Viljakainen ja Kaukolampi, alkuperäiset Opel-äpärät. (Kuva: Tomi Palsa)

On vaikea uskoa että Op:l Bastardsin Scorpius ilmestyi sinkkuna jo vuonna 2000. Kappale kuulostaa edelleen tuoreelta kuin vastakuoriutuneen skorpioninpoikasen verenhimoinen kirkaisu.

”Scorpius!”

Perusfaktat aluksi. Op:l Bastardsin perustivat konemusiikin arkkivelho Timo Kaukolampi ja kulttuurin moniottelija Vilunki 3000. Myöhemmin joukkoa liittyi täydentämään Tuomo Puranen. Yhtyeen superklassikkoalbumi on The Job vuodelta 2001, jolta Scorpius monen muun helmen ohella löytyy.

Scorpius on elektronista poppia, joka hullaantuu välineistään. Syntetisaattorien jännät vinkaisut ja biitin sähköinen junnaus piiskaavat kappaleen outoon grooveen. Kappaleessa aistii sielunsukua muun muassa Suicidelle, mutta samalla se kiitää hellittämättä eteenpäin aivan omilla taajuuksillaan.

Biisissä on jotain salaperäistä, jopa hitusen pahaenteistä. Ontuvilla ötökkävertauksilla jatkaakseni, Scorpius on kuin tarantellan tanssiinkutsu: kenties myrkyllinen, mutta vastustamaton. Se pakottaa liikkumaan.

Juuri tästä biisissä on kyse. Turha lässyttää taustatietoja tai yrittää kuvailla kappaletta, joka on parasta kokea tanssimalla.

Oikealla Tuomo Puranen, kolmas bastardi. (Kuva: Tomi Palsa)

Minulle Scorpius merkitsee seuraavia asioita.

Ollaan parikymppisiä. Meitä on kolme, neljä jannua. Nuoria ja ehkä suhteellisen kauniitakin. On perjantai-ilta. Ilmetään pohjia jonkun poikamiesboksissa. Suuntana on kaupungin yö, vielä täynnä jännitystä ja mahdollisuuksia. Tyttöjäkin. Kukaties suuntana on Kerma, Soda, Uudenmaankatu, mitä noita silloin oli. Erottajakin kelpaa.

Scorpius soi. Jalka polkee tahtia. Joku tekee tanssiliikkeen.

On kulunut muutama vuosi. Olen muuttanut uuteen kämppään, Krunassa tai Töölössä. Virittelen äänentoistoa. Siihen aikaan purin muuttokuormasta aina ensimmäisenä levysoittimen.

Asettelen Scorpiuksen levylautaselle ja otan pari tanssiaskelta muuttolaatikoiden keskellä. Olo on heti kotoisampi.

Makaan riippumatossa jokilaivalla keskellä Amazonia. En ole nähnyt Suomea lähes vuoteen. Yllättävä koti-ikävä iskee. Ennen kaikkea kaipaan ystäviäni. Soitan Scorpiuksen iPodista. Yritän heilutella riippumattoa biitin tahtiin. Muodostan biisin sähköisen noitarummun avulla telepaattisen yhteyden kotimaahan.

Ystäväni synttärit ja omat valmistujaiseni Kuvataideakatemian edesmenneessä salakapakassa. Kesäinen sunnuntai-ilta. Olen railakkaalta mökkiviikonlopulta palattuani väsynyt, joskin onnellinen. Tilanne on silti haastava: miten jaksaa vielä yksi yö? Laitan Scorpiuksen levylautaselle. Juhlatila leimahtaa ja tanssimme pitkälle maanantaiaamuun.

Pidämme toisen ystäväni kanssa yhteisiä kolmekymppissynttäreitä edesmenneessä Nollassa. Tupa on täynnä, etupäässä ystäväni vieraita. Kun pääsen dj-vuoroon, asettelen ensitöikseni nyt jo monissa juhlissa naarmutetun vinyylin lautaselle. Ja kun Scorpius soi, olen taas nuori ja kaunis, ainakin oman pääni sisällä.

2000-luku oli hyvää aikaa kotimaisessa sähköisessä tanssimusiikissa. Vuosikymmenen aikana kuultiin monta hienoa kappaletta, monelta hienolta artistilta. Mutta minulle se kaikkein rakkain on Scorpius. Jos hieman kömpelöt tanssiliikkeeni olisi vuosien varrella jotenkin voitu valjastaa energiaksi, olisi Op:l Bastards tehnyt tarpeettomaksi ainakin yhden ydinvoimalan.

Video ei ole enää saatavilla

SAMAAN AIKAAN MAAILMALLA

IT-kupla paisui maksimiinsa.

Rättö (kuvassa) ja Lehtisalo esiintyivät viidessä ensimmäisessä Monsters of Popissa, mutta eivät ole tällä kertaa mukana. Kuva: Jukka Tarvonen.

Kaikkien aikojen kuudes Monsters of Pop käynnistyy tänään Tampereen Klubilla ja Telakalla. Nuorgam sukelsi kolmipäiväisen klubifestivaalin historiaan ja muisteli menneitä festivaalin tuottajan Antti Hietalan kanssa. Kokosimme myös mykistävän soittolistan, jolla kuullaan seitsemääkymmentäkuutta MoPissa vuosien varrella esiintynyttä artistia!

Linkki soittolistaan tästä.

2006: Liekin kuumuudessa

Risto Ylihärsilä ja Joose Keskitalo, poikarakkautta. Kuva: Tomi Palsa.

Ensimmäinen Monsters of Pop järjestettiin elokuun alussa Kauppakadun Yo-talolla ja Pub Artturissa. Torstaina 10. elokuuta Jukka Salmisen Tapes-soolokeikka käynnisti festivaalin, jonka päätti lauantai-iltana Boys of Scandinavia. Ensimmäisen ”mopin” erikoisuus oli Risto Ylihärsilän ja Joose Keskitalon yhteiskeikka lauantaina Artturissa.

Antti Hietala: ”Eka kerta on aina eka kerta. Kaikilla oli ihanaa, kaikki oli helppoa. Yo-talon hevosenkengässä mitattiin Liekin keikan aikana lämpötilaksi 45 astetta.”

2007: Revi siitä!

Martin Rev, hämmentäjä aviaattoreissaan. Kuva: Tomi Palsa.

Toisena vuotenaan Monsters of Pop laajeni myös Ravintola Laternaan. Sinne esiintymään kiinnitetty Paavoharju peruutti viime hetkellä keikkansa, jolloin yhtyettä tuuraamaan hälytettiin ensimmäisessäkin Monsters of Popissa hurmannut Rättö ja Lehtisalo. Samalla käynnistyi perinne, joka katkeaa vasta tänä vuonna, kun Porin mahladuo ei ensimmäistä kertaa kuulu festivaalin ohjelmaan. Toinen seikka, josta vuoden 2007 MoP muistetaan, on newyorkilaisen Suicide-yhtyeen legendaarinen Martin Rev, jonka lauantainen keikka Yo-talolla niin sanotusti jakoi mielipiteet.

AH: ”Toisessa MOPissa nähtiin kaksi keikkaa, joita en tule unohtamaan ikinä: Studio oli täydellinen, Martin Rev taas, sanotaanko, ’haastava’. Revin performanssin ehdottomuus oli suurelle osalle yleisöä ehkä liian anarkistista, itse nautin kuitenkin suuresti. Studion MOP-keikka jää muuten historiankirjoihin yhtyeen toiseksi viimeisenä live-esiintymisenä.”

2008: Ruotsalainen sukellus

Venäläinen Everything Is Made in China ei ryssinyt vuoden 2008 MoP-esiintymistään. (Anteeksi.) Kuva: Antti Hietala.

Kolmantena vuotenaan Monsters of Pop muutti Tampereen länsipuolelta itään, kun Klubi ja Telakka ottivat Yo-talon, Artturin ja Laternan paikat festivaalin esiintymisareenoina. Ruotsalaisen Familjenin huipentamana viikonloppuna kuultiin Monsters of Popin ensimmäistä venäläistä esiintyjää, kun postrockyhtye Everything Is Made in China myrskysi torstaina Klubilla.

AH: ”Kolmantena vuotena kaikki meni mahtavasti, kiitos osittain vaihdon Tullikamarin ympäristöön. Mieleen jäi Familjenin nokkamiehen stagedaivaus. Valitettavaa oli, ettei kukaan uskaltanut ottaa kaksmetristä svedua kiinni. Jos tarkkaan katsoo, niin Klubin tanssilattialta löytyy edelleen se monttu, jonka Johanin kallo sai aikaan.”

2009: Viime hetken peruutus

Op:l Bastards ja eeppinen voitto. Kuva: Sakari Karipuro.

Neljännen Monsters of Popin pääesiintyjinä kuultiin keikkalavoille palannutta Op:l Bastardsia. The New Wine puolestaan laajensi festivaalin kansainvälistä tarjontaa Norjan suuntaan. Vuoden erikoisuus oli Ville Leinosen ja Pekko Käpin keikka, jonka ohjelmisto muodostui kuopatun Office Building -yhtyeen kappaleista.

AH: ”Tästä vuodesta on jäänyt päällimäisenä mieleen Those Dancing Daysin viime hetken peruutus ja sen aiheuttama harmitus. Samoin Name The Petin stokispintaliitäjien viinanhimo.”

2010: Svedu ei sylje lasiin

Ranskalainen Danger näyttää kreisibailauksen mallia. Kuva: Sakari Karipuro.

MoPin kansainvälistyminen jatkui, kun esiintyjien kotimaihin lisättiin Suomen, Ruotsin, Yhdysvaltojen, Venäjän ja Norjan seuraan Uusi-Seelanti (The Ruby Suns) ja Ranska (Danger). Festivaalin poikkitaiteellista tarjontaa edustivat Elokuvateatteri Niagarassa esitetty Sub Pop -levy-yhtiön musiikkivideoretrospektiivi ja Telakan kakkoskerroksessa järjestetty Poppimonsterit-lastentapahtuma.

AH: ”Itselle tärkeä vuosi siinä, että saatiin kaksi omaa suosikkia, Danger ja
Ikons, keikalle. Ikonsien viinanhimo oli myös omalla tasollaan. The Ruby Sunsin pojat tulivat keikkansa jälkeen kainosti kysymään että ’saisimmeko joitain alkoholijuomia takahuoneeseen’. Kävi ilmi, että svedupetterit olivat juoneet heidänkin raideriviinat.”

2011: The Rollstons lusii

Kolmannen kerran Monsters of Popissa esiintyvän The Rollstonsin tyylinäyte vuodelta 2007. Kuva: Ilkka Valpasvuo.

Ei Rättöä ja Lehtisaloa, mutta sentään Regina ja The Rollstons, joille Monsters of Pop on historian kolmas. Yhtyeistä jälkimmäinen vastaa toisesta festivaalin erikoisherkusta ja esittää kokonaisuudessaan myyttisen Doing Time -cd-r-albuminsa kymmenen vuoden takaa. Toinen spesiaalikeikka on kerran aikaisemminkin MoPissa nähdyn Jessen ja Jimi Tenorin yhteisesiintyminen. Kuudennessa Monsters of Popissa musisoivat myös muun muassa norjalainen kosmisen discon mestari Lindstrom, ruotsalaiset popsuosikit JJ ja Lo-Fi-Fnk sekä kotimaiset Siinai, Huoratron ja Big Wave Riders.

Monsters of Pop 2006–2011

1. Tapes – Eightythree
2. Ville Leinonen & Valumo – Valumo [live]
3. Magenta Skycode – Go Outside
4. Samae Koskinen – Hän asuu näillä kulmilla
5. Liekki – Päijänne
6. Risto – Pupu Tupuna
7. Joose Keskitalo – Pimeydestä pimeyttä vastaan
8. Custom Drummer – Luxus
9. Tv-Resistori – Serkut rakastaa paremmin
10. Le Sport – Tell No One About Tonight
11. I Was a Teenage Satan Worshipper – Botox Zombies
12. Regina – Minua ollaan vastassa
13. Most Valuable Players – Stockholm Doesn’t Belong to Me
14. Boys of Scandinavia – Why Do You Love Me
15. Pintandwefall – John the Seahorse
16. Don’t Be a Stranger – Perfect Problem
17. Sister Flo – White Noise
18. The Rollstons – Notorious
19. Anssi 8000 – Squirrel Song
20. K-X-P – Mehu Moments
21. Plain Ride – One More Round
22. Studio – Self Service
23. The Micragirls – Queen of the Cavemen
24. Martin Rev – In Your Arms
25. Aksu – Ei sen niin oo väliä
26. Cats On Fire – Higher Grounds
27. Viola – Lovelights
28. Pluxus – Transient
29. Eleanoora Rosenholm – Kodinrakennusohjeet
30. Aavikko – Futer City
31. Islaja – Sydänten ahmija
32. Kastor – Melody I Hear in Your Heartbeat
33. Kiki Pau – Poses
34. Goodnight Monsters – First One on the Beach
35. Everything Is Made in China – Sleepwalking
36. Familjen – Det snurrar i min skalle
37. Puumaja – Kesä voi mennä pieleen
38. Office Building – Eyes on the Road
39. Kiila – Kevätlaulu
40. Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen Bändi – Käpytemppeli
41. Manna – Holy Dirty Game
42. Vuk – Rukous
43. Zebra & Snake – Big Bad Drummer
44. Nottee – Don’t Waste Your Light On Me
45. Name The Pet – Falling
46. The New Wine – Bridge
47. Op:l Bastards – Spraybeat [Eagle Mix]
48. Murmansk – Sweet Trio
49. Ikons – Imperiet
50. The Ruby Suns – Cranberry
51. Cosmobile – Curtain
52. Francis – Eternal Souls
53. Them Bird Things – Like a Fire
54. The Baddies – Battleships
55. Bye Bye Bicycle – Navigation
56. Burning Hearts – Into the Wilderness
57. Shine 2009 – New Rules
58. Jaakko Eino Kalevi – Flexible Heart
59. Ka So Re – Petite
60. Villa Nah – Running On
61. Danger – 11h30
62. On Volcano – The Explorer
63. NT´s White Trash – You & Me
64. JJ – Let Go
65. Delay Trees – Cold
66. Britta Persson – Toast to M
67. The Valkyrians – Disorder
68. Lo-Fi-Fnk – Boom
69. Siinai – Munich 1972
70. Nightsatan – Four Eyed Cyclops
71. Bright Shades – Sightseeing
72. Jesse – Odotin ihmettä
73. Jimi Tenor – Barcelona Sunrise
74. Lindstrøm – Where You Go I Go Too
75. Huoratron – $$ Troopers
76. Rico Tubbs – Hip Rave Anthem

Linkki soittolistaan tästä.

Monsters of Pop Tampereen Klubilla, Telakalla ja Ravintola 931:ssä 22.–24. elokuuta. Muista myös lauantaina 24.8. Klubilla klo 11–14 järjestettävä darrashoegaze-tapahtuma Aamiaisklubi <3 Monsters Of Pop <3 NRGM!, jossa ravitsevaa buffet-aamiaista säestävät mainiot Nuorgam-dj:t OO))) & Astro-Sofia! www.monstersofpop.net

Kaukolampi ja Vilunki, aika velikultia. Kuva: Tomi Palsa.

Muusikon nerouden ylistäminen on helppoa, kun muusikko tarjoaa kyllin yksiulotteisen kuvan itsestään, mahdollistaen yhtä yksipuolista vuodatusta siitä miten tärkeää musiikkia artisti on urallaan tehnyt.

Timo Kaukolampi ei kuitenkaan päästä kirjoittajaa helpolla. Vaikka miehen uralla ja tekemisissä on selkeä punainen lanka, tekee hänen tuotantonsa moniulotteisuus ja lahjakkuutensa laaja-alaisuus vaikeaksi löytää oikeaa lähestymiskulmaa kirjoittamiseen.

Kirjoittaako Huggin’ Waynen ja Larry and The Lefthandedin riveissä kotimaisen indie- ja autotalliestetiikan kehittymisestä täysin omaan suuntaansa 1990-luvulla avittaneesta Timo Kaukolammesta, Op:l Bastardsin kanssa Berliinin ja Suomen musiikillista välimatkaa lyhentäneestä Timo Kaukolammesta vai Annien pop-hittien taustalla hääräävästä tuottaja-Kaukolammesta? Puhumattakaan miehen muista touhuiluista, kuten K-X-P:stä, DJ-hommista tai Radio Helsingin ohjelmavirran hämmentävimpään päähän sijoittuvasta 120 minuuttia -ohjelmasta.

Video ei ole enää saatavilla

Kaukolammen hienoin puoli on se, miten 40-vuotias mies voi yhä suhtautua musiikkiin kuin seikkailuun. Jokainen analogisyntetisaattorin pöräyttämä ääni tuntuu aiheuttavan miehessä yhä saman herkullisen hämmennyksen ja himon venyttää rajoja kuin ensimmäistä kertaa vehkeitä räplätessä (kaksimieliset hiljaa siellä takarivissä).

Timo Kaukolampi "heittäytyy". Kuva: Tommi Forsström.

Vaikka Timo Kaukolampi onkin vuosia musiikin marginaaleihin raapustelun jälkeen siirtynyt myös valtavirtamusiikin pariin, hänen leimallinen musiikillinen seikkailunhalunsa ei voi olla puskematta läpi. Oli kyseessä sitten hypnoottisesti sykkivä K-X-P-eepos tai diskojen tanssilattiat täyttävä Annie-sinkku, Kaukolammen tapa heittäytyä juttuunsa on vertaansa vailla.

Timo Kaukolammen ihanan hämmentävään maailmaan voi kurkistaa myös Sami Sänpäkkilän hienon Day in the Mouth -minidokumentin avulla.

Video ei ole enää saatavilla