Yön polte vai Elokuu vai Kuningasidea vai… Kesällä 2012 hääväki saapui, joku pääsi saatille ja yleisö tykkäsi.

Viime syyskuussa Nuorgam listasi 12 kesähittiä sen mukaan, miten todennäköisesti emme kuule niistä enää koskaan. Ykkösenä oli Pojun Poika saunoo, josta kuulimme kuitenkin ehkä liikaa.

Nyt hittejä on mukana 15 ja järjestys perustuu kirjoittajan omaan tuntumaan siitä, voiko hittiä kuunnella vielä ensi kesänäkin. Tällä kertaa ajattomuus on siis hyve. Joten tässä aika monta menneen kesän ihanuutta tai rasittavuutta soimaan taustalle, kun uskaltaudutte vielä kerran sortseissa ulos.

1. Loreen – Euphoria

Kuka: Berberitaustainen ruotsalaispoppari ja euroviisuvoittaja.

Miksi: Vuosikymmenten saatossa harva euroviisulavalle lähetetty biisi on ollut takuuvarma voittaja jo kaksi kuukautta ennen itse kisaa. Euphoria on pöyristyttävän modernia ja melodialtaan älykästä tanssipoppia.

Hittistatus: Sinkku- ja radiolistan ykkönen useita viikkoja.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: Kyllä. Ja syksyllä ja talvella ja keväällä. Euphoria on Waterloon tasoinen viisuklassikko.

Video ei ole enää saatavilla

2. Pariisin kevät – Kesäyö

Mikä: Yhden miehen bändi, joka yritti toistaa kahden vuoden takaisen kesähittitemppunsa.

Miksi: Hieman kulunuttakin ruispeltoestetiikkaa ihanan sävellyksen tukemana. Kertoja näkee valot taivaalla ja selässä kulkee kylmiä väreitä ja sitten kesäyö sataa kasvoille kyyneleitä ja niin edespäin. Eli tekemällä tehty kesähitti, joka ei kuitenkaan kuulosta lainkaan pakonomaiselta rutistukselta – vaikka tympeä kitarasoolo alkaa ennen pitkää ärsyttää.

Hittistatus: Keskikesän radiolistojen hallitsija ja kesän suurin radiohitti.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: Kyllä, sinne kesien kestohittien joukkoon tämä.

Video ei ole enää saatavilla

3. Karri Koira – Kaikki tai ei mitään

Kuka: Vuosikausia esikoistaan hautonut rakkauden r’n’b-ammattilainen.

Miksi: Kaikki tai ei mitään on levyn kansitaidetta myöten so 90s, mutta tässäkin yhteydessä se on vain kehu. Kestävää r’n’b-taiteilua, jonka tueksi on saatu vielä tarvittavaa katu-uskottavuutta.

Hittistatus: Lataus- ja Youtube-hitti ja muun muassa YleX:n Himotuimmat-äänestyksen kestopärjääjä.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: Sympaattinen raita kestää isältä pojulle.

Video ei ole enää saatavilla

4. Carly Rae Jepsen – Call Me Maybe

Kuka: Kanadalainen takavuosien Idol-yrittäjä ja Justin Bieberin kaveri.

Miksi: Seksuaaliraja-aitojen ylitse loikkiva video sekä nerokkaan simppeli ja positiivinen koukku: ”I just met you and this is crazy but here’s my number so call me maybe”. Jos tähän ei nuori voi samaistua niin ei sitten mihinkään.

Hittistatus: Sekä iso pophitti että netti-ilmiö.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: Ehdottomasti. Call Me Maybe ei myöskään ole leimallisesti kesähitti, vaan joka tilanteeseen sopiva tulevaisuuden popklassikko.

Video ei ole enää saatavilla

5. Cheek – Sokka irti

Kuka: Ainakin omasta mielestään Suomen suurin raptähti.

Miksi: Nuorison suuhun sopiva bilesanoitus (”Vaikka selitykset alkaa ontumaan, mä en ota morkkulaa”), sopivan helppo, mutta oikeasti todella hyvä sävellys sekä pisteenä i:n päälle aina ja ikuisesti sukupolvesta ja genrestä toiseen koukuttava vihellyselementti.

Hittistatus: Olihan se joo.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: Tämän kesän vastine Häissä-hitille – hämmästyttävän kestäväksi taiottu dokausrenkutus on lajinsa parhaimmistoa.

Video ei ole enää saatavilla

6. Flo Rida – Whistle

Kuka: Maailman lihaksikkain popräppäri.

Miksi: Hihii, se on niin tuhma… ”Can you blow my whistle baby? Put your lips together and come real close”, hihii. Ja tietty se vihellys. Mutta minä diggaan eniten rennosta ja omalla tavallaan genrettömästä soundimaailmasta.

Hittistatus: Top 3 -singlehitti.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: Ehkä, todennäköisesti jopa. Kesäinen Whistle tekee hittibiisinä kaiken oikein.

Video ei ole enää saatavilla

7. Jennifer Lopez feat. Pitbull – Dance Again

Ketkä: Kaksikko, jolla oli viime vuonna se On the Floor -hitti.

Miksi: Koska heillä oli viime vuonna se On the Floor -hitti.

Hittistatus: Melkein yhtä suosittu kuin On the Floor.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: Todennäköisesti en, koska kuuntelen mieluummin On the Floorin.

Video ei ole enää saatavilla

8. Maroon 5 feat. Wiz Khalifa – Payphone

Ketkä: Adam Levine ja ne muut, sekä puolentoista hitin räppäri, joka lienee eksynyt väärään studioon eikä vieläkään tiedä sitä.

Miksi: Pienoinen mysteeri, veikkaisin syyksi yleisen Maroon 5 -innostuksen lisäksi ovelasti rakennettua kertosäettä. Kuulostaa myös Bruno Marsilta.

Hittistatus: Puhelinkioskien teemakappale oli pitkäikäinen radio- ja singlehitti.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: En. Maroon 5:lle siunaantuu muitakin hittejä, eikä sitä paitsi kukaan pakota minua niitä kuuntelemaan.

Video ei ole enää saatavilla

9. Yön polte – Tyttö sinä olet meritähti

Mikä: Joku porukka, johon kuuluu Stig.

Miksi: Karri Koiran tapaan ysärisoundia, mutta sanoituksen silmissä kiiluu Jukka Poika -yleisö. Sanoitus meriteemoineen on ideana kiva, mutta toteutettuna aika kammottava.

Hittistatus: Loppukevään top ten -single.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: Tuskinpa vain, mutta tuon nimistä kappaletta on pakko vähän sympata.

Video ei ole enää saatavilla

10. Petri Nygård – Märkää

Kuka: Mies, jonka ansiosta Himoksen juhannusfestareilla on nähty vittu ja kuultu vagina.

Miksi: Koska Petri Nygård.

Hittistatus: Ei mikään Selvä päivä, mutta kyllä tätäkin joku kuunteli.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: En koskaan aktiivisesti harkitse kuuntelevani Petri Nygårdia.

Video ei ole enää saatavilla

11. Jukka Poika – Siideripissis

Kuka: Suomen suosituin miesartisti.

Miksi: Koska tää on niiiin ihanan kuumis ja iik muutenkin iik Jukkis on rakkaus ja pinkki on ihana väri. Ja olihan hottis-Jukkiksenkin pakko alkaa laulaa edes vähän jostain alkoholiin viittaavasta. Hei söpöliini anna sitä märkää.

Hittistatus: Albumia myytiin kuin leipää, singleä yllättävän nihkeästi.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: En aio kuunnella kertaakaan, mutta joudun todennäköisesti kuulemaan, mikäli viimevuotisen Silkkii-hitin laaja levinneisyys vielä tänäkin kesänä indikoi mitään.

Video ei ole enää saatavilla

12. Kuningasidea – Enemmän duoo ku sooloo

Mikä: ”Yhdistäen erilaiset jäsenet, ajatukset, soittimet ja henkselit positiiviseen kaaoksen tasapainoon syntyy Kuningasidea. Se on jäsenilleen elämän tapa, rakkaudesta musiikkiin ja ihmisiin.” Warner tietää!

Miksi: Ehkä juuri Kuningasidean jäsenillä on kaikista kivoimmat henkselit? Koska ihan perus suomireggaeiskelmäfuusiotahan tämäkin on. Anteeksi, siis musiikkia, jossa ajatukset yhdistyvät soittimiin.

Hittistatus: Juhannuksesta lähtien singlelistan kärkipäässä viihtynyt biisi.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: Miksi kuuntelisin?

Video ei ole enää saatavilla

13. JVG feat. Raappana – Kran Turismo

Ketkä: Lomailevat Jare ja Villegalle.

Miksi: Koska JVG tietää, miten hitti tehdään ja että on olemassa asia nimeltä loma ja lomalla viimeinkin voi ottaa iisimmin.

Hittistatus: Aivan valtava sinkkumenestys. Tätä kirjoitettaessa ykkösenä 11. viikkoa.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: Näitä tulee joka vuosi uusia. Montako kertaa sinä kuuntelit Reggaerekan tänä kesänä?

Video ei ole enää saatavilla

14. Elokuu – Saatilla

Mikä: Superkokoonpano, joka yhdistelee hiphopia ja iskelmää.

Miksi: Reggaeta, riimittelyä ja rallatteluhumppaa. Ei voi mennä pieleen. Epävarman suomimiehen teemabiisi vuonna 2012: ”Taidan olla saatilla, mutta en ole aivan varma. Pitäisikö kysyä? Olenko saatilla? Ai olen, hyvä.”

Hittistatus: Tähän kohtaan ne niemennotkot ja saarelmat.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: Suomireggaeiskelmän The Raconteurs eli tuskin tätä bändiä kukaan ensi vuonna muistaa, liekö olemassakaan.

Video ei ole enää saatavilla

15. Tacabro – Tacata’

Mikä: Sisilialainen tanssiduo. Enempää ei tarvitse tietää.

Miksi: Tacata’ ehti sujahtaa pakolliseen eurojumppalokeroon ennen muita yrittäjiä. Sanoisin, että biisi on ihan hirveä, ellen jollain perverssillä tavalla nauttisi häpeilemättömästä romanialaishenkisestä biittitiluttelusta.

Hittistatus: Seitsemän viikkoa singlelistan top viidessä ja vielä pidempään kaikissa Onneloissa.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: En helvetissä!

Video ei ole enää saatavilla

BONUKSET

Tämän jutun kirjoittaja ei halunnut olla vastuussa bonuksista. Tässä Nuorgamin vastaavan toimittajan Matti Markkolan analyysit tämän kesän erilaisista kesähiteistä.

1. PSY  – Gangnam Style

Mikä: Eteläkorealainen räppäri Park Jae-Sang ja tämän kesän todellinen kesähitti!

Miksi: Katso video, niin et kysy, että miksi.

Hittistatus: MEGALOMAANINEN. YouTuben vuoden katsotuin musavideo aiemmin mainitun Call Me Mayben jälkeen. Kappale kuulemma soi nykyään joissain Suomenkin yökerhoissa. Onko K-pop seuraava dubstep?

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: Ihan varmasti. Ainakin ”näissä kappaleissa kiteytyy kesä 2012” -soittolistalla. Olisi ehkä noteerattu varsinaisessa top 15:ssä, ellei olisi aloittanut maailmanvalloitustaan liian myöhään.

Video ei ole enää saatavilla

2. Alisalovesatte – Party

Mikä: Suomalainen teinityttö synnytti netti-ilmiön.

Miksi: Katso video, niin kysyt edelleen, että miksi.

Hittistatus: Kyllä! Tarttuva melodia, ikimuistoiset sanoitukset. Jos olet kuullut ihmisten toistelevan lauseita ”venyttelystä aamulla pitkään” tai ”ihmiset maksaa rahaa”, olet ollut hittipiirien kanssa tekemisissä. Mistä muusta biisistä on tehty yhtä monta remiksiä? Kuuntele ensin alta alkuperäinen, sitten ota vaikka tästä, tästä, tästä tai tästä.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: En usko, mutta joku bardi-aiheinen lausahdus saattaa suusta lipsahtaa.

Video ei ole enää saatavilla

3. Kristal feat. Uniikki – Rahaa palaa

Mikä: Mainostoimiston artistitempulta heti alkuun haiskahtanut ja sellaiseksi paljastunut ”Suomen kuningatar”.

Miksi: Hyvä kysymys.

Hittistatus: 10 000 ostettua FB-fania ei voi olla väärässä.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: En. Olisipa tässä ilmiössä edes Rähinän tekemä biisi ollut hyvä, mutta ei.

Video ei ole enää saatavilla

Warp

42 Brooklyniläisduo yhdistelee elektronista soundia 1980-lukuiseen 4AD-taiderockestetiikkaan tavalla, joka tuo mieleen Zola Jesusin ja Austran – nimittäin siinä mielessä, että ”onpahan vaatimatonta tavaraa Zola Jesusiin tai Austraan verrattuna”. Eleanore Everdellin ja jonninjoutavassa The Boggs -yhtyeessä garagerockanneen Jason Friedmanin toinen albumi on pykälän heikompi esitys kuin kohteliaan kiinnostuneen vastaanoton saanut vuoden 2010 eponyymi esikoislevy. Kaksikko on ilmeisesti päätynyt siihen, että mitä me melodioista, kun ei melodiatkaan meistä. Everdellin lauluosuudet leijuvat monotonisten, tummanpuhuvien ja taatusti huumorintajuttomien taustojen päällä irrallisina, mistään kertomatta ja mihinkään tarttumatta. SF Summer ja Tunnels antavat jonkinlaista toivoa paremmasta, mutta kun tällaisesta tavarasta on muutenkin ylitarjontaa, niin – Simo Salmista lainatakseni – mitä sitte? (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Jaill – Traps

Sub Pop

46 Kolmannen albuminsa julkaiseva Jaill kuuluu Sub Popin kitarapoptarjonnan ynnä muuta -osastoon. Wisconsinilaistrion melodinen lofi-powerpop on letkeää, mutta melodisessa kulmikkuudessaan siinä määrin teennäistä, ettei yhtye saa kaivettua periaatteessa hedelmällisestä Ramones meets Beach Boys -maaperästä esiin kovinkaan meheviä herkkuja. Räväkämpää nykymenoa kaipaava tarttukoon mieluummin The Vaccinesiin, oikeasti hienoja voimapopsävellyksiä etsivä hakeutukoon puolestaan Big Starin. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Kuningasidea – On uusi aika

Warner

56 Sanotaan nyt ihan suoraan, että kyllähän helsinkiläinen Kuningasidea on vaihtopenkkiversio Jätkäjätkistä. 11-henkinen pumppu yhdistelee hyvinkin samaan tapaan reggaeta, hiphopia, kansanmusiikkityylejä, nostattavia kertosäkeitä ja rastatukkaista Alppipuisto-maailmanparannusta. Se vaan jää kakkoseksi vähän joka osa-alueella: livepoljento ei yllä samanlaiseen hurmioon, osuuksiaan vuorottelevat vokalistit eivät ole yhtä persoonallisia tapauksia, tyylien kirjo ei veny ihan yhtä laajaksi. Kun orkesteri vielä levyttää monikansalliselle, saatan jo kuulla kyynikkojen hymähtelevän kantakaupungin kaikilla laidoilla. Tosiasiassa Kuningasidean musiikki on paikoin melko nautittavaa, jos sitä onnistuu kuuntelemaan puhtaalta pöydältä. Varsinkin levyn alkupuoli toimii: Valkoinen lippu on energinen avaus, Huomisen haavat -biisin lohtuhalireggae pysyy viivan oikealla puolella, Suurmiehet on rempseä nostatus, jopa isoksi mainosradiohitiksi noussut Enemmän duoo ku sooloo kestää hoilotuskertsinsä varassa ainakin muutaman viikon. Sitten mitta alkaa kuitenkin täyttyä. Esanssinimelä Prinsessa löysi kohdeyleisönsä Kumpulan kyläjuhlilla, kun prinsessamekkoiset kolmevuotiaat tytöt jorasivat innolla nimikkobiisiään. Kotioloissa se vaivaannuttaa kohtuuttomasti. Tästä hudista levy ei enää toivu, vaan yleinen hyvähenkisyys, rohkaisevuus ja alleviivattu myötäeläminen alkavat nakertaa aivokuorta biisi biisiltä pahemmin. Vasta ylevän Tiikerililja-päätösraidan pseudofilosofinen fiilistely maistuu taas luontevalta. (Niko Peltonen)

Video ei ole enää saatavilla

Patti Smith – Banga

Columbia

73 Patti Smith on joka suhteessa rockin historian hienoimpia ihmisiä, mutta viimeisen vuosikymmenen ajan hänen mielenkiintonsa tuntuu olleen muualla kuin rockissa. Loistava nuoruudenmuisteluteos Just Kids saa toivomaan, että asiat pysyisivätkin tällä tolalla. Tietysti myös uusi albumi originaalia Smith-musiikkia kahdeksan vuoden tauon jälkeen kiinnostaa. Se ei vain tule samalla tavalla puun takaa tai tarjoa mitään kovin yllättävää. Tasaisen laadukkaita kappaleita kylläkin. Eikä siinäkään tietysti mitään vikaa ole. Mutta jos Gone Againista (1996) alkaneen Smithin myöhäiskauden ensimmäiset levytykset löivät tantereeseen viisaalla, mutta silti intohimoisella rockmusiikilla, ei Banga kuulosta enää yhtä pakottavan sanomisen tarpeen synnyttämältä. Lisäksi Smithin nyttemmin aika hartaalta, suorastaan mantramaiselta kuulostavasta musiikista on leikkaantunut ääripäitä, varsinkin vielä 1990-luvun lopun levyillä loistavasti toiminutta kiihkeämpää rokkausta. Väkevä Fuji-san on sentään puoliaskel tähän suuntaan ja luultavasti albumin parasta antia. Enimmäkseen tarjolla on vakavaa aikuisen ihmisen musiikkia vailla turhien genrerajojen painolastia, paljon viittauksia ajattelijoihin ja taiteilijoihin Senecasta Amy Winehouseen, maestron itsensä täysipainoista presenssiä, superpätevien muusikoiden huolella hiomia sovituksia ja ihan lopuksi luonnosmainen luenta Neil Youngin After the Gold Rushista. Smith on yhä selvemmin metataiteilija, joka tekee taidetta taiteesta – tai ehkä maailman lahjakkain taidefani. Bangassa ei ole mitään vikaa, mutta neron tuotantoon tutustumista siitä ei kannata aloittaa. (Niko Peltonen)

Video ei ole enää saatavilla

Totally Enormous Extinct Dinosaurs – Trouble

Polydor

72 ”Älyttömän suuret sukupuuttoon kuolleet dinosaurukset” on tietenkin aivan mahtava yhtyeen nimi. Niin mahtava, että se saisi Mauri Sariolankin punastumaan – ikään kuin ”älyttömän suuri” ja ”sukupuuttoon kuollut” eivät olisi määreitä, jotka sisältyisivät dinosauruksen käsitteeseen ilman erillistä mainintaa. Jos niin ikään huumorintajuisesti kastetun Orlando Higginbothamin projektilta odottaa sen nimen kaltaista hulvattomuutta, pettyy ankarasti. Muun muassa Katy Perryä ja Lady Gagaa remiksanneen brittituottajan top 40 -esikoisalbumi sisältää yllättävänkin hienostunutta elektronista poppia, joka on usein kuin sekoitus Junior Boysin kuulasta tunnelmointia ja Hot Chipin nörttihousea. Higginbotham osoittaa monipuolisuttaan kurkottelemalla myös niin dancehall-rytmittelyjen (Promises), Kindnessin kutuelektron (You Need Me On My Own) kuin Justice-röpöttelynkin (American Dream Part II) suuntaan. Ylipitkän ja hiukan sekavan albumin tähtihetkiksi nousevat melodinen Trouble, häiritsevän tutun ”faith don’t fail me now” -samplen siivittämä Tapes & Money sekä Warp-legendojen ja varhais-dubstepin hienoudesta muistuttava Closer. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla