Owen Pallett, ba-rock’n’roll!

Tunteikkaalla, klassisen ja popin välineistöä pehmeästi hyödyntävällä ilmaisullaan kaunis kanadalainen viulisti nousee suurten pop-impressionistien joukkoon.

”’I am overrated,’ said the sculptress to the sea.
’I’ve been praised for all the ways the marble leaves the man,
And I was wrong to try and free him.’
And as for me, I am a vector, I am muscle, I am bone.
The sun upon my shoulders and the horse between my legs,
This is all I know.”

Michael James Owen Pallettina 7. syyskuuta 1979 Torontoon syntyneen, Final Fantasyna ja sittemmin Owen Pallettina tunnetun artistin innostus klassiseen musiikkiin on peruja hänen isänsä touhuista kirkkourkurina. Aikuisiällä tekemässään popmusiikissa Pallett lainailee tuosta maailmasta paljon.

Heartland (2010) on vähäeleinen mestariteos. Viululla ja looppipedaalilla ihmeellisiä äänikollaaseja loihtiva Pallett saa toki satunnaista apua muista muusikoista, olennaisimpana perkussionistista (joka on nykyään livekokoonpanon vakijäsen), mutta ytimessä on artisti, joka Final Fantasy -nimikkeestään luovuttuaan on löytänyt oman äänensä.

Ja se ääni on paljon enemmän kuin se, mitä Pallettista yhä jaksetaan mainita: että hän on soittanut viulua Arcade Firen ja Pet Shop Boysin kanssa. Tai että hän on intohimoinen pelinörtti (muttei ironisesti kuitenkaan listaa Final Fantasya kaikkien aikojen top 20:eensä). Tai että hän on homo. Ja Kanadasta – kuten olivat 2000-luvun lopussa kaikki muutkin.

Heartland yhdistyy luontevasti siihen barokkipopin aaltoon, joka oli vielä muutama vuosi sitten pinnalla. Antony And The Johnsonsin, Joanna Newsomin ja Patrick Wolfin kaltaisten muusikoiden lomasta Owen Pallett esiintyy edukseen olemalla pakahduttava, mutta vaipumatta kertaakaan paatokseen. Estetiikassa kuuluu Pet Shop Boysin vaikutus, suodatettuna popkaavoja kaihtavan minimalistisen äänimaiseman lävitse. Pallett on itse sanonut seksuaalisuutensa vaikuttavan hänen tekemäänsä musiikkiin, vaikka musiikki ei käsittelekään homoutta.

Lewis Takes Off His Shirt on Heartlandin majesteettisin kappale. Se on pullollaan jännittäviä, samaan aikaan herkkiä ja leikkisiä ääniä, joiden kierteisenä vierivän lankakerän keskeltä Pallett kuiskii impressionistisia säkeitä tukahduttavasta preeriakesästä, ratsaille astumisesta ja luomistyötään aprikoivasta kuvanveistäjästä.

Jousen varominen Owen Pallettin keikalla Kaffíbarínnissa ei ollut vitsi. (Kuva: Oskari Onninen)

Itse assosioin kappaleen yhteen, viisi minuuttia kestäneeseen täydellisen onnen hetkeen. Se oli Reykjavikissa lokakuussa 2011. Kaffibarinn-nimiseen, kolmisenkymmentä henkeä vetävään kahvilaan oli ahtautunut vähintään kolminkertainen määrä ihmisiä. Owen Pallett soitti baaritiskin edessä täysimittaisen keikan, yleisön keskellä. Viulu tökki rintaani, jousta piti väistellä.

Viimeisenä soitetun Lewis Takes Off His Shirtin aikana otin alleni yksisarvisen islanninhevosen ja karautin taivaisiin. Jostain hyisen Atlantin yltä näin kaikki rakastamani ihmiset, kaikki ihmiset, joita olin joskus rakastanut, ja kaikki, joita tulisin vielä rakastamaan. Yksi, johon rakastuin viimeistään tuolla hetkellä, huusi mikrofoniinsa ”I’m never gonna give it to you” tietäen, että hän kyllä tulisi antamaan. Sitä. Minulle.

Niin: Owen, en tiedä, koska tulet taas Suomeen. Flow’n ja Tavastian konserteistasi on jo pitkä tovi. Ehkä uuden, tämän vuoden syksylle ajoitetun In Conflict -albumisi myötä? Oli miten oli, täällä minä odotan. Olen jatkanut viulutuntejakin. Mitäs siihen sanot?

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

Owen Pallettilta / Final Fantasylta äänestettiin myös kappaletta Took You Two Years to Win My Heart.

Owen Pallett haluaa olla dungeon masterisi.

Aluksi olin vähän epäluuloinen: Owen Pallettin nerous ei näin hitaammalle välttämättä aukea pelkällä levyltä kuuntelulla. Mutta jos altistui todistamaan miestä livenä, oli mahdoton olla lankeamatta loitsun uhriksi.

Pallett hallitsee täydellisesti muiden muassa Bad Seedsistä tutun Blixa Bargeldin nykyään suosiman kokeellisen musiikin tekniikan, jossa soittaja nauhoittaa pätkän omaa luritteluaan, laittaa tämän soimaan uudelleen ja uudelleen, soittaa lisää luupin päälle, nauhoittaa uuden pätkän, ja niin edelleen, kunnes yhdellä ihmisäänellä, kitaralla tai Pallettin tapauksessa viululla on luotu kokonainen orkesteri.

Temppu on vaikuttaa yksinkertaiselta, mutta on ällistyttävän vangitseva, jos sen hallitsee. Ja Pallett hallitsee, paremmin kuin kukaan.

Video ei ole enää saatavilla

Mutta Pallett on enemmän kuin yhden tempun taikuri. Pallett on nörttiyden suuri veisu, mies jonka levyltä löytyy kappale Adventure.exe, joka samaan aikaan tekee kunniaa muinaiselle seikkailupelien genrelle, koko unohdetun lajin ensimmäiselle pelille, ja ikivanhalle PC-tietokoneiden tiedostojärjestelmälle. Tunnetuimman projektinsa, Final Fantasyn, nimenkin hän lainasi suositulta japanilaiselta roolipelisarjalta.

Kuin roolipelin pelinjohtaja – dungeon master – värvää Owen Pallett kuulijan vieraaksi omaan taianomaiseen maailmaansa. Mutta muskelibarbaarien ja vähäpukeisten naisten sijaan Pallettin fantasiamaailma on mutkikkaampi, omalla kierolla tavallaan todenmukaisempi.

Erään kappaleen päähenkilön roolin vetää nuorukainen, joka polttaa kulmakarvansa manattuaan esiin tulisen hevosen, minkä jälkeen yöhaltijarakastaja opettaa tämän juomaan shampanjaa, eikä pian edes muotipiirien suosikkipoika Hedi Slimane riitä tyydyttämään kertojan tarpeita. Rauhallista kylää ilmeisesti uhkaavat luksusasuntoja kaavailevat grynderit. Tai jotain sinne päin.

Tietysti kaikki tämä kuulosta melko päättömältä. Mutta hyvän tarinankertojan taidonnäyte onkin harhauttaa kuulija mielikuvitusmaailmaansa, oli se kuinka järjetön tahansa. Temppu on haasteellinen, ja jokaisella kertojalla on omat, tarkoin vahdatut ässät hihassaan. James Cameron turvautuu massiivisiin dollarivarantoihin ja Hollywoodin huikeimpiin efektimiehiin, mutta Pallett pärjää viululla ja efektipedaalilla.

Loppujen lopuksi kappaleet kertovat yleensä parisuhteista. Tämä on hyvän tarinankertojan toinen tunnusmerkki: olipa tarina kuinka outo tahansa, kertoo se oikeastaan jokaisesta meistä, arkipäiväisestä elämästä. Ja mikäpä voisi olla osuvampi ympäristö teinipojan haparoivan sukupuolisuuden tutkailuun kuin varhaisten fantasiapelien naiivin seksuaalinen maailma?

Takavuosien roolipelien maailmaan kuuluivat myös melko yksiulotteisen moraaliset roolit: näillä mittareilla Pallett on aina ollut hyvien puolella. Jos hän onkin lainaillut melodioita muun muassa Super Mario Bros -peleistä, on miehellä itsellään ollut poikkeuksellisen huono tuuri kappaleidensa tekijänoikeuksien kunnioittamisen suhteen. Biisejä ovat ”lainailleet” varsin epäselvin ehdoin muun muassa teleoperaattori Orange ja Wiener Stadtwerke.

Sankarimme sen sijaan lahjoitti Orangelta lopulta saamansa rahat Lääkärit ilman rajoja -järjestölle ja kuumotteli Stadtwerken kustantamaan omat festivaalinsa. Niin ikään He Poos Cloudsin tuottamat palkintorahat mies käytti nousevien bändien tukemiseen.

Niin, ja kai sekin pitää mainita, että Pallett hoitelee viuluja Arcade Firen ja noin tuhannen muun suosikkibändin levyillä.

Video ei ole enää saatavilla