Jeffree Star – aito vai feikkiaito?

Tyttöpopkeskiviikko on viikottainen katsaus, jossa paneudutaan tyttöpopin maailmaan pintaa syvemmältä mutta pintaa unohtamatta.

Tyttöpoppiin liittyy paljon arvolatauksia. Aito on hyvä, feikki on huono. Artistin henkilökohtaisista tunnoista kumpuava kama on hienoa ja laskelmoitu taktikointi kamalaa. Tämän juttusarjan kuluessa pyrin poksauttamaan moiset kuplat. Rakastan itse kaikkea muovista ja keinotekoista, ja levitän mielelläni feikkiyden ilosanomaa.

Azealia Banks, Kesha, Jeffree Star & the Donnas

Katy Perry on muovinen. Azealia Banks on aito. Toistaiseksi kaikki on selvää. Ongelmia syntyy, kun aitouden estetiikkaa rakennetaan riittävän teollisesta lähtökohdasta. Lopputulos on feikkiaito, tai aitofeikki. Tässäkin kannattaa muistaa, että laskelmoitu ja huono eivät ole synonyymejä.

Azealia Banksin toinen musiikkivideo 212 vuodelta 2011 on malliesimerkki aitouden estetiikasta:

Video ei ole enää saatavilla

Aitous alkaa tietenkin siitä, että video on mustavalkoinen. Se sijoittuu urbaaniin ympäristöön (liikennevalo, kulmakauppa, tiiliseinä). Tanssissa ja liikeissä on kepeän spedeilyn tuntua. Kamera kiinnittää huomiota suun liikkeisiin. Mikki Hiiri -paitainen Banks esiintyy tavallisena hahmona cooliin hipsterijäbään verrattuna. Ihan lopussa on pätkä, jossa Banks on ikään kuin ei esiintyisi kameralle.

Kommenteissa voi ottaa kantaa siihen, onko Banksin viime vuonna julkaistu video Atlantis autenttista rumuudella mälläystä vai laskelmoitua retroironiaa:

Video ei ole enää saatavilla

Jenkkiartisti Keshalle on rakennettu white trash -imago, esimerkiksi Tik Tok -videossa. Rähjäinen olemus ja kännäämiseen ja sekoiluun keskittyvät sanoitukset hakevat aitoutta, mutta musiikin äärimmilleen tuotettu soundi ei tue tätä pyrkimystä. Kesha vaikuttaa nuhjuiselta rikkaalta ihmiseltä. Ehkä se on tarkoituskin.

Rappioromantiikka on edukseen Take It Off -kappaleen videolla:

Video ei ole enää saatavilla

Itseeni vetosi erityisesi kännitekstaamiseen liittyvä pätkä: ”Get my drunk text on / I’ll regret it in the morn”. Joskus humalassa tekee mieli tehdä jotain tyhmää juuri siksi, että se on tyhmää. Laskelmoinnista huolimatta, tai sen takia, Kesha onnistuu videoissaan tavoittamaan jotain.

Kappaleen innoituksena on ollut drag show, ja se näkyykin paremmin kappaleesta tehdyllä vaihtoehtoisella videolla:

Video ei ole enää saatavilla

Drag nostaa hienosti esiin aidon ja keinotekoisen summittaisuuden. Harva asia on muovisempaa kuin drag, mutta samalla se on autenttista alakulttuurillista itseilmaisua. Ollaanko tässä nyt sitten aitoja vai feikkejä?

Videon yleisen trash-estetiikan keskellä varsinaista drag-kulttuuria käy edustamassa moottorisahan kanssa heiluva Jeffree Star. Tässä hänen videonsa Beauty Killer:

Video ei ole enää saatavilla

Take It Off on suosittu nimi biisille. Sen nimisiä kappaleita ovat tehneet muun muassa The Black Eyed Peas, Busta Rhymes, De La Soul, Kiss, LL Cool J ja The Donnas. Nykymusiikin perinteisin tapa olla uskottava ja aito on keskittyä rock-meininkiin.

Tässä The Donnas -bändin Take It Off, vuodelta 2002:

Video ei ole enää saatavilla

The Donnas kierrättää laskelmoidusti rockin peruskliseitä. Bändiskabassa on alussa nolo yhtye, mutta sitten paikalle rymeltää The Donnas. Rokkimeininki iskee eloisasti ankeuden keskellä. Rockin kyky päräyttää meininkiä ankeaan taviselämään lienee parhaiten esillä Twisted Sisterin videolla We’re Not Going to Take It.

Yhteenveto

Mitä aitous tarkoittaa? Onko Keshan hampparityyli autenttisempi vai vähemmän autenttinen kuin The Donnasin rokki? Onko poptähti aina muovisempi kuin rokkari, ja onko muovi aina epäaitoa?

Aitous on tyyli muiden joukossa. Ei sen aidompaa kuin mikään muukaan.

Juhana Pettersson on kirjailija, toimittaja ja roolipelitaiteilija. Sarjan kirjoittajan ensimmäinen romaani Sokerisamurai ilmestyy alkuvuodesta 2013 (Into Kustannus) ja sijoittuu tyttöpopin maailmaan.

Kesha – elämää isolla eellä.

Maistellaanpa tunti sateenkaaren väreissä loistavaa oksennusta.

”Fight for the fuck ups
Stand up for true love
We’ll never give up
Live like it’s our last night alive”

Jo hienolla Animal-albumillaan ja ennen kaikkea järisyttävillä hittisinkuillaan kohahduttanut Kesha saattaa olla parasta, mitä popmusiikille on viimeisen viiden vuoden aikana tapahtunut. Warrioria tehdessään hän on nauttinut aamiaiseksi popmusiikin 1980-luvulta lähtien, katsonut lounaaksi liikaa Jersey Shorea ja välipalaksi Terminator-elokuvan, kuunnellut päivälliseksi koko Risto Asikaisen tuotannon sekä huuhtonut kaiken alas Jack Danielsilla ja oksentanut sateenkaaren värisenä ulos. Kesha edustaa kaikkea tavoittelemisen arvoista: hän on yrittämisen, onnistumisen, pettymyksen ja voittamisen soturi, eikä mikään ole pyhää. Hän edustaa Elämää isolla e:llä.

Siksi Kesha tekee Warriorilla enemmän virheitä kuin keskiverrolla suomalaisella indiebändillä on Facebook-tykkääjiä. Kas tuolla soi karmiva dubstep-väliosa, toisaalla sävellys lässähtää reisille kuin myrskyisään vastatuuleen lirutettu virtsa, Thinking of Youn Daft Punk -nostatus meni muodista jo vuonna 2005 eikä neiti itse osaa vieläkään laulaa saati räpätä. Silti – tai ehkä sen takia – Warrioria ei voi olla rakastamatta.

Kaikki virheet antaa anteeksi, kun kuulee Kikan ja The White Stripesin risteytykseltä kuulostavan Dirty Loven (mukana Iggy Pop), Supernaturalin voimauttavaa popeuforiaa, All That Matters (The Beautiful Life) -kappaleen aurinkoisuutta tai vuoden parhaan slovarin tittelistä kamppailevan Love Into the Lightin huikean kasarisynan.

Kuin vittuillakseen Kesha on jättänyt 12 biisin mittaiselle varsinaiselle albumille nipun huonoja biisejä ja paljastaa todellisen neroutensa vasta deluxe-version neljällä helmellä, joista Last Goodbye nyt vain on lähes täydellinen poplaulu ja Past Lives mainio balladi, jonka sanoitus rinnastaa parisuhteen, öhöm, koko universumin historiaan:

”We made it through the Ice Age
But I lost you in the Crusades
I built the pyramids for you, babe
Just to see your face”

Keshalla on siis pokkaa. Popissa pitää tehdä mitä tahtoo ja tehdä se hyvin tai ainakin siten, että se kuulostaa hyvältä. Mielikuvituskaan ei ole pahitteeksi. Warriorilla Kesha tekee suvereenisti mitä haluaa, joten sinä voit vastapalvelukseksi tehdä Keshalla ja hänen albumillaan mitä haluat. Polta iPodisi, ripusta Warrior-cd kuuseen, käytä linnunpelättimenä tai aurausmerkkinä, hauku neiti Sebert lahjattomaksi lutkaksi. Todennäköisesti Kesha olisi kaikesta tästä vain hyvillään.

Koska salaa tykkäät kuitenkin.

85 W@rr10r 0n k€k$€L1ä1mp1ä j@ kuLm1kk@1mp1@ p0p@Lbum€1t@ m1€$mu1$t11n.

Video ei ole enää saatavilla

Kalifornialaisen vaihtoehtometalliyhtyeen seitsemäs albumi Koi No Yakan ilmestyy 13. marraskuuta. Nick Raskulineczin tuottamaa levyä on inspiroinut merkittävästi Chi Cheng, Deftones-basisti, joka on ollut koomassa vuoden 2008 autokolarin jälkeen. Chengiä tuuraa uudellakin levyllä entinen Quicksand-basisti Sergio Vega, joka debytoi Deftonesissa kahden vuoden takaisella Diamond Eyes -albumilla.

Video ei ole enää saatavilla

Tim Hecker & Daniel Lopatin – Uptown Psychedelia

Kaksi kokeellisen elektronisen musiikin suuruutta lyö viisaat päänsä yhteen Instrumental Touristilla, joka ilmestyy 20. marraskuuta. Perjantaina Kuudennella linjalla konsertoiva Tim Hecker tunnetaan omalla nimellään tekemistä ambient- ja drone-albumeista, Daniel Lopatin puolestaan parhaiten Oneohtrix Point Never -projektistaan, jota kuultiin kesän Flow Festivalillakin.

Video ei ole enää saatavilla

Kesha – Die Young!

Kesha Rose Sebertin esikoisalbumi Animal nousi Yhdysvalloissa listaykköseksi. Maailmanlaajuisesti levyä on myyty yli 3 miljoonaa. Kakkosalbumi Warrior ilmestyy 30. marraskuuta. Levyn ensimmäisenä singlenä julkaistun Die Youngin videon on ohjannut Darren Craig.

Video ei ole enää saatavilla

Delay Trees – HML

Johannalta Solitille loikannut Delay Trees julkaisee toisen albuminsa Dozen 19. lokakuuta. 23:23-kaikkihuomisenbändistäkin tutun Rami Vierulan johtama kokoonpano on ottanut pari harppausta kokeellisuuden suuntaan. Se, mikä debyytillä oli kuin usvaan upotettua Arcade Firea tai delaysta innostunutta Coldplayta, soi nykyään jumittavammin ja stadionpaatosta vältellen. HML-kappaleen videon on ohjannut Sami Korhonen.

Video ei ole enää saatavilla

The Coup – The Magic Clap

Poliittisen hiphopin vasenta ja funkimpaa laitaa kyntävä The Coup aktivoituu jälleen levytysrintamallakin. Sorry to Bother You, ensimmäinen albumi kuuteen vuoteen, ilmestyy 30. lokakuuta. Levyn ovat tuottaneet Riley ja Damion Gallegosin.

Video ei ole enää saatavilla

Karri Koiran odotetun esikoisalbumin julkaisupäiväksi on lopulta varmistunut 30. marraskuuta. Muutamaan otteeseen siirretyltä albumilta on jo lohkaistu hittisinglet Kaikki tai ei mitään sekä Amerikankotka liitää. Albumilta julkaistaan vielä viikko ennen sen ilmestymistä single Lähe mun kaa. K.O.I.R.A.-levyn ovat tuottaneet Karri Koiran lisäksi Olli Palmunen sekä Ruudolf, joka on myös albumin vastaava tuottaja. Albumin julkaisee Monsp Records.

Video ei ole enää saatavilla

Kesha – Warrior

Kesha Rose Sebertin esikoisalbumi Animal nousi Yhdysvalloissa listaykköseksi, ja maailmanlaajuisesti levyä on myyty yli 3 miljoonaa kappaletta. Kakkosalbumi Warriorin massiiviseen tuottajatiimiin kuuluvat muun muassa Calvin Harris, Max Martin, Wayne Coyne (The Flaming Lips), Billboard, Patrick Carney (The Black Keys), Greg Kurstin ja will.i.am (Black Eyed Peas), minkä lisäksi levyllä vierailevat ainakin Iggy Pop ja Sia Furler.

Video ei ole enää saatavilla

Alicia Keys – Girl on Fire

Girl on Fire on Alicia Keysin ensimmäinen albumi sen jälkeen, kun hän siirtuo J Recordsilta RCA:n talliin. Jeff Bhaskerin (Kanye West, Jay-Z) ja Salaam Remin (Amy Winehouse, Nas) tuottamalla albumilla kuullaan muun muassa Keysin sooloversio hänen kirjoittamastaan kappaleesta New Day, jonka 50 Cent on jo ehtinyt versioida.

Video ei ole enää saatavilla

Laivue – Metsä

Maalailevat kraut-popparit Jyväskylästä julkaisevat Metsä-nimisen kakkoslevynsä Jussi Lehtisalon Ektro-levymerkin alla. Pitkään hiotulla levyllä on bändin jäsenten mukaan enemmän syntikoita ja vähemmän kitaroita. ”Siinä vähän tutkitaan ihmistä ja maailmaa eri metaforien avulla. Pieni ihminen tekee matkan ja samalla tutkii itseään. Mystiikkaa”, kuvailee yhtyeen rumpali Tatu Kuukkanen uutta levyä.

Steen1 – Hipaisu ikuisuutta

Monsp julkaisee Steen1:n joukkorahoituksella julkaistavaksi suunnitellun Hipaisu ikuisuutta -albumin lopulta perinteisesti cd-muodossa. Rahoitukseen osallistuneille noin sadalle ihmiselle Steen1 lähettää levyn perusversion lisäksi cd-r:n, jossa on uniikkikannet. Levy-yhtiön kannalta äänite on normaali julkaisu normaaleja jakelukanavia pitkin sillä poikkeuksella että helsinkiläisestä The Funkiest -levykaupasta myydyt levyt tilitetään artistille ilman kaupan ja levy-yhtiön osuutta.

Video ei ole enää saatavilla

Mitä muuta?

Uuden albumin julkaisevat muun muassa Big Dipper, Dial, Bryan Ferry Orchestra, Robin Guthrie, Hecker, Jerry Kannu & Lentopetroolit, Junkie XL, Martin Rossiter, Starflower, Stooshe, Särkyneet ja Zombie Zombie.

Sophie Ellis-Bextor ja popin kauneimmat kasvot.

Aluksi mainittakoon, että termi roskapop on hyvin harhaanjohtava – mikään hyvä musiikki ei ole roskaa. Käsitän roskapopin tarttuvaksi ja rakenteeltaan helpoksi, mutta tuotannoltaan loppuun asti hiotuksi popmusiikiksi ja käytin tässä termiä rajaamaan pois Pinkin kaltaiset rockin suuntaan kumartavat artistit, kaikki pehmeät radiopopsuosikit sekä Lady Gagan ja Madonnan tyyppiset renessanssitähdet, jotka hyppivät tyylilajista toiseen.

Hyviä roskapopalbumeita eksyy kuunneltavaksi oikeastaan varsin harvoin, sillä tyylilaji on ja pysyy hyvin singlevetoisena. Albumikokonaisuus on toissijainen – hyvä albumi tarkoittaa mahdollisimman montaa hyvää singlekelpoista kappaletta yhden otsakkeen alla. Nämä viisi ovat onnistuneet säilyttämään charminsa kokonaisuuksina ja kestämään kulutusta jo pidempään.

#5 Girls Aloud – Tangled Up (2007)

Surullisenkuuluisassa Popstars: The Rivals -sarjassa koottu Girls Aloud nousi 2000-luvun alussa Xenomanian muusiksi. Parhaimmillaan loistavia sinkkuja tehtaillut porukka oli alusta lähtien selvää tähtiainesta, mutta heidän studioalbuminsa jäivät laadullisesti pettymyksiksi. Tangled Up -nelosalbumilla kaikki muuttui: Xenomanian kynä oli kokemuksen teroittama ja Girls Aloud ryhmänä rutinoituneempi. Albumille tuupattiin ehkä muutama täyteraita, mutta täysosumat ovat sitäkin upeampia. En ole koskaan ymmärtänyt, miksei viisikko breikannut toden teolla manner-Euroopassa. Esimerkiksi ainoa meillä kunnolla radiosoittoa saanut kappale taitaa olla debyyttisingle Sound of the Underground (2002). Jopa tytöistä ensimmäisenä soolouralle lähtenyt Cheryl Cole on otettu meillä vastaan lämpimämmin.

Kolme parasta kappaletta: Girl Overboard, Call the Shots, Close to Love

Video ei ole enää saatavilla

#4 Dannii Minogue – Neon Nights (2002)

Dannii Minogue on aina joutunut kurkkimaan Kylie-siskonsa varjosta, mutta toisaalta Kylien menestyksestä on ollut hyötyäkin: Danniin onnistui palata listojen kärkeen huokailemalla Rivan Who Do You Love Now -kappaleen vokaalit vuonna 2001, samoihin aikoihin kun Kylie oli kuumempi kuin koskaan. Kylie ei kuitenkaan julkaissut viime vuosikymmenellä Neon Nightsin kaltaista poptimanttia – toki pääsi lähelle X-albumillaan. Neon Nightsilla hedonistiset klubirytmit törmäävät aikakauden osaavimpien hömppätehtailijoiden näkemyksiin täydellisestä popkappaleesta. Lopputulos on parhaimmillaan huikea ja keskinkertaisimmillaankin toimivaa elektronista purkkaa.

Kolme parasta kappaletta: Push, Put the Needle on It, I Begin to Wonder

Video ei ole enää saatavilla

#3 Ke$ha – Animal (2010)

Herätessään krapulaisena Kesha tuntee itsensä P. Diddyksi ja sänkyyn mielivän miehen kannattaa näyttää Mick Jaggerilta. Tik Tok on ehkä kuluvan vuosikymmenen riemastuttavin kappale. Animalin sen sijaan odotettiin jäävän muutaman valopilkun sävyttämäksi kertakäyttöiseksi poplevyksi, mutta toisin kävi – minä kuuntelen sitä yhä kaksi vuotta ilmestymisen jälkeen vähintään kerran kuussa. Keshan paikoin käsittämättömässä autotune-mongerruksessa on jotain hurmaavaa ja kierolla tavalla aitoa eivätkä biisitkään ole mitenkään kehnoja. Ne kasvavat kunnon popanthemeiksi, joita on pakko fiilistellä volyymit kaakossa mukana laulaen. Kesha Sebert on paitsi erinomainen poptähti, niin myös lahjakas biisintekijä, minkä todistaa vielä Cannibal-laajennusosalla julkaistu taivaallinen Blow, jonka kertosäe lähtee kuin alkuräjähdys.

Kolme parasta kappaletta: Tik Tok, Backstabber, Chain Reaction

Video ei ole enää saatavilla

#2 Sophie Ellis-Bextor – Trip the Light Fantastic (2007)

Hömpän leidi numero uno, yläluokkainen Rimmelin mainoskasvo Sophie Ellis-Bextor sai hiteistään huolimatta juonesta toden teolla kiinni vasta kolmannella albumillaan. Trip the Light Fantasticistä tuli huiman tasokas poplevy, joka huokuu Ellis-Bextorin nonsaleeraavaa eleganssia ja seikkailee elektron, laajakangaspopin ja puhtaan euroviisudiskoilun maailmassa. Albumi nousi useiden maiden listoilla ihan kivoille sijoille, mutta täydellisellä kasvojen luustolla siunattu popkaunotar hukkasi silläkin kertaa momentuminsa. Seuraavaa, melko onnistunutta Make a Scene -albumia saatiin odottaa neljä vuotta.

Kolme parasta kappaletta: China Heart, Catch You, New York City Lights

Video ei ole enää saatavilla

#1 Rachel Stevens – Come and Get It (2005)

Mahtavan S Clubin jäsenistä Rachel Stevens ei ehkä ollut kaikkein lahjakkain, mutta ehdottomasti viehättävin, suorastaan häiritsevän kaunis. Sen, minkä laulunlahjoissa hävisi, hän voitti ulkonäössä. Lienevätkö popin kultasormet Hannah Robinsonista ja Rob Davisistä Richard X:n kautta Pascal Gabrieliin ja Xenomaniaan häikäistyneet Stevensin jumalaisista sääristä, sillä sen verran komeita napakymppejä albumille eksyi, ei pelkästään kaksi tai kolme vaan peräti kymmenkunta. Levy tietenkin floppasi. Stevens ei sittemmin ole julkaissut mitään, mutta Come and Get It on ehkä maailmanhistorian aliarvostetuin popalbumi – sellaisenaan suoritus, josta kaunottaren kannattaa olla ikuisesti ylpeä. The Guardian nimesi lätyn tuhannen ennen kuolemaa tsekattavan albumin joukkoon. Minä sanon, että se on ihan viiden kärjessä.

Kolme parasta kappaletta: Some Girls, So Good, Negotiate with Love

http://www.dailymotion.com/video/x2v4r2_rachel-stevens-some-girls_music

Bonus!

Jos roskapop kiinnostaa, kannattaa näiden levyjen lisäksi tutustua ensisijaisesti kokoelmiin, muun muassa BWO:n fantastiseen Pandemonium-koosteeseen. Tässä heidän Melodifestivalen-tyrkkynsä vuodelta 2008.

Video ei ole enää saatavilla