Minä olen Flow’n ja Seduloiden leikkauspiste.

Levy-yhtiösarjamme päätösosa esittelee vanhan mantereen kiinnostavimman uusdiskoyhtiön ja kotimaamme vanhan pääkaupungin kiinnostavimman vinyylijulkaisijan.

Permanent Vacation

MIKÄ

Permanent Vacation on pukannut diskoa ja housea ulos vuodesta 2006 – sen jälkeen kun perustajat Tom Bioly ja Benjamin Fröhlich tapasivat Biolyn pitämässä levykaupassa. Uusdiskon nousu alkoi tästä Aeroplanen ja Kathy Diamondin singlejen myötä. Odotusten vastaisesti se on osannut jopa säilyttää asemansa skenessä. Müncheniläispulju luottaa hyvään mieleen, siihen että musiikki on hyvää kun ihmiset hymyilevät ja tanssivat sen tahtiin. Yhtiön kaikkia julkaisuja sävyttää lämmin äänimaailma sekä letkeä ja hyväntuulinen olotila. Lyhyesti sanottuna: ikuinen loma.

MITÄ

Tensnake, John Talabot, Azari & III.

KUUNTELE AINAKIN NÄMÄ

Midnight Magic: Beam Me Up 12” (2010)
Diskosuosikiksi nousi Beam Me Upin Jacques Renault -remix, joka säilytti alkuperäisen 70-lukulaisen grooven mutta täydellisti sen nopeammalla temmolla ja eteerisellä kaiulla.

Black Van feat. Holy Ghost!: Moments of Excellence (Remixes) 12” (2011)
Aina ei tarvitse nopeuttaa. Aeroplanen lähes reggaemaisen hidas poljento ja Holy Ghost! muuttavat hyvän houseraidan oikeaksi lauluksi.

John Talabot: ƒIN (2012)
Kokopitkiä harvoin julkaisevan yhtiön paras sellainen. ƒIN on tämän vuoden keinuttavimpia levyjä ja Destiny parhaita kappaleita.

KULTTUURITEKO

Nuori ja kapea-alainen levy edistää kulttuuria melko suppealla sektorilla, mutta lähes jokainen yökerhossa viimeisen parin vuoden aikana käynyt jo tunnistaa Coma Catin. Uusdiskon saaminen jopa seduloihin asti on kulttuuriteko jos mikä.

#1: Myös John Talabotin Destiny-biisillä vieraileva Pional on levyttänyt Permanent Vacationille.

#2: Antony and the Campin What I Like -kappaletta samplaava Tensnaken Coma Cat räjäytti potin Permanent Vacationin osalta. (Niko Vartiainen)

Video ei ole enää saatavilla

Video ei ole enää saatavilla

Svart Records

MIKÄ

Turussa vuonna 2009 perustettu Svart Records on Suomessa analogisen musiikin ja formaattien sanansaattaja. Lähinnä raskaampaan musiikkiin ja vinyyleihin erikoistuneen yhtiön voi mainita hyvällä omallatunnolla jo Ektron ja Fonalin kaltaisten instituutioiden ohessa. Ektro-bändeistä Svart onkin julkaissut niin Circleä kuin Jussi Lehtisalon taannoisen Rotta-soololevyn. Kotimaisten bändien lisäksi Svart on julkaissut Killing Joken ja Pentagramin kaltaisen klassikkobändien vinyylejä. Yleiseltä näyttää myös käytäntö myös käytäntö, että Svart vastaa jonkin toisen yhtiön julkaiseman albumin vinyylijulkaisusta, kuten Olavi Uusivirran ja Mirel Wagnerin tapauksissa.

MITÄ

Seremonia, Beherit, Reverend Bizarre, Jess & The Ancient Ones, Jussi Lehtisalo, Slussenanalys

MITÄ JULKAISUJA

Sähkö-Isku: Sata kaljaa 12” (2012)
Päällekäyvää kirkumista, kolkkoja rumpukoneita ja supernaiivia teinikapinaa tihkuva Sähkö-Isku tuntuu jääneen Punk in Finland -foorumin tarkimmin varjelluksi salaisuudeksi. Vielä kun toukokuussa ilmestyneestä kolmen oivallisen biisin ep:stä osaisi päättää, vanheneeko vitsi äkkiä vai onko kyseessä uusromantiikkaan hurahtanut Ladytron helvetin seitsemännen piirin saastaisimmalta roskalavalta.

Jess & The Ancient Ones: Jess & The Ancient Ones (2012)
Kuopiolaisbändin toukokuussa julkaistu debyytti on autenttisimmasta päästä suomalaista occultrockia ihmismuistiin. Jex Thothiin mielen vievän solisti Jessin johtaman bändin debyytti on nostalgiaa Vesimiehen aikaan ja brittiheviin. Sen polveilevien riffien ytimenä soivat 70-luvun taitteen höyryisin psykedelia ja esoteerisimmat varhaishevibändit.

KULTTUURITEKO

Svart Records on omien marginaalijulkaisujensa lisäksi noussut Suomen viralliseksi vinyylireissue-yhtiöksi, mikä on arvokkaimmasta päästä kulttuurityötä nyky-Suomessa. Jo tässä vaiheessa loppuunmyytyjen harvinaisuuksien ehtymättömästä laarista on pelastettu levyjä niin Kollaa kestäältä, Lamalta, Mana manalta, Rytmihäiriöltä, Mustalta paraatilta kuin CMX:n hc-kausiltakin. Lisäksi Svart on prässännyt vinyylille muun muassa Liekin Korpin  ja Trio Niskalaukausta.

#1: ”Sata kaljaa / Mä en välitä mistään mitään / Sata kaljaa /Mä paan mun suustani sisään”

#2: Kiitos Svartin, Kollaa kestään essentiaalia Jäähyväiset aseille -täyspitkää saa taas vinyylimuodossa. Sen kunniaksi ehkä paras ikinä suomeksi levytetty Magazine-cover. (Oskari Onninen)

Video ei ole enää saatavilla

Video ei ole enää saatavilla

Tekevätkö italialaiset myös diskon paremmin kuin oregonilainen Chromatics?

Kiinnostavimpia levy-yhtiöitä luotaavan sarjamme kolmas osa käsittelee maanisen tuotteliasta uus-italosankaria levy-yhtiötä sekä manchesterilaisyhtiötä, jonka levyillä kaikuu hukkuminen loputtomilta vaikuttaviin äänitearkistoihin.

Italians Do It Better

MIKÄ

Italians Do It Better -levy-yhtiön ympärille kiteytyy italodiskon uusi tuleminen, joka nousi ilmiöksi viimeistään Drive-elokuvan ja sen soundtrackin myötä. Italialaista amerikkalaisyhtiössä artisteineen on toki vain nimi. Levy-yhtiön perustivat vuonna 2007 Chromatics-yhtyeen pääjehu Johnny Jewel sekä Troubleman Unlimited Records -levymerkin Mike Simonetti.

Huomautettakoon, että IDB-artistien soundista on sangen pitkä matka Ryan Parisin Dolce Vita -hitin purkkapalloitaloon.

MITÄ

Levymerkin tärkeimmät – ja tunnetuimmat – artistit ovat eittämättä Johnny Jewelin omat yhtyeet Chromatics ja Glass Candy. Levy-yhtiön hieman upottavassa nimien hetteikössä lähes kaikkien sen julkaisuiden jäljet tuntuvat johtavan takaisin Jeweliin. Jewelin muihin projekteihin kuuluvat muun muassa Desire-yhtye ja Symmetry-albumiprojekti.

KUUNTELE AINAKIN NÄMÄ

Tuntuu oudolta, että tähän ei voi liittää mukaan Drive-elokuvan soundtrackia, joka on kaikin muin tavoin Italians Do It Better -julkaisu kuin, no, sillä tavoin, että se olisi oikeasti IDB-julkaisu. (Jewelin rooli albumilla typistyi lopulta kappaleiden suosittelemiseen ja miksaukseen.)

Chromatics: Kill for Love (2012)
Mutta ei hätää: harvakseltaan levyjä julkaisevan IDB:n kuluvan vuoden julkaisuihin kuuluvat myös Chromaticsin massiivis-eeppinen Kill For Love -albumi, joka keräsi kriitikoiden korkeaveisut ja julistettiin genren klassikoksi.

Symmetry: Themes For An Imaginary Film (2012)
Tässä yhteydessä on syytä mainita myös Jewelin Symmetry-nimellä julkaisema muka-soundtrack , johon on päätynyt osia hänen Drive-elokuvaan säveltämästään ääniraidasta. Elokuvastudio päätyi kaikessa viisaudessaan hylkäämään Jewelin musiikin ohjaaja Nicolas Winding Refnin ja tähti Ryan Goslingin toiveista huolimatta.

KULTTUURITEKO

Uuden musiikin lisäksi IDB uudelleenjulkaisee harvakseltaan pieteetillä valittuja alkuperäisiä italodisko-aarteita, jotka ovat kadonneet ajan hämärään tai, kuten italolegenda Fred Venturan tapauksessa, jääneet pölyttymään ullakolle näkemättä koskaan päivänvaloa.

#1: Lady-kappaleen videolla jatkuu Chromaticsin yhteistyö italialaisohjaaja Alberto Rossinin kanssa.

#2: IDB:n on julkaissut ep-levyllisen 80-luvun italosuosikki Fred Venturan äänitteitä. Videolla kuultu versio ei ole uudelleenmasteroidulta ep:ltä. (Santtu Reinikainen)

Video ei ole enää saatavilla

Video ei ole enää saatavilla

Modern Love

MIKÄ

Manchesterilainen Modern Love on kymmenessä vuodessa kasvanut piskuisen dj-köörin osuustoiminnasta yhdeksi elektronisen alamaailman seuratuimmista ja arvaamattomimmista julkaisijoista. Jännetuppitulehduksia ja pölyallergiaa uhmaavan arkistofiliansa, bassotaajuuksien ennätyssyvyyssukeltamisensa ja elektro-avantgarden kronikoinnin ja auraamisen ansiosta yhtiö on nyt ehkä vain yhden crossover-menestyksen päässä läpilyönnistä.

MITÄ

Demdike Stare, Andy Stott, Daphne Oram, Claro Intelecto, Suum Cuique.

KUUNTELE AINAKIN NÄMÄ

Demdike Stare: Elemental (2011)
Miles Whittakerin ja Sean Cantyn päissä soi varmasti tälläkin hetkellä enemmän musiikkia kuin normaali ihminen ehtii elämänsä aikana kuunnella – Elemental on dubin, raven, tehostenauhojen, kauhuleffa-soundtrackien, teknon ja tyhjien tehtaiden samanaikaista kummittelua.

Andy Stott: Passed Me By ja We Stay Together -sisaruslevyt (2011)
Harmaan ja housen uusi mittapuu: julmetun syvää ja synkkää, liian pelottavaa ja ilmeikästä tanssittavaksi.

KULTTUURITEKO

Yhtiön museo-osasto Young Americans seuloi vuonna 2003 kuolleen elektronisen musiikin suurnaisen Daphne Oramin jäämistön sadat nauhoitukset yhdeksi antologiaksi. Vuonna 2011 julkaistu neljän levyn The Oram Tapes Volume One on korvaamaton dokumentti synteettisen äänten ensi pirinöistä. Oram johti 1950-luvun lopulla BBC:n Radiophonic Workshopia ja teki ääniefektien lisäksi ensimmäisiä kokeiluja puhtaasti elektronisilla soittimilla. Hänen Oramics-syntetisaattorikoneensa on ensimmäinen naisen suunnittelema ja rakentama elektroninen soitin.

#1: Andy Stottin Posers rasittaa niskalihaksia ja vie yöunet.

#2: Lupaan ihka oikean muffinsin sille, joka päästää minut piinasta ja tunnistaa, minkä elokuvien alitajunnista Demdike Stare on juottanut yhteen tämän kappaleen äänet. (Tapio Reinekoski)

Video ei ole enää saatavilla

Video ei ole enää saatavilla

Sarjan viimeinen osa ilmestyy huomenna.

Tämä mies teki The Wiren mielestä viime vuoden parhaan levyn.

Tämän hetken kiinnostavimpia levy-yhtiöitä käsittelevän minisarjan toisessa osassa kuuntelemme, miltä kekseliäin ja tulevaisuuteen katsovin konemusiikki kuulostaa vuonna 2012.

Hippos in Tanks

MIKÄ

William S. Burroughsin ja Jack Kerouacin novellin mukaan nimetty losilaislafka on enemmän kiinni ajassaan kuin mikään muu levy-yhtiö tällä hetkellä. Samaan aikaan, kun musiikki tuijottaa menneisyyteen, Hippos in Tanksin suunta on täysin päinvastainen. Lafkalta tipahtelee ennenkuulumattomista elementeistä rakentuvaa ja informaatio-zeitgeistin tiedostavaa konemusiikkia, jota ei oltaisi voitu tehdä koskaan muulloin kuin vuonna 2012. Hippos in Tanksin edelläkävijyys tajutaan todennäköisesti vasta muutaman vuoden kuluttua laajemmin.

MITÄ

James Ferraro, Nguzunguzu, Hype Williams, Sleep ∞ Over.

KUUNTELE AINAKIN NÄMÄ

d’Eon: LP (2012)
Himalajalainen luostari sai Chris d’Eonin luomaan yhden vuoden vaikuttavimmista albumeista. Musiikillisia referensseja täyteenahdettu levy liittelee 1990-luvun r&b:n karkkimelodioita rumpukonesäksätykseen ja IDM:ään. Jotta touhu olisi riittävän korkealentoista, albumi käsittelee enkeli Gabrielin ilmestymistä Muhammedille tietokoneaikaan sovellettuna. Internet-new-agen ja fyysisen ja digitaalisen välisen dualismin seasta löytyy modernin ihmisen suurin pelko: ”I don’t want to be swallowed by the internet.”

Autre ne Veut: The Body EP (2011)
Sananmukaisesti hypnagogisuus viittaa nukahtamisen ja hereilläolon väliseen tilaan. The Wiren David Keenan toi termin musiikin yhteyteen vuonna 2009 ja viittasi siihen, kuinka lapsuuden pop- ja mainoskulttuurin aiheuttamat alitajuiset äänitahrat heijastuvat tehdyssä musiikissa. Siinä missä Ariel Pinkin muistikuvissa soi 1970-luvun radiorock ja AOR, henkilöllisyyttään suojelevan brooklynilaisen Autre ne Veutin tajunta on ikuisesti 1980- ja 1990-lukujen r&b:n ja radiosoulin kyllästämällä  taajuudella.

KULTTUURITEKO

James Ferraron viime vuonna julkaistu Far Side Virtual -albumi on noteerattu 2010-lukulaisen internetin inspiroiman hypermodernin konemusiikin kulmakiveksi. iPad-kantinen ja -teemainen albumi on jinglekollaasi, joka halvassa digitaalisuudessaan muistuttaa 640×480-kokoisisten putkinäyttöjen VGA-kuvasta, Windows95:stä, The New Aestheticin visuaalisesta kuvastosta ja niistä ironisista screenshoteista, jotka liität Facebook-tilisi coverphotoksi. Jäljelle jää kysymys: neroutta vai typeryyttä? The Wire -lehti oli ensimmäisen puolella ja valitsi Far Side Virtualin viime vuoden levykseen. Samoin Simon Reynolds intoutui vertaamaan Ferraron ”hypermusiikkia” Retromania-kirjassaan filosofi ja mediakriitikko Jean Baudrillardin ajatuksiin.

#1: James Ferraron musiikkia ei tarvitse kuvailla kappaleen nimeä enempää: Starbucks, Dr. Seussism, and while Your Mac Is Sleeping, silvuplee.

#2: Autre ne Veutin hypnagogian syvyydestä kertoo, että ainakaan minä en keksi onko Sweetheart samplattu 1980-luvulta vai muusikon oma tekele. (Oskari Onninen)

Video ei ole enää saatavilla

Hyperdub

MIKÄ

Kode9:n vuonna 2004 perustama lontoolaisyhtiö Hyperdub oli määräävimmässä osassa, kun dubstepistä muotoutui yksi ensikymmenluvun vaikutusvaltaisimmista genreistä. Ropisevasta rytmiikasta johdettiin niin brostep-buumi kuin post-etuliitteen saaneet dubsteppaajat, jotka loivat 2010-luvun kokeellisen konemusiikin ydinmehut. Nyt Hyperdub on laajentanut ilmaisuaan myös dubstepin ulkopuolelle ja ansaitsee paikkansa tällä listalla julkaisemalla Laurel Halon ja Dean Copelandin & Inga Bluntin kaltaisia artisteja.

MITÄ

Burial, Mala, Darkstar, Kode9, The Bug.

KUUNTELE AINAKIN NÄMÄ

Laurel Halo: Quarantine (2012)
Hippos in Tanksille kaksi ep:tä julkaisseen Laurel Halon debyyttitäyspitkällä soivat rikkinäiset popmelodiat, vääristyneet rytmit ja solmuun menneet nollat ja ykköset. Lopputulos on kuin Björkin ja Fenneszin lapseen olisi mennyt sikiövaiheessa tietokonevirus.

Dean Copeland & Inga Blunt: Black Is Beautiful (2012)
Myös Hype Williams -nimellä tunnetun kaksikon tuorein levy on dub-rytmistä digitaaliklaustrofobiaa, loputtomia sämplejä ja merkityksiä pakenevia äänifragmentteja. Eli toisin sanoen kaikkea sitä, mitä uraauurtava popmusiikki on vuonna 2012.

KULTTUURITEKO

Burialin Untrue (2008) on albumi, jonka tulisi sijoittua kaikilla 2000-luvun tärkeimpien levyjen listoilla vähintään top3:een, vaikka levy taitaa yhä olla liian undergroundia rokkilehtien mallilukijoille. William Bevanin epäsäännöllisillä rytmeillään hukuttanut citymelankolia innosti musiikkitoimittajat runoilemaan ja loi soonisen pohjakiven kymmenille viime vuosien merkkiartisteille The xx:stä ja James Blakesta The Weekndin ja Draken kaltaisiin uuden ajan r&b-tähtiin.

#1: Viime kevään Kindred-ep:llä Burialin metropoli soi entistäkin synkempänä.

#2: Vaikka dubstepista tai post-dubstepista on aivan turha puhua, Laurel Halon Carcass-kappale on esimerkki Burialin vaikutusvallasta nykymusiikissa. (Oskari Onninen)

Video ei ole enää saatavilla

Video ei ole enää saatavilla

Sarjan kolmas osa ilmestyy huomenna.

Kotipoppari Mac Demarco on yksi syy innostua Captured Tracksista.

Sub Popin ja 4AD:n logo levyn kannessa on kliseisiin asti laatuleima, joskin todenmukainen sellainen. Mutta tämä kaksikko, ja klassiset dominot, matadorit ja fonalit, saavat taistella statuksestaan, kun tällä hetkellä kuhina käy muun muassa näiden kahdeksan levy-yhtiön kattojen alla. Ehkä kymmenen vuoden kuluttua useampikin näistä nimistä kantaa tiedoteyhteyksissä liitettä ”legendaarinen”.

Nelipäiväinen sarjamme esittelee, mitkä ovat tämän hetken kiinnostavimmat logot, jotka yhtye voi vinyylinkuoriinsa saada, ja miksi näin on. Oppainanne toimivat Jarkko Immonen, Oskari Onninen, Tapio Reinekoski, Santtu Reinikainen ja Niko Vartiainen.

Airiston punk-levyt

MIKÄ

Airiston punk-levyt on vuodesta 2007 asti julkaissut ennakkoluulottomasti ja kertakaikkisen hyvällä maulla tuoretta kotimaista melodista punkrockia – pieniä, joskin kiihottavan tyylikkäitä sivuaskeleita unohtamatta. Tappavan tasainen suoritusvarmuus on johtanut siihen, että lafkan logo levyn kannessa on jo joutsenmerkkiin verrattava laadun tae.

MITÄ

Ap-levyillä ei varsinaisesti ole ”bändejä tallissa”, vaan toimintaperiaate muistuttaa lähinnä brittivisionääri Tony Wilsonin edesmennyttä Factory-yhtiötä: mitään ei turhaan allekirjoitella tai sovita vuosiksi eteenpäin. Tai kuten yhtiön suurvisiiri Mirko Metsola asian ilmaisee: ”Ei oo mitään diilejä. Levykohtaisesti sovitaan ja ihan suullisesti.”

Vuosien varrella Ap-levyille ovat levyttäneet muun muassa Pertti Kurikan nimipäivät, Kakka-hätä -77, The Fuckmes, Nazi Death Camp ja Kyre & Duunarit.

KUUNTELE AINAKIN NÄMÄ

The Splits: Ghosts/Crazy for you 7” (2011)
Tästä lähti tämän bändin kiito.

Häiriköt: Tulevaisuus on musta 7” (2012)
1990-luvulla yhdessä Ne Luumäkien, Luonteri Surfin ja Poikien kanssa ramopunk-aallon nostattaneiden veteraanien uuden seiskan julkaisu olisi voinut mennä jopa Kulttuuriteko-osioon.

Moderni elämä: TBA (?/2012)
Saa nähdä, nostaako loppuvuodelle kaavailtu julkaisu Modernin elämän lopulta pienestä mutta kiihkeästi fanitetusta kulttibändistä isommaksi ilmiöksi. Toivoa sopii.

KULTTUURITEKO

Tavallaan koko Ap-levyjen toiminta on yksi iso kulttuuriteko, sillä merkin ympärille on syntynyt niin voimakas kuhina, että lafkalla on mahdollisuus nostaa hyviä mutta tuntemattomia bändejä laajemman yleisön huulille – mitä se myös tekee.

Jos kuitenkin yksi nostetaan ylitse muiden, niin olkoon se vuonna 2010 julkaistu Pertti Kurikan nimipäivät / Kakka-hätä 77 -split-7”, joka oli pitkään Nimipäivien ainoa julkaistu levytys. Ko. seiska on ollut iso elementti perustuksissa, joiden päälle tämän päivän Pertti Kurikan nimipäivät -ilmiö on rakentunut.

#1: Juuri nyt ja tässä, ennen syksyn mustuutta, on aika antaa Häiriköiden täyttää sydän ja mieli.

#2: Ei sillä etteikö bändiltä olisi voinut jonkin muunkin biisin tähän laittaa, mutta tästä kaikki silloin lähti. Joten, itseoikeutetusti vielä kerran, Kallioon. Olkaa hyvä. (Jarkko Immonen)

Video ei ole enää saatavilla

Captured Tracks

MIKÄ

Brooklyniläisen Captured Tracksin katalogi kuulostaa siltä kuin lafkan toimistossa olisi reilun kokoinen Ride-juliste. Yhtiöstä onkin tullut kitaravetoisen ja viimeisen päälle tyylitellyn indien moderni kärkiyhtiö – eikä vähiten shoegaze-revivalismibuumin vuoksi. Kaikkien The Radio Dept. -fanien sieluja väristävien kitarabändien lisäksi yhtiön rosteri venyy syntikkapopduo Soft Metalsista outsider-lauluntekijä Mac DeMarcoon ja Hologramsin sekä The Soft Moonin post-punkiin. Kaikkia bändejä yhdistää erityisesti harkittu ja vaikutteensa tunteva soundillinen ilme. Viimeisen vuoden ajan yhtiö on etsinyt vain nousevia ja debytoimattomia artisteja.

MITÄ

Wild Nothing, Beach Fossils, Soft Metals, Thieves Like Us, DIIV.

KUUNTELE AINAKIN NÄMÄ

Cleaners From Venus: Blow Away Your Troubles (1981/2012)
Keväällä Captured Tracks uudelleenjulkaisi brittiläisen Martin Newellin Cleaners from Venus -bändin varhaisimpia ja historian syömiä makuuhuonekasetteja. Niistä vaikuttavin on debyytti, jonka flangeröityä nuhju-janglea ja muovifunkia voisi luulla Ariel Pinkin esikuvaksi. Seuraavat kolme uudelleenjulkaisua ilmestyvät syksyllä.

Wild Nothing: Gemini (2010)

Wild Nothingin alias Jack Tatumin debyytti kanavoi Factoryn, 4AD:n ja Slumberlandin välistä kolmiakselia vakuuttavasti ja kollegoitaan helisevämmällä ja psykedeelisemmällä otteella. Lopputulos on yksi niistä harvoista tuoreista dreampop-albumeista, jotka ovat enemmän kuin vaikutelistansa pastissointia.

KULTTUURITEKO

Captured Tracksin innokas suhtautuminen varhaiseen ja obskuuriin britti-indieen näkyy erityisesti sen uudelleenjulkaisuissa. Levy-yhtiö painaa cd-bokseja ja vinyylejä 1980- ja 1990-lukujen aliarvostetuimpien ja unohdetuimpien indiebändien kadonneista tuotannoista. Edellä mainitun Cleaners from Venusin lisäksi pelastuksen ovat saaneet muidenkin Captured Tracksin bändien estetiikkaan sopivat yhtyeet, kuten The Wake, Medicine, Should ja The Servants.

#1: For Against: Sabres – jenkkishoegazea muutama vuosi ennen 90-luvun alun shoegazebuumia. Luvassa todennäköinen ”miksen tiennyt tästä ennen” -hetki. Boksi ilmestyy syksyllä.

#2: Heavenly Beat on varmasti Teksasin baleaarisin artisti. Enough said. (Oskari Onninen)

Video ei ole enää saatavilla

Video ei ole enää saatavilla

Sarjan toinen osa ilmestyy huomenna.