”Tähän aikaan ja tilaan tuotuna ja varustettuna kaikilla näillä viittauksilla häntä edeltäneisiin rodullistetun Amerikan sankareihin King Kunta kasvaa rapin renessanssineroudeksi. Se on kannanotto omaan aikaansa ja loputtomalta uusinnalta tuntuvaan sosiaaliseen kamppailuun.”

Ei riitä, että on kaikkia muita parempi. Kuninkaan pitää myös johtaa.

”From a peasant to a prince to a motherfuckin’ king!”

Ehkä kerran vuosikymmenessä jostain putkahtaa artisti, jonka alkutaipaleen suurikin menestys tuntuu lähinnä maistiaiselta siitä, mitä on tulossa. Alla on jo ”ihan helvetin hyvä levy”, mutta se ei ole se mestariteos, johon kaikki artistin tekemisessä tuntuu viittaavan.

Kendrick Lamarin kohdalla tämä asetelma oli ilmeinen, mutta jopa kaikkein tylsämielisimpien musiikkijournalistien puhe toisen levyn paineista tai haastavauudesta olisi ollut pöljää, koska oli ilmeistä, että jotain vielä isompaa on tulossa.

Kendrick Lamar on sellainen artisti, joita tulee vain kerran vuosikymmenessä, siksi hän tekee kaiken moniulotteisemmin, kuin miltä ensin näyttää. Hän esimerkiksi ottaa afroamerikkalaisen sankariperimän – oli kyse sitten fiktiosta tai todellisuudesta – ja asettaa itsensä sen tuoreimmaksi lipunkantajaksi, mutta tekee sen toisiinsa kietoutuvin viittauksin. Hän on Alex Haleyn Juuret-romaanin (Roots: The Saga of an American Family, 1976) kapinoiva orja Kunta Kinte, paitsi että hänen jalkojaan ei kukaan pääse katkomaan.

”Bitch where you when I was walkin?
Now I run the game got the whole world talkin’, King Kunta”

Hän on James Brown ja Michael Jackson, ainakin samplen tai kahden verran, mutta kun hän lainaa, hän ei vain palauta, vaan iskee lujempaa kuin Rocky-elokuvien Apollo Creed:

”Life ain’t shit but a fat vagina
Screamin’ ”Annie are you ok? Annie are you ok?”
Limo tinted with the gold plates”

Pintapuolisesti kyse on siis suvereniteetin ja valtaannousun julistuksesta, tai isosta keskisormesta kilpailijoille ja vihaajille, mutta paljon kiinnostavampaa on se, millaisessa ajankohdassa Kendrick Lamar päätti tämän julistuksen tehdä. To Pimp a Butterfly levytettiin. Black Lives Matter-kansalaisliike poliisiväkivaltaa ja Yhdysvaltojen rodullistettujen väkivaltaista kohtelua vastaan oli voimakkaimmillaan. Lamarin mestariteoksen lisäksi esimerkiksi D’Angelo oli tehnyt kriitikot polvilleen laittaneen paluulevyn, jolla lähes kaikki tuntui huutavan afroamerikkalaisen yhteisön tuskaa, joka kumpuaa sorron ja rasismin pysyvyydestä.

Tähän aikaan ja tilaan tuotuna ja varustettuna kaikilla näillä viittauksilla häntä edeltäneisiin rodullistetun Amerikan sankareihin King Kunta kasvaa rapin renessanssineroudeksi. Se on kannanotto omaan aikaansa ja loputtomalta uusinnalta tuntuvaan sosiaaliseen kamppailuun. Se on oman genrensä sisäisen kukkoiluperinteen priimasuoritus ja samalla kumarrus tekijänsä juurille niin länsirannikkorapin kuin pitemmän aikajänteen osalta. Ja se on täynnä vuosisatojen ruokkimaa kiukkua, joka välittyy ylpeytenä omasta alueesta ja perinteistä.

Viimeistään siinä kohtaa, kun kappaleen musiikki katkeaa ja kuuluu laukaus, Lamar tuntuu huutavan: ”Herätkää saatana! Rapilla on uusi kuningas, joka aikoo puhua teille isommistakin asioista kuin siitä, että olen kaikkia teitä muita paskiaisia parempi”.

Suotta, sillä jokainen kuulija on jo hereillä, valmis kuuntelemaan ja kantamaan kruunun Comptoniin.

Video ei ole enää saatavilla

Mihin Kendrick Lamar meni joulupukkia piiloon?

– Kinkun taa.

Swimming Pools (Drank) julkaistiin sinkkuna Kendrick Lamarin Good Kid, M.A.A.D City -albumilta, joka on hänen toinen levynsä.

Kendrick Lamar kirjoitti hitin lähipiirinsä alkoholinkäytöstä.

”Some people like the way it feels
Some people wanna kill their sorrows
Some people wanna fit in with the popular that was my problem”

Teini-iässä ihmiset saattoi jakaa karkeasti kahteen ryhmään: niihin, jotka käyttävät alkoholia, ja niihin, jotka eivät käytä alkoholia.

J käy kanssani samaa lukiota. Hänet tunnistaa paikallisen jalkapallojoukkueen keltaisesta putkikassista. J:llä on tapana varata itselleen istumapaikkoja putkikassillaan. Hän heittää sen huolettomasti tuolille tai pulpetille ja poistuu sen jälkeen irrottamaan nuuskapaakkua ylähuulestaan.

J viettää viikonloppuillat nuorisotilan ja kirjaston väliin jäävällä betonikaistaleella. Niin olen ymmärtänyt. Minä en ole siellä koskaan ollut, koska vietän viikonloppuillat pääsääntöisesti kotona. Luen kirjoja, katson televisiota.

Istun penkillä koulun käytävällä, kun J lähestyy.

”Läheksää tänään ottaa kaljaa? Lähekkö?” hän huutaa.

Seuraavaksi hän läimäyttää minua lapaluiden väliin näennäisen toverillisesti.

”Läheksää ottaa keittoo? Lähekkö?”

J tietää, että en lähde. En ole vielä koskaan käyttänyt alkoholia.

Noin vuotta myöhemmin vietämme lauantai-iltaa A:n luona, koska hänen vanhempansa ovat poissa kotoa. J on luultavasti silloinkin nuorisotilan ja kirjaston väliin jäävällä betonikaistaleella.

Me saunomme, me juomme Lapin kultaa. En ole koskaan aiemmin kaatanut olutta lasiin. Sen vuoksi se on kuohuta pöydälle jokaikisellä kerralla, kun otan itselleni lisää juotavaa. Tunnen, kuinka poskiani punottaa ja päässäni humisee.

Puoliltaöin voin niin huonosti, että menen kylpytakki päällä lepäämään säkkituoliin A:n olohuoneeseen. Hänen siskonsa katsoo televisiota ja teeskentelee, ettei minua olisi olemassakaan. (Ymmärrän vasta myöhemmin, että A:n sisko saattoi olla kotona vain siksi, että hänet oli pakotettu meille lapsenvahdiksi.)

Seuraavana aamuna herään kotona vuoteestani. Kello ei ole vielä edes seitsemää. Kieriskelen levottomana. Suuta kuivaa niin, että kieleni liimautuu kiinni kitalakeen.

Tunnen kuitenkin ylpeyttä. Minä olen ylittänyt rajan. Viimeinkin minä olen käyttänyt alkoholia, minä olen ollut humalassa ja minä tiedän, mitä krapula tarkoittaa. Kenties myös J alkaa pitää minua vertaisenaan, koska olen nyt edes pikkuriikkisen niin kuin hän.

Video ei ole enää saatavilla

”Tiiviissä muodossaankin Lamar on pökerryttävän etevä sanoittaja. Humblen teksti on tietenkin täynnä tasoja, mutta ilahduttaa myös silkkana foneettisena harjoitteena.”

Kendrick Lamar teki uransa isoimman biisin ja osoitti, ettei hänen ajattelunsa ole vielä valmista.

”Bitch, be humble (hol’ up, bitch)
Sit down (hol’ up, lil’, hol’ up, lil’ bitch)”

Vuoden 2015 To Pimp a Butterflyn jälkeen Kendrick Lamar oli tienristeyksessä. Free jazzin ja sofistikoituneen lavarunouden lankakeränä purkautunut levy sai kiitosta kriitikoilta ja palkintoja jakavilta akatemioilta, mutta monelle se oli vähän liiankin sykkyräinen. Singlet – King Kunta ja #BlackLivesMatter-liikkeen tunnariksi noussut Alright – jäivät soimaan, mutta albumiraitoja pidettiin hankalina.

Lamar, joka varttui Comptonissa N.W.A.:ta kuunnellen, on aina halunnut olla helposti lähestyttävä. Tehdä musiikkia, joka muuttaa rämäisimmänkin lähiöbiilin klubiksi. Siksi To Pimp a Butterflyn jälkeen piti tehdä jotain ihan muuta.

Kesällä 2016 Gucci Mane oli vapautumassa vankilasta ja tuottaja Mike Will Made-Itillä oli hänelle biisiaihio valmiina. Siihen kuuluivat 808-rummut ja simppeli pianomelodia. Brutaali riisuttu biitti, joka kuulosti hiphopin historialta, nykyhetkeltä ja tulevaisuudelta, ja joka Mike Willin mukaan vangitsi jotain juuri tästä ajasta.

Mane ei tarttunut biittiin, mutta Kendrick Lamar kuuli sen ja ihastui. Syntyi Humble, Lamarin uran isoin hitti ja lyyrisesti yksi hänen suurimmista saavutuksistaan.

“My left stroke just went vi-ral!”

Humble on niukkuuden taidetta. Mike Willin biitti on yksinkertainen ja Lamarin sen päälle sylkemä lyriikka etupäässä iskulauseita, jotka jäävät mieleen, mutta joiden merkitys jää kuulijan päätettäväksi. Tauot painavat miltei yhtä paljon kuin niitä kehystävät sanat.

Tiiviissä muodossaankin Lamar on pökerryttävän etevä sanoittaja. Humblen teksti on tietenkin täynnä tasoja, mutta ilahduttaa myös silkkana foneettisena harjoitteena. Lamar on haastatteluissa sanonut rakastavansa sanoja ja niiden vääntelemistä, rikkomista ja uudelleenjärjestämistä.

Humblen tekstissä on paljon uhoa ja itsekorostusta. 12 Grammya voittanut Lamar, 30, seisoo hiphopin Olympos-vuorella ja vaatii muilta kunnioitusta.

Samaan aikaan katse on kohdistettu itseen ja omaan sukupuoleen. Lamarin vaateet nöyryydestä liittyvät 2010-luvun sukupuolipolitiikkaan sekä keskusteluun tilan ottamisesta ja antamisesta. Humble kutsuu afroamerikkalaisia miehiä katsomaan peiliin, tunnistamaan ja tunnustamaan oman paikkansa ja oman valtansa.

Sitä rapkulttuuria, jota Lamar edustaa ja jonka puolesta hän liputtaa, on kritisoitu pitkään ongelmallisesta suhtautumisestaan naisia kohtaan. Humblella Lamar kanavoi tätä asennetta ryöstöviljelemällä bitch-sanaa (joka on toki aina kuulunut Lamarin sanavarastoon) ja mehustelemalla naisen sukuelintä.

Ongelmallisimmassa säkeessä hän yrittää määritellä, millainen naisen vartalon tulee olla ollakseen haluttava:

”I’m so fuckin’ sick and tired of the Photoshop
Show me somethin’ natural like afro on Richard Pryor
Show me somethin’ natural like ass with some stretch marks”

Riimit voi nähdä epäonnistuneena yrityksenä olla #woke. Lamar kritisoi länsimaisen visuaalisen kulttuurin naisille asettamia mahdottomia kauneusihanteita, mikä on tietenkin oikein, mutta rajaa samalla ei-feministisiksi ne naiset, jotka päättävät meikata, suoristaa hiuksensa tai turvautua botoxiin.

Isoin ongelma on tietenkin se, että naisen keho ylipäätään määritellään vain ja ainoastaan miehen kautta. Tämä on eritoten gangsta rapin DNA:han kietoutunut trooppi, jonka purkaminen vie aikaa – varsinkin, kun valtaosa genren edustajista ei ole purkamisesta järin innoissaan.

Toisaalta Humblen kohdalla kyse voi olla myös opintomatkasta, kuten verkkomedia Okayplayer ehdottaa. Lamar tunnustaa, ettei hänen ajattelunsa ole valmista, ja käy läpi siihen liittyviä sudenkuoppia. Tähän viittaisi Humblen musiikkivideo, jossa räppäri vierailee muun muassa kampaamossa – paikassa, joka on monelle mustalle amerikkalaiselle naiselle se tärkein safe space.

Keskeneräisten ajatusten lausuminen ei välttämättä tee Lamarista feministiä, mutta ainakin se osoittaa sellaista rehellisyyttä ja itsekriittisyyttä, johon soisi useampien kykenevän.

Video ei ole enää saatavilla

Kendrick näyttää paremman kasvonpuoliskonsa.

Kalifornialaisräppäri Kendrick Lamarin Good Kid, M.A.A.D City on yksi viime vuoden kehutuimpia levyjä. Nuorgam tapasi lauantaina Helsingissä esiintyneen Lamarin ennen hänen keikkaansa.

Viime syksynä Good Kid, M.A.A.D City -albumisi nousi ilmestymisviikollaan lähelle Yhdysvaltain albumilistan kärkeä. Loppuvuodesta esimerkiksi Pitchforkin kriitikot valitsivat levyn vuoden parhaimmaksi albumiksi.

Miltä tuo levysi saama vastaanotto on tuntunut?

”Totta kai se tuntuu mahtavalta. Olen tehnyt valtavasti töitä, joten on ollut palkitsevaa, että ihmiset pitävät levystä.”

Levylläsi vierailee muun muassa Dr. Dre. Millaista oli työskennellä hänen kanssaan?

”Minä olen ihaillut häntä jo lapsena. Siksi oli upeaa päästä hänen kanssaan yhdessä studioon ja näyttää, että hän on ollut minulle esikuva. Nyt minulla oli siihen mahdollisuus, kun sain tehdä musiikkia hänen kanssaan.”

Kuinka te alun perin tutustuitte?

”Hän tuli aikoinaan katsomaan keikkaani. Hän vain tuli juttelemaan ja kysyi, haluanko tehdä musiikkia hänen kanssaan.”

Ice T:n Something from Nothing: The Art of Rap (2012) -dokumentista saa käsityksen, että Dr. Dre on kova tekemään töitä.

”Vaikka hänellä on rahaa ja palkintoja, hän tekee yhä musiikkia samanlaisella innostuksella ja kunnianhimolla kuin olisi vasta aloitteleva muusikko. Minä jouduin mukautumaan hänen työtahtiinsa. Olimme hänen studiollaan aina tuntikaupalla.”

Sinkkunakin julkaistu kappaleesi Swimming Pools (Drank) kertoo alkoholinkäytöstä. Millainen on oma suhteesi alkoholiin?

”Minä olen perhepiirissäni nähnyt, mitä tapahtuu, kun ihmiset juovat liikaa ja heistä tulee alkoholisteja. Se tietysti vaikuttaa omaan alkoholinkäyttööni. En juo humalahakuisesti, vaan saatan ottaa muutaman, jos on sellainen fiilis ja olemme porukalla jossain.”

Et siis juhli kiertueillasi.

”En todellakaan. Vietän paljon aikaa yksikseni.”

Mutta jos nyt kuvitellaan, että olisit juhlinut eilen. Mikä levy parantaa tehokkaimmin krapulasi?

”Mikä tahansa The Isley Brothersin albumi, koska krapulaa pitää hoitaa melodioilla. En missään tapauksessa kuuntele räppiä krapulassa, koska kappaleissa on ihan liikaa sanoja sellaiseen olotilaan.”

Video ei ole enää saatavilla

Olet nyt kiertänyt Eurooppaa. Kuinka hillitset koti-ikävää?

”Näprään iPhonea, istun tietokoneella ja selaan Facebookia. Chattailen kavereideni kanssa ja lähettelen heille tekstiviestejä. Toisin sanoen teknologia auttaa.”

Millä tavalla tuhlaat aikaasi kaikkein mieluiten?

”Jos olen kotona, saatan katsoa elokuvia aamusta iltaan.”

Entä kiertueella?

”Yritän nukkua aina, kun se on vain mahdollista. Unirytmini on mennyt sekaisin, koska joudun valvomaan myöhään keikkojeni takia. Sitä paitsi mieli ja ruumis ovat esiintymisen jälkeen niin ylikierroksilla, ettei vain yksinkertaisesti pysty nukkumaan. Esimerkiksi tänään sain unta vasta aamuyhdeksältä. Muutamaa tuntia myöhemmin pitikin sitten olla jo lentokentällä.”

Mikä on ensimmäinen hiphop-kappale, johon rakastuit?

”Dr. Dren ja Snoop Doggin Nuthin’ but a ’G’ Thang, koska se on niin tarttuva: 1, 2, 3 and to the 4, Snoop Doggy Dogg and Dr. Dre is at the door. Kappale soi yhteen aikaan kaikkialla, eli se on myös vaikuttanut minuun artistina.”

Video ei ole enää saatavilla

Minkä musiikkivideon muistat parhaiten lapsuudestasi?

”2Pacin ja Dr. Dren California Loven. Minä itse asiassa näin, kun videota kuvattiin kotiseudullani Comptonissa. Taisin olla silloin 8-vuotias.”

Video ei ole enää saatavilla

Mistä äänittämästäsi kappaleestasi olet kaikkein ylpein?

”Sing About Me, I’m Dying of Thirst-kappaleesta. Tai en minä tiedä. Oikeastaan olen kaikkein ylpein Good Kid, M.A.A.D City -albumista kokonaisuutena. Olen pystynyt kanavoimaan levylle niin paljon minulle itselleni merkityksellisiä aiheita.”

Video ei ole enää saatavilla

Kenen muusikon haluaisit vierailevan levylläsi?

”Erykah Badun, D’Angelon tai Saden. Uskon, että välillemme voisi syntyä yhteys, joka myös kuuluisi yhdessä tekemästämme musiikista.”

Video ei ole enää saatavilla

Mikä artisti tai yhtye tekee maailman tärkeintä musiikkia juuri nyt?

”En voi vastata sanomalla vain yhtä artistia tai yhtyettä. Maailman tärkein musiikki on musiikkia, joka todella koskettaa kuulijoita. Sen pitää vaikuttaa kuulijoihin syvästi. Artistilla itsellään pitää olla jotain sanottavaa, koska niin sanottua bilemusiikkia ei voi missään tapauksessa pitää maailman tärkeimpänä. Artistin ja kuulijan välille pitää syntyä musiikin avulla todellinen yhteys, eikä sellaiseen riitä vain yhden hitin mukanaan tuoma kuuluisuus ja menestys, koska nyt puhutaan niin monimutkaisista ja laajoista asioista.”

Mitä tekisit, jos et olisi muusikko?

”En kyllä tiedä. Minulla ei ole koskaan ollut mitään varasuunnitelmaa. Olen aina vain toivonut, että elämäni järjestyisi niin, että saisin tehdä musiikkia.”

Kai sinulla oli toiveammatteja lapsena?

”Varmaan kaikki pelasivat koripalloa minun lapsuudessani. Siksi minäkin ajattelin joskus pienenä, että minusta tulee seuraava Michael Jordan, mutta se nyt vain oli sellaista, mistä lapsena haaveillaan.”

Mitkä kolme asiaa inspiroivat sinua tällä hetkellä?

”Ympäri Eurooppaa matkustaminen, keikoillani hymyilevät ihmiset sekä myös ne ihmiset keikoilta, jotka räppäävät kappaleita kanssani.”

Video ei ole enää saatavilla

Hippi se on mustakin hippi: Kendrick Lamar, Schoolboy Q, Jay Rock, Ab-Soul.

The Circuksessa tänään lauantaina esiintyvä Kendrick Lamar teki yhden viime vuoden puhutuimmista hiphop-albumeista. Good Kid, M.A.A.D. City on kunnianhimoinen, kolmeen osaan jaettu itsereflektiivinen ja tuotannoltaan mielenkiintoinen räppieepos. Sen keskiössä on hahmo, jonka elämäntarina on luovasti ja moniselitteisesti kerrottu. Lamarin kiehtovuus ei tule niinkään tarinoista itsestään, vaan siitä, miten ne on esitetty.

Lamarin taustalla on Black Hippy -niminen räppikollektiivi, johon kuuluvat hänen lisäkseen Schoolboy Q, Ab-Soul ja Jay Rock. Nelikko on julkaissut kolmen vuoden sisään omilla nimillään seitsemän studioalbumia ja lukuisia mixtapeja. Black Hippy -studiolevyä ei vielä ole kuultu, mutta räppärit vierailevat toki ahkerasti toistensa julkaisuilla.

Lamarin huippuodotetun keikan kunniaksi Nuorgam esittelee lyhyesti Black Hippyn jäsenet sen mukaan, mitä he ryhmään tuovat.

Jay Rock ja klassinen länsirannikon uho

Studiodebyyttinsä Follow Me Home kesällä 2011 julkaissut Jay Rock edustaa ryhmän perinteisintä osastoa. Tutut pianosamplet, letkeät puhallinsoittimet ja paljon uhoa. Albumin avaava Code Red on tyylillisesti täydellistä 2001-kauden Dr. Dre -pastissia ja Rockin flow ja äänenkäyttö muistuttavat niinikään samaista artistia. Epätasaisten mixtapejen From the Hood to the Cover of XXL ja Tales From the Hood 2 jälkeen Rock löysi kultasuonen, eivätkä lahjakkaat vierailijat Kendrick Lamarista Lil’ Wayneen enää jätä levyn päätähteä varjoonsa. Toisinkin olisi voinut käydä: ensimmäisen sinkkunsa All My Life vuonna 2008 julkaissut Rock oli jonkin aikaa kiinnitettynä Warner Bros. Recordsille, ja yhteistyö Flo Ridan ja 50 Centin kaltaisten kaupallisten räppärien kanssa olisi voinut johtaa yhdentekevään höttöön.

Rock kuitenkin siirtyi WB:ltä Tech N9nen ja Travis O’Guinin perustamalle Strange Musicille, joka antoi vapaat kädet debyytin työstämiseen. Jos länsirannikon ganstaräpin uudesta noususta puhutaan, ei Jay Rockin nimeä voi sen myötä jättää mainitsematta. Dre- ja The Game -viittaukset ovat perusteltuja, mutta oma ääni erottuu silloinkin, kun Westsidessa kumppanina on uuden ja muovisen R&B:n suurimpiin kupliin kuuluva Chris Brown.

Video ei ole enää saatavilla

Ab-Soul, kirjaviisas

Herbert Anthony Stevens IV on räppärinä Black Hippyn älykkö – jäsen, jota ScHoolboy Q on esimerkiksi sanonut konsultoivansa omana henkilökohtaisena ihmissanakirjanaan. Kaksi studioalbumia julkaissut Ab-Soul tuntuu vielä etsivän omaa polkuaan. Vuonna 2011 julkaistu Longterm Mentality on monipuolinen ja turhauttavan epätasainen ristiretki erilaisten lyyristen ja temaattisten aihioiden labyrinttiin. Ab-Soul unohtaa pudotella leivänmuruja taakseen, ja keskiverrosta luokattomaan vaihteleva tuotanto hukuttaa hänet lopulta alleen.

Vuotta myöhemmin julkaistu Control System lupaa jo parempaa. Malcolm X:n omaelämäkerran suurimmaksi vaikuttajakseen maininnut, harvinaista Steven Johnson -syndroomaa sairastava Ab-Soul on löytämässä omaa ääntään, mutta tunnin mittaiseen albumiin se ei vielä veny. Nykyisellään räppärillä on vaara jäädä muiden artistien vakiovierailijaksi ja alemmuudentuntoa muita Black Hippy -jäseniä kohtaan potevaksi talentiksi. Aika näyttää.

Video ei ole enää saatavilla

ScHoolboy Q ja ryhmän synkin sivu

Armeijan tukikohdassa Saksassa syntynyt Quincy Matthew Hanley on Black Hippyn monipuolisimpia jäseniä. Setbacks-levyllä hän revittelee ääntään vapaasti ja vaihtelee flow’taan biisien sisällä ja välillä tavalla, johon hyvin harvat pystyvät. Jay-Z:n ja Nasin suurimmiksi esikuvikseen mainitseva räppäri pui kappaleissaan jengimenneisyyttään Cripsissä, huumekauppaa, vankilareissuja ja isäksi tulemista.

Habits & Contradictionsilla ScHoolboy Q osoittaa versatiiliutensa ja kykynsä kirjoittaa kappaleita, jotka vellovat katkerassa hasispilvessä, mutta vilauttelevat savun seasta ihailtavaa pop-sensibiliteettiä. Metodeissa on paljon samaa Kendrick Lamarin kanssa: ScHoolboy heittää kollegoidensa kanssa ilmoille riimejä, kuten “I keep the illest trillest bitches while I’m swaggin’ it / Crush a bit, little bit, that’s my pursuit of happiness”, joiden suhde räppärin historiaan on vähintäänkin ambivalentti. Hiphopin kuvastoon kuuluu kaiken rikollisen glorifiointi, ja levyllä Schoolboy tuntuu sovittelevan ylleen tätä viittaa, etsien samalla oikeaa tapaa suhtautua menneisyyteensä. Se tapahtuu niin Jhené Aikon feattaaman pirteän Sex Driven kuin äärisynkän Raymond 1969 -painajaisenkin kautta.

Video ei ole enää saatavilla

Kendrick Lamar ja ansaittu supertähteys

Nelikon suurin tähti on myös vastuussa ryhmän toistaiseksi yhtenäisimmästä ja taiteellisesti kunnianhimoisimmasta albumista. Good Kid, M.A.A.D. City on amerikkalaisen hip hopin tulevia klassikoita ja väkevä osoitus siitä, miten Dr. Dren perintöä ehkä kaikkein selkeimmin edustava räppäri pystyy astumaan genren kaikkien mukavuusalueiden ulkopuolelle. 12-minuuttisen Sing About Me, I’m Dying of Thirstin puolivälissä Lamar kysyy: “Fighting for your rights, even when you’re wrong / And hope that at least one of you sing about me when I’m gone / Now am I worth it? / Did I put enough work in?” Vastaus hänen kysymykseensä on kapiteelein kirjailtu KYLLÄ.

Syvälle taiteilijaan itseensä katsova levy ja sitä edeltänyt, kahden naisen tarinat kertonut konseptialbumi Section.80 ovat vahvoja osoituksia Lamarin potentiaalista ja herättävät kysymyksen: mitä seuraavaksi? Jos Lamar onnistuu pysymään inspiroituneena, voi hänen uransa seurailla vielä Kanye Westin kaltaisten kameleonttien polkuja. Supertähti hän on joka tapauksessa jo nyt.

Video ei ole enää saatavilla

Kendrick Lamar lauantaina 16. helmikuuta The Circuksessa Helsingissä. Ovet aukeavat kello 21. Keikka on loppuunmyyty.

25-vuotias Kendrick Lamar tulee suoraan Comptonista.

Dinosaurus hiphoponicus?

Jos ei elä ja hengitä hiphopia, genren albumeihin tarttuminen vaatii aina tietynlaista sitkeyttä. Nytkin edessä on vain 12 biisiä, joiden yhteiskesto on yli 68 minuuttia – eikä tämä ole edes deluxe-versio. Kaltaiseni 1990-luvun lopun ja 2000-luvun alun suoraviivaiseen hittiräppiin tottuneen kuuntelijan ei auta kuin hengittää syvään ja aloittaa savotta.

Kendrick Lamarin Good Kid, M.A.A.D City on saanut viiden tähden arvioita kautta linjan, mutta ne johtuvat kai lähinnä siitä, että se ylipäätään on ilmestynyt. Räppäri, joka on työskennellyt valtavirtaesikoisensa parissa kahdeksan vuotta, pitää palkita jotenkin.

”Mutta hei, Good Kid, M.A.A.D City on konseptialbumi. Etsä vaan tajuu”, sanoo joku ääni sisälläni. Ehkä en sitten tajua. Lamar on hyvä räppäri, mutta ei artistina hehku samalla tavalla kuin Eminem, Kanye West, Lil Wayne tai edes Frank Ocean tai Drake. Albumin perusteella häntä on hankala oikeasti rakastaa tai vihata. Good Kid, M.A.A.D Cityä vaivaa lisäksi sama ongelma kuin niin monia tämän päivän kunnianhimoisia hiphop-albumeita. Se on kuin juoneltaan liian köykäinen elokuva tekijästään keskittyen liikaa päähenkilön ympärille. Ja jos päähenkilö on Lupe Fiascon tasoinen ykkösdivarin tähti, ei elokuvakaan nouse klassikoksi.

Virkistävintä Good Kid, M.A.A.D Cityssä on Lamarin tekstien sävy, joka ei keikahda Draken ”anteeksi, mua itkettää, kaikki on päin persettä, mutta saanko panna sua” -osastolle, vaan pitäytyy perinteisessä gettoympäristössä ja nais-, huume- sekä rahaongelmien kyllästämässä maailmassa. Otteessa ei ole mitään uutta, mutta se toimii.

Musiikillisestikin albumi on parhaimmillaan asian ytimessä ja perin old school, kuten esimerkiksi loistavalla Money Treesillä. Swimming Pools (Drank) patsastelee yhä täysin omassa sarjassaan ja nousee vuoden parhaiden kappaleiden joukkoon – miksi albumilla ei ole enempää tällaista herkkua? Aiempi single, Dr. Dren kanssa tehty The Recipe, on vielä jostain käsittämättömästä syystä jätetty pois kuuntelemaltani versiolta. Onneksi albumin vastaavaksi tuottajaksi merkitty Dre on mukana levyn tähtihetkiin lukeutuvalla Comptonilla.

Kaikki Good Kidin biisit eivät sitten yksinkertaisesti pysy kasassa. Skitit venyvät ja paukkuvat, pohjimmiltaan tarttuva Real on yli seitsemän minuutin julistus siitä, miten tärkeää on rakastaa itseään ja 12-minuuttinen, kaksiosainen Sing About Me, I’m Dying for Thirst ei ole niinkään musiikkikappale kuin side silmillä hortoileva hengellinen novelli geton arjesta. M.A.A.D Cityn Neptunes-soundi kuulostaa hyvältä, mutta ei senkään kappaleen tarvitsisi kestää kuutta minuuttia.

Good Kid, M.A.A.D City muistuttaa tavallaan Kanye Westin The College Dropout -esikoista (2004), mutta sitä leimaa ajalle ominainen mahtipontisuus, joka ei johdu ensiluokkaisista sampleista, kuten Westin upealla Through the Wirella, vaan tarpeesta luoda jokaisesta kappaleesta edellistä avarampi, pidempi ja suurempi. Se tekee albumista ehkä paperilla mielenkiintoisen, mutta kokonaisuus vuotaa lopulta pahasti yli äyräiden. Melkein kaikkialta olisi voinut tiivistää.

Ehkä siinä on tämän päivän hiphopin suurin ongelma: biitit ja räppärin taidot hitintekijänä eivät enää merkitse mitään. Pitää nousta aina vain korkeammalle ja tähdätä kauemmas. Enää ei kilpailla siitä, kenellä on parhaat biisit ja kovimmat vierailijat vaan siitä, kuka onnistuu myymään konseptialbumina kummallisimman kokoelman sekalaisia kappaleita ja saamaan korkeimmat pisteet Pitchforkilta.

Ehkä syytän sinua Kanye West. Sinä pilasit minun rap-nautintoni.

75 Olemattoman elokuvan soundtrack, jonka ansiot rap-albumina ovat kiistämättömät, mutta joka jää harmillisesti junnaamaan paikoilleen, kun seuraavan näytöksen pitäisi jo alkaa.

Video ei ole enää saatavilla

Seppo ”Steen1” Lampela kiteytti Tiedonantajassa kaiken mitä meidän tarvitsee hänen uudesta yhtyeestään tietää: ”Tarjotaan rokkia räppäreille ja räppiä rokkareille. Räppiä satunnaiskäyttävästä rockmiehestä voi tulla hiphopin suurkuluttaja ja päinvastoin. Porttiteoria.” Videon on ohjannut Miika Hakala.

Video ei ole enää saatavilla

Palma Violets – Last of the Summer Wine

Palma Violets on nuori brittiyhtye, jota Rough Traden Geoff Travis on hehkuttanut jokaisessa mahdollisessa välissä. Kenties siksi, että bändi on signattu Rough Tradelle? Alkuvuodesta esikoisalbuminsa julkaisevan indierock-kvartetin videon on ohjannut Gina Birch.

Video ei ole enää saatavilla

Girls Aloud – Something New

Roskapopin mestariyhtyeeltä julkaistaan 26. marraskuuta kokoelmalevy Ten, jolla kuullaan bändin suurimpien hittien lisäksi neljä uutta biisiä, joista Xenomanian tuottama Something New on yksi. Ai kuinka monta Britannian top 10 -hittiä Girls Aloudilla on? Kaksikymmentä!

Video ei ole enää saatavilla

Adele – Skyfall

Bond-tunnari, tiedätte kyllä. Adele, tiedätte kyllä. Videon on ohjannut kaikista maailman ihmisistä Nick Chappell, eikä esimerkiksi Allan ”Rölli” Tuppurainen tai Pierre Nkurunziza.

Video ei ole enää saatavilla

Kendrick Lamar – Swimming Pools (Drank)

25-vuotiaan kalifornialaisräppärin major-debyytti Good Kid, M.A.A.D City on ollut yksi syksyn odotetuimmista hiphop-albumeista. Ylistäviä arvioita haravoineen albumin kakkossinglellä ovat Lamarin apuna tuottaja T-Minus ja muun muassa Drakelle ja Nicki Minaj’lle biisejä kirjoittanut Nikhil Seetraham.

Video ei ole enää saatavilla