Kuvaajaa nopeammin liikehtivä haitaristi arvostaa ainakin avantouintia ja Porcupine Treetä. (Kuva: Noelle Francois Jünger)

Parjatun ja palvotun palkeiden yhdistämän kosketinsoittimen ihmemies Kimmo Pohjonen on kiireinen, ja pysynyt sellaisena jo tovin. Viime aikoina Pohjosta ovat työllistäneet ainakin Haitaripainia-projekti, jokakesäinen Rämsöön Moottorimusiikin festivaali ja myös Sami Kuoppamäestä ja Timo Kämäräisestä koostuvan K Cuben ulkomaankeikat. Tuorein teos on yhdessä Samuli Kosmisen ja Kronos Quartetin kanssa toteutettu Uniko.

Tiistaiaamuna 1.11 Pohjonen oli lähdössä Tsekkiin Strings of Autumn -festuvaalille esittämään Unikoa suomalaisen Proton Quartetin kera. Sama performanssi saapuu Suomeen kahdelle keikalle tulevana viikonloppuna. Ennen lentokentälle lähtöään Pohjonen ehti ottaa puhelinyhteyden Nuorgamin kylätoimikuntaan ja kertoa muun muassa arvostuksestaan tansanialaisartisti Hukwe Zawosea kohtaan, sekä päivitellä liian vaikeita kysymyksiä.

Mitä kappaletta olet kuunnellut eniten elämäsi aikana?

”Alkoipa tymäkästi… Suoraan sanoen tuohon on ihan mahdotonta vastata. En ole koskaan kuunnellut hittejä ja kuuntelemani musatyylit ovat vaihtuneet niin tiuhasti, että tuntuisi aika mahdottomalta sanoa yksi kappale. Jossain vaiheessa kuuntelin paljon vaikkapa meksikolaista tai afrikkalaista musiikkia, mutta seuraavassa vaiheessa sitten klassista tai pelimannimusiikkia.”

Mitä klassista popkappaletta tai musiikki-ilmiötä et ole koskaan oikein ymmärtänyt?

”Jotenkin semmoinen sukkahousuhevi on aina ihmetyttänyt minua, että mistä tässä on kysymys. Ehkä se ulkoinen olemus ja päänheiluttaminen häiritsee, se kun tuntuu lähtevän enemmänkin siitä heiluttamisesta kuin itse musiikista. Yrittävätkö he olla rankkoja? Minusta rankkuus ilmenee muilla tavoin.”

Video ei ole enää saatavilla

Minkä kappaleen laulat todennäköisimmin karaokebaarissa?

”Viimeksi lauloin Kyllikki-valssin Populus-kapakassa, tosin olin niin kännissä, että lauloin siitä pornolauluversion. Olen nuorempana soittanut paljon vanhaa tanssimusiikkia, siksi vanha humppa lähtee liikenteeseen.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä kappaletta toivot dj:ltä silloin, kun olet todella, todella humalassa?

”Vo,i kunpa löytyisikin Hukwe Zawosea, joka on yksi suosikkiartistejani. Olen ollut hänen opissaan Tansaniassa. Minulla vain on niin sairas musiikkimaku, että kun esimerkiksi kävin Radio Helsingissä vieraana – ja heillähän on tosi hyvä valikoima – oli ainoastaan kahta valitsemaani kappaletta soitettu radiossa aiemmin. Ja toinen olisi sitten jotain John Oswaldia, mutta en tiedä löytyisikö häntäkään.”

Video ei ole enää saatavilla

Kenen muusikon kuolema on viimeksi koskettanut sinua syvästi?

”Sama nimi kuin äsken eli Hukwe Zawose, joka kuoli muutama vuosi sitten. Ei ole monta muusikkoa, jonka poismenoa olisin surrut, mutta tässä oli yksi.”

Video ei ole enää saatavilla

Kenen muusikon haluaisit laulavan tai soittavan levylläsi?

”Menee tosi yksipuoliseksi, jos vastaan Hukwe Zawose, ja hänhän tosiaan on kuollut… Mutta sanotaan Adrian Belew, hän voisi olla ihan hauska tyyppi. Olen digannut hänen juttujaan sekä King Crimsonissa että soolona. Mutta tämäkin on ihan intuitiolla heitetty, nämähän ovat pahoja kysymyksiä!”

Video ei ole enää saatavilla

Kenen lauluääni saa selkäpiissäsi soimaan hyyn hyvällä tavalla?

”Sanotaan vaikka Heikki Laitinen, joka on muutenkin ihan mahtava tyyppi. Meillä on ollut paljon yhteistyötäkin, ja nyt on tulossa yksi murhaballadeihin liittyvä hanke.”

Video ei ole enää saatavilla

Entä huonolla tavalla?

”Ehkä joku nenään laulava paska pop-artisti, jota saa kuulla tahtomattaan radiosta.”

Kenen edesmenneen artistin tai hajonneen yhtyeen olisit halunnut nähdä livenä?

”Sanotaan taas Hukwe Zawose, vaikka hänet olenkin nähnyt monta kertaa livenä. Kun hän esiintyi, lähtivät kaikki vibat liikkeelle.”

Video ei ole enää saatavilla

Kuinka paljon harrastat kansanmusiikkijameja nykyään?

”Aivan liian vähän. Sen huomaa, että kun tekee paljon duunia, niin jamittelu jää. Vaikka itse asiassa olin jokin aika sitten yhdessä Arto Järvelän kanssa Pinnin Poikien keikalla, ja oli puhetta, että tekisimme ensi kesänä jotain. Ja kyllähän viimeksi, kun teimme Ismo Alangon kanssa Rämsöön Moottorimusiikin festivaaleille musaa, niin se perustui ihan jammailuun. Mutta ihan kamujameissa ei ole tullut vähään aikaan oltua.”

Video ei ole enää saatavilla

Kuka on suosikkisi hanuripelimanneista?

”Silloin, kun aikoinani opiskelin Sibelius-akatemialla, niitä oli paljonkin. Ja onhan vieläkin tosi monia hienoja. Edesmenneistä ehkä Tauno Krossi, hengissä olevista varmaan Antti Hosioja ja Hannu Seppänen. Jossain vaiheessa diggailin isosti vähärivisiä soittajia, siellä oli monta hyvää opettajaa. Ja jos ajatellaan pelimanneja yleensä, niin [kansanlaulaja] Erkki Rankaviita oli todella tärkeä myös. Itse asiassa hän kuuluu myös noihin artisteihin, joiden kuolema kosketti. Yhteistyöni hänen kanssaan menee suosikkieni joukkoon.”

Video ei ole enää saatavilla

Mikä artisti tai yhtye tekee maailman tärkeintä musiikkia juuri nyt?

”Onpas yksinkertaistettuja kysymyksiä… (naurua) Ihan mahdotontahan tähän on vastata, mutta heitän intuitiolla. Vaikken pop-genreä erityisemmin seuraa, niin sanon Porcupine Treen ja etenkin [johtohahmo] Steven Wilsonin. On hienoa, että tuollakin puolella tehdään merkittävää musiikkia. Mutta sen luokittelu maailman tärkeimmäksi menee yksinkertaistamisen puolelle.”

Video ei ole enää saatavilla

Millä tavoilla musiikkibisnes muuttuu seuraavan kymmenen vuoden aikana?

”Kyllähän se varmaan tulee kapea-alaisemmaksi ja yksinkertaisemmaksi, kun markkinavoimat jylläävät. Vaikka onneksi näin nettikaudella syntyy omaperäisiä artisteja sieltä vasemmasta laidasta. Mutta vähän skeptisesti suhtaudun, että mitä tulee tapahtumaan.”

Kumpi on tärkeämpää: sävellys vai se, miten se on toteutettu?

”Ehkä lähtee sävellyksestä, mutta huono toteutus voi pilata hyvän sävellyksen. Mutta säveltäjänä on pakko uskoa, että hyvä sävellys on aina ensimmäisenä, koska kyllähän paskasta biisistä on vaikea tehdä hyvää toteutusta.”

Mikä on paras kappale, jonka olet kirjoittanut tai levyttänyt?

”Aijai näitä sun kysymyksiä… (huokaus ja naurahdus) En pysty sanomaan, se viimeisin biisi tuntuu aina parhaimmalta eli nyt Uniko, josta puhun siis levynä. Ja näinkin sanon vain pakon alla vastattuna.”

Video ei ole enää saatavilla

Minkä levyn ostit viimeksi?

”Steven Wilsonin vähän harvinaislaatuisemman neljän cd:n boksin.”

Mitkä kolme asiaa inspiroivat sinua tällä hetkellä?

”Ensimmäinen on varmaan haitarin tutkiminen, että mitä siitä voi löytää. Tätä teen toki päivittäin. Toinen on varmaan avantouinti, kun talvikin näin lähestyy. Parempaa inspiraatiota ei voi saada. Kolmas on mikä tahansa hyvä esitys, oli se konsertti tai vaikka näytelmä.”

Mikä laulu saa sinut tuntemaan olosi nostalgiseksi?

”No, viimeksi kun satuin kuulemaan Miten minusta tuli minä -ohjelman yhteydessä Taito Vainion esittämän Ilta Välimerellä -tangon. Vanha biisi, joka oli 12–13-vuotiaana suosikkini. Siitä tuli lapsuus mieleen, hyvällä tavalla.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä yhtyettä tai artistia todennäköisimmin suosittelet uudelle tuttavuudelle?

”Varmaan suomalainen bändi… Ehdottomasti sanon Rubik. Kuulin heitä viimeksi Flow’ssa, ja se olikin festarin paras keikka. Pomppasi hyvin esille muuten niin isossa tarjonnassa.”

Video ei ole enää saatavilla

Kuka tai mikä on ehdottomasti yliarvostettua?

”Ydinvoima. Koetaan, että se on niin perkeleen puhtaan energiamuodon tuottaja.”

Entä aliarvostettua?

”Viittaan samaan. Se, että ihmiset voisivat oikeasti vaikuttaa omaan elämäänsä tällä pallolla.”

Vinyyli, kasetti, cd vai mp3?

”Jos saisin päättää, niin LP. Varmaan kaikki diggaa sitä, mikä liittyy kansitaiteeseen, jos ei muuten. Ja onhan se osittain nostalgiaa, mutta kuitenkin.”

Mitä instrumenttia haitarivirtuoosi haluaisi oppia soittamaan?

”(Miettii hetken) Ehkä sanoisin tuohon mellotronin. Managerini Philip Page soitti yhden japanilaisen bändin levyä – jonka nimeä en nyt millään muista – ja sillä oli mellotron. Mietin, että vitsi toi on hieno soundi.”

Video ei ole enää saatavilla

Kimmo Pohjonen / Samuli Kosminen / Proton String Quartet – Uniko Pakkahuoneella lauantaina 5.11 Tampere Jazz Happeningin yhteydessä ja Tavastialla sunnuntaina 6.11.

Keskiviikko

Lost in Music sai varaslähtönsä keskiviikkona, jolloin Combat Rock Industryn uudet toivot Cigarette Crossfire, Särkyneet ja Atom Notes esittäytyivät Pispalan Vastavirta-klubilla.

Cigarette Crossfire.

Särkyneet.

Nuorgamin puolueeton tarkkailija nimesi bänditrion parhaaksi Atom Notesin, muun muassa Endstandista ja Manifesto Jukeboxista tuttuja soittajia käsittävän superkokoonpanon, jonka punkissa on viehättävä ropsaus surfin svengiä, Agentsin tyylikkyyttä ja Hurriganesin hulluutta.

Atom Notes.

Torstai

Lauluntekijätulokkaat Maija Moisio ja Suvi Isotalo ottivat toisistaan mittaa torstaina Artturissa ja perjantaina Paapan Kapakassa järjestetyillä iltapäivän ilmaiskeikoilla. Artistit eivät olisi voineet olla erilaisempia, vaikka esimerkiksi Soundi-lehdelle yhteishaastattelun antoivatkin.

Maija Moisio.

Mija Moision intohimoinen ja eläytyvä suomirock oli tyylillisesti täysin levällään – mutta sympaattisella tavalla. Vielä hieman raakilemainen taustatrio säesti omaa ääntään rohkeasti etsivää ja persoonallisesti tulkinnutta Moisiota piipahdellen milloin reggaen, milloin folkpopin ja milloin metallin maisemissa.

Suvi Isotalo.

Suvi Isotalo on puolestaan esiintyjänä täysin valmis ja suvereeni. Syksyn Säveleenkin osallistuvaa laulajaa kuultiin soolona, pianon säestyksellä – ja parhaimmillaan suorastaan mykistävällä tavalla. Kaj Chydeniuksen hengessä ja aina pilke silmässä esiintyneen Isotalon bravuuriksi osoittautui uuden P.S. Maj’lle -albumin tajunnanvirtamaisesti vellova Vastarakastuneet-balladi.

Burning Hearts.

Yo-talon torstaisen Nuorgam-illan aloittanut Burning Hearts kopattiin kuulopuheiden mukaan suoraan keikan jälkeen Canadian Music Week –tapahtumaan, joka järjestetään ensi vuoden maaliskuussa Torontossa. Keikkatilanteessa kvintetiksi laajentuva indiepopduo oli jämäkkä, suoraviivainen ja kaikkien kehujen arvoinen. Hyvä!

The Melvins.

Samaan aikaan Klubilla murissut The Melvins otti yleisöltä luulot pois heti kättelyssä 10-minuuttisella Lysol-särövalli-perkussioeepoksella. Sama meininki jatkui läpi grungen ja sludgemetallin pioneerin kaksituntisen keikan: rumpalikaksikko hakkasi ällistyttävän orgaanisessa synkronissa ja isotukkaiset kielisoittajat loihtivat soittimistaan valtavaa säröä. Täysi sali otti pyyteettömästi vastaan kaiken, mitä The Melvins kollektiivisesta selkäytimestään vuodatti. Ällistyttävä, omituinen messu.

Magenta Skycode.

Välissä esiintyneen Iconcrashin jälkeen Nuorgam-illan huipentaneen Magenta Skycoden keikkaa voi kuvailla yhdellä sanalla: hurmos. Kansainvälisille festivaalivieraillekin maistunut turkulaisyhtye on äitynyt ällistyttävään iskuun; bändin alkutaipaleen hapuilusta ja ujostelusta ei ole enää tietoakaan, kun Jori Sjöroos maalailee taivaisiin kurottavia melodioitaan itsevarmuudella, joka muistuttaa Arcade Firen ja Coldplayn kaltaisista stadion-indien supertähdistä. Skål!

Perjantai

Pastacas.

Lauantai-iltapäivänä eteläiset naapurimme tarjoilivat Nuorgamille paitsi herkullisia kylmäsavulohisandwichejä ja jääkylmää vodkaa, myös Pastacasin avantgardistista luuppitaidetta. Wire-lehdenkin hehkuttama Ramo Teder – jonka taiteilijanimi tarkoittaa suomeksi kuulakärkikynää – loi pedaalien, poikkihuilun, sähkökitaran ja ties minkä epäkristillisten hilavitkuttimien avulla Artturi-baariin äänivallin, joka hymyilytti ainakin lavan läheisyydessä päätään nyökyttänyttä Fonal Recordsin Sami Sänpäkkilää.

Vuk.

Entä mitä yhdeksänkymmentäyhdeksän sadasta ulkomaalaisesta toimittajasta tai levy-yhtiöpersoonasta vastaa, kun häneltä kysytään mielipidettä suomalaisen showcase-festivaalin annista?

”Minut vietiin katsomaan [tähän valinnanvarainen suomalainen valtavirran pop- tai rockyhtye] ja se oli hirvittävää paskaa. Sitten menin johonkin kuppaiseen kellariluolaan, jossa soitti Vuk. Se oli loistava.”

Näin tälläkin kertaa. Lähes pelkästään ennen julkaisematonta materiaalia yhtyeensä kanssa esittänyt Vuk houkutteli Artturiin myhäilemään muun muassa Beggars Groupin (4AD, Matador, Rough Trade, XL) perustajan Martin Millsin, jonka hymy ulottui korviin. Joko nappaisi – vai jääkö Vukin maailmanvalloitus ikuiseksi haaveeksi?

Anssi Tikanmäki.

Yo-talon Rockadillo-illassa Anssi Tikanmäki esiintyi nimeään kantavan orkesterin kanssa ja soitti lyhyessä setissään lähinnä tunnetuimpia hittejään Klaani-elokuvan Balladista Maisemakuvia Suomesta-debyytin biiseihin.

Leikkisän jamittelevalla otteella soittaneen bändin soundia kävivät elävöittämässä Iiro Rantala pianollaan ja Sakari Kukko saksofonillaan.

Hilpeän yksityiskohdan keikkaan toi maestro Tikanmäen harmaantunut hiuspehko, joka vaihtoi väriään valoshow’n mukaan, kuten kuvasta näkyy.

Illan yllätysesiintyjän” henkilöllisyys oli onnistuttu pitämään hyvin salassa, sillä ennen mysteeriartistin lavalle nousemista juuri kukaan ei tuntunut tietävän, mitä tuleman piti.

Kimmo Pohjonen.

Ei, se ei ollut RinneRadio vaan Kimmo Pohjonen – ja vaikea olisi Rockadillon karkeloille ollut parempaakaan spesiaalia kuvitella. Pohjonen käynnisti settinsä tutun maanisesti haitarinsa kanssa riehuen. Pikkuhiljaa atonaalisen tilutuksen lomasta pilkahtelivat riffit ja melodianpätkät, jotka yhdistyivät erilaisiin maatalouskonesampleihin ja loivat kieroja äänimaailmoja. Kenties Pohjosen visiitti promosi jo tulevaa, sillä parin viikon päästä hän nousee Tampere Jazz Happeningin yhteydessä Pakkahuoneen lavalle Samuli Kosmisen ja Proton String Quartetin kera.

Wimme.

Wimmen setissä olivat läsnä kaikki tutut elementit: taustabändinä RinneRadio, tunnelmien vaihtelut meditatiivisesta suureelliseen jazzjoiku-ravejumitukseen, unohtamatta itse joikaajan absurdin hulvattomia välispiikkejä. Tuttuudestaan huolimatta Wimmen keikat ovat aina näkemisen arvoisia, ensinnäkin harvinaisuutensa, mutta myös tunnelmansa takia. Wimmen seesteisen ylväs lavapreesens huokuu saamelaisen joikuperinteen mystiikkaa, hänen narisevan äänenmuodostuksensa yltyessä välillä akrobaattisiin suorituksiin.

Värttinä.

Siinä missä jopa Kimmo Pohjosen ekspressiivinen hanuritaide tuntui hieman rutiininomaiselta, vaikutti Värttinä elävän ja hengittävän Yo-talon tunnelmaa. Eikä ihme, sillä viime aikoina itsestään vähänlaisesti meteliä pitänyt ja soittajistoaan suuresti remontoinut kollektiivi keikkaili kotimaassaan ensimmäistä kertaa yli vuoteen. Välissä heitetyt ulkomaanpistokeikat voi laskea yhden käden sormilla. Setti keskittyi bändin popimpaan tuotantoon, mikä oli tilaisuuden huomioon ottaen ymmärrettävää. Wimme Saari varasti show’n totaalisesti tullessaan lavalle sekoilemaan yhden kappaleen ajaksi. Lisää tätä!

Wrecking Queens.

Wrecking Queens sai kunnian korkata Tullikamarin ja Pakkahuoneen perjantaisen kattauksen.

Ewert & the Two Dragons.

Myöhemmin lavalle nousi virolainen Ewert & the Two Dragons. Kansainvälistä kuhinaakin herättänyt indiepopyhtye esiintyy muuten huomenna (pe 28.10.) Helsingin Siltasessa ja palaa Suomeen joulukuun alussa neljän keikan kiertueelle tanskalaisen Veton kanssa.

Isoveli.

Iltaa jatkanut Isoveli on niitä ideoita, jotka tasapainottelevat hullunrohkeasti nerouden ja idiotismin välisellä raja-aidalla. Jos et tiennyt, niin Isoveli on yhtä kuin kimaltelevaa poprockia soittanut Brightboy, mutta suomeksi. Ska-kompilla. Antaumuksellisesta keikasta huolimatta Isoveljen tähtihetki koettiin myöhemmin illalla, kun bändin laulaja Antti Westman teki yllätyshyökkäyksen lavalle kesken Arttu Wiskarin keikan – ja saateltiin tavallisten kuolevaisten pariin Pakkahuoneen perustuksia ravistelleiden urpo!-huutojen siivittämänä. Hyvä!

Ronya.

Ronyan leopardiraidat aiheuttivat Nuorgamin kylätoimikunnassa lähinnä mykistymistä.

Manna.

Mannan keikasta jäi kaikessa pätevyydestään ja artistin karismasta huolimatta päällimmäisenä mieleen yksi viikonlopun mittaan säännöllisimmin esitetyistä kysymyksistä: miksi Pakkahuoneella on aina niin paskat soundit?

Arttu Wiskari.

Festivaalin hämmentävimmät hetket oli koettu jo torstaina, kun hurmokselliseen kuntoon hankkiutuneet Arttu Wiskari ja Elastinen kreisibailasivat Nuorgam-illassa Hot Chipin elektropopin tahtiin. Ja rähinöivät myöhemmin Ilves-hotellin yökerhossa. Edellisiltana nautitut kuohuviinlavalliset eivät sanottavammin näkyneet Klubilla esiintyneen Wiskarin habituksessa. Freemanin kanssa Lost in Musicin haluttavimman kaverikuvattavan tittelin jakanut Wiskari herätti yleisössä voimakkaita tunteita – puolesta ja vastaan. Mutta ainakin Wiskari kiinnosti. Nuorgamin vastaavan toimittajan sanoin: ”Lost in Musicissa esiintyi yli 90 artistia. Ainoa keikka, jonka katsoin kokonaan: Arttu Wiskari.”

Chisu.

Wiskarin jälkeen esiintyi Kun valaistun -albuminsa juuri julkaissut Chisu, mutta Nuorgamin kylätoimikunta keskittyi yhä Wiskarin keikan puimiseen.

Martina.

Yön pimeinä tunteina kylätoimikunnan korviin kantautui ihmeellinen tarina eräästä ulkomaalaisesta agentista, joka oli löytänyt Ilveksen yökerhon lavalta etsimänsä uuden, kuuman artistin: Martinan. Keikan jälkeen agentti oli niin sanotusti mahlat valuen lähestynyt itseään agentoivaa Martinaa. Ulkkariagentin mielessä oli bookkaus, jopa signaus. Martinan puolestaan luuli, että ulkkariagentin mielessä on pelkkä pokaus. ”Stop hitting me, stop hitting me… Here’s my boyfriend”, poikaystävänsä taakse paennut Martina oli kihissyt kieltäytyen maailmanvalloitustarjouksesta. Nuorgamin tietolähde ei kerro päästiinkö asiassa myöhemmin sopimusneuvotteluasteelle.

Lauantai

Sansa.

Nuorgamin valtaväestön keräillessä vielä itseään lauantai-iltapäivänä valokuvaajamme Tomi Palsa raahautui jo kello 15:ksi Paapan Kapakkaan, jossa päivän musiikkitarjonnan korkkasi sympaattinen Sansa.

Notkea Rotta.

Illan käynnisti varsinaisesti kuitenkin Pakkahuoneessa hyppyyttänyt Notkean Rotta, jonka jäsenet tekivät keikallaan sitä, mitä heillä on tapana tehdä – pomppivat ympäri lavaa kuin bodatut kengurut. Liekö sitten kyse siitä, että ympäristö oli väärä, vai siitä, että vitsi alkaa vanhentua, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun Nuorgamin mieleen nousi ajatus: alkaako Notkiksen meiningissä olla pakottamisen makua?

Freeman.

No, sitä ei ollut ainakaan Freemanilla. Viiksimestari seurasi lähes liikuttuneessa tilassa tapaa, jolla Lim-yleisö lauloi mukana sekä miehen 1970-klassikoita että tuoreen 4-albumin modernin popin mestariteoksia. Suomipopin valkean helmen Kaksi lensi yli käenpesän kajahtaessa ilmoille koettiin festivaalin virallinen, kollektiivinen kananlihahetki.

Regina.

Nuorgamin viimeinen selkeä muistikuva Lost in Musicista oli sulavaan keikkakuntoon uuden levynsä säröpopkappaleet hionut Regina, joka esiintyi Pakkahuoneen puolella itsevarmasti ja vaivattoman oloisesti. Iisa Pykärillä oli esiintymisasunaan hauska mekko, joka näytti siltä kuin hänen rinnuksilleen olisivat nousseet suuret ja sympaattiset ajokoiran korvat. Keikan jälkeen Nuorgamin toimituksen yhyttämä Mikko Pykäri puolestaan ei osannut lopettaa intoilua Mariah Careyn 90-luvun tuotannon sulasta neroudesta – mihin saatoimme vain yhtyä täysin rinnoin.

Kimmo Pohjosen muhkea hanuri on ollut jo pitkään muun muassa David Bowien kiinnostuksen kohteena.

Kuten Nuorgamissa jo huhtikuussa todettiin, suomalainen nykykansanmusiikki elää ja voi hyvin. Viimeksi keskiviikkona 12. lokakuuta Tsuumi Sound System esiintyi rockbändin elkein Musiikkitalon loppuunmyydylle Black Box -salille, jonka eturivin tytöt kirkuivat kilpaa viulusupertähti Esko Järvelälle.

Tsuumi Sound Systemin kaltaiset bändit ovat jo pitkään hakeneet vastakaikua sieltä, missä skenet ovat laajemmat ja bändien ilmaisu otetaan auliimmin vastaan – eli kaikkialta muualta kuin Suomesta. Etenkin Keski-Euroopassa keikkapaikat ja klubit ovat bändin keikoilla jatkuvasti täynnä. Japanissa suosio on ollut jo pitkään taattua, varsinkin kun musiikkia myydään siellä Melancholic Nordic Beauty -henkisillä mielikuvilla, ja maailmanmusiikkilistoilla suomalaiset ovat menestyneet perinteisesti aina Yhdysvaltoja myöten.

Rockadillo-levy-yhtiö juhlistaa 20-vuotista taivaltaan Lost in Music -tapahtumassa Tampereen Yo-talolla perjantaina 21. lokakuuta. Illan artisteihin kuuluvat muun muassa Värttinä, Wimme ja Sakari Kukko, jotka ovat kotimaisen etnomusiikkiskenen pitkän linjan raskassarjalaisia. Sen kunniaksi Nuorgam muistuttaa lukijoita muutamasta suomalaisen kansanmusiikin kansainvälisesti merkittävimmästä saavutuksesta.

Värttinä Rock in Riossa 2001

Värttinä julkaisi vuoden 2000 alussa kahdeksannen studioalbuminsa Ilmattaren ja lähti sen tiimoilta perinteiselle maailmankiertueelleen. Levy julkaistiin tammikuussa 2001 Brasiliassa, mikä poiki bändille keikan myös Rock in Rio -festareilla, ensimmäisenä suomalaisena esiintyjänä. Yleisöä oli noin 200 000, ja vaikka suuri osa tuskin tuli paikalle juuri Värttinän takia, on keikka jäänyt bändin historiaan yhtenä ikimuistoisimmista.

Video ei ole enää saatavilla

Rock in Rion -keikkaa ei Youtubesta löydy, mutta tämä samana vuonna Unkarin Sziget-festivaalilta taltioitu keikka korvannee puutteen oivasti.

Kansanmusiikkia Jools Hollandin seurassa

Suomalaiset rockyhtyeet eivät ole Jools Hollandia ja hänen mainiota tv-ohjelmaansa juurikaan kiinnostaneet. Radioheadin, R.E.M.:n ja PJ Harveyn lomassa show’ssa on sen sijaan piipahtanut kolme suomalaista kansanmusiikkiesiintyjää: Mieskuoro Huutajat, Kimmo Pohjonen ja Sväng.

Video ei ole enää saatavilla

Huuliharppukvartetti Sväng pääsi oikein juhlalähetykseen eli vuoden 2008 uudenvuoden Hootenanny-jaksoon!

Keikkailu maissa, joista muut vain uneksivat

Maailman- ja kansanmusiikin kentällä festivaaleja järjestetään usein angloamerikkalaiselle rock-kulttuurille vähemmän tutuissa maissa. Joku Iron Maiden on saattanut kiertää Malesiassa asti, mutta harva muu – jollei sitten satu soittamaan vaikkapa Jouhiorkesterissa. Kvartetti käväisi vuonna 2009 Sarawakin Rainforest Festivalilla. Muun muassa tästäkin kokoonpanosta tuttu Pekko Käppi oli myös hiljattain visiitillä Dushanben konservatoriolla Tadjikistanissa.

Sakari Kukko on taasen kiertänyt Piirpauken kanssa jo vuosikausia niin Intiassa, Kuubassa, Turkissa kuin Afrikassakin. Eikä ihme, kun ottaa huomioon minkälaista maailmanmusiikillista sillisalaattia bändin tuotanto on alusta asti ollut.

Video ei ole enää saatavilla

David ja Patti diggailevat Kimmoa

Lontoon Southbank Centressä vuodesta 1993 järjestetty Meltdown-festivaali on yksi Iso-Britannian kiinnostavimmista taidetapahtumista. Festivaali toimii All Tomorrows Partiesin periaatteella: yksi taiteilija tai kulttuuripersoona kuratoi kunkin vuoden ohjelman.

Vuonna 2002 oli David Bowien vuoro, ja hän valitsikin paikalle Kimmo Pohjosen esittämään kaksi konserttia, joista toinen koostui Bowie-covereista, toinen Pohjosen omasta tuotannosta. Toisen kerran Pohjonen ja rumpali Sami Kuoppamäki kutsuttiin paikalle 2005, Patti Smithin toimesta. Tällä kertaa duo versioi Jimi Hendrixiä.

Vuonna 1996 festivaalin kuratoi suomalainen nykysäveltäjä Magnus Lindberg, jonka bändivalintojen joukossa oli – mikäpä muukaan kuin Värttinä.

Video ei ole enää saatavilla

Ievan polkka

Tradimelodiat ovat kulkeneet pitkin maailmaa jo ennen teknologian aikakautta, ja kenties tämäkin kappale on tunnettu esimerkiksi Irlannissa Finnish Polka -nimellä jo pitkän aikaa. Bleach-animesarjasta ja Loituma-yhtyeen tulkinnasta tehty Leekspin-mashup huhtikuussa 2006 kuitenkin teki Ievan polkasta internet-sukupolven kenties tunnetuimman kansanlaulun.

Orihime-hahmon purjonpyörittelyä on Youtubessa katsottu yli 2 miljoonaa kertaa, ja kappaleesta on väännetty toinen toistaan hämmentävämpiä remixejä. Pari albumia 1990-luvun puolivälissä julkaissut Loituma nousikin yhtäkkiä suureen kansainväliseen tietoisuuteen, ja bändi esiintyi muun muassa Ruotsissa Pablo Franciscon stand-up-show’ssa.

Video ei ole enää saatavilla

Lost in Music: Rockadillo 40-vuotta juhlakonsertti Tampereen Yo-talolla perjantaina 21.10. Iiro Rantala, Wimme, Värttinä, Anssi Tikanmäki Orchestra, Jarmo Saari, Sakari Kukko ja yllätysesiintyjiä. Liput 20 euroa.