Julkaistujen artikkeleiden mukaan päivittyvä soittolista Spotifyssä.

# 41 Thurston Moore – Benediction

Tuskinpa yksikään toinen vuonna 2011 julkaistu kappale keräsi julkaisemisensa jälkeen vastaavaa merkitysten painolastia kuin Thurston Mooren Benediction. Mooren ja yhtyetoverinsa Kim Gordonin avioerouutisen jälkeen akustisen kitaran kannattelema popkaunokki kuulosti vielä astetta riipaisevammalta, varsinkin sen viimeiset rivit: ”I know better than to let you go.” (Ville Aalto)

Video ei ole enää saatavilla

# 40 Metronomy – Everything Goes My Way

AOR-vaikutteista indietä ihanampaa on indievaikutteinen AOR. Sen kypsästi tuotettuun pehmeyteen erikoistui Metronomyn turhan niukalle huomiolle jäänyt The English Riviera -levy. Everything Goes My Wayn veltto poljento on kuin suoraan Fleetwood Macin Dreamsistä, ja lauluvuoroakin lainaa stevienicksmäisesti rumpali Anna Prior. Thunder only happens when it’s raining! (Oskari Onninen)

Video ei ole enää saatavilla

# 39 The Rapture – How Deep Is Your Love

Eräs kesän upeimmista hetkistä tapahtui, kun kaiuttimista kuului ensimmäisen kerran tämä diskohelmi. Ensitahdeista alkaen oli selvää, että tässä kuunnellaan nyt jotain erityistä, eikä biisin lumo ole haihtunut tippaakaan. Thong Song -konnotaatio nosti arvostuksen lähes toiseen potenssiin. Biisi, jossa handclapsit sekä hallelujahit ovat tasan tarkkaan kohdallaan. (Markus Hilden)

Video ei ole enää saatavilla

# 38 St. Vincent – Cruel

Cruelissa tuntuu kummittelevan näpistettynä ainakin neljä eri laulumelodiaa, joita en pysty paikallistamaan mihinkään. Annie Clark pelaa kuulijaansa kuin musiikillinen pokerihai ja vie kaikki rahat. Habitus pysyy viileähkönä, välillä kitarasoolo bluffiksi: julmettu sydänrosmo valloittaa puolelleen. Seireeninkutsu vaikenee vasta, kun eukko on haudattu pihamaalle. (Joni Kling)

Video ei ole enää saatavilla

# 37 Lady Gaga – The Edge of Glory

Vaikka Born This Way -albumi ei ollut aivan toivottu jymypaukku, löytyi lihaksikkaalta levyltä monta hienoa hetkeä. Vuoden mahdollisesti komeimmat valtavirtapopsekunnit koettiin levyn vastustamattomimman kappaleen kliimaksissa, jossa edesmenneen Clarence Clemonsin tuuttailu yhtyy ekstaattiseen tanssipoppiin. Alkaa videon noin kolmannen minuutin kohdalla. Ihanata! (Aleksi Kinnunen)

Video ei ole enää saatavilla

# 36 Florence + the Machine – What the Water Gave Me

Florence Welchillä on huiman keuhkokapasiteettinsa lisäksi ymmärrystä siitä, miten kappaleet tulisi rakentaa. Tässä biisissä on malliopillinen draamankaari: Welch huokailee ja huutaa vuorotellen pitäen mielenkiinnon yllä loppuun asti. Kappale on mystinen, kaunis ja upottava, se houkuttelee vaikka uhkuu myös vaaraa. Biisi on täydellinen vastakohtien leikkauspiste. (Auroora Vihervalli)

Video ei ole enää saatavilla

# 35 John Maus – Cop Killer

Kun on toipunut siitä pienestä pettymyksestä, että kyseessä ei olekaan taideteorioiden läpi valutettu versio Ice-T:n johtaman Body Countin 1990-luvun alun Yhdysvaltoja presidenttitasolla kuohuttaneesta kaimakappaleesta, voi keskittyä miettimään olisiko tämä John Mausin kirkossa kaiutettu taidepop aiheuttanut viitteensä kaltaista kohua kaksi vuosikymmentä sitten. (Mikko Valo)

Video ei ole enää saatavilla

# 34 Cut Copy – Take Me Over

Australialaiselektropoppareiden Zonoscope-albumi oli hieno, vaikka levy ei herättänytkään samanlaista kollektiivista kiimaa kuin läpimurtolevy In Ghost Colours. Alkupään hittiputkesta korvaan tarttui erityisesti Take Me Over, jonka yksi jos toinenkin kuuli muistuttavan Paul Simonin You Can Call Me Alia, Men at Workin Down Underia sekä Fleetwood Macin Everywhereä. (Aleksi Kinnunen)

Video ei ole enää saatavilla

# 33 Jare & Villegalle – Mitä sä siit tiiät (feat. Ruudolf & Karri Koira)

Ostin kesällä melko kalliin yhden koon lippiksen. Sitten JVG, Rudy ja Koira veivät yhden biisin voimin ne kertaheitolla pois tyylistä. Olisi harmittanut enemmän, mutta tämän huikean biisin kuunteleminen toistakymmentä kertaa päivässä helpotti mielialaa kummasti. Missä ihmeessä viipyy Karri Koiran soololevy? Suomen Nate Dogg ansaitsee tulla tunnustetuksi omillaan. (Tommi Forsström)

Video ei ole enää saatavilla

# 32 Radiohead – Bloom

King of Limbs oli valitettavasti turhan tynkä ja vain puoliksi upea levy. Onneksi saimme sentään muutaman Radioheadin merkittävyyttä puolustavan hienon kappaleen. Kosmisen avarasti tutkiskeleva levyn avausraita Bloom sekä videobiisi Lotus Flower jäivät pahiten kutittelemaan päätäni. Vesi kielellä odotan jo kesän keikkoja, joilla kuultaneen paljon KoL-materiaalia. (Aleksi Kinnunen)

Video ei ole enää saatavilla

# 31 Fleet Foxes – Bedouin Dress

Fleet Foxes maustaa Beduin Dressissa Byrds-henkisiin lauluihin ja leijuvaan folkkiin pohjaavaa indietänsä Lähi-itä-vaikutteilla. En osaa sanoa, mikä tässä kappaleessa vetoaa eniten: ihanasti heläjävät stemmat, kevyen progressiivis-psykedeelinen folk-poljento vaiko itämainen viululinja? Ehkäpä näistä elementeistä yhdessä siittyvä oudon epätodennäköinen täysosuma? (Sami Sankilampi)

Video ei ole enää saatavilla

# 30 James Blake – A Case of You

Yleisen ohjenuoran mukaan Joni Mitchelliä ei kannata lähteä coveroimaan. Vaisto sanoo, ettei siitä selviä kunnialla. Tätä neuvoa ovat monet typerykset uhmanneet. James Blakekin sokaistui suuruudenhulluuksissaan, mutta lahjakkaana miehenä onnistui välttämään täystuhon. Blaken A Case of You on kaunis, hento ja persoonallinen cover, joka tekee Mitchellille kunniaa. (Auroora Vihervalli)

Video ei ole enää saatavilla

Vaadimme Suomeen muun muassa Portisheadin ja Beth Gibbonsin.

Olkaa hyvä, yhtä vaille sata yhtyettä ja artistia, joiden ensimmäisestä Suomen-keikasta Nuorgamin torilla on tähän päivään asti saatu vain haaveilla.

Kymmenosaiseen artikkeliimme perustuvalta soittolistalta puuttuu ainoastaan Bill Callahan, jonka musiikkia ei Spotifystä löydy.

Tartu siis lähipromoottoriasi kraivelista ja vaadi häntä hankkimaan paikalliseen kuppilaasi joku alla olevista artisteista, niin Nuorgam kiittää!

Heitä me odotamme Top 100 (okei, 99):

1. Portishead – Machine Gun
2. Pixies – Where Is My Mind?
3. My Bloody Valentine – Only Shallow
4. OutKast – Ms. Jackson
5. Sufjan Stevens – For the Widows in Paradise, for the Fatherless in Ypsilanti
6. The Knife – We Share Our Mother’s Health
7. Beck – Gamma Ray
8. Bon Iver – Skinny Love
9. Daft Punk – One More Time
10. PJ Harvey – Let England Shake
11. Kate Bush – Flower of the Mountain
12. Justin Timberlake – LoveStoned/I Think She Knows
13. Arctic Monkeys – Piledriver Waltz
14. Feist – 1234
15. Guided by Voices – Everywhere With Helicopter
16. Yo La Tengo – You Can Have It All
17. The Divine Comedy – Absent Friends
18. Gorillaz – On Melancholy Hill
19. The Magnetic Fields – The Book of Love
20. Mission of Burma – Academy Fight Song
21. Neu! – Neuschnee
22. Coldplay – Clocks
23. Beyoncé – Best Thing I Never Had
24. The Strokes – You Only Live Once
25. Stereolab – Cybele’s Reverie
26. The Fall – Totally Wired
27. Mariah Carey – Fantasy
28. My Morning Jacket – Victory Dance
29. Kasabian – Fire
30. The Blue Nile – Tinseltown in the Rain
31. Yeah Yeah Yeahs – Heads Will Roll
32. Hot Chip – One Life Stand
33. Magazine – Definitive Gaze
34. Aretha Franklin – (You Make Me Feel Like) A Natural Woman
35. Gary Numan – Are ’Friends’ Electric?
36. Basement Jaxx – Raindrops
37. Death Cab for Cutie – I Will Follow You into the Dark
38. Wire – Adapt
39. Beirut – Santa Fe
40. Wild Beasts – We Still Got the Taste Dancin’ on Our Tongues
41. Doves – Winter Hill
42. Devendra Banhart – Baby
43. Built to Spill – Liar
44. Spoon – You Got Yr. Cherry Bomb
45. Gang Gang Dance – MindKilla
46. Dolly Parton – Jolene
47. The Avalanches – Frontier Psychiatrist
48. The Decemberists – O Valencia!
49. Joni Mitchell – Coyote
50. Camera Obscura – Lloyd, I’m Ready to Be Heartbroken
51. The Hold Steady – Your Little Hoodrat Friend
52. The Shins – Phantom Limb
53. Ennio Morricone – L’Estasi Dell’oro
54. St. Vincent – Cruel
55. Happy Mondays – Kinky Afro
56. Stars Of The Lid – Dungtitled (In A Major)
57. Orchestral Manoeuvres in the Dark – Messages
58. Bat for Lashes – Daniel
59. Grizzly Bear – Two Weeks
60. British Sea Power – Waving Flags
61. Mount Eerie – Between Two Mysteries
62. Okkervil River – The Valley
63. Noel Gallagher’s High Flying Birds – If I Had a Gun…
64. Sunset Rubdown – You Go On Ahead
65. Guillemots – Walk the River
66. Rob Zombie – Dragula
67. Sun Kil Moon – Carry Me Ohio
68. Eminem – Lose Yourself
69. The Walkmen – The Rat
70. Archie Bronson Outfit – Dart for My Sweetheart
71. The Rapture – How Deep Is Your Love?
72. Cat Power – The Greatest
73. The Black Keys – Tighten Up
74. Marc Almond – Tears Run Rings
75. Tyler, the Creator – Yonkers
76. The The – Uncertain Smile
77. Boards of Canada – Music Is Math
78. Beady Eye – The Roller
79. A Sunny Day in Glasgow – Close Chorus
80. Conor Oberst – Cape Cañaveral
81. Charlotte Gainsbourg – IRM
82. Drive-By Truckers – Used to Be a Cop
83. Explosions in the Sky – Your Hand in Mine
84. Luke Haines – Love Letter to London
85. Christina Aguilera – Beautiful
86. Metronomy – The Look
87. Richard Hawley – Tonight the Streets Are Ours
88. Steve Mason – Boys Outside
89. White Denim – Let’s Talk About It
90. Adele – Rolling in the Deep
91. The Get Up Kids – Holiday
92. Nelly Furtado – I’m Like a Bird
93. Clinic – Walking With Thee
94. Dead Can Dance – The Host of Seraphim
95. Death In Vegas – Your Loft My Acid
96. Aimee Mann – Save Me
97. Daniel Johnston – Life in Vain
98. The Besnard Lakes – Albatross
99. Silversun Pickups – Lazy Eye

Pääset soittolistaan tästä.

#90 White Denim

Mikä? White Denimin keväisellä pitkäsoitolla D southern rock, jazz ja psykedelia törmäsivät miellyttävin tuloksin.

Odotettu? Ainakin viime keväästä.

Tuleeko? Yhtye kiersi eurooppalaisia estivaaleja viime kesänä päätyen lähimmillään Ruotsiin. Ehkä ensi kesänä tai sitä seuraavana kesänä joku kutsuu yhtyeen Suomeenkin.

Video ei ole enää saatavilla

#89 Steve Mason

Kuka? Skottilainen monipuolisuusihme, joka on seikkaillut Beta Bandin hajoamisen jälkeen niin elektropopin, hiphopin kuin dubinkin maailmassa.

Odotettu? Siitä hetkestä, kun Beta Bandin esikois-ep (1997) ja sen meditatiivisesti jumittava avausraita Dry the Rain kietoivat pauloihinsa.

Tuleeko? Toivottavasti. Vain jokusen festivaalikeikan Britannian ulkopuolella tehnyt Mason olisi räjäyttävä kokemus Kuudennen linjan tyyppisellä klubilla.

Video ei ole enää saatavilla

#88 Richard Hawley

Kuka? Brittipopbändeissä Longpigs ja Pulp soittanut, 2000-luvulla äänensä löytänyt 44-vuotias englantilainen laulaja ja kitaristi.

Odotettu? Soolouralle vuosituhannen alussa lähteneestä Hawleysta tuli haluttu vieras viimeistään läpimurtolevyn Coles Corner (2004) myötä.

Tuleeko? Eiköhän. Hawley levyttää ja keikkailee aktiivisesti. Sheffieldistä Helsinkiin on vain 1 760 kilometriä.

Video ei ole enää saatavilla

#87 Metronomy

Mikä? 2000-luvun sympaattisin yhden miehen makuuhuoneprojektina käynnistynyt popyhtye.

Odotettu? Vuodesta 2008, kun Metronomy julkaisi Heartbreaker-hitin.

Tuleeko? Hyvinkin mahdollista, vaikka bändi onkin hankalan kokoinen – liian suuri Kuudennelle linjalle, kenties liian pieni Tavastialle.

Video ei ole enää saatavilla

#86 Christina Aguilera

Kuka? Voimakkaasta äänestään ja niukasta vaatetuksestaan tunnettu popdiiva.

Odotettu? Sitten vuosituhannen vaihteen teinipopbuumin.

Tuleeko? Mahdollista, mutta vuonna 2012 ilmestyvä uusi levy pitää laulajattaren toistaiseksi kiireisenä.

Video ei ole enää saatavilla

#85 Luke Haines

Kuka? Mies The Auteursin ja Black Box Recorderin takana on nyt kärttyinen sooloilija ja pahansuopa kirjailija.

Odotettu? Vuodesta 1992, jolloin The Auteursista povattiin kiintotähteä brittipopin taivaalle.

Tuleeko? Popin oravanpyörästä sivuun astunut eksentrikko ei itse promoottorien ovia kolkuttele, mutta voisi hyvinkin tulla, jos joku erehtyy pyytämään.

Video ei ole enää saatavilla

#84 Explosions in the Sky

Mikä? Austinilaiskvartetin melodista postrockia on kuultu levyjen lisäksi televisiossa ja valkokankaalla.

Odotettu? Viimeistään kolmosalbumin Earth Is Not a Dead Cold Place (2003) myötä yhtyeestä innostuivat niin popparit kuin rockaritkin.

Tuleeko? Ehkä joskus. Marraskuussa bändi saapuu taas Ruotsiin, muttei Suomeen. Yhtye tosin palaa tammikuussa Eurooppaan.

Video ei ole enää saatavilla

#83 Drive-By Truckers

Mikä? Juurevan americanan ja vaihtoehtorockin risteyksen tienoilla viidentoista vuoden ajan ansiokkaasti hurjastellut konkariyhtye.

Odotettu? Joissakin piireissä 2000-luvun alusta asti, mutta viimeistään viimevuotinen albumi The Big To-Do herätti laajemmankin musadiggarijoukon.

Tuleeko? Rekkakuskin työtahdilla Yhdysvalloissa keikkaileva yhtye piipahti viime kiertueellaan pari kertaa Euroopassa, joten pientä toivoa on.

Video ei ole enää saatavilla

#82 Charlotte Gainsbourg

Mikä? Serge Gainsbourgin ja Jane Birkinin tytär, joka lienee tunnetumpi näyttelijänurastaan.

Odotettu? Debyyttialbumi jo 15-vuotiaana vuonna 1986, mutta aktivoitunut laulajana vasta 2000-luvun alusta lähtien.

Tuleeko? Elokuvat työllistävät jatkossakin, joten suuret maailmankiertueet lienevät utopiaa. Toisaalta marraskuussa ilmestyy tuplalevy Stage Whisper – kenties sen tiimoilta?

Video ei ole enää saatavilla

#81 Conor Oberst

Mikä? Indierockin 31-vuotias ex-ihmelapsi, joka on tehtaillut kymmeniä julkaisuja teinivuosien sooloteoksista Monsters of Folk -superkokoonpanon esikoisalbumiin.

Odotettu? Valistuneiden keskuudessa jo vuosituhannen vaihteesta. Laajemmin vuodesta 2004, jolloin Bright Eyes -singlet Lua ja Take It Easy (Love Nothing) valloittivat jenkkilistan kärkipaikat.

Tuleeko? Luulisi. Oberst on esiintynyt säännöllisesti Tukholmassa (viimeksi helmikuussa), joten eiköhän Suomen-keikkakin toteudu ennen pitkää. Kulttuuritalolle?

Video ei ole enää saatavilla

Mitä sitten tapahtui?

Ei juuri mitään. Kesti kuusi vuotta ennen kuin Mount sai ulos ensimmäisen albuminsa Metronomyn nimellä. Mutta sitten alkoikin tapahtua.

Yhtäkkiä Mount remiksasi ties ketä Goldfrappista animaatiogorilloihin. Tai oikeastaan bändit vain alkoivat huomata, että jostain tuli biisejä, jotka joku Metronomy oli käsitellyt persoonallisesti. Niistä tykättiin.

Mitä sitten tapahtui?

Metronomy julkaisi kakkosalbuminsa Nights Out. Nyt Metronomy oli jo oikea yhtye. Kappaleesta Heartbreaker tuli hitti, kiitos – ironista kyllä – siitä tehdyn hyvän remixin.

Mitä sitten tapahtui?

Nyt ollaan keväässä 2011, ja Metronomy julkaisee kolmannen albuminsa, erinomaisen The English Rivieran.

Mitä seuraavaksi tapahtuu?

Metronomy nousee nokkelien elektropopyhtyeiden kärkikastiin. Kauas ohi New Young Pony Clubin ja Friendly Firesin, aivan Hot Chipin rinnalle.

http://www.vimeo.com/21286170

Metronomy – The Look