Mew, Kentin kaatajat.

Toismaailmaista kauneutta, veitsenterävää soitantaa ja vuorenkorkuista paisuttelua.

”Indifference is killing me!”

Vuonna 2002 suosionsa huipulle itseään kampeava Kent soitti kiertueen Suomessa. Lämmittelijänä toimi kaikille tuntematon tanskalainen pikkubändi, joka ei ollut vielä julkaissut edes ensimmäistä kansainvälistä levyään. Tuon yhtyeen nimi oli Mew, eikä kiertueen jälkeen pahemmin puhetta Kentistä kuultu, kun tuo skandinaavinen landskamp päättyi Tanskan suvereeniin 6–0-voittoon.

En ollut itse kiertueen keikoilla, mutta niiden jälkeen oli vaikea välttyä tuon kolmikirjaimisen nimen kuulemiselta joka käänteessä.

Kun yhtye vihdoin palasi keväällä 2003 omalle keikalle Tavastialle, takataskussa uunituore kansainvälinen debyyttinsä Frengers, oli kupletin juoni jo selvillä: jokainen runotyttö sai uuden suosikkibändin ja jokainen indiebändi itselleen uuden tyylin.

Vaikka yhtye on sittemmin ylittänyt itsensä suuruudenhulluudessa vaikuttavuudessaan jo moneen kertaan, on bändin häkellyttävä iskuvoima tiivistettävissä Am I Wry? No -kappaleen ensitahteihin. Täysin käsittämätön yhdistelmä toismaailmaista kauneutta, veitsenterävää soitantaa ja vuorenkorkuista paisuttelua. En usko koskaan kääntäneeni kelkkaani epäilyksestä estottomaan ihailuun niin kuin tämän avauksen myötä.

Jopa yhtyeen nolot puolet kääntyvät pidemmän päälle vahvuuksiksi. Kammottavat levynkannet ja Jonas Bjerren ensimmäisen vuoden taidekoululaisen runokirjan B-materiaalin mieleen tuovat lyriikat aiheuttavat vaivaantuneisuutta, mutta tavallaan raaputtavat muuten niin täydellisen pinnan rikki tavalla, joka muuttaa epäinhimillisen hurmaavan hölmöksi.

Helpoin tapa todentaa Mewin vaikutusvalta kymmenen sitten on kuunnella läpileikkaus suomalaisen indiepopin kermasta vuodesta 2003 eteenpäin. Lähes jokaisella bändillä alkoivat vallata alaa nyrjähtelevät rytmit, järkälemäisesti vyöryvät bassot, terävästi maalailevat kitarat ja kuulaat laulut.

Kaiken tuon ymmärtää yhä yhtä hyvin, kun pistää Am I Wry? Non soimaan. Sen ikoninen vyörytys ei ole menettänyt pisaraakaan tehostaan vuosien kuluessa.

Toivottavasti yhtye kykenee vielä nousemaan lievästä luovasta lamastaan, joka sitä on And The Glass Handed Kites -levystä (2005) asti vaivannut. Ainakaan toistaiseksi kukaan ei ole vielä voittanut tätä juuttilaumaa omassa pelissään.

Video ei ole enää saatavilla

Mitä muuta?

Mewiltä äänestettiin myös kappaleita 156, Comforting Sounds, Snow Brigade ja Special.

Jonas Bjerren. Uskoo, että muumeja on olemassa.

Mew esiintyi viimeksi Suomessa vuonna 2010. Esiintymispaikka oli tuolloin sama kuin tänään perjantaina – Seinäjoen Törnävänsaari. Uutta materiaalia parhaillaan työstävä yhtye esiintyy perjantaisen Provinssirock-keikan lisäksi kesällä muun muassa Japanissa ja Englannissa.

Tanskalaisbändi keskittyy parhaillaan levyntekoon ja keikkailuun niin tiiviisti, ettei yhtye anna haastatteluja – paitsi Suomeen. Enkeliääninen laulaja Jonas Bjerre päivittää Nuorgamille Mew’n kuulumiset ja muistelee bändin aiempia vierailuja Suomessa. Vokalisti kertoo muun muassa tulleensa juotetuksi lärveihin yksitoista vuotta sitten Kentin jäsenten toimesta Helsingissä.

Mitä kuuluu Mew’n maailmaan?

”Paiskimme tasaiseen tahtiin töitä saadaksemme uuden levymme valmiiksi. Levyntekoprosessi on ollut haaste ja siellä täällä tapahtuva suuri seikkailu, joka kestää kuukausia. Olemme lisäksi mukana Sensory Spaces -nimisessä applikaatiossa, joka julkaistaan kesän aikana. Teemme myös jonkin verran keikkoja. Kiirettä siis pitää!”

Video ei ole enää saatavilla

Miltä seuraava Mew-albumi kuulostaa?

”Sitä on vaikea kuvailla. Totta kai, se tulee kuulostamaan tunnistettavasti Mew’lta, mutta pyrimme löytämään uusia sävyjä ja uudenlaista inspiraatiota musiikkiimme. Meille on tärkeää, että levymme eivät kuulosta toisiltaan.”

Video ei ole enää saatavilla

Mikä on parasta ja inspiroivinta musiikissa tällä hetkellä?

”Olen innoissani kaikista uusista mahdollisuuksista. Muun muassa siitä, että bändit voivat julkaista itse omat levynsä. Ja siitä, että musiikkivideoista on tullut taas iso osa kuuntelukokemusta – samalla tavalla kuin ne olivat silloin, kun MTV:n kaltaiset tv-kanavat vielä näyttivät musiikkivideoita. Isojen ja pienten bändien on nykypäivänä mahdollista tehdä visuaalisesti laadukasta jälkeä. Videon budjetin ei tarvitse olla edes iso, kunhan vaan kantava idea ja estetiikka ovat kohdillaan. Yleisesti ajatellen, on hienoa, että enää ei ole ketään diktaattorimaisesti valvomassa sitä, mitä musiikkia ihmiset kuuntelevat. Netistä voi löytää vaikka mitä, jos vaan kiinnostus ja uteliaisuus riittävät.”

Mitä musiikkia olet kuunnellut viime aikoina?

”Odotan innolla pian ilmestyvää Hooray for Earth -albumia. Silas (Utke Graae Jørgensen, Mew’n rumpali) on kuunnellut paljon Pink Floydin Echoesia, George Michaelin vanhempaa tuotantoa ja avantgarde-jazzguru Sun-Ra’ta. Pidän siitä, että yhtyeet käyttävät löytävät enemmän ja enemmän inspiraatiota 1980-luvun musiikista, kuulostamatta kuitenkaan pelkältä pastissilta menneisyydestä.”

Video ei ole enää saatavilla

Mikä on ollut Mew’n uran tähänastinen kohokohta?

”Tuohon kysymykseen on mahdotonta vastata. Perspektiivi asioihin muuttuu ajan myötä. Muistan edelleen sen jännityksen ja innon, kun kuulin kappaleidemme soivan radiossa ensimmäisiä kertoja. Muistan ensimmäiset keikat. Muistan sen, kun pääsimme esiintymään isommille areenoille ja matkustamaan ympäri maailmaa. Joidenkin omien idolien ja sankareiden tapaaminen on ollut ikimuistoista. Jokainen albumi on tuntunut valtavan hienolta saavutukselta – ei pelkästään fyysisenä esineenä, vaan myös luovan työn tuloksena, joka on syntynyt bändin jäsenten yhdessä tekemien asioiden myötä.”

Mew on otettu avosylin vastaan Suomessa aina bändin ensimmäisestä kansainvälisestä julkaisusta, Frengers-albumista (2003) lähtien. Mitkä ovat olleet omia suosikkikeikkojanne Suomessa?

”Toinen vaikea kysymys. Koemme olleemme etuoikeutettuja, koska olemme saaneet soittaa niin monta mahtavaa festivaalikeikkaa Suomessa. Ensimmäinen oma keikkamme Helsingin Tavastia-klubilla tuntui kerrassaan maagiselta.”

Millaisia muistoja Suomessa soittamistanne keikoista on jäänyt?

”Henkilökohtaisesti, juuri mainitsemani keikka Tavastialla oli mieletön. Tavastia on loistava areena intiimille klubikeikalle. Koko sali hikoilee, on kuuma ja yleisö on pakkautunut tiiviisti toisiaan vasten. Vuonna 2002 kiersimme Pohjoismaita Kentin kanssa, ja muistan varsin hyvin keikat Helsingissä. Kent on mitä mainiointa kiertueseuraa, he ovat kuin heimoveljiä meille. Soitimme Tavastialla kahtena iltana peräkkäin, ja ensimmäisenä iltana Kentin pojat juottivat minut kaatokänniin. Yritin kai näyttää, miten kova jätkä olen. En sitten ollutkaan.”

Video ei ole enää saatavilla

Onko Suomesta tai esimerkiksi maan luonnosta jäänyt erityisiä muistijälkiä?

”Suomi on yksi ensimmäisistä maista, missä tunsimme, että meidät ja musiikkimme todella hyväksytään ja siitä pidetään. Tuntui, että meille on yleisömme ja musiikillamme on tarkoitus. Tulen aina muistamaan saamamme lämpimän vastaanoton. Ja Suomen luonto. Isojen kaupunkien ulkopuolella maaseudulla ajaminen on aina ollut elämys. Olen nähnyt Suomessa mahtavaa luontoa. Metsät ovat aivan erilaisia kuin Tanskassa. Osa minusta uskoo, että muumeja on oikeasti olemassa. Olen iso Tove Jansson -fani.”

Mikä on oudointa tai hauskinta, mitä Suomen-vierailuillanne on tapahtunut?

”Yhdellä festivaalikeikalla sähköt katosivat kesken kaiken. Se ei tuntunut hauskalta sillä hetkellä, mutta nyt kun asiaa muistelee, se oli tavallaan aika hassua. Olemme päässeet mukaan myös monille erittäin hauskoille jatkoille vuosien varrella. Aina on ollut kivaa!”

Mew esiintyy Provinssirockissa tänään, perjantaina 14. kesäkuuta.

Video ei ole enää saatavilla

Mew 5.7.2009 Ruisrock, Turku.

Enkeliääninen herra Bjerre. Kuva: Tomi Palsa

Istuimme ystäväni kanssa toukokuussa 2002 Tampereen Pakkahuoneen lastauslaiturilla, nautiskelimme olutta ja odotimme Kentin konsertin alkamista. Kevätaurinko ja alkoholi kiinnostivat enemmän kuin illan lämmittelijä, meille vielä tuntematon tanskalainen Mew.

Sitten seinän takana jyrähti käyntiin tämän vuosituhannen skandinaavisen kitarapopin monumentaalisin riffi. Tiiliseinän läpi kuultunakin Am I Wry? No sai meidät välittömästi vakuuttuneeksi siitä, että nyt on käynnissä jotain poikkeuksellista.

Kumosimme juomamme nopeasti, ja ryntäsimme sisälle ihmettelemään yhtyettä, joka vyörytti lavalta upeaa, kokeellista kitarapoppia. Hienojen kappaleiden lisäksi huomiomme kiinnittyi kahteen asiaan: samaan aikaan hellyttäviin ja pelottaviin tausta-animaatioihin jäätikköineen ja viulua soittavine kissoineen sekä hentoon enkeliääniseen laulajaan, jonka odotti pyyhkiytyvän lavalta alas hetkenä minä hyvänsä äänenpaineen voimasta.

Mewin tenhosta on vaikea saada otetta vuonna 2011, valjun No More Stories… -albumin (2009) ja jo ennen ilmestymistään unohdetun Eggs Are Funny -kokoelman (2010) jälkeen.

Vaan yhtyeen esikoisalbumi (kansainvälisille markkinoille suunnattu sellainen, siis) Frengers (2003) ja sitä seurannut mielipuolisen mahtipontinen And the Glass Handed Kites (2005) olivat varsinaisia ilmestyksiä. Mew vaikutti 2000-luvulla suomalaisten kitarayhtyeiden sointiin sekä valtavirrassa että marginaalissa todennäköisesti enemmän kuin mikään toinen artisti.

Mewin kitaristi Bo Madsen ja rumpali Silas Graae ovat taidokkaita soitintensa hallitsijoita, mutta neron viitta yhtyeessä laskeutuu laulaja Jonas Bjerren harteille.

Ilman hänen surrealistisia ja koskettavia sanoituksiaan, toismaailmallista ääntään ja taianomaisia animaatioitaankin olisimme kuulleet Mew’n kutsun lastauslaiturille, vaan emme olisi koskaan lumoutuneet samalla tavalla.

Video ei ole enää saatavilla

Mew – Am I Wry? No (Live in Copenhagen -dvd:ltä)

www.tuomasauvinen.fi

Mikä on soittolistasi nimi?

Moi, mä olen Tuomas.

”Biisejä fiilikselle kuin fiilikselle.”

Millä perusteella valitsit juuri nämä biisit soittolistaasi?

”Nämä biisit olen löytänyt tai oppinut tykkäämään niistä viime aikoina. Valitsemani biisit ovat joko todistetusti tai omasta mielestäni musiikillisesti merkittäviä, ja niissä on kulttuurista sisältöä, kun kaivaa hiukan pintaa syvemmälle. Biisit ovat joko vaikuttaneet laajemmin populaarimusiikin historiassa, mielestäni tulevat vaikuttamaan tai ovat merkittäviä omassa marginaaligenressään.”

Keille ihmisille suosittelet soittolistaasi ja miksi?

”Suosittelen soittolistaa niille, jotka etsivät musiikista syvyyttä, merkitystä ja sisältöä.”

Mikä on soittolistasi sinulle kaikkein tärkein kappale ja miksi?

”Holly Mirandan Waves on juuri tällä hetkellä itselleni soittolistan tärkein kappale. Se heijastelee kaipuutani Amerikkaan, jossa asuin puoli vuotta vuonna 2010.

Olisitko halunnut listallesi jonkun kappaleen, jota Spotifyssa ei ollut?

”Alkuperäinen Metallican Welcome Home (Sanitarium) ei löytynyt Spotifysta.”

Millainen musiikinkuuntelija olet?

”Kuuntelen musiikkia autossa ja kotona, aika paljon kuulokkeilla. Työni puolesta kuuntelen musiikkia päivittäin yhtyesoiton opettajana sekä levykriitikkona.”

Kuka artisti tai mikä bändi on kaikkien aikojen suosikkisi?

”On aivan mahdotonta vastata tähän kysymykseen. On niin monia loistavia artisteja ja yhtyeitä. Suosikkiyhtye vaihtuu itselläni todella usein. Viime aikoina The Police on kolahtanut kovaa.”

Minkä uuden artistin tai yhtyeen musiikin löysit viimeksi?

”Viimeksi löysin Holly Mirandan tuotannon. Löysin biisin Waves newyorkilaisesta Starbucksista, jossa jaettiin tiskillä Pick of the week -kortteja. Kortissa oli koodi, jolla kyseisen biisin sai ladata iTunesista. Tätä kautta tutustuin ja ihastuin artistin muuhunkin tuotantoon.”

Ostatko vielä fyysisiä äänitteitä?

”En ole pitkään aikaan ostanut fyysisiä äänitteitä. Ostan lähinnä iTunesista sekä kuuntelen Spotifysta. Yksi syy on siinä, että levyarvostelijana saan tajuttoman määrän fyysisiä levyjä työn puolesta ilmaiseksi. Äänitteitä, joista en saa fyysistä kopiota, en näe tarpeelliseksi ostaa juuri Spotifyn ja iTunesin ansiosta.”

Spotify vai iTunes?

”Molemmat.”

Milloin viimeksi kävit kuuntelemassa livemusiikkia?

”Omaa yhtyettä lukuun ottamatta kuuntelin viimeksi livemusiikkia maaliskuussa. Kyseessä oli omaa yhtyettäni lämpännyt Birdie Joe Hoax -duo, joka lauloi Paul Simonin rakkauslauluja. Keikka oli mielestäni hauska ja sopi tilanteeseen hyvin.”

Bonus: Jos Jumala ja Lemmy tappelisivat, kumpi voittaisi?

”Jumala voittaisi.”

Tuomas Auvisen soittolista

1. The Police – Walking On The Moon
2. Pat Metheny – Spirit of the Air
3. Thelonious Monk – Teo
4. Holly Miranda – Waves
5. Justin Timberlake – Rock Your Body
6. Audioslave – Revelations
7. Madonna – Candy Shop
8. Mew – Special
9. The Rolling Stones – Rock and a Hard Place
10. Israel & New Breed – Say So

Kuuntele Tuomas Auvisen soittolista.