Julkaistujen artikkeleiden mukaan päivittyvä soittolista Spotifyssä.

# 257 Big Wave Riders – Behind These Walls

Tätä energian määrää! Jos yksi biisi kertoo meille mitään, niin Big Wave Riders on viime vuosien lukuisista kitaraa vatkaavista, enimmäkseen 1980- ja 1990-luvuille katsovista indie-bändeistä se lupaavin. Tämä on soundina ja räjähdyksenä täysosuma. Se ampuu yli kaikissa oikeissa paikoissa. Se on röyhkeä silloin kun pitää. Se ei koskaan pyytele anteeksi nuoruuttaan. (Arttu Tolonen)

Video ei ole enää saatavilla

# 256 Still Corners – Cuckoo

Alkusyksyisiltä päiväuniltaan hunajaan hukutetun kamomillateen ja selittämättömän ikävän tuoksuun heränneeltä Portisheadilta kuulostavassa Cuckoossa ei ole oikeastaan juuri mitään omaperäistä. Monotoniset ja nynnyt komppi ja basso, kosketintäkki, johon kääriytyä sekä huokaileva, taas uneen vaivuttava ääni sattuvat nyt vain olemaan täydellisen vapaapäivän takeet. (Tapio Reinekoski)

Video ei ole enää saatavilla

# 255 Wöyh! – Lokki

Lokkia voi pitää nykykalevalaisena kansanperinteenä. Laulu eli vuosia suusta suuhun Hyyrysen veljesten riemukkailla matkoilla. Itse muistan kuulleeni laulun lukuisia kertoja kesällä 2004. Oheinen video sai ensi-iltansa vanhemman wöyhöttäjän eli Jussin 40-vuotisjuhlilla. Nyt kansa janoaa lisää Wöyh!-lauluja. Julkaisujen esteenä saattavat olla arveluttavat tekstit. (Tomi Palsa)

Video ei ole enää saatavilla

# 254 Gatto Fritto – Lucifer Morning Star

Britti Ben Williams pläjäyttää oikeilla synilla ja vocoderillaan elektronista huojuntaa, joka omaksuu myötämielisen kuulijan osaksi organismiaan. Mieleen nousee italoihme Kanon ja miespuolisen Cocteau Twinsin yhteistyö, kakerandelismin ja shoegazingin ristisiitos, jossa jokainen soittaa luontevasti toisten soittimia. Kehtolauluhyminää digitaaliajan lapsukaisille. (Gaius Turunen)

Video ei ole enää saatavilla

# 253 Frank Ocean – Swim Good

Odd Future -mies Frank Ocean on eräs vuonna 2011 esiin nousseen uuden, dekonstruktionistisen r’n’b:n tärkeimmistä tekijöistä. Ilmaiselta Nostalgia, Ultra -mixtapelta löytyvä Swim Good oli kappale, joka sai ihmiset höristämään korviaan. Biisi on kuin R. Kellyn musiikista olisi herutettu viimeinenkin hunajatippa, jolloin jäljelle jää vain askeettista robottisoulia. (Santtu Reinikainen)

Video ei ole enää saatavilla

# 252 Gauntlet Hair – Top Bunk

Journalisti Simon Reynolds lanseerasi aikoinaan termin oseaaninen rock. Hän viittasi sillä Cocteau Twinsin ja A.R. Kanen kaltaisiin bändeihin, joiden musiikki karkaa ahtaista raameista esteettömiin luonnonmaisemiin. Gauntlet Hairin voisi väittää tekevän luolarockia. Kaksikon soitanta junnaa, velloo ja kimpoilee isosti pienessä tilassa. Ja kaikuu niin penteleesti. (Harri Palomäki)

Video ei ole enää saatavilla

# 251 Nero – Guilt

Olin tietoinen dubstepistä jo sen ollessa cool ja uusi juttu. En vain juurikaan pitänyt siitä. Mielestäni se oli nuivaa ja vieraannuttavaa musiikkia, jossa oli pari hyvää uutta tuotantoideaa. Onnekseni 2010-luku on tuonut nämä hyvät ideat populistisemman musiikin pariin, jotta kaltaiseni niheilijätkin voivat nauttia siitä. Neron Guilt tekee tämän upealla tavalla! (Tommi Forsström)

Video ei ole enää saatavilla

# 250 Miracle Fortress – Raw Spectacle

Graham Van Pelt ei toisella albumillaan yltänyt loistavan Five Roses -debyytin tasolle, mutta eivät kaikki levyn elektroniset yritelmät huteja olleet. Ei etenkään Raw Spectacle, joka klassisen elektropopkappaleen lailla saa uskomaan, että koneessa on sielu. Sen henkäyksiä lienevät äänikuvan laidoilla lipuvat syntetisaattoriarpeggiot ja pehmeät konerumpusykäykset. (Ville Aalto)

Video ei ole enää saatavilla

# 249 Ulver – Providence

Ulver onnistuu maalaamaan niin maagisen tainnuttavia mielikuvia, että tekisi mieli ottaa kokonaan loparit tästä oravanpyörästä, mitä länsimaiseksi elämäksikin kutsutaan, ja karata kaukaisuuteen. Öinen metsä Norjan tuntureilla, yksinäiset tähdet mustalla taivaalla ja viehättävän kaunis yksinäisyys soivat hienovaraisen tyylikkäästi tässä upeassa Ulver-maalauksessa. (Niina Virtanen)

Video ei ole enää saatavilla

# 248 Beth Ditto – I Wrote the Book

Ditto on Gossipin tuhti nainen. Gossipilla on noin kaksi hyvää kappaletta. Diton soolouran aloittaneen ep:n tuotti modernin elektropopin superkaksikko, Simian Mobile Disco. Ep:llä on neljä kappaletta, joista I Wrote the Book ei ole paras, mutta ainoa, josta on tehty video. Videosta näkee, mihin Ditto tähtää; suureksi diivaksi, lihavaksi Madonnaksi. Se voi onnistua. (Matti Markkola)

Video ei ole enää saatavilla

# 247 Black Milk & Danny Brown – Zap

Detroitilaiset biittinero Black Milk ja räppäri Danny Brown ovat niittäneet kunniaa omilla tahoillaan. Spin-lehti muun muassa valitsi Brownin XXX:n vuoden rap-albumiksi. Ei siis ihme, että yhteistyössä syntynyt Black & Brown -ep oli niin onnistunut. Zap on optimaalinen sekoitus retrofuturistista biittiä ja Brownin sanat huolella pureksivaa ja sylkevää ulosantia. (Santtu Reinikainen)

Video ei ole enää saatavilla

# 246 Jai Paul – BTSTU

Joskus yksikin kappale voi riittää. BTSTU on liian nuoren britin ainoa single, harsomaisen falsetin, raukean rytmin ja jälkijunassa pörisevän basson liitto, Draken ja Beyoncén samplaamaksi päätynyt avaruuspopin klassikko, joka villitsi musiikkiblogeja jo toissa vuonna, mutta sai virallisen julkaisunsa vasta huhtikuussa. XL Recordingsilla on käsissään kultakimpale. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Sarja jatkuu huomenna.

Lippu komeimmasta päästä!

On Arcade Fire, Fucked Up, Rufus Wainwright, Wolf Parade, Feist, Caribou, Handsome Furs… ja niin paljon muutakin. Kanadasta on tullut 2000-luvulla todellinen popmusiikin supervalta, josta on kotoisin moni nykyajan suurnimi.

Indien supertähtien lisäksi Kanadasta on kotoisin joukko muita hienoja bändejä, jotka ovat jääneet hieman suurempiensa varjoon. Koska tänään on Kanadan kansallispäivä, jota vietetään Kanadan kolmen vuonna 1867 yhdistyneen brittiläisen territorion kunniaksi, haluamme kunnioittaa vaahteralippua kaivamalla esiin kymmenen toistaiseksi hieman vähemmälle huomiolle jäänyttä 2000-luvun Kanada-popparia.

Niihin tutustuessasi voit pitää itseksesi Musavisaa – kerrankin Kummeli-henkiset vastaukset hyväksytään poikkeuksetta.

The Besnard Lakes – aavaa säröpreeriaa

MIKÄ? The Besnard Lakes on vuonna 2003 perustettu tuottaja Jace Lasekin ja hänen vaimonsa Olga Goreasin ympärille kasautunut montrealilaisnelikko. Sen lisäksi, että Lasek on perikanadalaiseen tapaan ollut muun muassa Sunset Rubdownin ja Wolf Paraden sekä tässäkin artikkelissa käsiteltävien Land of Talkin ja Young Galaxyn taustajoukoissa, Besnard Lakesin kakkoslevyllä oli soittamassa jäseniä muun muassa Godspeed You! Black Emperorin, Starsin ja The Dearsin riveistä. Jos koet kuuluvasi Sonic Youth-, My Morning Jacket– ja Neu!-siipeen, Besnard Lakesin höyryinen laajakangasrock on niin sanotusti varma tapaus.

MITÄ? Kolme studiolevyä vuosina 2003, 2007 ja 2010. Näistä kaksi uusinta, Jagjaguwarin kautta julkaistut The Besnard Lakes Are the Dark Horse ja The Besnard Lakes Are the Roaring Night päätyivät Polaris-ehdokkaiksi. Varsinkin jälkimmäiselle Nuorgamin Besnard Lakes -faniklubi antaa varauksettoman suosituksensa.

OHO! Tärkeintä on tietty tietää, mikä on tämä Besnard Lake, josta bändi on napannut nimensä. Vastaus on keskellä preeriaa, pohjoisessa Saskatchewanissa, tarkalleen pituus- ja leveysasteilla 55° 25′ 0 N, 106° 0′ 0 W sijaitseva järvi, jossa on yli 250 saarta.

Video ei ole enää saatavilla

Braids – kokeellista poppia sateenkaaren väreissä

MIKÄ? Sukupuolijakaumaltaan tasa-arvoinen taiderock-kvartetti. Kotoisin Calgarystä, mutta toimii nykyään Montrealista käsin. Yhdistelee musiikissaan primitiivisiä rytmejä, shoegazing-kitaroita, maalailevaa postrockia, elektronista pulputusta ja vastustamattomia popmelodioita.

MITÄ? Esikoisalbumi Native Speaker ilmestyi tammikuussa ja keräsi lähes yksinomaan ylistäviä arvioita. “Braids heijastaa unia sateenkaaren väreissä kimaltelevien järvien pintaan hämmästellen niiden kimallusta”, intoili Drowned in Soundin kriitikko. Kengännauhabudjetilla väsätty albumi on ehdolla syksyllä jaettavan Polaris Music -palkinnon voittajaksi.

OHO! Animal Collectiveen, Björkiin ja Cocteau Twinsiin verratun Braidsin muusikkofaneja ovat muun muassa bändiä alusta asti tukenut Deerhunterin Bradford Cox sekä Sub Pop -artisti Chad VanGaalen, jonka Flemish Eye -levymerkki julkaisee yhtyeen levyt Kanadassa.

Video ei ole enää saatavilla

Great Lake Swimmers – ei mitään studiomuusikoita

MIKÄ? Torontolainen folkrock-kvintetti, joka henkilöityy kuulaasta äänestään ja melankolisista teksteistään tunnettuun laulajaansa ja lauluntekijäänsä Tony Dekkeriin. Suositellaan Red House Paintersin, Iron & Winen, Bonnie ”Prince” Billyn ja Fleet Foxesin ystäville.

MITÄ? Nousi musiikkipiirien suosikiksi kolmannella albumillaan Ongiaralla (2007) ja sen hersyvällä singlellä Backstage With the Modern Dancers. Yhtyeen neljäs ja toistaiseksi viimeinen albumi, Lost Channels, ilmestyi vuonna 2009 ja oli ehdolla niin Polaris-pystiin kuin parhaan roots-albumin Juno-palkintoon.

OHO! Tunnetaan siitä, että äänittää albuminsa missä tahansa paitsi studiossa. Esikoisalbumi syntyi hylätyssä viljasiilossa, ja sen jälkeen studion virkaan ovat toimittaneet syrjäinen maalaiskirkko järven rannalla, entinen kaupungintalo ja upea 1900-luvun alun linna New Yorkin Dark Islandilla.

Video ei ole enää saatavilla

Japandroids – autotallin täydeltä säröä ja kiihkoa

MIKÄ? Death From Above 1979 jäi tauolle vuonna 2006. Samana vuonna sai alkunsa toinen kanadalaisduo Japandroids. Vaikka DFA 1979 palasi tänä kesänä lavoille, Japandroids ehti paikata erinomaisen hyvin bändin jättämän aukon duo-möykkäskenessä. Kitaristi Brian Kingin ja rumpali David Prowsen vancouverilaisduo täyttää biisinsä hurjalla tunnelatauksella, ja lopputulos osuu The Smashing Pumpkinsin särövallien, No Agen ja Death From Aboven 1979 duovimman ja At the Drive-Inin post-hardcoren risteämäpisteeseen.

MITÄ? Debyyttialbumi Post-Nothing ilmestyi keväällä 2009 ja keräsi aiheellista hehkutusta yhdestä sun toisesta mediasta. Vuonna 2010 Japandroidsilta ilmestyi varhaisia demoja niputtanut No Singles! -kokoelma. Lisäksi bändi teki viime vuonna kolmen seiskatuumaisen singlen sarjan. Kakkoslevystä ei ole vielä tietoa.

OHO! Japandroids ehti hajota kertaalleen loppuvuodesta 2008, juuri ennen Post-Nothingin ilmestymistä. Levy oli määrä julkaista omakustanteena, eivätkä King ja Prowse aikoneet promotoida sitä lainkaan. Tammikuussa 2009 kanadalainen indie-lafka Unfamiliar Records ilmoitti kiinnostuneensa levyn julkaisemisesta. Tästä turhautuneina King ja Prowse päättivät yrittää vielä kerran. Maaliskuussa Pitchfork antoi Best New Music -leiman ensin Young Hearts Spark Fire -biisille ja sitten koko albumille ja nosti Japandroidsin suuren yleisön tietoisuuteen.

Video ei ole enää saatavilla

Land of Talk – kitarapop-trio meni mökkiin

MIKÄ? Jälleen yksi montrealilaisbändi. Tällä kertaa triomuodossa ja perustettu vuonna 2006. Land of Talkin haikeasti, mutta iloisesti helisevän voimapopin tunnistettavin elementti on laulaja-kitaristi Elizabeth Powellin värisevä ja sympaattisella tavalla ohut ääni sekä sydäntä kirurginveitsen lailla leikkaavat lyriikat. Jos mietitään stereotyyppistä modernia kanadalaisbändiä, niin Land of Talk ei osu siihen lainkaan. Enemmänkin bändin lo-fi-vivahteisesta soundista mieleen tulee 1990-luvun alun jenkki-indie, mutta usvaisuudessa ei ylletä lähellekään sitä tyypillisintä viime vuosien säröpoppia.

MITÄ? Land of Talk on julkaissut kaksi täyspitkää levyä (2008 ja 2010) sekä kaksi ep:tä (2006 ja 2009). Molemmat albumit sekä jälkimmäisen ep:n julkaisi Conor Oberstin Saddle Creek -lafka. Viimevuotinen kakkoslevy Cloak and Cipher on ehdolla tämän vuoden Polaris-palkinnon saajaksi. Perikanadalaiseen tapaan levyllä vierailee jäseniä lähes kaikista mahdollisista kanukkiryhmistä: Starsista, Besnard Lakesista, Arcade Firesta, Wintersleepistä ja A Silver Mt. Zionista. Lisäksi levyllä kuullaan kamaripoppari Patrick Watsonia.

OHO! Kenties aliarvioiduimman 2000-lukulaisen kanadalaislevyn, Land of Talkin Some Are Lakes -debyytin on tuottanut Bon Iverin Justin Vernon. Ja mikä hienointa, levyn viimeinen biisi Troubled on äänitetty samassa mökissä, jonne Vernon pakeni sydänsuruineen tekemään For Emma, Forever Ago -albumiaan.

Video ei ole enää saatavilla

Malajube – kitaravyörytystä toisella kotimaisella

MIKÄ? Vuonna 2004 perustettu montrealilaisbändi eroaa useimmista kollegoistaan kahdesta syystä. Ensinnäkin, bändi esittää kappaleensa Kanadan toisella kotimaisella eli ranskaksi. Toiseksi, Malajube on grandiöösin orkestraalisuuden sijaan tiukan ja psykedelissävytteisen kitara-indien sanansaattaja. Sointi on lähempänä Trail of Deadia kuin Broken Social Sceneä, vaikka soundit ovat paljon teksasilaisia kiltimmät. Neljä levyä julkaissut nelikko on niitä harvoja ranskankielisiä kanadalaisyhtyeitä, jotka ovat nousseet suosioon myös maan englanninkielisen väestön keskuudessa.

MITÄ? Sekä Malajuben terveysteemainen kakkoslevy Trompe-l’œil (2006) että katolista kirkkoa käsitellyt Labyrinthes (2009) saivat noteeraukset ilmestymisvuosiensa Polaris Prize -lyhytlistoilla. Trompe l’œil sai kunnian ensimmäisenä ranskankielisenä levynä koskaan. Tänä keväänä bändiltä ilmestyi neljäs albumi La Caverne.

OHO! Labyrinthes-levyn Dragon de Glace -biisin avaussäkeessä mainitaan Helsinki. Siitä tekee vain huomaamattoman ranskankielinen lausunta-asu ”älsenkee”. Tarkka lausemuoto on ”Je dors d’ennui sur les dunes dans la nuit à Helsinki”. Näillä liksoilla en googletranslateta, mutta jotenkin se yön yli nukkumiseen ja dyyneihin liittyy. Sitä, millä tavalla ne liittyvät edes löyhähkösti Helsinkiin, kannattaa tiedustella Malajuben keulakuvakta Julien Mineaulta.

Video ei ole enää saatavilla

Miracle Fortress – köyhän miehen Brian Wilson

MIKÄ? Graham Van Pelt on eräänlainen köyhän miehen Brian Wilson. Levyillään sooloileva montrealilainen saa keikoilla tukea muusikoilta muun muassa Sunset Rubdownin ja The Luyasin riveistä. Van Pelt soittaa myös kaksi albumia julkaisseessa indierockyhtyeessä Think About Life.

MITÄ? Miracle Fortressin vahvasti Beach Boys -vaikutteinen barokkipopdebyytti Five Roses (2007) palkittiin viidellä tähdellä muun muassa The Guardianiassa ja Rumbassa. Edeltäjäänsä elektronisempi kakkosalbumi Was I the Wave? ilmestyi huhtikuussa.

OHO! Van Pelt, 41, paitsi säveltää ja sanoittaa, myös sovittaa, soittaa, tuottaa ja äänittää Miracle Fortressin kappaleet. Kyse on siis sooloprojektista isolla s-kirjaimella.

Video ei ole enää saatavilla

Timber Timbre – soittakaa David Lynchille!

MIKÄ? Torontossa ja Montrealissa majailevien Mika Posenin, Simon Trottierin ja Taylor Kirkin trio yhdistelee musiikissaan folkia, bluesia, crooner-romantiikkaa ja taiderockia tavalla, jonka luulisi vetoavan jokaiseen Tom Waitsin ja David Lynchin ystävään.

MITÄ? Yhtyeen neljäs albumi, tummäsävyisesti svengaava Creep On Creepin’ On ilmestyi huhtikuun alussa ja palkittiin neljällä tähdellä muun muassa Q:ssa ja Uncutissa. Torontolainen Eye Weekly -viikkolehti nimesi yhtyeen edellisen, nimettömän albumin vuoden 2009 parhaaksi.

OHO! Timber Timbren sävykkään soundin taustalla on, että sen kaikki kolme jäsentä ovat todellisia multi-instrumentalisteja. Esimerkiksi värisevä-ääninen laulajan Taylor Kirkin instrumentteja ovat kitara, basso, koskettimet ja rummut, minkä lisäksi hän hallitsee myös ohjelmoinnin.

Video ei ole enää saatavilla

Wintersleep – suosikkisi samassa paketissa

MIKÄ? Halifaxista saapuva Wintersleep on 2000-luvun suurten indiebändien sulatusuuni. Bändin musiikissa soivat Arcade Firen eeppisiä kertosäkeet, Band of Horsesin americana sekä The Nationalin ja varhaisen R.E.M.:n älykköindie. Vuoden 2010 The Inheritors -levyllä mukaan saatiin vielä Kanada-popille tunnuksenomaista orkestraalisuutta. Kun miettii, miten valtavan ihmismassan edellä mainitut bändit ovat tavoittaneet, on ihme, ettei Wintersleepiä tunne juuri kukaan – varsinkin, kun bändin primus motor Loel Campbell on huipputaitava biisinkirjoittaja.

MITÄ? Neljä albumia vuosina 2003–2010 julkaisseen Wintersleepin uran tähän mennessä merkittävin hetki oli, kun bändin kakkoslevy Welcome to the Night Sky voitti vuonna 2007 parhaan tulokkaan Juno-palkinnon. Viime vuoden The Inheritors jäi siihen verrattuna hieman vähemmälle huomiolle.

OHO! Wintersleep on lämmitellyt Paul McCartneya, The Rolling Stonesia ja Pearl Jamia niiden Halifaxin-keikoilla. Kanada-indietä setien makuun, siis!

Video ei ole enää saatavilla

Young Galaxy – Göteborg–Montreal All Night Long

MIKÄ? Vancouverilaislähtöinen ja sittemmin montrealilaistunut indiepop-trio, jota verrattiin uransa alkuvuosina toistuvasti sellaisiin dreampopin ja shoegazingin klassikkoyhtyeisiin kuin Slowdiveen, Galaxie 500:iin ja Spiritualizediin.

MITÄ? Kaksi albumillista kitaramaalailua (Young Galaxy, 2007, ja Invisible Republic, 2009) sai helmikuussa jatkoa osuvasti nimetyllä Shapeshiftingillä (“muodonmuutos”), joka vie bändin ilmaisua aiempaa elektronisempaan ja abstraktimpaan suuntaan, muistuttaen Beach Housen ja JJ:n kaltaisista 2000-luvun pehmeistä elektropopyhtyeistä.

OHO! Shapeshifting äänitettiin Montrealissa mutta lähetettiin sen jälkeen Göteborgiin, baleaarisen soundin ihmemiehen eli Studion Dan Lissvikin peukaloitavaksi. Skypen välityksellä suoritettu jälkituotanto vei aikansa: Young Galaxyn kolmas pienokainen syntyi yhdeksän kuukauden odotusajan jälkeen.

Video ei ole enää saatavilla

Kuuntele 64 ensiluokkaista esimerkkiä 2000-luvun kanadalaisesta popmusiikista!