Nada Surf, viidentoista vuodenkin jälkeen melko popular.

Nokkelan, älykkään ja lempeän indiepopin aliarvostetut kuninkaat jaksavat seitsemännellä levyllään yhä uskoa unelmiin.

Tänä vuonna on kulunut kymmenen vuotta siitä, kun Matthew Cawsin (laulu, kitara), Ira Elliottin (rummut) ja Daniel Lorcan (basso) muodostama Nada Surf pelasti itsensä ysärialternativerockin alelaarista ja kypsyi loistavalla Let Golla yhdeksi uuden vuosituhannen parhaista kitarapopyhtyeistä. Samalle Barsuk-levy-yhtiölle levyttävän Death Cab for Cutien tavoin se teki sellaista kaihoisan surumielistä, mutta toiveikasta musiikkia, joka lumosi herkän indiepopin ystävät, soi nuorisolle suunnatuissa tv-sarjoissa ja elokuvissa merkkinä tekijöiden muotitietoisuudesta ja kaikui opiskelija-asuntoloissa yhtä pakollisena kuin tieteellisen kirjoittamisen ja puheviestinnän kurssit tutkintotodistuksessa.

Let Gon jälkeiset albumit The Weight Is a Gift (2005) ja Lucky (2008) olivat kummatkin hienoja levyjä, mutta niillä Nada Surfin soundi ja tyyli pysyivät kovin samankaltaisina. Tämä yhtye on vähän kuin vanha ystävä, jonka tapaa pitkän eron jälkeen – hiukan vanhempi, vähän reissussa rähjääntynyt, ripauksen kypsempi ja rauhallisempi, mutta yhä selvästi sama henkilö. Nada Surf ei ole koskaan pyrkinyt taiteelliseen kunnianhimoisuuteen tai kulmikkuuteen, vaan tekee kerta toisensa jälkeen levyjä täynnä kauniin kitarapopin harmonisia muotovalioita.

Nada Surfin seitsemännellä albumilla The Stars Are Indefferent to Astronomyllä yhtye kuulostaa jälleen tutulta, mutta myös vastustamattoman kauniilta. Särökitarat murisevat lempeästi ja Cawsin haikean ikinuoren äänen johdattamat melodiat hohkaavat suloista kaipausta. Tarttuvat riffit seuraavat toisiaan, nokkelat c-osat nostavat laulut uudelle tasolle, ja ilmavat taustalauluharmoniat huokailevat yhtyeen tarjoillessa tutun yhdistelmän voimapoppia, indierockia ja klassisia vuosikertasoundeja.

Levyn sanoituksissa nelikymppinen Caws pohtii maailmaa ja omaa paikkaansa siinä. Keskeisimmässä osassa tuntuvat tällä kertaa olevan unelmat, jotka pelastavat ihmisen ympäröivän universumin piittaamattomuuden edessä.

Keski-ikäisenäkin Caws vaikuttaa kykenemättömältä kyynisyyteen. Upeassa Teenage Dreamsissa hän juhlii kykyä uskoa unelmiin vuosien vieriessä:

”Sometimes I ask the wrong questions
But I get the right answers
Moved to tears by subway breakdancers
It’s never too late for teenage dreams”

Sama teema jatkuu Looking Through’lla, jolla Caws oivaltaa, että ikävuosista huolimatta elämä ei lakkaa hämmästyttämästä ja hämmentämästä:

”Every birthday candle
That ever got blown out
Is one more year
Of someone trying
To figure it all out”

Hienosti Beatlesia ja Beach Boysia kanavoivan Waiting for Somethingin kertosäehokema tuntuu tiivistävän jotain olennaista Cawsin elämänkatsomuksesta – melankolian täyttämän toivon tunteen:

“It always feels like I’m waiting for something
It always feels like I’m waiting”

Akustisesta herkistelystä ylvääksi voimaballadiksi kasvavassa When I Was Youngissa hän puolestaan palaa lapsuuden uniin ja unelmiin:

“When I was young I don’t know if I was better asleep or up
Now I’ve grown up I wonder what was that world I was dreaming of?”

François Truffaut’n klassikkoelokuvan mukaan nimetyssä Jules and Jimissä Caws jää pohtimaan elämän peruskysymyksiä muiden nukkuessa viatonta lapsen untansa:

“I’m lost in my mind when you go to sleep”

Vaikka The Stars Are Indifferent to Astronomy ei yllätäkään Nada Surfin aikaisempiin levyihin tutustuneita, tarjoavat sen kauniit melodiat ja älykkäät sanoitukset ruokaa sekä sielulle että aivoille. Moni vähäisempi bändi antaisi pillifarkkunsa ja Fender Jaguarinsa sellaisista kappaleista kuin Clear Eye Clouded Mind, The Moon Is Calling, Waiting for Something, Teenage Dreams tai Looking Through.

Viimeksi mainitulla Matthew Caws kysyy:

“Is it through
Is it done?
Is it over?”

Olennaisinta taitaa kuitenkin olla jatkokysymys:

“Are you dancing?”

Niin kauan, kun on uskoa, toivoa, unelmia ja liikettä, on elämää.

83 Nada Surf ei tule kenties koskaan kirjoittamaan uudelleen rockin historiankirjoja. Se on kuitenkin hyvinkin kykenevä synnyttämään pienen vallankumouksen kuuntelijan sydämen sopukoissa. Tämän The Stars Are Indifferent to Astronomy todistaa… jälleen kerran. Viva Nada Surf!

Video ei ole enää saatavilla