Liam ja Noel – nerouden kiteytymät.

Hahaha, Liam.

Mitä hemmo? Nyt oon kirjoittanut ihan ässän biisin. Mähän oon sanonut sulle, että meiltä puuttuu sellainen klassinen slovari, josta tytötkin tykkää. Tässä se nyt on. Tän biisin jälkeen kaikki viimeistään tajuaa, että me ollaan uusi Beatles. Ja Rolling Stones. Ja The Who. Mä oon John Lennon ja mä oon Paul McCartney. Ja Mick Jagger. Wonderwallista tulee tän ajan Yesterday.

Musta tuntuu, että mä oon sukupolveni ääni. Mä teen susta supertähden. Saat kyllä vittu koko loppuelämäsi kiittää onneasi siitä, että oot neron veli.

Kirjoitin sen yhdelle naiselle. Mä rakastan huumeita ja viinaa enemmän kuin naisia. Mutta joskus pelottaa, että tuhoan itseni tällä rock’n’roll-elämällä. Me mennään koko ajan isommille ja isommille lavoille. Meillä menee niin lujaa, että mulle tulee jotenkin harhainen olo. Joskus en tiedä, miten kauan tämä voi kestää. Välillä musta tuntuu, että mun kohtalo, meidän kohtalo Liam, on syöksyä niinkuin Lennon, Cobain, Ian Curtis… Kyllä sä tiedät.

Nainen on ainoa juttu, joka voisi pelastaa mut itseltäni. Tai en tiedä, ehkä. Naiset on niin ennalta-arvattavia. Eikä niihin voi luottaa. Kun tuijotan naisia silmiin ja jauhan purkkaa tuntuu siltä, että näen aina niiden lävitse.

Muistatko, kun opettajat käski koulussa heittämään purkan roskiin! Hahahahaha! Nyt mä saan syödä purkkaa vaikka meidän musavideolla, jos mä vaan päätän. Naiset ei tietenkään näe mun silmiä, koska mulla on aurinkolasit päässä koko ajan.

Oikeasti en välitä mistään vittuakaan. Mutta meistä tulee kuuluisampia kuin Jeesus. Voidaan jo nyt lähteä bilettämään, rahat ei tuu kyllä loppumaan kesken.

Mutta lue nämä lyriikat ensin. Miljoonat ihmiset tulee tulkitsemaan mun keksimiä metaforia, mutta harva oikeasti tajuaa mistä niissä on kyse. Vähän kuin Dylan joskus, ihan sama mitä me lauletaan, ihmiset menee siitä kuitenkin sekaisin. Tää on syvällinen, herkkä ja vitun henkilökohtainen kappale mulle. En tiedä, tajuatko säkään näitä:

Ihmeseinä

“Tänään meinasi olla se päivä
Jolloin ne heittää sen sulle takaisin
Nyt sun kannattaisi jotenkin
Tajuta mitä sun pitäisi tehdä
En usko, että kellään
On sellasia tunteita susta niinkuin mulla on nyt

Kaduilla puhutaan
Että sydämesi palo on sammunut
Varmaan oot kuullut
Mutta ei sua koskaan epäilyttänyt
En usko että kellään
On sellaisia tunteita susta niinkuin mulla on nyt

Ja kaikilla teillä joilla kuljetaan tuulee
Ja kaikki sinne johtavat valot sokaisee
Haluaisin kertoa sulle monia juttuja
Mutta en tiedä miten

Koska ehkä oot se joka mut pelastaa
Ja kuitenkin oot mun ihmeseinä

Ööööööö
Ihmeseinä”

Video ei ole enää saatavilla

PS.

Tajusin, miten upea biisi tää on oikeastaan vasta siinä vaiheessa, kun Ryan Adams coveroi sen. Sillon pääsin niinku kuuntelemaan sitä ei-henkilökohtaisena, ”ulkopuolisen näkökulmasta.”. Huhhuh.

Video ei ole enää saatavilla

Tapa, jolla Gallagher tölväisi Radioheadia ja yhtyeen uutta albumia Quietus-verkkosivuston haastattelussa, on jopa manchesterilaislaulajan mittapuulla surrealistinen:

”Kuulin sen vitun Radiohead-levyn ja olin, että mitä helvettiä”, Gallagher avautui.

”Mielestäni me teemme vitun hyvin sen mitä me teemme. He taas tekevät biisin jostain vitun puusta! Ei jumalauta! Ja vielä tuhat vuotta vanhasta puusta? Painukaa vittuun! Olisi luullut, että he tekisivät biisin edes modernista puusta, sellaisesta, joka on istutettu viime viikolla. D’you know what I mean?”

Ei, Liam. Me emme tiedä mitä sinä tarkoitat.

Video ei ole enää saatavilla

Liam Gallagher avasi brittipopin suuren puukeskustelun jo vuonna 1994: ”Hey you, up in a tree, you wanna be me, but that couldn’t be, cos the people here, they don’t hear you calling”.