Depeche Mode, auliisti käpälöitävissä.

Depeche Mode on maailman remiksatuimpia bändejä – ellei remiksatuin. Muokkaustalkoisiin bändi on palkannut levy levyltä aikansa kiinnostavimpia elektronisen musiikin tuottajia, joista monet ovat osin menestyksensä velkaa Depeche Moden pioneerityölle synteettisen ilmaisun saralla. Bändin omat tuotantoihanteet ovat myös vaihdelleet voimakkaasti: 1980-luvun stadionpopin kaikukammioista 1990-luvun usvaiseen konerockiin ja 2000-luvun alun digitaalisesta minimalismista nykypäivän rouheaan industrial-poppiin.

Remix-tehtailua lienee lietsonut myös bändin pääasiallinen biisintekijä Martin Gore, jonka viehtymys marginaaliseen konemusiikkiin ja tanssikulttuuriin on tullut selväksi esimerkiksi hänen dj-seteissään. Taannoin Gore julkaisikin yhdessä Vince Clarken kanssa varsin kiinnostavan teknolevyn VCMG-nimellä. Vanha bändikaveri Clarke oli biisintekovastuussa vielä Depeche Moden ensimmäisellä albumilla, mutta poistui pian riveistä ja tuli paremmin tunnetuksi muun muassa Yazoosta ja Erasuresta.

Artistilla kuin artistilla remixit ovat usein hengettömiä tilaustöitä alkuperäisversioihin verrattuna. Depeche Moden kohdalla pooli on kuitenkin niin valtava, että puhtaita täysosumiakin on joukossa useita. Seuraavassa kymmenessä remixissä on onnistuttu luomaan jopa jotain alkuperäistä hienompaa.

#10 The Darkest Star (Monolake Remix, 2011)

Video ei ole enää saatavilla

Monolake eli Robert Henke on saksalainen teknotuottaja. Remixillään hän kääntää alkuperäisen kolean industrial-balladin vainoharhaiseksi alkuillan teknoksi. Yksi kiinnostavimmista elementeistä Monolaken kolkossa ilmaisussa on suhisevan puhesyntetisaattorin käyttö, joka voimistaa jo ennestään toismaailmallista tunnelmaa.

Kuuntele alkuperäinen versio Playing the Angel -levyltä (2005) tästä.

#9 Puppets (Röyksopp Remix, 2011)

Video ei ole enää saatavilla

Depeche Moden varhaisvaiheen naivistinen pop on varsin ärsyttävää musiikkia, etenkin jos bändiin tykästyi sen goottilaisimman ilmaisun kautta. Röyksoppin versiossakin rallatteleva tunnelma on läsnä, mutta samalla siinä on 2000-lukulaista raikkautta. Röyksoppin tapauksessa poikkeavaa Depeche Mode -uudelleenmiksausten valtavirtaan nähden on se, että vahvasti käsitelty laulu ei juuri kunnioita alkuperäistä vokaaliraitaa.

Kuuntele alkuperäinen versio Speak and Spell -levyltä (1981) tästä.

#8 Lie to Me (Dominatrix Remix, 2009)

Video ei ole enää saatavilla

Vuonna 1984 julkaistulla Lie to Me -biisillä Martin Goren mollivetoinen, ihmiselämän varjoja valaiseva ilmaisu oli jo löytänyt uomansa. Dominatrix eli saksalainen Andy Motke teki kappaleesta vuonna 2009 majesteettisiin syntikkasoundeihin nojaavan versionsa, joka siirtää alkuperäiskappaleen lakonista dramatiikkaa kohti tehdashallireivien tunnelmaa. Remix lienee jonkin sortin bootleg, koska minkäänlaisia julkaisutietoja ei ole saatavilla.

Kuuntele alkuperäinen versio Some Great Reward -levyltä (1984) tästä.

#7 Enjoy the Silence (The Quad – Final Mix, 1990)

Video ei ole enää saatavilla

Enjoy the Silence lienee Depeche Moden tunnetuin kappale, jolla sing along -stadionekstaasi saavutti kliimaksinsa. Klassikon alkuperäinen noin neljän minuutin radiopituus ansaitsee kuitenkin lihaa luiden ympärille. The Quad -versio on kreditoitu yhteensä kuuden hengen tuotantotiimille, ja pitkitettyä autuutta riittääkin massiiviset viisitoista ja puoli minuuttia.

Kuuntele alkuperäinen versio Violator-levyltä (1990) tästä.

#6 Little 15 (Ulrich Schnauss Remix, 2004)

Video ei ole enää saatavilla

Ulrich Schnauss kuorruttaa Music for the Masses -albumin barokkisen Little 15 -kappaleen tunnusomaisella vellovalla ambientillaan. Schnaussin versio ei varsinaisesti yllätä millään tavalla, mutta se yhdistää kaksi erilaista visiota silti ihailtavan saumattomasti ja onnistuu olemaan enemmän kuin osiensa summa.

Kuuntele alkuperäinen versio Music for the Masses -levyltä (1987) tästä.

#5 In Chains (Tigerskin’s No Sleep Remix, 2011)

Video ei ole enää saatavilla

#4 In Chains (Alan Wilder Remix, 2009)

Video ei ole enää saatavilla

In Chains on Depeche Moden viimeisimmän albumin introraita, joka ei sellaisenaan jaksa aivan kantaa. Alkuperäistekele onkin selätetty ainakin kahdesti. Alex Krügerin eli Tigerskinin elegantisti rullaava versio tuo biisin sadomasokistiseen flirttailuun roimasti ryhtiä. Biisistä on tehnyt voimakkaan remixin myös Depeche Moden kultakauden soundinikkari Alan Wilder, joka erosi bändistä sen kaoottisimmassa vaiheesa vuonna 1995. Wilderin remix alleviivaa karusti sen faktan, että Depeche Mode menetti hänen lähdössään paljon.

Kuuntele alkuperäinen versio Sounds of the Universe -levyltä (2009) tästä.

#3 The Sinner in Me (Ricardo Villalobos Conclave Remix, 2006)

Video ei ole enää saatavilla

Chileläis-saksalainen Ricardo Villalobos on yksi minimalistisen teknon suurimmista tähdistä. The Sinner In Me -versiossa Villalobos on uskollinen riisutulle tyylilleen, luoden hienovaraisilla perkussioilla äärimmäisen vetävän grooven. Kolmentoista minuutin remix rakentuu verkkaisesti ja saavuttaa parhaan tehonsa noin 110 desibelin äänenvoimakkuudella.

Kuuntele alkuperäinen versio Playing the Angel -levyltä (2005) tästä.

#2 Precious (Sasha’s Spooky Mix, 2005)

Video ei ole enää saatavilla

Precious on kenties kaunein Depeche Moden 2000-luvun tuotoksista. Kuulin brittiläisen trancetuottaja Sashan tekemän version ensimmäisen kerran pietarilaisella Tunnel-klubilla 2000-luvun puolivälin tienoilla. Eteerisesti pumppaava Spooky Mix on edelleen niin sanottua kananlihakamaa – ilman vodkapaukkujakin.

Kuuntele alkuperäinen versio Playing the Angel -levyltä (2005) tästä.

#1 I Feel Loved (Danny Tenaglia’s Labor of Love Mix, 2001)

Video ei ole enää saatavilla

I Feel Loved oli Depeche Moden seestyneen ja olemukseltaan etäisen Exciter-albumin sinkkuleka, josta puuttui kuitenkin yksi asia: napakka bassorumpu. House-legenda Danny Tenaglian miksaus vie biisin rytmiikan täysin uudelle tasolle, ja syntisesti junttaava lopputulos onkin yksi aikansa upeimpia klubiraitoja.

Kuuntele alkuperäinen versio Exciter-levyltä (2001) tästä.

Saksalaisen Robert Henken Monolake julkaisi alkuvuodesta kehutun Ghosts-levyn. Minimalistisen teknon arvostetuimpiin nimiin kuuluva Henke vastaili Nuorgamin kysymyksiin niukkasanaisesti. Vakavahenkinen Henke myönsi, että hänen kotikaupunkinsa Berliinin kaduilla mölyävät känniset turistit pistävät vituttamaan.

Mikä on ensimmäinen popkappale, josta muistat pitäneesi?

”Ei tule mitään mieleen.”

Mitä kappaletta olet kuunnellut eniten elämässäsi?

”Ei ole mitään yksittäistä kappaletta, jonka voisin mainita.”

Mikä laulu saa sinut tuntemaan olosi nostalgiseksi?

”Tangerine Dreamin Stratosfear-albumin nimikappale. En ollut juurikaan ostanut elektronista musiikkia ennen tuota levyä. Aikoinaan kappale teki vaikutuksen, koska se kosketti minua, eikä siinä ole liikaa Edgar Froesen kammottavia kitarasooloja.”

Video ei ole enää saatavilla

Kenen muusikon kuolema on viimeksi koskettanut sinua syvästi?

”Kysymyksesi on järjetön. Yleensä minua koskettavat läheisten ystävieni poismenot. Pitäisikö minun muka olla järkyttynyt siitä tosiasiasta, että Beethoven on kuollut?”

Video ei ole enää saatavilla

Mikä artisti tai yhtye tekee maailman tärkeintä musiikkia juuri nyt?

”Musiikki on minun mielestäni hidas, vuorovaikutuksesta alkunsa saava evolutiivinen prosessi, jossa on monta muuttujaa. Sen vuoksi on täysin mahdotonta tietää tarkalleen, millaista musiikkia maailmassa tehdään.

On täysin mahdollista, että tällä hetkellä joku tekee jossain maailman kauneinta ja koskettavinta musiikkia, mutta kukaan ei vain huomaa häntä. Lopulta hänen musiikkiaan kuulee joku, joka saa siitä inspiraation säveltää tylsän, mutta kaupallisesti menestyvän kappaleen, josta tulee uusi tietokoneen käyttöjärjestelmän käynnistysääni. Näin voi käydä, eihän sitä voi tietää.

Onko edes järkevää määritellä musiikin tärkeyttä?”

Jos et olisi muusikko, mikä olisit?

”Pidän itseäni taiteellisesti suuntautuneena insinöörinä. Rakennan koneita, jotka luovat kauneutta tai auttavat siinä muita ihmisiä. Jos teen installaatiota tai levyä, niin ajattelen luovani rakenteita, joista syntyy musiikkia. Se on minusta jännittävämpää kuin se, että mieltäisin säveltämisen olevan mustien pisteiden piirtämistä paperille.”

Asut Berliinissä. Kuinka paljon sinua ärsyttää, että kaupunki on puolillaan turisteja?

”Se on ansaitsemamme kosto siitä, että saksalaisturisteja käy niin paljon Ibizalla. Mutta kyllä, minusta on tuskallista herätä yöllä, kun lauma kännisiä idiootteja huutaa kadulla.”

Toimit äänisuunnittelun professorina Berliinin taideyliopistossa ja lähdet ensi keväänä vierailevaksi taiteilijaksi Yhdysvaltoihin Stanfordin yliopistoon. Miksi haluat opettaa?

“Jos opetustyöhön suhtautuu vakavasti, joutuu jatkuvasti vastaamaan uusiin kysymyksiin. Vastauksia miettiessä pitää haastaa itseään ja sitä kautta oppii uutta myös itse.”

Monolake on nyt sooloprojektisi. Mikä on haastavinta yksin työskentelemisessä?

”Päätösten tekeminen. Kaikkeen menee aikaa, koska omiin tekemisiin pitää ottaa etäisyyttä ennen kuin niitä voi arvioida.”

Minkä musiikkityylin päälle et ole koskaan ymmärtänyt?

”En ole koskaan ymmärtänyt, miksi musiikkia pitää luokitella eri tyyleihin.”

Kuinka hyvin tunnet suomalaista musiikkia?

”En juurikaan, mutta on minulla kuitenkin kaksi suosikkia: Pan Sonic ja Vladislav Delay.”

Video ei ole enää saatavilla

Mikä on noloin omistamasi levy?

”Minusta on noloa, että levyhyllystäni puuttuu niin monta hyvää levyä.”

Jos talossasi olisi tulipalo ja saisit pelastaa vain yhden levyn, mikä se olisi?

”En pelastaisi yhtäkään levyä, koska tuo olisi hyvä hetki aloittaa levyostokset nollapisteestä.”

Mitkä kolme asiaa inspiroivat sinua tällä hetkellä?

”Musiikin tekeminen, lasereille rakentuvan installaation suunnitteleminen, seksi.”

Milloin tanssit viimeksi?

”Eilen studiossa, koska musiikki kuulosti niin mahtavalta.”

Video ei ole enää saatavilla

Monolake esiintyy Flow Festivalilla Helsingissä perjantaina 10.8. klo 21.45.