R. Kelly on paitsi esimerkillinen pano- myös kynäniekka.

Kuka jaksaa lukea narsististen, huumeita vetävien ja ihmissuhdesotkuissa rypevien ihmisten tilityksiä? Me jaksamme. NKK, Nuorgamin Kirjakerho, kokosi yhteen pakettiin kymmenen elämänmakuista, keskivertoa mielenkiintoisempaa tai ihan vaan häiriintyneisyydensä takia viihdyttävää muusikko-omaelämäkertaa, joihin lukutoukan kannattaa tutustua.

#1 Rick James – The Confessions of Rick James: Memoirs of a Super Freak (Amber Communications Group, Inc., 2007)

”There was a birthday party for me. Prince came, he was sitting at a table with some people not drinking. I walked up to him, grabbed him by the back of the hair and poured cognac down his throat. He spit it out like a little BYTCH and I laughed and walked away. I loved fukking with him like that.”

Punk-funkin mestarin Rick Jamesin muistelmissa tapellaan, ryypätään, vedetään kaikki kuviteltavissa olevat huumeet, soitetaan himojen ja irstailun täyttämää musiikkia ja nussitaan kuin kanit. Tässä ei ole mitään ihmeellistä, ovathan hedonismin ylistyslaulut musiikkimuistelmien keskeistä kuvastoa. Kirja on kuitenkin kiehtova paketti Jamesin sekopäisen, kustantajan editoimatta jättämän ulosannin ja muita artisteja käsittelevien osioidensa ansiosta. Armeijaa Kanadaan paenneen artistin kertomukset ystävyydestä Neil Youngiin tai kilpailusta uraansa aloittelevan Princen kanssa ovat maukasta musiikkihistoriaa. (Juuso Janhunen)

#2 Charles Mingus – Beneath the Underdog: His World as Composed by Mingus (Vintage, 1971)

”Ha ha, chica! But this ain’t serious, I just want to get my nuts off a few times.”
”A few times, Mingus?”
”Ho you, Hickey! In this white man’s society what else have I got, if God don’t dig me? Me, myself and I. And I came out from between thighs, not lies… How many is that so far?”
”Seventeen. You stone crazy, man!”
”No, man. Give me the tequila and lime. What’s your name, baby?”

Charles Mingusin omaelämäkerta tekee juuri sen mitä taiteen tuleekin: kertoo valheen kautta suuremman totuuden. Se on täynnä juttuja, joiden suhde reaalitodellisuuteen on etäinen. Se on yksi epälineaarisimmista elämänkerroista maan päällä. Se on yhtä holtiton kuin kirjoittajansa. Uhratessaan totuuden raa’asti ja kauniisti läpän alttarilla Mingus tulee kirjoittaneeksi psykologisesti tarkan ja paljastavan kirjan itsestään. Beneath the Underdog on svengaava, humoristinen, räiskyvä ja ennen kaikkea kipeä sekä haavoittunut kuva yhdestä 1900-luvun suurimmista säveltäjistä. (Arttu Tolonen)

#3 Anthony Kiedis – Arpikudos (Like, 2005)

”Kokeneet kolaajat oli helppo tunnistaa, koska heillä kaikilla oli oikeassa pikkusormessaan pitkä kokaiinikynsi. Isäni oli todella ylpeä taidokkaasti manikyroidusta kokakynnestään. Huomasin myös, että yksi hänen kynsistään oli selvästi muita lyhyempi. ’Miksi tuo kynsi on noin lyhyt’, kysyin. ’Siksi, että tuolla sormella en satuta naisten paikkoja, kun pääsen sormeilemaan’, hän sanoi.”

Tältä kuulosti 10-vuotiaan Anthony Kiedisin dialogi huumediileri-isukkinsa kanssa. Kaksi vuotta myöhemmin tuleva Red Hot Chili Peppers -”laulaja” alkoi elää tuota elämää nussittuaan ensin isänsä tyttöystävää ja tutustuttuaan sitten heroiinin, kokaiinin ja LSD:n maailmaan. Ulkomusiikilliset seikat ovat pääosassa myös Arpikudos-omaelämäkerrassa, jossa Kiedis valottaa menneisyyttään vuoroin hätkähdyttävällä, vuoroin humoristisella ja vuoroin svengaavalla tavalla. Välillä sanotaan pari sanaa musiikistakin. (Mervi Vuorela)

#4 Neumann – Tähti ja Meripoika (Otava, 1992)

”Kuka ajattelee nyt mitäkin. Kuka äitiä tai kuka trukkikuskin jobia. Tuskin nyt sitä kukaan kuitenkaan. Se olisi varmaa. TUSKIN!!! Kaikki ajattelivat vain yhtä asiaa. Selvitä vaiko ei.
Bermudan mystinen kolmio.
Se on sitten se rock’n’roll.”

Näin merimies Pertti Nieminen koki David-myrskyn Bermudan kolmion alueella seilatessaan vuonna 1979. Toki ylläoleva voi olla rocktähti-Neumannin värikynillään rikastuttamaa. Tähti ja meripoika on ainutkertainen teos. Taiteilija on 140 sivuun pelkin päälausein ahtanut elämänsä käänteet vuodesta 1974 vuoteen 1992. Hurjalla tahdilla Neumann kertoo niin merimiesvuosistaan kuin elämästään Suomen suosituimman rockyhtyeen keulilla ja ajasta sen jälkeen. Mereltä tulevat tarinat ovat kuitenkin värikkäämpiä kuin miehen seikkailut rock-maailmassa. Tähti ja meripoika on hauska kirja luettavaksi, sillä Neumannin ulosanti on aivan omanlaistaan. Kirja on viihdyttävä dokumentti siitä, millaisena Neumann on nähnyt itsensä Dingo-vuosien jälkeen. (Vilho Pirttijärvi)

#5 Peter Criss – Makeup to Breakup: My Life In and Out of Kiss (Scribner, 2012)

”The band sent me one fucking card the whole time I was there. GOOD LUCK. GLAD YOU ARE THERE. FUCK YOU. GENE, PAUL, ACE. I guess they were being funny.”

Ensimmäisellä sivulla Kissin alkuperäisrumpali työntää pistoolin suuhunsa keskellä saavutustensa raunioita. Liipaisin ei liikahda, mutta lukija jää koukkuun. Nuoruus Brooklynin kaduilla vaihtuu todellisuuspakoisiin vuosiin, joissa puitteet ja egot ovat massiivisia, naiset kaatuvat heinän tavoin ja kokaiinia riittää. Ja kun ote elämästä kirpoaa, on uusi kosketus siihen sitäkin kivuliaampi. Peter Criss käy läpi ala-arvoisen soolouran, onnettoman avioliiton, katkaisuhoidot ja rintasyövän – ja päätyy lopulta epilogiin, jota voisi pitää onnellisena, jos menneisyyden yli olisi mahdollista päästä. Teos maalaa rehellisen kuvan pikkumaisesta ja katkerasta mutta myös sydämellisestä ja hyväntahtoisesta tunnekimpusta, jonka kasvoilta vuosien maalaama maski ei lähde millään pois. (Hannu Linkola)

#6 R. Kelly – Soulacoaster: The Diary of Me (SmileyBooks, 2012)

”On ‘The Greatest Sex’, I paint the scene on a bigger canvas. It’s great sex – yes – but it’s spiritual sex, where the lovemaking leads to the birth of a child. When I wrote it, I told people it felt like sexual I Believe I Can Fly or a sexual inspirational song.”

Verkkaisen jutustelevaan tyyliin etenevällä Soulacoasterilla R&B:n kuningas ei ainoastaan tyydy selittämään yksityiskohtaisesti kaikkia niitä neronleimauksia, jotka ovat tehneet hänestä alansa kiistattoman hallitsijan. Hän myös kertoo yksityiselämästään enemmän kuin kukaan täysipäinen haluaisi tietää. R. Kelly kertoo muun muassa harrastaneensa seksiä ensimmäisen kerran 12-vuotiaana äitinsä ystävän kanssa ja tekee musiikkielämäkertojen epävirallisen maailmanennätyksen namedroppailun saralla. Esimerkiksi Tupac Shakurille, Michael Jacksonille, Céline Dionille ja Notorious B.I.G.:lle omistetaan omat lukunsa, joissa R. Kelly lähinnä fiilistelee sitä, kuinka paljon he tykkäsivät työskennellä hänen kanssaan. (Juuso Janhunen)

#7 Mark Oliver Everett – Things the Grandchildren Should Know (Little, Brown, 2008)

”It lasted five or six years. In the end, it didn’t work out. But, after all, this is Chapter 13. What did you expect?”

Millaisen juonen kirjoittaa elämälleen syntyjään alakuloinen mies, joka on saattanut hautaan niin vanhempansa kuin siskonsakin? Eels-yhtyeen keulahahmo käy tarinaansa läpi suorin lausein ja tummaan huumoriin upoten. Suurimmat salaisuudet taiteilija pitää ominaan, mutta julkiseksi valitsemansa osan persoonastaan hän kuvaa mieleenpainuvasti, kuten oheinen sitaatti hänen avioliittokokemuksestaan paljastaa. Mies uppoaa elämänsä saumakohtiin kaunistelematta, kohtalostaan ja jatkuvasta ulkopuolisuuden tunteestaan lakonisesti huvittuneena. Kuivakassa hymyssä on syvällisen traaginen taustasävy, joka tekee Everettin otteesta paitsi henkilökohtaisen myös unohtumattoman. Teos puhuu samalla apeankauniilla äänellä kuin miehen musiikki. (Hannu Linkola)

#8 Luke Haines – Bad Vibes: Britpop and My Part in Its Downfall (Windmill Books, 2009)

”The Suedey boys saunter about their dressing room. They don’t bother with false modesty; they’re fucking full of it. I like that. They laugh at Glenn’s spats – we all do – and in mocking silly voices sing my songs back to me. Half admiration, half piss-take. I don’t care. I’ve heard their single and I know I can overwrite them. Brett’s got a few good lines and knows there’s a bit of mileage to be had in writing lyrics about ‘retards’ and ‘dads’ but overall they’re just a little too reliant on the old wasted-glamour-in-council-estates routine.”

The Auteursin ja Black Box Recorderin Luke Hainesista piti tulla suuri brittiläinen rocktähti. Sitten väliin tulivat Sueden, Blurin ja Oasiksen kaltaiset bändit, jotka kiinnostivat yleisöä enemmän kuin Hainesin laulut lapsenmurhista. Brittipopin kultavuosia omasta näkökulmastaan analysoiva Haines vie katkeruutensa aikalaisbändejä kohtaan pitkälle itseironian puolelle, ja todennäköisesti hän on itsekin nauranut katketakseen kirjoittaessaan Bad Vibesia. Aikuisen miehen angsti on lopulta söpöä. Tui tui Luke! (Oskari Onninen)

#9 Bill Drummond – 45 (Little, Brown Book Group, 2000)

”There were times when I was driving along in my truck, cocooned from the rest of the world, and I would laugh and laugh and laugh in an almost maniacal state, just thinking of it.
FUCKING COW.
FUCKING COW.
FUCKING COW.
Louder and louder.”

Parhaiten The KLF:n poptaideterroristina tunnettu Drummond on lukuisten muiden puuhiensa ohella tuottelias kirjailija, joka on julkaissut yhteensä 15 enemmän tai vähemmän omaelämäkerrallista teosta. 45 koostuu lyhyistä tarinoista, joissa Drummondin senhetkinen taviselämä vuorottelee hänen toinen toistaan eriskummallisempien tempaustensa kanssa vuosien varrelta. Eräässä luvuista Drummond asuu Helsingissä, jossa hän ajaa joka aamu bussilla numero 14 Finnvoxin studioille äänittämään suomalaisen Kristiina Bruukin kanssa – joka on fiktiivinen hahmo. (Santtu Reinikainen)

#10 Ray Manzarek – Light My Fire: Matkani Doorsin kanssa (Tammi, 1999)

”Sen käsitin LSD:ssä. Tämä on meidän leikkikenttämme ja me olemme täällä nauramassa, tanssimassa ja laulamassa auringonpaisteessa. Laulamassa, nauramassa, tanssimassa ja soittamassa musiikkia kuunvalossa… soittamassa rumpuja ja soittamassa kitaraa, soittamassa Vox Continental -sähköurkuja, kun samaani/runoilija johdattaa meidät hulluun ja intohimoiseen dionyysiseen juhlaan suuren, loimuavan nuotion ympärille. Se on elämän tarkoitus. Rajaton aisti-ilo! Ja maailman luojien syvällinen vastuu. Paratiisin hoitajien ja vallanpitäjien vastuu.”

The Doorsin kosketinsoittajan Ray Manzarekin muistelmat jäsentävät yhtyeen tarinaa ja ajanhenkeä tenhoavasti. Teksti on kuitenkin syövytetty niin hurmoshenkisellä mystisismillä, että välillä sen voisi luulla olevan silkkaa ironiaa. Ray puhuttelee lukijaa suoraan ja yrittää myydä tälle jonkinlaista happovallankumousta noin joka kymmenes sivu. Näin hippi-innoittunutta teosta ei voisi kirjoittaa kukaan muu kuin todellinen vesimiehen ajan lapsi! (Iida Sofia Hirvonen)

Fantastic Place

73 Luke Haines on brittipopin suuri unohdettu nero. The Oliver Twist Manifeston (2001) kaltaisten klassikoiden jääminen täysin vaille laajempaa huomiota on skandaalimaista. The Auteurs ja Black Box Recorder -kokoonpanoja luotsannut arkkikyynikko on tehnyt viime vuosina harvakseltaan soololevyjä, jotka eivät ole nousseet aivan hänen parhaan tuotantonsa tasalle. Nyt käsillä on kunnon konseptialbumi, ja luonnollisesti se käsittelee Hainesin poikavuosien brittiläistä showpainia, tuota aiheista ilmeisintä. Lauluntekijä hyödyntää television ääressä ihailevan pikkupojan perspektiiviä, kuvittelee painijat trikoopukuisiksi supersankareiksi surrealistiin tilanteisiin, Casiota näpläämään tai rockoopperaa säveltämään. Aihepiirin täydellisen vierauden ohella levyä vaivaa sen maalailevien sävellysten lievä luonnosmaisuus: puolen tunnin niukkaan kestoon ei mahdu yhtään varsinaista kuningasbiisiä. Jotain vangitsevaa tässä kuitenkin on. Kasvanee kestokuuntelussa. (Niko Peltonen)

Video ei ole enää saatavilla

Odonis Odonis – Hollondaze

Fat Cat

61 Odonis Odonis ei turhia aikaile. Viime vuonna FatCat Recordsille kiinnitetty kanadalaisbändi julkaisi tämän esikoisalbuminsa marraskuussa, ja seuraajaa (Soft Boiled Hard Boiled) lupaillaan jo vuoden 2012 huhtikuulle. Hollandaze on niitä levyjä, joita jaksaa ihastella noin 6–7 kappaleen ajan, kunnes käy kiusallisen selväksi, että yhtyeen eväskorista on herkut popsittu. Kaava toistuu, kuunteli levyn kappaleita sitten alkuperäisessä järjestyksessään tai shufflella. Odonis Odonisin resepti on yksinkertainen ja innostava: noise kohtaa surfin ja punkin, pikanteilla shoegaze- ja industrial-vivahteilla maustettuna. Busted Lip pörisee ja potkii kuin Black Rebel Motorcycle Club olisi kiinnittänyt kitaristikseen Link Wrayn, White Flag Riot takoo armottomasti kuin Ministry, Blood Feast saa yksinkertaisesti seinät kaatumaan päälle. Sävellyksillä Odonis Odonis ei sanottavammin juhli, mutta sen luomassa vauhdissa ja metelissä on jotain hurmaavaa. Kyydistä tekee kuitenkin mieli hypätä kesken matkaa. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Quilt – s/t

Mexican Summer

86 Omakotitalo tract housing -alueella jossain raamattuvyöhykkeen keskellä. Valkeaksi maalatulla kuistilla kipuaa viiniruusuköynnös. Sadettajat kostuttavat seisovaa ilmaa. Isä ajautuu poikansa kanssa väittelyyn Lyndon B. Johnsonia vastustavan puskuritarran vuoksi. Perheen tytär vaihtaa Folkways-levyt sähkökitaramusiikkiin ja alkaa käyttää mustia mohairpuseroita. Viimeiseltä tuntuva kesä on lopuillaan ja illat pimenevät. Viiniruusut takertuvat mohairiin ikkunasta ulos kiivetessä. Quilt ammentaa häpeilemättä 1960-lukulaisuudesta, mutta Tame Impalan tai Grizzly Bearin parhaiden tuotoksien tavoin vaikutteet ovat satunnaista elementtien keräilyä tarkkanäköisempiä. Menneiden vuosikymmenten hengenheimolaisista mieleen tulevat Wizards from Kansas, The Mamas & the Papas ja etenkin Bow Street Runners. Quilt onnistuu jähmettämään ajan yhteen eksaktiin kallistumispisteeseen. Levy tavoittaa täydellisesti sen musiikillisen käänteen, joka tiivistyi muun muassa Jefferson Airplanen Takes Offilla: hetken, jossa viaton folk ja janglepop saavat yhtäkkiä vaarallisen ja levottoman alavireen. Pinnan alla kuohuu tummia virtoja. Ne voivat viedä jonnekin paljon syvemmälle kuin haluaisit, mutta eivät aivan vielä. Vielä hetken voi lämmitellä radioystävällisten popharmonioiden hehkussa. Katso, Sonny ja Cher ovat teeveessä! Ne on niin hassuja… (Joni Kling)

Video ei ole enää saatavilla

Smith & Burrows – Funny Looking Angels

Kitchenware

80 Editors-laulaja Tom Smithin ja multi-instrumentalisti Andy Burrowsin (Razorlight, We Are Scientists) yhteisprojekti on joululevy niille, jotka viettävät Jeesuksen syntymäpäivää yksin tai kaksin, suurkaupungissa ja luultavasti hieman liian humalassa. Sen kappaleissa istutaan pubissa, muistellaan lämpimästi ystäviä ja kirotaan lunta, kylmää ja vanhenemista. Musiikillisesti levy on helistimineen, pianoineen ja polkuharmoneineen kuin lämmin syli, kuitenkin muistuttaen Editorsin jylhästä ja tummasävyisestä postpunkista. Levyn neljä cover-kappaletta on sijoitettu levyn keskelle, ja ne ovat erinomaisen onnistuneita: Blackin Wonderful Life hyytää sentimentaalisesta sovituksestaan riisuttuna, Yazoon Only You herättää helisevillä kulkusillaan levyn ainoat mielikuvat kuusenoksista ja punanutuista, kun taas Longpigsin On and On saa hämmästelemään, miksei John Mayer tai James Blunt ole vielä ottanut balladia ohjelmistoonsa. Parasta levyllä ovat kuitenkin Smithin laulamat originaalit When the Thames Froze (”God damn this snow / Will I ever get where I wanna go?”) ja This Ain’t New Jersey, joista jälkimmäinen on kuin Sigur Rósin sokerihuurtamaa priima-Editorsia. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Xeno & Oaklander – Sets & Lights

Xeno & Oaklander

76 Martial Canterel julkaisi alkukeväästä sympaattisen You Today -albumin, jonka kolkko syntikkanakutus toi mieleen O.M.D:n, John Foxxin ja tukun unholaan painuneita keskieurooppalaisia 1980-luvun taidepopyhtyeitä. Xeno & Oaklander puksuttaa pitkin samoja raiteita, mikä on ymmärrettävää, sillä sen muodostavat Martial Canterelin taustahahmo Sean McBride sekä norjatar Miss Liz Wendelbo, joka kuorruttaa kappaleita Penelope Trappesista (The Golden Filter)muistuttavalla eteeris-epävireisellä hönkäilyllään. X&O tulee New Yorkista, mutta on henkisesti silkkaa belgiaa. Se on Martial Canterelia monipuolisempi ja onnistuu parhaimmillaan maustamaan musiikkiaan yksinkertaisilla tyylivivahteilla: singlekappale The Staircase lisää keitokseen Model 500:n Detroit-fiilistä, Bluessa vivahtaa acid house ja Sets & Lightsissa Front 242:n ja Nitzer Ebbin varhais-industrial. Hieno levy, joka on yhtenäisyydessään enemmän kuin osiensa summa. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Vaadimme Suomeen muun muassa Portisheadin ja Beth Gibbonsin.

Olkaa hyvä, yhtä vaille sata yhtyettä ja artistia, joiden ensimmäisestä Suomen-keikasta Nuorgamin torilla on tähän päivään asti saatu vain haaveilla.

Kymmenosaiseen artikkeliimme perustuvalta soittolistalta puuttuu ainoastaan Bill Callahan, jonka musiikkia ei Spotifystä löydy.

Tartu siis lähipromoottoriasi kraivelista ja vaadi häntä hankkimaan paikalliseen kuppilaasi joku alla olevista artisteista, niin Nuorgam kiittää!

Heitä me odotamme Top 100 (okei, 99):

1. Portishead – Machine Gun
2. Pixies – Where Is My Mind?
3. My Bloody Valentine – Only Shallow
4. OutKast – Ms. Jackson
5. Sufjan Stevens – For the Widows in Paradise, for the Fatherless in Ypsilanti
6. The Knife – We Share Our Mother’s Health
7. Beck – Gamma Ray
8. Bon Iver – Skinny Love
9. Daft Punk – One More Time
10. PJ Harvey – Let England Shake
11. Kate Bush – Flower of the Mountain
12. Justin Timberlake – LoveStoned/I Think She Knows
13. Arctic Monkeys – Piledriver Waltz
14. Feist – 1234
15. Guided by Voices – Everywhere With Helicopter
16. Yo La Tengo – You Can Have It All
17. The Divine Comedy – Absent Friends
18. Gorillaz – On Melancholy Hill
19. The Magnetic Fields – The Book of Love
20. Mission of Burma – Academy Fight Song
21. Neu! – Neuschnee
22. Coldplay – Clocks
23. Beyoncé – Best Thing I Never Had
24. The Strokes – You Only Live Once
25. Stereolab – Cybele’s Reverie
26. The Fall – Totally Wired
27. Mariah Carey – Fantasy
28. My Morning Jacket – Victory Dance
29. Kasabian – Fire
30. The Blue Nile – Tinseltown in the Rain
31. Yeah Yeah Yeahs – Heads Will Roll
32. Hot Chip – One Life Stand
33. Magazine – Definitive Gaze
34. Aretha Franklin – (You Make Me Feel Like) A Natural Woman
35. Gary Numan – Are ’Friends’ Electric?
36. Basement Jaxx – Raindrops
37. Death Cab for Cutie – I Will Follow You into the Dark
38. Wire – Adapt
39. Beirut – Santa Fe
40. Wild Beasts – We Still Got the Taste Dancin’ on Our Tongues
41. Doves – Winter Hill
42. Devendra Banhart – Baby
43. Built to Spill – Liar
44. Spoon – You Got Yr. Cherry Bomb
45. Gang Gang Dance – MindKilla
46. Dolly Parton – Jolene
47. The Avalanches – Frontier Psychiatrist
48. The Decemberists – O Valencia!
49. Joni Mitchell – Coyote
50. Camera Obscura – Lloyd, I’m Ready to Be Heartbroken
51. The Hold Steady – Your Little Hoodrat Friend
52. The Shins – Phantom Limb
53. Ennio Morricone – L’Estasi Dell’oro
54. St. Vincent – Cruel
55. Happy Mondays – Kinky Afro
56. Stars Of The Lid – Dungtitled (In A Major)
57. Orchestral Manoeuvres in the Dark – Messages
58. Bat for Lashes – Daniel
59. Grizzly Bear – Two Weeks
60. British Sea Power – Waving Flags
61. Mount Eerie – Between Two Mysteries
62. Okkervil River – The Valley
63. Noel Gallagher’s High Flying Birds – If I Had a Gun…
64. Sunset Rubdown – You Go On Ahead
65. Guillemots – Walk the River
66. Rob Zombie – Dragula
67. Sun Kil Moon – Carry Me Ohio
68. Eminem – Lose Yourself
69. The Walkmen – The Rat
70. Archie Bronson Outfit – Dart for My Sweetheart
71. The Rapture – How Deep Is Your Love?
72. Cat Power – The Greatest
73. The Black Keys – Tighten Up
74. Marc Almond – Tears Run Rings
75. Tyler, the Creator – Yonkers
76. The The – Uncertain Smile
77. Boards of Canada – Music Is Math
78. Beady Eye – The Roller
79. A Sunny Day in Glasgow – Close Chorus
80. Conor Oberst – Cape Cañaveral
81. Charlotte Gainsbourg – IRM
82. Drive-By Truckers – Used to Be a Cop
83. Explosions in the Sky – Your Hand in Mine
84. Luke Haines – Love Letter to London
85. Christina Aguilera – Beautiful
86. Metronomy – The Look
87. Richard Hawley – Tonight the Streets Are Ours
88. Steve Mason – Boys Outside
89. White Denim – Let’s Talk About It
90. Adele – Rolling in the Deep
91. The Get Up Kids – Holiday
92. Nelly Furtado – I’m Like a Bird
93. Clinic – Walking With Thee
94. Dead Can Dance – The Host of Seraphim
95. Death In Vegas – Your Loft My Acid
96. Aimee Mann – Save Me
97. Daniel Johnston – Life in Vain
98. The Besnard Lakes – Albatross
99. Silversun Pickups – Lazy Eye

Pääset soittolistaan tästä.

#90 White Denim

Mikä? White Denimin keväisellä pitkäsoitolla D southern rock, jazz ja psykedelia törmäsivät miellyttävin tuloksin.

Odotettu? Ainakin viime keväästä.

Tuleeko? Yhtye kiersi eurooppalaisia estivaaleja viime kesänä päätyen lähimmillään Ruotsiin. Ehkä ensi kesänä tai sitä seuraavana kesänä joku kutsuu yhtyeen Suomeenkin.

Video ei ole enää saatavilla

#89 Steve Mason

Kuka? Skottilainen monipuolisuusihme, joka on seikkaillut Beta Bandin hajoamisen jälkeen niin elektropopin, hiphopin kuin dubinkin maailmassa.

Odotettu? Siitä hetkestä, kun Beta Bandin esikois-ep (1997) ja sen meditatiivisesti jumittava avausraita Dry the Rain kietoivat pauloihinsa.

Tuleeko? Toivottavasti. Vain jokusen festivaalikeikan Britannian ulkopuolella tehnyt Mason olisi räjäyttävä kokemus Kuudennen linjan tyyppisellä klubilla.

Video ei ole enää saatavilla

#88 Richard Hawley

Kuka? Brittipopbändeissä Longpigs ja Pulp soittanut, 2000-luvulla äänensä löytänyt 44-vuotias englantilainen laulaja ja kitaristi.

Odotettu? Soolouralle vuosituhannen alussa lähteneestä Hawleysta tuli haluttu vieras viimeistään läpimurtolevyn Coles Corner (2004) myötä.

Tuleeko? Eiköhän. Hawley levyttää ja keikkailee aktiivisesti. Sheffieldistä Helsinkiin on vain 1 760 kilometriä.

Video ei ole enää saatavilla

#87 Metronomy

Mikä? 2000-luvun sympaattisin yhden miehen makuuhuoneprojektina käynnistynyt popyhtye.

Odotettu? Vuodesta 2008, kun Metronomy julkaisi Heartbreaker-hitin.

Tuleeko? Hyvinkin mahdollista, vaikka bändi onkin hankalan kokoinen – liian suuri Kuudennelle linjalle, kenties liian pieni Tavastialle.

Video ei ole enää saatavilla

#86 Christina Aguilera

Kuka? Voimakkaasta äänestään ja niukasta vaatetuksestaan tunnettu popdiiva.

Odotettu? Sitten vuosituhannen vaihteen teinipopbuumin.

Tuleeko? Mahdollista, mutta vuonna 2012 ilmestyvä uusi levy pitää laulajattaren toistaiseksi kiireisenä.

Video ei ole enää saatavilla

#85 Luke Haines

Kuka? Mies The Auteursin ja Black Box Recorderin takana on nyt kärttyinen sooloilija ja pahansuopa kirjailija.

Odotettu? Vuodesta 1992, jolloin The Auteursista povattiin kiintotähteä brittipopin taivaalle.

Tuleeko? Popin oravanpyörästä sivuun astunut eksentrikko ei itse promoottorien ovia kolkuttele, mutta voisi hyvinkin tulla, jos joku erehtyy pyytämään.

Video ei ole enää saatavilla

#84 Explosions in the Sky

Mikä? Austinilaiskvartetin melodista postrockia on kuultu levyjen lisäksi televisiossa ja valkokankaalla.

Odotettu? Viimeistään kolmosalbumin Earth Is Not a Dead Cold Place (2003) myötä yhtyeestä innostuivat niin popparit kuin rockaritkin.

Tuleeko? Ehkä joskus. Marraskuussa bändi saapuu taas Ruotsiin, muttei Suomeen. Yhtye tosin palaa tammikuussa Eurooppaan.

Video ei ole enää saatavilla

#83 Drive-By Truckers

Mikä? Juurevan americanan ja vaihtoehtorockin risteyksen tienoilla viidentoista vuoden ajan ansiokkaasti hurjastellut konkariyhtye.

Odotettu? Joissakin piireissä 2000-luvun alusta asti, mutta viimeistään viimevuotinen albumi The Big To-Do herätti laajemmankin musadiggarijoukon.

Tuleeko? Rekkakuskin työtahdilla Yhdysvalloissa keikkaileva yhtye piipahti viime kiertueellaan pari kertaa Euroopassa, joten pientä toivoa on.

Video ei ole enää saatavilla

#82 Charlotte Gainsbourg

Mikä? Serge Gainsbourgin ja Jane Birkinin tytär, joka lienee tunnetumpi näyttelijänurastaan.

Odotettu? Debyyttialbumi jo 15-vuotiaana vuonna 1986, mutta aktivoitunut laulajana vasta 2000-luvun alusta lähtien.

Tuleeko? Elokuvat työllistävät jatkossakin, joten suuret maailmankiertueet lienevät utopiaa. Toisaalta marraskuussa ilmestyy tuplalevy Stage Whisper – kenties sen tiimoilta?

Video ei ole enää saatavilla

#81 Conor Oberst

Mikä? Indierockin 31-vuotias ex-ihmelapsi, joka on tehtaillut kymmeniä julkaisuja teinivuosien sooloteoksista Monsters of Folk -superkokoonpanon esikoisalbumiin.

Odotettu? Valistuneiden keskuudessa jo vuosituhannen vaihteesta. Laajemmin vuodesta 2004, jolloin Bright Eyes -singlet Lua ja Take It Easy (Love Nothing) valloittivat jenkkilistan kärkipaikat.

Tuleeko? Luulisi. Oberst on esiintynyt säännöllisesti Tukholmassa (viimeksi helmikuussa), joten eiköhän Suomen-keikkakin toteudu ennen pitkää. Kulttuuritalolle?

Video ei ole enää saatavilla