”Aivan kuin Mike Hadreas olisi päättänyt puhaltaa kerralla pois kaiken pölyn ja hämähäkinseitin, jota oli kerryttänyt ylleen kolmella ensimmäisellä albumillaan katatonisesti kummittelevaa ja vaikeasti eksistoivaa kamariballadismia.”

Mike Hadreas antaa pikkusormensa mahtipontiselle prinssi-indielle ja kertoo terävin sanankääntein, kuinka ihminen on musiikkia, musiikki on rakkautta ja rakkaus ikuista.

”And I’m carried by the sound”

Slip Awayn viesti on yksinkertainen mutta – tai pikemminkin eli – voimakas: älä haraa vastaan, salli itsesi olla oma itsesi. Kappaleen nimi löytyy säkeestä, jossa Mike Hadreas (eli Perfume Genius) laulaa ”niistä äänistä” – lähtöisin milloin pään sisä- ja milloin ulkopuolelta – jotka pitää osata jättää omaan arvoonsa, joiden pitää antaa ”lipua pois”.

Slip Away kertoo niukoin ja terävin sanankääntein siitä, kuinka ihminen on musiikkia, musiikki on rakkautta ja rakkaus ikuista.”Jokainen rummunisku on lähtöisin kehostasi”, Hadreas laulaa, ja se, joka laulaa kehosi läpi, on jumala – isolla tai pienellä alkukirjaimella, miten kukin haluaa.

Popmusiikissa ei ole kuitenkaan ensisijaisesti kysymys sanoituksista tai edes sävellyksistä, vaan soundista. Jos löydät soundin, jollaista muut eivät ole tulleet keksineeksi tai aivan hiljattain käyttäneeksi, olet jonkin suuren jäljillä.

Slip Away on harvinainen kappale, sillä siinä on peräti kaksi täydellistä soundia. Ensimmäinen on se ihanan kolperoisesti kumiseva perkussiivinen muljutus, joka kappaleen käynnistää: bom-bomm-bjom-bjol-bol-bom-bjom-bom-bom-bomm-bjom-bjol-bol-bom-bjom-bom.

Toinen on ensimmäisen kertosäkeen jälkeen tapahtuva The Räjähdys: PR–SH–SH–SH–SHHH!

Perfume Geniusia pitempään seuranneelle tuo hetki ajassa 0:49 (musiikkivideolla 1:01) oli maaliskuussa 2017 pienimuotoinen järkytys. Aivan kuin Mike Hadreas, tuolloin 35, olisi päättänyt puhaltaa kerralla pois kaiken pölyn ja hämähäkinseitin, jota oli kerryttänyt ylleen kolmella ensimmäisellä albumillaan (kaikki hyviä) katatonisesti kummittelevaa ja vaikeasti eksistoivaa kamariballadismia.

Tulos: indiemaailmanlaajuiset #kylmikset ja reilussa vuodessa avant pop -artistille kunnioitettavat 8,5 miljoonaa Spotify-pyöräytystä.

Slip Away kestää vain 2 minuuttia ja 45 sekuntia. Yksinkertainen sävellys nousee varpailleen, jos ei vielä siivilleen jo ennen ensimmäistä The Räjähdystä, tavallaan bridgen virkaa toimittavassa kertosäkeessä, johon Hadreas pinoaa stemmoja kuin taivaaseen kohoavaa pannukakkupinoa.

”Oh, ooh love
They’ll never break the shape we take
Oh, ooh
Baby let all them voices slip away”

Iso soundi pukee Hadreasia. Äkkiseltään yllättävältä tuntunut ratkaisu kiinnittää levyn tuottajaksi muun muassa Fiona Applen ja Alabama Shakesin soundia tukevoittanut Blake Mills ei ehkä sittenkään ollut pöllömpi.

Slip Awayn viimeisen puolen minuutin aikana tapahtuu jotain kulmakarvoja nostattavaa: Hadreas antautuu täysin rinnoin röyhelöwaven vietäväksi ja heittää bonuksena peliin cembalon kilkatusta ja melodramaattisia sointuvaihdoksia, tiskialtaankin.

Hetken aikaa Perfume Genius kuulostaa täsmälleen viidentoista vuoden takaiselta Rufus Wainwrightilta, kun tämä kaikkivoipaisuudessaan muljautti Oh What a World -kappaleensa Ravelin Boleroksi ja tuntui muutenkin pyörittelevän universumia pikkusormensa ympärillä, kunnes vaipui keskinkertaisuuteen.

Sitten – aivan kuin Hadreas havahtuisi suuruudenhulluuden sudenkuopista – kappale loppuu kuin seinään, ja prinssi-indie-ansa on ainakin tällä erää vältetty.

Video ei ole enää saatavilla

Mike Hadreas, lupaus paremmista unista.

Nuorgamin levyjoulukalenterissa kirjoittajat suosittelevat päivittäin kolme vuoden 2012 albumia sekä halutessaan yhtä ep:tä, reissueta tai kokoelmaa. Vuorossa Anton Vanha-Majamaa.

Tiiu Helinä: Veli

Laulelmia, joiden vähäeleisissä tarinoissa kuuluu suomalaisen kansanmusiikin vaikutus. Taustoja, jotka polveilevat post-dubstepin ja kokeellisen elektron ympärillä. Yhdistelmä haastaa paperilla, mutta hurmaa soonisessa muodossaan. Helinä Tanner tavoittaa pienissä kertomuksissaan paljon yksinäisyyden ja syrjäytymisen kaltaisista tiloista. Samuli Tanner säestää äänillä, jotka eivät koskaan dominoi, mutta vaativat kuulijan huomiota. Tuotannoltaan Veli on täydellinen: intiimi, hauras ja kristallinkirkas. Epätodennäköisistä elementeistä syntyy harvoin näin suurta musiikkia.

Video ei ole enää saatavilla

Cloud Nothings: Attack on Memory

”Call me over, ’cause I can’t stay awake”, lauloi Dylan Baldi parin vuoden takaisella Cloud Nothings -debyytillään. Slacker-popista kolme kerrosta syvemmälle tylsistyneen mielen kellarikerroksiin, ja sieltä löytyy Steve Albinin tuottama Attack on Memory. Baldi ei enää väistele apatiaa, vaan vajoaa siihen yksi kalpea raaja kerrallaan. Kyse on modernin kitararockin tulevasta kulttiklassikosta: albumista, jonka paha mieli, sitä nerokkaasti säestävät pop-melodiat ja sopivan löyhä rakenne olisivat yhtä kotonaan 1980-luvun lopun nuhjuisissa Seattle-baareissa kuin 2010-luvun indie-klubeillakin.

Video ei ole enää saatavilla

Perfume Genius: Put Your Back N 2 It

Silloin tällöin tulee vastaan musiikkia, johon tietää haluavansa nukahtaa ilta toisensa jälkeen. Mike Hadreasin toinen albumi on täynnä suloisia ääniä, joiden harva sommittelu antaa kuulijalle tilaa kulkea niiden seassa vapaasti. Levy on täynnä kipua, sivullisuutta ja mahdotonta rakkautta. Sitä säestää ennen kaikkea piano, joka yltyy vaikeimpina hetkinään angelobadalamentiaanisiin sävelkulkuihin. Jos koet tarvetta nukahtaa omaan nyyhkytykseesi, ja nähdä sen jälkeen kauneimpia unia, laita Put Your Back N 2 It soimaan.

Video ei ole enää saatavilla

BONUS! Homeboy Sandman: Subject: Matter

Queensissa varttunut Homeboy Sandman on uusi ja outo rakkaus kuulijalle, joka on viimeisen vuoden altistanut itseään 2010-luvun itseään loputtomiin reflektoivalle, puolisatiiriselle ja arvoiltaan avoimelle uudelle hiphopille. Tuotteliaan räppärin EP on teksteiltään älykäs ja poikkeuksellisen notkea, biiteiltään retro tekemättä siitä numeroa. Räpin valtavirrassa Sandmanille ei välttämättä juuri nyt ole tilaa, mutta jotenkin tuntuu, ettei se haittaa häntä yhtään.

Video ei ole enää saatavilla

Mike Hadreas, popin Harold Smith.

Elämän runtelema laulaja-lauluntekijä avaa itsensä paljaimmilleen ja pakottaa kuulijan empaattiseksi.

”J’ai une âme solitaire.” Minä olen yksinäinen sielu.

Nämä sanat lukivat Twin Peaksin agorafobisen hortonomin Harold Smithin viimeisessä viestissä.

Hänessä ja Mike Hadreasissa alias Perfume Geniusissa on pelottavan paljon samaa. Sama teksti olisi voinut hyvin löytyä tahraantuneesta post-itistä Hadreasin äidin omakotitalon kellarista, kankean ja kalpean parikymppisen pojan ruumiin vierestä.

Olen myös varma, että jos Smithin lipastosta olisi löytynyt Laura Palmerin päiväkirjan lisäksi c-kasetteja, ne olisivat sisältäneet täsmälleen Perfume Geniusilta kuulostavaa musiikkia. Mielikuvasta ei pääse yli, sillä jo Put Your Back N 2 Itin  avaavan AWOL Marine -kappaleen ensimmäinen sointuvaihto on kuin suoraan Angelo Badalamentin tunnelmamanuaalista ja vie mielen Twin Peaksin maisemiin.

Eikä varmasti ole sattumaa, että Hadreas on kotoisin juuri samasta Everettin kaupungista Seattlen lähistöltä, jossa Twin Peaks aikoinaan kuvattiin.

Toinen yhtäläisyys Smithiin on yksinäisyys ja eristyneisyys. Toissavuotisen debyyttilevynsä Learningin Hadreas kirjoitti ja äänitti eristäytyneenä äitinsä omakotitaloon.

Ei ollut ketään kelle soittaa. Tai edes puhua.

Levyn lo-fi-estetiikkaa vielä korosti, että se masteroitiin mp3-tiedostoista, sillä originaalit olivat kadonneet. Kappaleet olivat omakohtaisia, minimalistisia ja katarttisia. Ne käsittelivät hyväksikäyttöä, päihteitä, kuolemaa ja homofobiaa.

Promokuvien mustan silmän merkitykset olivat paljon yksittäistä verenpurkaumaa suuremmat. Elämä oli vetänyt Hadreasia turpaan. Sen hänen arpisista lauluistaan saattoi kuulla.

Jotain perustavanlaatuista Hadreasin traagisesta hahmosta kertoo Mr. Peterson, hänen ja masentuneen highschool-opettaja Petersonin välisestä suhteesta kertova kappale, jossa on vahvan hyväksikäyttävä pohjavire: kertoja saa läheisyydestä palkaksi pilveä ja itsenauhoitetun Joy Division -kasetin. Viimeisessä säestössä opettaja hyppää ikkunasta, ja Hadreas jää pohtimaan, päätyykö mies taivaaseen vai helvettiin. Taustalla piano soittaa hopeareunaista sävelmää, mikä synnyttää illuusion siitä, että kaikki olisi hyvin. Arvet on revitty auki, mutta kaikki kipu turrutettu päihteillä ja diapamilla.

Video ei ole enää saatavilla

Yksityiskohtaisista, mutta toisaalta pelkistetyn impressionistisista pianoballadeista ja niiden teksteistä saattoi vetää viivoja niin Eelsin rankimpiin tragedoihin kuin Sufjan Stevensin maagisen realismin pimeimpiin puoliin, kuten John Wayne Gacy -biisiin.

Learning jätti lupauksen, että Hadreasin (s. 1984) kolhiintunut elämä koulii hänestä vielä oman sukupolvensa traagisen lauluntekijän. Seuraavan osan Nick Draken, Mark Linkousin (Sparklehorse), Vic Chesnuttin ja Mark Oliver Everettin (Eels) synkkyyteen taipuvaista jatkumoa.

Sparklehorsen symbolismin tai Eelsin mustan huumorin sijaan Perfume Geniusin lähestymistapa on koruton. Hadreas repii hintelän ruumiinsa ja koetellun sielunsa täysin paljaaksi kuulijan edessä ja laulaa toiveikkaasti syvimmistä tunteistaan, homoudestaan ja toiveesta olla normaali.

Hadreasin rehellisyyttä ei epäile sekuntiakaan. Se koskettaa enemmän kuin mikään toinen levy pitkään aikaan. Siksi Put Your Back N 2 It lunastaa kaikki sille kuviteltavat odotukset. Ja vähän päällekin.

Albumi noudattelee syntytarinaltaan ja sisällöltään samoja kaavoja kuin edeltäjänsä. Hadreas kertoo edelleen viettävänsä suurimman osan ajasta kotonaan. Mutta nyt ympärillä on ihmisiä, tärkeimpänä poikaystävä Alan. Levyn kappaleista kuulee, että nämä läheiset ovat yksinäiselle sielulle kaikki, mikä ympäröivässä maailmassa on hyvää – syy pitää itsensä elossa.

Put Your Back N 2 It on edeltäjänsä tavoin loputtoman surumielinen levy. On silti mahdotonta päättää, kumpi on koskettavampaa: levyn lähtökohtainen musertavuus vai se, kuinka jokainen musertava sävel on ladattu täyteen lohtua, jota ei voi olla myötäelämättä. Psyykelääkepilven raoista säteilee sama toismaailmallinen valo, joka loistaa kuin Antony and The Johnsonsin Hope There’s Someone -kappaleessa tai Sparklehorsen käydessä kuoleman rajamailla.

Vaikka Put Your Back N 2 Itin kappaleet nousevat mahtipontisimmillaan kuin Johnsonsin säestämäksi kamaripopiksi, Perfume Genius ei missään vaiheessa tavoita tai edes yritä tavoittaa Antony Hegartyn sävellysten nyanssikkuutta ja lyyrisyyttä.

Sointuja on vähän, kierrot ovat yksinkertaisia. Luonnosmaiset ja amatöörimäiset laulut eivät kestä juuri kahta minuuttia kauemmin.

Put Your Back N 2 It ei silti toista itseään. Kappaleet vaihtelevat pianoballadeista Normal Songin kömpelöön kitaranäppäilyyn ja niihin badalamentiaanisiin syntikkalakeuksiin.

Hadreasin äidilleen kirjoittama Dark Parts on levyn menevin hetki, joka ehtii häivähtää Rufus Wainwrightin pianokabareessa ennen hukkumistaan hiljentävään sijaiskärsimykseen.

”I will take the dark parts
of your heart into my heart”

Video ei ole enää saatavilla

Kaikessa on kyse ennen yhtenäisestä ja yliherkästä tunnelmasta, josta havahtuu yksittäisiin nostatuksiin tai tekstifragmentteihin. Levyn pyhyys rakentuu kappaleiden vaivihkaisista nyökkäyksistä mustan ja kristillisen musiikin suuntaan. No Tear on sisimmässään soul-balladi, ja levyn päättävä Sister Song tuo mieleen Arthur Russellin Close My Eyesin, jolla on negrospirituaalin sydän. Samaan gospel-imuun luottaa myös Take Me Home.

Kun useat levyn kappaleet, kuten itsetunto-ongelmainen itsemurhaviesti 17, ovat kuin virsiä, niiden eteen ei voi olla pysähtymättä ja hiljentymättä.

Ja kun pysähtyy, on aikaa keskittyä siihen, mitä Hadreas haluaa sanoa.

Vaikka lyriikat hautautuvat usein tarkoitukselliseen kaikuun ja tuplauksiin, ne ovat albumin ydin. Klassisen kauneusihanteen mukaan puolituntisen levyn tärkeimmät kulminaatiopisteet osuvat suoraan kultaiseen leikkaukseen.

Ensin All Waters. Kolmen soinnun kierrolle rakentuva, huomaamatta moduloiva ja minimalistinen ambient-pinta. Sen aikana Hadrias venyy rekisterinsä äärirajoille ja falsettiin. Sekunti sekunnilta hänen tulkintansa muuttuu intiimimmäksi ja henkilökohtaisemmaksi, kunnes ohut ääni saavuttaa albumin temaattisen kliimaksin.

”When I can take your hand
On any crowded street
And hold you close to me
With no hesitating”

Niin. En ole varmasti ainut, jolle tulee mieleen Ihmisten edessä.

Lataus on vain aivan eri kuin siinä toisessa kappaleessa. Kun Hadreas laulaa nämä sanat, se ei ole rooliksi puettu kannanotto, vaan hänen oman elämänsä pakahduttavin toive: pyyntö hyväksytyksi tulemisesta.

Juuri siitä kaikessa Perfume Geniusin musiikissa on kyse.

Hänen kappaleensa ovat hätähuutoja jostain ulkopuolelta. Kyynelsilmäistä epätoivoa paniikkikohtauksen partaalta, stiletinjäljet ranteissa viruvalta, runnellulta lauluntekijältä, joka tuntee olevansa tuomittu ikuiseen yksinäisyyteen ja epänormaaliuteen.

Ja kun joku vihdoin huomaa hänet, menneisyyden traumat ja pelot kiristävät liikaa. Itsetunnon sirpaleiden liimaileminen kokoon tuntuu turhalta. Hadreasin on mahdotonta  uskoa kenenkään välittävän hänestä koko sydämestään.

”You would never call me baby
If you knew me truly
Oh, but I waited so long for your love
I am scared baby that I can’t keep it up for long”

Kun rohkeus viimein voittaa, pidäteltyjen tunteiden hyökyaalto pääsee valloilleen. Vuosikausien jännite muuttuu Hood-biisissä puoleksi minuutiksi euforiaa.

”Oh, I wish I grew up the moment the second
I first held you in my arms
Underneath this hood you kiss
I tick like a bomb”

Kun Hadreas on sulattanut tunnelukkonsa, nimibiisi voi leijuttaa albumin katharsikseen. Jännitys, pelko ja epävarmuus ovat poissa. Jäljellä on kahden miehen välinen rakkaus. Puhdas. Kiihkeä. Hehkuva. Ja ennen kaikkea käsinkosketeltavan intiimi.

”Put your back into it
There is still grace in this
Let me be the one to turn you on
There is love with no hiding
Nothing you show me I will never need here
Let me be the one to turn you on”

Kappaleen päättävä, Badalamentista muistuttava syntikkamelodia on todellinen ”Mike Hadreas’ Love Theme”.

Koska musiikki vei meidät takaisin Twin Peaksiin, on siteerattava Harold Smithiä vielä toistamiseen. Hän tiivistää alkuvuoden vaikuttavimman albumin sielukkaan ja lohdullisen optimismin yhteen lauseeseen paremmin kuin Hadreas kertaakaan levyn aikana.

”There are things you can’t get anywhere…
but we dream they can be found in other people”

90 Put Your Back 2 It on kuin lasinsirpaleista verisin sormin rakennettu korttitalo: kristallimaisen hauras, raadollisella tavalla kaunis ja ilmestyksenä itkettävän lohdullinen. Sen edessä on pakko rauhoittua, sillä pieninkin puhallus tai hipaisu riittää kaatamaan mestariteoksen.

Video ei ole enää saatavilla

Suvi Koivu – Kaupunki on julma paikka

Suvi Koivun ääntä on kuultu tähän mennessä lähinnä hänen veljensä Matti Johanneksen sekä Janne Laurilan sooloalbumeilla. Koivun ensimmäinen single ennakoi keväällä ilmestyvää esikoisalbumia, jonka kappaleet ovat Suvin itsensä ja Ultramariinin (ja Nuorgamin!) Ville Aallon käsialaa.

Video ei ole enää saatavilla

Joose Keskitalo & Kolmas maailmanpalo – Kärpäset

Kärpäset on lohkaisu Joose Keskitalon kuudennelta albumilta, jonka jälkeen yhteistyö Kolmas maailmanpalo -taustayhtyeen kanssa päättyy. Videon on ohjannut Lauri Ainala. Albumi Vyötä kupeesi ja tule! ilmestyy 15. helmikuuta.

Video ei ole enää saatavilla

Polica – Lay Your Cards Out

Vain viisi kuukautta sitten ensimmäisen keikkansa tehnyt Polica tulee Minneapolisista ja kuuluu kevään mielenkiintoisimpiin indietulokkaisiin. Lay Your Cards Out -kappaleella vierailee Bon Iverin Mike Noyce. Videon ovat ohjanneet Chris Hadland, JoLynn Garnes ja Hannah Fidell. Albumi Give You the Ghost ilmestyy 14. helmikuuta.

Video ei ole enää saatavilla

Perfume Genius – Hood

Seattlelainen indietrubaduuri Mike Hadreas on saanut valmiiksi Learning-esikoisalbumilleen (2010) odotetun seuraajan, jonka ovat tuottaneet John Goodmanson (Blonde Redhead, Death Cab for Cutie) ja säveltäjä Andrew Morgan. Miehenmakuisen videon on ohjannut Winston H. Case. Albumi Put Your Back N 2 It ilmestyy 21. helmikuuta.

Video ei ole enää saatavilla

bob hund – Harduingetmankandansatill?

Ruotsalainen indieveteraani lähestyy kappaleella, jonka nimi saa jokaisen itseään kunnioittavan dj:n ihon kuoriutumaan palkeenkielille. Videon on ohjannut Henry Moore Selder. Albumi Låter som miljarder ilmestyy 14. helmikuuta.

Video ei ole enää saatavilla