Laivue kuumensi kriitikon munat.

Soljuvaa kitaramusiikkia, joka ammentaa vaikutteita menneestä.

Laivue-yhtye on Jyväskylästä. Vaikka siinä voi kuulla elementtejä indie-, post-, psyke-, proge- ja ties mistä rockista, niin lopputulemana on kuitenkin omaleimaista musiikkia, joka ei kirjavista vaikutteistaan huolimatta kuulosta väkinäiseltä.

Metsän aloittava kappale Vedestä nousee metsä lienee kunnianosoitus Kari Peitsamolle, mutta musiikillisesti kappaleella ei ole Peitsamon kanssa kauheasti tekemistä. Kappaleessa samoillaan varsin hitaassa Circle-tyylisessä jumituksessa, jonka kruunaa lopussa Neil Young -henkinen kitarasoolo. Harvemmin pidän kitarasooloista, mutta tässä kappaleessa se sopii tunnelmaltaan ja soundeiltaan hämmentävän hyvin kokonaisuuteen.

Metsä jatkuu astetta nopeammin Peitolla. Sen aikana pääsee ääneen laulaja-kitaristi-taputtaja Leevi ”Kiki” Wuolio, jonka lauluääntä on monesti Liekin Janskuun verrattu. Nyt en vertausta tee.

Biisin tekstin jälkeen tulee vielä hieman irrallisen kuuloinen jammailuosuus, joka parilla ensimmäisellä kuuntelukerralla kuulosti ärsyttävältä, mutta alkoi sen jälkeen jo groovata. Rytmiryhmä on suorastaan irti! Kappaleessa kuultava soitinarsenaali on kiitettävän rikas, mistä lienee vastuussa Laivueen multi-instrumentalisti Ville Puronaho.

Kolmas kappale, Häivytys, kuultiin jo ennakkoon netissä, ja levykokonaisuuteen se istuu myös osuvasti. Mukavan soljuvaa menoa, ja etenkin laulu on hienosti miksattu osaksi kokonaisuutta. Hieman samoissa tunnelmissa, mutta rokimmin jatkaa kappale Viimeistely, josta huokuu jollain tavalla Mika Rätön läsnäolo.

Levyn viimeistelee ksi niistä poluista,. Sen väliosa lähtee suorastaan lentoon kuuden minuutin kohdalla, kun rumpali Tatu ”Kuki” Kuukkanen pistää kovempaa biittiä kehiin. Lopussa palataan vielä rauhallisempaa menoon, lausutaan viimeiset säkeet, fiilistellään hetki ja paukutellaan lopuksi kaikkia instrumentteja tovi, kunnes pelliniskusta homma loppuu kuin seinään. Toimii.

Yhtyeen basisti Matti Kortet on sanoittanut levyn Häivytystä lukuun ottamatta, jossa kynäniekkana on toiminut Wuolio. Levyn tekstit ovat omituisia, mutta siitä johtuen myös mielenkiintoisia, ja hyvin kaukana perinteisestä rock-lyriikasta.

Laivue on siirtynyt hieman pois popimmasta ilmaisusta. Levyn lyhyin biisi on Viimeistely kuuden minuutin kestollaan, kun pisin on jopa yhdeksän ja puoli minuuttia. Edellislevyn poppihitit, kuten Kurkistus pikkukaupunkiin, puuttuvat kokonaan, mutta ei niitä tähän kokonaisuuteeen kaivatakaan. Ehkä seuraavalle levylle?

Vaikka nettikeskusteluissa Laivueen levyä on kritisoitu siitä, että se on nauhoitettu keskinkertaisen kuuloisessa studiossa, niin levyn soundit ovat mielestäni poikkeuksellisen onnistuneet ja mukavan ilmavat. Albumi kaipaisi ehkä jotain pientä koukkua puoliväliinsä, mutta kokonaisuutena se on kuitenkin hyvin eheä pakkaus. Osaltaan eheyteen on syynä levyn mukavan kompakti 40 minuutin kesto.

Metsä on hyvä, mutta se voisi olla vielä hieman parempi. Jäämme munat kuumina odottelemaan seuraavaa levyä.

87 Laivue vähensi poppia, pidensi biisejä ja teki levyllisen hyvää musaa.

Karri Koiran odotetun esikoisalbumin julkaisupäiväksi on lopulta varmistunut 30. marraskuuta. Muutamaan otteeseen siirretyltä albumilta on jo lohkaistu hittisinglet Kaikki tai ei mitään sekä Amerikankotka liitää. Albumilta julkaistaan vielä viikko ennen sen ilmestymistä single Lähe mun kaa. K.O.I.R.A.-levyn ovat tuottaneet Karri Koiran lisäksi Olli Palmunen sekä Ruudolf, joka on myös albumin vastaava tuottaja. Albumin julkaisee Monsp Records.

Video ei ole enää saatavilla

Kesha – Warrior

Kesha Rose Sebertin esikoisalbumi Animal nousi Yhdysvalloissa listaykköseksi, ja maailmanlaajuisesti levyä on myyty yli 3 miljoonaa kappaletta. Kakkosalbumi Warriorin massiiviseen tuottajatiimiin kuuluvat muun muassa Calvin Harris, Max Martin, Wayne Coyne (The Flaming Lips), Billboard, Patrick Carney (The Black Keys), Greg Kurstin ja will.i.am (Black Eyed Peas), minkä lisäksi levyllä vierailevat ainakin Iggy Pop ja Sia Furler.

Video ei ole enää saatavilla

Alicia Keys – Girl on Fire

Girl on Fire on Alicia Keysin ensimmäinen albumi sen jälkeen, kun hän siirtuo J Recordsilta RCA:n talliin. Jeff Bhaskerin (Kanye West, Jay-Z) ja Salaam Remin (Amy Winehouse, Nas) tuottamalla albumilla kuullaan muun muassa Keysin sooloversio hänen kirjoittamastaan kappaleesta New Day, jonka 50 Cent on jo ehtinyt versioida.

Video ei ole enää saatavilla

Laivue – Metsä

Maalailevat kraut-popparit Jyväskylästä julkaisevat Metsä-nimisen kakkoslevynsä Jussi Lehtisalon Ektro-levymerkin alla. Pitkään hiotulla levyllä on bändin jäsenten mukaan enemmän syntikoita ja vähemmän kitaroita. ”Siinä vähän tutkitaan ihmistä ja maailmaa eri metaforien avulla. Pieni ihminen tekee matkan ja samalla tutkii itseään. Mystiikkaa”, kuvailee yhtyeen rumpali Tatu Kuukkanen uutta levyä.

Steen1 – Hipaisu ikuisuutta

Monsp julkaisee Steen1:n joukkorahoituksella julkaistavaksi suunnitellun Hipaisu ikuisuutta -albumin lopulta perinteisesti cd-muodossa. Rahoitukseen osallistuneille noin sadalle ihmiselle Steen1 lähettää levyn perusversion lisäksi cd-r:n, jossa on uniikkikannet. Levy-yhtiön kannalta äänite on normaali julkaisu normaaleja jakelukanavia pitkin sillä poikkeuksella että helsinkiläisestä The Funkiest -levykaupasta myydyt levyt tilitetään artistille ilman kaupan ja levy-yhtiön osuutta.

Video ei ole enää saatavilla

Mitä muuta?

Uuden albumin julkaisevat muun muassa Big Dipper, Dial, Bryan Ferry Orchestra, Robin Guthrie, Hecker, Jerry Kannu & Lentopetroolit, Junkie XL, Martin Rossiter, Starflower, Stooshe, Särkyneet ja Zombie Zombie.

Jyväskylä on kesäkaupunki, kuten kuvasta näkyy.

Tulevien bändien sarjamme palaa alkuperäiseen julkaisutahtiinsa ja esittelee teille pitkän linjan tulokasyhtye Laivueen, joka valmistelee parhaillaan kakkoslevyään.

Laivue – Kurkistus pikkukaupunkiin by Laivue

Yhtyeeseen kuuluvat:

Leevi Wuolio (laulu, kitara), Ville Puronaho (kitara, koskettimet, taustalaulu), Matti Kortet (basisti, taustalaulu), Tatu Kuukkanen (rummut), Lari Murtorinne (keikkavahvistus: koskettimet, perkussiot)

Perustettu:

Jyväskylässä vuonna 2004.

Mitä julkaistu ja koska:

Skeleton (EP) (omakustanne, 2005)
Luuranka (EP) (omakustanne, 2006)
Porttila (EP) (omakustanne, 2007)
Laivue (LP) (Ektro, 2010)

Todennäköisimmin Laivue…

…purjehtii Porin satamaan, lastinaan laatikoittain harvinaisia 1970-luvun vinyylejä.

Epätodennäköisimmin Laivue…

…ankkuroi itsensä Rhodokselle huvijahtien viereen.

Levyhyllyssä Laivueen voi sijoittaa…

Liekin ja Magyar Possen väliin, Circlen valvovan katseen alle.

Miksi Laivue on hyvä?

Jyväskyläläisnelikko on raikas tuulahdus kokeilunhaluisuutta suomenkielisen rockmusiikin saralla. Yhtyeen nimeä kantanut debyyttilevy kulki postrockin ja indiepopin välimaastossa, välillä maalaillen suuriakin äänimaisemia. Suomalainen postrock on yhä harvassa nykypäivänä, kun Magyar Possekin on viettänyt viime ajat hiljaiseloa. Merkittävän Laivueesta tekee laulukieli, joka ehkäpä vastoin musiikkityylin luomia odotuksia on suomi. Debyyttilevyn kappaleet kertoivat pieniä tarinoita, joskin vokaalit oli välillä miksattu muiden soittimien alle, äänimaisemaksi muiden joukkoon. Metsä-työnimellä kulkeva kakkosalbumi julkaistaneen alkuvuodesta. Yhtyeen jäsenten mukaan uuden levyn kappaleet pohjautuvat paljon enemmän koskettimiin kuin ”kitaralevynä” pidetty debyytti.

Laivueen musiikki kolmella sanalla rumpali Tatu Kuukkasen mielestä:

”Uskallus, päämäärätietoisuus, huumori.”

Mitä kappaletta toivot dj:ltä, kun olet hyvin, hyvin humalassa?

Ville Puronaho: ”Lari toivoo aina Battlesin Atlasta.”

Tatu Kuukkanen: ”Joo, sanotaan itsekin se Battlesin Atlas. Tai sitten ’jotain menevämpää’ tai ’nopeampaa’. Tai jotain missä on hyvät syntsat.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä albumia olet kuunnellut eniten elämäsi aikana?

VP: ”Radioheadin OK Computeria. Sitä olen kuunnellut yli kymmenen vuotta, ja se soi vieläkin ainakin muutaman kerran vuodessa. Nirvanan Nevermind menee myös lähelle. Eniten kuunnellut levyt ovat väkisinkin niitä levyjä, joita on kuunnellut joskus teininä. Silloin jumiutui musiikin ääreen. Enää niin ei tapahdu.”

TK: ”Hankala sanoa. Interpolin Turn on the Bright Lightsia olen kuunnellut tosi paljon. Muita ovat varmaankin The Mars Voltan debyytti, Mogwain Rock Action ja DJ Shadow’n Endtroducing.”

Mikä yhtye tai artisti tekee tällä hetkellä maailman tärkeintä musiikkia? Miksi?

VP: ”Kyllä se varmaan Circle on.”

TK: ”Radiohead ja Animal Collective tulevat ekana mieleen, mutta ne ovat aika perusläpät.”

Mikä on suosikkisäkeesi pop-musiikissa?

TK:

”Jos ei tahdo olla yksin
tai kavereiden mielestä nynny
mene mukaan vaan
tuskin edes huomaat kun
lattialla uudelleen synnyt”
(Leevi and the Leavings: Pojat tanssimaan)

VP: ”En oikeastaan kuuntele sanoituksia, mutta hienoin kuulemani melodia säkeistössä on Lalo Schifrinin The Danube Incidentissä.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä yhtyettä tai artistia suosittelet todennäköisimmin uudelle tuttavuudelle?

TK: ”Se riippuu kenen kanssa on, ja mitä on kuunnellut viimeisen viikon aikana. Kaverille hehkutin viimeksi Premiata Forneria Marconin kakkosalbumia Per Un Amico. Se on 1970-luvun alun italialaista progea King Crimsonin hengessä.”

VP: ”Italialainen leffasäveltäjä Bruno Nicolai. Hän oli Ennio Morriconen orkesterin johtaja. Nicolai on myös tehnyt 1970-luvulla musiikkia b-luokan eroottisiin elokuviin. Syksyllä aloittelen uutta bändiä tuollaisen musiikin hengessä.”

Video ei ole enää saatavilla

Minkä albumin haluaisit olla tehnyt ja julkaista omissa nimissäsi juuri tällä hetkellä?

TK: ”Onko tämä nyt se maailman paras levy vai sitten joku tuottoisin? Sanotaan Thriller, koska se on sekä uskottava että taloudellisesti helvetin kannattava. Tai sitten Princen Purple Rain. Myös Van Halenin eka levy olisi tosi siisti olla tehnyt. Joku hyvä levy, mitä myydään koko ajan edelleen.”

VP: ”Eaglesin Greatest Hits 2. Siinä on ne parhaat biisit.”

Mitä yhtyettä tai artistia kaikki bändinne jäsenet suostuvat kuuntelemaan keikkabussissa, tai missä lie -autossa?

VP: ”Autossa ollaan kuunneltu suomiprogea. Jukka Tolosta, Apolloa, Augustus Pabloa.”

TK: ”Sanotaan, että kaikille uppoaa 1970-luvun proge, leffamusa ja krautrock.”

Mihin yhtyeeseen tai artistiin musiikkisi vertaaminen imartelisi sinua kaikkein eniten?

VP: ”Meidän eri biisejä verrataan eri artisteihin. Jos joku sanoo, että musiikki kuulostaa 1970-luvun progelta, niin kaikki on silloin kai kohdallaan.”

Mikä 1970-luvussa viehättää?

VP: ”Jos mietitään ihan teknisiä seikkoja, niin silloin osattiin käyttää studiota paljon paremmin kuin nykyään. Ja tietysti analogivehkeet olivat mukana.”

TK: ”Siihen aikaan perusmusakin oli tosi laadukasta, mainstream-musakin oli tosi hyvää.”

Mikä on suosikkiäänesi maailmassa?

VP: ”Mellotron ja tambura.”

TK: ”Moog-synat. Ja linnunlaulu.”

Ketkä soittaisivat unelmakvartetissasi? Kuka toimisi tuottajana?

VP: ”Rummuissa Bill Bruford (Yes, King Crimson), kitarassa Jimi Hendrix, saksofonissa John Coltrane ja bassossa Aston Barrett (The Wailers). Tuottajana Conny Plank (Kraftwerk, Neu!, Ash Ra Tempel).”

”Barrett soittaa biiseihin löysää, jumittavaa bassolinjaa, johon Bruford vähän säheltää päälle.”

TK: ”Tomi Leppänen olisi rummuissa. Ei, kun sanotaan Miles Davisin rumpali Jack DeJohnette, Leppästähän on ollut jo Nuorgamissa. Sitten Mark Knopfler kitarassa, koskettimissa Chick Corea ja basistina Harri Rantanen. Tuottajana Max Martin.”

VP: ”Hitto mikä kokoonpano. Maki Kolehmainen olisi kyllä vielä parempi tuottaja.”