LCMDF 19.07.2013 Wanaja-festivaali, Hämeenlinna.

Kaikkihuomisenbändi Panssarijuna. Pidimme myös levystä.

Arvioimme vuoden alkupuoliskolla aika nivaskan levyjä, tarkemmin ottaen 247 kappaletta. Aivan kaikkea emme silti huomanneet, joten keräsimme sivuutetun parhaimmiston pakettiin.

Charles Lloyd / Jason Moran – Hagar’s Song

ECM

77 Liekö mitään kauniimpaa kuin kahden ihmisen välinen intiimi kanssakäyminen? Jazzmiesten dialogit huipentuvat koskettaviin Bob Dylan ja Beach Boys -versiointeihin. (Ami Vuorinen)

Video ei ole enää saatavilla

Rudimental – Home

Asylum

77 Brittikvartetti pohjusti Home-esikoistaan kolmella isolla tanssihitillä, jotka jäävät kyllä levyn parhaiksi vedoiksi, mutta onneksi täytekin on täytteeksi ensiluokkaista. (Markus Hilden)

Video ei ole enää saatavilla

Jussi Kuoma – s/t

Enkkä Records

78 Lahtelaisräppäri Jussi Kuoma luottaa samplepohjaisiin biitteihin, peruspositiivisuuteen ja kepeään läpänheittoon. Harmiton, mutta samanaikaisesti ilahduttava albumi. (Tuomas Kokko)

Video ei ole enää saatavilla

Kisses – Kids in L.A.

Cascine

79 Kissesin Kids in L.A. -albumi on vuoden toistaiseksi tarttuvinta tanssittavaa elektropoppia. Esimerkiksi The Hardest Part ja Air Conditioning jäävät pyörimään päähän levottomasti. (Tuomas Kokko)

Video ei ole enää saatavilla

Sällskapet – Nowy Port

Universal

79 Kaunis maisemamaalaus ruosteisista rautateistä, aamuöisistä satamista ja itäsaksalaisista betonilähiöistä. Thåström ajaa pitkin E40:tä syvemmälle teollisuuskalkkeeseen, kyydissään muun muassa Anna von Hausswolff. (Mikael Mattilla)

Video ei ole enää saatavilla

Youth Lagoon – Wondrous Bughouse

Boise

79 Etkö saanut vielä tarpeeksesi dreampop-revivalista? Sitten uhraa elämästäsi kohtuullinen aika Youth Lagoonin kakkoslevylle. Yhden miehen yhtye on Melody’s Echo Chamberin ohella ”Beach House 2.0”. Siinä missä Echo Chamber on inspiroitunut Stereolabista, Wondrous Bughousen pintaan liitetty suhinapsykedelia ammentaa levyn nimen mukaisesti viidakon ötököistä ja räikeimmistä orkideoista. (Oskari Onninen)

Video ei ole enää saatavilla

Carmen Villain – Sleeper

Smalltown Supersound

81 Jos Sonic Youth kohtaisi Liz Phairin, se ei kuulostaisi yhtä jännittävältä kuin Sleeper. Levyllä on piirun verran osiensa summaa reilummin mystiikkaa, epäilyttävää romantiikkaa ja yliluonnon hulluutta.  (Joni Kling)

Video ei ole enää saatavilla

Ashley Paul – Line The Clouds

Rel Records

82 Nypi kitaraa, ujella saksofonia, improvisoi intuitiiviset vokaalisikin, väistä aina, kun jokin on hahmottumassa: näin laulut pitäisi aina jättää kirjoittamatta. (Tapio Reinekoski)

Video ei ole enää saatavilla

French Films – White Orchid

GAEA

83 French Films teki yhden vuoden parhaista indiepop-levyistä, joka erottuisi edukseen niin Slumberlandin kuin Captured Tracksin katalogeissa. Suomi missasi jälleen kaiken olennaisen sanomalla ”lol, the Drums”, koska niin oli jo ensimmäisen levyn kohdalla opetettu ja hypebändi ja vittu blogit. Hyvin biisien lisäksi White Orchidia kantaa komppien mekaanisuus, joka tuo tuo sopivan häivenen kolkkoutta bändin Pains of Being Pure at Heartin kovisversiosta muistuttavaan nykyestetiikkaan. (Oskari Onninen)

Video ei ole enää saatavilla

LCMDF – Mental Health Pt. II

FAN

83 Suomi tuntuu vähän unohtaneen LCMDF:n, mutta duo jatkaa vähintään entisellä luomisvimmalla. Ysärissä uppodipatussa nykysoundissa Beck tormää Ace of Baseen, joka liftaa Whalea kyyditsevän Weezerin matkaan. (Santtu Reinikainen)

Video ei ole enää saatavilla

William Tyler – Impossible Truth

Merge

83 Lambchopissa ja Silver Jewsissa jo teini-ikäisenä soittanut William Tyler on julkaissut 2010-luvulla kaksi sooloalbumia, joista jälkimmäisen tasoisia instrumentaalisia folk-albumeita ei ihan joka vuosi julkaistakaan. Tyler, 33, loihtii kitarallaan vangitsevan hypnoottisia äänimaisemia, joihin mahtuu ihminen, luonto ja koko maailma. Mitä instrumentaalimuusikoihin tulee, Tyler huitelee lähes Colin Stetsonin nerokkuuslukemissa. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Batillus – Concrete Sustain

Seventh Rule

84 Betoni on käytännöllistä, mutta Batilluksen siihen vertaaminen tuntuu arkiselta. Rammed earth on yhtä kestävä tekniikka. Vuosien maantietomu prässätään muuriksi, joka tulee seisomaan hievahtamatta tuhannen vuoden verran. (Joni Kling)

Video ei ole enää saatavilla

Girls Names – The New Life

Tough Love

84 Melko tuntemattoman Girls Namesin kolmas albumi on yksi vuoden timanttisimpia indierocklevyjä. Pohjoisirlantilaisyhtyeen tyylilaji on napakka, suoraviivainen ja luurankomainen postpunk The Curen ja Lotus Plazan ruuhkauttamassa tienristeyksessä. Kitaroilla on tilaa, instrumentaaliosuuksilla mittaa ja hoilotuksissa kuuluu kenenkäpäs muunkaan kuin Ian Curtisin kaiku. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

The Haxan Cloak – Excavation

Tri Angle

84 Haluaisitko haudata dubstepin multaan niin pitkäksi aikaa ja syvälle, että sen henki salpautuu ja pulssi hidastuu lähelle ruumista – ja lopulta kaivaa raadon takaisin ylös silkkaa ilkeyttäsi? Excavation on levysi. (Tapio Reinekoski)

Video ei ole enää saatavilla

Little Boots – Nocturnes

On Repeat

84 Brittiläisen elektropopartisti Victoria Heskethin eli Little Bootsin vuonna 2009 julkaistu debyyttialbumi oli epätasainen pettymys. Hesketh lunastaa yllättäen alku-uransa lupauksen täyteläisellä kakkoslevyllä, jonka sävellykset kantavat alusta loppuun. (Santtu Reinikainen)

Video ei ole enää saatavilla

Panssarijuna – Haistoin kerran näätää

Joteski Groteskii

85 Panssarijuna on neljän helsinkiläsen kylähullun muodostama traumablues-yhtye, jonka rähjäinen debyyttialbumi yhdistää muodon täydellisesti sisältöönsä. Pöytäviinan polttamat kappaleet mädäntyneestä ”honeysta”, Sörkan kurkosta tai näädän haistamisesta kuulostavat juuri niin päässäviiraavilta kuin pitääkin. (Joonas Kuisma)

Video ei ole enää saatavilla

Autre Ne Veut – Anxiety

Mexican Summer

86 Vinkulelusoul. Hyväksy hieman myhäillen, lainausmerkeissä, tai heittaa paatoksella. Heittaan lainausmerkeissä. Raivostuttavan överi suihkurunkkauslevy. Kiehtovan synteettinen kuin Bowien Young Americans. (Joni Kling)

Video ei ole enää saatavilla

Arttu Wiskari – Tappavan hiljainen rivarinpätkä

Warner

86Wiskarista on varkain kehittynyt kotimaisen musiikki-identiteetin éminence grise. Yhtä harmaa kuin velkaisen rivitalon tapetti. Koskettaa kaikessa depressiviisyydessään enemmän kuin yksikään anglofiili kitarapoppibändi. (Joni Kling)

Video ei ole enää saatavilla

Amor de Dias – The House at Sea

Merge

87 The Clientele on yksi 2000-luvun aliarvostetuimpia yhtyeitä. Alasdair MacLeanin sivuprojektin toinen albumi on vielä jotain sitäkin parempaa ja kuulostaa juuri siltä kuin läpikuultavan hauraan kitarapopin hallitsevan brittimuusikon ja espanjalaisen käsitetaiteilijan (Lupe Núñez-Fernández) yhteistyön voisi kuvitellakin kuulostavan: impressionistiselta, bossanovalla maustetulta ja kevyen kokeelliselta twee-jazzpopilta. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Local Natives – Hummingbird

Infectious Music

87 Jo debyytillään vakuuttanut kalifornialaisbändi pistää kakkosalbumillaan paremmaksi. Rauhalliset kappaleet kuten huumaava Ceilings ja yhtyeen hienoin biisi tähän asti, Colombia, nostavat Hummingbirdin alkuvuoden 2013 parhaiden levyjen joukkoon. (Visa Högmander)

Video ei ole enää saatavilla

James Blake – Overgrown

Polydor

88 Emosteppaajan erinomaisella kakkosalbumilla R&B- ja gospel-vaikutteet, vokaaliluupit, mies ja piano -herkistelyt ja myhkäilyhouse sulautuvat usvaisen harmoniseksi kokonaisuudeksi. (Ami Vuorinen)

Video ei ole enää saatavilla

Charles Bradley – Victim of Love

Daptone Records

93 Vuoden soul-albumi. Vaikka Victim of Love on vasta toinen albumi Charles Bradleylle, on hän jo nyt nousemassa laadustaan tunnetun Daptonen lippulaivaksi, ikiaikaisen soulin uudeksi kuninkaaksi. (Tuomo Yrttiaho)

Video ei ole enää saatavilla

LCMDF – retron puolesta älypuhelimia vastaan!

Nuorgam ylpeänä esittää: LCMDF:n Mental Health -ep-trilogian kakkososan Suomen ensi-ilta.

Bändi itse luonnehtii ep:n käsittelevän elämän haltuunottoa ykkösosan epätasapainoilun jälkeen. Emma ja Mia ilmaisevat millennium-henkeen sopivin Pokémon-vertauksin päässeensä nyt seuraavalle tasolle. Kolmannessa vaiheessa kehitys on valmis, eli kokonainen albumi.

Me puolestaan voimme todeta Mental Health -sarjan kakkososasta, että edellis-ep:llä vaikuttaneen Weezerin lisäksi on selvästi kuunneltu loppuysärin tyttöpoppia ja kyhätty siinä sivussa todella suuria melodiakoukkuja. Aluksi vain digitaalisena ilmestyvän EP:n julkaisee Suomessa KHY Suomen musiikki ja muualla yhtyeen oma FAN Recordings -levymerkki.

Suomessa puhuttiin pitkään ja hartaasti suomalaisen musiikin viennistä maailmalle, kunnes raskasta rockia soittavat yhtyeet HIMin, The Rasmuksen ja Nightwishin johdolla vihdoin murtautuivat kansainväliseen suosioon 2000-luvun alkupuolella.

Kaikki näistä yhtyeistä melankolisine musiikkeineen ja mököttävine miesenergioineen olivat kuitenkin leimallisen suomalaisia. Internetaikana varttuneiden kaksikymppisten sukupolvi on sen sijaan erilaisesta puusta veistetty – luontevammin kosmopoliittinen, reppu selässä maailmaa kiertävä, identiteetiltään vähemmän Suomeen sidottu.

Tästä käyvät mainiosti esimerkiksi kaksi suomalaislähtöistä duoa – LCMDF ja Eva & Manu. LCMDF on ollut uransa alusta alkaen vahvasti kansainvälinen: sen levyjä ovat julkaisseet ranskalainen Kitsune ja lontoolainen Heavenly Records ja musiikkia hehkuttaneet muun muassa Pitchfork ja The Guardian.

Eva & Manu on tuoreempi tulokas, mutta ei suinkaan vähemmän kansainvälinen. Suomalais-ranskalainen duo tapasi musiikkiopintojen parissa Yhdysvalloissa ja sävelsi debyyttialbuminsa Euroopan-turneella.

LCMDF

Video ei ole enää saatavilla

Mikä se on?

Vuonna 2007 perustettu yhtye löysi pian itsensä soittamassa NME-lehden kiertueella ja Pariisin muotiviikoilla. Bändistä veikkailtiin yleisesti seuraavaa suomalaista maailmanmenestyjää, mutta debyyttialbumin viivästyminen vuoteen 2011 tylsistytti hypen terävimmän kärjen. Nyt LCMDF tulee taas: yhtye on juuri julkaissut kaavaillun Mental Health -ep-trilogiansa ensimmäisen osan.

Miksi se kiinnostaa?

Siinä missä vuoden 2006 tienoille kiteytyneen naisvetoisen indie-elektron edustajat CSS-yhtyeestä New Young Pony Clubiin ovat hiipuneet historian hämäriin, LCMDF on pystynyt uudistumaan ja säilyttämään elinvoimansa. Hienon Love & Nature -albumin jälkeen yhtye on imenyt vaikutteita entistä vahvemmin 1990-luvulta – muun muassa viime aikoina kovasti esillä olleesta seapunk-estetiikasta. Mental Health Pt. 1 kuulostaa etäisesti Weezerillä ja Chemical Brothersilla ryyditetyltä Beckiltä – unohtamatta yhtyeelle tuttuja isoja ja ihania kertosäekoukkuja. Guardian kuvaili yhtyettä sanoilla ”a delirious mix of electro, punk and pure pop”.

Kokoonpano:

Emma Kemppainen (laulu)
Mia Kemppainen (kitara, laulu)

Julkaisut:

• Singlejä mm. Kitsune- ja Relentless-levymerkeille, jonka lisäksi bändi on aina julkaissut musiikkiaan aktiivisesti netissä.
• Debyyttialbumi Britannian legendaarisella Heavenly Records- yhtiöllä vuonna 2011.
• Suurimmat hitit Ray-Ban Glasses (2008), Cool and Bored (2008/2011) ja Future Me (2011).

Jos bändiä pitäisi kuvailla kolmella adjektiivilla, ne olisivat…
…heidän omien sanojensa mukaan ”pop, millennium ja self-help”. Nuorgamin sanojen mukaan: pirskahteleva, taitava, huumorintajuinen.

Yhtyeen jäsenet ovat todennäköisesti kuunnelleet elämässään eniten…
…radiota 1990-luvulla ja kokoelmia, joilla kuullaan juhlat käynnistävää elektroa.

Jos yhtye saisi hyvältä haltijalta yhden toiveen, se olisi todennäköisesti…
…että Björk ryhtyy bändin mesenaatiksi, jotta se voi tehdä musiikkia ja taidetta jatkossakin täysin itsenäisesti. Lisäksi LCMDF haluaisi myös taatusti saada Björkiltä pukeutumisvinkkejä.

Jos bändi pitäisi lähettää maailmankiertueella lämmittelemään tähtiesiintyjää…
…se olisi P!nk, sillä molemmilla on tarttuvia popkappaleita ja ilkikurisen raikasta naisenergiaa, josta ryppyotsaisuus loistaa poissaolollaan.

Kahden vuoden kuluttua…
…LCMDF esiintyy festivaalien keskikokoisilla lavoilla Readingistä Primaveraan ja Roskildeen yhdessä Robynin, Chromaticsin ja Grimesin kanssa – jos maailmassa on oikeudenmukaisuutta. Bändillä on myös multimediataidepaja/vaatekauppa Lontoon Sohossa.

Eva & Manu

Video ei ole enää saatavilla

Mikä se on?

Suomalais-ranskalainen pariskunta tapasi vuonna 2009 Berklee College of Musicissa Bostonissa, josta he muuttivat vuotta myöhemmin Ranskaan. Veri veti kuitenkin tien päälle ja pian he olivat pakettiautossa kiertämässä Eurooppaa. Mikä mielenkiintoista, Eva ja Manu loivat matkaa varten videoblogin Travel in Music, jossa he julkaisivat joka viikko matkalla kirjoittamiaan kappaleita. Lopulta eri puolilla Eurooppaa kirjoitetuista kappaleista syntyi Warner Musicin julkaisema levy.

Miksi se kiinnostaa?

Eva ja Manu tekevät pehmeää, hivenen jazzahtavaa folkia, jonka luulisi uppoavan yleisöön niin valtameren takana kuin vanhalla mantereellakin. Heille tärkeitä arvoja ovat tiedostavan keskiluokan parissa nykyään trendikkäät maanläheisyys ja vihreys; Euroopan-matkallaan he pyrkivät neutraloimaan hiilijalanjälkensä ja tekivät töitä ruokaa ja majoitusta vastaan luonnonmukaisilla tiloilla. Luomufolkilla on tilausta lämpenevässä maailmassa – eivätkä duon kypsät sävellykset ainakaan haittaa matkantekoa.

Kokoonpano:

Eva Louhivuori (laulu, piano, kitara)
Emmanuel ”Manu” Laudic (laulu, kitara)

Julkaisut:

• Ensimmäiset kappaleensa yhtye julkaisi Travel in Music -videoblogissaan.
• Duon nimeä kantava debyyttialbumi julkaistiin 17.8.2012 ja se hyppäsi suoraan Rumba-lehden kokoaman Suomen albumilistan kärkeen.
• Hittikappale Feet in the Water on soinut yhdysvaltalaisen ModCloth-vaateketjun mainoksissa.

Jos bändiä pitäisi kuvailla kolmella adjektiivilla, ne olisivat…
…avara, herkkä ja vahva.

Yhtyeen jäsenet ovat todennäköisesti kuunnelleet elämässään eniten…
…Norah Jonesia ja rockahtavaa folkia.

Jos yhtye saisi hyvältä haltijalta yhden toiveen, se olisi todennäköisesti…
…täysin päästötön keikkabussi, jolla kiertää maailmaa sydämensä kyllyydestä.

Jos bändi pitäisi lähettää maailmankiertueelle lämmittelemään tähtiesiintyjää…
…se olisi luultavasti José González, sillä artistit ovat selvästi hengenheimolaisia – kansainvälisiä skandinaaveja, jotka tekevät isoille lavoille valmista voimafolkia.

Kahden vuoden kuluttua yhtye on…
…tienannut ison kasan dollareita saatuaan ensin kappaleensa Greyn anatomiaan ja sitä myöten Hollywoodin musiikkikonsulttien listoilta lukuisiin tv-sarjoihin, elokuviin ja mainoksiin.

Eurosonic järjestetään Hollannin Groningenissa 9.–12.2013. Mukana on 19 suomalaisyhtyettä ja -artistia.

Tampereen ska-ylpeys julkaisee kolmannen albuminsa Rudistanin 21. marraskuuta. Josifin ja Risen ohjaamalla Iisisti-videolla rullaillaan Tammelan, Pispalan ja Pyynikin maisemissa.

Video ei ole enää saatavilla

Toro Y Moi – So Many Details

Tammikuun 22. päivänä ilmestyvä Anything in Return on amerikkalaisen chillwave- ja elektropopartisti Chazwick Bundickin kolmas albumi Toro Y Moi -nimellä. Carpark-levy-yhtiön julkaiseman albumin ensimmäinen single on So Many Details.

Video ei ole enää saatavilla

Solange – Losing You

Beyoncén pikkusiskon 27. marraskuuta ilmestyvän Losing You EP:n nimiraita on saanut muidenkin kuin Nuorgamin hittitutkan värisemään. Biisin on kirjoittanut Orange Blood– ja Lightspeed Champion -nimillä levyttänyt Dev Hynes, ja hänen kanssaan kappaletta on ollut tuottamassa Of Montreal -yhtyeen Kevin Barnes. Kappaleen videon on ohjannut Melina Matsoukas.

Video ei ole enää saatavilla

LCMDF – Paranoia

Paranoia löytyy LCMDF:n tuoreelta EP:ltä, joka käynnistää Mental Health -nimisen trilogian. Kappaleen on tuottanut miehemme Berliinissä Jonas Verwijnen ja videon ohjannut LCMDF:n ex-jäsen Malin Nyqvist.

Video ei ole enää saatavilla

Christopher Owens – Here We Go

Heinäkuussa vain kahden albumin jälkeen hajonneen floridalaisyhtyeen Girlsin keulakuva Christopher Owens käynnistelee soolouraansa. Owensin esikoisalbumi Lysandre ilmestyy 14. tammikuuta.

Video ei ole enää saatavilla

LCMDF (toimi tosin vielä kuvanottohetkellä nimellä Le Corps Mince de Francoise) / Emma Kemppainen 02.08.2009 Ankkarock, Korso.

Love & Nature -albumin kansi on toki hirveä, mutta sisältö on hyvin hallussa: Cool & Bored, Take Me to the Mountains ja Gandhi ovat oikeasti mainioita popbiisejä, eikä laadunvalvonta ole päästänyt läpi todellisia huteja.

Ja mikä parasta, bändi on kypsyttyään hylännyt valtaosan hipsteriarroganssistaan. ”Corpsulit” eivät enää pönötä keikoilla cooleina kirpparirytkyissään, vaan pitävät aidosti hauskaa. Tai siltä heidän toimintansa ainakin näyttää.

LCMDF:n voi nähdä Jyväskylän Lutakossa 21.4. tai Helsingin Korjaamolla 23.4. Tai miksei sitä ennen Itävallan Salzburgissa (tänään) tai Berliinissä – tai myöhemmin keväällä Roomassa, Tsekin Trencinissä tai Ruotsin Emmaboda-festivaaleilla.

Emma ja Mia, kiva, että tarinanne ties kuinka mones luku päättyi näin hyvin!

Video ei ole enää saatavilla

LCMDF – Gandhi