Phil Elverum ja vuori, joka voi olla tai voi olla olematta Eerie.

Nuorgamin levyjoulukalenterissa kirjoittajat suosittelevat päivittäin kolmea vuoden 2012 albumia sekä halutessaan yhtä ep:tä, reissueta tai kokoelmaa. Vuorossa Antti Lähde.

Mount Eerie – Clear Moon & Ocean Roar

Mount Eerie kaksi tänä vuonna julkaisemaa albumia ovat melankolisinta ja masentuneita musiikkia, mitä maailma päällään kantaa – tai maailman meret, sillä Phil Elverumin luonnonvoimien vääjäämättömyydellä myrskyävä kuolonfolk kuulostaa yhtä lohduttoman yksinäiseltä kuin J. M. W. Turnerin (1775–1851) kauhistuttavimmat haaksirikkofantasiat näyttävät. Monen suosikki epäinhimillisen painajaismusiikin saralla oli tänä vuonna Swans, joka rankaisi ihmiskuntaa The Seer -tuplalevyllään. Oma valintani on kuitenkin Mount Eerie, sillä sen musiikissa pilkahtaa vielä toivo, vaikka kaikki ympärillä onkin silkkaa mordoria ja gorgorothia.

Video ei ole enää saatavilla

d’Eon – LP

Elektronisen popmusiikin luonteeseen kuuluu jatkuva uudistuminen – ja sen pitää tapahtua yhä nopeammissa sykleissä. Kierrättäminen on musiikkityylille elinehto, tarve uusille polttoainetyypeille on loputon. 2010-luvulla ”syntikat” ovat laulaneet löpöillä, jotka vielä viime vuosikymmenellä kelpasivat vain hulluille ja hullunrohkeimmille. Se, että d’Eonin moottori hyrrää vuosituhannen taitteen R&B:lle, Stevie Winwoodin synteettiselle aikuisrockille ja Enyan kaltaisilla new age -haltioille, ei tee hänestä friikkiä, vaan yhden monista. Kuuntelu kuuntelulta hämmästyttävämmäksi ja kiehtovammaksi käyvä LP on huikentelevaisen avant-popin mestariteos, joka ei saanut likimainkaan yhtä suurta huomiota osakseen kuin samoissa maisemissa liikkuvat How to Dress Well, Purity Ring tai Grimes. Miksi, siihen ei yhdelläkään levyn pauloihin joutuneella voi olla vastausta.

Video ei ole enää saatavilla

Kevin – Ebb and Flow

Ebb and Flow ei ole välttämättä yksi vuoden kolmesta parhaasta albumista, mutta sen kuuleminen ensimmäinen kerran – livenä Tampereen Telakalla – oli epäilemättä yksi vuoden sykähdyttävimmistä musiikillista kokemuksista. Pitkän ja kumpuilevan taipaleen ensin puolihumoristisesta harrasteprojektina ja sitten vara-Strokesina ja vara-TSOOLina taittanut (1990-luvun) Suomi-indien superbändi kuulostaa vihdoin kolmannella albumillaan vain ja ainoastaan itseltään. Ebb and Flow soi pakotonta ja luonnollisesti virtaavaa klassista rockia, jossa bändin jäsenten ilmeiset musiikilliset vaikuttimet psykedeliasta poppiin ja progesta kenkiintuijotteluun sulautuvat hämmästyttävän letkeäksi kokonaisuudeksi, jollaisesta bändin parhaat hetket olivat tähän asti antaneet vain epämääräisiä lupauksia. Vähemmästäkin herkistyy.

Video ei ole enää saatavilla