Benny Törnroos ja Muumit – klassikko jo syntyessään.

Pystyykö aikuinen ihminen suhtautumaan lastenohjelmien tunnussävelmiin vakavissaan? Useimmiten ne ovat naiiveja, vaivaannuttavia ja muutenkin kaikin puolin rasittavia. Itse inhosin monia tunnareita jo lapsena, ja monesti huonot sellaiset kielivät myös kelvottomasta sarjasta. Sama toimii myös toisinpäin: jos sarja on hyvä, nousee sen teemasävelmäkin useimmiten joksikin aivan muuksi kuin pelkäksi aloitussignaaliksi, ehkä jopa sarjaansa suuremmaksi. Esimerkkeinä nyt vaikkapa Twin Peaksin tai Bel Airin prinssin tunnarit.

Siinä missä monien ”aikuisten” tv-sarjojen tunnarisäveltäjät olivat arvostettuja auteureita, ovat lastenohjelmien intromelodiat useimmiten olleet tuntemattomien rivisäveltäjien kynästä ja ääninäyttelijöiden laulamia. Näin on asian laita ollut myös Suomessa.

Muutamaan otteeseen on piirrossarjojen profiilia kuitenkin kutsuttu nostaneet joku enemmän tai vähemmän ansioitunut kotimainen pop-artisti. Ja katso, näin ovat kohonneet niin sarja kuin tunnarikin lähes poikkeuksetta täysin uudelle tasolle. Seuraavassa kuusi tapausta!

#1 & #2 MUUMILAAKSON TARINOITA & MUUMIEN MAAILMA

Aloitetaan klassikoilla. Tai pikemminkin toinen kappaleista on klassikko, toinen on tehty klassikkosarjaan. Muumilaakson tarinoita -sarjan tunnarin esitti tietenkin Benny Törnroos, tuo suomenruotsalaisen kantrin synonyymi.

Tuntuu kuin kaikki olisi Bennyn uralla mennyt klassisen suomenruotsalaisesti täysin nappiin: legendaarinen Country Express kiersi Amerikkaa jo 1970-luvulla ja kävi esiintymässä genrensä pyhätössä, pitkän linjan radioshowssa Grand Ole Opryssa. Viitisentoista vuotta myöhemin Törnroos valikoitui Muumi-tunnarien esittäjäksi varsin luontevasti: suomenruotsalaisena häneltä sujui suomenruotsalaislähtöisen sarjan johdannon esittäminen molemmilla kielillä. Vuonna 1992 ilmestynyt Muumi-levy myi kultaa, tietenkin.

Käy Muumilaaksoon on Country Expressistä uutettua kevytkantria. Liian ilmeisenä ameriikan-poljentona se kuulostaisi turhan leimaavalta, joten Törnroos taittoi sen varsin letkeäksi dansband-ralliksi, jonka hanureissa on ripaus saaristolaismusiikkia. Lopputuloksena oli juuri muumeille täydellinen kappale.

Video ei ole enää saatavilla

…och samma på svenska.

Video ei ole enää saatavilla

Muumilaakson tarinoita oli tunnetusti japanilaisproduktio, mutta Muumeja oli ehditty animoida jo aiemmin Puolassa 1970-80-lukujen taitteessa. Nukkeanimaatio Muumien maailma pyöri Suomessa muutamaan otteeseen eri ajankohtina, kunnes jaksot restauroitiin vuonna 2010, ja sarja sai uuden tunnusmusiikin.

Uusioversion tunnaritulkitsijaksi valikoitui PMMP, jolle lastenmusiikki oli tullut tutuksi Keinuhevonen-albumin myötä. Eräänlaista historiaa PMMP kuitenkin teki, sillä se oli ensimmäinen suomalainen popbändi, joka varta vasten loihti lastenohjelmalle tunnaribiisin.

Törnroosin kappaleen veroista klassikkoarvoa PMMP:n johdanto tuskin tulee saamaan. Lastenohjelmatunnariksi se on kuitenkin varsin siedettävä, ja onnistunut Törnroosin tavoin sisällyttämään esittäjänsä tuotannon ominaispiirteet, muttei liian häiritsevästi. Hatunnoston arvoista on sekin, että myös PMMP tulkitsee laulun molemmilla kotimaisilla.

Video ei ole enää saatavilla

Video ei ole enää saatavilla

#3 ANSSI KÄNSÄLÄ & POKÉMON

Kaustisen oma poika Anssi Känsälä on muusikonuransa ohella kunnostautunut piirrettyjen tunnussävelmien erikoismiehenä. Hän on luikauttanut introkappaleet muun muassa sellaisiin ysärisarjoihin kuin Tabaluga ja Korallifisut, mutta sille vuosikymmenelle nuo sarjat tunnareineen unohtuivat. Niiden sijasta on yksi noussut kiistatta ylitse muiden: Pokémon.

Piirrossarjojen tunnareiden anatomiaa olisi kiinnostavaa tutkia. Etenkin näissä tapauksissa, kun animesarja puetaan amerikkalaisuuden vaatteisiin ylitsepääsemättömien kulttuurimuurien takia, jolloin liki kaikki jyrätään uusiksi, hahmojen luonnetta ja tunnusmusiikkia myöten. Näin kävi myös Pokémonille. Siksi se sarja, joka oheisilmiöineen muodostui Suomessakin valtavaksi sukupolvikokemukseksi, oli läpeensä amerikkalaista alkuperää. Tämä fakta mahdollistaisi vaikka kuinka laajoja sosiologisia vääntöjä, mutta keskittykäämme nyt mehustelemaan itse tunnaria.

J-popista spektaakkelinomaiseksi maailmanvalloitushymniksi muunnettu kappale on valtavasta camp-arvostaan huolimatta kestoklassikko. Sen osasivat sanasta sanaan liki kaikki koulun pihalle keräilykortteja vaihtamaan kokoontuneet ikätoverini vuonna 1999, ja varmasti osaavat tänäkin päivänä. Siksi ihminen, joka ei osaa lämmentä Känsälän briljantille lauluesitykselle, valehtelee itselleen. Vapautan tosin Pokémon-fanien vanhemmat lämpenemisestä; heille kappale tuo luultavasti mieleen lähinnä tyhjän lompakon.

Video ei ole enää saatavilla

Vertailuksi alkuperäinen.

Video ei ole enää saatavilla

#4 SANI & BAMBUKARHUT

Niin ikään 1990-luvulla pyörinyt Bambukarhut jäi yllämainittuihin verratttuna hieman pienemmän kokoluokan ilmiöksi. Ympäristön- ja eläintensuojelua painottanut sarja pyöri Suomessa vuosikymmenen puolivälissä ja uusintana kymmenen vuotta myöhemmin. Itselläni on muistikuvia vain sarjan ensimmäisestä kierroksesta ja siitä, että sen oheistuotteena myytiin muun muassa keksejä.

Aikakone eli noihin aikoihin suosiollista zeniittiään. Mikäpä olisikaan ollut sarjalle suosiollisempaa, kuin valita tunnuslaulun esittäjäksi yksi hetken suurimpia tähtiä, eli bändin laulaja Sani. Itse tunnari on kuitenkin edellämainittuja huomattavasti unohdettavampi, ollen sävellykseltään omituinen yhdistelmä myöhempien aikojen Vangelista ja hihhuligospelia. Joogasalin seinätaululta kuulostava teksti on kuitenkin poikkeuksellinen, koska se ei varsinaisesti alleviivaa itse sarjaa, kuten hoe sarjan nimeä tai luettele sen hahmoja. Hyve sinällään.

Video ei ole enää saatavilla

#5 & #6: Pave Maijanen – Nalle Puhin uudet seikkailut & Ankronikka

1980-luvun lopulla valmistuneet Nalle Puhin uudet seikkailut ja Ankronikka kuuluvat Disneyn klassisiin tv-produktioihin. A. A. Milnen elämäntyöllä loputtomiin rahoiksi lyövä Disney on filmatisoinut Nalle Puhia loputtomat kerrat, minkä takia Nalle Puhin uudet seikkailut jäi vain yhdeksi osaksi franchisea. Sitä vastoin Carl Barksin tarinoista löyhästi kootulla Ankronikalla on edelleen vankka kulttimaine, mistä kielii sen keikkuminen monilla maailman parhaita animaatiosarjoja hehkuttaneilla listoilla.

Kummatkin tunnarit ovat nostalgian läpäisemiä ikivihreitä, joiden ikonisuuden viimeistelee Nuorgaminkin suosikin Pave Maijasen väkevä ilmaisu. Tekstillisesti ne ovat kiusallisen ilmeisiä tunnareita, mutta sävellyksenä juuri niin tarttuvia ja muistettavia kuin varmasti oli suunniteltukin. Etenkin Nalle Puhin tapauksessa huomaa, että Disneyllä oli ja on rahaa, ja se myös kuuluu. Ankronikan tunnaria on versioitu Suomessa kahdesti jälkeenpäin eri tekijöiden toimesta, mutta kuten esimerkistä kuuluu, häviävät ne kuusi–nolla Maijasen karismalle.

Video ei ole enää saatavilla

Video ei ole enää saatavilla

Yksi kärkikastilainen on kuitenkin joukosta poissa. Nuorgamin reportaasi viime kesän Flown kisastudiosta ei ole painettuna sanana lehden sivuilla.

Niinpä julkaisemme sen tässä. Kuka on suurempi kuin Rubik? Miksi Ville Ahonen jäätyi? Kävikö Sam Beam Nuorgamin vieraana? Lue se tästä!

Menestyksen huumassa Maijanen julkaisi myös huomattavasti vähemmälle huomiolle jääneen VHS-nauhan nimeltä Palava Sydän. Se sisälsi nykyajan mittapuullakin kunnianhimoisen sisällön: 12 ulkomailla kuvattua musiikkivideota!

Tähän asti Palava Sydän VHS on ollut jokseenkin unohdettu, kadonnut ja siksi harvojen näkemä. Nuorgam sai käsiinsä yhden kappaleen VHS-kasettia (kiitos Kalle Kinnunen!), digitoi sen ja päätti artistin luvalla julkaista videot kokonaisuudessan Suomen musiikkikansan iloksi. (Vain yksi puuttuu, Lilja, ruusu ja kirsikkapuu -video jouduttiin jättää pois huonon kuvanlaadun vuoksi.)

Otimme myös yhteyttä Pave Maijaseen saadaksemme hieman lisätietoja tästä menneisyyden syövereihin unohtuneesta, ja siksi kulttiklassikoksi muodostuneesta projektista.

Pave Maijanen, Palava Sydän VHS – edes kaiken tietävä internet ei osaa kertoa juuri mitään tästä videoprojektista. Mistä ihmeestä oikein on kyse?

”Projektin kustansi ymmärtääkseni Seura-lehti. Siinä oli myös takana espoolainen tuotantoyhtiö, jonka nimeä en muista. Siis, videota myi vain Seura ja ilmeisesti tilaajille ’erikoistarjouksena’. Reissun aikanahan Seuran toimittaja teki hommasta suurehkon jutun.”

Video ei ole enää saatavilla

Video ei ole enää saatavilla

Elonetin mukaan videoiden pääohjaajana toimi legendaarinen 1980-luvun popvalokuvaaja ja kuvataiteilija Kari Riipinen yhdessä Hannu Merivirran ja nimimerkki Goghin kanssa. Millainen tekoprosessi käytännössä oli?

”Riipisellä oli jonkinlainen käsis. Käytössä oli kaksi videokameraa, joista toinen pöllittiin alkumetreillä autosta keskellä päivää. Muita hankaluuksia ei ilmennyt. Olimme siellä muistaakseni kaksi viikkoa. Ensimmäisellä viikolla tutkittiin mestat ja toisella ladottiin homma sisään. Minusta homma kulki jouhevasti ja aikataulussa.”

Video ei ole enää saatavilla

Video ei ole enää saatavilla

Videot näyttäisivät kuvatun Kanarialla – miksi?

”Kuvaukset tehtiin Fuengirolassa, Rondassa ja parissa pikkukylässä, siis manner-Espanjassa. Kohteen kai valitsivat edellä mainittu yhtiö ja Seura. Ehkä Riipisellä ja Merivirralla oli myös tähän osuutensa.”

Video ei ole enää saatavilla

Video ei ole enää saatavilla

Videon nimi on Palava sydän samannimisen albumin mukaan, mutta videolla on mukana kappaleita myös edellisiltä albumeiltasi. Miksi tähän ratkaisuun päädyttiin?

”Ilmeisesti ei ollut tarkoituskaan rajata hommaa Palava Sydän -levyn biiseihin. Tuumimme varmaan, että siitä saadaan kelpo titteli projektille. Mitään kuvattua materiaalia ei jäänyt leikkauspöydälle. Uskon, että kaikki, mikä tehtiin, myös käytettiin. Mukanahan on lisäksi video Jano-biisistä, joka tehtiin jossain valokuvastudiossa Helsingin Sörnäisissä.”

Video ei ole enää saatavilla

Video ei ole enää saatavilla

Videon julkaisun aikaan soolourasi oli suosiolla mitattuna huipullaan. Millaisen vastaanoton se sai suurelta yleisöltä? Kuinka paljon videota ”myytiin”?

”Minulla ei ole pienintäkään aavistusta myyntiluvuista, enkä muista, millaisia arvioita se sai. Ehkä tähän vaikutti juuri se, että video ei ollut ns. normaalissa myynnissä.”

Video ei ole enää saatavilla

Nyt kun näit videot pidemmän tauon jälkeen, niin millaisia ajatuksia ja muistoja ne herättivät?

”Onhan jälki melko amatöörimäistä. Senaikainen videolaatu on aika rujoa. Tarkoitus oli kai käyttää maisemia ja sikäläisiä interiöörejä korvaamaan ilmeisen vaatimatonta budjettia. Tässä mielessä lopputulos ei mielestäni ole lainkaan katastrofi. Toimii varmaan referenssinä siitä, miten noin 25 vuotta sitten tehtiin pitkä ’halpisvideo’.

Tähän päivään tultaessa onkin sitten lukemattomia kertoja todistettu, ettei musiikkivideossa lopputulos aina ole kiinni budjetin koosta.”

Pave Maijanen 21.05.2011 Forssa.

Giffaa hei! jatkaa vielä tovin lomailuaan ja palaa asiaan jälleen 15.11.2011.

Video ei ole enää saatavilla

Pave Maijanen – Aika moni lähtisi saman tien.

Tässä se tulee, vastaus suomalaisia musiikinystäviä jo 27 vuotta askarruttaneeseen kysymykseen. “Soutuveneessä on yleensä kolme penkkiä. Keskipenkki on se keskimmäinen. Jossain murteessa se on keskituhto”, Pave Maijanen sanoo.

”Lähtisitkö silloin kanssani järvelle? Sulle sukeltaisin helmen valkean.”

Kyllä, Pave Maijanen, varmasti lähtisin!

Lähtisin, sillä Lähtisitkö on pophelmi, jota valkeampaa ja kirkkaampaa ei suomipopissa ole tähänkään päivään mennessä kuultu.

Lähtisitkö edusti luksusta, jollaiseen 1980-luvun alkupuolen Suomi ei ollut tottunut. Ja vielä nytkin, 27 vuotta kappaleen julkaisemisen jälkeen, sen kuunteleminen tuntuu ylellisyydeltä, johon ei oikeasti ole varaa.

Ratkaiseva hetki koittaa ajassa 0:17, juuri ennen ensimmäisen säkeistön alkua, kun syntetisaattori rimpsahtaa ensimmäisen kerran: br-r-r-ling!

Sillä hetkellä suomalainen popmusiikki kuulostaa kalliimmalta ja kansainvälisemmältä kuin koskaan aikaisemmin. Kuulija havahtuu riippukeinusta, eksoottinen drinkki kädessään, ja huomaa ihailevansa Tyyneenmereen sulavia auringonsäteitä.

Jossain kaukana Trevor Horn nyökkää tyytyväisenä.

”Kuumana reggaesta”

Parlophone-levymerkki julkaisi Maijanen-albumin ja siltä lohkaistun Lähtisitkö-singlen joulukuussa 1984.

Juppiaikakausi oli ovella, mutta vasta ovella: NBC oli esittänyt ensimmäisen Miami Vice -jakson vain kolme kuukautta aikaisemmin, City-lehden lanseeraamiseen oli vielä reilu vuosi.

Suomen hittilistoilla juhlivat Frankie Goes to Hollywood, Wham! ja Alphaville, mutta myös Sleepy Sleepers, Vera Telenius ja Popeda.

Vuoden urheilijaksi valittiin Marja-Liisa, jonka nimi oli kesästä alkaen ollut Kirvesniemi. Kesällä oli saanut alkunsa myös Lähtisitkö.

”Vietin lomakuukauden Pohjois-Karjalassa saunoen, soutaen ja kalastaen. Siellä idea laulusta alkoi kehittyä”, Maijanen kertoo.

”Olin tuolloin kuumana reggaesta ja halusin tehdä jotain sinnepäin. Jäin jumiin sen kitarakompin ja kahden soinnun kanssa.”

Loman jälkeen Maijanen palasi pääkaupunkiin. Takapotkuinen kitarakomppi ei jättänyt miestä rauhaan. Hän alkoi väsätä kappaleesta demoa, apunaan tuolloin vallankumouksellinen Tascam Portastudio -c-kasettineliraituri ja Rolandin TR-303-rumpukone.

Loppukesästä demo oli valmis.

”Sitä en muista, missä vaiheessa teksti tuli mukaan. Säveltäessäni musiikki tulee lähes poikkeuksetta ensin. Sen jälkeen pyrin kuulemaan, mitä musiikki tarkoittaa, mistä se kertoo.”

Entä mistä Lähtisitkö kertoi?

”Ei se perustu mihinkään todelliseen kokemukseen tai aikaan. Aivan taivaan tuulista temmattu lemmenluritus”, hän sanoo.

Laulu muiden joukossa

Maijanen-albumi äänitettiin Finnvoxin studioilla syksyn 1984 aikana. Valmista jälkeä syntyi biisi per päivä -tahdilla.

”Lähtisitkö äänitettiin yhtenä muiden joukossa. Referenssinä toimi demoversion erityisen onnistunut komppipohja. Siinä oli jotain sellaista, johon oli syytä pyrkiä.”

Sessio oli Maijasen muistikuvien mukaan ”melko ongelmaton”, olivathan laulun pääideat jo olemassa.

”Luulen, että Korgin Poly-61-syntetisaattorista löytyneet umpikasarisoundit pistivät nuo ideat lopullisesti oikeaan valoon”, Maijanen paljastaa.

Br-r-r-ling!

Maijanen esitti Lähtisitkö-laulun heti tuoreeltaan TV2:n Hittimittari-ohjelmassa. Pian sen jälkeen kappale alkoi elää omaa elämäänsä.

”Kappaletta ei ollut esitetty milloinkaan livenä ennen ohjelmaa, ja kun sitten maaliskuussa lähdimme kiertueelle, Lähtisitkö oli se laulu, jota kaikki odottivat illasta iltaan.”

Lähtisitkö nosti Paven suosion uudelle tasolle. Maijasesta tuli artistin uran ensimmäinen timanttilevy ja listaykkönen, kun taas single nousi parhaimmillaan listan kakkoseksi.

”Kaikki muuttui, yleisömäärät, levynmyynti. Suuren suosion myötä persaukisuus muuttui kohtuulliseksi toimeentuloksi”, Maijanen sanoo.

”Kyllä se minustakin kuulosti heti ehjältä ja onnistuneelta numerolta. Mutta itselleni se on laulu muiden joukossa. Kuulijat ovat nostaneet sen erityiseksi.”

Lähtisitkö-laulusta tehtiin myös englanninkielinen versio, johon tekstin kirjoitti Jim Pembroke. Maailma ei valitettavasti kuitenkaan syttynyt liekkeihin.

”EMI halusi kokeilla Would You -versiolla ulkomaisia markkinoita, lähinnä Keski-Eurooppaa”, Maijanen kertoo.

”Itse muistan suhtautuneeni koko hommaan melko ylimalkaisesti. Tulokset olivat laihoja.”

Pave Maijanen

Syntynyt Lappeenrannassa 3.9.1950.

Ansioitunut paitsi muusikkona, myös muun muassa Wigwamin, Hurriganesin ja Dingon tuottajana.

Soittaa bassoa 22-Pistepirkon (Just A) Little Bit More -kappaleessa.

Pajatson ja jääkiekon ystävä.

Lähtisitkö viidellä sanalla: ”Minusta sangen ehjä suomalainen iskelmä.”

Mitä kuuntelin vuonna 1984: ”Paljon brittiläistä, kuten Elvis Costelloa, Nick Lowea, The Clashia ja The Jamia. Jenkeistä kuuntelin Bruce Springsteeniä, Hall & Oatesia ja Kid Creolea.”

Toivekappaleeni: “Tom Pettyn Into the Great Wide Open.”

Video ei ole enää saatavilla

Tom Petty & The Heartbreakers – Into the Great Wide Open