”I guess this is our last goodbye/
And you don’t care so I won’t cry/
But you’ll be sorry when I’m dead/
And all this guilt will be on your head”

Kun The Policen esikoisalbumi Outlandos d’Amour julkaistiin marraskuussa 1978, oli kulunut jo lähes vuosi Sex Pistolsin hajoamisesta ja punk oli muuttunut lopullisesti markkinakelpoiseksi. Aika oli otollinen yhtyeelle joka oli perustettu punkin innoittamana, mutta koostui kunnianhimoisista, jazzissa ja progessa marinoiduista kosmopoliiteista muusikoista.

Levyn toinen single, uudelleenjulkaisun myötä brittilistan toiselle sijalle kesällä 1979 noussut Can’t Stand Losing You, rakentuu yhtyeen tavaramerkiksi muodostuneelle yhdistelmälle reggaeta ja punkista energiaa imenyttä rockia.

Tämä yhdistelmä syntyi Stingin mukaan vahingossa. Hän koki alkuun basson soiton ja laulamisen samanaikaisesti haasteelliseksi, joten osa kappaleesta, yleensä säkeistöt, lyötiin reggaeksi. Näin sekä musiikkiin että Stingiin jäi ilmaa.

Se, että reggae oli noussut punknuorison kautta muodikkaaksi, tuskin vähensi yhtyeen halukkuutta annostella sitä omaan musiikkiinsa. Sting meni jopa niin pitkälle reggaevaikutteiden kanssa, että kehitti lauluunsa pseudojamaikalaisen aksentin.

The Polivesta 1980-luvun alussa yhden maailman suurimmista bändeistä tehneen tyylin kruunasi Andy Summersin avaruudellinen kitarointi, Steward Copelandin suvereeni hi-hat-työskentely ja Stingin uljaasti musiikkia halkova lauluääni.

Can’t Stand Losing Youn teksti, jossa päähenkilö pitää itsemurhaa ainoana ratkaisuna parisuhteen kariutumisen aiheuttamaan tuskaan ja häpeään, on banaali, mutta kun sen laulaa jättimäisen egon omaava 27-vuotias opettaja, mies, joka todennäköisesti vihaa häviämistä yli kaiken, säkeiden koulupoikamainen itsesääli muuttuu julistuksenomaiseksi taisteluhuudoksi.

Ei ihme, että Steward Copeland koristeli rumpujensa kalvot sanoilla ”Fuck – Off – You – Cunt”.

Outlandos d’Amourin b-puolen aloittavan biisin irrallinen ja tarpeettomalta vaikuttava C-osa aktualisoitui levyä seuranneilla kiertueilla. Saadakseen alkuaikojensa lyhyeen keikkasettiin lisää pituutta, bändi improvisoi usein juuri tuon väliosan puitteissa. Näistä seikkailuista syntyi lopulta kakkosalbumi Regatta de Blancin Grammy-palkittu instrumentaalinen nimikkoraita.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

Can’t Stand Losing Yousta on tehnyt oman versionsa walesilainen brittirockin League Oneen kuuluva Feeder.

Video ei ole enää saatavilla

www.tuomasauvinen.fi

Mikä on soittolistasi nimi?

Moi, mä olen Tuomas.

”Biisejä fiilikselle kuin fiilikselle.”

Millä perusteella valitsit juuri nämä biisit soittolistaasi?

”Nämä biisit olen löytänyt tai oppinut tykkäämään niistä viime aikoina. Valitsemani biisit ovat joko todistetusti tai omasta mielestäni musiikillisesti merkittäviä, ja niissä on kulttuurista sisältöä, kun kaivaa hiukan pintaa syvemmälle. Biisit ovat joko vaikuttaneet laajemmin populaarimusiikin historiassa, mielestäni tulevat vaikuttamaan tai ovat merkittäviä omassa marginaaligenressään.”

Keille ihmisille suosittelet soittolistaasi ja miksi?

”Suosittelen soittolistaa niille, jotka etsivät musiikista syvyyttä, merkitystä ja sisältöä.”

Mikä on soittolistasi sinulle kaikkein tärkein kappale ja miksi?

”Holly Mirandan Waves on juuri tällä hetkellä itselleni soittolistan tärkein kappale. Se heijastelee kaipuutani Amerikkaan, jossa asuin puoli vuotta vuonna 2010.

Olisitko halunnut listallesi jonkun kappaleen, jota Spotifyssa ei ollut?

”Alkuperäinen Metallican Welcome Home (Sanitarium) ei löytynyt Spotifysta.”

Millainen musiikinkuuntelija olet?

”Kuuntelen musiikkia autossa ja kotona, aika paljon kuulokkeilla. Työni puolesta kuuntelen musiikkia päivittäin yhtyesoiton opettajana sekä levykriitikkona.”

Kuka artisti tai mikä bändi on kaikkien aikojen suosikkisi?

”On aivan mahdotonta vastata tähän kysymykseen. On niin monia loistavia artisteja ja yhtyeitä. Suosikkiyhtye vaihtuu itselläni todella usein. Viime aikoina The Police on kolahtanut kovaa.”

Minkä uuden artistin tai yhtyeen musiikin löysit viimeksi?

”Viimeksi löysin Holly Mirandan tuotannon. Löysin biisin Waves newyorkilaisesta Starbucksista, jossa jaettiin tiskillä Pick of the week -kortteja. Kortissa oli koodi, jolla kyseisen biisin sai ladata iTunesista. Tätä kautta tutustuin ja ihastuin artistin muuhunkin tuotantoon.”

Ostatko vielä fyysisiä äänitteitä?

”En ole pitkään aikaan ostanut fyysisiä äänitteitä. Ostan lähinnä iTunesista sekä kuuntelen Spotifysta. Yksi syy on siinä, että levyarvostelijana saan tajuttoman määrän fyysisiä levyjä työn puolesta ilmaiseksi. Äänitteitä, joista en saa fyysistä kopiota, en näe tarpeelliseksi ostaa juuri Spotifyn ja iTunesin ansiosta.”

Spotify vai iTunes?

”Molemmat.”

Milloin viimeksi kävit kuuntelemassa livemusiikkia?

”Omaa yhtyettä lukuun ottamatta kuuntelin viimeksi livemusiikkia maaliskuussa. Kyseessä oli omaa yhtyettäni lämpännyt Birdie Joe Hoax -duo, joka lauloi Paul Simonin rakkauslauluja. Keikka oli mielestäni hauska ja sopi tilanteeseen hyvin.”

Bonus: Jos Jumala ja Lemmy tappelisivat, kumpi voittaisi?

”Jumala voittaisi.”

Tuomas Auvisen soittolista

1. The Police – Walking On The Moon
2. Pat Metheny – Spirit of the Air
3. Thelonious Monk – Teo
4. Holly Miranda – Waves
5. Justin Timberlake – Rock Your Body
6. Audioslave – Revelations
7. Madonna – Candy Shop
8. Mew – Special
9. The Rolling Stones – Rock and a Hard Place
10. Israel & New Breed – Say So

Kuuntele Tuomas Auvisen soittolista.