Wall of Sound

59 Martyn Ware, Ian Marsh ja Glenn Gregory tunnetaan paremmin yhtyeestä Heaven 17, mutta Ware ja Marsh toimivat 1980-luvulla myös tuottajatiiminä British Electric Foundation -aliaksella, jonka tuotoksena syntyi loistavasti ajan hengen tiivistänyt ja samalla historian kerroksia leikkaava kokoelma Music of Quality and Distinction. Albumilla ajan vaihtoehtoväki ja jo parhaat päivänsä nähneet tähdet tulkitsivat vanhoja klassikkoja 1980-luvun sliikeillä tuotantoarvoilla täydellistettyinä. Tina Turnerin uran levy käänsi uuteen nousuun, Gary Glitteriä edes B.E.F. ei pystynyt pelastamaan. Menestyskokoelmalle lypsettiin yksi jatko-osa ja nyt on toisen vuoro. Konsepti vain ei enää kanna yhtä charmikkaasti vuonna 2013. Pääosassa ovat yhä eilisen tähdet, tosin nyt ne, jotka sarjan ensimmäisen osan ilmestyessä olivat pinnalla. Kappalevalinnat ovat turvallisia. Boy George mörisee Lou Reedin ja Iggyn biisejä. Glenn Gregory tulkitsee ties monettako kertaa Party Fears Twon ja brittien ikuinen euroviisudarling Sandie Shaw Walk in My Shoesin. Kornista tuotannosta huolimatta Blondien Picture This kasvaa Kate Jacksonin hitaampana versiona uusiin mittoihin. Bonuksena mukaan on ujutettu Maximin komeasti camp Day Before Came -versionti. (Joni Kling)

Video ei ole enää saatavilla

Keiji Haino / Jim O’Rourke / Oren Ambarchi – Now While It’s Still Warm Let Us Pour in All the Mystery

Black Truffle

81 Nämä kolme improvisaatiomaailman jättiä kokoontuivat viime vuonna sillanrakennuspuuhaan improvisaation ja mielettömän melurockin välille. Kyseinen levy, Imikuzushi, oli peto suoraan Vanhan testamentin ajoilta puettuna power trio -muottiin – luolamiesrytmejä, jyrisevää bassoa – mutta tuolloin tähtiroolissa oli Hainon liekehtivä kitaratyöskentely. While It’s Still Warm… tarjoaa yhä puhtaasti julmaa kitarahelvettiä, mutta lähestyy myös toista puolta japanoisesta ja viettää alusta parikymmentä minuuttia saarivaltion legendaaristen Taj Mahal Travellersin, East Bionic Symphonian ja Les Rallizes Denudesin äänimaailmassa. Helvetti aukeaa levyn toisella puoliskolla, missä A New Radiancen ja Even That Still Heren kaksoistornit sortuvat kuulijan niskaan kuurouttavalla voimalla. Kun päätös saapuu nimikkoraidan muodossa, luulisi kuuntelevansa kadonnutta Far East Family Bandin tai White Heavenin äänitystä. While It’s Still Warm… osoittautuu pirteän monipuoliseksi ekskursioksi. (Antti Piirainen)

Video ei ole enää saatavilla

Kuudes silmä – s/t

Combat Rock Industry

72 Kuudes silmä soutaa vaarallisilla vesillä. Jylhän postpunkin, varhaisen goottirockin ja kajal-suomirockin yhdisteleminen on taitolaji, joka asioiden mennessä poskelleen voi tuottaa kauhistuttavia lopputuloksia. Esikoisalbuminsa Combat Rockilla julkaiseva lohduuttomuusrock-kvartetti selviää kuitenkin tulikokeestaan hienosti; mitään varsinaisesti uutta yhtye ei Ratsiansa ja Mustan Paraatinsa kuunnelleelle tarjoa, mutta tuskinpa se on ollut tavoitteenakaan. Kuudennen silmän ehdoton valttikortti on napakkuus: moni yhtye venyttäisi levyn introna toimivan Hypnoosin kaltaisen kappaleen 5-minuuttiseksi murhenäytelmäksi, mutta Kuudes silmä pitäytyy minuutissa. Levyn muistakin kappaleista puolet pysyy plus-miinus-kahden minuutin punkmitassa, ja neljän minuutin raja rikotaan vain kahdesti. Militanttien ryskyvien rumpujen, kinisevien hyönteiskitaroiden ja melankolisten syntetisaattorien muodostamaa äänimaailmaa hallitsee laulaja Jere, jonka energinen ja heittäytyvä ilmaistu estää rehellisen kliseistä ja absoluuttisen lohdutonta kokonaisuutta (olisitko mieluiten Ihmisraunio, Tuomittu vai Kuollut mies?) lipsumasta lähellekään tahatonta komediaa puolelle. Kuudennen silmän esittämänä ”tervetuloa mun elämään” on tarjous, johon kannattaa tarttua. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Majical Cloudz – Impersonator

Matador

46 Ujeltavan mieslaulun ja ambientisti hipsuttelevan instrumentaation yhdistelmä on tuottanut 2010-luvulla tukun hienoja levyjä esimerkiksi sellaisilta artisteilta kuin Perfume Genius tai Active Child. Samaan saumaan yrittää iskeä Devon Welshin ja Matthew Otton kanadalaisduo Majical Cloudz. Yritykseksi jää, sillä Impersonator on lähes kuolettavan tylsää kuultavaa. Grimesin Oblivion-albumilla vieraillut Welsh on laulajana persoonaton ja keskinkertainen, minkä johdosta levyn raukeat, minimalististen elektronisten taustojen päällä soljuvat kappaleet kuulostavat lähinnä narsistiselta vaikerrukselta. Jonkinlaista toivoa tarjoavat (kamalasta sanoituksestaan huolimatta) singlenäkin julkaistu Childhood’s End sekä Mister, joka tuo rytmikkäässä ilmavuudessaan mieleen Band of Horsesin. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Peals – Walking Field

Mellon Curb / Thrill Jockey

81 On hyvä, että maailmassa on levyjä, jotka kuulostavat takkatulen rätinältä, kesämökin kuistilta, päiväunilta riippumatossa sekä japanilaisilta eläinanimaatioilta, joissa tuhisevat pandakarhut järsivät sokeriruokoa rauhoittavasti liplattavan joen varressa. Tätä mieltä ovat oletettavasti myös William Cashion erinomaisesta Future Islands – konepopyhtyeestä sekä Bruce Willen edesmenneestä Double Dagger -noiserocktriosta. Baltimorelaismuusikot tekevät Peals-nimen suojissa instrumentaalimusiikkia, jonka lämpimään syliin tekee mieli käpertyä. Lähinnä akustisilla ja sähköisillä kitaroilla, mutta myös lelupianoilla, tamburiineilla ja selloilla luotu Walking Field muistuttaa nimensä mukaisesti pitkää kävelyretkeä luonnon helmassa; maisemat muuttuvat huomaamattomasti ja radikaalistikin, vaikka ”paikka” pysyykin koko ajan samana. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Sink – Holy Testament 1 & 2

Svart Records

82 Rituaalimusiikin tekeminen nykymaailmassa on mielenkiintoinen ilmiö. Ennen esimerkiksi katolinen kirkko sääteli, mitä melodioita sai käyttää, ja pakotti täten säveltäjät käyttämään esimerkiksi bassolinjoja uusien ja edistyksellisempien musiikillisten ideoiden tutkimiseen. Dub syntyi siis Roomassa. Nyt sana on vapaa ja varsinkin raskaamman musiikin puolelta löytyy projekteja, joissa lähdetään tekemään rituaalimusiikkia vaihtelevasti implisiittisestä eksplisiittiseen kulkevalle akselille sijoittuen. Esimerkiksi Svartin tallissa levyttävä Arktau Eos on selkeä tapaus – Sink ehkä vähemmän. Kaikkea syntikkadronesta ja tasabassarista blackmetal-sahaukseen ja industrial-riffittelyyn sekoittava orkesteri on nimennyt käynnissä olevan kaavaillun tetralogiansa tavalla, joka vie ajatukset rituaaleihin. Vaikutelmaa vahventaa se, että jos eri tyylien läpikäynnin lomassa on mitään punaista lankaa havaittavissa, se on juhlallisuus. Ja ykkösosan Ritual ja Ritual Transfigured antavat myös osviittaa mielenmaisemasta, jossa tässä samoillaan. Niinäkin hetkinä, jolloin liikutaan vahvasti ambienteissa maisemissa, ei musiikki suostu taipumaan taustaksi vaan vaatii huomiota. The Holy Testamentin kahdesta ensimmäisestä osasta varsinkin toisessa on havaittavissa samaa huumaavuutta kuin suitsukkeilla kyllästetyssä tilassa. Monotoniakaan ei muutu missään vaiheessa unettavaksi. Olen joskus miettinyt onko rituaalitoimitukselle olemassa samanlaista läpikäymisen karttaa kuin se, jonka ihmisen kerrotaan käyvän läpi suuren menetyksen koettuaan. Ehkä se kuuluu tässä musiikissa. (Arttu Tolonen)

Video ei ole enää saatavilla

Tätä kuvaa otettaessa ei sanottu ”cheese”.

Kuudes silmä on nimensäkin puolesta hyppy suomalaisen post-punkin kulta-aikaan, jolloin hallitsivat bändit kuten Silmät ja Kuudes tunti.

Jäsenet:
Laulussa ja kitarassa Jere, Alisa rummuttaa, syntetisaattoristin virkaa toimittaa Pinni ja Matti soittaa bassoa.

Perustettu, koska, missä?
Rob Halford -baari, Berliini, joulu 2009.

Julkaisut:
7″ (Combat Rock Industry 2012)
S/T-täyspitkä LP/CD (Combat Rock Industry 05/2013)

Levyhyllyssä Kuudes silmä sijoittuu:
”Kuolleiden postpunk-sankareiden Mömmö–Vastelin–Honkavaara sekaan.”

Todennäköisimmin Kuudes silmä…
…ei ole lainkaan pahoillaan siitä, että välimatkaa The 69 Eyesiin on turvallisen 63 silmän verran.

Epätodennäköisimmin Kuudes silmä…
…hymyilee promokuvissa.

Miksi Kuudes silmä on hyvä?
Kuudennen silmän debyyttialbumi menisi aivan täydestä, jos Svart Records julkaisi sen unohdetun 80-luvun suomalaisen post-punk-suuruuden kadonneena aarteena. Silti bändi on enemmän kuin ilmeisimmät verrokkinsa Musta Paraati, Kuudes tunti ja Jäljet-levyn aikainen Ratsia. Pienen, mutta ratkaisevan eron tekee Kuudennen silmän tapa soittaa kollegoitaan kitaravetoisemmin ja laulaja Jeren ääni, jonka patetian rinnalla traagisimmatkaan post-punk-romantikot kuulostavat tunteettomilta.

Kuudennen silmän musiikki teidän mielestänne kolmella sanalla?
Jere: ”Stadin gootit 69.”
Matti: ”Valkoset buutsit & savu.”

Mitä levyä olette kuunnelleet eniten elämänne aikana?
Matti: ”The Curen Pornography tai Wish.”
Jere: ”Rudimentary Penin Death Church, Leatherfacen Mush tai sit joku Rancidin Let’s Go!”
Alisa: ”Wipersin Is This Real?”

Video ei ole enää saatavilla

Minkä kappaleen esitätte todennäköisimmin karaokessa?
Jere: ”Masan kanssa ollaan vedetty onnistuneesti duettona Sinead O’Connorin Nothing Compares 2 U:ta, että varmaan se sitten.”

Alisa: ”Dingon Facebookissa.”

Video ei ole enää saatavilla

Suosikkisäkeenne popmusiikissa?
Jere:

”Jesus saves, Gretzky scores!”
(Propagandhi: Resisting Tyrannical Government)

Video ei ole enää saatavilla

Alisa:

”I started thinking and I started dreaming
My dick got hard and I started craming”
(Fang: An Invitation)

Video ei ole enää saatavilla

Matti:

”Mikä mun päässä nykii?”
(Maho Neitsyt: Mikä mun päässä nykii)

Video ei ole enää saatavilla

Minkä levyn ostitte viimeksi? Mitä piditte siitä?
Jere: ”Armless Children/Ydinaseeton Pohjolan Split 7″. Pidin kyllä kovasti!”
Matti: ”1981:n uusin EP. Vitun kova!”
Alisa: ”Cross Stitched Eyesin Decomposition. Ei lähtenyt aluksi niin hyvin kuin eka LP, mutta olen myöhemmin lämmennyt levyyn.”

Video ei ole enää saatavilla

Mikä on ensimmäinen pop-kappale, josta muistatte pitäneenne?
Jere: ”Mä luulen et se oli joku Dire Straitsin Money For Nothing.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä artistia tai yhtyettä suosittelette todennäköisimmin kiinnostavalle tuttavuudelle?
Jere: ”Polite Force on hyvä ja aliarvostettu kotimainen bändi, eli vastaan Polite Force.”
Matti: ”Palace Beautiful.”
Alisa: ”Maailmanloppu.”

Video ei ole enää saatavilla

Mikä on viimeisin todella hyvä kappale, jonka muistatte löytäneenne?
Jere: ”Lebakon Jäätelökesä. Mielettömät stemmat!”
Alisa: ”Skywaven Nothing.”

http://www.youtube.com/watch?v=yhKJaoSAVZI

Matti: ”Stiv Batorsin It’s Cold Outside.”

Video ei ole enää saatavilla

Mikä levy parantaa todennäköisimmin krapulanne?
Jere: ”Princen nimetön albumi.”

Video ei ole enää saatavilla

Matti: ”Electric Wizardin Dopethrone.”

Video ei ole enää saatavilla

Alisa: ”Citizens Arrestin Colossus.”

Video ei ole enää saatavilla

Kenen laulajan ääni saa selkäpiissänne soimaan hyyn a) hyvässä ja b) pahassa?
Jere: ”A) Greg Sage, b) Jerry Only.”

Video ei ole enää saatavilla

Alisa: ”A) GISMin Sakevi, b) joku suami-ÄIJÄ.”

Video ei ole enää saatavilla

Mikä on suosikkinne Kuudes-alkuisista asioista? Miksi?
Jere: ”6. Päivä. Kova actionpläjäys!”
Matti: ”Kuudes käsky kirjasta Raamattu.”
Alisa: ”Kuudes raskausviikko. Johan rupee kuumottaa.”

Mitä pidätte Eppu Normaalista?
Jere: ”Kai mä siitä joskus lapsena tykkäsin.”
Matti: ”Pääasiassa negatiivisia mielleyhtymiä aiheuttaa.”
Alisa: ”Iham paska.”

Kuudes silmä keikalla:
31.5. TBA, Pietari, RUS
1.6. TBA, Petroskoi, RUS
9.6. Kupoli, Helsinki
26.6. Lepakkomies, Helsinki
12.7. Töminä, Ilosaarirock, Joensuu
26.-27.7. Puntala-Rock, Lempäälä

Nicki Minaj’n kakkosalbumista Pink Friday: Roman Reloaded julkaistaan 19. marraskuuta laajennettu versio, joka on nimeltää The Re-Up. Levyn ensimmäisenä maistiaisena kuullaan tanskalaisen Jonas Jebergin (Pussycat Dolls, Pixie Lott) ja ranskalaisen Jean Baptiste Kouamen (Kelis, Madonna) tuottama The Boys, jolla vierailee amerikkalaisartisti Cassie. Pastellisävyissä kylpevän videon on ohjannut Colin Tilley.

Video ei ole enää saatavilla

Chvrches – The Mother We Share

Glasgowlainen elektropoptrio Chvrches seuraa kesällä ilmestynyttä Lies-esikoissingleään kappaleella The Mother We Share. National Anthem julkaisee Chvrchesin esikoisalbumin vuoden 2013 alkupuolella.

Video ei ole enää saatavilla

Kuudes silmä – Happea

Kuudes silmä on yhtä kuin Jere, Anne, Matti ja Alisa sekä sanoista punk, garage punk, goth rock, gothic, new wave ja Helsinki koostuva tägirypäs. Happea on päätösraita yhtyeen esikois-EP:ltä, joka ilmestyi lokakuun alussa 7-tuumaisena vinyylinä Combat Rock Industryn ja Rytmi Recordsin kautta.

Video ei ole enää saatavilla

Local Natives – Breakers

Local Natives on kypsytellyt pitkään kakkosalbumiaan Hummingbirdia, joka ilmestyy lopulta tammikuussa – reilut kolme vuotta pikkuklassikoksi muodostuneen Gorilla Manor -esikoisen jälkeen. Losangelesilaisyhtye höystää reipasta indierockiaan folk-, afro- ja psykedeliavaikutteilla sekä moniäänisillä lauluharmonioilla.

Video ei ole enää saatavilla

Example – Come Taste the Rainbow

Elliott John Gleave eli Example on kasvattanut suosiotaan hitaasti mutta varmaasti. 30-vuotiaan brittiräppärin viime vuonna ilmestynyt levy Playing in the Shadows ylsi kotimaassaan jo listaykköseksi ja toi miehen myös Provinssirockiin. Bengan tuottama Come Taste the Rainbow on avausraita Examplen neljänneltä albumilta The Evolution of Man, joka ilmestyy 19. marraskuuta. Videon on ohjannut Rankin, tuo video-ohjaajista rankin.

Video ei ole enää saatavilla