Minä olen Flow’n ja Seduloiden leikkauspiste.

Levy-yhtiösarjamme päätösosa esittelee vanhan mantereen kiinnostavimman uusdiskoyhtiön ja kotimaamme vanhan pääkaupungin kiinnostavimman vinyylijulkaisijan.

Permanent Vacation

MIKÄ

Permanent Vacation on pukannut diskoa ja housea ulos vuodesta 2006 – sen jälkeen kun perustajat Tom Bioly ja Benjamin Fröhlich tapasivat Biolyn pitämässä levykaupassa. Uusdiskon nousu alkoi tästä Aeroplanen ja Kathy Diamondin singlejen myötä. Odotusten vastaisesti se on osannut jopa säilyttää asemansa skenessä. Müncheniläispulju luottaa hyvään mieleen, siihen että musiikki on hyvää kun ihmiset hymyilevät ja tanssivat sen tahtiin. Yhtiön kaikkia julkaisuja sävyttää lämmin äänimaailma sekä letkeä ja hyväntuulinen olotila. Lyhyesti sanottuna: ikuinen loma.

MITÄ

Tensnake, John Talabot, Azari & III.

KUUNTELE AINAKIN NÄMÄ

Midnight Magic: Beam Me Up 12” (2010)
Diskosuosikiksi nousi Beam Me Upin Jacques Renault -remix, joka säilytti alkuperäisen 70-lukulaisen grooven mutta täydellisti sen nopeammalla temmolla ja eteerisellä kaiulla.

Black Van feat. Holy Ghost!: Moments of Excellence (Remixes) 12” (2011)
Aina ei tarvitse nopeuttaa. Aeroplanen lähes reggaemaisen hidas poljento ja Holy Ghost! muuttavat hyvän houseraidan oikeaksi lauluksi.

John Talabot: ƒIN (2012)
Kokopitkiä harvoin julkaisevan yhtiön paras sellainen. ƒIN on tämän vuoden keinuttavimpia levyjä ja Destiny parhaita kappaleita.

KULTTUURITEKO

Nuori ja kapea-alainen levy edistää kulttuuria melko suppealla sektorilla, mutta lähes jokainen yökerhossa viimeisen parin vuoden aikana käynyt jo tunnistaa Coma Catin. Uusdiskon saaminen jopa seduloihin asti on kulttuuriteko jos mikä.

#1: Myös John Talabotin Destiny-biisillä vieraileva Pional on levyttänyt Permanent Vacationille.

#2: Antony and the Campin What I Like -kappaletta samplaava Tensnaken Coma Cat räjäytti potin Permanent Vacationin osalta. (Niko Vartiainen)

Video ei ole enää saatavilla

Video ei ole enää saatavilla

Svart Records

MIKÄ

Turussa vuonna 2009 perustettu Svart Records on Suomessa analogisen musiikin ja formaattien sanansaattaja. Lähinnä raskaampaan musiikkiin ja vinyyleihin erikoistuneen yhtiön voi mainita hyvällä omallatunnolla jo Ektron ja Fonalin kaltaisten instituutioiden ohessa. Ektro-bändeistä Svart onkin julkaissut niin Circleä kuin Jussi Lehtisalon taannoisen Rotta-soololevyn. Kotimaisten bändien lisäksi Svart on julkaissut Killing Joken ja Pentagramin kaltaisen klassikkobändien vinyylejä. Yleiseltä näyttää myös käytäntö myös käytäntö, että Svart vastaa jonkin toisen yhtiön julkaiseman albumin vinyylijulkaisusta, kuten Olavi Uusivirran ja Mirel Wagnerin tapauksissa.

MITÄ

Seremonia, Beherit, Reverend Bizarre, Jess & The Ancient Ones, Jussi Lehtisalo, Slussenanalys

MITÄ JULKAISUJA

Sähkö-Isku: Sata kaljaa 12” (2012)
Päällekäyvää kirkumista, kolkkoja rumpukoneita ja supernaiivia teinikapinaa tihkuva Sähkö-Isku tuntuu jääneen Punk in Finland -foorumin tarkimmin varjelluksi salaisuudeksi. Vielä kun toukokuussa ilmestyneestä kolmen oivallisen biisin ep:stä osaisi päättää, vanheneeko vitsi äkkiä vai onko kyseessä uusromantiikkaan hurahtanut Ladytron helvetin seitsemännen piirin saastaisimmalta roskalavalta.

Jess & The Ancient Ones: Jess & The Ancient Ones (2012)
Kuopiolaisbändin toukokuussa julkaistu debyytti on autenttisimmasta päästä suomalaista occultrockia ihmismuistiin. Jex Thothiin mielen vievän solisti Jessin johtaman bändin debyytti on nostalgiaa Vesimiehen aikaan ja brittiheviin. Sen polveilevien riffien ytimenä soivat 70-luvun taitteen höyryisin psykedelia ja esoteerisimmat varhaishevibändit.

KULTTUURITEKO

Svart Records on omien marginaalijulkaisujensa lisäksi noussut Suomen viralliseksi vinyylireissue-yhtiöksi, mikä on arvokkaimmasta päästä kulttuurityötä nyky-Suomessa. Jo tässä vaiheessa loppuunmyytyjen harvinaisuuksien ehtymättömästä laarista on pelastettu levyjä niin Kollaa kestäältä, Lamalta, Mana manalta, Rytmihäiriöltä, Mustalta paraatilta kuin CMX:n hc-kausiltakin. Lisäksi Svart on prässännyt vinyylille muun muassa Liekin Korpin  ja Trio Niskalaukausta.

#1: ”Sata kaljaa / Mä en välitä mistään mitään / Sata kaljaa /Mä paan mun suustani sisään”

#2: Kiitos Svartin, Kollaa kestään essentiaalia Jäähyväiset aseille -täyspitkää saa taas vinyylimuodossa. Sen kunniaksi ehkä paras ikinä suomeksi levytetty Magazine-cover. (Oskari Onninen)

Video ei ole enää saatavilla

Video ei ole enää saatavilla

Video ei ole enää saatavilla

Kollaa kestää lainasi toisen ja viimeisen singlensä nimen Fjorod Dostojevskiltä, koska halusi hienovaraisesti vihjata, että ”sitä ollaan lukion käyneitä”.

Korvaamattomassa Jee jee jee – suomalaisen rockin historia -teoksessa (WSOY, 1998) mainitaan, kuinka Kollaa kestää tunnettiin 1970-luvun lopussa “Tampereen huonoimpana bändinä”.

Bändinä, jonka täytyi keskeyttää levytyssessionsa, koska “rumpalin kädet väsyivät”.

Kollaa kestää ei kuitenkaan ole huono bändi. Helppo se sen sijaan on, nimittäin ottaa haltuun. Yhtye julkaisi olemassaolonsa aikana vain 26 kappaletta: yhden albumin, yhden ep-levyn, kaksi singleä ja joitakin irtobiisejä erilaisilla kokoelmilla. Kappaleista jokainen löytyy yhtä lailla korvaamattomalta Kokonaan – jäähyväiset aseille -kokoelmalevyltä, jonka Johanna Kustannus julkaisi vuonna 1995.

Kollaa kestään kappaleista ehdottomasti tunnetuin on kokoelmalevyn nimen jälkimmäisen osan muodostava Jäähyväiset aseille, bändin ainoan albumin (1979) nimikappale, jonka poliittinen folklaulaja Liisa Tavi nosti herkällä, joanbaezmaisella folkversiollaan koko Suomen tietoisuuteen 1980-luvun alussa.

Suomipopin valkeat helmet –juttusarja haluaa kuitenkin nostaa Kollaa kestään tuotannosta esiin toisen kappaleen, yhtyeen kahdesta singlestä jälkimmäisen. Sen nimi on Kirjoituksia kellarista (1979), ja ilman Liisa Tavia se saattaisi hyvin Kollaa kestään kappaleista tunnetuin.

Ainakin se oli yhtyeen kappaleista ensimmäinen, joka tuntui kappaleen sanoittaneen Jyrki Siukosen mukaan “hitiltä”.

”Kyllähän Kirjoituksia kellarista tuntui selvältä edistysaskeleelta Kollaan uralla. Olimme itse singleen tyytyväisiä ja niin oli levy-yhtiökin. Keikkasetissä se oli yksi keskeisiä kappaleita yhtyeen loppuun asti”, Siukonen kertoo.

Se loppu tuli kuitenkin harmillisen pian: Kollaa kestää pani pillit pussiin vain noin vuosi singlen julkaisun jälkeen.

”Päivä aikaa ja se riitti hyvin”

Kollaa kestää mielletään usein “toisen aallon” tai “uuden aallon” bändiksi, koska sen esikoisalbumi ilmestyi suomipunkilmiöön nähden verrattain myöhään. Itse asiassa yhtye oli kuitenkin punk-aallon ensimmäisiä.

Kollaa kestää perustettiin jo vuonna 1976, luokkatoverusten Kai Kiven (kitara, laulu, sävellykset) ja Jyrki Siukosen (rummut, sanoitukset) kaksi keikkaa tehneen Hernia-yhtyeen raunioille ja se äänitti esikoissinglensä (Musti, sotakoira) samana päivänä jona Eppu Normaali räiski nauhalle Poliisi pamputtaa taas -klassikkonsa.

Kollaa kestää vasemmalta oikealle: Mikko Nevalainen, Jyrki Siukonen, Juha Helminen ja Kai Kivi.

Jukka Junttila kirjoittaa Kokonaan-kokoelman kansiteksteissä, että Kollaa kestään alkuperäinen tavoite oli ottaa osaa Suosikin Rock-Rally-kilpailuun. Sen yhtye tekikin – Suosikki on lailla kielletty -nimisellä kappaleella. Menestys jäi vaatimattomaksi.

Se ei kuitenkaan lannistanut yhtyettä. Kunnianhimo kasvoi, ja pian Kollaa ei enää tyytynytkään vain soittamaan huonosti. Musti, sotakoira -singleä seurasivat nopeassa tahdissa samoin Poko Rekorsin julkaisemat Kollaa kostaa -ep ja toinen single, Kirjoituksia kellarista.

Sekä ep että single äänitettiiin Mika Sundqvistin MSL-studiolla Ylöjärvellä. Kirjoituksia kellarista taltioitiin 19. maaliskuuta 1979.

”Paikka oli tuttu. Meillä oli päivä aikaa ja se riitti hyvin”, Siukonen kiteyttää levytysprosessin mutkattomuuden.

”Pantse Syrjä tuottajana ja Mika Sundqvist äänittäjänä oli tuttu yhdistelmä, joten homma meni purkkiin kivuttomasti. En muista, että studiossa olisi tehty mitään erityisiä muutoksia siihen, millaiseksi kappale oli harjoituskämpällä muovautunut. Kappale oli valmis jo ensimmäisissä treeneissä. Rakennehan on sen verran yksinkertainen.”

Kirjoituksia kellarista oli syntynyt Kollaa kestäälle tyypillisellä tavalla: Kivi teki sävellyksen, johon Siukonen raapusti riimit.

Kappaleen synnystä Siukosella ei ole ”minkäänlaista muistikuvaa”.

”Varmaankin kirjoitin sanat päivällä ennen illan treenejä joskus helmikuun lopulla”, hän arpoo.

”Yleensä se meni niin, että Kivi hyräili laulumelodian kasetille ja minä tein siihen sanat. Niin oli tässäkin tapauksessa. Yleensä tekstit toimivat ilman sen kummempaa säätöä. En muista, että Kirjoituksia kellarista -biisinkään sanoja olisi tarvinnut rukata.”

Laulun teksti on yksinkertainen ja naseva. Päähenkilö kertoo, kuinka hän nuorena ”istui kellarissa” ja kirjoitti kirjaa omasta elämästään, omissa unelmissaan eläen ja ulkomaailman tapahtumille kintaalla viitaten. Kun hän sitten vanhempana tarjoaa kirjaa kustantajille, nämä arvioivat sen ”roskakorin täytteeksi” ja kertovat:

”Ei elämää kellarissa opita tuntemaan
vaan se täytyy tulla ulos kokemaan”

Aivan kuten Sigin Uusi uljas maailma tai Pelle Miljoonan Viimeinen syksy, myös Kirjoituksia kellarista lainasi nimensä maailmankirjallisuuden klassikolta.

”Kollaa Kestään kappaleista moni sai nimensä kirjasta”, Siukonen huomauttaa.

”Itse asiassa bändikin sai nimensä kirjasta (Erkki Palolammen sotaromaani vuodelta 1940 – toim. huom.). Tämä oli sellaista kevyttä vihjettä siihen, että ollaan lukion käyneitä.”

Fjodor Dostojevskin romaanin (1864, julkaistu myös nimellä Kellariloukko) kanssa Siukosen sanoittamalla punkrallilla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä.

”Dostojevskin kirja on tietysti vain viittaus, ei muuta. Eihän sellaisen teoksen kanssa kannata leikitellä”, hän sanoo.

”Kuten singlen kansikuva kertoo, kyse on muustakin. Bändin nimi on siinä Aku Ankka -lehden tyyliin tekstattu, luurankohahmo on myös jonkinlainen sarjakuva-klisee ja takakannessa bändin jäsenet esitetään Pecos Bill -pelikorttien hahmoina. Enemmän siis koko jutussa on viitteitä populaarikulttuuriin ylipäätään kuin nimenomaan Dostojevskiin.”

Bändi vailla tyyliä

Yksi Siukosen tärkeimpiä musiikillisia vaikuttajia oli TV Smithin The Adverts -yhtye. Tämä tuskin tulee yllätyksenä kenellekään vähänkään Kollaa kestään tuotantoa tuntevalle: löytyyhän bändin tuotannosta Adverts-laina (Yhden soinnun ihmeet eli One Chord Wonders) sekä yhtyeelle omistettu kappale (Adverts Blues), ja pilkottaapa Jäähyväiset aseille -albumin kannessakin Adverts-juliste.

”Kuuntelimme tietysti paljon kaikkea punkia ja uutta aaltoa. Oli ensinnäkin peruskattaus: Ramones, The Clash, The Damned, Eput, Pelle, Problems?, Se, Ypö-Viis ja niin edelleen. Mutta paljon myös ’unohtuneita’ bändejä, kuten Generation X, 999, Boomtown Rats, The Stranglers, Penetration, X-Ray Spex ja niin edelleen. Buzzcocks oli varmaan yksi Kiven suosikkeja tuohon aikaan, mutta mahdollisista vaikutteista on mahdoton sanoa mitään.”

Hengenravintoa Kivi ja Siukonen ahmivat punkin lisäksi kirjoista ja elokuvista.

”Olimme Kiven kanssa olleet jo kouluaikana aktiivisia lukijoita. Tuohon aikaan kiinnostuksen kohteita olivat muun muassa surrealismi ja runous. Ajattelen esimerkiksi Kalevi Seilosen 1960-luvun runokirjoja – ajankohtaisia edelleen. Ja Tampereellahan oli perinteisesti vahvaa elokuvakerhotoimintaa”, Siukonen kertoo.

”Politiikka ei vetänyt puoleensa, mutta ympäristöliike kiinnosti kyllä. Olimme Kiven kanssa olleet kouluaikaan mukana luontokerhotoiminnassa.”

Kollaa kestää, bändi vailla tyyliä Kollaa kostaa -ep:nsä kannessa. Ylärivissä Juha Helminen (vas.) ja Mikko Nevalainen, alarivissä Jyrki Siukonen (vas.) ja Kai Kivi.

Kollaa kestään tyyli oli aina kohdallaan – koska sitä ei ollut.

”Olimme bändi vailla tyyliä. Siihen ei yksinkertaisesti panostettu lainkaan. Tämä kertoo tietysti siitä, että asia ei ollut meille juurikaan tärkeä. Punk oli meille viitekehys, jossa nimenomaan ei tarvinnut olla tyyliä”, Siukonen kertoo.

Tyyliä tai sen puutetta ei ole 2010-luvulla kovin helppo arvioida, sillä Kollaa kestää ei koskaan päässyt esiintymään televisioon asti – puhumattakaan, että se olisi tehnyt musiikkivideoita. Youtubesta yhtyeestä löytyy liikkuvaa kuvaa vain Helsingin Vanhalla ylioppilastalolla vuonna 1982 heitetystä comeback-keikasta.

Kerran televisioon pääseminen tosin oli lähellä. Kirjoituksia kellarista valittiin nimittäin Levyraatiin.

”Saimme etukäteen asiasta tiedon ja elättelimme toiveita päästä televisioon. Kutsua studioon ei kuitenkaan tullut, ja yhtyeen ainoa tilaisuus meni siinä sivu suun”, Siukonen harmittelee.

Tapaus on jäänyt suomirockin ja suomalaisen tv-viihteen historiaan, koska raatiin kuulunut Lenita Airisto kieltäytyi antamasta kappaleelle edes yhtä ainoaa pistettä.

”Lenita tosiaan kieltäytyi. Hän ei suostunut edes juontajan (Jaakko Jahnukainen – toim. huom.) ehdotukseen antaa yhtä pistettä äänitysteknologialle. Se oli totta kai erinomaista meidän kannaltamme.”

Kollaa kestään hajoamisen jälkeen Siukonen jatkoi musiikin harrastamista, vaikka omistikin yhä suuremman osan ajastaan kuvataiteille. Hän teki kokeellista rockmusiikkia saksofonisti Jukka Mikkolan kanssa perustamassaan Vaaralliset lelut -yhtyeessä ja palasi 1990-luvulla suoraviivaisemman punkin pariin Punk Lurex OK:n jäsenenä.

Kai Kivi puolestaan väitteli 1990-luvun puolivälissä filosofian tohtoriksi ja toimi Helsingin yliopiston hydrobiologian dosenttina vuodesta 1999 kuolemaansa asti. Kivi menehtyi vuonna 2007 vain 48 vuoden iässä.

Kirjoituksia kellarista on jatkanut elämäänsä lukuisina cover-versioina, josta tunnetuimmat lienevät tehneet Pojat ja Klamydia.

Siukonen on cover-versioista aina mielissään, riippumatta niiden taiteellisesta tasosta.

”Kaikki versiot kuulostavat mukavilta, sillä ne kertovat, että kappale on herättänyt jossakin ihmisessä positiivisia tuntemuksia. Versio on aina eräänlaista diggarin palautetta. Samalla tavallahan Kollaa soitti aikanaan muun muassa Suomen talvisota 1939–1940 -yhtyeen kappaleita”, hän muistuttaa.

Mutta miltä Kirjoituksia kellarista kuulostaa Siukosen omaan korvaan nyt, 32 vuotta kappaleen julkaisemisen jälkeen?

”Melkoisen hitaalta. Tyttäreni nimittää sitä humpaksi.”

Jyrki Siukonen

Syntynyt Tampereella 13.10.1959.

Kollaa kestään rumpali ja sanoittaja vuosina 1976–1980. Soitti myöhemmin yhtyeissä Vaaralliset lelut ja Punk Lurex OK.

Aloitti uransa kuvataiteilijana vuonna 1982. Vaikutti Rodtsenko-seura-taiteilijaryhmässä 1984–1990. Valmistui kuvataiteen tohtoriksi vuonna 2001. Toimi Kuvataideakatemian kuvanveiston professorina 2004–2008.

Toiminut rocklehtien Hilseen ja Soundin avustajana ja Taide-lehden päätoimittajana.

Kirjoituksia kellarista viidellä sanalla: ”Varhaisen suomalaisen punkyhtyeen viimeinen single.”

Video ei ole enää saatavilla

Ensimmäisessä osto-oppaassamme listaamme 50 aidosti tarpeellista kokoelmalevyä. Nämä kokoelmat ovat ehdottomasti paras tapa tutustua artisteihin, joiden tuotanto on niin laaja, epätasainen tai hankalasti saatavissa, että kuluttajan sormi menee helposti suuhun.

Kaikki listalla olevat levyt ovat yhden tai kahden levyn laajuisia kokoelmia. Bokseja ei siis joukosta löydy.

Mitä levyjä listalle mielestäsi kuuluisi? Anna kommenttisi jutun lopussa tai lähetä ehdotuksesi perusteluineen osoitteeseen antti@nrgm.fi, niin otamme sen huomioon, kun laadimme kokoelmalevyjen osto-oppaan toisen osan!

01Aphrodite’s Child:
Singles+ (2003)
Kreikan kauneimmat karvapeikot Vangelis ja Demis Roussos loivat huimaa psykedeliaa ennen soolouriaan, Vangelis elokuvasäveltäjänä ja Roussos euroiskelmän vaikuttavimpana vibratona. 37 kappaletta.
Kuuntele: It’s Five O’Clock.

02 The Associates:
Singles (2004)
Morrisseytä (William, It Was Really Nothing) ja Robert Smithiä (Cut Here) inspiroineen Billy Mackenzien teatraalinen skottipopyhtye on 1980-luvun alun taidepopin unohdettuja helmiä. 28 kappaletta.
Kuuntele: Party Fears Two.

03 Beastie Boys:
Anthology – The Sounds of Science (1999)
Uraauurtavan hiphoptrion tuplakokoelma huomioi hittien lisäksi yhtyeen rohkeat seikkailut jazzin ja hardcoren maailmassa. 42 kappaletta.
Kuuntele: Shake Your Rump.

04 Billy Bragg: Must I Paint You a Picture? (2003)
Sympaattisen folkpunk-laulajan kokoelma on tuplalevyllinen työväen asiaa. Braggin kappaleista ovat onnistuneita versioita tehneet muun muassa Kirsty Maccoll (A New England) ja Dubstar (St. Swithin’s Day). 40 kappaletta.
Kuuntele: Greetings to the New Brunette.

05The Brian Jonestown Massacre: Tepid Peppermint Wonderland (2004)
Ondi Timonerin DiG!-dokumentin huuruisten antisankarien parhaat. Kokoelman julkaisun aikaan bändillä oli vyöllään jo yhdeksän albumia ja vuori pienjulkaisuja. 38 kappaletta.
Kuuntele: Nevertheless.

06The Chameleons:Return of the Roughnecks (1997)
Manchesterin postpunksuuruuden majesteettiseen sointiin on kylvetty Interpolin ja Editorsin siemen. Kokoelman rajoitetulla erikoisversiolla on mukana harvinainen Tony Fletcher EP. 14 kappaletta.
Kuuntele: Second Skin.

07The Chills:
Heavenly Pop Hits – The Best of Chills (1995)
1980-luvun jälkipuoliskon helmeilevintä kitarapoppia tehneen uusiseelantilaisyhtyeen parhaat. Kokoelma kattaa yhtyeen uran neljän ensimmäisen albumin ajalta. 16 kappaletta.
Kuuntele: Pink Frost.

08 Cocteau Twins:
Stars and Topsoil (2000)
Kottikärryllisen levyjä julkaisseen dreampop-pioneerin kimaltavimmat kristallisoinnut näppärässä paketissa. Vuodet 1982–1990 kattavalla levyllä on biisejä kuudelta albumilta ja kuudelta EP:ltä. 18 kappaletta.
Kuuntele: Carolyn’s Fingers.

09 The Damned:
Smash It Up – The Anthology 1976–1987 (2002)
Lontoolaisbändin parhaat niin punk-, new wave- kuin goottikausiltakin. The Damnedin voi tänä kesänä nähdä Tammerfestissä ja Helsingin Tavastia-klubilla. 35 kappaletta.
Kuuntele: Smash It Up (Part 2).

10 Dead Can Dance:
Wake (2003)
Brendan Perryn ja Lisa Gerrardin maailmanmusiikkia, ambientia ja goottisävyjä yhdistäneen taiderockyhtyeen seitsemän albumia käsittävän tuotannon helmet yksissä kansissa. 26 kappaletta.
Kuuntele: Rakim.

11 Dead Moon:
Echoes of the Past (2006)
Fred Colen työtäpelkäämättömän garagepunktrion kokoelma on Nuggetsin veroinen aarreaitta, jonka julkaiseminen on yksi Sub Popin suurimmista kulttuuriteoista levy-yhtiön historiassa. 49 kappaletta.
Kuuntele: Ricochet.

12 The Divine Comedy:
A Secret History (1999)
Brittiläisen barokkipopparin Neil Hannonin yhtyeen ensimmäiset viisi albumia napakasti tiivistettynä. Rajoitetulla versiolla on mukana ansiokas, harvinaisuuksista koottu kakkoslevy. 17 kappaletta.
Kuuntele: National Express.

13 Donovan: Troubadour –
The Definitive Collection 1964–76 (1992)
Linjakas tuplakokoelma kattaa skottilaulajan uran helmet alkuvaiheen folk-laulelmista pehmopsykedelian klassikoiden kautta 1970-luvun lempeään aikuispoppiin. 44 kappaletta.
Kuuntele: Wear Your Love Like Heaven.

14The Durutti Column:
The Best of the Durutti Column (2004)
Manchesterin kitaravelhon Vini Reillyn levyt ovat niin hankalasti saatavilla, että hänen tuotantoonsa tutustuminen kannattaa aloittaa tästä erinomaisesta tuplasta. 30 kappaletta.
Kuuntele: Otis.

15Eels: Meet the Eels – Essential, Vol. 1 1996–2006 (2008)
Mark ”E” Everettin melankolisimmat poplaulut mainion bonus-dvd:n höystäminä. Tsekkaa myös harvinaisuuksista koottu rinnakkaisjulkaisu Useless Trinklets! 24 kappaletta.
Kuuntele: Susan’s House.

16 Erasure: Pop! 20 Hits (1992)
Aliarvostetun syntikkapopduon kaikki olennainen löytyy tältä kokoelmalta. Vuonna 2009 julkaistulla Pop! 40 Hits -kokoelmalla biisien keskimääräinen taso on huomattavasti heikompi. 20 kappaletta.
Kuuntele: A Little Respect.

17 Felt: Absolute Classic Masterpieces (1992)
Belle & Sebastianin Stuart Murdochin suosikkiyhtye julkaisi 1980-luvulla kymmenen albumia ja kahdeksantoista singleä, joiden kaikkien a-puolet löytyvät tältä vaatimattoman näköiseltä kokoelmalta. 18 kappaletta.
Kuuntele: The Day the Rain Came Down.

18 The Field Mice:
Where’d You Learn to Kiss That Way (1998)
Sarah Recordsille levyttänyt tweepopin kulttinimi saa arvoisensa kohtelun tällä tupla-albumilla. Sisältää muun muassa Saint Etiennen versioiman Kiss and Make Upin. 36 kappaletta.
Kuuntele: Canada.

19 Grandmaster Flash, Melle Mel & The Furious Five:
The Definitive Groove Collection (2006)
Hiphopin pioneeriryhmän albumit ovat epätasaisia ja vaikeasta saatavissa, joten levyhyllyyn kannattaa hankkia alkajaisiksi tämä Rhino Recordsin tupla. 23 kappaletta.
Kuuntele: White Lines (Don’t Do It).

20 Guided by Voices: The Best of Guided by Voices – Human Amusements at Hourly Rates (2003)
Noin 74 500 albumia julkaisseen surinarockjumalan kokoelma tarjoaa vain kurkistuksen Robert Pollardin maailmaan – mutta edes sen. 32 kappaletta.
Kuuntele: I Am a Tree.

21 Richard Hell: Spurts – The Richard Hell Story (2005)
New York -punkin pioneerin ura The Neon Boysista Televisionin ja Voidoidsin kautta Sonic Youthin Thurston Mooren ja Steve Shelleyn sekä Gumballin Don Flemingin kanssa perustettuun Dim Starsiin. 21 kappaletta.
Kuuntele: Baby Huey [Dim Stars].

22 Daniel Johnston: The Late Great Daniel Johnston – Discovered Recoverd (2004)
Outsider-laulajan ”hitit” sekä alkuperäisinä että tunnettujen fanien, kuten Tom Waitsin, The Flaming Lipsin, Beckin ja TV on the Radion, versioina. 36 kappaletta.
Kuuntele: True Love Will Find You in the End.

23 Grace Jones: 20th Century Masters – The Millennium Collection (2003)
Kaikki olennainen rautamatamin erittäin epätasaiselta uralta. 20th Century Masters on Essentialin tapaan muutenkin kokoelmasarja, johon voi yleisesti ottaen luottaa. 11 kappaletta.
Kuuntele: My Jamaican Guy.

24Kollaa Kestää: Kokonaan – Jäähyväiset aseille (1995)
Tampereen ja kenties koko Euroopan sympaattisimman punkbändin koko tuotanto, joukossa Magazine-laina Syksy (Shot by Both Sides) ja Liisa Tavin tunnetuksi tekemä Jäähyväiset aseille. 26 kappaletta.
Kuuntele: Kirjoituksia kellarista.

25 The Left Banke: There’s Gonna Be a Storm – The Complete Recordings 1966–1969 (1992)
Walk Away Reneen säveltänyt barokkipopyhtye on pakollinen tutustumiskohde kaikille Lovensa ja The Zombiesinsa ahmineille. 26 kappaletta.
Kuuntele: Pretty Ballerina.

26 Mana Mana:
Complete… kaikki (1996)
Kaikki, mitä Joensuun ja Suomen synkin yhtye ehti äänittää ennen keulahahmonsa Jouni Mömmön itsemurhaa. Sisältää muun muassa omaleimaisen version Neljän ruusun kappaleesta Suikki! 18 kappaletta.
Mana Mana: Totuus palaa.

27 New Order: Singles (2005)
Lukuisista vuosien varrella julkaistuista New Order -kokoelmista ylivoimaisesti asiallisin. Varo etenkin sortumasta vuonna 2002 julkaistuun tynkäkokoelmaan International! 31 kappaletta.
Kuuntele: Bizarre Love Triangle.

28 Noitalinna Huraa!: Riittäähän noita linnassa (1997)
Otsikkonsa ankeasta sanaleikistä huolimatta mainio pikakurssi neljä albumia julkaisseen peräseinäjokelaisyhtyeen herkkään ja fantastiseen maailmaan. 21 kappaletta.
Kuuntele: Sirkus.

29 Orchestral Manoeuvres in the Dark: Messages – Greatest Hits (2008)
Paljon muutakin kuin Enola Gayn tehnyt OMD oli ennen kaikkea singlebändi, joten tämän parempaa tutustumistapaa yhtyeeseen ei ole eikä tule. 20 kappaletta.
Kuuntele: Messages.

30 Kari Peitsamo: Lähde autoiluretkelle suureen etelän kanjoniin (2003)
Hullukaan ei lähde perkaamaan nokialaisartistin tuotantoa albumi albumilta, kun vaihtoehtona on hankkia tämä erinomaisen kattava tuplakokoelma. Sisältää peräti 68 (!) kappaletta.
Kuuntele: Pallo.

31 Penguin Café Orchestra: Preludes, Airs & Yodels (1996)
Kamarimusiikki, folk ja musique concrète kohtaavat viehättävällä ja maanläheisellä tavalla tällä englantilaisyhtyeen retrospektiivilla. 19 kappaletta.
Kuuntele: Perpetuum Mobile.

32 Pet Shop Boys:
Discography (1991)
Aina ja ikuisesti paras Pet Shop Boys -kokoelma, vaikkakin vain yhden levyn laajuinen. Discography on lähtölaukaus rakkaudelle, josta ei ole paluuta. 18 kappaletta.
Kuuntele: Left to My Own Devices.

33 Prefab Sprout: 38 Carat Collection (1999)
1980-luvun fiksuimman brittipopbändin kokoelma on rakenteeltaan esimerkillinen: ykköslevyllä kaikki singlet, kakkoslevyllä albumiraitojen parhaat. Täyttä timanttia. 38 kappaletta.
Kuuntele: Goodbye Lucille #1.

34 Radiopuhelimet:
Varmaa hapuilua 1987–2002 (2006)
Sahatkaa! Oulun, Suomen ja koko maailman suoraselkäisimmän kitararockpartion ensimmäiset viisitoista vuotta timanttiseksi tuplakokoelmaksi puristettuna. 42 kappaletta.
Kuuntele: Jäämeri.

35 Saint Etienne: London Conversations (2008)
Tanssipopyhtyeen parhaat kahdella levyllä, jotka molemmat muodostavat oman, bändin siihenastisen uran kattavan kronologisen kokonaisuutensa. 36 kappaletta.
Kuuntele: Nothing Can Stop Us.

36 Screaming Trees:
Ocean of Confusion – Songs of Screaming Trees 1989–1996 (2005)
Kattava kokoelma grungesuosikin huippuvuosista. Bändin varhaisvaiheisiin voi tutustua Anthology: SST Years 1985–1989 -kokoelman avulla. 19 kappaletta.
Kuuntele: Alice Said.

37 Sisters of Mercy: A Slight Case Of Overbombing, Greatest Hits Vol. 1 (1993)
Goottirockyhtyeen singlet muodostavat kivikovan kokonaisuuden. Yhtyeen varhaistuotantoon voi tutustua Some Girls Wander by Mistake -kokoelman avulla. 12 kappaletta.
Kuuntele: Lucretia My Reflection.

38 Slowdive:
Catch the Breeze (2004)
Tuplalevyllinen shoegazingin sulosointuja kolme studioalbumia ja paksun tukun EP-levyjä tehtailleelta brittiyhtyeeltä, jonka levyjä ei kaupoista helposti löydä. 25 kappaletta.
Kuuntele: Alison.

39 Patti Smith:
Land 1975–2002 (2002)
Erinomainen oikoreitti punkin hovirunoilijattaren monipolviseen uraan. Ykköslevyltä löytyvät hitit, kakkoslevyltä harvinaisuudet. 30 kappaletta.
Kuuntele: Frederick.

40 Sparks:
Profile – The Ultimate Sparks Collection (1991)
Rhinon taatulla asiantuntemuksella koottu tupla on erinomainen pikakurssi kummajaismaisen popduon ensimmäiseen kahteen vuosikymmeneen. 40 kappaletta.
Kuuntele: Amateur Hour.

41 Stereolab:
Serene Velocity (2006)
Näppärin aloittelijan opas taidepopyhtyeen mahdottoman laajaan tuotantoon. Nälkäiset voivat sijoittaa rahansa suoraan Oscillons from the Anti-Sun -boksiin. 16 kappaletta.
Kuuntele: Cybele’s Reverie.

42 Swervedriver: Juggernaut Rides ‘89-’98 2CD (2005)
Aliarvostetun vaihtoehtorockyhtyeen ura kiteytyy kristallinkirkkaasti tällä tuplakokoelmalla. 33 kappaletta, joista kuuttatoista ei löydy bändin levyiltä.
Kuuntele: Duel.

43 Teenage Fanclub: Four Thousands Seven Hundred and Sixty-Six Seconds –
A Short Cut to Teenage Fanclub (2003)
Lähes aukoton best of melodisen skottibändin tuotannosta. Pakkohankinta jo Did I Say -biisin takia! 21 kappaletta.
Kuuntele: Mellow Doubt.

44 The The: 45 RPM – The Singles of The The (2002)
Älykkään brittipopin maestron Matt Johnsonin olennaisimmat kappaleet bändin kuudelta albumilta alkuperäisinä ja 12-tuumaisilla julkaistuina remix-versioina. 23 kappaletta.
Kuuntele: Uncertain Smile.

45 The Triffids: Wide Open Road – The Best of The Triffids (2010)
Dominon parrasvaloihin palauttama australialaisyhtye kuuluu
1980-luvun hienostuneen kitararockin vaiettuihin suuruuksiin. 18 kappaletta.
Kuuntele: Beautiful Waste.

46 Visage: Fade to Grey –
The Best of Visage (1994)
Epätasaisia albumeja tehneen syntikkapopyhtyeen olennaisimmat hetket mahtuvat tälle napakalle, vuoden 1983 kokoelmasta laajennetulle best-ofille. 12 kappaletta.
Kuuntele: Fade to Grey.

47 Scott Walker: Boy Child – The Best of Scott Walker 1967–1970 (1990)
Mestaribaritonin omat sävellykset viideltä ensimmäiseltä sooloalbumilta muodostavat huimaavan kokonaisuuden. 20 kappaletta.
Kuuntele: The Seventh Seal.

48 X: The Best – Make the Music Go Bang! (2004)
Rhinon asiantuntemuksella koottu tuhti tupla niputtaa yksiin kansiin viisitoista vuotta parasta Kalifornia-punkia. Muuta ei John Doen koplalta tarvitse. 46 kappaletta.
Kuuntele: Johny Hit and Run Paulene.

49 Yello: Essential (1992)
Euroopan eksentrisimmän ja viiksekkäimmän elektropopduon hittikokoelma on hämmästyttävästi myös yhtyeen yhtenäisin albumikokonaisuus. Omituiselle ystävällesi. 16 kappaletta.
Kuuntele: Bostich.

50 Yo La Tengo: Prisoners of Love – A Smattering of Scintillating Senescent Songs 1984–2003 (2005)
Kaikki oleellinen New Jerseyn nukkavieruilta indiepopveteraaneilta. Saatavilla myös harvinaisuuskokoelmalla laajennettuna triplalevynä. 26 kappaletta.
Kuuntele: From a Motel 6.