A-Ha seuraa ABC:n ja New Orderin jalanjälkiä Nuorgamin Popklassikot-sarjan ykköseksi.

Nuorgamin päivittäin ilmestyvän Popklassikot-sarjan yhdeksäs osa on valmis. Nauti, kuuntele ja kommentoi!

Spotify-rajoituksista johtuen soittolistalta puuttuu The Flying Lizardsin Sex Machine, joka oli listan 29:s. Kappaleen videon voit katsoa tästä.

Vuoden 1984 Top 30 (no okei, Top 29)

1. A-Ha – Take on Me
2. Don Henley – The Boys of Summer
3. Talk Talk – It’s My Life
4. Van Halen – Jump
5. Prince – When Doves Cry
6. The Cars – Drive
7. Cocteau Twins – Lorelei
8. The Replacements – Unsatisfied
9. Echo & the Bunnymen – The Killing Moon
10. Bronski Beat – Smalltown Boy
11. Sade – Smooth Operator
12. Bruce Springsteen & The E Street Band – Dancing in the Dark
13. The Smiths – What Difference Does It Make?
14. Alphaville – Forever Young
15. The Chills – Pink Frost
16. Bryan Adams – Run to You
17. Modern Talking – You’re My Heart, You’re My Soul
18. U2 – The Unforgettable Fire
19. Corey Hart – Sunglasses at Night
20. Madonna – Material Girl
21. The Style Council – Shout to the Top
22. Dead or Alive – You Spin Me Round (Like a Record)
23. Nik Kershaw – The Riddle
24. The Jesus & Mary Chain – Upside Down
25. Killing Joke – Eighties
26. The Minutemen – Corona
27. Propaganda – Dr. Mabuse
28. Scritti Politti – Wood Beez (Pray Like Aretha Franklin)
29. The Fall – C.R.E.E.P.

Linkki soittolistaan tästä.

Modern Talking tietää, että juusto on hyvää.

Kun olin seitsemänvuotias, pidin suunnattoman paljon legoista, Commander Keen -tietokonepelistä ja Modern Talkingin You’re My Heart, You’re My Soul -kappaleesta.

Ensimmäinen popkappale, josta muistan pitäneeni, oli listahistorioiden selailun jälkeen kuitenkin No Doubtin Don’t Speak joulukuulta 1996. Modern Talkingiin sain ensimmäisen tiedostavan kosketukseni vasta keväällä 1998, samaa kautta kuin kaikkeen muuhunkin musiikkiin noihin aikoihin eli Lista-ohjelman kautta.

Modern Talkingin Back for Good -comeback-levy kiilautui Virallisen Listan ykköspaikalle juuri You’re My Heart, You’re My Soulin uudelleenlämmityksen avittamana. Niin Suomessa kuin Keski-Euroopassa.

Back for Goodilla oli kappaleesta myös toinen uusi versio. Nämä ovat minulle ne rakkaat versiot, vaikka vuoden 1984 originaalin softcelliaanisen kuivakka ja minimalistinen syntikkapop on joka suhteessa seuraajiaan sofistikoituneempi – jos Modern Talking voi sitä olla.

1990-luvun eurotrance-juustosta tehty kuorrute imeytti You’re My Heart, You’re My Soulin jättihitteisään ytimeen niin syvän ruotsinlaiva-kitsch-ulottuvuuden, ettei lapsi voinut sitä vastustaa.

Nyt jälkeenpäin on huomannut, että You’re My Heart, You’re My Soul on niitä kappaleita, joita kukaan ei voi rakastaa vilpittömämmin kuin seitsemänvuotias, joka on onnellisen ymmärtämätön sen kontekstista ja sisällöstä.

Kun saa tietoonsa kappaleen taustan, sen synteettiseen pintaan polttomerkitään välittömästi valtava guilty pleasure -leima. You’re My Heart, You’re My Soul on europopin pioneerikappale, miehen yksipuolisena roihuava rakkaudenosoitus toiselle miehelle ja kuvitteellisia sydämenlyöntejä saksalaismakuuhuoneen satiinilakanoissa.

You’re My Heart, You’re My Soul on Modern Talkingin uran ylivoimaisesti tunnetuin ja menestynein kappale, joka valloitti Keski- ja Pohjois-Euroopan listat kahdella eri vuosikymmenellä. Lisäksi ei-niin-kovin-hyvin aikaa kestänyt video kiteytti bändin vuonna 1987 rikkoneet sisäiset suhteet.

Mattinykäsmäisessä college-paidassaan taustalla seisova Dieter Bohlen tietää, ettei yhtye olisi mitään ilman häntä. Edessä Thomas Anders näyttää niin hyvältä kuin mies vain voi ja laulaa kappaletta, jonka rakkautta tunnustavassa tekstissä on kahden säkeen sydäntäsärkevä särö.

”Deep in my heart – there’s a fire – a burning heart
Deep in my heart – there’s desire – for a start
I’m dying in emotion
It’s my world in fantasy
I’m living in my, living in my dreams”

Seuraavassa säkeistössä unelmoinnin ja sydänmurskan haikeuttama fantasia paisuu vielä fyysiselle tasolle. Anders sytyttää makuuhuoneen täyteen kuvitteellisia kynttilöitä ja yrittää pehmittää ihastustaan rakkaudentekoihin, jotka eivät koskaan käy toteen.

”Let’s close the door and believe my burning heart
Feeling alright, come on, open up your heart
I’ll keep the candles burning
Let your body melt in mine
I’m living in my, living in my dreams”

Tarinan sijaan vetoavinta biisissä on kertosäkeen ensimmäisen säkeen jälkeen kuultava taianomainen konerummun isku, jonka kaikki varmasti tuntevat. Kun se jysähtää, Dieter Bohlen ojentaa videossa käsivartensa ilmaan. Minä teen joka kerta samoin.

Se yksi rummunkohahdus erottaa You’re My Heart, You’re My Soulin kaikista halvoista europop-kauheuksista, joissa Lidlin kyseenalaisimmat tuotteet on puettu säveliin. Se yksi kohahdus vie mielen lapsuuteen ja tekee You’re My Heart, You’re My Soulista kuolemattoman osan musikaalista historiaani.

Biisissä piti olla toinenkin täydellinen elementti. Olin jo kirjoittamassa, kuinka kappaleen 300 000 D-markan modulaation tullessa tekee mieli sulkea silmät, ojentaa kädet ilmaan ja itkeä sateenkaarikyyneliä kuvitteellisessa konfettisateessa.

Mutta ei. Modulaatiota ei tule.

Ei alkuperäisessä sinkkuversiossa eikä albumiversiossa. Saati kummassakaan vuoden 1998 uusintayrityksistä.

Kertosäe toki vaihtaa ylempään oktaaviin, muttei moduloi, kuten olin kaikki nämä vuodet muistanut.

Ja samalla hetkellä lapsuusmuistot pirstoutuvat kuin Thomas Andersin epätoivoinen sydän.

Video ei ole enää saatavilla

1. Art Garfunkel – Simon & Garfunkel

Kuva on Paul Simonin viiksikaudelta.

Aloitetaan itsestäänselvimmällä tapauksella. Art Garfunkel on populaarikulttuurin tunnustettu turhien duo-osapuolten kuningas. Hän oli se kauniimpi, pidempi ja komeaäänisempi, mutta silti turhempi.

Populaarikulttuuri on käyttänyt tosiasiaa hyväkseen useasti. Esimerkiksi Simpsoneiden kuudennen kauden jaksossa Lisa’s Rival Lisa Simpson kohtaa itseään lahjakkaamman hikarityön. Lisa näkee painajaisen: Mitä jos hänestäkin tulee samanlainen kuin Art Garfunkelista, toiseksi paras – ylivoimaisen ykkösen varjossa?

Garfunkelin kaunis ääni varmasti edesauttoi duoa, mutta ei auttanut miehen soolouraa. Vai osaako kukaan koko nimetä yhtään miehen kymmenestä sooloalbumista?

2. Thomas Anders – Modern Talking

Dieter ja Berner… Eikun Thomas.

”I’ve got the brains, you’ve got the looks, let’s make lots of money”, lauloi Pet Shop Boys. Sanat olisivat sopineet saksalaiseen eurohumppaduo Modern Talkingiin, jolla oli selkeä työnjako: Dieter Bohlen teki kappaleet, tuotti levyt ja johti yhtyettä, kun Thomas Andersin tehtävä oli laulaa ja näyttää hyvältä. Lopputulos: 120 miljoonaa myytyä levyä ja kaikkien aikojen menestyneimmän saksalaisen yhtyeen titteli.

Se ei olisi onnistunut ilman Dieter Bohlenia, mutta olisi onnistunut ilman Thomas Andersia. Vuonna 1998 Bohlen kysyi ehtisikö Anders mukaan Modern Talkingin comebackiin, eikä hänellä yllättäen ollut kiireitä.

3. Andrew Ridgeley – Wham!

Mä makaan tässä edessä.

Helppoa poptriviaa: Minkä niminen oli George Michaelin kumppani popduossa nimeltä Wham? Aivan oikein, nimi, jonka luit äsken otsikosta.

Vaikeampi kysymys: Mitä hän teki Whamin hajottua? Aivan oikein: muutti Monacoon, koska halusi Formula 3 -luokan kuljettajaksi. Sen jälkeen yritti luoda uraa näyttelijänä Hollywoodissa. Jossain välissä hän julkaisi sooloalbumin Son of Albert, jota tuskin olet kuullut, koska luultavasti kuulit sen olemassaolosta vasta ensimmäisen kerran.

Nyt Ridgeley elää puolisonsa, Bananarama-yhtyeen Keren Woodwardin kanssa Englannissa, pelaa golfia, kannattaa Manchester Unitedia ja on mukana surffausbisneksessä sekä puhtaiden vesien hyväksi toimivassa hyväntekeväisyysjärjestössä. Luonnollisesti.

Muutaman vuoden takaisessa haastattelussa Ridgeley sanoi, ettei ole koskaan elämässään ollut onnellisempi. Tämä on helppo uskoa. Oli varmasti turhauttavaa olla maailman kuuluisimman popduon se rumempi ja turhempi osapuoli.

4. Bat – Bat ja Ryyd

Ryyd etualalla. Bat on jo hyytymässä, taas.

Tämä tieto saattaa järkyttää, mutta Bat ja Ryyd eivät ole tasa-arvoinen supersankarikaksikko. Kaksikosta mahtavammat voimat eivät ole Batilla vaan Ryydillä!

1980-luvun lopussa aloittaneen huumoriduon Ryyd on aina ollut sama henkilö – biisintekijä ja jopa levyjen tuottaja ja julkaisija – mutta mies Batin tekoparran takana on vaihtunut monta, monta kertaa.

Joidenkin arvioiden mukaan Battinä on esiintynyt 13 eri ihmistä! Jossain vaiheessa muun muassa yhtyeen roudari.

Vuonna 2010 Mr. Ryyd lähti soolouralle. Hän teki hirvittävän uudelleenversioinnin Tom Jonesin jo valmiiksi kamalasta Sex Bombista nimellä Sixpack. Jos välttämättä haluat, voit kuunnella sen täältä.

5. Armi – Danny ja Armi

Don’t be afraid. We come in peace.

Iskelmäsuomen superkaksari Armi ja Danny mainitaan aina muodossa Armi ja Danny, vaikka kaksikon todellinen nimi oli Danny ja Armi, duon todellisen, patriarkaalisen marssijärjestyksen mukaisesti. Danny vei ja Armi vikisi.

Tahdon olla sulla hyvin hellä -hittilevyllä vuoden 1977 Miss Suomi Armi Aavikko vieraili vain kahdella kappaleella, nimikappaleella ja toimintaa symbolisesti paremmin kuvaavalla kappaleella Päin seinää.

Jos Miss Suomen tittelin olisikin vienyt vaikkapa Maarit Ryhänen tai Marianne Åström, niin lopputulos olisi ollut sama. Danny olisi vienyt, vaalea missi vierellä vikissyt.

Armin ja Dannyn musiikillinen salasuhde kesti lähes yhtään pitkään kuin kylmä sota. Soolourallaan parasta, mitä Armi sai aikaan, oli Armi & Lemmikit -niminen lastenlevy.

Emme keksi tätä päästämme. Kuuntele kappale Vihreämies, joka kertoo miehestä, jolla on ”rakettimoottori voimakas pepussaan.” Tuossa vaiheessa elämäänsä Armi oli jo pahasti alkoholisoitunut.

Video ei ole enää saatavilla

6. Curt Smith – Tears for Fears

Curt oikealla. Mutta miksi?

Jos nimesi sattuu olemaan Curt Smith, on Tears for Fearsin diskografian lukeminen surullista luettavaa. ”All songs by Roland Orzabal” on kirjoitettu yhtyeen lähes kaikkien kappaleiden tekijätietoihin, paitsi Sowing the Seeds of Loven kohdalle, joka sattuu olemaan bändin rasittavin kappale.

Kun yhtye teki 2000-luvun alussa comebackin, Smithin hypätessä kuvioihin oli paluulevy jo 70-prosenttisesti valmis. Ennen Tears for Fearsin paluuta Curt Smithillä oli 1990-luvun loppupuolella yhtye nimeltä Mayfield. Ymmärrättekö? Curt Is Mayfield!

+ J-Tan – Black Magic Six

Taskinen esittelee Japanderin neroudella ansaitsemiaan rikkauksia.

Artistin omasta toiveesta lähtenyt, mutta Nuorgamin raadin yksimielisesti hyväksymä lisäys. Katsokaa nyt tässä videossa tuota oikeanpuoleisen miehisen miehen sulavaa liikehdintää, varmaa suoritusta sekä komeaa habitusta ja verratkaa sitä vasemmalle puolelle eksyneen risuparran unohdettavaan olemukseen. Ei lisättävää!

Menikö oikein? Ihan väärin? Mikä pophistorian duo on sinun mielestäsi ollut pahiten epätasapainossa? Kerro se kommenteissa!