu.be/nj71KbE6ekg

Lil B – I’m Gay

Amalgam Digital

75 Lil B on viimeistä piirtoa myöten Web 2.0 -ajan rapin henkilöitymä. Sosiaalisen median suurkäyttäjä on julkaissut netissä käytännössä kaiken, mitä on koskaan tuottanut – mikä tarkoittaa noin 3 000 kappaletta ja freestylea. Twitterissä, Facebookissa ja keikoillaan hän on herkeämättä itse yhteydessä faniensa kanssa, minkä ansiosta Lil B:llä on heihin yhteisöllis-henkilökohtainen suhde, jollaista ei olisi voitu kuvitella edes kymmenen sitten. Bay Arean räppärillä on myös ärsyttäjän maine: hän on ateisti, joka julkaisi kappaleen I’m God etupäässä närkästyttääkseen rap-puristeja. Sama tuntuu pätevän myös tällä kertaa; vaikka Lil B julistautuu levyn nimessä homoksi, hän ei kuitenkaan ole sitä. Itse asiassa albumilla ei juuri sivuta koko aihepiiriä, mikä tuntuu pettymykseltä. Eikö vieläkään, 30 vuoden ja lukemattomien homofobisten kappaleiden jälkeen? No ei. Mutta on tämä päänavaus, joka kertoo asenteiden muutoksesta uuden sukupolven myötä. Lil B:n viesti on positiivinen; antaa kaikkien kukkien kukkia vaan, ja tärkeintä on olla mieleltään vapaa ja ”gay” – sanan perinteisessä merkityksessä (”iloinen”). Musiikillisesti liikutaan samalla alueella kuin muut post-reppuselkärapartistit, kuten Kid Cudi, Theophilus London ja tietysti Lupe Fiasco. Se tarkoittaa varsin isoa, 1980-luvun poptuotantoa muistuttavaa soundia ja sampleja Goo Goo Dollsista 90-luvun alun New Jack Swingiin. I’m Gay saattaa ohittaa tilaisuuden ottaa vielä rohkeammin kantaa, mutta musiikillisesti avomielinen albumi lunastaa paikkansa; se on parasta Lil B:tä tähän mennessä. (Santtu Reinikainen)

Video ei ole enää saatavilla

youtu.be/I06BLkPtZKE

M83 – Hurry Up, We’re Dreaming

Mute

77

M83-nimellä musisoiva Anthony Gonzalez on mies, joka listaa aivan varmasti Facebookinsa interests  ja activities -kohtiin megalomanian. Ensimmäiseksi esimerkiksi käy nimeään myöten unihalvausmainen Before the Dawn Heals Us (2005). Sitä seurannut, vuoden 2008 Saturdays = Youth vei suuruden entistä pidemmälle. Levy oli täynnä lucid-unista ja pastellisävyistä teiniangstia, jonka täytyi ommella muutama multiplex-teatterillinen valkokankaita yhteen saadakseen laajakangaspopilleen riittävät puitteet. Nyt Gonzalez tähtää superlatiiviin. Tuplavinyylin, mutta vain yhden täyteen ahdetun cd:n mittainen Hurry Up, We’re Dreaming on kuin valtava kanuuna, joka ampuu sateenkaaren väreissä loistavaa laseria loputtomiin jatkuvan ilotulituksen lävitse. Harmi on, että audiotykin toiminta yskähtelee hieman, ja levylle on päätynyt nippu turhia ja räiskettä rauhoittavia välikebiisejä, jotka eivät tue Gonzalezin levylle antamaa eeppisyyslupausta. Sen täyttämiseksi hänen olisi suonut joko typistävän aiempaa tanssittavamman avaruusseikkailunsa tunnin mittaiseksi tai venyttävän täytebiisit kokonaisiksi. Biisintekotaidoista tämä ei olisi jäänyt varmasti kiinni, minkä todistavat jo molempien levypuoliskojen molemmat aivopuoliskot kiertoradalle jysäyttävät avauskolmikot. Kaksituntinen suurteos olisi varmasti räjäyttänyt galaksit. Nyt ne vain kipinöivät ja leimahtelevat hetkittäin liekkeihin. (Oskari Onninen)

Video ei ole enää saatavilla

youtu.be/Tmtq_MfOs6E

Owen – Ghost Town

Polyvinyl

68 Chicagolainen Mike Kinsella on ehtinyt olla mukana soittamassa muun muassa Owlsissa ja Alohassa, mutta pelkät bändiprojektit eivät näytä riittävän miehelle. Hän on nimittäin tehtaillut Owen-nimen alla jo lukuisia sooloalbumeita, jotka kaikki sisältävät akustista rakkaustunnelmointia muutamilla jousiosioilla terästettyinä. Kun tarkastellaan musiikkityylin lisäksi vielä herran uusimman levyn Ghost Townin pastellisävyistä suloista kansipiirrosta, Damien Rice -viboilta on vaikea välttyä. Owen ei onneksi marise sydänsuruistaan aivan yhtä suurella ulinalla kuin Rice, joten Brian Deckin (Iron & Wine) tuottama Ghost Town on miellyttävää kuunneltavaa. Vaihtelua tai tasoja kokonaisuudesta on silti turha etsiä, joten levyn nokkeluus ja kiinnostavuus piileekin piikikkäissä ja välinpitämättömän toteavissa lyriikoissa. (Verna Vuoripuro)

Video ei ole enää saatavilla

youtu.be/DwKgFqd92oU

She & Him – A Very She & Him Christmas

Domino

40 ”Ei vielä ole joulu”, parkaisi kaupan kassa, kun ostin levyllisen joulusuklaata lokakuun puolivälissä. Ei olekaan, mutta kova työ vaatii järeät aseet. Ilman joulusuklaan kaltaista stimulanttia en todennäköisesti pystyisi kuuntelemaan tätäkään kiekkoa alkua pidemmälle. Mikä siinä onkin, että sinällään kauniit ja muistorikkaat sävelmät vääristyvät aina joululevyille päätyessään? Minkä takia paraskaan artisti ei pysty välttämään sovinnaisuutta ja teennäisyyttä upotessaan joululaulujen pariin? Ja kun näin on, miksi joululevyjä, noita musiikkiteollisuuden rasvaisimpia tuotoksia, pitää silti julkaista? Kappale kappaleelta käy selväksi, etteivät edes Zooey Deschanelin ja M. Wardin kaltaiset läpeensä tyylitajuiset ja upeaääniset muusikot selviä yrityksestään kuivin jaloin. Kaksikko tulkitsee tuttuja ja tuntemattomia angloamerikkalaisia joululauluja aistikkaasti folkahtaen, mutta tunnelma jää kaikenlaista käyttöä ajatellen liian yksipuoliseksi. Vaikka albumi on todennäköisesti vuoden parhaita joululevyjä, taidan laittaa sen pakettiin ja pistää vahingon kiertämään. Tänäkin jouluna odotetuimman levyn tarjoilee Fazer. (Hannu Linkola)

Video ei ole enää saatavilla

youtu.be/FVaFoAIVzok

Summer Camp – Welcome to Condale

Moshi Moshi

71 Hei, murut! Huh, onpa rankka olo bodypumpin jälkeen! Sattuu! Aah! Nestehukka on musta jotenkin ihana tunne. Voisin kuolla nestehukkaan (jättäkää mut yksin kuumaan autoon). Mutta en halunnut kuolla vielä, niin väsäsin sitten palautumista varten smoothien, jossa on pakastemansikoita, kiivejä, D-vitamiineja ja MDMA:ta. Hedelmät on niin raikkaita näin pimenevässä syksyssä! Klikkailin kans tylsyyksissäni Urban Outfittersiä ja sitten ajauduin tilaamaan aleista pari mekkoa, joita oon katellut viiimeiset pari kuukautta. Oli vaan pakko saada ne, s000 obsessed, heh. Sitten rohkaistuin ja värjäsin vihdoin mun hiukset latvoista violeteiksi. Ja onneks nyt on perjantai! On mahtava tunne, kun voi lähteä tänä iltana ulos näiden uusien hiusten kanssa. Aiotaan ottaa hipstamaticilla paljon kuvia. Se on ihanaa, kun ei ees tarvii maksaa erikseen filmistä ja kaikki näyttää silti sellaselta, söpösti kuluneelta ja psykedeeliseltä. Ihan ku oltais oltu dokaamassa 80-luvulla tai jotain. Näätte sitten, xoxo Summer camp (Iida Sofia Hirvonen)

Video ei ole enää saatavilla

youtu.be/EgrP6fzGKjg

Surfer Blood – Tarot Classics EP

Kanine

77 Mainion Astro Coast -esikoisalbumin viime vuonna julkaissut floridalaisyhtye palaa ep-levyllä, jonka neljästä kappaleesta kaksi ensimmäistä olisivat ensiluokkaisia singlejä. Ei sillä, että I’m Not Ready ja Miranda mitään ennen kuulematonta tarjoaisivat; molemmat yhdistävät The Shinsin sofistikoitunutta ja sliipattua popsoundia Wavvesin ja The Cribsin kaltaisten räväkämpien indierockryhmien suoraviivaiseen poljentoon. Nälkää herättelevän välipalan täydentävät Voyager Reprise, joka on niin perusbiisi kuin biisi vain voi olla, ja kuriositeetinomainen Drinking Problem, jolla Surfer Blood kokeilee soundipalettinsa laajentamista synteettisempään suuntaan. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

youtu.be/_TaYdsCw6ls

Brian Wilson – In the Key of Disney

Walt Disney Records

19 Ajatus Brian Wilsonista esittämässä Disney-elokuvien säveliä tuntuu kornilta. Yhtälö on kuitenkin looginen; Disney ja Wilson asettuvat luontevasti samalle viihdekulttuurin jatkumolle, joka kuljettaa halki modernin amerikkalaisen unelman. Sekä Walt Disneyn että Wilsonin toive paremmasta maailmasta on katsaus konservatiiviseen, valkoiseen yhteiskuntaan, jossa paska kielletään kitsin uhallakin ja jossa perheet kokoontuvat pianon ääreen laulamaan lauluista suloisimpia. Jos jonkun on siis näihin lauluihin koskettava, olkoon se juuri Wilson. Kokonaisuus on kuitenkin onnettoman likilaskuinen. Wilson on muovannut Disney-elokuvien ikimuistoisista sävelistä laiskasti hölkkäävää viihderockia, joka tuo mieleen kaikki ne pikkujoulujuhlat, joihin en tahdo kuunaan osallistua. Ajoittaiset hienot stemmakerrokset ja muutamin paikoin pintaan nouseva leikkisyys herättävät mielenkiinnon, mutta pääasiassa levy tympii ja kyllästyttää. Veltossa riskittömyydessään floridalaiselta eläkerahastolta maistuva kiekko huipentaa kokonaisen kulttuurihegemonian tarinan. Onneksi seuraava sukupolvi on löytänyt itselleen uudet arvot ja ihanteet. (Hannu Linkola)

Video ei ole enää saatavilla

youtu.be/ydYtN-k_-bg

]]>