Keuhkojen Kake Puhuu peittelee länsimaisen sivistyksen PVC-pressulla. Hän esiintyy Sideways-sunnuntaina 10.6 kesäkuuta Basement-lavalla klo 18.

Itsestään soivan käyttöjärjestelmän ääniä, uusiseelantilaista mölyä ja pomarkkulaista ITE-taidetta. Ainakin sellaisesta koostuu Sidewaysin kokeellisen musiikin ohjelmisto.

Jos Sidewaysin laajentuminen kolmipäiväiseksi tapahtumaksi on koetellut mukavuudenhaluisimpien turnauskestävyyttä, on tämän käytännön haasteen ilahduttavana kääntöpuolena ollut tyylilajispektrin laajentuminen. Tänä vuonna festivaaliohjelmaa on höystetty kiitettävän monipuolisella katalogilla kokeellisemman musiikin herkkuja.

Pidit sitten ruotsalaisesta industrialista, uusiseelantilaisesta noiserockista tai tuiki tavallisesta pomarkkulaisen ITE-taiteilijan multimediashow’sta, niin sinun kannattaa majailla Sidewaysin Basement-lavan läheisyydessä!

#1 Keuhkot

Missä ja milloin: Basement / 10.6. / klo 18.00

Keuhkot eli Kake Puhuu eli Kalevi Rainio on yksi kotimaisen undergroundmusiikin pitkäaikaisimpia piikkejä sivistyksen lihassa. Tampereella syntynyt, nykyään Pomarkussa asuva avantgardisti on tehnyt kollaasinomaisia ja kulutusyhteiskuntaa pilkkaavia ääniteoksiaan jo neljällä vuosikymmenellä ja muodostunut etenkin Bad Vugum ja Ektro Records -levymerkkejä seuranneiden harrastajien kulttisuosikiksi. Viime vuosina Rainio on keikkaillut harvakseltaan.

Keuhkojen estetiikkaa voisi verrata jonkinlaiseen ITE-taiteeseen. Rainio luo hälyisän äänimaailmasta milloin mistäkin käteen osuvista, joko perinteisistä tai itse rakennetuista soittimista, ja nivoo sävellykset yhteen karuilla rumpukoneilla ja midisyntikoilla. Live-esitykset ovat taustanauhojen päälle rakennettuja performansseja, joiden päälle Rainio messuaa mustanhumoristisia tekstejään ihmisen viheliäisyydestä videokollaasien välkkyessä taustalla.

Video ei ole enää saatavilla

#2 Visible Cloaks

Missä ja milloin: Basement / 10.6. / klo 20.00

Ryan Carlile ja Spencer Doran ovat kaksikko, jonka ambient on yhtä aikaa rauhoittavaa ja hieman häiritsevää. Se on näennäisen rauhallisesti soljuvaa äänivirtaa, mutta kuulostaa samalla viidentoista vuoden takaiselta käyttöjärjestelmältä, joka on unohdettu käyntiin. Toisin sanoen: tällaista musiikkia saadaan, kun kaksi postmodernia nörttiä jätetään liian pitkäksi aikaa japanilaisen syntetisaattorimusiikin pariin.

Viime vuoden kehuttu Reassemblage-albumi kertoo jo otsikossaan, mistä musiikissa on kyse: levy on kuin algoritmi, joka jatkuvasti järjestää soivia palikoita uuteen muotoon (kuten Brian Enokin jo ennätti tehdä saman vuoden Reflectionilla). Palikoita, jotka tuovat mieleen videopelien valikot, 1990-luvun joogasalit ja arkkitehtitoimistojen havainnekuvat.

Video ei ole enää saatavilla

#3 Varg

Missä ja milloin: Basement / 9.6. / klo 21.00

Kaikista maailman Varg-nimisistä asioista Jonas Rönnbergin teollinen teknoprojekti kuulostaa olevan kiinnostavimmasta päästä. Tukholmalaisartisti on tehnyt pääosin minimalistista ja hyvin berliiniläiseltä kalskahtavaa turbiinihousea, joka ei ole kaukana GASin kaltaisista minimaaliteknon legendoista. Toisaalta Vargin musiikin karuudessa voi kuulla jälkiä tekijänsä black metal -menneisyydestä. Sideways-keikan yksi jännitysmomentti onkin, lukeeko hevilettinsä takaa kontrollereitaan säätävän jurottajan mustassa hupparissa ”Bathory” vai ”Mayhem”.

Vargin viimevuotinen Nordic Flora Series Pt. 3: Gore-Tex City oli hänen konseptuaalisin ja kunnianhimoisin teoksensa. Autechresti kaikuvan nakutuksen seasta nousivat johncarpenteriläiset scifi-synat, ja kappaleissa vilisevät paikannimet maalasivat kuvaa kuvitellusta dystopiakaupungista, jossa oli suunnilleen yhtä paljon Slussenin brutalismia kuin Shibuyan futurismiakin. Matkaoppaina toimivat muiden muassa nykytaiteilija Chloe Wise ja eksentrikkoräppäri Yung Lean.

Video ei ole enää saatavilla

#4 The Dead C

Missä ja milloin: Basement / 8.6. / klo 22.00

Legendaarisen Flying Nun -levymerkin 1980-luvun artistikaartiin kuulunut The Dead C lienee yksi Sidewaysin odotetuimpia bändejä, ja bändin ensimmäiselle Suomen-visiitille onkin ennustettavissa parinkin sukupolven edestä kokeellisen rockin ystäviä. Uudesta-Seelannista kotoisin oleva noiserock-trio on tarunhohtoisuutensa ja marginaaliin jämähtämisensä ansiosta kuin luotu äimisteleviä vanhojen bändien löytämisdokkareita varten, mutta luojan kiitos se on itse pysynyt kaikki nämä vuodet tarpeeksi aktiivisena, jottei sitä tarvitse erikseen ”löytää”. Ehkä on riittänyt, että avantgarde-setämies Thurston Moore on lisännyt bändin pitkälle hyväksyntälistalleen. Ikään kuin bändi mitään hyväksyntää tarvitsisi.

On myös syynsä sille, että Dead C on jäänyt marginaaliharrastajien suosikiksi. Bändin introvertti, kovaääninen ja dissonoiva, useasti myös improvisatorinen pörinä kääntää selkänsä kaikenlaisille rakenteille ja huomaa takaisin katsomaan käännyttyään kolmen neljäsosan yleisöstä kadonneen. Se ei haittaa, koska jäljelle jäänyt neljäsosa on juuri sitä, joka antaa yhtyeen ilmaisulle sen merkityksen ja arvon, jonka turvin se on toiminut jo kolmisenkymmentä vuotta.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus! Yamantaka // Sonic Titan

Missä ja milloin: Upstairs / 9.6. / klo 20.45

Jos kellarissa kyhjöttäminen alkaa pänniä, niin onneksi myös ”yläkerrasta” löytyy poikkeuksellisia musiikillisia ratkaisuja esittävä ”orkesteri”. Kanadalaislähtöinen, mutta paljolti aasialaisesta populaarikulttuurista ja sen esitystavoista vaikuttuva Yamantaka // Sonic Titan lienee lähellä sellaisten Sideways-kävijöiden sydäntä, jotka tulevat festarille A Perfect Circlen perässä. Muun muassa ”Noh-waveksi” (japanilaisen noh-teatterin mukaan, kuinka oivaltavaa!) ilmaisuaan kutsuvan kuusikon musiikki menee heittämällä tiedotejargonin laimentaman ”pakenee määrittelyjä, yhdistelee jännittävästi” -kategorian alle. Asiasanat: of Montreal, Babymetal, Kayo Dot, Mr. Bungle.

Video ei ole enää saatavilla

Kake Puhuu puhuu. (Kuva: Tomi Palsa)

Suomalaisen avantgarden kulmakivi levytti vuosituhannen alussa uransa lyyrisimmän teoksen, Helsingin jätevedet, äänitteelle Peruskivi Francon betonia.

“Illallisten odotukset, aamiaiset kiireiset
Helsingin jätevedet kertovat miljoona tarinaa
puhdistamossa ne lukea saan
ja kerätä kuivumaan”

Pomarkkulaisen Keuhkot-installaation pitkäsoitto Peruskivi Francon betonia ottaa tuttuun malliin tarkasteluun erinäisiä hupaisan mielenkiintoisia yksityiskohtia elämästä ja maailmasta. Julistusta rytmittää se vanha kunnon kakemainen kolina, kilinä ja ihanasti vinoutuneet kielisoittimet.

Helsingin jätevesissä sukelletaan sameisiin vesiin, joissa ei luokkarajoja tunneta. Jokaisen tarina päättyy samaan puhdistamoon, jossa sekoittuvat elämän kaikki vedet. Hääjuhlat ja hautajaiset.

Keuhkojen äänitteiden kuuntelu on kuin katselisi inhorealistista dokumenttielokuvaa ilman ääntä – kyseessä on performanssiteoksen sooninen puoli ilman visuaalista otetta. Siitä huolimatta Helsingin jätevedet on äärimmäisen väkevä, kekseliäs ja onnistunut laulu, joka piristää päivää kuin päivää.

Video ei ole enää saatavilla

Samaan aikaan maailmalla

1. tammikuuta 2002 – Yhteisvaluutta euro otettiin käyttöön käteisvaluuttana 12:ssa Euroopan unionin maassa.

Kake Puhuu yrittää ottaa niskalenkkiä ihmisestä, joka on jo ottanut niskalenkin luonnosta.

Keuhkot jatkaa kompromissitonta ja vaikeasti sulavaa linjaansa. Niin pitääkin.

Kalevi ”Kake Puhuu” Rainion yhden miehen performanssikarnevaali Keuhkot on jo parin vuosikymmenen ajan vuodattanut urbaanin shamaanin astraalimatkoja käsitteellisen ite-taiteen muotoon. Kaken erakkomainen olemus ja pisteliään nerokkaat tekstit tuovat mieleen muun muassa sellaiset modernin elämänmenon vieroksujat kuin J. K. Ihalaisen tai jopa Pentti Linkolan, vaikka lopputulos onkin täysin omanlaistaan kaikessa hämmentävyydessään ja kotikutoisen romuluisessa teatraalisuudessaan.

Seitsemäs pitkäsoitto Laskeutumisalusastia ilmestyi kuutisen vuotta sitä edeltäneen Toimintatapoja olioille -albumin jälkeen viime vuoden lopulla. Kaken paluu levylaulajaksi sai Nuorgamin kylätoimikunnan sen verran häkeltyneeksi, että levyn ilmaisun analysointi kirjalliseen muotoon kesti poikkeuksellisen kauan. Silti Laskeutumialusastian huomioiminen on erittäin tärkeää!

Keuhkot on mitä sopivinta ”epämusiikkia”. Jos Kake Puhuu kiikuttaisi levyään Radio Novaan, hänet todennäköisesti naurettaisiin pihalle. Tällä seikalla tuskin on kuitenkaan merkitystä, ja varmasti moni muukin toinen toistaan hienompi artisti saisi kokea saman kohtalon. Mutta Keuhkojen musiikki on aina ollut poikkeuksellisen kompromissitonta, poikkeuksellisen ”rumaa”. Jotakin ”toista”.

Tämä toiseus vain korostuu, kun Kuuluisia alkemisteja vol. 2 lähtee soimaan. Neljä minuuttia hoippuvaa, huumaavaa surinaa, joka kuulostaa siltä kuin yhteen huoneeseen olisivat jääneet yksinään kiertoääntään ulisemaan ainakin kitaravahvistin, mikrofoni ja rikkinäinen syntikka. Intron noisepurkauksessa kuulee kaikuja jopa Kaken taiteen vanhimmasta kerrostumasta, sieltä Lihaa Y-akselilla olen oikeassa -aikakauden metelöivistä äänimaailmoista.

Silti voisi kysyä, onko tämä erikoisuudentavoittelua, itsetarkoituksellista kuulijan kärsivällisyyden kiusaamista vai avantgardea? Todennäköisesti kaikkia noita, mutta ennen kaikkea tämä on jälleen yksi johdatus Keuhkojen surrealistiseen maailmaan.

Oikeastaan Kaken inhorealistiset visiot vaativatkin parikseen musiikkia, joka vain alleviivaa eriytyneisyyttä tästä länsimaisen ihmisen kohelluksesta. Epäilemättä se näyttääkin Keuhkojen läpi suodatettuna mitä tragikoomisimmalta ja hölmöimmältä touhulta, ja Kaken sanoituksia kuunnellessa täytyy tällaisen keskiluokkaisen levykriitikonkin hykerrellen nyökytellä niiden osuvuudelle. Shamaanit pyrkivät astraalimatkoillaan valjastamaan osan eläinten viisaudesta ihmiseen, Kake taas pyrkii ihmisyydestä kokonaan pois.

Kake julisti itsensä irti ”tästä alhaisesta olotilasta, joka on syntymästäni asti tuottanut minulle ainoastaan ikävyyksiä” jo Mitä otat mukaan muistoksi sivistyksestä -albumilla vuonna 1996, joten tälläkään levyllä tuo ihmisen tarkastelu jonkun muun eliölajin perspektiivistä ei tuota ongelmaa. Esimerkiksi Puraisu niskaan on kertakaikkisen nerokas tulkinta hirvikärpäsen sielunelämästä:

”Kuulumme siihen hienoon lajiin, joka näkee,
haistaa ja tuntee, kykenee ajan pysäyttäen
kokemaan kaiken kauneuden
Näkymä avautuu oksaltani kalliorantaisen
järven rannoille, jonne myös omituinen
kalju laji on kyhännyt rakennelmia
joita he kutsuvat huviloiksi”

Samalla Kake oleskelee jossakin inhimillisen ja eläimellisen multiversumin limbossa, sillä Aikakauden loppu näyttää hirviporukan pikemminkin eläimellisenä:

”Täydellinen syysaurinko lämmittää
ja kirkastaa näkyvyyden
Aistimme jotka ovat tätä hetkeä odottaneet
palautuvat
Olemme jälleen lajissamme
Olemme jälleen Lauma”

Pisteliään absurdia ja sysimustaa huumoria tuo tarinan käänne, jossa hirviporukka ei osukaan metsän kruunupäähän, vaan hoitelee epähuomiossa sienimetsään tulleen pääministerin pois päiviltä. Toisaalta se on myös yksi monista levyn kiteytyksistä luonnollisuutta ja metsää kohtaan; kuinka se on eräänlainen viimeinen linnake, jota ihminen ei ole kyennyt rationalistamaan. Jossa niin pääministeri kuin Hiluxkuumeessa isänsä maasturin varastava 16-vuotias poika ovat omillaan.

Vaikka nelipyöräistä sukuelimenjatkettaan erinomaisuutensa mittana pitävä Valkoinen heteromies lieneekin länsimaisen elämän kriitikolle yhtä helppo maali kuin se kuuluisa ladon seinä ladon sisällä oleskelevalle, ampuu Kake heitä juuri niin kovilla kuin he ansaitsevatkin.

Sen lisäksi, että nämä ääliöt hirviporukoissaan pistelevät hiluxeillaan pitkin metsiä, naamioituvat he Finance Corpséssa näennäisen solidaarisuuden taakse tai kaatavat taiteilijan kotimaakunnan täyteen betonia, kuten Satakunta yhdistyy kertoo. Ja tuskin Kake sen enempää ystäviä saa myöskään Pinkin & ruskeen ensisäkeistä:

”Metalli on paskamusiikkia
Syystäkin se on vientituote
Pysyyhän oma maa siistinä
Jos vielä saataisiin äijät pois
tiedotusvälineistä leukomasta”

Varmasti Laskeutumisalusastian kuvasto ilmenee absurdina ja itsetarkoituksellisen kohtuuttomana. Silti se on kaikessa avantgardistisuudessaan hyvinkin opettavaista ja suorastaan tarpeellista kuunneltavaa. Tähän robottimaisten virkamiesten ja angrybirdsien maailmaan tarvitaankin toimijoita, jotka varta vasten asettautuvat poikkiteloin mainittujen tielle, vieläpä heidän omia aseitaan hyödyntäen.

Keuhkojen ilmaisussa on rutkasti itseironiaa ja huumoria, mutta Kake Puhuun pohjaviesti on silti otettava ehdottoman vakavasti. Laskeutumisalusastia on siitä erinomainen todiste.

84 Toisinaan ihminen on aika naurettava olento. Siksi on hyvä, että meillä on Keuhkojen kaltaisia artisteja aina silloin tällöin muistuttamassa siitä.

Keuhkot / Kake Puhuu 07.09.2011 Klubi, Tampere.

150 Giffaata seitsemässä kuukaudessa on sellainen tahti, että on jälleen pienen loman paikka. Paluu normaaliin päiväjärjestykseen tapahtunee viikon tauon jälkeen.