Teemu Soininen, joka soitti ennen muun muassa Superissa, ja Janne Kuusela, joka opittiin tuntemaan Karkkiautomaatista. (Kuva: Tomi Palsa)

Pienokainen tiivistää Janne Kuuselan ilmaisun Liekin puitteissa paremmin kuin muut yhtyeen kappaleet.

“Pois, hei lennä pois, pois
Pois, hei lennä pois, tyttöni pois”

Liekin Janne ”Jansku” Kuusela kykenee parhaana päivänään todelliseen nerouteen, mutta harmillisen usein tyytyy paljon vähempään. Se nähtiin jo Karkkiautomaatissa, mutta etenkin Liekin myöhempien aikojen levyillä. Pienokainen on Karkkiautomaatin Suudelmilla-levyn ohella oivin esimerkki siitä, millaista jälkeä säveltäjältä syntyy parhaana päivänään.

Liekin todelliselta magnum opukselta, vuoden 2003 Korppi-albumilta löytyvä Pienokainen tiivistää Kuuselan ilmaisun Liekin puitteissa paremmin kuin muut yhtyeen kappaleet.

Liekki syntyi vuonna 1999 vuotta aiemmin hajonneen Karkkiautomaatin raunioille. Kun Karkkiautomaatti oli vain viisivuotisen taipaleensa aikana harpannut ison matkan naivistisesta punkpopista, öh, naivistiseen indiepoppiin, Liekki oli ainoastaan loogista jatkumoa sille. Janskun sävellysten muuttuessa yhä polveilevimmiksi ja monimutkaisemmiksi tarvittiin niiden toteuttamiseen taiturimaisempia muusikoita ja sovittajia. Sellaiseen kelpasi hyvin esimerkiksi yksi harvoista kyseenalaisen ”kosketinvelho”-termin Suomessa ansaitsevista miehistä, Okke Komulainen. Komulaisen ammattimainen soitto otti melkoisen kaulan verrattuna Karkkiautomaatin kahden sormen urkumelodioihin.

Liekin debyyttilevy Magio (2001) keskittyi esittelemään uuden bändin soundin – ja ennen kaikkea Janskun uuden lauluäänen. Raakilemaisuudestaan ja ilmeisestä karkkiautomaattimaisuudestaan huolimatta levyllä oli hienoja kappaleita, kuten Sulka, Aave ja Tähtien. Kaksi vuotta myöhemmin yhtye oli kuitenkin hitsautunut soundiltaan lähes täydelliseksi ja Kuuselan sävellykset harpanneet lähes kauttaaltaan mestarilliselle tasolle.

Mutta ennen kaikkea Liekillä oli nyt käsissään jotain kultaakin arvokkaampaa: oikea hittilaulu. Toki Karkkiautomaatilla oli ollut pikkuhittejä, mutta yhtye oli jäänyt vahvasti kulttistatuksensa vangiksi.

Liekin ensimmäinen hitti Pienokainen on edelleen yhtyeen suurin. Keväällä – kesällä 2003 se soi radioissa kaiken aikaa – tai ainakin siltä se tuolloin tuntui. Se riitti myös nostamaan Korppi-albumin peräti listaviitoseksi – huikea suoritus vuonna, jolloin suomalaiset ostivat kahmalokaupalla Yötä, Pizza Enricoa, Pikku G:tä, Gimmeliä ja Nightwishiä.

Pienokaiseen on puristettu Liekin olennaisimmat elinmehut: melankolia, kaiho, mystiikka ja öisen metsälammen tyyneys. Tätä kaikkea ei kuitenkaan tarjoilla kuin Manulle illallista, vaan hyvyyttä ripotellaan säästeliäästi.

Kuusiminuuttinen Pienokainen alkaa odottavasti kuulaalla pianomelodialla ja helisevillä kitaroilla. Pikkukivan kitaranäppäilyn kautta se etenee puolivillaista melodiantynkää tapailevaan huiluriffiin. Vajaan minuutin kohdalla Jansku alkaa laulaa hieman pitkäpiimäistä säkeistöä, joka ei vielä lupaa kovin suuria.

”Kylmä huoneessain
kylmä huulillain
kauan kuulla sain
kauan”

Kappaleen kortit isketään pöytään vasta tämän säkeen puolivälin kohdalla: melodia kehittyy ja alkaa kasvattaa tunnelmaa isommalle. Koskettimet viiltävät taustalla.

”Kauan
En palata voi, en voi
Kauan
En palata voi”

Liekiltä on julkaistu kuusi albumia, joista Korppi ja sitä seurannut Rajan piirsin taa (2005) ylsivät Suomen albumilistalla top 5:een. (Kuva: Tomi Palsa)

Jo ensimmäinen säkeistö sisältää sanan ”kauan” neljä kertaa – tämän onkin oltava Kuuselan suosikkisana. Löytyyhän yhtyeeltä myös laulu nimeltä Kauan, kauan sitten. Sama, kaihoisan tunteikkaasti lausuttu ”kauan” toistuu muuten kappaleen aikana vielä neljä kertaa.

Säkeen jälkeen tulee sanojensa ja tunnelmansa puolesta korkealle ilmoihin nouseva kertosäe. Tätä kannatti odottaa yhden minuutin ja 32 sekuntia!

”Pois, hei lennä pois, pois
Pois, hei lennä pois, pois
Pois, hei lennä pois, pois
Pois, hei lennä pois, tyttöni pois”

Maailma on jälleen pelastettu, ainakin muutaman minuutin ajaksi.

Kuten Liekin kappaleissa usein, sanoista on hyvin vaikeaa muodostaa mitään erityisen selkeää tarinaa – lähinnä ne tuntuvat musiikin sekaan hyvin sopivalta, kryptiseltä ja mystiikkaa huokuvalta sanahelinältä. Mutta kun sävellys on riittävän hieno, sekin riittää.

Kuuselaa olisi lisäksi helppo epäillä äärimmäisen laiskaksi sanoittajaksi, sillä seuraava säkeistö poikkeaa edeltäjästään vain vähän.

“Taivas reunallain
taivas unessain
kauan tietää sain
kauan

Kauan,
en salata voi, en voi
Kauan,
en salata voi”

Laulun sanoitusta voi toisaalta pitää myös jonkinlaisena minimalismina, vastakohtana Liekin maksimalistiselle progepopille – mikä antaa jo paljon mairittelevamman kuvan Kuuselasta sanoittajana.

Liekistä ei tullut yhden hitin ihmettä, vaan yhtye on pysynyt taiteellisesti suhteellisen kunnianhimoisena ja relevanttina näihin päivin asti – itse asiassa yhtyeen tuorein levy, kahden vuoden takainen Paimen oli sen paras vuosikausiin. Mutta ikävä kyllä silläkään ei ollut uutta Pienokaista.

No, eipä Marsiinkaan laskeuduta ihan joka vuosi.

Video ei ole enää saatavilla

SAMAAN AIKAAN MAAILMALLA

26. helmikuuta 2003 – Yhdysvaltain presidentti George W. Bush kertoi puheessaan suunnitelmastaan tehdä Irakista demokratian mallimaa arabimaailmassa

Rättö (kuvassa) ja Lehtisalo esiintyivät viidessä ensimmäisessä Monsters of Popissa, mutta eivät ole tällä kertaa mukana. Kuva: Jukka Tarvonen.

Kaikkien aikojen kuudes Monsters of Pop käynnistyy tänään Tampereen Klubilla ja Telakalla. Nuorgam sukelsi kolmipäiväisen klubifestivaalin historiaan ja muisteli menneitä festivaalin tuottajan Antti Hietalan kanssa. Kokosimme myös mykistävän soittolistan, jolla kuullaan seitsemääkymmentäkuutta MoPissa vuosien varrella esiintynyttä artistia!

Linkki soittolistaan tästä.

2006: Liekin kuumuudessa

Risto Ylihärsilä ja Joose Keskitalo, poikarakkautta. Kuva: Tomi Palsa.

Ensimmäinen Monsters of Pop järjestettiin elokuun alussa Kauppakadun Yo-talolla ja Pub Artturissa. Torstaina 10. elokuuta Jukka Salmisen Tapes-soolokeikka käynnisti festivaalin, jonka päätti lauantai-iltana Boys of Scandinavia. Ensimmäisen ”mopin” erikoisuus oli Risto Ylihärsilän ja Joose Keskitalon yhteiskeikka lauantaina Artturissa.

Antti Hietala: ”Eka kerta on aina eka kerta. Kaikilla oli ihanaa, kaikki oli helppoa. Yo-talon hevosenkengässä mitattiin Liekin keikan aikana lämpötilaksi 45 astetta.”

2007: Revi siitä!

Martin Rev, hämmentäjä aviaattoreissaan. Kuva: Tomi Palsa.

Toisena vuotenaan Monsters of Pop laajeni myös Ravintola Laternaan. Sinne esiintymään kiinnitetty Paavoharju peruutti viime hetkellä keikkansa, jolloin yhtyettä tuuraamaan hälytettiin ensimmäisessäkin Monsters of Popissa hurmannut Rättö ja Lehtisalo. Samalla käynnistyi perinne, joka katkeaa vasta tänä vuonna, kun Porin mahladuo ei ensimmäistä kertaa kuulu festivaalin ohjelmaan. Toinen seikka, josta vuoden 2007 MoP muistetaan, on newyorkilaisen Suicide-yhtyeen legendaarinen Martin Rev, jonka lauantainen keikka Yo-talolla niin sanotusti jakoi mielipiteet.

AH: ”Toisessa MOPissa nähtiin kaksi keikkaa, joita en tule unohtamaan ikinä: Studio oli täydellinen, Martin Rev taas, sanotaanko, ’haastava’. Revin performanssin ehdottomuus oli suurelle osalle yleisöä ehkä liian anarkistista, itse nautin kuitenkin suuresti. Studion MOP-keikka jää muuten historiankirjoihin yhtyeen toiseksi viimeisenä live-esiintymisenä.”

2008: Ruotsalainen sukellus

Venäläinen Everything Is Made in China ei ryssinyt vuoden 2008 MoP-esiintymistään. (Anteeksi.) Kuva: Antti Hietala.

Kolmantena vuotenaan Monsters of Pop muutti Tampereen länsipuolelta itään, kun Klubi ja Telakka ottivat Yo-talon, Artturin ja Laternan paikat festivaalin esiintymisareenoina. Ruotsalaisen Familjenin huipentamana viikonloppuna kuultiin Monsters of Popin ensimmäistä venäläistä esiintyjää, kun postrockyhtye Everything Is Made in China myrskysi torstaina Klubilla.

AH: ”Kolmantena vuotena kaikki meni mahtavasti, kiitos osittain vaihdon Tullikamarin ympäristöön. Mieleen jäi Familjenin nokkamiehen stagedaivaus. Valitettavaa oli, ettei kukaan uskaltanut ottaa kaksmetristä svedua kiinni. Jos tarkkaan katsoo, niin Klubin tanssilattialta löytyy edelleen se monttu, jonka Johanin kallo sai aikaan.”

2009: Viime hetken peruutus

Op:l Bastards ja eeppinen voitto. Kuva: Sakari Karipuro.

Neljännen Monsters of Popin pääesiintyjinä kuultiin keikkalavoille palannutta Op:l Bastardsia. The New Wine puolestaan laajensi festivaalin kansainvälistä tarjontaa Norjan suuntaan. Vuoden erikoisuus oli Ville Leinosen ja Pekko Käpin keikka, jonka ohjelmisto muodostui kuopatun Office Building -yhtyeen kappaleista.

AH: ”Tästä vuodesta on jäänyt päällimäisenä mieleen Those Dancing Daysin viime hetken peruutus ja sen aiheuttama harmitus. Samoin Name The Petin stokispintaliitäjien viinanhimo.”

2010: Svedu ei sylje lasiin

Ranskalainen Danger näyttää kreisibailauksen mallia. Kuva: Sakari Karipuro.

MoPin kansainvälistyminen jatkui, kun esiintyjien kotimaihin lisättiin Suomen, Ruotsin, Yhdysvaltojen, Venäjän ja Norjan seuraan Uusi-Seelanti (The Ruby Suns) ja Ranska (Danger). Festivaalin poikkitaiteellista tarjontaa edustivat Elokuvateatteri Niagarassa esitetty Sub Pop -levy-yhtiön musiikkivideoretrospektiivi ja Telakan kakkoskerroksessa järjestetty Poppimonsterit-lastentapahtuma.

AH: ”Itselle tärkeä vuosi siinä, että saatiin kaksi omaa suosikkia, Danger ja
Ikons, keikalle. Ikonsien viinanhimo oli myös omalla tasollaan. The Ruby Sunsin pojat tulivat keikkansa jälkeen kainosti kysymään että ’saisimmeko joitain alkoholijuomia takahuoneeseen’. Kävi ilmi, että svedupetterit olivat juoneet heidänkin raideriviinat.”

2011: The Rollstons lusii

Kolmannen kerran Monsters of Popissa esiintyvän The Rollstonsin tyylinäyte vuodelta 2007. Kuva: Ilkka Valpasvuo.

Ei Rättöä ja Lehtisaloa, mutta sentään Regina ja The Rollstons, joille Monsters of Pop on historian kolmas. Yhtyeistä jälkimmäinen vastaa toisesta festivaalin erikoisherkusta ja esittää kokonaisuudessaan myyttisen Doing Time -cd-r-albuminsa kymmenen vuoden takaa. Toinen spesiaalikeikka on kerran aikaisemminkin MoPissa nähdyn Jessen ja Jimi Tenorin yhteisesiintyminen. Kuudennessa Monsters of Popissa musisoivat myös muun muassa norjalainen kosmisen discon mestari Lindstrom, ruotsalaiset popsuosikit JJ ja Lo-Fi-Fnk sekä kotimaiset Siinai, Huoratron ja Big Wave Riders.

Monsters of Pop 2006–2011

1. Tapes – Eightythree
2. Ville Leinonen & Valumo – Valumo [live]
3. Magenta Skycode – Go Outside
4. Samae Koskinen – Hän asuu näillä kulmilla
5. Liekki – Päijänne
6. Risto – Pupu Tupuna
7. Joose Keskitalo – Pimeydestä pimeyttä vastaan
8. Custom Drummer – Luxus
9. Tv-Resistori – Serkut rakastaa paremmin
10. Le Sport – Tell No One About Tonight
11. I Was a Teenage Satan Worshipper – Botox Zombies
12. Regina – Minua ollaan vastassa
13. Most Valuable Players – Stockholm Doesn’t Belong to Me
14. Boys of Scandinavia – Why Do You Love Me
15. Pintandwefall – John the Seahorse
16. Don’t Be a Stranger – Perfect Problem
17. Sister Flo – White Noise
18. The Rollstons – Notorious
19. Anssi 8000 – Squirrel Song
20. K-X-P – Mehu Moments
21. Plain Ride – One More Round
22. Studio – Self Service
23. The Micragirls – Queen of the Cavemen
24. Martin Rev – In Your Arms
25. Aksu – Ei sen niin oo väliä
26. Cats On Fire – Higher Grounds
27. Viola – Lovelights
28. Pluxus – Transient
29. Eleanoora Rosenholm – Kodinrakennusohjeet
30. Aavikko – Futer City
31. Islaja – Sydänten ahmija
32. Kastor – Melody I Hear in Your Heartbeat
33. Kiki Pau – Poses
34. Goodnight Monsters – First One on the Beach
35. Everything Is Made in China – Sleepwalking
36. Familjen – Det snurrar i min skalle
37. Puumaja – Kesä voi mennä pieleen
38. Office Building – Eyes on the Road
39. Kiila – Kevätlaulu
40. Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen Bändi – Käpytemppeli
41. Manna – Holy Dirty Game
42. Vuk – Rukous
43. Zebra & Snake – Big Bad Drummer
44. Nottee – Don’t Waste Your Light On Me
45. Name The Pet – Falling
46. The New Wine – Bridge
47. Op:l Bastards – Spraybeat [Eagle Mix]
48. Murmansk – Sweet Trio
49. Ikons – Imperiet
50. The Ruby Suns – Cranberry
51. Cosmobile – Curtain
52. Francis – Eternal Souls
53. Them Bird Things – Like a Fire
54. The Baddies – Battleships
55. Bye Bye Bicycle – Navigation
56. Burning Hearts – Into the Wilderness
57. Shine 2009 – New Rules
58. Jaakko Eino Kalevi – Flexible Heart
59. Ka So Re – Petite
60. Villa Nah – Running On
61. Danger – 11h30
62. On Volcano – The Explorer
63. NT´s White Trash – You & Me
64. JJ – Let Go
65. Delay Trees – Cold
66. Britta Persson – Toast to M
67. The Valkyrians – Disorder
68. Lo-Fi-Fnk – Boom
69. Siinai – Munich 1972
70. Nightsatan – Four Eyed Cyclops
71. Bright Shades – Sightseeing
72. Jesse – Odotin ihmettä
73. Jimi Tenor – Barcelona Sunrise
74. Lindstrøm – Where You Go I Go Too
75. Huoratron – $$ Troopers
76. Rico Tubbs – Hip Rave Anthem

Linkki soittolistaan tästä.

Monsters of Pop Tampereen Klubilla, Telakalla ja Ravintola 931:ssä 22.–24. elokuuta. Muista myös lauantaina 24.8. Klubilla klo 11–14 järjestettävä darrashoegaze-tapahtuma Aamiaisklubi <3 Monsters Of Pop <3 NRGM!, jossa ravitsevaa buffet-aamiaista säestävät mainiot Nuorgam-dj:t OO))) & Astro-Sofia! www.monstersofpop.net

Jansku, Kasisali-stylee - Kuva: Tomi Palsa

Kuva nerosta kiteytyy usein Albert Einsteinin ikoniseen hahmoon. Potretti paljastaa hapsuttuneen kuontalon, muhkeat viikset, epävarmuuden ja hypnoottisuuden välillä harhailevan katseen sekä painavien ajatusten kumartaman ryhdin. Yksityiskohtiin ei tarvitse mennä. Viesti on koodattu yleisolemukseen.

Janne Kuuselan nerokkuutta tämä kuva ei vangitse. Hänen luovuutensa kielii pikemminkin nerouden dostojevskilaisesta määritelmästä, jonkinlaisesta Jumalan hulluudesta. Mies tuntuu tietävän ja tuntevan jotain, mitä muut eivät aivan saavuta. Niinpä vuoropuhelut Kuuselan maailman ja muiden jakaman maailman välillä raivaavat tiensä suoraan kuulijan sydämeen. Ne vievät lähemmäs oivallusta jostakin pohjattomasta.

Kuva: Tomi Palsa

Kuuselasta on ollut helppo pitää aina. Jo Karkkiautomaatin naivistisessa popissa kyti valon ja lämmön kipinä. Varsinaiseen liekkiin Kuuselan nerokkuus roihahti kuitenkin 2000-luvun alussa. Liekin debyytti Magio (2001) toi suomalaiseen musiikkimaailmaan jotakin kauan kaivattua ‒ helisevän, orgaanisen soinnin ja itsetarkoituksettomalla tavalla nostalgisen äänimaailman. Musiikin rinnalla tunne kasvoi kuin pihlaja.

Viittaus vanhaan oli lupaus uudesta. Kasevalainen akustinen harmonisuus yhdistyi ilmavaan soittoon ja haaveissaan eksyneisiin kuvaelmiin ainutlaatuisella tavalla. Musiikki kertoi sekä yhteisen vision jakavasta yhtyeestä että ainutlaatuisesta laulunkirjoittajasta sen takana. Kuuselalle sekä sävel että sanat olivat samaa ääntä, samaa tunnelmaa. Soinnut ohjasivat äänteiden valintaa, äänteet alleviivasivat musiikin ääntä. Äänestä tuli yhtyeen oma.

Magiota seuranneet Korppi (2003) ja Rajan piirsit taa (2005) terävöittivät neron kuvaa. Nero ei ollut vanha kumara mies. Nero oli huoleton ja hieman hajamielinen poika, jonka tekstit eivät noudattaneet perinteistä kielen rajaamaa logiikkaa, mutta tuntuivat siksi kertovan enemmän kuin totunnaisuuksia ja lainalaisuuksia totelleet lauseet. Myös musiikki lävisti rajat. Yhtyeen sointi oli suurta ja elävää, kiinnostavaa ja tunteikasta. Se sai puut lehteen ja mahlan juoksemaan. Liekistä tuli kesä.

Vaikka Liekin viimeisimmät levyt ovat paljastaneet yhtyeen itsevarmuudessa piilevän haavoittuvuuden, on orkesterin merkitys kotimaan musiikkikentässä kiistaton. Liekkiä ei verrata muihin, muita verrataan Liekkiin ‒ ja ”liekkimäinen soundi” on poikkeuksetta kehu, jopa yhtyeen itsensä kohdalla. Määritelmä kielii kauneuden ja maanläheisyyden liitosta, jonka juuret ovat melodiantajussa, persoonallisessa soitossa, perinteiden tuntemuksessa ja kaavojen katoamisessa. Siinä on monta hyvettä.

Kuusela itse valikoituu vertailukohdaksi paljon harvemmin. Tämä ei johdu vaikutusvallan vähäisyydestä, vaan pikemminkin miehen ainutlaatuisuudesta ja jäljittelemättömyydestä. Jos Kuuselan ilmaisua koettaa mallintaa, sortuu parodiaan. Tällainen laulu voi istua vain yhden ihmisen suuhun ‒ sen ainoan, jolla on pääsy Kuuselan maailmaan. Onneksi hän osaa kertoa näkemästään.

Video ei ole enää saatavilla