<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?>


<rss version="2.0"
  xmlns:content="http://purl.org/rss/1.0/modules/content/"
  xmlns:dc="http://purl.org/dc/elements/1.1/"
  xmlns:atom="http://www.w3.org/2005/Atom"
  xmlns:sy="http://purl.org/rss/1.0/modules/syndication/"
  xmlns:media="http://search.yahoo.com/mrss/"
  >

<channel>
  <title>Nuorgam — Peter Gabriel</title>
  <atom:link href="https://www.nrgm.fi/artisti/peter-gabriel/feed/" rel="self" type="application/rss+xml" />
  <link>https://www.nrgm.fi</link>
  <description>Verkkomedia, jossa rakkaus musiikkia kohtaan kukoistaa ja voi hyvin.</description>
  <lastBuildDate>Wed, 18 Mar 2026 13:17:32 +0000</lastBuildDate>
  <language>fi</language>
  <sy:updatePeriod>hourly</sy:updatePeriod>
  <sy:updateFrequency>1</sy:updateFrequency>
  <generator>https://wordpress.org/?v=6.9.4</generator>
      <item>
    <media:thumbnail url="/ic/0/j/p/0jpg-100x100.jpg" />
    <media:content medium="image" type="image/jpeg" url="/ic/0/j/p/0jpg-500x500-non.jpg" />
    <title>Yhdeksän tietokoneanimoitujen musiikkivideoiden pioneeria, jotka eivät ole Money For Nothing</title>
    <link>https://www.nrgm.fi/artikkelit/yhdeksan-tietokoneanimoitujen-musiikkivideoiden-pioneeria-jotka-eivat-ole-money-for-nothing/</link>
    <pubDate>Fri, 29 Nov 2013 18:22:54 +0000</pubDate>
    <dc:creator></dc:creator>
    		<category><![CDATA[Artikkelit]]></category>

    <guid isPermaLink="false">http://www.nrgm.fi/?p=50361</guid>
    <description><![CDATA[1980- ja 1990-luvuilla syntyi monta polygonien ja musiikin ihanaa liittoa. ]]></description>
    <content:encoded><![CDATA[<img fetchpriority="high" decoding="async" aria-describedby="caption-attachment-50362" class=" wp-image-50362 " alt="Ja sit Cheek sanoi, &quot;Aah!&quot;" src="http://www.nrgm.fi/wp-content/uploads/2013/11/tumblr_mdgef775yu1qanqt5o1_1280.jpg" width="640" height="523" srcset="https://www.nrgm.fi/wp-content/uploads/2013/11/tumblr_mdgef775yu1qanqt5o1_1280.jpg 640w, https://www.nrgm.fi/wp-content/uploads/2013/11/tumblr_mdgef775yu1qanqt5o1_1280-460x375.jpg 460w, https://www.nrgm.fi/wp-content/uploads/2013/11/tumblr_mdgef775yu1qanqt5o1_1280-480x392.jpg 480w" sizes="(max-width: 640px) 100vw, 640px" /></a><p id="caption-attachment-50362" class="wp-caption-text">Aah!</p>
<p><strong>Dire Straitsin</strong> <em>Money For Nothing</em> -video otetaan aina ensimmäisenä esiin, kun puhutaan tietokoneanimiotujen videoiden alkuajoista. Mutta ei se ollut ainoa. Kultaisilla 1980- ja 1990-luvuilla ei <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Outo_laakso">outo laakso</a> ollut mahdollinen, ja kaikki polygonimaakarit tekivät into pinkeänä palikoista ihmisiä.</p>
<p>Se oli hienoa aikaa se.</p>
<h2>#1 ART OF NOISE – PARANOIMIA (1986)</h2>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://www.youtube.com/watch?v=6KUEQ4nWv7Y" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/6KUEQ4nWv7Y</a></p>
<p>Max Headroom oli brittiläinen, <strong>George Stonen</strong> luoma &#8221;keinoäly&#8221;, joka näsäviisasteli tiensä ihmisten sydämiin mm. Music Televisionilla silloin, kun kanavalla vielä näytettiin musiikkivideoita (tämä on nykyään lakisääteinen lisäys aina kyseisestä kanavasta puhuttaessa). Tässä videossa pioneeribotti kohtaa yhden elektronisen musiikin komeimmista uranuurtajista.</p>
<h2>#2 DEF LEPPARD – LET&#8217;S GET ROCKED (1992)</h2>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://www.youtube.com/watch?v=ygiTv7tEYm0" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/ygiTv7tEYm0</a></p>
<p><strong>Def Leppardilta</strong> muistetaan usein vain levyt <em>Hysteria</em> ja <em>Pyromania</em>, mutta myös <em>Adrenalize</em> myi lukemattomia rekkalastillisia. Levyltä irroitetun <em>Let&#8217;s Get Rocked</em> -sinkun ohjasi <strong>Steve Barron</strong>, joka muistetaan tämän artikkelin otsikossa ja ingressissä mainitusta musiikkivideosta. Niin, videon päähenkilö Flynn pohjautuu bändin laulajan <strong>Joe Elliottin</strong> mukaan Bart Simpsoniin.</p>
<h2>#3 PETER GABRIEL – STEAM (1992)</h2>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://www.youtube.com/watch?v=Qt87bLX7m_o" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/Qt87bLX7m_o</a></p>
<p><strong>Peter Gabriel</strong> teki pioneerityötä animoitujen musiikkivideoiden parissa jo 1980-luvun puolessa välissä – kaikkihan muistavat <em>Sledgehammerin</em> ja <em>Big Timen</em> tajunnanräjäyttävät stop motion -animaatiovideot. 1990-luvulle tultaessa tämä yhtä maailman harvinaisinta ihmislajia eli tyylitajuisia progressiivisia rockmuusikkoja edustava renessanssimies julkaisi hienon CGI:tä hyödyntävän videon.</p>
<h2>#4 U.S.U.R.A. – OPEN YOUR MIND (1992)</h2>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://www.youtube.com/watch?v=TPFAYIr8z2I&#038;feature=youtu.be" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/TPFAYIr8z2I</a></p>
<p>1990-luvun tietokoneanimaatiovideoista tämä on varmasti tullut eniten vuosikymmenellä herkässä iässä olleiden uniin. Listan videoista tälle on ajan hammas ollut armollisin. Ehkä näissä puhtaan teknouskovaisissa linjoissa on jotain retroa ja siistiä, vähän niin kuin monissa muissakin menneiden idealismien ilmentymissä.</p>
<h2>#5 THE PRODIGY – ONE LOVE (1993)</h2>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://www.youtube.com/watch?v=bcxnbfRYM-g" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/bcxnbfRYM-g</a></p>
<p><em>One Love</em> oli <em>Music For The Jilted Generation</em> -klassikkolevyn eka sinkku. En ole varma ilmensikö video sittemmin elektronisen musiikin visualisoinnissa aikamoisen hegemonisen aseman saavuttanutta estetiikkaa vai loiko video sen&#8230; Mutta fläsäriä pukkaa. Videon teki Hyperbolic Systems. Tuosta nimestä pukkaa lisää fläsäriä. Nyt on pakko lopettaa.</p>
<h2>#6 DANCE NATION – TRUE CONVICTION (1993)</h2>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://www.youtube.com/watch?v=xjw2DZbIWWk" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/xjw2DZbIWWk</a></p>
<p>Samaa tarkkaan valikoiduista elektronisen musiikin tapahtumista tuttua estetiikkaa löytyy myös kotimaisen eurodancea ja ravea ydistelevän <strong>Dance Nationin</strong> videolta. Projektin hiipumisen jälkeen <strong>Markus &#8221;Captain&#8221; Kaarlonen </strong>on tehnyt hommia ainakin <strong>Aikakoneen</strong> ja <strong>Poets of the Fallin</strong> riveissä. Dance Nationin Wikipedia-sivuilta löytyy yksi lempilauseitani internetistä: <em>&#8221;Ryhmän syntetisaattoreilla toteutettu musiikki oli usein instrumentaalista, mutta joissakin kappaleissa kuultiin myös laulua.<em>&#8221;</em></em> Ei lisättävää.</p>
<h2>#7 PET SHOP BOYS – GO WEST (1993)</h2>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://www.youtube.com/watch?v=LNBjMRvOB5M" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/LNBjMRvOB5M</a></p>
<p><strong>Pet Shop Boysin </strong>versio <strong>Village People</strong> -klassikosta on hykerryttävä: neuvostoliittolaista sosialistista realismia sekoitetaan surutta <strong>Leni Riefenstahlin</strong> voimisteluvideoita referoivaan kuvastoon ja itse bändin univormut näyttävät siltä kuin <strong>Devo</strong> olisi päästetty suunnittelemaan paraativaatteet Kuolemantähden työntekijöille. Ja sitten on ne rantapallot&#8230;</p>
<h2>#8 PET SHOP BOYS – LIBERATION (1994)</h2>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://www.youtube.com/watch?v=vtlM1F8guPc" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/vtlM1F8guPc</a></p>
<p>Maailman parhaalta elektronisen musiikin duolta löytyy toinenkin aika varhainen esimerkki videosta, jossa lähes kaikki kuvamatsku on generoitu tietokoneella. Vain <strong>Neil Tennantin</strong> naamaa nähdään livenä. Harmi sinänsä, sillä polygoni-Neil olisi varmasti ollut myös hieno ilmestys lähikuvassa. Esteettisesti video on upea yhdistelmä <strong>Liberacen</strong> Las Vegasia ja varhaista demoskene-animaatiota.</p>
<h2>#9 SNAP! – WELCOME TO TOMORROW (1994)</h2>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://www.youtube.com/watch?v=sOTQsdwEdk8" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/sOTQsdwEdk8</a></p>
<p>Jos on yksi asia, jonka<strong> Snap!</strong> osasi 1990-luvulla, se oli yleisöä halolla päähän lyömisen jalo taito. Biisi kertoo tulevaisuudesta, eli videohan on tehtävä tietokoneella. Rahaakin lienee palanit, sillä eiväthän CGI-kuvat näytä ratkaisevasti huonommilta kuin ne, joilla <strong>George Lucas</strong> samoihin aikoihin raiskasi uudellenjulkaistut<em> Tähtien Sodat IV–VI</em>.</p>
<h2>BONUS!</h2>
<p>Artikkeli tehtiin sen verran nopeasti julkaisuikkunan vuoksi, että tekijöille sattui muutama unohdus. Sen lisäksi jengiltä sieltä täältä on tullut sen verran hienoja ehdotuksia, että pakko täydentää ennen kuin saitti menee pakettiin. Eli CGI-videoiden alkutaipaleen hienoimpien hetkien bonusrundi.</p>
<h2>MICK JAGGER &#8211; HARD WOMAN (1985)</h2>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="https://www.youtube.com/watch?v=LKcTGDBJUt8" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/LKcTGDBJUt8</a></p>
<h2>KRAFTWERK &#8211; MUSIQUE NON STOP (1986)</h2>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://www.youtube.com/watch?v=O0lIlROWro8" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/O0lIlROWro8</a></p>
<h2>DEAD CAN DANCE &#8211; CARNIVAL IS OVER (1993)</h2>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://www.youtube.com/watch?v=LtNFQ7RJbaQ" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/LtNFQ7RJbaQ</a></p>
<h2>DANCE 2 TRANCE &#8211; WARRIOR (1994)</h2>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://www.youtube.com/watch?v=k5x5r00Mres" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/k5x5r00Mres</a></p>
<h2>SVEN VÄTH &#8211; HARLEQUIN: THE BEAUTY AND THE BEAST (1994)</h2>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://www.youtube.com/watch?v=avaiTHwCkIc" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/avaiTHwCkIc</a></p>
<h2>LAIBACH &#8211; FINAL COUNTDOWN (1994)</h2>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://www.youtube.com/watch?v=o4VMDxSyLAU" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/o4VMDxSyLAU</a></p>
<p>&nbsp;</p>
]]></content:encoded>

    </item>
      <item>
    <media:thumbnail url="/ic/p/e/t/petergabrielslippermanjpg-100x100.jpg" />
    <media:content medium="image" type="image/jpeg" url="/ic/p/e/t/petergabrielslippermanjpg-500x500-non.jpg" />
    <title>Seitsemän ihanan naurettavaa progressiivisen rockin ylilyöntiä</title>
    <link>https://www.nrgm.fi/artikkelit/seitseman-ihanan-naurettavaa-progressiivisen-rockin-ylilyontia/</link>
    <pubDate>Tue, 26 Nov 2013 09:30:35 +0000</pubDate>
    <dc:creator></dc:creator>
    		<category><![CDATA[Artikkelit]]></category>

    <guid isPermaLink="false">http://www.nrgm.fi/?p=49940</guid>
    <description><![CDATA[Luonnonvoimia, pyramideja, salatieteitä, Rahmaninovia, ritareita, jodlausta, kuminauhoja, ilmapallokiveksiä ja mitä näitä nyt on.]]></description>
    <content:encoded><![CDATA[<img decoding="async" aria-describedby="caption-attachment-49941" class="size-large wp-image-49941" alt="Mitä vittua nyt taas? Peter Gabriel Slipperman-iltapuvussaan." src="http://www.nrgm.fi/wp-content/uploads/2013/11/peter-gabriel-slipperman-700x462.jpg" width="640" height="422" srcset="https://www.nrgm.fi/wp-content/uploads/2013/11/peter-gabriel-slipperman-700x462.jpg 700w, https://www.nrgm.fi/wp-content/uploads/2013/11/peter-gabriel-slipperman-460x303.jpg 460w, https://www.nrgm.fi/wp-content/uploads/2013/11/peter-gabriel-slipperman-480x316.jpg 480w, https://www.nrgm.fi/wp-content/uploads/2013/11/peter-gabriel-slipperman.jpg 948w" sizes="(max-width: 640px) 100vw, 640px" /></a><p id="caption-attachment-49941" class="wp-caption-text">Mitä vittua nyt taas? Peter Gabriel Slipperman-iltapuvussaan.</p>
<p>Ah, progressiivinen rock! Istukaapa lapset tähän isoisän polvelle, niin kerron teille ajasta, jolloin musiikkimaailmaa hallitsivat ylväät soturikuninkaat aseinaan monimutkaiset kappalerakenteet, äkilliset tahtilajivaihdokset, futuristiset syntetisaattorit ja jylhät fantasiavisiot.</p>
<p>Lukemattomia olivat armottomat taistelut, joita nämä kuninkaat kävivät kullatut viitat hulmuten yksikertaista ja muovista poppia vastaan, ja voitokkaina he lopulta ajoivat vihollisensa kauas maailman ääriin. Näin vallitsi <em>pax progena</em> monen monituista vuotta.</p>
<p>Mikään hyvä ei kuitenkaan kestä ikuisesti, ja niin lopulta tuhoutuivat myös progekuninkaat. Ahneuden, ylimielisyyden ja mässäilyn käärmeet luikertelivat paratiisiin, ja valtakunnan rajojen ulkopuolelta hyökänneet verenhimoiset barbaarit tuhosivat pöhöttyneet hallitsijat.</p>
<p>Progen soturikuninkaiden muisto ei kuitenkaan kuollut, vaan se elää yhä tänäkin päivänä. Ei pelkästään perinteenvaalijoiden hämähäkinseittien peittämissä opuksissa, vaan kirkasotsaisten nuorten kuulaissa lauluissa.</p>
<p>Palatkaamme siis muistelemaan aikoja, jolloin nuo korskeat kuninkaat hallitsivat, saappaidensa alla vihollistensa luut ja korvissaan alamaistensa hurraus. Perehtykäämme noiden mahtimiesten suurimpiin saavutuksiin. <em>Vincit qui patitur!</em></p>
<h2>#1 ”Ja saanko esitellä viimeisimmän luomukseni&#8230; räkäklimpin”, eli Peter Gabrielin esiintymisasut</h2>
<p>Proge-yhtyeiden laulusolistien osa ei aina ole ollut se kaikkein helpoin. Normaalisti popyhtyeiden kiistattoman nokkahahmon roolista nauttiva laulaja on näet usein progessa vaarassa jäädä yhtyetoveriensa virtuoosimaisen soiton ja pitkien instrumentaaliosuuksien varjoon.</p>
<p><strong>Genesis</strong>-yhtyeen <strong>Peter Gabriel</strong> ratkaisi pulman tavalla, joka varsin onnistuneesti anasti huomion hänen rasvatukkaisilta ja nuhjuisesti pukeutuvilta bändikavereiltaan. Tarinan mukaan Gabriel marssi eräällä keikalla lavalle sekä yhtyetovereidensa että yleisön hämmästykseksi yllään <em>Foxtrot</em>-levyn kannen piirroshahmon punainen mekko ja kettunaamari.</p>
<p>Tästä sai alkunsa toinen toistaan eriskummallisempien esiintymisasujen kavalkadi, joka hakee vertaistaan populaarimusiikin historiassa. Genesiksen kappaleiden sanoituksia symboloidessaan Gabriel pukeutui muun muassa kukaksi, vanhaksi mieheksi ja roomalaiseksi sotilaaksi.</p>
<p>Joistain hänen asuistaan oli hiukan vaikea päätellä mitä ne esittivät Gabrielin ilmestyessä lavalle päässään geometrinen hökötys tai sukkahousut. Sekopäisyyspalkinnon voitti kuitenkin ylivoimaisesti Slipperman-asu, joka muistutti huolestuttavan paljon turpoavilla ilmapallokiveksillä varustettua ihmismuotoista räkäklimppiä.</p>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://www.youtube.com/watch?v=E992R9iBbF8" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/E992R9iBbF8</a></p>
<h2>#2 ”Oottakaa jätkät, mä vedän tän kuminauhalla”, eli Pink Floydin Household Objects -levy</h2>
<p>Mikä eteen progeyhtyeellä, joka haluaa katkoa viimeisetkin siteet perinteiseen popilmaisuun? <strong>Pink Floydin</strong> ratkaisu tähän kysymykseen oli <em>The Dark Side of the Moonin</em> jättimenestyksen jälkeen tehdä levy käyttäen perinteisten instrumenttien sijaan soittimina arkipäiväisiä joka kodin esineitä. Näin yhtye ryhtyi luomaan seuraavaa mestariteostaan aseinaan kuminauhat, käsikäyttöiset vatkaimet, spray-maalitölkit, teippirullat, pullot ja juomalasit. <strong>Brian Wilsonin</strong> nerouden ja hulluuden tasapainoilua muistuttavalla tyylillä yhtye jopa lähetti apulaisensa rautakauppaan testaamaan eripituisista harjoista lähteviä soundeja.</p>
<p>Pink Floyd työsti tätä <em>Household Objects</em> -nimiseksi ristittyä levyä pari kuukautta talvella 1973, mutta sai loppujen lopuksi aikaiseksi vain pari kolme luonnosmaista kappaletta. Lopulta yhtye tuli siihen tulokseen, että ehkä olisi sittenkin helpompaa tehdä levy käyttäen perinteisiä instrumentteja.</p>
<p>Pitkään oli epäselvää, säilyikö <em>Household Objectsista</em> mitään jälkipolville, mutta viimein <em>The Dark Side of the Moon</em> ja <em>Wish You Were Here</em> -albumien 2011 julkaistuilla “Immersion”-boksiversioilla kuultiin sessioissa syntyneet fragmentit<em> The Hard Way</em> ja <em>Wine Glasses</em> (jälkimmäinen löytyy myös <em>Wish You Were Heren</em> ”Experience”-versiolta).</p>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="https://youtu.be/qjZLV0ltFOw" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/qjZLV0ltFOw</a></p>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="https://youtu.be/ns72xuAEEYw" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/ns72xuAEEYw</a></p>
<h2>#3 Fokus kohti sekoilun hillitöntä ydintä, eli Focuksen Hocus Pocus</h2>
<p>Harva yksittäinen kappale symboloi niin täydellisesti progressiivisen rockin naurettavimpia (mutta ah, niin ihania) puolia kuin hollantilaisen Focuksen <em>Hocus Pocus</em>. En tiedä, enkä oikein edes halua tietää, kuinka tosissaan yhtye oli tehdessään tätä hillitöntä jodlauksen, poikkihuilun, vihellyksen, urkujen, rumpusooloilun ja murskaavan protometalliriffin kuolematonta sekoitusta. <em>Hocus Pocus</em> on sen laatuinen kappale, ettei se tarvitse selityksiä. Riittää vain käsky ”kuuntele tätä”. Tarpeetonta kai lisätä, että tämä kappale pitäisi kuulua jokaisten kotibileiden vakio-ohjelmistoon ja jokaisen kapakan jukeboksiin.</p>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://www.youtube.com/watch?v=g4ouPGGLI6Q" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/g4ouPGGLI6Q</a></p>
<h2>#4 Kaikki yhdessä: ”Lah wortz reïšfünk dëh wehreštëhgeuhntzur”, eli Magman koko tuotanto</h2>
<p>Monet progressiivista rockia soittaneet yhtyeet ja artistit pyrkivät viemään kuulijansa fantasian ja sci-fin inspiroimiin vieraisiin maailmoihin. Harva kuitenkaan ryhtyi hommaan sellaisella pieteetillä kuin ranskalainen <strong>Christian Vander</strong> ja hänen johtamansa yhtye <strong>Magma</strong>.</p>
<p>Magman syntyyn vaikuttivat sekä Vanderin järkytys jazzlegenda <strong>John Coltranen</strong> kuolemasta vuonna 1967 että hänen näkemänsä pelottava näky ihmiskunnan henkisestä ja ekologisesta tulevaisuudesta. Tuo visio muodosti pohjan kokonaiselle mytologialle, josta Magman levytykset kertoivat. Tarina alkoi yhtyeen 1970 julkaistulla nimettömällä ensilevyllä (myöhemmin albumi julkaistiin uudelleen nimellä <em>Kobaïa</em>), joka kertoi tarinan joukosta ihmisiä, jotka pakenivat maapallon tuhoa kaukaiselle Kobaïa-planeetalle.</p>
<p>Jos tämä ei ollut jo tarpeeksi erikoislaatuista, Vander päätti kertoa tarinan itse kehittämällään kobaïan kielellä. Toisin sanoen slaavilaisia ja germaanisia kieliä jazzin scat-laulutyyliin sekoittelevan kielen saloihin vihkiytymättömän on hieman hankala ymmärtää Vanderin mystistä tarinaa. Vaikka yhtyeen fanit ovat yrittäneet kääntää Magman sanoituksia ja jopa laatineet kobaïan sanakirjoja, kieli on musiikkikriitikko<strong> Ian MacDonaldin</strong> sanoin enemmän foneettinen kuin semanttinen.</p>
<p>Selvää on, ettei näin suurellisia visioita voi esittää millään tavanomaisella musiikkityylillä, ja Magma loikin myös oman genrensä <em>zeuhlin</em>, jonka kobaïankielinen nimi merkitsee ”taivaallista musiikkia”. Magman musiikki kehittyi vuosien varrella, mutta esimerkiksi yhtyeen kenties parhaalla levyllä <em>Mëkanïk Dëstruktïẁ Kömmandöhilla</em> se kuulostaa kiehtovan sekopäiseltä yhdistelmältä villiä jazztuuttausta, oopperaa, sotilasmusiikkia, gospelia ja avaruusrockia. ”Rï sï sündï siwëhn dö loï siwëhn dö”, etten sanoisi!</p>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://youtu.be/gOHM5zsRdqs" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/gOHM5zsRdqs</a></p>
<h2>#5 Soikean kaukalon ritarit, eli Rick Wakemanin King Arthur on Ice -jääshow</h2>
<p><strong>Yes</strong>-yhtyeestäkin tuttua kosketinsoittajaa <strong>Rick Wakemania</strong> voi näkökulmasta riippuen joko kiittää monista progen ylväimmistä hetkistä tai syyttää rockin historian pahimmista rikoksista musiikkia vastaan. Harva Yesin ihailijakaan voi kieltää, että yhtyeen mammuttimainen vuonna 1973 julkaistu <em>Tales from Topographic Oceans</em> jää historiankirjoihin hetkenä, jolloin progressiivinen rock vietiin pisteeseen, josta ei ollut enää tietä eteenpäin. Vaikka levyllä on hienotkin hetkensä, proge oli turvonnut sillä groteskiksi hirviöksi, joka alkoi murskautua oman painonsa alla.</p>
<p><em>Tales from Topographic Oceans</em> oli liikaa myös Wakemanille, jonka sanoin levy oli ”<strong></strong>kuin topatut rintsikat: päältä katsoen näytti hyvältä, mutta sisällä ei ollut mitään”. Kosketinsoittaja ei kuitenkaan vaihtanut tyyliään rakkaudesta kertoviin kolmen minuutin popkappaleisiin vaan julkaisi seuraavina vuosina useita kunnianhimoisia konseptilevyjä aiheinaan muun muassa <strong>Henrik VIII</strong>:n kuusi vaimoa, <strong>Jules Vernen</strong> <em>Matka maan keskipisteeseen</em> ja luomistaru.</p>
<p>Wakemanin vuonna 1975 julkaistu kolmas soololevy <em>The Myths and Legends of King Arthur and the Knights of the Round Table</em> kertoi nimensä mukaisesti <strong>Kuningas Arthurista</strong> ja hänen pyöreän pöydän ritareistaan. Jos levy itse ei ollut jo tarpeeksi suureellinen, Wakeman järjesti sen tiimoilta yhden progressiivisen rockin hämmentävimmistä spektaakkeleista: <em>King Arthur on Ice</em> -jääshow’n.</p>
<p>Wakeman esitti albuminsa livenä Wembley-stadionilla, jossa perinteisen rockyhtyeen lisäksi häntä säestivät sinfoniaorkesteri ja kuoro. Musiikin pauhatessa orkesteria ympäröivällä jäällä näyttelijät esittivät luistellen Kuningas Arthurin ja pyöreän pöydän ritareiden tarinan. Ja miksipä ei: kukapa ei haluaisi nähdä luistelevan Sir Lancelotin ja mustan ritarin miekkailevan samalla, kun Wakeman tiluttelee syntetisaattorilla hillitöntä sooloa?</p>
<p>Kovimmankin proge-vihaajan täytyy myöntää Wakemanille ainakin yksi ansio: tällaisten ylilyöntien takia punkin oli yksinkertaisesti pakko syntyä.</p>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://www.youtube.com/watch?v=AXlZ0x0Ghrk" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/AXlZ0x0Ghrk</a></p>
<h2>#6 Rahmaninovia massoille, eli Keith Emersonin lentävä flyygeli</h2>
<p>Nykypäivänä on vaikea uskoa, kuinka suosittua progressiivinen rock parhaimmillaan oli. Se ei ollut vain muutaman pitkätukkahämyn suosimaa kulttimusiikkia, vaan – niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin – ihan oikeaa valtavirtarockia.</p>
<p>Yksi esimerkki progen suosiosta oli englantilainen superbändi <strong>Emerson, Lake &amp; Palmer</strong>, joka myi miljoonia levyjä ja konsertoi loppuunmyydyillä stadioneilla. Sen kimurantit albumit, kuten <em>Trilogy</em> tai <strong>Modest Musorgskin</strong> pianosarjaa versioinut <em>Pictures at an Exhibition</em>, nousivat albumilistan top 10:een sekä Englannissa että Amerikassa. Pitkälti syynä tosin olivat basisti <strong>Greg Laken</strong> säveltämät herkät balladit, joita yhtye muisti aina ripotella progepaahdon lomaan.</p>
<p>Yhtyeen mammuttimaiset kiertueet jyräsivät halki Amerikan kuin <em>Tarkus</em>-albumin kannen puoliksi vyötiäisen, puoliksi tankin muotoinen hirviö. Laitteistoa yhtyeellä oli mukanaan 40 tonnia, muun muassa progressiivisen rockin ylettömyyden yhdeksi symboliksi noussut Greg Laken 5 000 dollarin persialainen matto.</p>
<p>Iso yleisö vaati ison show’n, ja Emerson, Lake &amp; Palmerhan osasi sellaisen järjestää. Korviahuumaavan äänenvoimakkuuden ja näyttävän valoshow’n lisäksi se turvautui temppuihin, kuten <strong>Carl Palmerin</strong> pyörivään rumpusettiin. Kaiken huippu oli kuitenkin <strong>Keith Emersonin</strong> lentävä ja vertikaalisesti ilmassa pyörivä flyygeli, jonka äärellä istuen kosketinvelho soitteli tyynesti <strong>Rahmaninovin</strong> pianopreludia.</p>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://www.youtube.com/watch?v=uSm5IQFaTZA" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/uSm5IQFaTZA</a></p>
<h2>#7 Musiikkia, luonnonvoimia, pyramideja, salatieteitä ja numero 17 eli Godley &amp; Cremen Consequences</h2>
<p>Kuten kaikkein hirviömäisimmätkin pedot, <strong>Godley &amp; Cremen</strong> <em>Consequences</em> syntyi maailmaan pienenä ja söpönä. Lopulta tripla-albumiboksina julkaistu levy sai alkunsa 45-tuumaisena esittelylevynä <strong>Kevin Godleyn</strong> ja <strong>Lol Cremen</strong> kehittämälle The Gizmo (tai Gizmotron) -efektilaitteelle, jolla soittaja saattoi emuloida kitarallaan orkesterisoundeja. Idea oli syntynyt Godleyn ja Cremen ollessa vielä <strong>10cc</strong>-yhtyeen jäseniä – bändillä ei ollut varaa palkata levyilleen oikeaa orkesteria, joten heidän oli turvauduttava kekseliäisyyteensä.</p>
<p>The Gizmoa kuultiin 10cc:n klassisilla levytyksillä, kuten <em>Sheet Music, The Original Soundtrack</em> ja <em>How Dare You?</em>, mutta vuonna 1976 Godley ja Creme jättivät 10cc:n paitsi niiden kuuluisten taiteellisten erimielisyyksien takia, myös, jotta he voisivat keskittyä äänittämään The Gizmon ympärille syntynyttä massiivista levyprojektia.</p>
<p>Duo äänitti <em>Consequences</em>-nimellä ristittyä levyä 18 kuukautta, josta suurin osa kului Godleyn, Cremen ja äänittäjä <strong>Martin Lawrencen</strong> nysvätessä tuskallisen hitaasti erilaisia instrumenttisoundeja The Gizmon avulla. Esimerkiksi saksofonisoundi syntyi äänittämällä kitarasoolon jokainen nuotti erikseen ja feidaamalla ne raitaan, jolloin päästiin eroon instrumentin perkussiivisesta soundista. Sen jälkeen raita soitettiin kaiuttimesta, josta lähti kumiletku, jonka päässä oli rei’itetty tupakkapaperi. Aikaa koko hommaan kului kolme päivää.</p>
<p>Ensimmäinen <em>Consequencesin</em> kolmesta levystä on omistettu suurimmaksi osaksi instrumentaalimusiikille. Tämän jälkeen homma menee kunnolla oudoksi. Loppulevyllä kuullaan popkappaleiden ja instrumentaaliraitojen seassa eriskummallinen kuunnelma, jossa yhtä lukuun ottamatta kaikkia hahmoja esittää koomikko <strong>Peter Cook</strong> – vahvassa humalatilassa tietty. Mukana sopassa on myös legendaarinen jazz-laulaja <strong>Sarah Vaughan</strong>.</p>
<p>Sekava tarina kertoo Walter Stapletonista ja tämän ranskalaisesta vaimosta Lulusta, jotka setvivät avioeroaan asianajajiensa kanssa. Heidät keskeyttää toistuvasti asianajotoimiston alakerrassa asuva säveltäjä Mr. Blint, jonka kanssa muut hahmot keskustelevat lattiassa olevan reiän kautta. Pian hahmot saavat huomata, että riehuvat luonnonvoimat uhkaavat tuhota maapallon. Vain Blint voi pelastaa maailman musiikkinsa ohella tiedoillaan pyramideista, salatieteestä ja numerosta 17.</p>
<p>Kriitikot murskasivat <em>Consequencesin</em>, ja ostava yleisö jätti boksit lojumaan levykauppojen hyllyille. Jätetään viimeinen sana kuitenkin Lol Godleylle, joka on kommentoinut <em>Consequencesia</em> näin: “Lopputulos on kummallinen sekoitus silkkaa neroutta ja täyttä paskaa. Saatan tosin olla väärässä. Se voi olla kokonaan neroutta tai kokonaan paskaa tai jopa nerokasta paskaa. Joka tapauksessa se käristi aivomme vähäksi aikaa, ja on mahdotonta olla objektiivinen sen suhteen.”</p>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://www.youtube.com/watch?v=h28R5LhTRCw" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/h28R5LhTRCw</a></p>
]]></content:encoded>

    </item>
      <item>
    <media:thumbnail url="/ic/k/a/n/kansipetergabrieljpg-100x100.jpg" />
    <media:content medium="image" type="image/jpeg" url="/ic/k/a/n/kansipetergabrieljpg-500x500-non.jpg" />
    <title>#4 Peter Gabriel – Solsbury Hill</title>
    <link>https://www.nrgm.fi/artikkelit/4-peter-gabriel-%e2%80%93-solsbury-hill/</link>
    <pubDate>Fri, 27 May 2011 05:00:59 +0000</pubDate>
    <dc:creator></dc:creator>
    		<category><![CDATA[Artikkelit]]></category>

    <guid isPermaLink="false">http://www.nrgm.fi/?p=4014</guid>
    <description><![CDATA[Vuoden 1977 popklassikot: Tulevaisuus ei ole koskaan kuulostanut yhtä jännittävältä kuin 191 metrin korkuisen somersetilaiskukkulan huipulla.]]></description>
    <content:encoded><![CDATA[<blockquote><p>”To keeping silence I resigned / My friends would think I was a nut /<br />
Turning water into wine / Open doors would soon be shut”</p></blockquote>
<p><em>Solsbury Hill </em>on <strong>Peter Gabrielin</strong> uran kenties rakastetuin laulu, ja aivan aiheesta. Kepeästi hypähtelevän kitaramelodian ympärille rakentuva laulu huokuu elämäniloa ja positiivista jännittyneisyyttä siitä, mitä huominen mahtaakaan tuoda tullessaan.</p>
<p>Gabrielille itselleen kappale on ollut aina hyvin merkityksellinen; sen avoimen allegorinen sanoitus kertoo, kuten hyvin tiedetään, Gabrielin päätöksestä jättää <strong>Genesis</strong> vuonna 1975, kesken menestyksekkään mutta kuluttavan <em>The Lamb Lies Down on Broadway</em> -kiertueen. Gabriel on saanut kudottua omat tuntemuksensa lauluun ihailtavalla tavalla. Harvoin, jos koskaan, on tulevaisuus kuulostanut yhtä jännittävältä ja avoimelta kuin Solsbury Hillin (191 m) huipulla.</p>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://www.youtube.com/watch?v=eMwn_hnoS5Y" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/eMwn_hnoS5Y</a><br />
<span class="videokuvateksti">Peter Gabriel – Solsbury Hill</span></p>
<h3>Bonus!</h3>
<p><em>Solsbury Hillistä</em> on tehty useita varsin valitettavia cover-versioita, joista rikollisimmasta vastaa kappaleen kiehtovan 7/4-rytmin tasajakoiseksi paukutukseksi suoristanut <strong>Erasure</strong>. Ei niin saa tehdä!</p>
<p><p>Video ei ole enää saatavilla</p><a href="http://www.youtube.com/watch?v=ZMudxa82Nng" target="_blank" rel="noopener">youtu.be/ZMudxa82Nng</a><br />
Erasure – Solsbury Hill (2003)</p>
]]></content:encoded>

    </item>
      <item>
    <media:thumbnail url="/ic/s/t/e/stefanwallinjpg-100x100.jpg" />
    <media:content medium="image" type="image/jpeg" url="/ic/s/t/e/stefanwallinjpg-500x500-non.jpg" />
    <title>Stefan Wallin (RKP)</title>
    <link>https://www.nrgm.fi/artikkelit/stefan-wallin-rkp/</link>
    <pubDate>Sat, 09 Apr 2011 09:00:41 +0000</pubDate>
    <dc:creator></dc:creator>
    		<category><![CDATA[Artikkelit]]></category>

    <guid isPermaLink="false">http://www.nrgm.fi/?p=3694</guid>
    <description><![CDATA[RKP:n Stefan Wallin on kuunnellut Abbaa vuodesta 1974 lähtien. Viimeksi hänelle kolahti Jenni Vartiainen.]]></description>
    <content:encoded><![CDATA[<img decoding="async" aria-describedby="caption-attachment-3695" class="size-thumbnail wp-image-3695" title="Stefan Wallin" src="http://www.nrgm.fi/wp-content/uploads/2011/04/Stefan_Wallin-220x220.jpg" alt="Ministeri ei löytänyt Cat Stevensiä Spotifysta." width="220" height="220" /></a><p id="caption-attachment-3695" class="wp-caption-text">Ministeri ei löytänyt Cat Stevensiä Spotifysta.</p>
<p><strong>Stefan Wallin</strong>, 43, kulttuuri- ja urheiluministeri, RKP (21 – Varsinais-Suomi)</p>
<p><a href="http://www.stefanwallin.fi" target="_blank">www.stefanwallin.fi</a></p>
<p class="kysymys">Mikä on soittolistasi nimi?</p>
<p>”<em>Elämäni biisit</em>.”</p>
<p class="kysymys">Millä perusteella valitsit juuri nämä biisit soittolistaasi?</p>
<p>”Ne ovat niitä, jotka ovat minulle eri tavalla henkilökohtaisesti tärkeitä.”</p>
<p class="kysymys">Keille ihmisille suosittele soittolistaasi ja miksi?</p>
<p>”Niille, jotka haluavat tulla musiikista hyvälle tai melankoliselle tuulelle.”</p>
<p class="kysymys">Mikä on soittolistasi sinulle kaikkein tärkein kappale ja miksi?</p>
<p>”Bruttolistalla oli ehkä 30 biisiä, jäljelle jäi 10. Olisi epäreilua yhdeksää biisiä kohtaan nostaa vain yhtä. Nuo kymmenen ovat lempparini, yhdessä ja erikseen.”</p>
<p class="kysymys">Olisitko halunnut listallesi jonkun kappaleen, jota ei kuitenkaan Spotifyssa ollut?</p>
<p>”Oliko <strong>Cat Stevensin</strong> <em>Remember the days on the old school yard </em>(sic) Spotifyssa?”</p>
<p class="kysymys">Millainen musiikinkuuntelija olet?</p>
<p>”Kotona, autossa, yksin.”</p>
<p class="kysymys">Kuka artisti tai mikä bändi on kaikkien aikojen suosikkisi?</p>
<p>”<strong>Abba</strong>. Näin heidän voittavan vuoden 1974 Euroviisut, ja olen kuunnellut heidän musaansa siitä lähtien. Ajatonta, nerokasta musiikkia, josta tulee hyvä fiilis.”</p>
<p class="kysymys">Minkä uuden artistin tai yhtyeen musiikin löysit viimeksi?</p>
<p>”<strong>Jenni Vartiaisen</strong>. Se kolahti sekä hänen että <strong>Brunilan Teemun</strong> maukkaiden rytmien ansiosta. Vaimo hankki cd:n ja minä kuuntelin positiivisesti ällistyneenä.”</p>
<p class="kysymys">Ostatko vielä fyysisiä äänitteitä?</p>
<p>”Ostan cd-levyjä, joo. Kaappi on myös täynnä vinyylejä.”</p>
<p class="kysymys">Spotify vai iTunes?</p>
<p>”Itse asiassa ei kumpaakaan.”</p>
<p class="kysymys">Milloin viimeksi kävit kuuntelemassa livemusiikkia?</p>
<p>”Olin helmikuun lopussa työmatkalla New Yorkissa, ja kävin silloin kuuntelemassa Bon Jovin konserttia Madison Square Gardenissa.”</p>
<p class="kysymys">Bonus: Jos Jumala ja Lemmy tappelisivat, kumpi voittaisi?</p>
<p>”Ei ne ikinä tappelisi.”</p>
<h3>Stefan Wallinin soittolista.</h3>
<ol>
<li>Eppu Normaali &#8211; Urheiluhullu</li>
<li>ABBA &#8211; Under Attack</li>
<li>Jenni Vartiainen &#8211; Nettiin</li>
<li>Magnus Uggla &#8211; Victoria</li>
<li>Juice Leskinen &#8211; Kaksoiselämää</li>
<li>Dire Straits &#8211; Industrial Disease</li>
<li>Eppu Normaali &#8211; Murheellisten laulujen maa</li>
<li>Madonna &#8211; Sorry</li>
<li>Hector &#8211; Lumi teki enkelin eteiseen</li>
<li>Peter Gabriel &#8211; Sledgehammer</li>
</ol>
<p class="spotikkalinkki"><a href="http://open.spotify.com/user/nrgm/playlist/63blUYKXnDTzj43E3zQAH3" target="_blank">Kuuntele Stefan Wallinin soittolista</a>.</p>
]]></content:encoded>

    </item>
  </channel>
</rss>
