Hannibal, hän soittaa molempia; sekä countrya että räppiä.

Hannibal räppäsi vuosituhannen alussa Tulenkantajat-yhtyeessä. Rovaniemellä perustetulla bändillä oli levytyssopimus Poko Rekordsin kanssa.

Yhtyeen lopetettua toimintansa vuonna 2004 Hannibal, on julkaissut useita levyjä eri kokoonpanoilla. Kun aikataulut sallivat, hän aikoo tehdä Hobo News -yhtyeen kanssa suomenkielisen kantrilevyn.

Kantrille pikkusormensa antanut räppäri kertoo nyt Nuorgamille, mitkä kantriballadit saavat hänet herkälle mielelle.

5. George Jones: Walk Through This World with Me

Video ei ole enää saatavilla

“George Jones on yksi parhaimmista kantrilaulajista. Hän on oikeastaan yksi parhaimmista laulajista koskaan. Kappaleen sisältämässä rakkauden ylistyksessä on jotain hienoa. Tämä on ajaton kappale. Kun tämän kuulee, tuntuu kuin maailma pysähtyisi.”

4. Townes Van Zandt: Waitin’ Around to Die

Video ei ole enää saatavilla

“Kun kuulin kappaleen ekaa kertaa, minusta tuli heti Townes Van Zandtin fani. Tää on synkkä ja pelottava kappale. Minua puhuttelevat erityisesti kappaleen viimeiset rivit. Niistä löytää samaistuttavaa, kun ajattelee suomalaisten päihdeongelmia. Tää on kyllä saatanan synkkä, mutta opettavainen kappale.”

3. Merle Haggard: Twinkle, Twinkle Lucky Star

Video ei ole enää saatavilla

“Nyt kun minun elämääni on saapunut sellainen pieni ihminen, niin tästä kappaleesta on tullut läheinen ja tunteita herättävä. Tää käy joululauluksi ja rakkausbiisiksikin. Oiva kappale romantikoille.”

2. Emmylou Harris: Boulder to Birmingham

Video ei ole enää saatavilla

“Emmylou Harris soitti aikoinaan Gram Parsonsin yhtyeessä. Kappale on tehty Parsonsin kuoleman jälkeen. Tämä on koskettava tribuutti Parsonsille ja samalla yksi Emmylou Harrisin parhaimmista kappaleista.”

1. Conway Twitty: Hello darlin’

Video ei ole enää saatavilla

“Minä en uskalla laulaa tätä Hobo Newsin keikoilla, koska en ole riittävän hyvä laulaja. Tää on maailman paras kantribiisi. Mikään ei voita tätä. Kappale voi vaikuttaa kornilta, mutta kyllähän se vaatii munaa vetää jotain tällaista.”

Kuinka kantri-innostuksesi alkoi?

“Parikymppisenä lainasin Rovaniemen kaupunginkirjastosta Willie Nelsonin kokoelman. Nauhoitin siitä parhaimmat kappaleet 90 minuutin kasetille. Sitten löysin Johnny Cashin American Recordings -sarjan. Myöhemmin tulivat esimerkiksi The Byrds ja Grateful Dead. 2000-luvulla olen alkanut tutustua vähemmän tunnettuihin nimiin.”

Mikä sinua puhuttelee kantribiiseissä?

“Sellainen rebel-asenne, mutta myös kappaleissa esiin tuodut humaanit arvot. Ehkä minä löydän kantrista jotain samaistuttavaa, kun kuitenkin olen pieneltä paikkakunnalta ja metsän keskeltä. Totta kai minuun puree myös vanhojen kantrilevyjen soundimaailma.”

Kuinka kantrin kuunteleminen on vaikuttanut omaan tuotantoosi?

“Hannibal-nimellä tehtyyn musiikkiin kantri ei ole vaikuttanut. Kantribiisien suorasanainen tarinankerronta on saattanut kuitenkin vaikuttaa teksteihin – ainakin alitajuisesti.”

Laulat Hobo News -nimisessä coverbändissä, joka soittaa keikoillaan muun muassa vanhaa kantria. Aiotko julkaista joskus kantrilevyn?

“Ollaan suunniteltu, että tehtäisiin tuolla Hobo Newsin kokoonpanolla suomenkielinen levy. Meidän pitää kuitenkin keksiä bändille uusi nimi, koska haluamme pitää Hobo Newsin coverbändinä. Bändissä soittava Edorf on jo tehnyt joitain biisejä. Minä alan itsekin vuodenvaihteen jälkeen tehdä kantribiisejä, kun omilta keikoilta jää aikaa. Ehkä se suomenkielinen levy tulee joskus 2013. Myös Hobo News saattaa tehdä levyn. Sillä voi olla vaikka Woody Guthrie -covereita.”

Video ei ole enää saatavilla

Hobo News: Asshole from El Paso

Aiotko siis lopettaa räppäämisen ja ryhtyä kantrilaulajaksi?

“En usko, että lopettaisin hiphopin tekemisen. Se on aina minun ykkösprioriteettini.”

Video ei ole enää saatavilla

Hannibal & Joku Roti Mafia: Poliittista räppiä

Hannibal & Joku Roti Mafia: Viimiseen hengenvetoon (Joku Roti/Monsp) ilmestyy 9. marraskuuta.

Proletaareilla ei ole muuta menetettävää kuin eväslaatikkonsa.

Menneiden vuosisatojen englantilaisilla ja amerikkalaisilla aristokraateilla sekä muilla eliitin jäsenillä oli tapana lähteä nuoruusvuosinaan Euroopan turneelle, tarkoituksena usein ammentaa kovassa huudossa olleesta muinaiskreikkalaisesta ja -roomalaisesta kulttuurista. Turneella, jolle lähti usein mukaan palvelija, käytiin läpi joitain tarkoin valikoituja kulttuurikohteita, joista nuori voisi sitten ammentaa voimaa tulevina tukahduttavien erioikeuksien ja ylellisyyden vuosina.

Tällä listalla lähdemme mekin rapakon taakse turneelle, jolla näemme miten erilaiset ryhmät eri aikoina voivat tehdä country-musiikista itselleen ilmaisukanavan.

Aloitamme raffinoidun country-kulttuurin kehdosta Nashvillestä Tennesseen osavaltiossa. Siellä vuoristolaisten ruokoton hillbilly-kulttuuri puettiin paljetteihin ja jousiin, koruommelluihin takkeihin ja taustakööreihin. Laulujen tarinat olivat silti arkipäiväisiä, tavallisten ihmisten tarinoita.

Sliipattua Nashville-soundia vastaan kapinoitiin usealla rintamalla. Yksi oli Kalifornian Bakersfield, jossa uuden riisutun soundin tekijät mielsivät itsensä työväenluokkaisiksi, kuten Merle Haggardin yllä olevasta levykannesta näkee. Takakannessa Hag on kadonnut ja jäljelle jäi vain eväslaatikko. Olen aina miettinyt mitä se merkitsee… Nykyään Bakersfield tunnetaan lähinnä metamfetamiinin käyttäjistään. Jos olet koskaan netissä katsonut poliisien ottamia kuvia kyseisen aineen ystävistä, olet todennäköisesti nähnyt ainakin yhden bakerfieldiläisen.

Bakersfield-countryn korostetun työväenluokkaisesta maailmankuvasta poikkesi jyrkästi hiukan myöhemmin Teksasissa syntynyt hiukan hippeilyyn nojallaan oleva country-ilmentymä. Guy Clark ja kumppanit tekivät lauluja, jotka olivat tekijöidensä sisäavaruutta luotsatessaan kuin runoja ja tarinoita kertoessaan kuin hieno Raymond Carver-novelli. Teksasia leimasi maanläheinen boheemius. Sitä ilmentää nykyään hienosti aikoinaan jo aavekaupunkina pois myyty Luckenbach. Olisi hienoa, jos Helsingin ulkopuolelta löytyisi pieni kaupunki, jonka omistaa paikallisen soittolan omistaja…

Ja Willie Nelson, joka laulaa listan viimeisen kappaleen virtaa kuin rikasravinteista hiekkaa kaikkialle kylvävä joki näiden alueiden läpi. Hän aloitti uransa lauluntekijänä Nashvillessä, kirjoittaen hittejä mm. Patsy Clinelle ja on tehnyt usein yhteistyötä Merle Haggardin kanssa. Willie on myös Teksasin ”hippien” suojelupyhimys ja asuu nykyään Austinin lähellä.

Nyt vain kylmä Shiner Bock käteen ja nauttimaan elämästä…

• George Jones – The Grand Tour
• Charlie Rich – A Sunday Kind Of Woman
• Charley Pride – Does My Ring Hurt Your Finger
• Jim Reeves – Four Walls
• Glen Campbell – Wichita Lineman
• Patsy Cline – I Fall To Pieces
• Floyd Cramer – Drown In My Own Tears – Buddha Remastered – January 16, 2001
• Buck Owens – Streets Of Bakersfield
• Merle Haggard & The Strangers – Cherokee Maiden
• Dwight Yoakam – Nothing
• The Mavericks – Mr. Jones
• Dave Alvin – Sonora’s Death Row
• Merle Haggard – Okie From Muskogee
• New Riders Of The Purple Sage – Up Against The Wall, Redneck
• Ray Wylie Hubbard – Opium
• Waylon Jennings – Only Daddy That’ll Walk The Line
• Joe Ely – Boxcars
• Michelle Shocked – (Making the Run To) Gladewater
• Jimmie Dale Gilmore – Where Is Love Now
• Guy Clark – Desperados Waiting For A Train
• Townes Van Zandt – Snake Song
• Willie Nelson – Time Of The Preacher