Pertti Kurikan Nimipäivät 27.10.2013 Jäähalli, Helsinki.

Pertti Kurikan Nimipäivät / Pertti Kurikka (vas.) sekä Kari Aalto 02.08.2013 Porispere, Pori.

1980-luvun alun ihmevuosien jälkeen suomalainen punk muuttui yhä ehdottomammiksi hardcore-suuntauksiksi, kuppikunniksi ja underground-liikkeiksi. Laajan maan jokaisessa kolkassa on edelleen mittavat määrät hc-bändejä, -klubeja ja miniatyyrilevy-yhtiöitä, mutta näiden työstä ei välity juuri mitään pienen skenen ulkopuolelle. Tyytyväisyys tilanteeseen lienee molemminpuolinen valtavirtayleisön ja hc-piirien kesken.

Disco Ensemble ja Pertti Kurikan nimipäivät toimivat kellarien ulkopuolella, suomalaisen punkin jäävuoren huippuna. Ne näyttävät laajemmalle yleisölle, että punk asenteineen elää yhä. Disco Ensemblen tapauksessa se on naamioitunut musiikillisesti post-hardcoreksi ja lisännyt sointiinsa elektronisia elementtejä ja pop-koukkuja. Mutta kehitysvammaisten muodostamalla Pertti Kurikan nimipäivillä musiikki on ehtaa vuodesta 1977 periytyvää jyräämistä. Kappaleiden aihevalinnat ja näkökulma maailmaan vain ovat täysin ainutlaatuiset.

Disco Ensemble

Video ei ole enää saatavilla

Mikä se on?

Disco Ensemble perustettiin Ulvilassa vuonna 1996. Se on kategorisoitavissa väljästi post-hardcorea soittavaksi rockbändiksi, joka teki varsinaisen läpimurtonsa 2005 julkaistulla First Aid Kit -albumillaan. Siitä asti bändin päiväjärjestykseen ovat kuuluneet myös pitkät Keski-Euroopan-kiertueet. Kotimassaan se on ollut aina Fullsteam Recordsin leivissä, mutta tehnyt myös kansainvälisiä levytys- ja jakelusopimuksia Universalin ja Sonyn kanssa.

Miksi se kiinnostaa?

Disco Ensemble on suuren energian bändi. Parhaiten tästä saa luonnollisesti kuvan sen rajuilla ja hikisillä keikoilla, mutta saman fiiliksen tavoittaa myös levytyksiltä. Yhtyeen kaksi ensimmäistä albumia, Viper Ethics ja First Aid Kit, yhdistivät suoraviivaista punk-kohkaamista hoilauskertosäkeisiin ja fiksuihin pop-koukkuihin. Parilla seuraavalla levytyksellään bändi putosi hetkeksi faniryhmäänsä kuulumattomien kuuntelijoiden tutkan ulkopuolelle. Vuoden 2012 Warriors paljasti Disco Ensemblesta kuitenkin uusia mielenkiintoisia piirteitä. Pop-Midas Jukka Immosen kanssa tehty yhteistyö sai bändin aikuistumaan ja liikkumaan kohti U2:n ja The Killersin stadionrockia säilyttäen silti oman äänensä. Se palasi yhdeksi Suomen kansainvälisesti relevanteimmista rock-bändeistä.

Kokoonpano:

Miikka Koivisto (laulu ja koskettimet)
Jussi Ylikoski (kitara ja taustalaulu)
Mikko Hakila (rummut)
Lasse Lindfors (basso)

Julkaisut:

Viper Ethics (Fullsteam Records, 2003)
First Aid Kit (Fullsteam Records, 2005)
Magic Recoveries (Fullsteam Records, 2008)
The Island of Disco Ensemble (Fullsteam Records 2010)
Warriors (Fullsteam Records, 2012)

Jos bändiä pitäisi kuvailla kolmella adjektiivilla, ne olisivat…
…kiihkeä, hoilaava, intensiivinen.

Yhtyeen jäsenet ovat todennäköisesti kuunnelleet elämässään eniten…
…And You Will Know Us By The Trail Of Deadia, At The Drive-Iniä ja muita kummallisesti nimettyjä post-hardcore-bändejä.

Jos yhtye saisi hyvältä haltijalta yhden toiveen, se olisi todennäköisesti…
…olla Big In Japan.

Jos bändi pitäisi lähettää maailmankiertueella lämmittelemään tähtiesiintyjää…
…tuhoaisi se U2:n lavan räimeellään. Bono ymmärtäisi bändinsä laimeuden ja lopettaisi muusikon uransa.

Kahden vuoden päästä…
…Disco Ensemble valmistelee Warriorsille loogista seuraajaa ja valmistautuu Euroopan isoille kesäfestivaaleille.

Pertti Kurikan nimipäivät

Video ei ole enää saatavilla

Mikä se on?

Pertti Kurikan nimipäivät on neljästä kehitysvammaisesta koostuva punk-orkesteri, joka koottiin yhteen Lyhty ry:n järjestämän kulttuurityöpajan myötä vuonna 2009. Bändi on saanut nimensä kitaristiltaan Pertti Kurikalta, joka vastaa kappaleiden säveltämisestä ja sanojen kirjoittamisesta yhdessä laulaja Kari Aallon kanssa. Yhtyeestä tehty kiitelty ja palkittu dokumentti Kovasikajuttu tuli levitykseen vuonna 2012. Elokuvassa nähdään muun muassa Kurikan vierailu tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän juhlissa.

Miksi se kiinnostaa?

Kun Kari Aalto laulaa Kallioon!-kappaleessa ”mä tarviin vähän kunnioitusta ja tasa-arvoa elämään”, hän esittää yleisinhimillisen vaateen. Pertti Kurikan nimipäivät lataa musikkiinsa omasta näkökulmastaan ja lähtökohdistaan kritiikkiä, vihaa ja toiveita, jotka ovat tuttuja kenelle tahansa kromosomimäärään tai terveydentilaan katsomatta. Samalla se tiivistää kaiken, mistä punkissa on koskaan ollut kyse. Pertti Kurikka on vaikuttanut musiikillaan suomalaisten asenteisiin kehitysvammaisuutta kohtaan enemmän kuin mihin koulujen integraatioluokat tai poliitikkojen puheet ovat aikoihin pystyneet. Kun terve ihminen katsoo bändiä livenä, näkee hän neljä kaltaistaan ihmistä kehitysvammaisuuden pinnan takana. Hän ei naura vammaisuudelle, vaan jakaa elämänilon, joka bändistä välittyy. Kukaan ei voi suhtautua Pertti Kurikan nimipäiviin ironisesti.

Kokoonpano:

Pertti Kurikka (kitara)
Kari Aalto (laulu)
Sami Helle (basso)
Toni Välitalo (rummut)

Julkaisut:

Ei yhteiskunta yhtä miestä kaipaa EP (Kakka-hätä 77 -split: Airiston punk-levyt, Red Lounge Records, 2010)
Osaa eläimetkin pieree EP (Punk & Pillu Mauski Records, 2011)
Päättäjä on pettäjä EP (Hikinauhat Records, 2011)
Asuntolaelämää EP (Airiston punk-levyt, 2012)
Kuus kuppia kahvia ja yks kokis LP, kokoelma (Airiston punk-levyt, 2012)

Jos bändiä pitäisi kuvailla kolmella adjektiivilla, ne olisivat…
…aito, periksiantamaton ja elämänjanoinen.

Yhtyeen jäsenet ovat todennäköisesti kuunnelleet elämässään eniten…
…19970- ja 1980-lukujen vaihteen suomalaista punkia Eppu Normaalista Ratsiaan.

Jos yhtye saisi hyvältä haltijalta yhden toiveen, se olisi todennäköisesti…
…että saisi elää terveenä Kalliossa ja tehdä saatanan hyvää punk-rockia.

Jos bändi pitäisi lähettää maailmankiertueella lämmittelemään tähtiesiintyjää…
…voisi se antaa kenelle tahansa oppitunnin realiteeteista, ammattitaidosta ja diivailun turhuudesta.

Kahden vuoden päästä…
…Pertti Kurikan nimipäivät jatkaa yhteiskuntakritiikkinsä purkamista punk-kappaleisiin ja heidät noteerataan Suomessa yhtenä 2000-luvun alun merkittävimmistä kantaaottavista taiteilijaryhmistä.

Eurosonic järjestetään Hollannin Groningenissa 9.-12.2013. Mukana on 19 suomalaisyhtyettä ja -artistia.

Asan kaksi Foetida-mixtapea saavan jatkoa Use Your Illusion III:lla, joka on edeltäjistään poiketen ehta studioalbumi. Roihis Musikan julkaisemasta levystä julkaistaan kuitenkin vain 500 kappaleen painos.

Video ei ole enää saatavilla

Wiz Khalifa – O.N.I.F.C.

Yhdysvaltalaisen popräppärin albumin nimi muodostuu sanoista ”Only Nigga In First Class”. Elokuulta joulukuulle siirretyllä levyllä vierailevat muun muassa The Weeknd, Pharrell Williams ja Cam’Ron. Tuottajantaitojaan pääsevät puolestaan esittelemään muun muassa Benny Blanco, Stargate ja will.i.am.

Video ei ole enää saatavilla

Pertti Kurikan nimipäivät – Kuusi kuppia kahvia ja yksi kokis

Kovasikajuttu-dokumenttielokuvan tähtien tuleva albumi on kokoelmalevy, jolla kuullaan bändin aikaisempien kappaleiden lisäksi kaksi uutta biisiä. Airiston Punk-levyt ottaa levystä 500 kappaleen vinyyli- ja 2 000 kappaleen cd-painoksen.

Willy Mason – Carry On

Hädintuskin täysikäisenä brittilistan top 40:een esikoisalbumillaan Where the Humans Eatilla ja sen Oxygen-hittisinglellä noussut newyorkilainen julkaisee kolmannen albuminsa Fiction Recordsin kautta. Dan Careyn (Bat for Lashes, Hot Chip, M.I.A.) tuottamalla Carry Onilla Masonin folk-pohjaisessa musiikkiin on sekoitettu aiempaa enemmän dub- ja reggae-sävyjä. Edellisen albuminsa viisi vuotta sitten julkaissutta Masonia kuultiin hiljattain brittitulokkaan Lianne La Havasin esikoisalbumilla.

Video ei ole enää saatavilla

Memory Tapes – Grace/Confusion

Newjerseyläinen koneartisti Dayve Hawk julkaisee kolmen vuoden sisään kolmannen albuminsa Memory Tapes -nimellä. Carparkin kautta ilmestyvällä Grace/Confusionilla on Hawkin mukaan vaikutteita avaruusrockista ja klassisesta elektrosta. Levyn ensimmäinen maistiainen on yli 8-minuuttinen Sheila.

Video ei ole enää saatavilla

Scott Walker – Bish Bosch

Bish Bosch on 1960-luvulla supertähteyteen The Walker Brothersin myötä nousseen Scott Walkerin neljästoista sooloalbumi ja toinen sen jälkeen, kun hän 2000-luvun alussa solmi levytyssopimuksen 4AD-levy-yhtiön kanssa. Yksi levyn tärkeimmistä innoittajista on ollut – kuten nimestäkin voi päätellä – hollantilainen renessanssiajan taidemaalari Hieronymous Bosch.

Video ei ole enää saatavilla

Mitä muuta?

Uuden albumin julkaisee muun muassa Brädi, Mylene Farmer, Olly Murs, Seaming ja Vanderbuyst.

Teidän li-li-listaltanne puuttuu palanen ja uu uu se on mun näköinen.

Missä naiset? Missä räppi? Missä metalli? Missä artistit x, y ja z? Miehet äänestämässä miehiä, kun listalla oli vain viisi naisen säveltämää kappaletta.

Ennen kuin ehditte aloittaa kollektiivisen nihkeilynne, ruoskimme itse omaa listaamme sen puutteista. Ohjeistus oli pyrkiä objektiiviseen tarkasteluun ja nostaa esille kappaleita, jotka listalle olisivat kuuluneet, mutteivät syystä tai toisesta keränneet riittävästi ääniä.

Kommenttiosioon saa huomauttaa perustelujen kera muistakin kappaleista, jotka olemme sivuuttaneet.

Amorphis: Silver Bride (2009)

1990-luvun kuolometallisuuruus nousi suosiolla mitaten varsinaiseen kukoistukseensa vasta 2000-luvulla, uuden laulajan Tomi Joutsenen siivittämänä. Kalevalapohjainen ja folk- ja proge-sävyinen melodeath miellytti niin vanhoja faneja, kriitikoita ja keskitempoiseen melodiseen raskasrockiin suuntautunutta peruskansaa. Erinomainen esimerkki tunnistettavasta tyylistä on bändin yhdeksännen levyn simppelin tarttuva johtokappale. (Kimmo K. Koskinen)

Video ei ole enää saatavilla

Children of Bodom – In Your Face (2005)

Are You Dead Yet? oli loistava, reilun puolen tunnin puristus Bodomeilta. Yhä yhtyeen paras levy. Hevimetelisoppaan lisättiin roimasti punkkia ja industriali samalla kun riffejä ja rakenteita yksinkertaistettiin, parhaita tilutusimpulsseja tappamatta. Alexin laulu saavutti uuden karisman ja aggression tason. ”I don’t give a flying fuck, motherfucker”. Vaatii näyttelijäntaitoja, että voi laulaa tuollaista uskottavasti. (Arttu Tolonen)

Video ei ole enää saatavilla

Clouds feat. Tiiu – Under the Dancing Feet (2008)

Kotimaassa häpeällisen vähälle huomiolle jäänyt jokseenkin salaperäinen Clouds (helsinkiläistuottajat Dead-O ja Ponytail) nauttii varsin suurta arvostusta alan kansainvälisissä piireissä. Vuonna 2008 julkaistu fantastisen valveunisesti keinuva Under the Dancing Feet olisi oikeudenmukaisessa maailmassa heidän läpimurtohittinsä. Kappale on äärimmäisen mieleenpainuva ja ylpeän omaperäinen – jopa genreä uusiin suuntiin puskeva – suomalainen luenta dubstepista. Se on maaginen yhdistelmä dubstepin varjomaailmaa ja puhdasta popsävellystaitoa. Kappaleen puuttuminen listalta on sen räikein yksittäinen puute. (Santtu Reinikainen)

Video ei ole enää saatavilla

CMX – Tähdet sylissään (2000)

”Elämä on joenuoma / leveämpi kaikkea / mitä voimme vajavaisin sanoinemme mainita” kuuluvat Tähdet sylissään -kappaleen avaussäkeet. Sama pätee CMX:n kunnianhimoon, jonka komeimpia ilmentymiä tämä kappale on. Lähes kenelle muulle hyvänsä yhtyeelle riittäisi itse emokappale, joka istuu radioon mutta ei ole syntynyt sen vuoksi, mutta kolmen minuutin codalle Yrjänä on kutsunut Kampin laulukuoron, jonka harmoniat nousevat äänikuvan pintaan kuin usva hallan puremalta niityltä. (Samuli Knuuti)

Folkswagen – Suomenhevonen (2005)

Talvisodan tankit, autioituvat kylät ja kaurapeltoa hevosineen kyntävä isäntä ovat kuvia, joista todellisuus on irronnut jo monta merkityskerrosta sitten. Niihin törmää arvokonservatiivien puheissa, maalaisromantiikaa kierrättävissä kulttuuritapahtumissa ja keskustalaisessa juhlaretoriikassa. Siksi niitä tekee mieli kavahtaa. Folkswagenin ylistyslaulu suomenhevoselle riisuu kuitenkin pisteliäimmänkin kuulijan aseista ja pureutuu sanoja syvemmälle suomalaiseen sosiaalihistoriaan. Suonna Konosen herkkä ja nöyrä kunnianosoitus valaa kuluneen kuvaston täyteen tunnetta, johon laulun uumenista tapittava märkäturpa vastaa lämpimänruskealla ja kaiken ymmärtävällä katseellaan. Laulu pysäyttää odottamatta, eikä päästä otteestaan. Sen hartaassa kerronnassa on jotakin pohjattoman kaunista ja vilpitöntä. (Hannu Linkola)

Video ei ole enää saatavilla

Hanoi Rocks –  Day Late Dollar Short (2002)

Kun ensi kertaa näin möllösilmäisen setämiehen laulavan ”we are young and strong”, hyy nousi selkäpiihini. Tämä comeback-hitti nosti Hanoi Rocksin 2000-luvun nuorten tietoisuuteen. Se oli viihdefonisoolonsa ja modulaationsa kanssa varmasti parasta, mitä Mike Monroe tai Andy McCoy ovat aikoihin tehneet. (Iida Sofia Hirvonen)

Video ei ole enää saatavilla

Ilmiliekki Quartet – Askisto (2006)

Ilmiliekin kokoonpanossa ei ole juuri mitään erikoista: trumpetti, piano, basso ja rummut. Mikään yhtye ei silti soita samoin: yhtä intuitiivisesti kuin tavallinen ihminen hengittää. Askistoa vilpittömämpää melodiantajua ja vapaampaa toteutusta, liukenemisten ja tiivistymien alkulimaa, ei ole tällä vuosituhannella Suomessa saavutettu. Kun Verneri Pohjola muun yhtyeen hiljaisesta kuohunnasta lopuksi palaa trumpetillaan ruotuun, hengen haukkomiseen on tikahtua. Voita karmasi iäksi ja osta aneeksi Take It With Me -levy. (Tapio Reinekoski)

Video ei ole enää saatavilla

Jaakko Laitinen & Väärä Raha – Saippuakupla (2010)

2010-luvun paras iskelmäorkesteri tanssittaa kansaa enimmäkseen lemmenlauluilla, mutta yhtyeen esikoisalbumin ehkä kovin biisi kertookin rahasta. Tosin negaation kautta, huomauttamalla, ettei maallisella mammonalla ole pysyvää merkitystä. Kolikot ovat kauniita, mutta kosketuksesta katovia saippuakuplia. Todella tärkeitä asioita ei voikaan säilöä taskuihinsa, kertoo hitaasta hehkutuksesta hurmioituneeseen kertosäkeeseen yltyvä mustalaisromanssi. Jaakko Laitisen palava laulutulkinta vahvistaa, että kyse on sydämen pohjia myöten koetusta elämänkatsomuksesta. (Niko Peltonen)

Video ei ole enää saatavilla

Jonna Järnefelt – Vaikeimman kautta (2003)

Näyttelijänä tunnetun Järnefeltin debyyttialbumi Aamukahviasetelma elvytti komeasti näyttelijöiden laulelmalevytysperinnettä 2000-luvulla. Vaikka Jukka Leppilammen säveltämistä ja Heimo Hatakan sanoittamista kappaleista Vaikeimman kautta lähentelee jo gospelia, se vetoaa erityisesti hengellisyyden taustalla hehkuvalla inhimillisyydellään. Järnefeltin kirkasta tulkintaa varjostava ja sympaattisesti keuliva Leppilammen taustalaulu on pieni, mutta kokonaisuuden kannalta tärkeä yksityiskohta. (Tuomo Yrttiaho)

Video ei ole enää saatavilla

Kakka-hätä 77 – Elämä on huora (2007)

Vuonna 2007 Teemu Bergmanin bändistä tuli ilmiö. Sen ansiosta tiedettiin pitkästä aikaa, kuinka punkkarin sielunmaailma piirtyi. Ilmeni, ettei sitä kiinnostanut parantaa maailmaa – enimmäkseen vain vitutti. Mutta tämä puolittain järsittyjen roiskeläppien, pilleriliuskojen ja Kela-lomakkeiden keskeltä mölisty inhorealismi oli suodattamaton ja rämisevä dokumentti hyvinvointivaltion harmaista syövereistä. Etenkin biisin kruunaava, nuorille konservatiiveille suunnattu piikki (”olis edes hauskaa elämästä puolet / mut eihän täällä viihdy kuin kokoomusnuoret”) on masentavan hauska, mutta myös oivaltava: Arkitodellisuus on sellaista paskaa, että jos siitä nauttisi, olisi jo kadottanut itsensä. Ehkä siis parempi, jos ahdistaa. (Jukka-Pekka Ronkainen)

Video ei ole enää saatavilla

Kotiteollisuus – Jos sanon (2000)

Parilla ensimmäisellä levyillään enemmänkin mökä- ja metallipiirejä kosiskellut Kotiteollisuus löysi kolmannen pitkäsoittonsa kärkikappaleella suuria massoja miellyttävän kultasuonensa. Siinä jyräriffi ja suoraviivaisen tamppauksen miehinen hikisyys yhdistyy tarttuvaan pop-melodiaan ja nyrkinheristystä lietsovaan uhokertsiin kieltämättä varsin rehvakkain tuloksin. Samaa kaavaa yhtye on sittemmin ryöstöviljellyt melkoisella menestyksellä. (Kimmo K. Koskinen)

Video ei ole enää saatavilla

Kukka – Hot Light (2000)

Kukka nousi legendaksi hajoamalla ennen aikojaan ja tarjoamalla luontaisen kasvualustan Risto Ylihärsilälle. Kuitenkin yhtye pitäisi muistaa ensisijaisesti musiikistaan. Harva suomalainen orkesteri on onnistunut yhdistämään haikean pop-sensibiliteetin, itseensä viittaavan indie-autismin, lämpimän lofi-äänimaiseman ja melankolisen naivismin tämän tamperelaiskolmikon tavoin. Hot Lights kiteyttää kaikki Kukan vahvuudet muutamaan usvaiseen minuuttiin, joiden uumenista löytyy hämmästyttävä määrä kauneuden sävyjä vielä vuosienkin jälkeen. (Hannu Linkola)

Video ei ole enää saatavilla

Mamba – Vielä on kesää jäljellä (2002)

Onko ihmistä, joka ei tätä tunne? Onko ihmistä, jolla ei olisi mielipidettä Mamban jättihitistä, josta on tullut hyttysten ja halvan grillimakkaran kaltainen osa Suomen kesää? Vielä on kesää jäljellä on hirvittävä kappale ja antiklassikko, mutta kulttuurisesti merkittävämpiä kappaleita maassamme ei tällä vuosituhannella ole tehty. Mamba pitää huolen siitä, että kesä alkaa helmikuussa ja jatkuu marraskuulle. (Oskari Onninen)

Video ei ole enää saatavilla

Negative – The Moment of Our Love (2003)

Kehnosti soittaville ja suttuisesti meikkaaville Manse-glamrockareille oli helppo hymähdellä huvittuneesti, mutta genrestä löytyi myös muutamia oikeasti onnistuneita biisejä. Moment of Our Loven videossa Negative soittaa rockia kelmeässä sairaalaympäristössä, itsevarmuutta uhkuen. Nuorella ja räytyneenkauniilla Jonne Aaronilla oli kaikki edellytykset tulla teini-glamin Kurt Cobainiksi. (Iida Sofia Hirvonen)

Video ei ole enää saatavilla

Kari Peitsamo: I Just Wanna Play Rock’n Roll (2004)

Peitsamon 2000-luvun tuotannon kantavia teemoja on ollut täydellisen rokkibiisin metsästys. Vuoden 2004 Taistelujen tiellä -levyltä löytyvä I Just Wanna Play voi olla hänen paras yrityksensä. Antti Lehtisen tiukan kompin ankkuroima kappale on täynnä rockin kliseitä (”I wanna know whats going on”, ”open tour radio”, I’m a rolling stone”), mutta jo haastava avauslause ”I don’t wanna go to USA” todistaa kuinka Kari ei epäröi tehdessään niistä omiaan. (Juha Merimaa)

Video ei ole enää saatavilla

Pertti Kurikan Nimipäivät – Mä vihaan maailmaa (2010)

Valittaminen vuoden 1977 tyyliin tuntuu nyky-Suomessa usein väsähtäneeltä ja ainakin osittaiselta huijaukselta, kuten tämä valittamisesta valittamisenikin. Nimipäivien vitutuksen taustalla olevia motiiveja ei voi kukaan epäillä. Pelkästään soiton ah-niin-sopiva huojunta ja Kari Aallon klassinen punkääni muodostavat poliittisen statementin, jolla on jo muutettu suomalaisia käsityksiä kehitysvammaisten elämästä. Jos tällä ei eduskuntaa kaadeta tai massamedian ulostekanavia tukita, niin ei sitten millään. (Gaius Turunen)

Video ei ole enää saatavilla

Pintandwefall – Somewhere I’d Be Worshipped (2007)

Tyttönelikko Pintandwefallin paras kappale on rämisevää garagerockia, mutta myös jotain enemmän. Sen kertosäe on ainoa yhteys, jossa Poets of the Fall on koskaan kuulostanut edes välillisesti hyvältä. Kappaleen hoilottavassa, jokseenkin holtittomassa energiassa ja sinne päin äännetyssä englannissa on jotain vastustamatonta ja omaperäistä, johon yhtye ei ole itsekään myöhemmin aivan yltänyt. Se ansaitsee paikan listalla, koska listalla on ehdottomasti liian vähän holtittomasti hoilottavia tyttöjä – ja ylipäätään liian vähän tyttöjä. (Santtu Reinikainen)

Video ei ole enää saatavilla

Plain Ride – Mannerheimintie (2009)

Plain Riden käsittelyssä 5.5 kilometriä muuttuu kymmeneksi minuutiksi ja kolmeksi sekunniksi. Kun huomioi yhtyeen käytännössä virheettömän diskografian, uniikin soundin ja Janne Westerlundin aliarvostuksen, Plain Riden paikka olisi ollut ehdottomasti listalla. Yksittäisistä kappaleista kura roiskuen junnaava Mannerheimintie on yhtyeen suurin, pisin ja kaunein. (Oskari Onninen)

Video ei ole enää saatavilla

Samuli Putro – Mitäpä jos (2009)

Zen Café huomioitiin varsinaisessa pophelmilistauksessa, mutta kunniaa ansaitsee myös Putron soolotuotanto. Mitäpä jos avaa Putron Elämä on juhla -soolodebyytin muistuttaen, kuinka tavattoman kauniiseen ja lohdulliseen ilmaisuun lauluntekijä kykenee. Mitäpä jos kuulostaa vaatimattomalta verrattuna siihen, että sen sanoituksissa poraudutaan ihmiselämän oleellisimpiin oivalluksiin. Suurista teemoista huolimatta äklö-reaktiota ei synny, kiitos nimenomaisen vähäeleisyyden. (Auroora Vihervalli)

Video ei ole enää saatavilla

Swallow the Sun – Morning Never Came (2003)

Swallow the Sun -orkesteri on onnistunut tuomaan doom-metallin, jos ei nyt valtavirtaan, niin ainakin pois marginaalista. Siitä todisteena olkoon neljän edellisen levyn sijoitukset myydyimpien levyjen top10:ssä. Vahvoja melodioita ja doom-perinteitä sekoittava yhtye tuntuu uppoavan niin paatuneimpaan örrimurrihevariin kuin popimpaa heviä kuunteleviin teinityttöihin. Bändin debyyttilevy ei ole ehkä kaupallisesti menestynein, mutta sisältää kenties eniten helmiä. Niistä yksi on tämä maailmanlopun tunnelmissa seilaava levyn päätösbiisi Morning Never Came.

Video ei ole enää saatavilla

Pyhimys – Nöfnöf (2008)

Ahkerana vuodesta 2004 asti pysytelleen Pyhimyksen Tulva on täydellinen levy. Se on antiteesi edeltäjälleen (Salainen maailma): abstrakti, elektroninen, eikä lainkaan niin pröystäilevä. 19 kappaleen seasta erottuva Nöfnöf kertoo herra Bushin sikailevasta perheestä, videolla possunenäiset räppärit mässäilevät kanankoivilla ja hengaavat ostarilla. 2000-luvun parhaita räppilevyjä ja yksi lahjakkaimmista Suomi-räppäreistä ikinä. Vihaako Nuorgam räppiä? (Anton Vanha-Majamaa)

Video ei ole enää saatavilla

Redrama – If You With That (2003)

Lasse Mellbergin ensimmäinen Redrama-nimellä julkaistu sinkku pöllähti keskelle Eminemin valtakautta. Miehellä on hiukan samanlainen soundi äänessä, mutta If You With Thatin biitti on paljon funkimpi kuin Marshall Mathersillä yleensä. Biisissä ei ole mitään mullistavaa, mutta se on suomalaiseksi harvinaisen vakuuttava englanninkielinen valtavirtahoppistyge. Hymyilyttää joka kerta. (Arttu Tolonen)

Video ei ole enää saatavilla

Robin – Frontside Ollie (2011)

Välillä eteen tulee täydellisiä poptuotoksia, joissa ei ole kerrassaan mitään korjattavaa – tutki asiaa miltä kantilta tahansa. Vuoden raikkain popilmiö Frontside Ollie on juuri sellainen. Nuorgamin historian hämmästyttävin vääryys puolestaan on, ettei Frontside Ollie yltänyt mukaan Top 100 -mahlalistalle. Onko 2000-luvulla muka sata kotimaista esittäjää levyttänyt tätä paremman kappaleen? (Markus Hilden)

Video ei ole enää saatavilla

The Rollstons – Weekdays are Schooldays, Weekends are Mine (2002)

Mikä meitä nuorgamilaisia vaivaa, kun yksi 2000-luvun täydellisimmin surisevista kitarapoplauluista unohtui listalta? Vaikka myyttinen hevinuoruus jäi väliin, Diolta näyttävä Ronnie James jaksaa riemastuttaa edelleen. (Ville Aalto)

Teflon Brothers – Rakastunut etkoilla (2010)

Tämä leppoisan bassolinjan ja viipyilevän ruotsinlaivapianon vetämä minuuttinovelli tavoittaa etkojen tunnelman täydellisesti. Laulun kertoja on niin riemastuttavalla tavalla hukassa ihastuksensa kanssa, että on mahdotonta olla sympatisoimatta nuoren miehen ahdistusta. Kappale myös yhdistelee bossa novan hillittympää puolta niin tyylikkäästi arkisanastolla riimittelyyn, että sitä voisi käyttää oppikirjaesimerkkinä kotimaisen hiphopin parhaimmillaan oivaltavasta ilmaisuvoimasta. (Juuso Janhunen)

Video ei ole enää saatavilla

Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Surupuku (2002)

Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus oli vuosituhannen alussa Suomen suosituimpia yhtyeitä, eikä pääkaupunkiseudun ulkopuolella voinut välttyä näkemästä bändin “Kaikki liha tottelee kuria”-t-paitoja. Rautiaisen musiikki upposi niin metallia kuunteleviin pitkätukkiin kuin suomirockin kuuntelijoihinkin. Ei siis mikään ihme, että Surupuku-radiohitin sisältänyt Rajaportti-albumi myi platinaa. (Tuomas Kokko)

Video ei ole enää saatavilla

Underwater Sleeping Society – Silence Teaches You How To Sing (2006)

Riihimäen ja Hyvinkään seudulta on tullut 2000-luvulla hurjasti hyvää vaihtoehtoista musiikkia. Vaikka tämä näkyikin Mahlalistalla, unohtui yksi pioneereista. Bändi, jonka lahjakkuus on sittemmin kuppautunut muun muassa Rubikiin, esiintyy omaleimaisimmillaan juuri tällä kappaleella. Intron klarinettimelodian mukanaan tuoma soinnillinen runsaus, rytminen leikittelevyys ja näiden vastapainoksi asettuvat suoraviivaiset kitarakompit vetivät suuntaviivoja vuosikymmenen kotimaiselle indierockille ilman, että tekijänsä saivat maistaa suurta kansallista menestystä. (Joonas Kuisma)

Video ei ole enää saatavilla

Velcra – We Must Start Again (2007)

En tiedä, mitä Velcralle tapahtui Hadalin jälkeen, mutta kyseessä on yksi kotimaisen industrialin harvoista hyvistä hetkistä. Levyn sydän on Jessi Freyn kaunis tumma ääni, jonka taustalle loihditaan rikkaita äänikudoksia ja keskenään risteileviä melodioita, jotka kaartelevat aiheitaan pitkään, löytäen lopulta aina maalinsa. We Must Start Again soi mahtipontisena ja leikkisänä, suureellisena ja herkkänä. Takana ovat vuosituhannen alun nu-metal ja uho. (Anton Vanha-Majamaa)

Video ei ole enää saatavilla

Viikate – Kuolleen miehen kupletti (2003)

Suomalaisen raskaan musiikin kentällä Viikate on aina ollut outolintu: liian iskelmää hevareille, liian raskasta poppareille. ”Ei ketään kelle soittaa” kappaleella yhtye nousi kuitenkin koko kansan tietoisuuteen. Alkoholismista pienen pojan näkökulmasta kertova Kuolleen miehen kupletti on kuitenkin itselle yksi yhtyeen huippuhetkiä. Bändin uniikki soundi sekä Kaarle Viikatteen melankoliset sanoitukset ja mieletön melodiantaju jatkavat kunnialla suomalaisen mollivoittoisen musiikin perinnettä. Siksi Viikate kuuluu noteerata suomalaisista popklassikoista puhuttaessa. (Tero Uuttana)

Video ei ole enää saatavilla

Viola – Lovelights (2004)

Rohkeasti keskeneräisenä uransa aloittanut helsinkiläisyhtye puhkesi kukkaansa viiden vuoden olemassaolon jälkeen – ja millainen kukka se olikaan! Lovelights ja sen isäntäalbumi Tearcandy (2004) ovat yhä viiltävintä ja romanttisinta melodraamapoppia, mitä Suomessa on The Divine Comedyn jalanjäljissä tehty. Duoksi kutistunut ja viimeisinä vuosinaan vain verkossa musiikkia julkaissut yhtye lopetti toimintansa joulukuussa 2011. (Antti Lähde)

Kotipoppari Mac Demarco on yksi syy innostua Captured Tracksista.

Sub Popin ja 4AD:n logo levyn kannessa on kliseisiin asti laatuleima, joskin todenmukainen sellainen. Mutta tämä kaksikko, ja klassiset dominot, matadorit ja fonalit, saavat taistella statuksestaan, kun tällä hetkellä kuhina käy muun muassa näiden kahdeksan levy-yhtiön kattojen alla. Ehkä kymmenen vuoden kuluttua useampikin näistä nimistä kantaa tiedoteyhteyksissä liitettä ”legendaarinen”.

Nelipäiväinen sarjamme esittelee, mitkä ovat tämän hetken kiinnostavimmat logot, jotka yhtye voi vinyylinkuoriinsa saada, ja miksi näin on. Oppainanne toimivat Jarkko Immonen, Oskari Onninen, Tapio Reinekoski, Santtu Reinikainen ja Niko Vartiainen.

Airiston punk-levyt

MIKÄ

Airiston punk-levyt on vuodesta 2007 asti julkaissut ennakkoluulottomasti ja kertakaikkisen hyvällä maulla tuoretta kotimaista melodista punkrockia – pieniä, joskin kiihottavan tyylikkäitä sivuaskeleita unohtamatta. Tappavan tasainen suoritusvarmuus on johtanut siihen, että lafkan logo levyn kannessa on jo joutsenmerkkiin verrattava laadun tae.

MITÄ

Ap-levyillä ei varsinaisesti ole ”bändejä tallissa”, vaan toimintaperiaate muistuttaa lähinnä brittivisionääri Tony Wilsonin edesmennyttä Factory-yhtiötä: mitään ei turhaan allekirjoitella tai sovita vuosiksi eteenpäin. Tai kuten yhtiön suurvisiiri Mirko Metsola asian ilmaisee: ”Ei oo mitään diilejä. Levykohtaisesti sovitaan ja ihan suullisesti.”

Vuosien varrella Ap-levyille ovat levyttäneet muun muassa Pertti Kurikan nimipäivät, Kakka-hätä -77, The Fuckmes, Nazi Death Camp ja Kyre & Duunarit.

KUUNTELE AINAKIN NÄMÄ

The Splits: Ghosts/Crazy for you 7” (2011)
Tästä lähti tämän bändin kiito.

Häiriköt: Tulevaisuus on musta 7” (2012)
1990-luvulla yhdessä Ne Luumäkien, Luonteri Surfin ja Poikien kanssa ramopunk-aallon nostattaneiden veteraanien uuden seiskan julkaisu olisi voinut mennä jopa Kulttuuriteko-osioon.

Moderni elämä: TBA (?/2012)
Saa nähdä, nostaako loppuvuodelle kaavailtu julkaisu Modernin elämän lopulta pienestä mutta kiihkeästi fanitetusta kulttibändistä isommaksi ilmiöksi. Toivoa sopii.

KULTTUURITEKO

Tavallaan koko Ap-levyjen toiminta on yksi iso kulttuuriteko, sillä merkin ympärille on syntynyt niin voimakas kuhina, että lafkalla on mahdollisuus nostaa hyviä mutta tuntemattomia bändejä laajemman yleisön huulille – mitä se myös tekee.

Jos kuitenkin yksi nostetaan ylitse muiden, niin olkoon se vuonna 2010 julkaistu Pertti Kurikan nimipäivät / Kakka-hätä 77 -split-7”, joka oli pitkään Nimipäivien ainoa julkaistu levytys. Ko. seiska on ollut iso elementti perustuksissa, joiden päälle tämän päivän Pertti Kurikan nimipäivät -ilmiö on rakentunut.

#1: Juuri nyt ja tässä, ennen syksyn mustuutta, on aika antaa Häiriköiden täyttää sydän ja mieli.

#2: Ei sillä etteikö bändiltä olisi voinut jonkin muunkin biisin tähän laittaa, mutta tästä kaikki silloin lähti. Joten, itseoikeutetusti vielä kerran, Kallioon. Olkaa hyvä. (Jarkko Immonen)

Video ei ole enää saatavilla

Captured Tracks

MIKÄ

Brooklyniläisen Captured Tracksin katalogi kuulostaa siltä kuin lafkan toimistossa olisi reilun kokoinen Ride-juliste. Yhtiöstä onkin tullut kitaravetoisen ja viimeisen päälle tyylitellyn indien moderni kärkiyhtiö – eikä vähiten shoegaze-revivalismibuumin vuoksi. Kaikkien The Radio Dept. -fanien sieluja väristävien kitarabändien lisäksi yhtiön rosteri venyy syntikkapopduo Soft Metalsista outsider-lauluntekijä Mac DeMarcoon ja Hologramsin sekä The Soft Moonin post-punkiin. Kaikkia bändejä yhdistää erityisesti harkittu ja vaikutteensa tunteva soundillinen ilme. Viimeisen vuoden ajan yhtiö on etsinyt vain nousevia ja debytoimattomia artisteja.

MITÄ

Wild Nothing, Beach Fossils, Soft Metals, Thieves Like Us, DIIV.

KUUNTELE AINAKIN NÄMÄ

Cleaners From Venus: Blow Away Your Troubles (1981/2012)
Keväällä Captured Tracks uudelleenjulkaisi brittiläisen Martin Newellin Cleaners from Venus -bändin varhaisimpia ja historian syömiä makuuhuonekasetteja. Niistä vaikuttavin on debyytti, jonka flangeröityä nuhju-janglea ja muovifunkia voisi luulla Ariel Pinkin esikuvaksi. Seuraavat kolme uudelleenjulkaisua ilmestyvät syksyllä.

Wild Nothing: Gemini (2010)

Wild Nothingin alias Jack Tatumin debyytti kanavoi Factoryn, 4AD:n ja Slumberlandin välistä kolmiakselia vakuuttavasti ja kollegoitaan helisevämmällä ja psykedeelisemmällä otteella. Lopputulos on yksi niistä harvoista tuoreista dreampop-albumeista, jotka ovat enemmän kuin vaikutelistansa pastissointia.

KULTTUURITEKO

Captured Tracksin innokas suhtautuminen varhaiseen ja obskuuriin britti-indieen näkyy erityisesti sen uudelleenjulkaisuissa. Levy-yhtiö painaa cd-bokseja ja vinyylejä 1980- ja 1990-lukujen aliarvostetuimpien ja unohdetuimpien indiebändien kadonneista tuotannoista. Edellä mainitun Cleaners from Venusin lisäksi pelastuksen ovat saaneet muidenkin Captured Tracksin bändien estetiikkaan sopivat yhtyeet, kuten The Wake, Medicine, Should ja The Servants.

#1: For Against: Sabres – jenkkishoegazea muutama vuosi ennen 90-luvun alun shoegazebuumia. Luvassa todennäköinen ”miksen tiennyt tästä ennen” -hetki. Boksi ilmestyy syksyllä.

#2: Heavenly Beat on varmasti Teksasin baleaarisin artisti. Enough said. (Oskari Onninen)

Video ei ole enää saatavilla

Video ei ole enää saatavilla

Sarjan toinen osa ilmestyy huomenna.

Pertti Kurikan Nimipäivät / Kari Aalto 27.07.2012 Kuudes Aisti -festivaali, Helsinki.

Mikäli et ole vielä ostanut hyllyysi Jukka Kärkkäisen ja J.-P. Passin ohjaamaa Pertti Kurikan Nimipäivistä kertovaa huippudokumenttia ”Kovasikajuttu”, mars dvd-kaupoille siitä!

Pertti Kurikan Nimipäivät / Pertti Kurikka 09.07.2011 Ruisrock, Turku.

Pertti Kurikan nimipäivät / Kari Aalto 31.7.2010 Karmarock, Harjavalta.
Lauantaina 28.5.2011 kello 13.30 Kaisaniemen puistossa Helsingissä keikalla Pertti Kurikan nimipäivät feat. Pelle Miljoona. Konsertti on osa Maailma kylässä -ilmaistapahtumaa.

Nuorgam esittelee viisi bändiä, joiden vuoksi jokaisen indiepopparinkin kannattaa lähteä tuulettamaan kainaloita.

1. Kakka-hätä 77

Kallion punkpiirien todellisen puuhapeten Teemu Bergmanin (mm. The Heartburns, Maho Neitsyt, nyt jo kuopatut Nazi Death Camp ja Vaasankatu SS, uudesti aktivoitunut Liimanarina jne.) bändeistä suurelle yleisölle tutuin lienee Kakka-hätä 77. Bergmanin mukaan bändi perustettiin ”kännissä Kari Peitsamon keikalla”. Peitsamo onkin säveltänyt yhtyeestä kappaleen Urgent Need to Poo-Poo in 1977.

Suomenkielistä, räkäistä ja rivakkaa 77-punkkia tuuttaava Kakkis on jo usean vuoden ajan ollut Suomen näkyvimpiä punkbändejä: Ensimmäinen pitkäsoitto Totaalinen kakkahätä kävi ilmestymisvuonnaan 2007 Suomen virallisen albumilistan sijalla 15 ja pari vuotta myöhemmin Ei tää lama päähän käy nousi singlelistan sijalle 3. Viimeaikaisista edesottamuksista huomionarvoisin lienee kolmen viikon jenkkirundi loka- marraskuussa 2010.

Nyt toukokuussa Kakkis kiertää legendaarisen Laman lämppärinä Albumiklassikot: Lama plays Lama -keikoilla. Bändi puuhaa parhaillaan myös uutta pitkäsoittoa.

Video ei ole enää saatavilla

Kakka-hätä 77 – Tää on sun helvetti (Totaalinen Kakkahätä, 2007)

Teemu ja rumpali Mirko X-ryhmän haastattelussa jenkkirundin jälkilöylyissä (YleX).

2. Moderni elämä

Radiopuhelimet, 500 kg lihaa, 22 Pistepirkko parikymmentä vuotta sitten… Modernin elämän nyrjähtänyt ja räjähtävä pauke ei varsinaisesti istu mihinkään punk-lokeroon, mutta bändi on kuhisuttanut punkympyröissä ja keskustelupalstoilla jo pari vuotta maanisella meiningillään.

Uusi 7” on ollut helsinkiläisen Combat Rock Shopin tämän kevään kysytyimpiä julkaisuja. Kitaristi Juhan mukaan ”tarkoituksena oli perustaa suomirockia soittava bändi, vaikutteina Suomi-77, jotkin uuden aallon bändit ja Juice, Dave, Virtanen, Röyhkä ym. peruskama. Soittajien soittotaidon puutteen vuoksi, Suomi-rockista tuli kuitenkin hiukan ”rajumman” kuuloista kuin oli tarkoitus. Esimerkiksi rumpali/laulaja Timo aloitti rumpujen soiton bändin perustamisen yhteydessä.”

Muiden soittajien aiempia bändejä ovat olleet muun muassa hc-pumppu Sotakoirat, Turnoffs ja Kävelevä räkä, josta kitaristi Juha lähti kävelemään (heh!) ensimmäisen Modarien keikan jälkeen.

Vaikka levy myy, pääsee allekirjoittaneen mielestä Modernin elämän hypnoottiseen hurmokseen parhaiten kiinni keikalla. Tänä kesänä bändin voi bongata muun muassa garagerock-suuruus Pierced Arrowsin (USA) lämppärinä DOM Helsingissä 3.6.2011, Oulun Hässäkkäpäivillä ja Klub! Puskaeskimossa 16.7.

Video ei ole enää saatavilla

Moderni Elämä – Kari (Live 7.8.2010, Lepakkomies, Hki)

3. NHL 95

Riemastuttavasti nimetyn yhtyeen missio on tuoda ysäri takaisin. Bändi mälvää melodista, mutta mukavan käppästä skeittipunkkia. Änärin ainostaan c-kasetilla vuonna 2010 julkaistu debyytti-ep keräsi varovaisen kehuvia ja suopeita arvioita siellä täällä. Alkuvuodesta 2011 julkaistu 7” Living Letdown onkin sitten ollut jo pieni räjähdys. Jos omakustanne-ep kerää riemastuneita tähtiarvosteluja aina Seuraa myöten, jotain on todennäköisesti tehty oikein. Tai todella, todella väärin.

Vaikka NHL 95 vielä suurta breikkiään odotteleekin, on nyt juuri oikea aika jokaisen pop-hifistelijän tutustua bändiin, jotta voi parin vuoden päästä todeta, että ”mä dissasin näitä jo ennen ku nää oli ees mitään”.

NHL 95 – Ysiviis (video).

4. Pertti Kurikan nimipäivät

Femma-raadin korkein tunnustus Ylä-Femma, laajasti uutisoitu Saksan-kiertue, dokumentti tekeillä… Vuonna 2009 kehitysvammaisille suunnatulla kulttuurityöpajalla perustettu Pertti Kurikan nimipäivät on herättänyt huomiota valtamediassa punkbändien mittakaavassa lähes ennenkuulumattomalla tavalla. Vielä kunnioitettavamman suorituksesta tekee, että bändillä ei edelleenkään ole Kakka-hätä 77:n kanssa tehtyä 7” split-ep:tä kummempaa fyysistä äänitettä vyönsä alla. Oma ep kuitenkin ilmestyy kuulemma toivottavasti jo tämän vuoden puolella.

Varsin ahkerasti keikkailevan bändin voi tulevana kesänä bongata klubikeikkojen lisäksi muun muassa Ilosaarirockissa, Ruisrockissa ja Wanaja Festivalilla.

Kovasikajuttu-dokumentin traileri (ensi-ilta 2012)

Video ei ole enää saatavilla

Pertti Kurikan nimipäivät – Kallioon!

5. Seksihullut

Kuva: Aija Salminen

Sekopäisyyttä, rääkymistä ja reunalla horjumista. Vuonna 2007 perustettu Seksihullut listaa innoittajikseen muun muassa Hard-Onsin, Beat Happeningin , Crampsin , friteeratut jättikatkaravut ja haulikkoammunnan. Bändi on vakiinnuttanut muutamassa vuodessa vankan ug-suosion, ja uusi Temmikongin julkaisema, bändin nimeä kantava albumi ilmestyi vasta hiljan.

Rumpali Vilu toimii myös Sur-rurin laulajakitaristina, ja bändin johtohahmo Jyrki Nissinen tunnetaan musiikillisten ansioiden lisäksi sarjakuvistaan, kuten albumeista Kiimaiset maantiesuolan imeskelijät (2005), Yli 10 000 koiran koiranäyttely (2007) ja Viihdealus Dreamzone (2010).

Temmikongin sivuilla Youtube-linkkejä, Temmikongi-radio yms.

———————

Pe 20.5. Klub! Puskaeskimo Grand Opening (Alakerta, Telakkakatu 8, Helsinki)
NHL 95, Inuit Kunt, God Given Ass + dj Sepalus
Showtime klo 21:30, minipöytäfutisturnaus klo 20
Liput 4€ ovelta
http://www.alakerta.fi