”Takatukkaansa kasvattaa/lahkeet lepattaa”

Tätä artikkelia työstäessäni törmäsin äkkiseltään outoon mutta lopulta ehkä vähemmän kuin yllättävään seikkaan. Mustaa musiikkia on nimittäin rikkaista perinteistään ja lukuisista alalajeistaan huolimatta versioitu suomeksi varsin vähän verrattuna vaikkapa folkiin, eurooppalaiseen iskelmään ja vanhaan rockiin.

Vähemmän kuin yllättävään siksi, että suomalaiset ovat aina olleet henkeen ja vereen jäykkälanteista tango- ja rokkiväkeä, joka suhtautuu mustaan musiikkiin tietyin varauksin. Tästä johtuen jouduin valintoja tehdessäni tekemään joitakin myönnytyksiä genremäärittelyn suhteen. Uskon että me kaikki pystymme kuitenkin elämään noiden myönnytysten kanssa – vaikkapa joulun kunniaksi.

Koska tässä listataan kököimpiä käännösbiisejä, jutusta on tietysti turha etsiä vaikkapa sellaisia kappaleita kuin Kirkan Katu kuin autiomaa, Maaritin Sua ehkä liikaa pomputin tai Stig Doggin Rakastuin sporakuskiin (joka on sekin käännös – T-Painin kappaleesta I’m in Luv Wit a Stripper).

#1 Frederik – Äijä viilee (Daddy Cool)

”Takatukkaansa kasvattaa
lahkeet lepattaa”

Alun perin: Joku voisi tietysti kysyä, oliko saksalaisen tuottajatakapiru Frank Farianin masinoima Boney M mustaa musiikkia termin varsinaisessa merkityksessä, mutta emme paneudu semantiikkaan sen enempää tässä yhteydessä. Syyn voitte lukea alta.

Suomeksi: Ilmeisesti tuopillisen hevosrauhoituslääkettä nauttineen ja sen jälkeen päänsä rikkinäiseen Darth Vader -maskiin upottaneen Frederikin Äijä viilee -kappale ei voisi olla olematta tällä listalla. Tämä lista ei olisi mitään ilman Äijä viilee -kappaletta. (Siis huomautettakoon vielä kerran: Frederik sanoittajineen nimesi kappaleen ÄIJÄ VIILEEKSI!) Harvoin on suomen kieltä hellitty näin luovalla tavalla. ”On kovin ylpee rintakarvastaan / Travoltaa jaksaa vaan hehkuttaa”, toteaa Reetu zeniläisiä ulottuvuuksia tavoitellen. Lupaan, että kappaleen kuunteleminen muuttaa elämäsi lopullisesti.

Video ei ole enää saatavilla

#2 Sere (feat. Leijonamieli) – Reguloijat (Regulate)

”Ne oli räbäfestarit alueella nollakolme
ei tarvinnu kelaa niinku Hamlet ollaanko me
vai eikö olla dope ku jotaki kertonee
et jengi fiilisteli jo tokaaki encoree”

Alun perin: Warren G:n ja Nate Doggin kuolematon ganjanhuuruinen g-funk-klassikko, joka johti muun muassa tällaiseen nerouteen Wikipedian sivuilla.

Suomeksi: Sere ansaitsee toki natsansa suomenkielisen räpin toisen aallon pioneerina, mutta rehellisesti sanottuna versio herättää etupäässä yhden ajatuksen: luojan kiitos, että Seren, Kapasiteettiyksikön, Ezkimon ja kumppanien suomiräpajat ovat ohi. Heidän musiikkinsa saattoi olla aikansa tuote, mutta se ei tarkoita, että aikaan haluaisi palata vapaaehtoisesti takaisin. Tampereen räppäävä talonmies (en tiedä, oliko hän oikeasti talonmies) syöksyy tässä hydroponisen biitin kimppuun pihatyöläisen tarkkuudella; lopputuloksena hä-pä-pä-pä-pä-rytmitettyä biitin perässä poukkoilua.

Video ei ole enää saatavilla

#3 Katri Helena – Hei jos mentäis naimisiin (Can’t Give You Anything (But My Love))

”Jos jäisit luoksein asumaan
tahdon vaimosi roolin
tähän asti olla sain
tyttöystävä vain”

Alun perin: 1970-luvun alkupuolella supersuositun Philadelphia soul -yhtye The Stylisticsin hienosti sävelletty palanen grooven siivittämää tv-sarjafunkia.

Suomeksi: Katri Helena on aidosti sympaattinen ja kiva ihminen, mutta hänellä on ylittämätön kyky latistaa joka ikinen musiikkityyli ja kappale Cheekistä humppaan homogeeniseksi katrihelenamusiikiksi. Katrin herttaisen psykoottisesti päälle vyöryvä ymmyrkyssilmäisen aurinkoinen viattomuus ei jätä tilaa alkuperäisen surumielisen sielukkaille vireille vaan kuulostaa siltä, että meidän pitäisi vapauttaa kaikki vangit ja tuhota aseet ja alkaa kasvattaa rauhankyyhkyjä ja mennä kaikkien naimisiin keskenämme ja solmia maailmanrauha nyt heti tai KATRI HELENA JATKAA LAULAMISTA YMMYRKÄISINE SILMINEEN LOPUTTOMIIN!

Video ei ole enää saatavilla

#4 Eläkeläiset – Paratiisihumppa (Pastime Paradise)

”Siellä kalsarit on silkkiä
mummoilla niitä ei ole ensinkään
ja ne ovat aina pelkkää hymyä
sekä naamasta että persiistä”

Alun perin: Stevie Wonderin mahtavan Songs in the Key of Life -opuksen kappale Pastime Paradise on nykypäivän yleisölle kai parhaiten tuttu Coolion jokseenkin ärsyttävästä Gangsta’s Paradise -versiosta, jonka videolla Men in Black -elokuvien sarvijaakolta näyttävä herra Coolio räppää crack-luolassa vihamielisen näköiselle Michelle Pfeifferille. Pfeifferin ilmeen perusteella näyttää siltä, että Coolio on unohtanut suuveden.

Suomeksi: Huumorimusiikki on vaikea laji, sanotaan. Eläkeläisten ura tuntuu kuitenkin todistavan toista. Humppaava yhden tempun poni on könkännyt ympäri Suomea ja Eurooppaa esittäen ”karjalaisen kierolla huumorilla höystettyjä” ja ”hauskoja” käännösversioitaan jo pari vuosikymmentä. Mutta kysykääpä itseltänne: jos sattuisitte kuulemaan tämän version Wonderin kappaleesta radiosta tietämättä Eläkeläisten ”äkkiväärästä” ja ”letkeästä” (lopetan lainausmerkkien ylikäytön ihan kohta) imagosta, pitäisittekö sen oikeana osoitteena mitään muuta kuin Radio Helsingin Paskalista-ohjelmaa?

Video ei ole enää saatavilla

#5 Anita Hirvonen – Ihanaa elämää (Raising My Family)

”Ihanaa elämää, ihanaa elämää
sydämeni vaatii, ihanaa elämää
tahdon sitä sulta, tahdon sitä sulta
tule tule kulta, tahdon sitä sulta”

Alun perin: Lapsena sokeutunut eteläafrikkalaismuusikko Steve Kekana on levyttänyt urallaan yli huikeat 40 albumia, mutta hänen suurin hittinsä oli vuoden 1980 Raising My Family, jonka myös Ressu Redfordin Sound of R.E.L.S. versioi 1990-luvulla.

Suomeksi: Äänekosken lahja iskelmämaailmalle tuli uransa alussa tunnetuksi ”pikkutuhmista” huoltoasemakasettiralleista ja Tina Turneria muistuttaneesta hiuspehkosta. Hilpeän muovisesti säksättävä Ihanaa elämää ja Hirvosen suurtalouskeittiön pirteän sopankeittäjän mieleen tuova laulu kumpuavat suoraan murtumakohdasta, jolloin maitolaiturien maalais-Suomi alkoi raahautua kohti kaupungin diskoteekkia. Tämä on ehtaa tanssilavadiskoa, olkipaalireggaeta.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus! Sini Sabotage – 09 (212)

Alun perin: Azealia Banksin läpimurtohitti 212 oli paukaus, joka kuultiin ympäri maailman. Turboahdetun rap-minimalismin harjoitelma oli vuoden 2011 paras kappale ilman että mikään muu pääsi edes kovin lähelle.

Suomeksi: Jos et juuri kuuntele hiphopia ja olet joskus ihmetellyt, mikä erottaa hyvän räppärin huonosta, Sini Sabotagen versio tarjoaa asiasta oppikirjaesimerkin. Siinä missä Banksin taiturimaiset staccato-räpit soljuvat sotilaallisen tarkasti mutta ilkikurisen rennosti biittiä nuoleskellen, helsinkiläinen dj-räppäri haahuilee räppäineen ihan missä sattuu – vailla suunnitelmaa tai päämäärää. Versiossa palataan enemmän tai vähemmän kotimaisen räppäyksen Pääkkös-kaudelle; se onnistuu sabotoimaan (anteeksi, oli pakko) kaiken, mikä tekee alkuperäisestä niin hyvän. Banksin kaltaisten katumuoti-ikonien tyylin matkiminen ilman kummoista uskottavuutta tai huumorintajua ei auta.

Video ei ole enää saatavilla

Ralph Siegel, tykkää CatCatista. Ei se väärin ole.

Keskieurooppalaista iskelmää tai Eurovision laulukilpailua seuraavat tuntevat kaikki Ralph Siegelin kullanhohtoisen nimen. Tänä vuonna mies osallistuu viisukisaan peräti 20. sävellyksellään.

Münchenissä vuonna 1945 syntynyt muusikko ja tuottaja Siegel pääsi euroviisuilun makuun vuonna 1974, jolloin hänen laulunsa Bye, Bye, I Love You edusti Luxemburgia ja sijoittui Abba-vetoisessa kisassa neljänneksi. Brittiläisen Ireen Sheerin pääosin ranskaksi esittämässä estradirallissa on kohdillaan kaikki Siegelille tyypilliset piirteet: kepeys, helposti omaksuttava melodia ja kansallisista ominaispiirteistä vapaa yleiseurooppalaisuus.

Video ei ole enää saatavilla

Menestyksestä innostunut Siegel palasi kisaan jo kahden vuoden kuluttua, tällä kertaa Saksan liittotasavallan edustussävelmän säveltäjänä. Les Humphries Singersin esittämä Sing Sang Song kompastui kuitenkin omaan näppäryyteensä ja laulu löytyi lopputuloksista vasta sijalta viisitoista.

Video ei ole enää saatavilla

Lannistumaton Siegel näytti todellisen luonteensa ja valmisteli vuoden 1979 kilpailuun tulevan klassikon, meilläkin käännösiskelmänä hyvin menestyneen Dschinghis Khanin. Diskohitin esittänyt yhtyekin kulki nimellä Dschinghis Khan ja Jerusalemin lavalle marssitettu riehakas karvapäägalleria muutti omalta osaltaan laulukilpailun luonnetta, lopullisesti.

Video ei ole enää saatavilla

1980-luvusta muodostui Ralph Siegelin varsinaista kulta-aikaa. Vuonna 1980 hänen laulunsa edustivat samassa kilpailussa peräti kahta maata, Saksan Liittotasavallan (toiseksi sijoittuneen) laulun Theater esitti saksalainen kestotähti Katja Ebstein, Luxemburgia taas jonkinlaiset esi-Jedwardit, kaksostytöt Sophie & Magali. Ranskankielinen, rullaluistelevasta pingviinistä kertova Papa Pingouin saavutti yhdeksännen sijan.

Video ei ole enää saatavilla

Laulun tenhovoima on kiistaton, sillä vuonna 2006 kantautui Ranskasta mielenkiintoisia uutisia. Uusintaversio vanhasta viisusta oli kivunnut listaykköseksi television lastenohjelman siivittämänä:

Video ei ole enää saatavilla

Vuonna 1981 Siegel osallistui kisaan jälleen kotimaansa väreissä. Herkkä laulu sokeasta pojasta sai meilläkin suosiota Katri Helenan tulkintana. Liettualaissyntyisen Lena Valaitisin esittämä Johnny Blue sijoittui laulukilpailussa toiseksi.

Video ei ole enää saatavilla

Seuraavana vuonna erinomaisessa schlager-vedossa ollut Siegel voittikin sitten täyspotin. Nuoren Nicolen esittämä rauhanlaulu Ein bisschen Frieden saavutti Saksan liittotasavallalle ylivoimaisen voiton, maan ensimmäisen. Saksan lisäksi englanniksi, espanjaksi, hollanniksi, ranskaksi ja tanskaksi Nicolen toimesta levytetty laulu taipui suomeksi Katri Helenan versiona nimellä Vain hieman rauhaa. Erinomaisesti ympäri Eurooppaa menestynyt laulu osui ajan hermoon ja valloitti myös brittilistan kärkipaikan kahden viikon ajaksi. Se onkin toistaiseksi viimeinen tuon tempun tehnyt euroviisuvoittaja.

Video ei ole enää saatavilla

Viisuvoitto ei tyrehdyttänyt Siegelin intoa Eurovision laulukilpailua kohtaan, vaan mies sai kansainväliseen loppukilpailuun tasaisesti sävellyksiään lähes joka vuosi. Kun eri maiden karsinnat avautuivat entistä paremmin myös ulkomaisille säveltäjille, alkoi Siegelin sävellyksiä ilmaantua entistä laajemmille markkinoille. Tarkkaa tilastoa schlager-mestarin viisutyrkyistä ei taida olla edes miehellä itsellään, mutta edustajaehdokkaita on laskettu olleen tähän mennessä ainakin viitisenkymmentä. Kaikki sävellykset eivät tosin ole päässeet edes virallisiin tilastoihin, jos ne on raakattu esikarsintaraatien toimesta pois pelistä jo alkuvaiheessa. Näin on käynyt ainakin Suomessa, sillä Siegel on itse kertonut lähettäneensä Suomen karsintoihin laulun ainakin kaksi kertaa. Vain toinen lauluista tunnetaan, sen Siegel osoitti Suomea vuonna 1994 ikimuistoisesti edustaneelle CatCat-duolle ja Siegelin pöytälaatikossa se sai nimen Pirates on the Dancefloor.

Virpi ja Katja Kätkään mieltynyt Siegel rakensi vuoden 2006 Sveitsin edustussävelmän If We All Give a Little pettämättömälle ajatukselle koota lauluyhtye eri maiden suosituista artisteista. Katja Kätkän vetäydyttyä hankkeesta viime metreillä viisulavalla ei ole vieläkään nähty suomalaista, joka esittäisi euroviisua jonkin muun kuin oman maansa puolesta (Pirkko Mannola ja Arja Saijonmaa ovat osallistuneet menestyksellä ei-suomalaisiin karsintoihin). Näin Sveitsin laulu vajosi 17. sijoineen meilläkin unholaan.

Video ei ole enää saatavilla

Jopa euroviisuja seuraavan yleisön mielissä alkoi kuitenkin vähitellen tulla yliannostuksen raja vastaan, ja laulusta tehty Youtubessa nähtävä parodiaversio kiteyttää kyllästymisen asteen. Videota voi kuitenkin pitää saavutuksena!

Video ei ole enää saatavilla

Siegelin ja kenties myös Eurovision laulukilpailun onneksi 1990-luvun mullistukset toivat sekä maanosaamme että euroviisuihin uusia maita. EU-henkisesti Siegel pääsi näin edustamaan vuonna 2009 jopa Montenegroa.

22. toukokuuta Ralph Siegelin kaikkien aikojen 20. euroviisu pärähtää Bakun lavalta San Marinon esiintymisvuorolla. Alkuaan Facebook Uh Oh Oh -nimellä julkistettu tuotos joutui muuttamaan nimensä mitään tahoa mainostamattomaan The Social Network Songiksi, mutta ennakkokohu tuskin pusertaa höttöistä laulua finaaliin saati menestykseen asti.

Video ei ole enää saatavilla

Säveltäjämestarin sulkakynä on jo pitkään kärsinyt ylirasituksesta, mutta asiasta kiinnostuneiden kannattaa ehdottomasti tutustua miehen ikivihreitä kunnioittavaan jazzlevyyn Germany 12 Points – Celebrating Ralph Siegel (Carsten Daerr, Bastian Jütte, Henning Sieverts 2006). Siinä yleiseurooppalaiseen kollektiiviseen muistiin juurtuneet sävelmät saavat arvoisensa innostuneet jazztulkinnat.

Eurovision laulukilpailua on helppo pitää nykymaailman menosta irtautuneena ongelmajätenäyttelynä, mutta viisuhistorian yli tuhannen laulun listaa tutkaillessa on pakko myöntää kisaan mahtuneen myös todella onnistuneita länsimaisen viihdemusiikin helmiä. Nuorgam esittelee näistä kymmenen.

1 Jopa keskieurooppalaisen boheemielämäntavan ja ranskalaisen popin paha poika Serge Gainsbourg osallistui kisaan kolme kertaa: heti ensi yrittämällä vuonna 1965 syntyi europopin klassikko, kun France Gallin suoraviivaisesti kailottama Poupée de cire, poupée de son vei voiton Luxembourgiin.

Video ei ole enää saatavilla

2 Seuraavan kerran Gainsbourgin säveltaiteesta nautittiin kaksi vuotta myöhemmin, kun Monacon Minouche Barelli esitti moniselitteisen Boum-Badaboumin. Tämä sävelmä ei jäänyt historiaan, ja Gainsbourg jäi viisunälkäiseksi: mies palasi kisaan vielä vuonna 1990, jolloin toimi Ranskan edustussävelmän sanoittajana. Laulun saattaa edelleen bongata radiosoitosta ranskankielisissä maissa matkatessaan. Esikatseluvideossa nähdään mestari itse teossa:

Video ei ole enää saatavilla

Maailmankaikkeuden parhaita iskelmiä on vaikea luetella, mutta menestyneimpiä voi sentään yrittää. Esimerkiksi kaikkien tuntemaa Volarea harva pitää italialaisena euroviisuiskelmänä, niin paljon sitä on varioitu ympäri maailmaa, erityisesti Yhdysvalloissa (omat sovituksensa kappleesta ovat tehneet niin Dean Martin, Frank Sinatra kuin Luciano Pavarotti (aivan mahtava golfkentällä kuvattu video btw.), Frank Zappa ja David Bowie).

3Vuoden 1958 euroviisuissa nimellä Nel blu dipinto di blu kymmenen maan kisassa ällistyttävästi vasta kolmanneksi sijoittunut laulu valloitti kuitenkin maailman (sekä avaruuden, mikäli on uskominen Robert Zemeckisin vuonna 1997 valmistunutta elokuvaa Ensimmäinen yhteys (Contact).

Video ei ole enää saatavilla

4 Domenico Modugnon seuraavakin viisuedustus Piove (Ciao ciao bambina) on ikivihreä.

Video ei ole enää saatavilla

5 Ja mitäpä muutakaan on yksi kaikkien aikojen versioiduimmista viihdemusiikkisävelmistä L´amour est bleu, Rakkaus on sininen? Paitsi Suomessakin lähes vuosittain eri kokoonpanojen toimesta levytetty klassikko, myös Luxemburgin euroviisuedustussävelmä. Andre Poppin säveltämä ja Vicky Leandrosin tulkitsema laulu sijoittui vuoden 1967 kisassa hämmästyttävästi vasta neljännelle sijalle. Instrumentaaliversio loistavasta sävelmästä valloitti myös Yhdysvaltain Billboard-listan kärkipaikan ennätyksellisiksi viideksi viikoksi.

Video ei ole enää saatavilla

6 1960-luvun euroviisuista on syytä vielä mainita jonkinmoista kulttisuosiota nauttiva Monacon edustussävelmä vuodelta 1963, laulaja-lauluntekijä-näyttelijä Françoise Hardyn toteava L´amours´en va. Täydellinen oman aikansa kuva, muoti-esikuvanakin tunnetun Hardyn oma laulu pois lipuvasta rakkaudesta.

Video ei ole enää saatavilla

Euroviisulähetysten siirryttyä väriaikaan, laulujen esityksiin alkoi tulla entistä enemmän show-elementtejä ja se alkoi näkyä myös sävellyksissä.

1970-luvun klassikkoviisuja ovat ehdottomasti vähäeleiset ja ”ikuisiin” melodioihin perustuvat Espanjan Eres tu ja Ranskan L´oiseau et l´enfant (Lintu ja lapsi). Molemmat laulut levytti muuten ajan hengen mukaisesti suomeksi Katri Helena, ensimmäisen jopa kahtena eri versiona!

7Vuoden 1973 Espanjan Eres tu on mielenkiintoinen tapaus, sillä se on niitä harvoja espanjankielisiä lauluja, jotka ovat koskaan yltänee Billboardin Top 10 -listalle – laulusta oli jo tuolloin olemassa myös englanninkielinen versio. Alkuperäisesittäjä Mocedades-yhtye levytti laulun kaiken kaikkiaan kuudella kielellä, ja sävelmästä ovat omat tulkintansa taltioineet muun muassa Petula Clark, Bing Crosby ja Alla Pugatsova.

Video ei ole enää saatavilla

8Kaikkien aikojen Suomi-suosikkini esitettiin Brightonissa vuonna 1974, ABBAn maailmanvalloituksen aattona. Suomen puolesta lippua liehutti Eero Koivistoisen upea Älä mene pois / Keep Me Warm, jonka esitti vain 20-vuotias Carita Holmström. Edelleen ällistyttävän hieno suoritus:

Video ei ole enää saatavilla

9 Vaan osataan sitä vielä 2000-luvullakin. On tietenkin makuasia, pitääkö Serbian viimevuotista edustussävelmää Ovo je Balkania musiikinhistorian merkkiteoksena, mutta Goran Bregovicin leikittelevässä light-turbofolk-teoksessa on sellaista otetta, jota nykyviisukulttuuri onkin kaivannut. Onneksi Emir Kusturican elokuvien säveltäjällä ja Helsingin Juhlaviikoillakin vierailleella humppaveikolla oli pokerinaamaa tehdä itselleen uskollinen viisubiisi. Juuri tällaisia lauluja vartenhan Eurovision laulukilpailu on olemassa!

Video ei ole enää saatavilla

10 Ja sokerina pohjalla vielä yksi lähes euroviisu. Tuntuu vieläkin uskomattomalta, että aina niin skarpit ruotsalaiset pystyivät sellaiseen emämunaukseen, että jättivät Salem Al Fakirin Keep on Walkingin Melodifestivaleninsa kakkoseksi. Yksi viime vuosikymmenien ehdottomasti hienoimmista sävellyksistä syrjäytettiin, kun ruotsalaiset puhelinäänestäjät valitsivat Oslon kisoihin Idols-tähti Anna Bergendahlin hönkäilemän This Is My Lifen – niin minkä? Aivan.

Video ei ole enää saatavilla

Mitkä ovat sinun mielestäsi kaikkien aikojen parhaat Euroviisukappaleet? Anna oma ehdotuksesi kommenteissa!