Mirel Wagner 27.07.2013 Putikko.

Mirel Wagner 19.10.2012 Klubi, Tampere.

Mirel ei kerro liikaa. (Kuva: Tomi Palsa)

Mirel Wagnerin debyyttilevyn avainkappale kuiskaa uhkaavammin kuin moni huutaa.

“My baby has a swollen face
Long stiff limbs
Them eyes are black pits
Of a place where I’ve been
Her hair is long
Still smells like mud
She answered to my kiss
With a rotten tongue
No death can
Tear us apart”

Kerro vain se mikä on pakko. Älä ikinä liikaa. Anna kuulijan kuvitella loput.

Luin ohjeen joskus teoksesta, jossa opetettiin, miten kummitusjuttuja tulee kertoa. Aivan yhtä hyvin se voisi olla Mirel Wagnerin huoneentaulu.

Sillä kummitusjutusta tässäkin on kyse.

No Deathilla ei ole mitään ylimääräistä. Vain taidokas, mutta yksinkertainen kitarakuvio ja kolme kuiskaamalla laulettua säkeistöä. Ei edes oikeaa kertosäettä, vaan pelkkä uhmaa uhkuva toteamus:

”No death can
Tear us apart”

Mirel Wagnerin esikoisalbumi kirvoitti neljän tähden levyarvioita ympäri maailmaa. (Kuva: Tomi Palsa)

Paljon jää kertomatta. Emme saa kuulla miten rakas menehtyi tai edes sitä, mikä kertojan ja kaivatun suhde todella oli. Ensimmäinen säkeistö voisi olla äidin tuskaa kuolleen vauvan äärellä, mutta toisen säkeistön ruumiiseen yhtyminen vie tarinan toiselle tasolle. Tai ehkä kyseessä on kaksi tarinaa samasta aiheesta?

Varmaa on ainoastaan kuoleman ylivalta, lopullinen voitto, jolle ihminen voi mitään. Ei vaikka kuinka rakastaisi.

”But Death come a sneeking in
through the keyholes
he’s clever and he knows
what’s beneath the floorboards”

Parhaiden tarinoiden tapaan myös kummitusjutut ovat ikuisia. No Deathissa voi kuulla kaikuja esimerkiksi englantilaisesta kansanlaulusta The Unquiet Grave, jonka varhaisimmat versiot ajoitetaan 1400-luvulle.

Kummituistarinoissa se, miten kerrotaan, on kuitenkin lopulta tärkeämpää kuin se, mitä kerrotaan. Ja tässä Wagner loistaa. No Deathin kuiskaus kuuluu voimakkaampana ja synkempänä kuin hevin luvatun maan kaikki örinä yhteensä.

Video ei ole enää saatavilla

SAMAAN AIKAAN MAAILMALLA

24. kesäkuuta 2011 − Italian keskuspankin johtaja Mario Draghi valittiin Euroopan keskuspankin uudeksi pääjohtajaksi lokakuusta alkaen.

Julkaistujen artikkeleiden mukaan päivittyvä soittolista Spotifyssä.

# 17 Anna Calvi – Desire

On nainen. On jumalainen nainen, hypnoottinen ääni ja punaiset huulet. Desire-kappale kumahtelee kohtalokkaana, seksuaalisena ja voimakkaana. Osuvasti nimetty biisi on jälleen yksi osoitus siitä, miksi Anna Calvi on juuri niin kuolettavan ihana kuin onkaan. ”God knows it’s just the devil in me”, Anna laulaa. Silloin tietää, että taistelu ei auta. On antauduttava. (Auroora Vihervalli)

Video ei ole enää saatavilla

# 16 Tom Waits – Bad as Me

Tom Waits, tuo vanha färssi varjoisilta kujilta, meni ja turautti seitsemän vuoden tauon jälkeen levyn, jolle ei vuoden mittaan montakaan haastajaa löytynyt. Meno on alusta loppuun täyttä höökiä, kuin yhtä raivotautista mutta inspiroitunutta mahlapurkausta. Nimibiisi Bad as Me siis kelpaa tähän listaustarkoitukseen siinä missä mikä tahansa muukin kipale levyltä. (Jarkko Immonen)

Video ei ole enää saatavilla

# 15 Feist – Graveyard

Introvertilta Metals-albumilta ei löytynyt iPod-mainokseen sopivia hittejä 1234:n tyyliin. Sen sijaan levyn kirkkaimmista hetkistä käy esimerkiksi Graveyard, jonka mantrassa herätellään kuolleita henkiin. Kappale keinuu vetäytyneestä värjöttelystä kohti uljasta loppuaan, eikä kokonaisuus ole onneksi liian mahtipontinen, vaikka mukana on puhallinsoittimia ja kuoro. (Iida Sofia Hirvonen)

Video ei ole enää saatavilla

# 14 Kate Bush – Snowed in at Wheeler Street (feat. Elton John)

Kaksi sielua on jumissa ikuisuuksiin pyörivässä ajan pyörässä, mutta heidän tragediansa on jäädä aina erilleen. Juuri kun he ovat saavuttamassa toisensa, heidät repii erilleen milloin Rooman palo, milloin Lontoon sumu tai 9/11. Crescendot kasvavat huikeiksi Katen ja Eltonin laulaessa koko sydämestään, etteivät he taas halua menettää toisiaan. Syvästi koskettavaa. (Mikael Mattila)

Video ei ole enää saatavilla

# 13 22-Pistepirkko – Rodeo Heart

Kun Utajärven outolinnut vaihtavat herkistelyvaihteelle, tuloksena on lähes aina poikkeuksellisen sydämeenkäyviä lauluja. Sympaattinen Rodeo Heart on Lime Green DeLorean -albumin pieni salaisuus. Se on hahmotelma haparoivasta yrityksestä pysyä kohdalle osuneen, lujaa lyövän sydämen kyydissä, ja siitä, pitäisikö päästää irti vai pitää vain entistä tiukemmin kiinni. (Tuomo Yrttiaho)

Video ei ole enää saatavilla

Kappaleen studioversion voit kuunnella Spotifyn kautta tästä.

# 12 Mirel Wagner – No Death

Joskus kuiskaus kuuluu huutoa voimakkaammin. Mirel Wagnerin arsenaali rajoittuu akustiseen kitaraan ja tuskin puheääneen yltävään lauluun, mutta vaatii kuulijansa rajoittamattoman huomion. Komean ensilevyn helmeksi nousee goottilainen tarina kuolleesta rakastetusta – vai ehkä lapsesta? Vuoden intensiivisin esitys ei päästä otteestaan ennen viimeistä nuottia. (Juha Merimaa)

Video ei ole enää saatavilla

# 11 Burning Hearts – Into the Wilderness

Kun Chairliftin luonnonmukaisesti valmistettu elektropop yhdistetään Magenta Skycoden pyhältä tuntuvaan jylhyyteen, käy selväksi kuinka poikkeuksellisesta jalopuusta turkulaisen Burning Heartsin melodian- ja nyanssientaju onkaan veistetty. Burning Hearts matkaa helmikuisella kakkosalbumillaan entistä syvemmälle luontoon. Kerrankin on varmaa, että hype kestää. (Oskari Onninen)

Video ei ole enää saatavilla

# 10 Atlas Sound – Terra Incognita

Aaah, niin intiimiä mutta terävää, niin terävää mutta intiimiä. Bradford Coxin kynä ei petä. Nyt on helppo sanoa, että (Coxin bändiprojektin) Deerhunterin Halcyon Digest ennakoi Parallaxia jo 2010, mutta mitään näin herkkää, paljasta ja jotenkin lumoavan pysähtynyttä ei kai kukaan ihan odottanut. Terra Incognita on tämän metamorfoosin riipivän alaston huipentuma. (Jarkko Immonen)

Video ei ole enää saatavilla

# 9 Fucked Up – Queen of Hearts

”Hello my name is David. Your name is Veronica. Let’s be together, until we’re all finally crushed.” Vaikka traaginen loppu saapuu jo levyn viitosbiisissä, kukapa meistä ei tahtoisi olla kokematta Queen of Heartsin intensiteetillä starttaavaa rakkaustarinaa. Repeat-nappi huolehtii onneksi siitä, että David ja Veronica löytävät toisensa yhä uudelleen ja uudelleen. (Oskari Onninen)

Video ei ole enää saatavilla

# 8 Iron & Wine – Walking Far from Home

Profetiat ja sanahelinä ovat usein yhtä. Iron & Winen matkahavaintojen arvo on pikemmin niiden lyyrisessä vaikuttavuudessa kuin varsinaisessa sanomassa. Silti laulussa on jotakin ylevää ja ylevöittävää. Se antaa totuuksien jäädä ristiriitaisiksi, luovuttaa satunnaisille havainnoille todistusvoiman ja ylentää ulkopuolisuuden tunteen avaran ymmärryksen esiasteeksi. (Hannu Linkola)

Video ei ole enää saatavilla

# 7 Kurt Vile – Jesus Fever

Oliko Lana Del Rey mielestäsi tuotekuva? Entäpä Kurt Vile sitten? Kun kerran kuvittelee hepun vetämässä Jesus Feverin American Idolissa, ei mielikuvasta enää pääse eroon. Ehtaa rokkia Vilessa on tuskin nimeksikään, vuoden parhaiten soljuvaa popnerokkuutta sen sijaan kosolti. Kurt Vilen tukka on lakritsihattaraa. Haluan syödä Kurt Vilen tukan! Lisää sokerihuurua! (Joni Kling)

Video ei ole enää saatavilla

# 6 Bon Iver – Perth

Perth on kappaleena niin ylitsetulvivan kaunis, että kuuntelijalla on vaikeuksia olla pakahtumatta. Marssirummut, valtavat äänivallit, herkähkö kitaramelodia ja Justin Vernonin korkealta henkäillyt koskettavat lyriikat takaavat yhden vuoden herkistävimmistä kappaleista. Ihailtava nappisuoritus Bon Iveriltä, myös muiden taannoisen hittialbuminsa kappaleiden osalta. (Verna Vuoripuro)

Video ei ole enää saatavilla

Sarja päättyy huomenna.

Mirel Wagner 30.07.2011 Karmarock, Harjavalta.

Alkuvuodesta kaikki kolme julkaisivat hienot albumit, joiden sointi tuntuu kaikuvan vuosikymmenten tai jopa -satojen takaa, vaikka samaan aikaan jokainen artisteista on tiukasti kiinni tässä vuosikymmenessä.

PJ Harveyn protestilauluista ja folkista ammentava Let England Shake, Anna Calvin kabareehenkinen esikoinen ja Mirel Wagnerin raaka, bluesahtava debyyttialbumi ovat vuoden 2011 toistaiseksi sykähdyttävintä musiikkia – ja mikä parasta, Wagnerille ei tarvitse tässä seurassa antaa tippaakaan suomalaistasoitusta.

Video ei ole enää saatavilla

Mirel Wagner – No Death

Video ei ole enää saatavilla

PJ Harvey – The Words That Maketh Murder

Video ei ole enää saatavilla

Anna Calvi – Desire (live)