Paramore, ilman Farron veljeksiä.

Yhdysvaltalainen Paramore esiintyy festivaalitulokas Rock the Beachissä huomenna lauantaina 29.6. Laulaja Hayley Williamsin, basisti Jeremy Davisin ja kitaristi Taylor Yorkin muodostama trio konsertoi Suomessa neljättä kertaa. Paramoren livekokoonpanossa vaikuttavat runkokolmikon lisäksi Justin York (kitara), Jon Howard (kitara, koskettimet) ja Ilan Rubin (rummut). Alkuperäisjäseniin kuuluneet veljekset Zac ja Josh Farro jättivät bändin edellisen maailmankiertueen päätyttyä.

Tennesseessä vuonna 2004 perustettu yhtye julkaisi neljännen albuminsa huhtikuussa. Bändin itsensä mukaan nimetyltä, muun muassa Beckin ja Nine Inch Nailsin kanssa työskennelleen Justin Meldal-Johnsenin tuottamalta levyltä on julkaistu kaksi singleä, Now ja Still Into You.

Nuorgamin kysymyksiin vastasi yhtyeen punatukkainen keulahahmo Hayley Williams.

Mikä on ensimmäinen popkappale, jonka muistat kuulleesi?

”Vaikea sanoa. Se oli luultavasti jokin Elviksen kappale. Isoisäni rakastaa Elviksen musiikkia niin paljon, että tämä on ollut aina kuin yksi perheeni jäsenistä.”

Video ei ole enää saatavilla

Mikä on sinulle musiikissa tärkeintä?

”Yleensä, jos kuuntelen jotain tiettyä bändiä tai biisiä, kuuntelen sanoja. Haluan samaistua siihen, mitä laulaja haluaa minulle sanoa. En sitten tiedä, onko kyse siitä, että etsinkö jotain, mikä saa oloni tuntemaan paremmaksi vai jostain muusta. Joka tapauksessa, sanat ovat minulle tärkeintä musiikissa!”

Mikä on elämäsi tärkein biisi ja miksi?

”En voisi ikimaailmassa valita vain yhtä biisiä. Niin monet erilaiset kappaleet niin monista eri syistä ovat tärkeitä. Tänään Siouxsie and the Bansheesin versio Beatlesin Dear Prudencesta voi olla tärkein asia maailmassa, mutta huomenna voin yhtä hyvin itkeä kuullessani jonkin Roy Orbisonin laulun. Ei sitä ikinä tiedä!”

Video ei ole enää saatavilla

Entä tärkein albumi?

”Hmm. Joudun tekemään valinnan Mewithoutoun [A–>B] Lifen ja The Curen Wishin välillä. Toisaalta, on olemassa noin kymmenen muuta albumia, jotka ovat määritelleet sen, mitä olen, päästä varpaisiin.”

Jos kohtaisit ihmisen, joka ei ole eläissään kuullut yhtään Paramoren kappaletta, minkä laulun kehottaisit häntä kuuntelemaan ensimmäisenä?

”Ennen kuin aloitimme uusimman Paramore-albumimme työstämisen olisin saattanut vastata tähän kysymykseen huomattavasti eri tavalla. Mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, että uusin levymme on täydellisesti sitä, mitä me bändinä olemme. Sanoisin siis, että kannattaa aloittaa kuunteleminen uuden levyn ensimmäisestä raidasta ja kuunnella viimeiseen biisiin asti. Sinä aikana saa melko hyvän käsityksen siitä, mitä Paramore on.”

Video ei ole enää saatavilla

Mikä on huonoin kuulemasi kappale?

”Voi vitsi. Joka kerta, kun avaan radion, kuulen jotain huonompaa kuin edellisellä kerralla radion avatessani. Rakastan ja vihaan sitä, mitä kotimaani (Yhdysvallat) pitää popmusiikkina.”

Entä paras näkemäsi musiikkivideo?

”Rakastan Missy Elliotin musiikkivideoita. Ne ovat uskomattomia.”

Video ei ole enää saatavilla

Minkä konsertin muistat loppuelämäsi ajan?

”Year Of The Rabbit -niminen bändi Exit/In -konserttisalissa Nashvillessä. Olin 14-vuotias.”

Video ei ole enää saatavilla

Millaisia muistikuvia sinulla on edellisistä Suomen-keikoistanne?

”Rakastamme Suomea. Kun soitimme ensimmäisen kerran maassanne, ajoimme suoraan lentokentältä keikkapaikalle ja säntäsimme lavalle. Lentomme oli pahasti myöhässä ja kun pääsimme lopulta paikan päälle festivaaleille (Provinssirock 2008), olimme täydellisen uupuneita. Koska se oli ensimmäinen Suomen-keikkamme, luulimme, ettei kukaan tulisi paikalle. Toisin kävi – kun astuimme lavalle, paikalla olikin tuhansittain ihmisiä odottamassa. Se hetki räjäytti tajuntamme!”

Mitä yleisön kannattaa odottaa Paramoren keikalta Rock the Beach -festivaaleilla?

”Siitä tulee kunnon Paramore-show. Soitamme niin rankasti, että se sattuu.”

Paramore esiintyy Rock the Beach -festivaaleilla Helsingin Hietaniemessä lauantaina 29. kesäkuuta.

Video ei ole enää saatavilla

Paramore ei ole ensimmäinen yhtye, joka viestii aikuistuneensa nimeämällä uuden albuminsa yhtyeen nimen mukaan.

Syötyään kymmenen vuotta pelkkiä nuudeleita Paramore on varttunut nuoreksi aikuiseksi.

Jos Fast in My Car -avausraita herättää kolmessa minuutissa ja neljässäkymmenessä sekunnissa enemmän hykertelyä kuin yksikään kokonainen indielevy tänä vuonna, on kuulijan ehkä hyvä aika tarkistaa käsityksiään vanhasta inhokkiyhtyeestään.

Eikö Paramoren pitänyt olla soittava ikuisesti ja geelin ja shokkivärin sekoituksella hiuksensa kuorruttaneille Converse-tytöille terrycloth-rannesuojissaan? Eivätkö samat tytöt raahaisi ikuisesti Paramoren keikoille reluktantteja kundejaan, jotka mieluummin kuuntelisivat jotain ”tosi rajua punkrokkia”, kuten.. .tuota… Bad Religionia? Eikö Paramoren pitänyt loppuun asti symboloida vaihtoehtomusiikin kaupallisinta laitaa, markettikapinaa, jossa oli enemmän sarjakuvalehteä ja tarrakirjaa kuin rock-uskottavuutta?

Ilmeisesti ei. Perustajajäsenet Josh ja Zac Farro ovat nyt poistuneet takavasemmalle ja taustalla vaikuttaa M83-tuottaja Justin Meldal-Johnsen. Tuloksena on ryhmän tähän saakka mielenkiintoisimmin värittynyt albumi, siitäkin huolimatta, että kaikki neoninkajo tulee pari vuotta myöhässä. Levyn kannessa nähdään pari hipsterinoloista miestä ja hempukkamaisempi, ensimmäistä kertaa täysi-ikäiseltä naiselta näyttävä Haley Williams. (Joko silmäilet häntä tai et. Jos et, se on vähän kuin menisit mokkakengissä Roskildeen).

Kiehtovinta albumilla on saumattomuus, jolla päivitykset on liimattu alla sykkivän Paramoren emo-sydämen päälle. Hittikappale Now esimerkiksi on ehtaa kevythevimäistä sävellystyötä kornia kertosäettä myöten, mutta tässä kontekstissa kappaleen koukku tuntuu oivaltavalta. Kun perään on sijoitettu Grow Upin elektrodiskoa ja Ain’t It Funin nykivää indietanssipoppia, tuntuu bändin kulunut signatuurityyli yhtäkkiä kuriositeetilta pakkotoiston sijaan.

Pituutta levyllä on yli 60 minuuttia. Ote ei silti karkaa loppua kohden. Part II alkaa kahdeksankymmentälukulaisen maalailevalla kitaralla hairahtuen liian raskaisiin säkeistöosuuksiin, mutta perässä seuraa Last Hopen, Hate to See Your Heart Breakin ja Crazy Girlsin kaltaisia helmiä, joissa bändi kuulostaa enemmän Best Coastin nynnypopilta kuin pseudoadrenaliinilla ylipursotetulta purkkapunkilta. Lopulta huomaamatta valtavaksi kasvavan, seitsemänminuuttisen Futuren kolkot soundit päättävät levyn upeasti.

Paramorea saa toki kritisoida uusien sävyjensä ennakoitavasta valikoimasta. Yhtye on aina ollut melodisen punkpopin valkoisinta leipää, vailla suurta persoonallisuutta ja visiota. Tätä taustaa vasten kaikki uudet vaikutteet tuntuvat raikkailta. Toisaalta bändin aiempi rooli musiikillisesti tyhjänä tauluna antaa enemmän mahdollisuuksia kasvaa uusiin suuntiin kuin moni muu pitkän uran tehnyt akti voisi edes unelmoida.

Ja uuden pintasilauksen alla Paramore on yhä rockyhtyeeksi yhtä siisti kuin Yhdysvaltain WASP-vyöhykkeelle sijoitettu television nuortensarja. Vaikutelma on sekä päähäntaputtelua herättävä että vieraannuttava. Lopulta koko albumi muistuttaa pienellä riippulukolla lukittua päiväkirjaa. Williamsin sensibiliteetti teinidraaman taltioimiseen on niin harjaantunutta, että se lähentelee hienointa proosaa, jota kukaan ei vain genrensä puolesta suostu sellaiseksi kutsumaan. Tässä on muusikko, joka edelleen kirjoittaa viisitoistavuotiaan kokemusmaailmasta 25-vuotiaan elämänkokemuksella. Daydreamingin lyriikoissa hän henkäilee:

”Creep past the hours
like the shorter hand
on the clock
hanging on a wall
of a school house somewhere”

Williamsin kirjoittama musiikki sijoittuu selvästi johonkin rinnakkaistodellisuuteen, jossa jokainen on ikinuori. Uuden levyn soundikokeiluihin sijoitettuna tämä yksinkertainen fantasiamaailma näyttäytyy ensimmäistä kertaa todella kiehtovana ja tämän päivän vaihtoehtomusiikille piristävän vieraana.

83 Paramore on yhtye, joka ei koskaan ole ajanut itseään nurkkaan ensyklopediamaisella vaikutteiden kirjolla. Tämä levy todistaa, että uusiutumisen kannalta täydellinen tyylittömyys on kääntynyt eduksi.

Video ei ole enää saatavilla

Paramore / Hayley Williams 08.07.2011 Ruisrock, Turku.

Huikea Paramore-uutuus ”Now” on ilmestynyt. Levykauppaan mars!

Paramore / Hayley Williams 08.07.2011 Ruisrock, Turku.