Panssarijuna / Jussi Karmala 22.11.2013 Klubi, Turku.

Kaikkihuomisenbändi Panssarijuna. Pidimme myös levystä.

Arvioimme vuoden alkupuoliskolla aika nivaskan levyjä, tarkemmin ottaen 247 kappaletta. Aivan kaikkea emme silti huomanneet, joten keräsimme sivuutetun parhaimmiston pakettiin.

Charles Lloyd / Jason Moran – Hagar’s Song

ECM

77 Liekö mitään kauniimpaa kuin kahden ihmisen välinen intiimi kanssakäyminen? Jazzmiesten dialogit huipentuvat koskettaviin Bob Dylan ja Beach Boys -versiointeihin. (Ami Vuorinen)

Video ei ole enää saatavilla

Rudimental – Home

Asylum

77 Brittikvartetti pohjusti Home-esikoistaan kolmella isolla tanssihitillä, jotka jäävät kyllä levyn parhaiksi vedoiksi, mutta onneksi täytekin on täytteeksi ensiluokkaista. (Markus Hilden)

Video ei ole enää saatavilla

Jussi Kuoma – s/t

Enkkä Records

78 Lahtelaisräppäri Jussi Kuoma luottaa samplepohjaisiin biitteihin, peruspositiivisuuteen ja kepeään läpänheittoon. Harmiton, mutta samanaikaisesti ilahduttava albumi. (Tuomas Kokko)

Video ei ole enää saatavilla

Kisses – Kids in L.A.

Cascine

79 Kissesin Kids in L.A. -albumi on vuoden toistaiseksi tarttuvinta tanssittavaa elektropoppia. Esimerkiksi The Hardest Part ja Air Conditioning jäävät pyörimään päähän levottomasti. (Tuomas Kokko)

Video ei ole enää saatavilla

Sällskapet – Nowy Port

Universal

79 Kaunis maisemamaalaus ruosteisista rautateistä, aamuöisistä satamista ja itäsaksalaisista betonilähiöistä. Thåström ajaa pitkin E40:tä syvemmälle teollisuuskalkkeeseen, kyydissään muun muassa Anna von Hausswolff. (Mikael Mattilla)

Video ei ole enää saatavilla

Youth Lagoon – Wondrous Bughouse

Boise

79 Etkö saanut vielä tarpeeksesi dreampop-revivalista? Sitten uhraa elämästäsi kohtuullinen aika Youth Lagoonin kakkoslevylle. Yhden miehen yhtye on Melody’s Echo Chamberin ohella ”Beach House 2.0”. Siinä missä Echo Chamber on inspiroitunut Stereolabista, Wondrous Bughousen pintaan liitetty suhinapsykedelia ammentaa levyn nimen mukaisesti viidakon ötököistä ja räikeimmistä orkideoista. (Oskari Onninen)

Video ei ole enää saatavilla

Carmen Villain – Sleeper

Smalltown Supersound

81 Jos Sonic Youth kohtaisi Liz Phairin, se ei kuulostaisi yhtä jännittävältä kuin Sleeper. Levyllä on piirun verran osiensa summaa reilummin mystiikkaa, epäilyttävää romantiikkaa ja yliluonnon hulluutta.  (Joni Kling)

Video ei ole enää saatavilla

Ashley Paul – Line The Clouds

Rel Records

82 Nypi kitaraa, ujella saksofonia, improvisoi intuitiiviset vokaalisikin, väistä aina, kun jokin on hahmottumassa: näin laulut pitäisi aina jättää kirjoittamatta. (Tapio Reinekoski)

Video ei ole enää saatavilla

French Films – White Orchid

GAEA

83 French Films teki yhden vuoden parhaista indiepop-levyistä, joka erottuisi edukseen niin Slumberlandin kuin Captured Tracksin katalogeissa. Suomi missasi jälleen kaiken olennaisen sanomalla ”lol, the Drums”, koska niin oli jo ensimmäisen levyn kohdalla opetettu ja hypebändi ja vittu blogit. Hyvin biisien lisäksi White Orchidia kantaa komppien mekaanisuus, joka tuo tuo sopivan häivenen kolkkoutta bändin Pains of Being Pure at Heartin kovisversiosta muistuttavaan nykyestetiikkaan. (Oskari Onninen)

Video ei ole enää saatavilla

LCMDF – Mental Health Pt. II

FAN

83 Suomi tuntuu vähän unohtaneen LCMDF:n, mutta duo jatkaa vähintään entisellä luomisvimmalla. Ysärissä uppodipatussa nykysoundissa Beck tormää Ace of Baseen, joka liftaa Whalea kyyditsevän Weezerin matkaan. (Santtu Reinikainen)

Video ei ole enää saatavilla

William Tyler – Impossible Truth

Merge

83 Lambchopissa ja Silver Jewsissa jo teini-ikäisenä soittanut William Tyler on julkaissut 2010-luvulla kaksi sooloalbumia, joista jälkimmäisen tasoisia instrumentaalisia folk-albumeita ei ihan joka vuosi julkaistakaan. Tyler, 33, loihtii kitarallaan vangitsevan hypnoottisia äänimaisemia, joihin mahtuu ihminen, luonto ja koko maailma. Mitä instrumentaalimuusikoihin tulee, Tyler huitelee lähes Colin Stetsonin nerokkuuslukemissa. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Batillus – Concrete Sustain

Seventh Rule

84 Betoni on käytännöllistä, mutta Batilluksen siihen vertaaminen tuntuu arkiselta. Rammed earth on yhtä kestävä tekniikka. Vuosien maantietomu prässätään muuriksi, joka tulee seisomaan hievahtamatta tuhannen vuoden verran. (Joni Kling)

Video ei ole enää saatavilla

Girls Names – The New Life

Tough Love

84 Melko tuntemattoman Girls Namesin kolmas albumi on yksi vuoden timanttisimpia indierocklevyjä. Pohjoisirlantilaisyhtyeen tyylilaji on napakka, suoraviivainen ja luurankomainen postpunk The Curen ja Lotus Plazan ruuhkauttamassa tienristeyksessä. Kitaroilla on tilaa, instrumentaaliosuuksilla mittaa ja hoilotuksissa kuuluu kenenkäpäs muunkaan kuin Ian Curtisin kaiku. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

The Haxan Cloak – Excavation

Tri Angle

84 Haluaisitko haudata dubstepin multaan niin pitkäksi aikaa ja syvälle, että sen henki salpautuu ja pulssi hidastuu lähelle ruumista – ja lopulta kaivaa raadon takaisin ylös silkkaa ilkeyttäsi? Excavation on levysi. (Tapio Reinekoski)

Video ei ole enää saatavilla

Little Boots – Nocturnes

On Repeat

84 Brittiläisen elektropopartisti Victoria Heskethin eli Little Bootsin vuonna 2009 julkaistu debyyttialbumi oli epätasainen pettymys. Hesketh lunastaa yllättäen alku-uransa lupauksen täyteläisellä kakkoslevyllä, jonka sävellykset kantavat alusta loppuun. (Santtu Reinikainen)

Video ei ole enää saatavilla

Panssarijuna – Haistoin kerran näätää

Joteski Groteskii

85 Panssarijuna on neljän helsinkiläsen kylähullun muodostama traumablues-yhtye, jonka rähjäinen debyyttialbumi yhdistää muodon täydellisesti sisältöönsä. Pöytäviinan polttamat kappaleet mädäntyneestä ”honeysta”, Sörkan kurkosta tai näädän haistamisesta kuulostavat juuri niin päässäviiraavilta kuin pitääkin. (Joonas Kuisma)

Video ei ole enää saatavilla

Autre Ne Veut – Anxiety

Mexican Summer

86 Vinkulelusoul. Hyväksy hieman myhäillen, lainausmerkeissä, tai heittaa paatoksella. Heittaan lainausmerkeissä. Raivostuttavan överi suihkurunkkauslevy. Kiehtovan synteettinen kuin Bowien Young Americans. (Joni Kling)

Video ei ole enää saatavilla

Arttu Wiskari – Tappavan hiljainen rivarinpätkä

Warner

86Wiskarista on varkain kehittynyt kotimaisen musiikki-identiteetin éminence grise. Yhtä harmaa kuin velkaisen rivitalon tapetti. Koskettaa kaikessa depressiviisyydessään enemmän kuin yksikään anglofiili kitarapoppibändi. (Joni Kling)

Video ei ole enää saatavilla

Amor de Dias – The House at Sea

Merge

87 The Clientele on yksi 2000-luvun aliarvostetuimpia yhtyeitä. Alasdair MacLeanin sivuprojektin toinen albumi on vielä jotain sitäkin parempaa ja kuulostaa juuri siltä kuin läpikuultavan hauraan kitarapopin hallitsevan brittimuusikon ja espanjalaisen käsitetaiteilijan (Lupe Núñez-Fernández) yhteistyön voisi kuvitellakin kuulostavan: impressionistiselta, bossanovalla maustetulta ja kevyen kokeelliselta twee-jazzpopilta. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Local Natives – Hummingbird

Infectious Music

87 Jo debyytillään vakuuttanut kalifornialaisbändi pistää kakkosalbumillaan paremmaksi. Rauhalliset kappaleet kuten huumaava Ceilings ja yhtyeen hienoin biisi tähän asti, Colombia, nostavat Hummingbirdin alkuvuoden 2013 parhaiden levyjen joukkoon. (Visa Högmander)

Video ei ole enää saatavilla

James Blake – Overgrown

Polydor

88 Emosteppaajan erinomaisella kakkosalbumilla R&B- ja gospel-vaikutteet, vokaaliluupit, mies ja piano -herkistelyt ja myhkäilyhouse sulautuvat usvaisen harmoniseksi kokonaisuudeksi. (Ami Vuorinen)

Video ei ole enää saatavilla

Charles Bradley – Victim of Love

Daptone Records

93 Vuoden soul-albumi. Vaikka Victim of Love on vasta toinen albumi Charles Bradleylle, on hän jo nyt nousemassa laadustaan tunnetun Daptonen lippulaivaksi, ikiaikaisen soulin uudeksi kuninkaaksi. (Tuomo Yrttiaho)

Video ei ole enää saatavilla

Panssarijuna tunnustaa väriä ja uniformua.

Nuorgamin torilla viime vuoden Kuudennessa aistissa ”2000-luvun parhaan keikan” kaatosateessa soittanut Panssarijuna debytoi albumimitassa ja kuuluu ehdottomasti kaikkihuomisenbändien joukkoon. Kauan eläköön traumablues!

Kokoonpano:
Jussi Karmala – akustinen kitara, ukulele, banjo ja laulu
Matti Karmala – rummut ja laulu
Henrik Lindqvist – basso, huuliharppu ja laulu
Petteri Valtiala – sähkökitara, mandoliini ja laulu

Kysymyksiin on vastannut Jussi, ellei toisin mainita.

Perustettu, missä, miten?

”Panssarijuna perustettiin Tampereella 2003 Toralinnan talossa. Talon seinät ovat yhä luodinreikien täplittämät, sillä siellä käytiin veriset taistelut Suomen sisällissodassa. Joku kuollut kapinallinen kuiskasi korvaani: ’Panssarijuna’. Lausuin sen ääneen. Tunnistin itsessäni traumabluesin. Äänitimme kitaristi Simo Saukon ja rumpali Mikko Valon kanssa joukon äänekkäitä biisejä.

Panssarijuna muutti pian Helsinkiin, jossa veljeni Matti Karmala siirtyi rumpuihin soittamaan matkalaukkua, pyykkilautaa ja tykinhylsyä. Meille selvisi, että isoäitimme isoisä oli ollut sisällissodassa punaisten panssarijunan kiväärimies. Hän onnistui pakenemaan valkoisten kuolemantuomiota Yhdysvaltoihin sodan päätyttyä. Tajusimme kantavamme traumabluesia verenperintönä.

Kun lapsuuden naapurimme Henrik Lindqvist ja sielukas ystävämme Petteri Valtiala hyppäsivät kyytiin, loksahti Panssarijuna juuri oikealle raideleveydelle. Haistoin kerran näätää -LP syntyi kuin automaattikirjoituksella.”

Julkaisut:

Haistoin kerran näätää, LP, 2013 (Joteskii Groteskii)
Panssarijuna, 7″, 2011 (Joteskii Groteskii)
Cdr-julkaisuja vuosina 2004–2007.

Todennäköisimmin Panssarijuna…
…loksauttaa liveyleisönsä leuat aivan missä ja koska tahansa.

Epätodennäköisimmin Panssarijuna…
…nappaa leukojen takaisinsijoilleenrunnomisen sijaan tapahtuneesta kivan irtodetaljin tulevaan kappaleeseensa.

Levyhyllyssä Panssarijuna sijoittuu…
…osastoon Suomi-lo-fi.

Miksi Panssarijuna on hyvä?
Panssarijuna on hankkinut täysin syystä itselleen aseman myyttisen vahvana livebändinä, joka vie pikkuvahvistimien ja pyykkilautojen avulla bändin absurdein tekstein ryyditetyn kolinabluesin ja räminäfolkin jopa koomisen pateettisille tasoille. Livemaineen tuntien oli ihana huomata, että samaa järjetöntä energiaa ja energistä järjettömyyttä on tallentunut valtava määrä myös yhtyeen levylle.

Luonnehtikaa Panssarijunan musiikkia kolmella sanalla?
”Minulla on tupessa.”

Mitä levyä olette kuunnelleet eniten elämänne aikana?
”Led Zeppelin III:sta.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä levyä kuuntelette mieluiten, jos olette todella, todella humalassa?
Jussi: Incredible String Band – I Looked Up
Matti: Hector – Herra Mirandos
Henrik: Beach Boys – Pet Sounds 
Petteri: Earth – Pentastar: In the Style of Demons

Minkä kappaleen esitätte mieluiten karaokessa?
Jussi: ”Hank Williamsin Your Cheating Heart. Rakastan karaokea.”
Matti: ”Tapio Heinosen Julian Grimau. Eikä tarvitse edes pakottaa.”
Henrik: ”Olen aina halunnut laulaa George Michaelin Freedomin karaokessa.”
Petteri: ”Vangelis. Hyviksissä kurkkulaulan synatorvia.”

Mitkä ovat suosikkisäkeenne popmusiikissa?

”You took the part that once was my heart
so why not take all of me?”
All Of Me (1931)

Video ei ole enää saatavilla

Minkä klassikkokappaleen päälle et ole koskaan ymmärtänyt?
”Sonic Youthin tuotantoon en ole koskaan päässyt aidosti sisään.”

Mikä on ärsyttävin musiikistanne tehty tulkinta, jonka olette kuulleet?
”Neo-hipsterismi. Yhden kuulijan tulkinta Panssarijunan pikkuvahvistimista oli se, että ne edustavat neo-hipsterismiä. Totuus on kuitenkin raadollisempi: pikkuvahvareita ei tarvitse roudata autolla, joten koko yhtye voi keskittyä kisakunnon ylläpitoon.”

Mitkä kolme asiaa inspiroivat teitä tällä hetkellä?
”Orjuus, jälleensyntymä ja paholainen.”

Mitä artistia suosittelette todennäköisimmin kiinnostavalle tuttavuudelle?
”Oletkos kuullut laulua Tikkalan Masasta? Tietenkin RÄJÄYTTÄJÄT!”

Video ei ole enää saatavilla

Millaiset motiivit saavat ihmisen haistamaan näätää? Oletteko haistaneet näätää tai muita eläimiä?
”Kun haistoimme ensimmäisen kerran näätää, sen pistävä ja kiimainen tuoksu oli pökerryttävä. Äkkiä siihen kuitenkin tottui. Nyt ei osaisi enää elää ilman. Motiivista sen verran, että rukkasten ja lapasten kanssakin on joskus hankalaa, paljain käsin ei puhettakaan.”

Jos maailmanloppu saapuisi tunnin kuluttua, minkä albumin haluaisitte kuunnella läpi ennen sen saapumista? Entä haluaisitteko tehdä samalla jotain muuta?
”Willie Nelsonin Family Bible. Olen sellainen optimisti, että vaikka maailmanloppu tulisi tänään, varaisin bänditreenit huomiseksi.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä pidätte Eppu Normaalista?
”Pidin yhtyeestä yläasteella esitelmän. Opettaja kehui sitä. Eput on upea bändi. Odotan koko ajan, että he tekisivät vielä kantrilevyn.”