Missä on tuoretta tavaraa tarjolla?

21.6. PÄIVITETTY VERSIO

Maailma on täynnä loistavaa ulkomaalaista musiikkia, mitä ei ole koskaan kuultu Suomen maaperällä, sillä suomalaiset festarit tuntuvat luottavan ennalta tuttuihin nimiin. Onko näin? Muuttaako festivaalikesä 2011 tilannetta?

Nuorgam selvitti, missä Suomen isoista festivaaleista on ulkomaalaisten bändien osalta raikkain ohjelmisto. Selvitys tehtiin jakamalla festivaalien ulkomaiset nimet sellaisiin, jotka ovat olleet Suomessa keikalla aikaisemmin, ja sellaisiin, jotka tulevat Suomeen ensimmäistä kertaa.

Selvitykseen otettiin mukaan vain isoimmat kotimaiset festivaalit, joiden ohjelmistosta ulkomaiset nimet muodostavat merkittävän osuuden.

Tuoreusprosentti laskettiin kaavalla:

Ensimmäistä kertaa Suomessa esiintyvien ulkomaisten esiintyjien lukumäärä…
…jaettuna…
…ulkomaisten esiintyjien kokonaismäärä…
…kertaa 100!

Lopputulos pyöristettiin lähimpään kokonaislukuun.

Lasku- ja jakotapa oli jyrkkä ja ehkä epäoikeudenmukainenkin, mutta kaikille sama. Jos ulkomainen artisti/yhtye oli kerrankin esiintynyt Suomessa, se ei päässyt tuoreiden listalle.

Esimerkiksi Ilosaaren Aphex Twinia ei laskettu ensimmäistä kertaa Suomessa esiintyviin, sillä mies on nähty keikalla Suomessa – olkookin, että kyseessä oli katastro.fi -organisaation pikkujoulut kymmenen vuotta sitten. Sama juttu Madnessin kanssa, jonka edellinen Suomen keikka oli vuonna 1985. Toisaalta taas esimerkiksi Provinssirockia ei sakotettu The Soundsista tai Flow’ta Mogwaista.

Tutkimus ei ole aukoton. Joku bändi on saattanutkin olla Suomessa joskus, mutta me vain emme tiedä sitä. Tästä syystä trendikkään avoimen datan hengessä julkaisemme kunkin festivaalin kohdalla tiedot, joiden avulla tuoreusprosentti laskettiin. Huomauttakaa virheistä!

Mutta sitten tuloksiin. Eltaantuneimmat ensin, viimeiseksi tuorein.

Sauna Open Air: tuoreus 18 %

Yhteensä ulkomaisia nimiä: 11

Ensimmäistä kertaa Suomessa:

Dio Disciples (US)
Joey Belladonna (US) (sooloartistina)

Toista tai todella monetta kertaa Suomessa:

Ozzy Osbourne (UK)
Helloween (GER)
Cavalera Conspiracy (BRA)
Saxon (UK)
Accept (GER)
Judas Priest (UK)
Queensrÿche (US)
Doro (GER)
Sparzanza (SWE)

Suomen kesän kahdesta suuresta hevifestarista – Tuskasta ja Saunasta – ei Sauna tuoreudellaan voinut ylpeillä. Ainoat ”uudet” nimet Suomessa kun olivat Doro ja Dio Disciples, joista ensimmäinen on käynyt Suomessa Warlock-yhtyeensä kanssa ainakin Judas Priestin Turbo-kiertueen lämppärinä ja jälkimmäinen on käytännössä Dio ilman viime vuonna kuollutta Ronnie Jamesia. Toisaalta tarjonta oli varsin tasokasta etenkin vanhemman koulun hevareita silmälläpitäen, kun lauteille nousivat mm. Judas Priest ja Saxon.

KIITÄMME

• Judas Priest väittää olevansa jäähyväiskiertueellaan, joten pitihän bändi Tampereelle saada.
• Vanhojen hevidinosaurusten ystäville ei voisi parempaa kattausta kuvitella.

IHMETTELEMME

• Ozzylla ei liene parempaa tekemistä kuin rampata Suomessa joka vuosi.
• Sauna luottaa vanhoihin staroihin, mutta jotain tuoreempaa erikoisuutta olisi mielellään kaivannut.

Tuska Open Air: tuoreus 19 %

Yhteensä ulkomaisia nimiä: 27

Ensimmäistä kertaa Suomessa:

Witchery (SWE)
Bulldozer (ITA)
Black Breath (US)
Spiritual Beggars (SWE)
Hell (UK)

Toista tai todella monetta kertaa Suomessa:

Amon Amarth (SWE)
Devin Townsend (CAN)
At the Gates (SWE)
Forbidden (US)
Morbid Angel (US)
Arch Enemy (SWE)
Blind Guardian (GER)
Katatonia (SWE)
Epica (NL)
Meshuggah (SWE)
Electric Wizard (UK)
Killing Joke (UK)
Enslaved (NOR)
Agnostic Front (US)
Kvelertak (NOR)
Grave (SWE)
Ghost (SWE)
Church of Misery (JPN)
Misery Index (US)
Jex Thoth (US)
Shining (SWE)
Tinner (SWE/ÅL)

Jo neljännentoista kerran matkaavat hevarit kautta Suomen ja maailman kohti Helsinkiä. Tapahtumapaikka on vaihtunut Kaisaniemestä Suvilahdeksi, mutta meno tuskin muuttuu, ainakaan mitä silmäys esiintyjälistaan kertoo. Näin ollen Tuskasta ei mitään suuren suurta tuoreutta huou, ainakaan ulkomaisten nimien perusteella. Onko tuo toisaalta ihmekään, tietäen metallimusiikin erikoisaseman maassamme?

KIITÄMME

• Vakiintuneiden nimien sekaan mahtuu myös muutama pienemmän piirin mutta pitkän linjan bändi, kuten NWOBHM-veteraani Hell tai Venomin italialaisserkku Bulldozer.
• Vaikka Killing Joke viime lokakuussa Nosturissa esiintyikin, on bändi erittäin tervetullut myös Tuskaan ja tuo samalla tarjontaan tyylillistä vaihtelua.
• Listalla on monia bändejä, jotka ovat olleet lähiaikoina Suomessa, mutta lienee ihan kätevää saada kaikki yhden festarin sisälle…

IHMETTELEMME

• Sekä Kvelertak että Jex Thoth esiintyvät Suomessa jo viikkoa aiemmin ja heittävät Tuskassa vuoden sisään jo kolmannen Suomen-keikkansa, ja Ghost lämppäsi Pentagramia tänä keväänä Korjaamolla.
• Taas Devin Townsend. Vaikkei tämänvuotinen konsepti lienekään Ziltoidia, on silti erikoista, että herra on toisen kerran peräkkäin yksi Tuskan pääesiintyjistä.
• Pienoinen vetonaulattomuus, sillä Townsend tosiaan on jo nähty, ja kävihän Morbid Angelkin Tuskassa jo 2008.

Ruisrock: tuoreus 22 %

Ensimmäistä kertaa Suomessa:

Elbow (UK)
Anna Calvi (UK)
Manu Chao La Ventura (FRA)
Fleet Foxes (USA)

Toista tai monetta kertaa Suomessa:

The Prodigy (UK)
The National (USA)
Paramore (USA)
Hurts (UK)
Primus (USA)
Carpark North (DEN)
Nekromantix (DEN/USA)
Bullet For My Valentine (UK)
Bring Me The Horizon (UK)
bob hund (SWE)
Isobel Campbell & Mark Lanegan (UK/USA)
Sabaton(SWE)
Robyn (SWE)
Graveyard (SWE)

Ruisrockin lineup on houkutteleva, vaikka tuoreustilastossamme festari jäi toiseksi viimeiseksi. Vain neljä ensimmäistä kertaa Suomessa esiintyvää ulkomaalaisnimeä, jotka kaikki ovat tosin odotettuja ja kiinnostavia vieraita!

KIITÄMME

• Manu Chao, Anna Calvi, Fleet Foxes – hyvä!
• Elbow – tosi hyvä!
• The Sounds, The Ark, Volbeat, Danko Jones puuttuvat.

IHMETTELEMME

• Mitä Primus – sinänsä hyvä! – tekee näillä festivaaleilla?

Sonisphere: tuoreus 29 %

Yhteensä ulkomaisia nimiä: 7

Ensimmäistä kertaa Suomessa:

Sylosis
Revoker

Toista tai todella monetta kertaa Suomessa:

Slipknot
In Flames
Mastodon
Opeth
Hammerfall

Porista Helsinkiin siirtynyt Sonisphere on lähinnä Slipknotin ympärille rakennettu show. Festivaalin esiintyjät ovat liian tuttuja ja turvallisia. Tuoreusprosentti nousi korkealle, koska ulkomaisia bändejä festivaaleilla on vain seitsemän.

KIITÄMME

• Suvilahden ja Kalasataman upeaa ympäristöä.

IHMETTELEMME

• Ainoan kiinnostavan artistin Rob Zombien valitettavaa perumista.
• Vain kaksi täysin uutta tuttavuutta ja nekin ohjelmiston pienimmät nimet. Miksi?
• Sonispheren ohjelmistossa ei juurikaan ole hurraamista. Kannattaako koko festivaalia näin laimealla ohjelmistolla edes järjestää?

Ilosaarirock: tuoreus 42 %

Yhteensä ulkomaisia nimiä: 12

Ensimmäistä kertaa Suomessa:

Kate Nash
Melt-Banana
Gentleman
Blackfield
Red Sparowes

Toista tai monetta kertaa Suomessa:

Iced Earth
Madness
Aphex Twin
Cody ChesnuTT
Ojos de Prujo
Exploited
Kvelertak

Ilosaarirockin tämän vuoden kattaus on täysin linjassa aiempien vuosien kanssa, joskin pariin edelliskertaan nähden tänä vuonna Laulurinteellä jytisee selkeästi ryhdikkäämmin. Sen lisäksi, että ulkkarivalikoima on täysin festarin tyyliin sopiva, ahkerasti Suomessa on käynyt vain Kvelertak, joka soittaa Ilosaaressa vuoden kolmannen Suomen-keikkansa ja jatkaa Tuskaan seuraavaksi viikonlopuksi.

Pääesiintyjäkategoriaan ulkomaisista nousee vain Aphex Twin, mutta ei sillä väliä, sillä Sielun veljet ja Neljä ruusua ovat festarin itseoikeutetut kuninkaat.

KIITÄMME:

• Kulttinimien laajaa ja pätevää valikoimaa: Madness ja Aphex Twin on kova kombo.
• Perinteisten festarijyrien poissaoloa.
• Esiintyjien laajaa kavalkadia.

IHMETTELEMME:

• Exploited soitti juuri huhtikuussa kahdesti Suomessa. Legenda mikä legenda, mutta silti buukkaus tuntuu oudolta.
• Kate Nash tuntuu oudolta buukkaukselta lauantai-illan telttapääesiintyjäksi. Foundations-singlestä on aikaa jo neljä vuotta, eikä Nashilla ole juuri muita meriittejä sen jälkeen eikä lisäksi (paitsi ulkonäkö tietenkin).

Pori Jazz: tuoreus 49 %

Yhteensä ulkomaisia nimiä: 17

Ensimmäistä kertaa Suomessa:

Rumer (UK)
Black Dub feat. Daniel Lanois, Brian Blade & Trixie Wheeley (US)
Aloe Blacc (US)
Robert Glasper Experiment (US)
Sofia Hellborg (SWE)
The Budos Band (US)
Menahan Street Band feat. Charles Bradley (US)
Randy Weston African Rhtyhms Trio

Toista tai monetta kertaa Suomessa:

Randy Brecker / Bill Evans Soulbop feat. Medeski, Martin & Wood (ei tällä kokoonpanolla, mutta kaikki olleet erikseen Suomessa)
Tom Jones
Seasick Steve
Ojos de Brujo
Ricky Martin
Mos Def
Sing The Truth feat Angelique Kidjo, Dianne Reeves & Lizz Wright
Elton John
Charles Lloyd New Quartet (Lloyd ollut Suomessa)

Tuoreusprosentti on jazzeilla varsin korkea, mutta yleisilme kuitenkin hieman (hehheh) elttaantunut. Muutamat osumat piristävät kuitenkin tarjontaa. Jazzien tarjonnasta tutkimukseen otettiin mukaan vain Kirjurinluodon ja LP45:n tarjonta.

KIITÄMME:

• Jos Elton-nostalgia ei iske, ovat brittilintu Rumer, viime vuonna onnettomuuden takia peruuttanut supertuottaja Daniel Lanoisin luotsaama Black Dub ja aiemmin mm. Provinssissa nähty blueskääpä Seasick Steve ehkä ne parhaat syyt lähteä jazzailemaan tänä kesänä. Aloe Blaccin ja The Budos Bandin voi halutessaan tsekata myös Flow’ssa ja Barcelonan hiphopylpeys Ojos de Brujon Ilosaaressa.

IHMETTELEMME:

• Ricky Martin.

Provinssirock: tuoreus 53 %

Yhteensä ulkomaisia nimiä: 15

Ensimmäistä kertaa Suomessa:

System of a Down (Us)
Wolfmother (AUS)
The Vaccines (UK)
The Qemists (UK)
Escape The Fate (US)
Hadouken! (UK)
Miss Li (SWE)
The Joy Formidable (UK)

Toista tai todella monetta kertaa Suomessa:

Volbeat (DEN)
Pendulum (AUS)
The Sounds (SWE)
Avenged Sevenfold (US)
DJ Shadow (US)
Social Distortion (US)
Graveyard

Indietalibanit itkevät niitä vuosia, kun Provinssirock esitteli uusia, nousevia rokkinimiä suoraan Englannista tai Amerikasta. Festarikansa on Provinssin ohjelmistoon tyytyväinen, sillä festari tehnee tänä viikonloppuna kaikkien aikojen kävijäennätyksensä.

KIITÄMME

• System of a Down Suomeen – viimein, kiitos!
• Vaccines perui keväällä klubikeikkansa. Onneksi nyt Provinssissa.

IHMETTELEMME

• Volbeat, The Sounds… Haluaako Provinssi uudeksi Ankkarockiksi?
• Dj Shadow viime vuonna Ilosaaressa. Miksi jo nyt Provinssi?
• Pendulumin huikeaa suosiota Suomessa.

Ja Suomen tuorein festivaali on…

FLOW: tuoreus 57%

Yhteensä ulkomaisia livenimiä: 37

Ensimmäistä kertaa Suomessa:

About Group
Battles
Bridget Hayden
Destroyer
Dolphins into the Future
Empire of the Sun
Hauschka
Ignatz
Iron & Wine
Jamie Woon
Janelle Monaé
Kawaguchi Masami’s New Rock Syndicate
Murcof + AntiVJ
Pretty Lightning
Q-Tip
Sly & Robbie feat. Junior Reid
The Human League
The Pains of Being Pure at Heart
Tony Trischka
Twin Shadow
Warpaint

Toista tai monetta kertaa Suomessa:

No ne loput.

Flow Festivalin laaja ohjelmisto aiheutti päänvaivaa tutkimuksessa. Lopulta päätettiin, että mukaan otettiin vain artistit ja yhtyeet, jotka esiintyvät Flowssa ns. livenä. Voittajasta ei ollut tälläkään tapaa epäselvyyttä: Flow Festival on Nuorgamin tutkimuksen mukaan Suomen tuorein festivaali 2011! Lisäksi Flown ohjelmistossa on eniten ulkomaalaisia artisteja.

KIITÄMME:

• Paitsi laajaa niin monipuolista ohjelmistoa.
• Upea määrä kovia keskikoon ulkomaisia indienimiä ja meganimi kuningas-Kanye.
• Destroyerin, Twin Shadown ja Pains of Being Pure at Heartin tuomista Suomeen!

IHMETTELEMME:

• Lukuisia varman päälle tehtyjä ja Suomessa useasti nähtyjä indiebuukkauksia.

Provinssirock 1979–2010

1. 1979: Kollaa kestää – Tää oli elämäni
2. 1980: Jim Pembroke Band – Hardtop Lincoln
3. 1981: Paul Oxley’s Unit – Terry’s Inside
4. 1982: New Order – Dreams Never End
5. 1983: Sielun veljet – Emil Zatopek (live)
6. 1984: The Smiths – What Difference Does It Make?
7. 1985: The Triffids – Beautiful Waste
8. 1986: Fine Young Cannibals – Like a Stranger
9. 1987: Elvis Costello – I Want You
10. 1988: Red Hot Chili Peppers – Nevermind
11. 1989: Lou Reed – Romeo Had Juliette
12. 1990: The Stone Roses – Made of Stone
13. 1991: The House of Love – I Don’t Know Why I Love You
14. 1992: Public Image Limited – Don’t Ask Me
15. 1993: The Hooters – Satellite
16. 1994: NOFX – Leave It Alone
17. 1995: Bad Religion – Stranger Than Fiction
18. 1996: Ash – Angel Interceptor
19. 1997: Suede – Saturday Night
20. 1998: Primus – My Name Is Mud
21. 1999: Manic Street Preachers – Yes
22. 2000: Kelis – Good Stuff
23. 2001: Weezer – Surf Wax America
24. 2002: Super Furry Animals – Juxtapozed With U
25. 2003: Massive Attack – Risingson
26. 2004: David Bowie – Modern Love
27. 2005: Nine Inch Nails – The Frail
28. 2006: John Cale – Sold Motel
29. 2007: Patti Smith Group – Rock N Roll Nigger
30. 2008: Dinosaur Jr. – Forget the Swan
31. 2009: Anssi 8000 & Maria Stereo – Bad Moon Set
32. 2010: Crystal Castles feat. Robert Smith – Not in Love

Linkki soittolistaan

The Cure ja Robert Smith Provinssirockissa vuonna 1996. Kuva: Aku-Tuomas Mattila

Alla aukeava kronologinen ja äärimmäisen subjektiivinen lista parhaista Provinssirockeista on koottu lähes yksinomaan musiikillisin perustein. Myönnän, että valintoihin ovat myös saattaneet vaikuttaa osaltaan kyseisen vuoden tunnelma, mukana olleet ystävät sekä häpeilemätön nostalgia.

Vähimmäisvaatimuksena olen kuitenkin pitänyt fyysistä läsnäoloani itse festivaalialueella. Siksi jouduin jättämään listalta pois vuoden 1989 festivaalin, jonka artistit kävivät tuulen oikkuja seuraillen vierailulla kotimme parvekkeella. Muistaakseni ainakin R.E.M., Lou Reed ja Suzanne Vega soivat havupuiden takaa aurinkotuolille asti – Orange Crushista Dirty Boulevardin kautta Lukaan.

Otsikoista saatte kiittää isäni vierashuoneesta löytyvää, yöpyneissä festivaalivieraissa hilpeyttä herättänyttä Kalle Päätalo -kokoelmaa sekä niitä satoja talkootyöntekijöitä, jotka vuodesta toiseen mahdollistavat Ihmisten juhlan järjestämisen.

1990: Nuoruuden savotat

Ensimmäinen kerta on syvin.

Päädyin ensimmäiseen Provinssirockiini TUL:n lippua heiluttaneen paikallisen urheiluseuran edustajana. Tehtäväni oli halkaista sämpylöitä ja täyttää ne tarvittavalla määrällä kebab-lihaa.

Työvuoroksemme (olin isäni apurina) sattui lauantai-ilta. Johtuen nuoruuteni top 5 -tason ujoudesta ja ihmispelosta, kökötin lähes koko illan Törnävän kentällä sijainneessa, urheiluseuran grillikojun taakse parkkeeratussa kontissa työstämässä edellä mainittuja materiaaleja. Kyseessä saattoi olla terveystarkastajan painajainen.

Onneksi alueen musiikki tulvi konttiin asti. Saarelta kantautui Sky Channelin ja Music Televisionin kautta tutuksi tullut jännä De La Soul, ja teltassa soitti suuri suosikkini Neljä Ruusua. Työvuoron päätyttyä seurasimme vielä hetken lauantain kohuttua pääesiintyjää The Stone Rosesia.

Olin aiemmin keväällä tilannut yhtyeen esikoisalbumin Fazerin musiikkikerhosta Radio Seinäjoelta kuulemieni kappaleiden innoittamana. Albumi oli ehkä hieman vaikeasti avautuva, eikä kestänyt vertailussa Neljän Ruusun Hyvää päivää -levylle tai The Curen Disintegrationille.

Sunnuntaina suuntasin ystäväni kanssa katsomaan Gary Moorea ja The Nights of Iguanaa. Pelottavan vieras festivaalikävijä tiedusteli olenko krapulassa. En osannut hämmennykseltäni vastata mitään. Ynähdin. Hän vastasi puolestani, ettei noin nuori vielä krapulassa voi olla. Oikeassahan hän oli.

Olisi ollut mukava nähdä festivaalilla esiintynyt The Cramps sekä toista ja viimeistä kertaa Provinssin yhteydessä järjestetyn maailmanmusiikkifestivaali Womadin mukana saapunut Thomas Mapfumo and the Blacks Unlimited, mutta enhän minä tiennyt niiden olemassaolosta tuolloin mitään.

Video ei ole enää saatavilla

1993: Pohjalta ponnistaen

Ensimmäinen Selmun järjestämä Provinssirock, joka kaikessa pienimuotoisuudessaan tarjosi kaksi suurta keikkaa.

Lukiossamme opiskelleilta vaihto-oppilailta lainaamani Sugarin Copper Blue ja Riden Going Blank Again sekä Music Televisionin 120 Minutes -ohjelmassa pyörineet yhtyeiden musiikkivideot lupailivat festivaalilauantaista jännittävää.

Ride soitti päälavattomalle kentälle pystytetyssä teltassa. Keikka alkoi päälle vyöryvällä Leave Them All Behind -biisillä. Hymyilin hämmentyneenä.

Vieressäni tanssi lähes kaksimetrinen tyylikkäästi pukeutunut luiseva mies, joka oli verhonnut kätensä mustilla nahkahansikkailla. Kitaristi-laulaja Mark Gardenerilta katkesi kieli kitarasta ja olin huolissani hänen puolestaan.

Keikka oli mahtava, vaikka yhtye muistaakseni jättikin soittamatta suosikkikappaleeni Vapour Trailin.

Myöhemmin illalla, Sugarin keikan jälkeen, huomasin Mark Gardenerin ja basisti Steve Queraltin kävelevän ohitseni. Rohkaisin mieleni ja vaihdoin muutaman kömpelön lauseen heidän kanssan. Kehuin keikkaa ja tarjosin huikkaa mehukattitonkkaan sekoitetusta ruuvimeisselistä. Gardener epäröi hetken, mutta otti kuitenkin kulauksen juomaa hämmästellen samalla vodkan suosiota tapaamiensa festivaalivieraiden parissa.

Tämän muistikuvan olen kehystänyt.

Saarilavan Sugar-keikka alkoi samalla tavalla kuin yhtyeen Copper Blue -albumi: The Act We Act, A Good Idea ja Changes peräjälkeen toisiinsa limittyen.

Se oli rokkiräjähdys, josta tokenemiseen meni sen verran aikaa, ettei keikasta, setin puolivälin tylsähköä Bob Mould ja akustinen kitara -tuokiota lukuun ottamatta, ole paljon muita muistoja jäänyt.

Kyyneleet eivät olleet kaukana, kun Mould aloitti keikkansa Primaverassa vuonna 2008 lähes identtisesti.

Video ei ole enää saatavilla

1996: Muuttunut selkonen

The Curen ja kumikoiran vuosi.

Vaikka teini-ikäni suosikkiyhtye The Cure oli ensimmäistä kertaa sitten uransa alkuaikojen saanut kotimaassaan murskakritiikkiä ja jäänyt pahasti joka puolelle säntäilevän brittipopin jalkoihin, sai se Seinäjoen yössä osakseen vain varauksetonta rakkautta.

Yhtye sopi mainiosti koleaan kesäyöhön, eikä juuri ilmestyneelle, laimealle Wild Mood Swings -levylle pohjannut settilistakaan pahemmin harmittanut.

Push, Charlotte Sometimes, Just Like Heaven sekä toisen encoren ja koko keikan päättänyt Killing an Arab loivat varmuuden siitä, että kyseessä oli koko festivaalin tärkein esiintyjä, vaikka paikallisen levykaupan myyjä oli sitkeästi väittänyt ennen festaria tuon tittelin kuuluvan Holy Barbariansille.

Brittipop oli puraissut myös minua, joten asianmukainen teryleenipusakka päällä ja legotukka kammattuna odotin Ashin keikkaa. Kovin valovoimainen heidän esityksensä ei tainnut olla, koska ainoan muistijäljen on jättänyt Mark Hamiltonin kolmekielinen basso.

Festivaalilla tuli nähtyä myös kaksi hyvin erityyppistä paidatonta voimistelijaa: kontrolloituja liikesarjoja mustissa shortseissaan pullistellut Henry Rollins sekä ainakin näennäisen spontaani kumikoira Iggy Pop.

Video ei ole enää saatavilla

1999: Sateenkaari pakenee

Törnävällä juhlittiin niin kuin olisi ollut vuosi 1996.

Cool Britannia -ilmiö kärsi jo krapulaista loppuaan, kun vuosituhannen viimeinen Provinssirock julkaisi festivaaliohjelman, joka oli kuin suoraan vuoden 1996 Selectin takasivuilta. Brittipopin A-maajoukkuelaiset Blur, Manic Street Preachers, Suede ja Sterephonics saisivat seurakseenedellisen sukupolven punk-sankarin Joe Strummerin bändeineen, kasvattajaseuransa jättäneen Robbie Williamsin, brittikentillä menestyneen ruotsalaivahvistuksen The Cardigansin sekä särmikkään Skinin johtaman Skunk Anansien.

Valitettavasti herra Williams ei Seinäjoelle koskaan saapunut ja joku este tuli myös Stereophonicsille. Kaikesta huolimatta Törnävällä juhlittiin niin kuin olisi ollut vuosi 1996.

Blur soitti kokonaisuudessaan juuri ilmestyneen 13-levynsä. Yhtye palkitsi kärsivällisen yleisön keikan loppuun säästetyllä hittiputkella. Sueden väsyneen Head Music -albumin varjo himmensi yhtyeen kolmannen Provinssi-keikan loistoa.

Manic Street Preachersia kuuntelin samalta parvekkelta kuin Lou Reediä ja kumppaneita kymmenen vuotta aiemmin. Tällä kertaa tuuli oli sopuisampi. Manicsien keikan biisilista taitaa edelleen löytyä jonkun Yatzy-lapun kääntöpuolelta.

Joe Strummer & the Mescaleros soitti myös niitä kaikkien odottamia The Clash -hittejä. Ainakin Tommy Gun soi aurinkoisella saarilavalla. Edelleen harmittaa oma välinpitämättömyys keikkaa kohtaan.

Video ei ole enää saatavilla

Blur vuoden 1999 Provinssirockissa.

2008: Ukkosen ääni

Viidentoista vuoden huipennus.

Festivaalin juhlavuoden ilotulituksen järjesti viidentoista vuoden takainen suursuosikki Dinosaur Jr. Olihan yhtyeen alkuperäiskokoonpanon toisen tulemisen toimivuus jo saanut vahvistuksen aiemmilla Tavastian ja Primaveran keikoilla, mutta jostain syystä esiintyminen sateisena perjantai-iltana Törnävän saarilavalla legitimoi lopullisesti Dinosaur Jr:n paluun.

Vanha taika oli tallella, ainoastaan väri J Mascisin hiuksista oli kadonnut.

Video ei ole enää saatavilla

Chekkaa myös soittolistamme Provinssirock 1979-2010: 32 kappaletta menneestä tähän päivään!