Jori Sjöroos on esiintynyt tällä listalla jo Fu-Touristina, sijalla 47. (Kuva: Tomi Palsa)

Magenta Skycoden debyyttialbumin ihanan leijailevasta kolossaaliseen paisuva helmi kuuluu myös maestro-Sjöroosin omiin Magenta-suosikkeihin.

”I called her back within
Compassion wearing thin
Oh darling don’t despair
Will I ever get to go outside again?”

Tap, tap, tap-tap-tap, tap, tap, tap-tap-tap!

Muistan elävästi, miten sittemmin Magenta Skycoden keikoilta tutuksi tullut taputussarja ja siihen yhdistyvä haikea kitarariffi värisyttivät ensi kertaa elävänä kuultuna Provinssirockin päätöspäivänä 2007.

Lohdullisen kappaleen ja hetken täydellisyys ja kauneus saivat hetkeksi unohtamaan jopa Amy Winehousen samana päivänä tekemät oharit.

Vaikka Jori Sjöroosin luotsaama Magenta Skycode pokkasi Emma-palkinnon ja keräsi laajamittaisempaa suitsutusta vasta kakkoslevy Reliefillä (2010), IIIII-debyyttialbumi (2006) tuntuu yhtyeen kahdesta albumista edelleen läheisemmältä.

Entisen doom-metallistin taituruus popsäveltäjänä oli alkujaan jäänyt mieleen PMMP:n debyytin Joutsenet-kappaleesta, toisille mahdollisesti jo This Empty Flow -yhtyeestä. Ikimuistoisen ravistelevan innostuksen aiheuttaneen PMMP:n Kovemmat kädet -albumin (2005) jälkeen ei ollut enää epäselvyyttä, kuka oli maan kiinnostavin uusi kitarapopnikkari.

Silti ja toisaalta juuri sen vuoksi Plastic Passionin julkaisemaa ja magentanvärisillä kansilla varustettua Magenta Skycoden ensi-ep-läpyskää (2005) ihmeteltiin kaveriporukassa kuin pientä aarretta.

Vaikka seuraavana vuonna ilmestynyt erinomainen ”palkkilevy” ei lopulta kokonaisuudessaan täysin vastannut ensisinglen ja Kovempien käsien herättämiin odotuksiin, Magenta Skycoden debyyttialbumille jäi vahva pikkuklassikon leima.

Magenta Skycode ”palkkilevyn” aikaan. Maestro Sjöroos vasemmalla.

Sjöroos soitti albumille itse kaikki instrumentit vaatimattomassa kotistudiossaan Turussa. Juuri muuta ei sitten voinutkaan kuvata vaatimattomaksi: yhtyeen tavaramerkiksi muodostuneita ihanan leijailevia sävyjä tai herkästä mahtipontiseen laukeavaa ilmaisua, joka yhdistyy koskettavaan sävellykseen yhtyeen katalogissa hienoimmin juuri IIIII:n loppupuolelta löytyvällä Go Outside Againilla.

Oikeastaan yhtä hyvin tälle paikalle kotimaisten popklassikkobiisien sarjaan olisi Magenta Skycodelta voinut nostaa debyyttialbumin huikean avausraidan Hands Burnin. Tuleeko mieleen toista yhtä pelottomasti maalailevaa, suorastaan eeppisesti räjähtävää, kotimaista pophetkeä?

Kun haastattelin Sjöroosia Relief-albumin julkaisun yhteydessä, maestro nimesi onnistuneimmiksi kappaleikseen Magenta Skycodelta juuri Go Outside Againin sekä Relief-albumin Montagin ja Kiplingin.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

Magenta Skycode oli ensimmäinen Off the Record -sivuston sessioissa esiintynyt artisti. Oheisen varsin arcadefireaanisen version Go Outside Againista yhtye kävi nauhoittamassa Töölön Ratikkamuseon vanhassa kulkupelissä marraskuussa 2010. Erityispisteet basisti Kalle Taivaiselle miehekkään suomenkielisestä tulkinnasta klipin loppupuolella. Kaunista.

http://vimeo.com/19262351

SAMAAN AIKAAN MAAILMALLA

12. heinäkuuta 2006 – Israel hyökkäsi Libanoniin Hizbollah-sissien kaapattua kaksi israelilaista sotilasta.

Magenta Skycode / Jori Sjöroos 20.10.2011 Lost In Music, Ilta Nuorgamin kanssa, Yo-talo, Tampere.

Keskiviikko

Lost in Music sai varaslähtönsä keskiviikkona, jolloin Combat Rock Industryn uudet toivot Cigarette Crossfire, Särkyneet ja Atom Notes esittäytyivät Pispalan Vastavirta-klubilla.

Cigarette Crossfire.

Särkyneet.

Nuorgamin puolueeton tarkkailija nimesi bänditrion parhaaksi Atom Notesin, muun muassa Endstandista ja Manifesto Jukeboxista tuttuja soittajia käsittävän superkokoonpanon, jonka punkissa on viehättävä ropsaus surfin svengiä, Agentsin tyylikkyyttä ja Hurriganesin hulluutta.

Atom Notes.

Torstai

Lauluntekijätulokkaat Maija Moisio ja Suvi Isotalo ottivat toisistaan mittaa torstaina Artturissa ja perjantaina Paapan Kapakassa järjestetyillä iltapäivän ilmaiskeikoilla. Artistit eivät olisi voineet olla erilaisempia, vaikka esimerkiksi Soundi-lehdelle yhteishaastattelun antoivatkin.

Maija Moisio.

Mija Moision intohimoinen ja eläytyvä suomirock oli tyylillisesti täysin levällään – mutta sympaattisella tavalla. Vielä hieman raakilemainen taustatrio säesti omaa ääntään rohkeasti etsivää ja persoonallisesti tulkinnutta Moisiota piipahdellen milloin reggaen, milloin folkpopin ja milloin metallin maisemissa.

Suvi Isotalo.

Suvi Isotalo on puolestaan esiintyjänä täysin valmis ja suvereeni. Syksyn Säveleenkin osallistuvaa laulajaa kuultiin soolona, pianon säestyksellä – ja parhaimmillaan suorastaan mykistävällä tavalla. Kaj Chydeniuksen hengessä ja aina pilke silmässä esiintyneen Isotalon bravuuriksi osoittautui uuden P.S. Maj’lle -albumin tajunnanvirtamaisesti vellova Vastarakastuneet-balladi.

Burning Hearts.

Yo-talon torstaisen Nuorgam-illan aloittanut Burning Hearts kopattiin kuulopuheiden mukaan suoraan keikan jälkeen Canadian Music Week –tapahtumaan, joka järjestetään ensi vuoden maaliskuussa Torontossa. Keikkatilanteessa kvintetiksi laajentuva indiepopduo oli jämäkkä, suoraviivainen ja kaikkien kehujen arvoinen. Hyvä!

The Melvins.

Samaan aikaan Klubilla murissut The Melvins otti yleisöltä luulot pois heti kättelyssä 10-minuuttisella Lysol-särövalli-perkussioeepoksella. Sama meininki jatkui läpi grungen ja sludgemetallin pioneerin kaksituntisen keikan: rumpalikaksikko hakkasi ällistyttävän orgaanisessa synkronissa ja isotukkaiset kielisoittajat loihtivat soittimistaan valtavaa säröä. Täysi sali otti pyyteettömästi vastaan kaiken, mitä The Melvins kollektiivisesta selkäytimestään vuodatti. Ällistyttävä, omituinen messu.

Magenta Skycode.

Välissä esiintyneen Iconcrashin jälkeen Nuorgam-illan huipentaneen Magenta Skycoden keikkaa voi kuvailla yhdellä sanalla: hurmos. Kansainvälisille festivaalivieraillekin maistunut turkulaisyhtye on äitynyt ällistyttävään iskuun; bändin alkutaipaleen hapuilusta ja ujostelusta ei ole enää tietoakaan, kun Jori Sjöroos maalailee taivaisiin kurottavia melodioitaan itsevarmuudella, joka muistuttaa Arcade Firen ja Coldplayn kaltaisista stadion-indien supertähdistä. Skål!

Perjantai

Pastacas.

Lauantai-iltapäivänä eteläiset naapurimme tarjoilivat Nuorgamille paitsi herkullisia kylmäsavulohisandwichejä ja jääkylmää vodkaa, myös Pastacasin avantgardistista luuppitaidetta. Wire-lehdenkin hehkuttama Ramo Teder – jonka taiteilijanimi tarkoittaa suomeksi kuulakärkikynää – loi pedaalien, poikkihuilun, sähkökitaran ja ties minkä epäkristillisten hilavitkuttimien avulla Artturi-baariin äänivallin, joka hymyilytti ainakin lavan läheisyydessä päätään nyökyttänyttä Fonal Recordsin Sami Sänpäkkilää.

Vuk.

Entä mitä yhdeksänkymmentäyhdeksän sadasta ulkomaalaisesta toimittajasta tai levy-yhtiöpersoonasta vastaa, kun häneltä kysytään mielipidettä suomalaisen showcase-festivaalin annista?

”Minut vietiin katsomaan [tähän valinnanvarainen suomalainen valtavirran pop- tai rockyhtye] ja se oli hirvittävää paskaa. Sitten menin johonkin kuppaiseen kellariluolaan, jossa soitti Vuk. Se oli loistava.”

Näin tälläkin kertaa. Lähes pelkästään ennen julkaisematonta materiaalia yhtyeensä kanssa esittänyt Vuk houkutteli Artturiin myhäilemään muun muassa Beggars Groupin (4AD, Matador, Rough Trade, XL) perustajan Martin Millsin, jonka hymy ulottui korviin. Joko nappaisi – vai jääkö Vukin maailmanvalloitus ikuiseksi haaveeksi?

Anssi Tikanmäki.

Yo-talon Rockadillo-illassa Anssi Tikanmäki esiintyi nimeään kantavan orkesterin kanssa ja soitti lyhyessä setissään lähinnä tunnetuimpia hittejään Klaani-elokuvan Balladista Maisemakuvia Suomesta-debyytin biiseihin.

Leikkisän jamittelevalla otteella soittaneen bändin soundia kävivät elävöittämässä Iiro Rantala pianollaan ja Sakari Kukko saksofonillaan.

Hilpeän yksityiskohdan keikkaan toi maestro Tikanmäen harmaantunut hiuspehko, joka vaihtoi väriään valoshow’n mukaan, kuten kuvasta näkyy.

Illan yllätysesiintyjän” henkilöllisyys oli onnistuttu pitämään hyvin salassa, sillä ennen mysteeriartistin lavalle nousemista juuri kukaan ei tuntunut tietävän, mitä tuleman piti.

Kimmo Pohjonen.

Ei, se ei ollut RinneRadio vaan Kimmo Pohjonen – ja vaikea olisi Rockadillon karkeloille ollut parempaakaan spesiaalia kuvitella. Pohjonen käynnisti settinsä tutun maanisesti haitarinsa kanssa riehuen. Pikkuhiljaa atonaalisen tilutuksen lomasta pilkahtelivat riffit ja melodianpätkät, jotka yhdistyivät erilaisiin maatalouskonesampleihin ja loivat kieroja äänimaailmoja. Kenties Pohjosen visiitti promosi jo tulevaa, sillä parin viikon päästä hän nousee Tampere Jazz Happeningin yhteydessä Pakkahuoneen lavalle Samuli Kosmisen ja Proton String Quartetin kera.

Wimme.

Wimmen setissä olivat läsnä kaikki tutut elementit: taustabändinä RinneRadio, tunnelmien vaihtelut meditatiivisesta suureelliseen jazzjoiku-ravejumitukseen, unohtamatta itse joikaajan absurdin hulvattomia välispiikkejä. Tuttuudestaan huolimatta Wimmen keikat ovat aina näkemisen arvoisia, ensinnäkin harvinaisuutensa, mutta myös tunnelmansa takia. Wimmen seesteisen ylväs lavapreesens huokuu saamelaisen joikuperinteen mystiikkaa, hänen narisevan äänenmuodostuksensa yltyessä välillä akrobaattisiin suorituksiin.

Värttinä.

Siinä missä jopa Kimmo Pohjosen ekspressiivinen hanuritaide tuntui hieman rutiininomaiselta, vaikutti Värttinä elävän ja hengittävän Yo-talon tunnelmaa. Eikä ihme, sillä viime aikoina itsestään vähänlaisesti meteliä pitänyt ja soittajistoaan suuresti remontoinut kollektiivi keikkaili kotimaassaan ensimmäistä kertaa yli vuoteen. Välissä heitetyt ulkomaanpistokeikat voi laskea yhden käden sormilla. Setti keskittyi bändin popimpaan tuotantoon, mikä oli tilaisuuden huomioon ottaen ymmärrettävää. Wimme Saari varasti show’n totaalisesti tullessaan lavalle sekoilemaan yhden kappaleen ajaksi. Lisää tätä!

Wrecking Queens.

Wrecking Queens sai kunnian korkata Tullikamarin ja Pakkahuoneen perjantaisen kattauksen.

Ewert & the Two Dragons.

Myöhemmin lavalle nousi virolainen Ewert & the Two Dragons. Kansainvälistä kuhinaakin herättänyt indiepopyhtye esiintyy muuten huomenna (pe 28.10.) Helsingin Siltasessa ja palaa Suomeen joulukuun alussa neljän keikan kiertueelle tanskalaisen Veton kanssa.

Isoveli.

Iltaa jatkanut Isoveli on niitä ideoita, jotka tasapainottelevat hullunrohkeasti nerouden ja idiotismin välisellä raja-aidalla. Jos et tiennyt, niin Isoveli on yhtä kuin kimaltelevaa poprockia soittanut Brightboy, mutta suomeksi. Ska-kompilla. Antaumuksellisesta keikasta huolimatta Isoveljen tähtihetki koettiin myöhemmin illalla, kun bändin laulaja Antti Westman teki yllätyshyökkäyksen lavalle kesken Arttu Wiskarin keikan – ja saateltiin tavallisten kuolevaisten pariin Pakkahuoneen perustuksia ravistelleiden urpo!-huutojen siivittämänä. Hyvä!

Ronya.

Ronyan leopardiraidat aiheuttivat Nuorgamin kylätoimikunnassa lähinnä mykistymistä.

Manna.

Mannan keikasta jäi kaikessa pätevyydestään ja artistin karismasta huolimatta päällimmäisenä mieleen yksi viikonlopun mittaan säännöllisimmin esitetyistä kysymyksistä: miksi Pakkahuoneella on aina niin paskat soundit?

Arttu Wiskari.

Festivaalin hämmentävimmät hetket oli koettu jo torstaina, kun hurmokselliseen kuntoon hankkiutuneet Arttu Wiskari ja Elastinen kreisibailasivat Nuorgam-illassa Hot Chipin elektropopin tahtiin. Ja rähinöivät myöhemmin Ilves-hotellin yökerhossa. Edellisiltana nautitut kuohuviinlavalliset eivät sanottavammin näkyneet Klubilla esiintyneen Wiskarin habituksessa. Freemanin kanssa Lost in Musicin haluttavimman kaverikuvattavan tittelin jakanut Wiskari herätti yleisössä voimakkaita tunteita – puolesta ja vastaan. Mutta ainakin Wiskari kiinnosti. Nuorgamin vastaavan toimittajan sanoin: ”Lost in Musicissa esiintyi yli 90 artistia. Ainoa keikka, jonka katsoin kokonaan: Arttu Wiskari.”

Chisu.

Wiskarin jälkeen esiintyi Kun valaistun -albuminsa juuri julkaissut Chisu, mutta Nuorgamin kylätoimikunta keskittyi yhä Wiskarin keikan puimiseen.

Martina.

Yön pimeinä tunteina kylätoimikunnan korviin kantautui ihmeellinen tarina eräästä ulkomaalaisesta agentista, joka oli löytänyt Ilveksen yökerhon lavalta etsimänsä uuden, kuuman artistin: Martinan. Keikan jälkeen agentti oli niin sanotusti mahlat valuen lähestynyt itseään agentoivaa Martinaa. Ulkkariagentin mielessä oli bookkaus, jopa signaus. Martinan puolestaan luuli, että ulkkariagentin mielessä on pelkkä pokaus. ”Stop hitting me, stop hitting me… Here’s my boyfriend”, poikaystävänsä taakse paennut Martina oli kihissyt kieltäytyen maailmanvalloitustarjouksesta. Nuorgamin tietolähde ei kerro päästiinkö asiassa myöhemmin sopimusneuvotteluasteelle.

Lauantai

Sansa.

Nuorgamin valtaväestön keräillessä vielä itseään lauantai-iltapäivänä valokuvaajamme Tomi Palsa raahautui jo kello 15:ksi Paapan Kapakkaan, jossa päivän musiikkitarjonnan korkkasi sympaattinen Sansa.

Notkea Rotta.

Illan käynnisti varsinaisesti kuitenkin Pakkahuoneessa hyppyyttänyt Notkean Rotta, jonka jäsenet tekivät keikallaan sitä, mitä heillä on tapana tehdä – pomppivat ympäri lavaa kuin bodatut kengurut. Liekö sitten kyse siitä, että ympäristö oli väärä, vai siitä, että vitsi alkaa vanhentua, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun Nuorgamin mieleen nousi ajatus: alkaako Notkiksen meiningissä olla pakottamisen makua?

Freeman.

No, sitä ei ollut ainakaan Freemanilla. Viiksimestari seurasi lähes liikuttuneessa tilassa tapaa, jolla Lim-yleisö lauloi mukana sekä miehen 1970-klassikoita että tuoreen 4-albumin modernin popin mestariteoksia. Suomipopin valkean helmen Kaksi lensi yli käenpesän kajahtaessa ilmoille koettiin festivaalin virallinen, kollektiivinen kananlihahetki.

Regina.

Nuorgamin viimeinen selkeä muistikuva Lost in Musicista oli sulavaan keikkakuntoon uuden levynsä säröpopkappaleet hionut Regina, joka esiintyi Pakkahuoneen puolella itsevarmasti ja vaivattoman oloisesti. Iisa Pykärillä oli esiintymisasunaan hauska mekko, joka näytti siltä kuin hänen rinnuksilleen olisivat nousseet suuret ja sympaattiset ajokoiran korvat. Keikan jälkeen Nuorgamin toimituksen yhyttämä Mikko Pykäri puolestaan ei osannut lopettaa intoilua Mariah Careyn 90-luvun tuotannon sulasta neroudesta – mihin saatoimme vain yhtyä täysin rinnoin.

Viidettä kertaa Tampereen klubeilla ja yökerhoissa järjestettävä Lost in Music käynnistyy keskiviikkona 19. lokakuuta. Nelipäiväisen showcase-festivaalin huipennus koetaan luonnollisesti torstaina, kun Nuorgamin ylivertaiset dj:t päästävät lahjakkuuteensa valloilleen Yo-talon Ilta Nuorgamin kanssa -illassa. Viihtyminen on kuitenkin mahdollista myös lukemattomilla tapahtuman aikana järjestettävillä keikoilla, joihin pääset perehtymään sekä Lost in Musicin nettisivuilta löytyvien aikataulujen että alle kokoamamme soittolistan avulla. Sen kautta voit kuunnella kaikkia tapahtumassa esiintyviä artisteja, joiden musiikkia Spotifystä löytyy.

Lost in Music 2011

1. Magenta Skycode – The Simple Pleasures
2. Burning Hearts – Into the Wilderness
3. Iconcrash – Delete
4. Cosmobile – Curtain
5. Ewert and the Two Dragons – (In the End) There’s Only Love
6. Kim Curly Band – Passerby
7. Delay Trees – About Brothers
8. Vuk – Rukous
9. Manna – Shackles
10. Sansa – Low
11. Eleanoora Rosenholm – Ambulanssikuskitar
12. Regina – Ui mun luo
13. Zebra and Snake – Big Bad Drummer
14. Nightsatan – Karelian Starmaster (Evil Lucifer)
15. Siinai – Marathon
16. Huoratron – $$ Troopers
17. Kiveskives – Kosketin
18. Felix Zenger – Pitkät päivät täällä (feat. Asa & Kari Tapio)
19. Freeman – Tuhatjalkainen
20. Chisu – Sabotage
21. Pasa – Metsä yöhön vaihtuu
22. Palava – En ollut
23. Arttu Wiskari – Tuntematon potilas
24. Frida Andersson – Memory
25. Maija Moisio – Syvemmälle
26. Suvi Isotalo – Kaikki sanat
27. Hehkumo – Meitä onni hipaisi
28. Vesa Ja Tytöt – Ei Kauempaa
29. Anssi Tikanmäki – Valkeakosken tehtaanpiiput
30. Sakari Kukko & Piirpauke – Kylätiellä
31. Jarmo Saari – Liian paljon liikaa
32. Värttinä – Oi dai
33. Wimme Saari – Váimmuluohti
34. Notkea Rotta – Pattaya pomppii
35. Redrama – The Getaway
36. Daco Junior – Gravity
37. The Northern Governors – Happy Souls
38. Korpi Ensemble – Rely
39. Dalindéo – Vintage Voyage
40. Iiro Rantala – Tears for Esbjörn
41. Raoul Björkenheim – I Told You So
42. Black Motor – Hard Man Anthem
43. Fun – Earthmover
44. Final Assault – Wave of Blood
45. Melvins – Honey Bucket
46. Swallow the Sun – Falling World
47. Kiuas – Kiuassault
48. Ensiferum – Twilight Tavern
49. For the Imperium – Creator
50. Profane Omen – Base
51. Metsatöll – Vaid vaprust
52. MyGrain – Trapped in an Hourglass
53. Amoral – Year of the Suckerpunch
54. Medeia – Suffocation Diuturnal
55. The Wrecking Queens – Middle and Between
56. Private Line – Dead Decade
57. The Irrationals – Years Rollin’
58. Disco Ensemble – White Flag for Peace
59. Part Time Killer – Heartbreaking Music
60. Wedding Crashers – Lost Case
61. Young Guns – Crystal Clear
62. Black City – Summertime
63. Hate Gallery – Dead Celebrity (Queen of the Damned)
64. Jessica Wolff – You Should Get Over Me
65. Ronya – Annoying
66. Martina – Red Light On

Linkki soittolistaan tästä.

Magenta Skycode, eksyy musiikkiin, eksyy metsään.

Torstaina Tampereen Yo-talolla Lost in Music -festivaalin Nuorgam-illassa esiintyvät Magenta Skycoden taiteellinen johtaja ei halua toistaa vuoden takaista painajaista.

Heipä Jori Sjöroos! Mitä sinulle kuuluu?

”Kiitos, ihan hämmentynyttä. Löysin muutama tunti sitten Quru-kissani kuolleena tv-huoneen matolta, joten saatan vastailla hieman sekavasti.”

Mitä olet puuhaillut kuluvana vuonna?

”Melko paljon Magenta Skycode -juttuja. Hyvin hyvin antoisaa, mutta aikaa vievää puuhaa. Niin, ja ollaan myös Miran ja Paulan kanssa erittäin rauhallisesti tehty uutta albumia. Sitten kesällä ruohonleikkaamista ja pihahommia. Pari kertaa ollaan käyty tyttöystävän kanssa Toscanassa ajelemassa, syömässä ja viinittelemässä… kreisin hyviä chianteja ja brunelloja. Suosittelen.”

Mitä ajattelet tällä hetkellä Magenta Skycoden albumeista, IIIII:sta ja Reliefistä? Kummasta pidät enemmän ja miksi?

”Niin kuin ehkä ymmärrätte, en pysty laittamaan levyjä paremmuusjärjestykseen. Mutta voin kertoa todella lyhyesti jotain itselleni tärkeitä mikromuistoja noiden syntyajoilta. IIIII-albumin ajoista – PMMP:n Kovemmat kädet oli juuri löytämässä paikkaansa, mä itse olin tehnyt ison elämäntapamuutoksen ja mietin, että nyt on se hetki, että mä teen sen levyn, josta olen haaveillut kauan. Mulla meni puoli vuotta IIIII:n tekemiseen. Puolen vuoden päästä IIIII:n valmistumisesta Miran ja Paulan Leskiäidin tyttäret oli myös valmis. Kaksi levyä vuodessa – tahti oli melkoinen. Ja sitten hidastui. Relief-albumin ajoista – tuosta on sen verran vähän aikaa, että en muista muuta kuin sen, että masterointipäivänä mulla oli melkosia rytmihäiriöitä valvomisen takia ja masteroinnin jälkeen join elämäni ekaa kertaa Dom Perignonia.”

Jos saisit muuttaa vuosi sitten ilmestynyttä Relief-levyä, mitä tekisit nyt toisin? Tai jos et muuttaisi, mikä levyllä miellyttää sinua vähiten?

”En mä oikeasti mielelläni lähtis ajankuvia muuttamaan.”

Mitkä ovat lempikappaleesi Magentalta?

”Kipling ja Go Outside Again ovat olleet mun lempikappaleita syntymisestään saakka. Myös keikalla tykkään todella paljon noiden biisien esittämisestä.”

Video ei ole enää saatavilla

Miten Magenta Skycoden keikat ovat muuttuneet kuluvan vuoden aikana? Mitä voimme odottaa Lost in Musicin keikalta?

”Viime Lost in Musicin keikalla 2010, joka oli siis eka Relief-albumin tiimoilta ollut keikka, oltiin treenattu melko paljon, mut jännitys lamautti meidät täysin ja keikka oli meille aika painajainen. Muistaakseni pari toimittajaa vielä haukkui musiikkia, ei siis varsinaista keikkaa, ja totesi sen sisällön olevan ’empty vessel’. Muutaman päivän päästä mentiin Madridiin keikalle ja Kalle Taivainen antoi mulle yhden kirjan, jossa yks elämää elänyt hahmo sanoi näin: ’Ihminen ei pelkää mitään niin paljon maailmassa kuin muiden mielipiteitä.’ Teki hyvää ja soitettiin superhyvä keikka.”

Moni varmaankin odotti Reliefin nappaavan Best New Music -leiman ja keräävän huomiota ulkomailla. Miksi albumia ei ole erityisemmin noteerattu ulkomailla?

”Ai odottiko? Mä en kyllä osaa vastata tähän, vaikka kuinka yrittäisin.”

Miksi ette ole keikkailleet enemmän ulkomailla?

”Jaa-a. Jospa me mentäis kohta enemmän…”

Onko jo syntynyt uusia Magenta Skycode -lauluja? Ja jos on, niin kuullaanko niitä livenä?

”Onhan noita syntynyt, mutta niitä ei kuulla livenä.”

Mitä PMMP-projektillesi kuuluu?

”Miran ja Paulan kanssa nauhoitellaan, ja hitaasti – ja jossain kohtaa nopeasti – syntynee uutta musaa.”

Kuinka pitkällä yhtyeen viides albumi on?

”Ollaan aika alussa.”

Millaista musiikkia on luvassa? Miten se eroaa yhtyeen aiemmista tekemisistä?

”Ei aavistustakaan.”

Onko sinulla paineita, koska yhtyeen kolme edellistä albumia ovat olleet mestariteoksia?

”Oi kiitos. Silloin, kun tartun niihin stressaaviin ajatuksiin jotka luovat paineita, olen hukassa ja musiikkia ei synny.”

Mikä on paras tänä vuonna ilmestynyt albumi? Entä biisi? Mainitse suosikkisi sekä suomalaisista että ulkomaisista.

”Ulkomaisista albumeista Bon Iverin Bon Iver ja biiseistä Bon Iverin Holocene. Olen kuunnellut valtavalla repeatilla sekä albumia että biisiä. Kotimaisista albumeista Rubikin Solar ja biiseistä Burning Heartsin Into the Wilderness.”

Video ei ole enää saatavilla

Jori suosittelee. Mekin suosittelemme, sillä Burning Hearts esiintyy tapahtumassamme ensi torstaina!

Mikä konsertti on ravistellut sinua eniten kuluvana vuonna?

”Mennäänkö tulevaisuuteen, vaikka en tiedä tuleeko sitä? The Cure Royal Albert Hallissa 15.11. He soittavat kolme ensimmäistä levyään plus encoret, joten tiedän jo, että se tulee olemaan mulle vuoden show.”

Turun kulttuuripääkaupunkivuosi – uhka vai mahdollisuus, huikeaa taiteen ilotulitusta vai verovarojen haaskausta, pettymys vai riemunkiljahduksia?

”Toisille uhka, toisille mahdollisuus. Pidän Logomosta ja toivon, että se tuli jäädäkseen. Verovarojen kohdentamisesta en juuri stressaisi. Olisi väkivaltaa itseäni kohtaan.”

Mitä kissakatraallesi kuuluu?

”Niin kuin alussa mainitsin, Quru on kissojen taivaassa, mutta Astrid on ottamassa Donin paikan talossa. Quru ilahdutti elämällään mua ja monia muita, joten iso kyynel ja skolioosis hänelle.”

Video ei ole enää saatavilla

Magenta Skycode, Iconcrash ja Burning Hearts Tampereen Yo-talolla Lost in Music -festivaalin Ilta Nuorgamin kanssa -tapahtumassa torstaina 20.10.

Rättö (kuvassa) ja Lehtisalo esiintyivät viidessä ensimmäisessä Monsters of Popissa, mutta eivät ole tällä kertaa mukana. Kuva: Jukka Tarvonen.

Kaikkien aikojen kuudes Monsters of Pop käynnistyy tänään Tampereen Klubilla ja Telakalla. Nuorgam sukelsi kolmipäiväisen klubifestivaalin historiaan ja muisteli menneitä festivaalin tuottajan Antti Hietalan kanssa. Kokosimme myös mykistävän soittolistan, jolla kuullaan seitsemääkymmentäkuutta MoPissa vuosien varrella esiintynyttä artistia!

Linkki soittolistaan tästä.

2006: Liekin kuumuudessa

Risto Ylihärsilä ja Joose Keskitalo, poikarakkautta. Kuva: Tomi Palsa.

Ensimmäinen Monsters of Pop järjestettiin elokuun alussa Kauppakadun Yo-talolla ja Pub Artturissa. Torstaina 10. elokuuta Jukka Salmisen Tapes-soolokeikka käynnisti festivaalin, jonka päätti lauantai-iltana Boys of Scandinavia. Ensimmäisen ”mopin” erikoisuus oli Risto Ylihärsilän ja Joose Keskitalon yhteiskeikka lauantaina Artturissa.

Antti Hietala: ”Eka kerta on aina eka kerta. Kaikilla oli ihanaa, kaikki oli helppoa. Yo-talon hevosenkengässä mitattiin Liekin keikan aikana lämpötilaksi 45 astetta.”

2007: Revi siitä!

Martin Rev, hämmentäjä aviaattoreissaan. Kuva: Tomi Palsa.

Toisena vuotenaan Monsters of Pop laajeni myös Ravintola Laternaan. Sinne esiintymään kiinnitetty Paavoharju peruutti viime hetkellä keikkansa, jolloin yhtyettä tuuraamaan hälytettiin ensimmäisessäkin Monsters of Popissa hurmannut Rättö ja Lehtisalo. Samalla käynnistyi perinne, joka katkeaa vasta tänä vuonna, kun Porin mahladuo ei ensimmäistä kertaa kuulu festivaalin ohjelmaan. Toinen seikka, josta vuoden 2007 MoP muistetaan, on newyorkilaisen Suicide-yhtyeen legendaarinen Martin Rev, jonka lauantainen keikka Yo-talolla niin sanotusti jakoi mielipiteet.

AH: ”Toisessa MOPissa nähtiin kaksi keikkaa, joita en tule unohtamaan ikinä: Studio oli täydellinen, Martin Rev taas, sanotaanko, ’haastava’. Revin performanssin ehdottomuus oli suurelle osalle yleisöä ehkä liian anarkistista, itse nautin kuitenkin suuresti. Studion MOP-keikka jää muuten historiankirjoihin yhtyeen toiseksi viimeisenä live-esiintymisenä.”

2008: Ruotsalainen sukellus

Venäläinen Everything Is Made in China ei ryssinyt vuoden 2008 MoP-esiintymistään. (Anteeksi.) Kuva: Antti Hietala.

Kolmantena vuotenaan Monsters of Pop muutti Tampereen länsipuolelta itään, kun Klubi ja Telakka ottivat Yo-talon, Artturin ja Laternan paikat festivaalin esiintymisareenoina. Ruotsalaisen Familjenin huipentamana viikonloppuna kuultiin Monsters of Popin ensimmäistä venäläistä esiintyjää, kun postrockyhtye Everything Is Made in China myrskysi torstaina Klubilla.

AH: ”Kolmantena vuotena kaikki meni mahtavasti, kiitos osittain vaihdon Tullikamarin ympäristöön. Mieleen jäi Familjenin nokkamiehen stagedaivaus. Valitettavaa oli, ettei kukaan uskaltanut ottaa kaksmetristä svedua kiinni. Jos tarkkaan katsoo, niin Klubin tanssilattialta löytyy edelleen se monttu, jonka Johanin kallo sai aikaan.”

2009: Viime hetken peruutus

Op:l Bastards ja eeppinen voitto. Kuva: Sakari Karipuro.

Neljännen Monsters of Popin pääesiintyjinä kuultiin keikkalavoille palannutta Op:l Bastardsia. The New Wine puolestaan laajensi festivaalin kansainvälistä tarjontaa Norjan suuntaan. Vuoden erikoisuus oli Ville Leinosen ja Pekko Käpin keikka, jonka ohjelmisto muodostui kuopatun Office Building -yhtyeen kappaleista.

AH: ”Tästä vuodesta on jäänyt päällimäisenä mieleen Those Dancing Daysin viime hetken peruutus ja sen aiheuttama harmitus. Samoin Name The Petin stokispintaliitäjien viinanhimo.”

2010: Svedu ei sylje lasiin

Ranskalainen Danger näyttää kreisibailauksen mallia. Kuva: Sakari Karipuro.

MoPin kansainvälistyminen jatkui, kun esiintyjien kotimaihin lisättiin Suomen, Ruotsin, Yhdysvaltojen, Venäjän ja Norjan seuraan Uusi-Seelanti (The Ruby Suns) ja Ranska (Danger). Festivaalin poikkitaiteellista tarjontaa edustivat Elokuvateatteri Niagarassa esitetty Sub Pop -levy-yhtiön musiikkivideoretrospektiivi ja Telakan kakkoskerroksessa järjestetty Poppimonsterit-lastentapahtuma.

AH: ”Itselle tärkeä vuosi siinä, että saatiin kaksi omaa suosikkia, Danger ja
Ikons, keikalle. Ikonsien viinanhimo oli myös omalla tasollaan. The Ruby Sunsin pojat tulivat keikkansa jälkeen kainosti kysymään että ’saisimmeko joitain alkoholijuomia takahuoneeseen’. Kävi ilmi, että svedupetterit olivat juoneet heidänkin raideriviinat.”

2011: The Rollstons lusii

Kolmannen kerran Monsters of Popissa esiintyvän The Rollstonsin tyylinäyte vuodelta 2007. Kuva: Ilkka Valpasvuo.

Ei Rättöä ja Lehtisaloa, mutta sentään Regina ja The Rollstons, joille Monsters of Pop on historian kolmas. Yhtyeistä jälkimmäinen vastaa toisesta festivaalin erikoisherkusta ja esittää kokonaisuudessaan myyttisen Doing Time -cd-r-albuminsa kymmenen vuoden takaa. Toinen spesiaalikeikka on kerran aikaisemminkin MoPissa nähdyn Jessen ja Jimi Tenorin yhteisesiintyminen. Kuudennessa Monsters of Popissa musisoivat myös muun muassa norjalainen kosmisen discon mestari Lindstrom, ruotsalaiset popsuosikit JJ ja Lo-Fi-Fnk sekä kotimaiset Siinai, Huoratron ja Big Wave Riders.

Monsters of Pop 2006–2011

1. Tapes – Eightythree
2. Ville Leinonen & Valumo – Valumo [live]
3. Magenta Skycode – Go Outside
4. Samae Koskinen – Hän asuu näillä kulmilla
5. Liekki – Päijänne
6. Risto – Pupu Tupuna
7. Joose Keskitalo – Pimeydestä pimeyttä vastaan
8. Custom Drummer – Luxus
9. Tv-Resistori – Serkut rakastaa paremmin
10. Le Sport – Tell No One About Tonight
11. I Was a Teenage Satan Worshipper – Botox Zombies
12. Regina – Minua ollaan vastassa
13. Most Valuable Players – Stockholm Doesn’t Belong to Me
14. Boys of Scandinavia – Why Do You Love Me
15. Pintandwefall – John the Seahorse
16. Don’t Be a Stranger – Perfect Problem
17. Sister Flo – White Noise
18. The Rollstons – Notorious
19. Anssi 8000 – Squirrel Song
20. K-X-P – Mehu Moments
21. Plain Ride – One More Round
22. Studio – Self Service
23. The Micragirls – Queen of the Cavemen
24. Martin Rev – In Your Arms
25. Aksu – Ei sen niin oo väliä
26. Cats On Fire – Higher Grounds
27. Viola – Lovelights
28. Pluxus – Transient
29. Eleanoora Rosenholm – Kodinrakennusohjeet
30. Aavikko – Futer City
31. Islaja – Sydänten ahmija
32. Kastor – Melody I Hear in Your Heartbeat
33. Kiki Pau – Poses
34. Goodnight Monsters – First One on the Beach
35. Everything Is Made in China – Sleepwalking
36. Familjen – Det snurrar i min skalle
37. Puumaja – Kesä voi mennä pieleen
38. Office Building – Eyes on the Road
39. Kiila – Kevätlaulu
40. Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen Bändi – Käpytemppeli
41. Manna – Holy Dirty Game
42. Vuk – Rukous
43. Zebra & Snake – Big Bad Drummer
44. Nottee – Don’t Waste Your Light On Me
45. Name The Pet – Falling
46. The New Wine – Bridge
47. Op:l Bastards – Spraybeat [Eagle Mix]
48. Murmansk – Sweet Trio
49. Ikons – Imperiet
50. The Ruby Suns – Cranberry
51. Cosmobile – Curtain
52. Francis – Eternal Souls
53. Them Bird Things – Like a Fire
54. The Baddies – Battleships
55. Bye Bye Bicycle – Navigation
56. Burning Hearts – Into the Wilderness
57. Shine 2009 – New Rules
58. Jaakko Eino Kalevi – Flexible Heart
59. Ka So Re – Petite
60. Villa Nah – Running On
61. Danger – 11h30
62. On Volcano – The Explorer
63. NT´s White Trash – You & Me
64. JJ – Let Go
65. Delay Trees – Cold
66. Britta Persson – Toast to M
67. The Valkyrians – Disorder
68. Lo-Fi-Fnk – Boom
69. Siinai – Munich 1972
70. Nightsatan – Four Eyed Cyclops
71. Bright Shades – Sightseeing
72. Jesse – Odotin ihmettä
73. Jimi Tenor – Barcelona Sunrise
74. Lindstrøm – Where You Go I Go Too
75. Huoratron – $$ Troopers
76. Rico Tubbs – Hip Rave Anthem

Linkki soittolistaan tästä.

Monsters of Pop Tampereen Klubilla, Telakalla ja Ravintola 931:ssä 22.–24. elokuuta. Muista myös lauantaina 24.8. Klubilla klo 11–14 järjestettävä darrashoegaze-tapahtuma Aamiaisklubi <3 Monsters Of Pop <3 NRGM!, jossa ravitsevaa buffet-aamiaista säestävät mainiot Nuorgam-dj:t OO))) & Astro-Sofia! www.monstersofpop.net

Jori Sjöroos on Magenta Skycoden selvästi lyhytkasvuisin jäsen.

”I am the flavor of the month”

Kun kuulin Fu-Touristin King Kong of the Dance Floorin ensimmäistä kertaa, en arvannut, että tulisin jonakin päivänä pitämään kappaleen tekijää yhtenä Suomen merkittävimmistä pop-säveltäjistä.

Yhtä kaukaiselta ajatus tuntui silloinkin, kun PMMP:n Rusketusraidat liimautui kesän 2003 ääniraidaksi.

Pidin kyllä kummastakin kappaleesta enemmän kuin halusin tunnustaa. Ne olivat jollakin tavalla arrogantteja ja itsetietoisia lauluja, joiden hölmöys tuntui näppärältä harhalta. Kun kuulin, että kappaleet on tehnyt sama mies, laitoin tiedon visusti korvan taakse. Hahmo vaikutti seuraamisen arvoiselta, vaikka en häneltä mitään odottanutkaan.

Tuolloin en tiennyt mitään Jori Sjöroosista, This Empty Flow’sta tai Thergothonista. Vielä vähemmän saatoin aavistaa, mitä piti tuleman.

Video ei ole enää saatavilla

Yksi levy muutti kaiken. Kun PMMP:n Kovemmat kädet ilmestyi vuonna 2005, tuntui kuin ystävä toisensa perään olisi kokenut omituisen herätyksen. Kaikki puhuivat albumista, kaikki vaahtosivat uusista suosikeistaan. Yhtye kasvoi kertaheitolla ilmiöksi.

Perusteellisimmin se tuntui ravistelevan nuoruutensa huomaamattaan ohittaneita miehiä. Sellaisia kuin minä.

Seurattuani kohkausta hetken aikaa sivusta, ostin levyn itselleni. Tein sen hieman salaa, häpeillenkin, odottaen mahdollisuutta päästä tuomitsemaan muiden hurmos. Mutta kun syvennyin levyyn, hämillisesti kuin koulupoika miestenlehteen päiväpeiton alla, kaikkosivat kyynisyys ja ylimielisyys sen siliän tien.

Tässähän oli kaikki. Valo- ja ilmaisuvoimaiset solistit, joiden äänissä soi kujerrus ja viettelys, mutta jotka pistivät kuin hakaneula poskeen. Suoraviivaiset sanoitukset, jotka olivat samanaikaisesti räävittömiä, herkkiä ja omaperäisiä. Ja musiikki, joka oli lähes liian pätevää ollakseen totta.

Video ei ole enää saatavilla

Valtavan energialatauksen alta paljastui todellinen referenssien aarreaitta. Musiikissa yhdistyi jotakuinkin kaikki se, mitä olin edellisten 20 vuoden aikana kuunnellut – enkä kuitenkaan osannut osoittaa lähteitä niin suoraan kuin luulin osaavani. Mistä hitosta tässä oli oikein kyse? En voinut kuin antautua, heittäytyä valaistuneiden joukkoon.

Sittemmin olen oppinut PMMP:stä paljonkin. Vaikka ensimmäisen puraisun arpi on edelleen syvin, olen ihastunut myöhempiinkin levyihin ja rakastunut yksittäisiin lauluihin. Olen oppinut löytämään kappaleiden taustalta Leevi and the Leavingsin, The Curen, Joy Divisionin, Abban ja muut asiaankuuluvat vaikutteet. Olen tullut tietämään, kuka on Paulan lapsen isä, millä alalla Miran puoliso työskentelee sekä millaisissa vaatteissa Paula ja Mira saapuivat Linnan juhliin vuonna 2009.

Mutta miehestä musiikin takana en tiedä vieläkään kuin vaalean kuontalon. Ja sen, että hän pitää kissoista.

Video ei ole enää saatavilla

Sjöroos on jättäytynyt mielellään merkinnäksi PMMP:n julkisuuskuvan taakse. Kun yhtyeen kiintopisteet ovat muualla, Sjöroos voi kaikessa rauhassa keskittyä olennaiseen. Hän saa telkeytyä makuuhuoneeseensa, kytkeä koneet päälle ja muovata levyhyllystään poimimansa vaikutteet ovelan iskeväksi popiksi, joka tuntee kliseet mutta varoo koskemasta niihin.

Samalla hän voi luottaa siihen, että Mira ja Paula täydentävät karismallaan jokaisen kappaleen takuuvarmaksi täsmätuotteeksi.

Mutta astuu Sjöroos näkyvillekin. Magenta Skycoden keulalla hänen on itse kannettava tekemistensä taakka.

Se ei ole välttämättä hänelle helppoa. Ainakin kehutulla IIIII-pitkäsoitolla (2006) Sjöroos tuntuu kohtaavan maailman aurinkolasit silmillään. Levy on tumma ja etäinen, esittäjästään se kertoo yllättävän vähän. Rikkumattomaksi siloteltu jälki muodostaa kuoren, jolle tunteita mallinnetaan, kunnes niiden alkuperää on mahdoton tunnistaa.

Video ei ole enää saatavilla

Tahtoisinkin uskoa, että vasta Magenta Skycoden Relief (2010) on se äärimmäinen mestariteos, joka johdattaa Sjöroosin ilmaisun ytimeen. Albumi on harras ja tyylitajuinen yritys tavoittaa asioiden pohjimmainen kauneus. Levy tihkuu aamun sarastusta ja pilvien kultareunaa. Se on kuin maisemakuva, jossa kaikki sävyt on photoshopattu äärimmilleen mahdollisimman syvän ja täysipainoisen esteettisen kokemuksen takaamiseksi.

Todellisuutta kuva ei vastaa. Se esittää ideaalitilaa. Tämä lienee Sjöroosin musiikin kiteytymä, äärimmäinen kannanotto sen puolesta, että musiikin rinnalla tekijä on toisarvoinen.

Sjöroos on eittämättä lahjakas ja näkemyksellinen mies, jonka sydän värisee mitä hienoimpien melodiakulkujen tahdissa. En silti ole vieläkään täysin varma, missä päin hänen musiikkiaan kulkee taitavan käsityöläisyyden ja aidon heittäytymisen välinen raja. Sen hän piilottaa.

Hyväksyn kuitenkin ratkaisun. Ihmiselle, jolla on rajattomasti taitoa ja näkemystä, musiikki on rakkaimmillaankin haaste ja leikkikalu, väline entistä paremman musiikin tekemiseen. Tällöin kysymys muodon ja sisällön suhteesta on toisarvoinen. Sjöroos hallitsee muodon niin suvereenisti, että siitä tulee sisältöä jo sellaisenaan.

Tätä tosiasiaa ei kukaan osaa muotoilla yhtä vastaansanomattomasti kuin Sjöroos itse.

Video ei ole enää saatavilla