"Ota ohvia", Keith Morris (toinen oikealta) kehottaa.

Black Flagin alkuperäinen laulaja ja Circle Jerksin perustaja Keith Morris (s. 1955) on perinteikkään jenkki-hardcoren kävelevä toteemipaalu. Vuonna 2010 hän perusti OFF!-yhtyeen, jossa Morrisin lisäksi kohkaa muun muassa Redd Krossista, Burning Bridesista ja Rocket from the Cryptistä tuttuja ukkoja. Kun Vice päätti niputtaa bändin neljän ensimmäistä ep:tä First Four EPs -kokoelmaksi, jotain tapahtui: yhtäkkiä keski-ikäiset punkkarinrämät keikkuivat lähes kaikkien muodikkaiden musiikkilehtien ja -sivustojen suurimmissa otsikoissa.

Bändi julkaisee tänä keväänä ensimmäisen varsinaisen albuminsa ja saapuu sen myötä kesäkuussa myös Provinssirockiin. Morris puhuu suunsa puhtaaksi Oasiksesta ja Vampire Weekendistä, mutta laulaisi karaokessa silti Joni Mitchelliä.

Mitä kappaletta olet kuunnellut eniten elämäsi aikana?

”Ei ole mitään tiettyä kappaletta, jota olisin kuunnellut ympäri ja ympäri, mutta kun ostin Chuck Berryn tupla-abumin Chuck Berry’s Golden Decade, levyn nelospuoli ei poistunut levylautaseltani kolmeen kuukauteen… Jokainen kitaristi joka soittaa rockmusiikkia vahvistimen läpi, palvoo salaa Chuck Berryn alttaria. Ilman herra Berryä ei olisi Rolling Stonesia, Hellacoptersia, Beach Boysia, New York Dollsia, AC/DC:tä, Beatlesia, Kinksiä, Turbonegroa, Social Distortionia, Who’ta, Aerosmithiä, Circle Jerksiä, MC5:ia tai sellaisia biisejä kuin Roll Over Beethoven, Johnny B. Goode, Round and Round tai Reelin’ and Rockin’!”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä klassikkokappaletta et ole koskaan oikein ymmärtänyt?

”Varmaan mitään Ludwig Van Beethovenin tai muiden vastaavien tekeleitä…”

Mitkä ovat suosikkisäkeesi popmusiikissa?

”I’m a street walking cheetah with a heart full of napalm
I’m the runaway son of the nuclear A-Bomb”
(Iggy & The Stooges – Search and Destroy)

“Iggy & The Stoogesia parhaimmillaan! Ihan uskomattoman sekopäiset sanat komppaavat yhtä parhaista rock-riffeistä, jonka ihminen on maan päällä eläessään luonut! Iggyn mielipuolinen laulanta yhdessä James Williamsonin vänkyröiden kitaratyylittelyjen kanssa iskee kuulijaa mahaan ja naamaan! ”

Video ei ole enää saatavilla

Minkä kappaleen laulat todennäköisimmin karaokebaarissa?

”Joni Mitchellin Both Sides Now’n, joka on todella nössö folk-biisi. Omassa himmeästi valaistussa baariskenaariossani haluaisin ihmisten heittelevän minua puolityhjillä pulloilla tai laseilla ja juoksevan kilpaa uloskäynneille! Se muistuttaisi evakuointikohtausta!”

Video ei ole enää saatavilla

Mikä kiertämisessä on muuttunut verrattuna urasi alkuaikoihin?

”Nykyään se on vähän vähemmän stressaavaa. Olen tehnyt sitä niin paljon, että siitä on tullut minulle kuin toinen luonto, osa sieluani ja psyykettäni. Jos soittaa musiikkia, rundaaminen kuuluu asiaan, enkä tunne oloani täysin kotoisaksi matkustellessani, jos siihen ei jollain tavalla liity kovaäänisen musiikin esittäminen. Koska olemme sen ikäisiä kuin olemme ja bändin kollektiivinen CV on mikä se on, pääsemme lentämään moniin paikkoihin. Enkä tarkoita, että olisimme niin tärkeitä tai rikkaita, että meillä olisi rahaa omaan suihkukoneeseen, mutta saamme paljon kutsuja tulla soittamaan erilaisille festivaaleille ja juhliin ja niin edelleen – ja se meinaa viikonloppureissuja! Bändin muut jätkät ovat isiä, joten heidän täytyy hengailla perheidensä kanssa. Vittu tätä elämää ja paikkoja, joihin se meidät vie!”

Mitä sanoisit 18-vuotiaalle Keith Morrisille, jos tapaisit hänet nyt?

”Kysyisin häneltä: ’Mitä helvettiä oikein ajattelit?’ No, oikeastaan söisimme lounasta Hermosa Beachin Strand-kadun Mermaid-ravintolassa ja jauhaisimme skeidaa parin kypsän juustopurilaisen ja jääteen säestyksellä. Keskustelumme pyörisi kuuntelemamme musiikin, lukemiemme kirjojen ja lehtien sekä meitä kiinnostavien elokuvien ympärillä.”

Kenen muusikon kuolema on viimeksi koskettanut sinua syvästi?

”Kun tulee vanhaksi, suru-uutisia jonkun kuolemasta tulee jatkuvasti: jonkun tutun, tutun tutun tai jonkun, jonka musiikkia on kuunnellut. Se kuuluu pelin henkeen. Jim Marshall poistui juuri keskuudestamme, ja hän on pääaisallinen syypää kuulovaurioihini, kuten tähän ampiaispesän ininään korvieni välissä! Tämä äijä loi ’Marshallin pinon’, jonka läpi jokainen kitaraa roikottava rokkijätkä tuuttaa ääntä tai ainakin toivoisi niin tekevänsä. Uskomattoman pitkä lista mahtavia tyyppejä on vaihtanut kerrosta: Lux Interior, Stiv Bators, Jeffrey Lee Pierce, Arthur ”Killer” Kane, Rob Graves, Black Randy, Randy ”Biscuits” Turner, Nip Driversin laulaja Mike, Warzonen Ray, Circle Jerksin alkuperäinen basisti Roger Rogerson, Darby Crash, Red Scaren Bobbi Brat, Kickboy Face (Catholic Disciplinen laulaja ja Slash-lehden perustaja), Social Distortionin Dennis Dannell, Bagsin Craig Lee ja kymmeniä muita… R.I.P.”

Kenen edesmenneen artistin tai hajonneen yhtyeen olisit halunnut nähdä livenä?

”Tämä kysymys on aivan liian helppo. Joko Jimi Hendrix Experiencen, Beatlesin, Johnny Cashin tai Rolling Stonesin Brian Jonesin kanssa.”

Mikä artisti tai yhtye tekee maailman tärkeintä musiikkia juuri nyt? Kun kysyimme samaa asiaa Henry Rollinsilta, hän sanoi, ettei pidä muusikoita tärkeinä ihmisinä – hän saattaa toki pitää heidän tekemästään musiikista, mutta ajatus ”tärkestä musiikista” oli hänestä ”huvittava”.

”No, en ole Henryn kanssa samaa mieltä siitä, etteikö musiikki voisi olla tärkeää. Uskon, että myös elokuva tai kirja voi olla tärkeä. Mikä ikinä jotakuta inspiroi! Oma valintani musiikilliseksi inspiraatioksi on jätkä nimeltä Robert Pollard, joka musisoi, tai on musisoinut, yhtyeissä kuten Guided By Voices, Boston Spaceships, Circus Devils ja Airport 5, muutamia mainitakseni. Luulen, että hänen paras levynsä on Guided By Voicesin Bee Thousand!”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä olet mieltä näistä kahdesta nuoresta suomalaisesta bändistä, Ydinperheestä ja The Splitsistä?

”Erittäin brutaalia, metallista ja aggrea! Pidän tällaisesta musiikista livenä, kun vartalot lentelevät ja hikiset ihmiset hiertyvät toisiaan vasten. Ydinperheen kuunteleminen stereoista kotona ei tee oikeutta sille, mitä he soittavat. Tätä täytyisi olla todistamassa pimeässä huoneessa paljon kovemmalla volyymilla katkenneiden kielten, revenneiden rumpukalvojen ja kosteutta tihkuvien seinien keskellä!

Diggaan The Splitsin raakaa garagemeininkiä, jossa yritetään melkein laulaa. Kitaroissa on myös kevyttä industrial-vibaa. Tämän kun heittäisi lomalla levysoittimeen, saisi varmasti sukulaisetkin tanssimaan. Kuultostaa, että tällä voisi saada bileet aikaan! Black Lipsin ja Davila 666:n ystäville… YEEEEEOOOOOOW!!!”

Mikä on ärsyttävin musiikistasi tehty tulkinta, johon olet törmännyt?

”Minua, kuten joitain muitakin kollegojani, on syytetty valkoisen rodun ylivallan kannattajiksi Black Flagin White Minority -kappaleen takia. Mutta biisi perustui [kitaristi] Greg Ginnin sarkastiseen komenttiin vietettäessämme kaunista kesäpäivää rannalla! Circle Jerksiä taas pidettiin uskonnon, Yhdysvaltojen hallituksen ja armeijan ulkomailla kylvämän tuhon kannattajana. Ei pidä paikkaansa!”

Video ei ole enää saatavilla

Minkä levyn ostit viimeksi?

”Liian monta! Disappearsin Pre Languagen, Status Quon Piledriverin, Rory Gallagherin Irish Tour ’74:n, The Menin Leave Homen, Mazzy Starin She Hangs Brightlyn, Xray Eyeballsin Splendor or Squalorin, Golden Trianglen uusimman, The Humpersin Euphoria, Confusion, Anger and Remorsen, A Place to Bury Strangersin Onwards to the Wallin, Alice Coltranen Journey to Satchidandan, Mark Laneganin Blues Funeralin, Peter Casen The Case Filesin, Samuel Prodyn levyn sekä Earthlessin Sonic Prayer Jamin… siinä muutama uusi levy.”

Mitkä kolme asiaa inspiroivat sinua tällä hetkellä?

”Minua inspiroi maani poliittinen tilanne: se, kuinka samanlaisia poliitikkomme ovat, ja kuinka kansa nielee purematta kaikki valheet. 1. republikaanit, 2. demokraatit, 3. sitoutumattomat!”

Kuka tai mikä on ehdottomasti yliarvostettua?

”Oasis! Heillä on viisi huippubiisiä, loput kelpaavat korkeintaan viisivuotiaiden muksujen synttäreille tai tytöille, jotka ovat vetäneet liikaa viinaa tai huonoja huumeita. Animal Collective on livenä oikein hauska tapaus, mutta heidän levynsä ovat hieman kiharaisia. Vampire Weekend taas on lähinnä ylimitoitettu versio mahdollisimman keskinkertaisesta Paul Simonin ’katsokaa minua, kun soitan musiikkia Afrikasta’ -vaiheen albumista. Kun olin V2 Recordsin A&R-poikana, minut lähetettiin katsastamaan heidän keikkansa – tämä oli ennen kuin heillä oli levytyssopimusta. Menin ja tein mitä yleensäkin teen uuden bändin keikalla: annan kolme biisiä aikaa näyttää toimiiko homma, ja jos ei, painun ulos niin nopeasti kuin pystyn!”

Mikä on edellinen todella hyvä biisi, jonka olet kuullut?

“Mark Laneganin Phantasmagoria Blues, joka on Blues Funeral -levyn c-puolen ensimmäinen biisi. Ystäväni Martyne Lenoble (mm. Porno for Pyros) soittaa siinä bassoa. Tämä on niitä biisejä, jotka uivat ihon alle kolmen tai neljän kuuntelun jälkeen.”

Video ei ole enää saatavilla

Suosittele levyä Yhdysvaltain tulevien presidentinvaalien republikaaniehdokkaalle, Mitt Romneylle.

”Mitä tahansa Motörheadilta ajalta, jolloin Vic Malle tuotti heidän levynsä. Vic Malle oli Shel Talmyn teknikkona silloin, kun tämä tuotti levyjä Kinksille ja The Wholle, erityismainintana The Who Live at Leeds Stooges-kitaristi James Williamsonin kanssa… Raw Power! Tai mitä tahansa MC5:lta!”

OFF! Provinssirockissa lauantaina 16. kesäkuuta.

Video ei ole enää saatavilla

"Älä huio, ota OFF!

Tätä pitkäsoittoa olen odottanut. Bändin neljän ep:n ja parinkymmenen minuutin kokoelma perinnetietoista ja rivakasti svengaavaa jenkki-hardcorea oli loppuvuoden 2010 parhainta parhautta. Ehkä kohtuuttominkin odotuksin pistin uuden kiekon uuniin ja odotin jotain tapahtuvan. Päiväkirja kertoo loput.

“I got news for you:
You bet I got something against you too”
(Wiped Out)

Rakas päiväkirja,

tänään oli se päivä. Kuulin ensimmäistä kertaa OFF!:n uuden levyn. Tai debyyttihän se on siinä mielessä, että edellinen oli ep-kokoelma. Hmph.

Odotukset olivat ehkä kohtuuttoman korkealla. Mitä bändi olisi voinut tehdä säväyttääkseen samalla tavalla kuin ekakerralla vuonna 2010? Silloin kun vaikut putosivat korvista ja muna nousi pystyyn heti ensirääkäisyllä? Silloin kun leukaa lattialta nostellessa mielessä pyöri vain että ”No nyt! Miksei tätä munuaiset mädättävää fiilistä ole tullut pitkään aikaan oikein mistään levystä?” Eivät varmaan mitään.

Ottaen huomioon, että laulaja Keith Morris (Black Flag, Circle Jerks) on mesonnut jo kolmekymmentä vuotta samalla nuotilla, oli pieni ihme, että OFF! kolahti niin kovaa. Jotain omituisen tuoretta ja positiivisen vapautunutta aggrea siinä oli. Groovasi kuin perkele. Lippiskin piti heti tilata. Mikähän siinäkin oli. Hmph.

Enhän minä periaatteessa mitään muuta halunnutkaan tältä uudelta kiekolta kuin lisää sitä samaa. Ja sitähän tuli. Silti on jotenkin vetelä olo. Olisin niin kovasti halunnut tykätä ja fanittaa. Tai siis tykkään ja fanitan, en kuitenkaan yhtä pieteetillä kuin olisi tehnyt mieli.

Avausraita Wiped Out on biisinä levyn parhaita ja videokin on mainio – alun hengästyneen naisihmisen rietas ja suloinen ihanuus sivelee sielun ovia. Lainasin tähän alkuun kyseisen kappaleen viimeiset sanat. Siinäpä se pihvi sipuleineen suurimmaksi osaksi tulikin. Morris on edelleen kuin anukseen ammuttu karhu, full of piss and vinegar, sanoisi Lontoon skidi. Syyttävä sormi sohii kaikkia ja kaikkea. Riffit rullaavat ja tempo on kiihkeä. Periaatteessa bändin ote on vain tiukentunut, ja vaikka kestoa ei ole kuin reilu vartti, ei levy ole sekuntiakaan liian lyhyt. Ei liian pitkäkään toki.

”Matka tappaa vauhdin” sanottiin Kummelissa, ja sitä sudenkuoppaa OFF! on osannut taas onneksi varoa. Mutta silti ei lähde ihan kymmentätuhatta. Siinä missä aiemmat ep:t olivat kuin tuore tuulahdus 80-luvun kultavuosilta, tämä uusi levy kuulostaa jotenkin pastissilta bändistä itsestään. Hmph.

Varmistaakseni etten vain itse ole haistellut liikaa ruohonleikkurin bensakorkkia kuuntelin kokeeksi Circle Jerksin toisen levyn Wild in the Streetsin heti OFF!:n uuden perään. Vaikka CJ:n soittotaito häviää OFF!:lle 6 – 1 ja pulssi on hitaampi ja vaappuvampi, potkii vanha klassikko umpisuolen persereiästä ulos mitä OFF!:n levy ei tee. Ep-kokoelma melkein teki. Hmph.

Toisaalta, kuten Morris itse minulle hc:n olemusta ruotiessaan totesi (haastattelu ilmestyy Nuorgamissa kesäkuussa), ei tällaista musiikkia kuulu kuunnella levyltä vaan livenä. Toivottavasti Provinssirockissa bändi potkii minulta hampaat taskuun ja teltta nousee hurmiollisesti pystyyn taas kerran. Muuten olen kyllä vähän että hmph.

69 Toisaalta, kuten Morris itse minulle hc:n olemusta ruotiessaan totesi (haastattelu ilmestyy Nuorgamissa kesäkuussa), ei tällaista musiikkia kuulu kuunnella levyltä vaan livenä. Toivottavasti Provinssirockissa bändi potkii minulta hampaat taskuun ja teltta nousee hurmiollisesti pystyyn taas kerran. Muuten olen kyllä vähän että hmph.

Video ei ole enää saatavilla

OFF! Provinssirockissa Seinäjoella 16.6.