Julkaistujen artikkeleiden mukaan päivittyvä soittolista Spotifyssä.

# 197 Rival Schools – Wring It Out

Kappale on hardcore-veteraanien alternative-bändin upean paluulevyn kirkkainta antia. Vaivattoman intensiivisesti helkkyvä kitararäminä, nasevasti paukkuvat rummut ja alakuloisuudessaankin tarttuva, positiivissävytteinen melodia yhdistyvät kappaleessa erittäin mukaansatempaavasti. Sujuvien koukkujen höystämästä biisistä muotoutuu vaihtoehtorockin priimaesimerkki. (Kimmo K. Koskinen)

Video ei ole enää saatavilla

# 196 Maria Mena – Habits (feat. Mads Langer)

Nais–mies-duetot ovat aina otollisella maaperällä vaarassa valua korniuden ja siirapin puolelle. Onnistuessaan ne sen sijaan voivat olla kuin Maria Menan ja Mads Langerin duetto. Nainen myöntää tekevänsä virheitä ja pyytää mieheltä tilaa, mitä hän lupaa rakastuneena antaa. No, kuulostaahan se kornilta, mutta yllättäen laulu on liikuttava, herkkä ja todellinen. (Niina Virtanen)

Video ei ole enää saatavilla

# 195 Boris – Looprider

New Albumin hienosti rakentuva seitsenminuuttinen päätösraita on kuin kirjoittamattoman animesarjan lopputunnari. Loputtoman sinisen taivaan alla hahmot katoavat voitonriemuisina horisonttiin, taustalla ulisee kauniin hypnoottinen synamelodia ja Takeshi laulaa ”ARUU-PURAIDAA!” Dronemetallitrio loikkasi hetkeksi melodisen shoegaze-popin pariin – ja tämähän toimii. (Mikael Mattila)

Video ei ole enää saatavilla

# 194 Crooked Fingers – The Counterfeiter

The Counterfeiter lienee eräs Eric Bachmannin levytysuran hienoimmista hetkistä. Breaks in the Armor -albumin nukkavieru nelosraita on päällisin puolin jopa hieman viimeistelemättömän oloinen. Silti kaiken kädet taskussa kuljeskelevan vaatimattomuuden ja alakuloisuuden alla se sykkii rintaa pakottavaa elinvoimaa, joka etsii tietään kohti vapauttavaa piano-outroa. (Tuomo Yrttiaho)

Video ei ole enää saatavilla

# 193 Jaakko Laitinen & Väärä raha – Malja elämälle

Lapland Balkan -termillä musiikkiaan luonnehtiva orkesteri on faniensa mielestä Suomen kovin keikkabändi. Laajempi yleisö saattaa löytää yhtyeen kiihkeän romani-iskelmän maaliskuussa ilmestyvän Yö Rovaniemellä -kakkoslevyn myötä. Esimakua tarjoaa tämä Balkan Fever -kokoelmalla julkaistu ylistyslaulu elämän elämiselle tappiin. Rouhean romanttista luomumusiikkia. (Niko Peltonen)

Video ei ole enää saatavilla

Voit kuunnella kappaleen studioversion Soundcloudista.

# 192 Ke$ha – Blow

Ke$han Tik Tok on ylivoimaisesti yksi kuluvan vuosituhannen parhaita valtavirran hittibiisejä, mutta Ke$han esikoisalbumin muu materiaali antoi ymmärtää neidin tarjonnan olevan vain yhden onnistumisen varassa. Toisin kuitenkin kävi. Blow’ssa yhdistyy Tik Tokin tapaan iskevän moderni tuotanto hedonistiseen nuoruuden ylistykseen keskisormi juuri sopivasti pystyssä. (Tommi Forsström)

Video ei ole enää saatavilla

# 191 Jamie Woon – Lady Luck

Lucklady on Malmin kuumin yökerho. Siellä ei soi Jamie Woonin Lady Luck -kappale, sillä vaikka sitä on mukava laulaa mukana, on sitä vaikea tanssia. Lady Luck on Woonin paras kappale. Toiseksi paras on Charles & Eddien Would I Lie to You, jota britti esittää livenä. Se ei ole sattumaa, sillä Woon on kuin modernin soulin Charles tai Eddie. Ehkä Eddie, joka yhä elää. (Matti Markkola)

Video ei ole enää saatavilla

# 190 Hooray for Earth – Bring Us Closer Together

Että kehtaavat! Tällaisen korvamadon päästivät ihmispopulaatiota kiusaamaan. Poppikoukkuja lojuu väijyssä joka kulman takana. Kertosäe täyttäisi Rion kuulun Maracana-stadionin äärimmäistä kolkkaansa myöten. Jytästomppi pistää sukat ja tumput pyörimään. HFE-maestro Noel Heroux ei olekaan mikään hento indiehyasintti, vaan säälimätön radiohittikone. U-u-u-uu-u-u-u. (Harri Palomäki)

Video ei ole enää saatavilla

# 189 Beirut – Santa Fe

Beirutin sooloprojektista bändiksi paisuttanut Zach Condon on kotoisin Santa Festä, josta hän laulaa niin kuin paikasta pitää laulaa: helmeilevän herkästi sekä sympaattisesti sävellyksessä, jota voi vaivatta hyräillä. Kappale rakentuu yksinkertaisen rumpukompin varaan, kunnes kepeät mariachi-torvet ottavat vallan. Santa Fe tuoksuu auringon polttamalta heinikolta. (Markus Hilden)

Video ei ole enää saatavilla

# 188 Rainbow Arabia – Without You

Kuinka moneen elektroniseen duoon meillä on varaa nykyisessä maailmantalouden tilanteessa? Rainbow Arabia vielä menköön. Danny ja Tiffany Prestonilla, Los Angelesista kumpuavalla avioparilla, on sentään jokin koukku, nimittäin maailmanmusiikillinen ja eritoten itämainen hälinä. Without You sijoittunee kombon skaalassa lähimmäs kotikulmia muovisankoperkussioineen. (Harri Palomäki)

Video ei ole enää saatavilla

# 187 SMC Lähiörotat – Raffii Suomi-flättii

Skatemaniacs, Espoo-Wu, Foghorn, Daggers, Los Lepes. Kuulostaako tutulta? Niin. Itä-Helsingin lähiöistä rullaava SMC Lähiörotat saa olon haikeaksi, vaikka ei olisi koskaan kyseisistä skeittijengeistä kuullut. ”Spotilta spotille raffii Suomi-flättii”. On siitä jotain kaunista, kun kymmenpäinen lauma vanhoja ja nuoria astuu dekkien päälle ja muistelee nuoruuttaan. (Anton Vanha-Majamaa)

Video ei ole enää saatavilla

# 186 Eleanor Friedberger – Heaven

Kimuranteista kappaleistaan ja eriskummallisista levyprojekteistaan tunnetun Fiery Furnacesin jäseneltä ei välttämättä osaisi odottaa raikkaan melodista poplevyä. Eleanor Friedbergerin ensimmäinen soololevy Last Summer oli kuitenkin juuri sellainen. Loistokkain näyte naisen taidoista on purkka- ja taidepopin välimaastossa ihastuttavasti tanssahteleva Heaven. (Kimmo Vanhatalo)

Video ei ole enää saatavilla

Sarja jatkuu huomenna.

Maria Mena kutsuu kuulijan perheillalliselle.

Norjalainen ex-teinipoppari avaa päiväkirjansa sivut yhä henkilökohtaisemmiksi käyvillä lauluillaan.

Eipä olisi äkkiseltään uskonut, että vuonna 2002 läpimurron herttaisen hassuttelevalla You’re the Only One -poppirallattelulla tehnyt Maria Mena tekisi vajaa kymmenen vuotta myöhemmin tunteellista ja suorasanaista avautumispoppia pettävästä poikaystävästä ja anoreksiaan ajaneista vanhemmista. Paljon on kyyneleitä vuodatettua ja päiväkirjaa kirjoitettu. Ei saisi sanoa onneksi, mutta sanon silti. Kipu sattuu, mutta kun kivusta saa luotua Viktoria-albumin kaltaisen teoksen, on kärsimyksellä ollut tarkoitus.

Menan musiikin ominaispiirre on aina ollut henkilökohtaisuus ja hyvin omaelämänkerralliset biisit, mutta viides albumi nousee edeltäjiään korkeammalle erityisesti dramaattisesti soivilla melodioilla. The Art of Forgivenessin kertosäkeen jylhät viulut ja revittelevä kitarasoolo kyydittävät hienosti katkeraa naista laulamaan sisäisestä vihastaan pettänyttä miestä ja tämän salarakasta kohtaan. Eipä olisi kiva olla se jannu jolle tämä biisi on osoitettu.

Mena jatkaa samalla tematiikalla pari biisiä myöhemmin hienolla My Heart Still Beatsilla, jossa pohtii kuinka kolhitun sydämen kanssa voisi jatkaa kivikkoista elon tietä eteenpäin. Valitettavasti kappaletta seuraava, levyn ensimmäinen sinkkulohkaisu This Too Shall Pass on levyn hajuttomin ja mauttomin tekele; miellyttävän tasapaksu radiobiisi, joka jää auttamattomasti voimakkaampien kollegoidensa jalkoihin.

Mena ei turhaan piilottele biisiensä kohteita kielikuvien alle. Siinä missä edellisellä albumilla, Cause & Effectillä, rajua kritiikkiä sai ennen kaikkea Menan taiteilijaäiti, tällä levyllä syyttävä sormi kohdistetaan pääosin pettäneisiin miehiin. Poitsukaveri ei ole enää The Only One, nyt se on pettävä kusipää. Voipi olla, että olen kuulijana perinteisen kyyninen suomalainen, mutta jotenkin kusipäisyys on yksinkertaisesti mielenkiintoisempaa kuin ne ihanat, kiltit (ja tylsät) poikakaverit.

Musiikkihistoria toistaa itseään tässäkin asiassa; tuskasta nousee parempia biisejä kuin ihastumisesta. Cause & Effectistä poiketen tällä kertaa nainen myös itse tiedostaa olevansa välillä heikko ja hankala. Tuskin voi olla tämän itsereflektiivisempää albumia, kun levyn nimikin on peräisin artistilta itseltään – Menan toinen nimi on Viktoria.

Levyn upeimpia kappaleita on kylmiä väreitä nostattava Habits. Tanskalaisen Mads Langerin kanssa duetoitu kappale tuo tunnelmaltaan mieleen Damien Ricen ja Lisa Hanniganin raastavimmat duetot parisuhteen vaikeuksista. Habits kuuluu niihin Viktorian biiseihin, joissa Mena ymmärtää itse olevansa ongelmiensa lähde ja pyytää kumppaniltaan vuoden aikaa oman päänsä selvittämiseen:

”So grant me this wish and meet me back here in a year
If we still exist, I can let go of my fear
Fear of normalcy
Fear of the solid walls of our future and let go of my past”

Menan kaikilla albumeilla toistuva rehellinen rohkeus ja kyky suodattaa henkilökohtainen elämä musiikiksi on ihaltavaa, mutta toisinaan myös kiusaannuttavaa. Nuoruus ei ollut helppoa ei, mutta kelläpä olisi? Tarviiko sitä mutsia näin avoimesti kaikista anoreksiakohtauksista syyttää? Välillä ikävistä poikaystävistä valittaminen tuntuu inasen naiivilta, kun samat aiheet toistuvat biisistä toiseen. Toisaalta, jos vääristä miehistä saa näin upeita biisejä aikaiseksi, on naiivius helppo antaa anteeksi.

Sekä Menan aiempien levyjen että Viktorian kuuntelemisen jälkeen on väkisinkin sellainen olo, että olisi lukenut naisen päiväkirjaa, tai vähintään vain kavereille avointa blogia. Eikä voi olla miettimättä minkähänlaiset ovat Marian perhesuhteet nykyisin. Levyn päätösraita Am I Supposed to Apologizen perusteella Menan perheen synkkien muistojen vuodattamisesta julkisuuteen on perheillallisilla ainakin keskusteltu:

”You critized my choice
to stand up to my past
to give the pain a voice
so that it too could pass”

Ilmeisemmin päivällispöydässä ei erityisen avoimesti jutella edelleenkään, sillä Mena päättää levynsä sanoihin:

”But I will spend a lifetime trying to understand
Why someone sharing my bloodline
would not lend me their hand…
Am I supposed to apologize?”

Mena ei ole vielä valmis antamaan anteeksi. Vielä on töitä tehtävänä anteeksiantamisen ja ihmisten erehtyväisyyden ymmärtämisessä. Vielä on uitava tunteiden syvissä vesissä, jotka käsittelevät muutakin kuin ongelmallisia perhesuhteita tai parisuhdeongelmia. Mena on nostanut itseään levy levyltä korkeammalle jalustalle ja karistanut vuosien mittaan söpön teinilaulajan viittaa harteiltaan.

Kun vajaassa kymmenessä vuodessa on tultu jo näin pitkä matka, innolla odotan millaisia tunnemaailmoja käsitellään seuraavan kymmenen vuoden päästä neljääkymppiä lähentelevän Marian päiväkirjalevyillä.

88 Kipu sattuu, mutta kun kivusta saa luotua Viktoria-albumin kaltaisen teoksen, on kärsimyksellä ollut tarkoitus.

Video ei ole enää saatavilla