Kate Bush ryhtyi treenaamaan vuoden myöhässä Los Angelesin olympialaisten jousiammuntaan.

Nuorgamin päivittäin ilmestyvän Popklassikot-sarjan kymmenes osa on valmis. Nauti, kuuntele ja kommentoi!

Spotify-rajoituksista johtuen listalta puuttuu Beastie Boysin She’s On It. Sen voit kuunnella tästä.

Vuoden 1985 Top 30 (no okei, 29)

1. Kate Bush – Running Up That Hill
2. The Smiths –How Soon Is Now?
3. Simple Minds – Don’t You Forget About Me
4. Tears for Fears – Everybody Wants to Rule the World
5. The Waterboys – The Whole of the Moon
6. The Cure – In Between Days
7. The Cult – She Sells Sanctuary
8. Madonna – Into the Groove
9. The Pogues – Dirty Old Town
10. Killing Joke – Love Like Blood
11. Whitney Houston – How Will I Know
12. The Jesus & Mary Chain – Just Like Honey
13. Huey Lewis & the News – The Power of Love
14. Fine Young Cannibals – Johnny Come Home
15. Tom Waits – Downtown Train
16. Prince – Pop Life
17. Dire Straits – Money for Nothing
18. Sandra – (I’ll Never Be) Maria Magdalena
19. Paul Hardcastle – 19
20. The Replacements – Swingin’ Party
21. Prefab Sprout – Goodbye Lucille #1
22. New Order – The Perfect Kiss
23. Nick Cave & the Bad Seeds – Tupelo
24. Talk Talk – Life’s What You Make It
25. New Model Army – No Rest
26. Camper Van Beethoven – Take the Skinheads Bowling
27. Dinosaur Jr. – Repulsion
28. Jan Hammer – Crockett’s Theme
29. Nitzer Ebb – Warsaw Ghetto

Linkki soittolistaan tästä.

Nitzer Ebb bailaa bunkkerissaan betonisaappaat jalassa.

Klassikkoreportaasissaan Eichmann in Jerusalem Hannah Arendt käy yksityiskohtaisesti läpi holokaustiarkkitehdin oikeudenkäyntiä ja viimeisiä päiviä Israelissa. Oikeusprosessin päätteeksi SS-mies teloitetaan hirttämällä ja hänen tuhkansa sirotellaan Välimereen.

Ratkaisun mielekkyys ei jää vaille kyseenalaistuksia. Juridinen oikeus on tapahtunut, mutta onko hyvitystä saavutettu tai pahuus kuollut mihinkään rikollisen mukana?

Warsaw Ghetto viittaa historian julmuuksiin vain nimellisesti. Sen lähtötilanne on (kappaleen otsikkoa lukuun ottamatta) identifioimattomien sotarikoksien muistelussa, mutta 110-säkeinen teos kasvaa lukuisien johtoaiheidensa myötä pessimistiseksi näkemykseksi tulevaisuudesta menneiden sijaan.

Essexin EBM-pioneerit kylvivät levyilleen runsaasti niitä attribuutteja, jotka tulivat määrittämään koko genreä: militaristisen ankarat biitit, kolkot äänimaisemat ja vaikeaselkoiset agendat, jotka naamioitiin sloganismin ja puolifasistisen shokkirekvisiitan taakse.

Jos duon ilmeinen esikuva D.A.F. oli Der Mussolineineen vielä lähestymistavaltaan satiirinen ja oudon funkysti nykivä, kehitti Nitzer Ebb konseptin totalitaarisen huumorittomaksi ja inhorealistisen synkkämieliseksi.

Warsaw Ghettoa voisi kuvailla täysin ilottomaksi bailusingleksi. Se on tanssimusiikkia bunkkereihin, tehdashalleihin ja vallattuihin betonitaloihin, joissa näköpiirissä on vain toivottomuutta. Jykevän elektron päällä kulkee Douglas McCarthyn levoton mantra, joka on menneiden kauhujen kertaamista uudelleen ja uudelleen yhä monotonisemmaksi käyden. Tyrannit korvataan tyranneilla ja kaikkea eteenpäin ajava viha on lopulta vain rituaalitoimintaa, jolla veriteot oikeutetaan.

Nitzer Ebb tulkitsee kappaleen lohduttoman taisteluväsyneellä yksitoikkoisuudella, kuin betonisaappaat jalassa juosten. Jos moraalisesti rappeutuneelle Eichmannille julmuuden harjoittaminen oli arkipäiväistä puurtamista, Nitzer Ebb muistuttaa meille saman banaalin oikeudentajun pätevän ihmiskuntaan kokonaisuutena. Ja historian pyörä pyörii.

“These brutal friendships last
They rule and rule
And they last and last
They rule and rule
And they last and last
You gave us no time
Gave us no time
But we can fake real hate
Fake, fake real hate
Fake, fake real hate
Fake, fake real hate”

Video ei ole enää saatavilla