Melvins poseeraa parhaan kykynsä mukaan.

Kiitos Kurt Cobain. Ilman sinua Melvins ei olisi ikinä noussut suuremman yleisön tietoisuuteen, saanut levydiiliä Atlantic Recordsilta eikä julkaissut uransa parasta studioalbumia Houdinia. Tai toisaalta, kiitos Buzz Osborne. Ilman sinua Kurt Cobain ei olisi ikinä perustanut Nirvanaa, julkaissut Nevermindia eikä luonut absurdeihin mittasuhteisiin noussutta Seattle-kiimaa, jonka seurauksena jokainen risafarkkuinen slacker-viritelmä – plus Melvins – nostettiin 1990-luvun alussa Rolling Stonen next big thingiksi.

Mikään näistä zeitgeist-bändeistä ei kuitenkaan ollut kuten Melvins. Eikä ole vieläkään, vaikka Toolin, Mastodonin ja Isiksen kaltaiset perässähiihtäjät sitä perse hiessä yrittävätkin.

Siinä missä Melvinsin aikalaiskollegat soittivat punkia, hardcorea, heviä tai wannabe-Nirvana-grungea, Buzz ja kumppanit soittivat kaikkea (paitsi sitä wannabe-osastoa) yhtä aikaa. Trion liejuisessa soundissa yhdistyivät Flipperin laahaava punk, Henry Rollinsin aikaisen Black Flagin päällekäyvä hardcore ja Black Sabbathin raskaasti groovaava heavy/doom metal. Kun tähän päälle vielä lisättiin makaaberi huumori, taukoamaton kokeilunhalu ja King Buzzon kieliopista piittaamaton nonsense-lyriikka, tuloksena oli jotain helvetin omituista ja ihanaa.

”Eight times of fel-an-fo-fi
Like cobalt cast and clean
I got a mojo felt the wheel
Real fashion feel”

Näinkin syvällisellä proosalla käynnistyy Houdinin ylikierroksilla käyvä sinkkubiisi Honey Bucket. Sitä ennen on kuitenkin kuunneltava yli minuutin mittainen intro, mikä on – Melvinsin tuntien – täysin normaali ja kaupallisesti järkevä ratkaisu alle kolmiminuuttiselle biisille. Alkulämpöjen jälkeen bändi vaihtaa jumalattomalle thrash-vaihteelle – eikä vähiten siksi, että King Buzzo kuulostaa jostain käsittämättömästä syystä James Hetfieldiltä. Tanakan riffittelyn lomassa voi katsella musiikkivideota, jossa Melvins soittaa navettakeikan innokkaalle lammasyleisölle. Sludge ’n’ sheeps!

Tai hetkinen, onpa mukana myös yksi Melvins-maalauksella varustettu aasi.

Honey Bucketin lisäksi Houdinilta löytyy useita muitakin mestariteoksia, kuten laahaava Hag Me, hyytävä Joan of Arc ja nerokkaasti sovitettu KISS-cover Goin’ Blind. Kaiken kaikkiaan levy on kuin silmänkääntötemppu, joka hämää kuulijoitaan alati vaihtuvilla jäynillä, äkkikäännöksillä ja komiikkaan verhotulla turpaanvedolla. Ei siis mikään ihme, että Melvins nimesi albuminsa kuuluisan taikurin ja kahlekuninkaan mukaan.

Video ei ole enää saatavilla

Melvins ottaa kevyesti.

Miten käy ikiaikaiselle sludge-rämistelylle, kun miehistö on liikkellä kevytversiona – ja läskibassolla?

Tyhmempi voisi luulla, että sludge-grunge-alternativen ikihonka ja peruspilari ei keksisi enää 18. levyllään uutta. Vaan pah! Melvins Lite -nimellä kiertänyt kokoonpano – ilman toista rumpalia ja vakibasistin sijalla Mr. Bungle ja Fantômas -kitaristi Trevor Dunn läskibasson varressa jousella ja ilman – on jotakin aivan muuta. Mutta myös sitä tuttua mökää, uudella kierteellä tosin.

Heti avausraita Mr. Rip Off esittää levyn kenties muhevimmat hämmingit: jatsahtavasti jauhava kipale muistuttaa omituisen maanista lounge-versiota tästä yhdestä maailman jyrkimmiltä soundaavista rock-bändeistä. Kakkosraita Inner Ear Rupture päräyttää heti alussa säröä kehiin, ja rumpujakin soitetaan ihan kapuloilla, ennen kuin kappale kurvaa Dunnin kokeellis-sinfonisen jousimetakoinnin syövereihin.

Kolmantena kuultava Baby Won’t You Weird Me Out alkaa jo liipata lähemmäs kovalyöntistä ja särövoittoista tömistelyä, mutta pehmoisesti rullaava pystybasson lopsotus tuo siihenkin miellyttävää ilmavuutta – sekä rumpujen kanssa kimpassa hämmennetyn soolo-osion.

Kortit on tässä vaiheessa jo lyöty pöytään ja niillä pelataan lupsakan ovelasti. Kokonaisuutena albumi on – Melvins-levyksi – kohtuullisen helposti lähestyttävä, vaikka jousen kirskutus tuokin erikoisen noise-sinfonisen ulottuvuuden muuten astetta helpommin sulatettavalle ilmaisulle.

Biisimateriaali on kelvollista, ja säyseämmät kappaleet (Holy Barbarian, Tommy Goes Berserk) toimivat hassussa painajaismaisuudessaankin yllättävän mainiosti. Laahaava särönvaluttelu toki maittaa parhaimmillaan ihan entiseen malliin (A Growing Disgust, Paul McCartney & Wings -cover Let Me Roll It), kuten myös rivakampi rymistely (Leon vs. The Revolution, Freak Puke).

Kuitenkin tuntuu siltä, että ydinhemmot Buzz Osborne ja Dale Crover ovat päästäneet mukaan myös musiikillisesti hiukan ontompaa kamaa erilaisen soittofiiliksen ja uudenlaisen meluamisen huumassa – vaikka ainahan bändin levyillä on mukana kosolti häröilyä ja kerrassaan eklektisiä esityksiä. Soiton nautinnollisuus kuuluu silti myös laimeammissa esityksissä ja kantaa niitä kelvollisesti.

Vaikka Freak Puke ei ole kokonaisuutena merkittävimmästä päästä yhtyeen tuotantoa, sen rooli yhtyeen moniulotteisuuden, ennakkoluulottomuuden ja omaehtoisuuden laajentamisessa nostaa Melvinsin jo valmiiksi mittavaa arvostusta. Lisäksi levyn esiintuoma uusi ulottuvuus bändin soinnissa on hyvä peruste julkaisulle – semminkin kun mukana on perushämyilyn lisäksi muutama hyvä biisikin.

75 Freak Puke ei ole oleellisimpia Melvins-albumeja, mutta ehdottoman mielenkiintoinen lisä omituiseen ja kaikessa kokeellisuudessaankin linjakkaaseen katalogiin.

Video ei ole enää saatavilla

Melvins / Buzz Osborne 27.06.2009 Pitkä kuuma kesä, Helsinki.

Melvins keikkailee Suomessa seuraavasti: tänään torstaina 20.10.2011 Tampereen Klubilla osana Lost In Music -tapahtumaa ja huomenna perjantaina 21.10.2011 Helsingin Tavastia-klubilla.

Viidettä kertaa Tampereen klubeilla ja yökerhoissa järjestettävä Lost in Music käynnistyy keskiviikkona 19. lokakuuta. Nelipäiväisen showcase-festivaalin huipennus koetaan luonnollisesti torstaina, kun Nuorgamin ylivertaiset dj:t päästävät lahjakkuuteensa valloilleen Yo-talon Ilta Nuorgamin kanssa -illassa. Viihtyminen on kuitenkin mahdollista myös lukemattomilla tapahtuman aikana järjestettävillä keikoilla, joihin pääset perehtymään sekä Lost in Musicin nettisivuilta löytyvien aikataulujen että alle kokoamamme soittolistan avulla. Sen kautta voit kuunnella kaikkia tapahtumassa esiintyviä artisteja, joiden musiikkia Spotifystä löytyy.

Lost in Music 2011

1. Magenta Skycode – The Simple Pleasures
2. Burning Hearts – Into the Wilderness
3. Iconcrash – Delete
4. Cosmobile – Curtain
5. Ewert and the Two Dragons – (In the End) There’s Only Love
6. Kim Curly Band – Passerby
7. Delay Trees – About Brothers
8. Vuk – Rukous
9. Manna – Shackles
10. Sansa – Low
11. Eleanoora Rosenholm – Ambulanssikuskitar
12. Regina – Ui mun luo
13. Zebra and Snake – Big Bad Drummer
14. Nightsatan – Karelian Starmaster (Evil Lucifer)
15. Siinai – Marathon
16. Huoratron – $$ Troopers
17. Kiveskives – Kosketin
18. Felix Zenger – Pitkät päivät täällä (feat. Asa & Kari Tapio)
19. Freeman – Tuhatjalkainen
20. Chisu – Sabotage
21. Pasa – Metsä yöhön vaihtuu
22. Palava – En ollut
23. Arttu Wiskari – Tuntematon potilas
24. Frida Andersson – Memory
25. Maija Moisio – Syvemmälle
26. Suvi Isotalo – Kaikki sanat
27. Hehkumo – Meitä onni hipaisi
28. Vesa Ja Tytöt – Ei Kauempaa
29. Anssi Tikanmäki – Valkeakosken tehtaanpiiput
30. Sakari Kukko & Piirpauke – Kylätiellä
31. Jarmo Saari – Liian paljon liikaa
32. Värttinä – Oi dai
33. Wimme Saari – Váimmuluohti
34. Notkea Rotta – Pattaya pomppii
35. Redrama – The Getaway
36. Daco Junior – Gravity
37. The Northern Governors – Happy Souls
38. Korpi Ensemble – Rely
39. Dalindéo – Vintage Voyage
40. Iiro Rantala – Tears for Esbjörn
41. Raoul Björkenheim – I Told You So
42. Black Motor – Hard Man Anthem
43. Fun – Earthmover
44. Final Assault – Wave of Blood
45. Melvins – Honey Bucket
46. Swallow the Sun – Falling World
47. Kiuas – Kiuassault
48. Ensiferum – Twilight Tavern
49. For the Imperium – Creator
50. Profane Omen – Base
51. Metsatöll – Vaid vaprust
52. MyGrain – Trapped in an Hourglass
53. Amoral – Year of the Suckerpunch
54. Medeia – Suffocation Diuturnal
55. The Wrecking Queens – Middle and Between
56. Private Line – Dead Decade
57. The Irrationals – Years Rollin’
58. Disco Ensemble – White Flag for Peace
59. Part Time Killer – Heartbreaking Music
60. Wedding Crashers – Lost Case
61. Young Guns – Crystal Clear
62. Black City – Summertime
63. Hate Gallery – Dead Celebrity (Queen of the Damned)
64. Jessica Wolff – You Should Get Over Me
65. Ronya – Annoying
66. Martina – Red Light On

Linkki soittolistaan tästä.