Julkaistujen artikkeleiden mukaan päivittyvä soittolista Spotifyssä.

# 65 Death Cab for Cutie – Codes and Keys

Amerikan indiesuuruuden seitsemänneltä albumilta löytyy melodinen ja tunteellinen pianohelmi. Biisi muistuttaa jostakin syystä tunnelmaltaan vähän heidän vuosien takaista tekelettään Your Heart Is an Empty Roomia. Se tuskin haittaa ketään, sillä molemmat pätkät ovat loistavia todisteita Death Cab for Cutien taidosta tehdä yksinkertaisia ja osuvia pianokappaleita. (Verna Vuoripuro)

Video ei ole enää saatavilla

# 64 Kasabian – Days Are Forgotten

Kasabian on briteille sitä mitä keskitien suomirock meille, mutta tietysti popmusiikin suurmaassa nämäkin kuviot hoidetaan paremmin. Aina Kasabianin levyiltä on pari harmittomalla tavalla hienoa lad-renkutusta löytynyt. Tämä sinkkubiisi on edelleen sitä itseään, vähän Happy Mondaysia ja vähän Rollareita ja ripaus melankoliaa ja mukana hoilattava kertosäe. Toimii. (Niko Peltonen)

Video ei ole enää saatavilla

# 63 Wild Beasts – Lion’s Share

Eroottisen ulinaindien kultapoikien tuorein pitkäsoitto ei avautunut ihan ensi kuulemalta, mutta palkitsi jaksamisen pakahduttavalla kammiovärinän tunteella. Kappaleessa on kuultavissa kaikki syyt tykätä Wild Beastsista: ihanan hintahtavat vokaalit, tunnelmallinen, äärimmilleen kiristettyä pianonkieltä muistuttava purkautumaton jännite ja pehmopornahtava kuvasto. (Jarkko Immonen)

Video ei ole enää saatavilla

# 62 Ville Leinonen – Aika

Klaustrofobista goottidiskoa, joka juoksee pirullisen tikittävää kelloa vastaan. Se vaanii ja velloo, kuten nuolen nuoreen uhriinsa ampuva laulaja. Päättää Auringonsäde/Pommisuojan hämmentäviin, mutta lumoutuneisiin tunnelmiin. Ja kaikesta ebm-jytkeestä huolimatta tämänkin kappaleen juuret ovat iskelmässä, siitä Leinosen mahtavan kohtalokas tulkinta pitää huolen. (Mikael Mattila)

Video ei ole enää saatavilla

Kuuntele Aika-kappaleen studioversio Spotifyn kautta tästä.

# 61 The New Tigers – Pocketful of Sand

Olen kehunut New Tigersiä jo aivan liikaa, mutta kerta kiellon päälle. Kun kuuntelen Pocketful of Sandia, en edelleenkään jaksa välittää sen ysärisurinan retromaanisuudesta tai vaikutteiden ilmeisyydestä, vaan toivon kappaleen jatkuvan äärettömyyksiin. Kaksi sointua on paperilla vähän, mutta oikeinkäytettynä paljon enemmän kuin kolme tai kuusi. Sen tiesi jo Wire. (Oskari Onninen)

Video ei ole enää saatavilla

# 60 Cass McCombs – County Line

County Line on balladi sanan vanhimmassa merkityksessä: ajaton, hempeilevä ja nostalgiaan nojaava sävellys. Se ei tosin veisi yhtä hyvin mukanaan, jos äänitys ei olisi niin äärettömän hienon kuuloista joka hetki. Kaikki virveleistä kitaraan kuulostaa erittäin tarkkaan harkituilta, mutta täydellinen sähköurkusoundi ja McCombsin ääni jättävät kaiken muun varjoonsa. (Niko Vartiainen)

Video ei ole enää saatavilla

# 59 Jens Lekman – Waiting for Kirsten

Kun Kirsten Dunst tuli Göteborgiin Lars von Trierin Melancholian kuvauksiin, Jens Lekman teki biisin Dunstin visiitistä hänen kotikaupunkiinsa. Tositarinaan mahtuu godotmaisen tuloksetonta odottelua Dunstin hotellilla, folköliä ja osuvia huomioita ruotsalaisen hyvinvointiyhteiskunnan alasajosta. Samalla selviää, miksi Lekman on nykypopin parhaita tarinankertojia. (Oskari Onninen)

Video ei ole enää saatavilla

# 58 Holy Ghost! – Wait and see

Newyorkilaisten Wait and See on malliesimerkki täydellisen popkappaleen muodosta, tyylistä ja mitasta. Wait and See on kevyt, rullaava ja helposti lähestyttävä kolme ja puoliminuuttinen kappale, jossa ei lauleta tuhmista asioista, vaan ihmissuhteesta ja rakkaudesta. Ihanassa videossa muuten esiintyvät Holy Ghost! -kaksikon iskät esittämässä lapsiaan. Hellyyttävää! (Matti Markkola)

Video ei ole enää saatavilla

# 57 Rihanna – We Found Love

On Rihannan onni, että hän löysi Calvin Harrisin. We Found Love on jälkimmäisen kappale alusta loppuun. Musiikkivideo kierrättää Trainspotting-henkistä brittibilekuvastoa, joka on barbadosmimmille varmasti vierasta. Kappale rytmittyy huumepilvien ja alati jyrkemmiksi käyvien laskutilojen varaan. Avainsana on toisto, kertosäkeen koukku ei tahdo päästää otteestaan. (Anton Vanha-Majamaa)

Video ei ole enää saatavilla

# 56 Forest Fire – Born Into

Mitä tapahtui ujostelevan ensilevyn jälkeen? Missä vaiheessa Forest Fire ehti kasvaa näin itsevarmaksi ja suvereeniksi? Missä vaiheessa siitä jalostui massiivinen roihu, jonka liekeissä kärventyy koko joukko vaihtoehtomusiikin kuivimpia totunnaisuuksia? Palovaroitus: kun yhtye laulaa asettaneensa sydämensä sinuun, se saattaa olla oikeammassa kuin osaat uskoakaan. (Hannu Linkola)

Video ei ole enää saatavilla

# 55 Real Estate – It’s Real

Mars lähimpään puistoon, viltti alle ja kylmät juomat varjoon. Se on ensimmäisiä ajatuksia Real Estaten kitaroiden helistessä ja koko bändin yhtyessä riemulliseen hoilotukseen. It’s Real on mitä täydellisintä musiikkia laiskoihin hellepäiviin tai niistä haaveilemiseen. Kesää odotellessa voikin siis tyytyä vain sulkemaan silmänsä – antaa Real Estaten hoitaa loput. (Tuomo Yrttiaho)

Video ei ole enää saatavilla

# 54 Beyoncé – Party

Messevä booty, jumalainen ääni ja vuoden leppoisin bilebiisi. Tätä olisi kelvannut hietsun rannassa männäkesänä jorailla, jos joku muukin olisi kappaleen kuullut. Kanye West juontaa kappaleen, jolla Andre 3000 vierailee maailman vaivattomimmalla featilla. Tempo on sellainen, että kelpaa uima-altaassa keinutella. Jos tällainen nynny kynäniska nyt sinne uskaltaisi. (Anton Vanha-Majamaa)

Video ei ole enää saatavilla

Vaadimme Suomeen muun muassa Portisheadin ja Beth Gibbonsin.

Olkaa hyvä, yhtä vaille sata yhtyettä ja artistia, joiden ensimmäisestä Suomen-keikasta Nuorgamin torilla on tähän päivään asti saatu vain haaveilla.

Kymmenosaiseen artikkeliimme perustuvalta soittolistalta puuttuu ainoastaan Bill Callahan, jonka musiikkia ei Spotifystä löydy.

Tartu siis lähipromoottoriasi kraivelista ja vaadi häntä hankkimaan paikalliseen kuppilaasi joku alla olevista artisteista, niin Nuorgam kiittää!

Heitä me odotamme Top 100 (okei, 99):

1. Portishead – Machine Gun
2. Pixies – Where Is My Mind?
3. My Bloody Valentine – Only Shallow
4. OutKast – Ms. Jackson
5. Sufjan Stevens – For the Widows in Paradise, for the Fatherless in Ypsilanti
6. The Knife – We Share Our Mother’s Health
7. Beck – Gamma Ray
8. Bon Iver – Skinny Love
9. Daft Punk – One More Time
10. PJ Harvey – Let England Shake
11. Kate Bush – Flower of the Mountain
12. Justin Timberlake – LoveStoned/I Think She Knows
13. Arctic Monkeys – Piledriver Waltz
14. Feist – 1234
15. Guided by Voices – Everywhere With Helicopter
16. Yo La Tengo – You Can Have It All
17. The Divine Comedy – Absent Friends
18. Gorillaz – On Melancholy Hill
19. The Magnetic Fields – The Book of Love
20. Mission of Burma – Academy Fight Song
21. Neu! – Neuschnee
22. Coldplay – Clocks
23. Beyoncé – Best Thing I Never Had
24. The Strokes – You Only Live Once
25. Stereolab – Cybele’s Reverie
26. The Fall – Totally Wired
27. Mariah Carey – Fantasy
28. My Morning Jacket – Victory Dance
29. Kasabian – Fire
30. The Blue Nile – Tinseltown in the Rain
31. Yeah Yeah Yeahs – Heads Will Roll
32. Hot Chip – One Life Stand
33. Magazine – Definitive Gaze
34. Aretha Franklin – (You Make Me Feel Like) A Natural Woman
35. Gary Numan – Are ’Friends’ Electric?
36. Basement Jaxx – Raindrops
37. Death Cab for Cutie – I Will Follow You into the Dark
38. Wire – Adapt
39. Beirut – Santa Fe
40. Wild Beasts – We Still Got the Taste Dancin’ on Our Tongues
41. Doves – Winter Hill
42. Devendra Banhart – Baby
43. Built to Spill – Liar
44. Spoon – You Got Yr. Cherry Bomb
45. Gang Gang Dance – MindKilla
46. Dolly Parton – Jolene
47. The Avalanches – Frontier Psychiatrist
48. The Decemberists – O Valencia!
49. Joni Mitchell – Coyote
50. Camera Obscura – Lloyd, I’m Ready to Be Heartbroken
51. The Hold Steady – Your Little Hoodrat Friend
52. The Shins – Phantom Limb
53. Ennio Morricone – L’Estasi Dell’oro
54. St. Vincent – Cruel
55. Happy Mondays – Kinky Afro
56. Stars Of The Lid – Dungtitled (In A Major)
57. Orchestral Manoeuvres in the Dark – Messages
58. Bat for Lashes – Daniel
59. Grizzly Bear – Two Weeks
60. British Sea Power – Waving Flags
61. Mount Eerie – Between Two Mysteries
62. Okkervil River – The Valley
63. Noel Gallagher’s High Flying Birds – If I Had a Gun…
64. Sunset Rubdown – You Go On Ahead
65. Guillemots – Walk the River
66. Rob Zombie – Dragula
67. Sun Kil Moon – Carry Me Ohio
68. Eminem – Lose Yourself
69. The Walkmen – The Rat
70. Archie Bronson Outfit – Dart for My Sweetheart
71. The Rapture – How Deep Is Your Love?
72. Cat Power – The Greatest
73. The Black Keys – Tighten Up
74. Marc Almond – Tears Run Rings
75. Tyler, the Creator – Yonkers
76. The The – Uncertain Smile
77. Boards of Canada – Music Is Math
78. Beady Eye – The Roller
79. A Sunny Day in Glasgow – Close Chorus
80. Conor Oberst – Cape Cañaveral
81. Charlotte Gainsbourg – IRM
82. Drive-By Truckers – Used to Be a Cop
83. Explosions in the Sky – Your Hand in Mine
84. Luke Haines – Love Letter to London
85. Christina Aguilera – Beautiful
86. Metronomy – The Look
87. Richard Hawley – Tonight the Streets Are Ours
88. Steve Mason – Boys Outside
89. White Denim – Let’s Talk About It
90. Adele – Rolling in the Deep
91. The Get Up Kids – Holiday
92. Nelly Furtado – I’m Like a Bird
93. Clinic – Walking With Thee
94. Dead Can Dance – The Host of Seraphim
95. Death In Vegas – Your Loft My Acid
96. Aimee Mann – Save Me
97. Daniel Johnston – Life in Vain
98. The Besnard Lakes – Albatross
99. Silversun Pickups – Lazy Eye

Pääset soittolistaan tästä.

#30 Kasabian

Mikä? Eräs Iso-Britannian suurimmista rockbändeistä on onnistunut kasvamaan lad-rockin varjosta varteenotettavaksi yhtyeeksi.

Odotettu? Edellyttäen, että Kasabiania kuunnellaan Suomessa jossain muuallakin kuin tamperelaisissa brittipubeissa, ehkäpä vuoden 2006 läpimurtolevy Empiresta lähtien.

Tuleeko? Yhtyeen suosio tuntuu rajoittuvan lähinnä kotimaahansa, ja se onkin käynyt Skandinaviassa vain parilla festivaalikeikalla. Mahdollisesti joskus – Ruisrockiin tai Provinssiin.

Video ei ole enää saatavilla

#29 My Morning Jacket

Mikä? Jim Jamesin johtama kentuckylaisbändi, jonka musiikki on eklektisyydessään kuin avaruusromun seassa sinkoilevaa alt-countrya tulevaisuudesta.

Odotettu? ”2005: Grooveavaruusseikkailu” -tyyppisestä Z-albumista lähtien.

Tuleeko? Varmasti vielä joskus. Ja täyttää samalla Tavastian.

Video ei ole enää saatavilla

#28 Mariah Carey

Kuka? Nainen, ääni, hitit, hinkit.

Odotettu? 1990-luvun alusta alkaen, jolloin Carey pamahti popsoul-kuningattareksi.

Tuleeko? Tuskin, mutta piipahtihan Celine Dionkin.

Video ei ole enää saatavilla

#27 The Fall

Mikä? Vuonna 1976 perustettu pohjoisenglantilainen bändi, joka on toiminut vaihtelevalla miehistöllä siitä lähtien. Laulaja Mark E. Smith on ainoa vakituinen jäsen ja koko projektin pointti.

Odotettu? Vähintään 1980-luvulta saakka, jolloin bändi julkaisi klassikkoja, kuten Hex Enduction Hour ja This Nation’s Saving Grace.

Tuleeko? Se on aina mahdollista, vielä toistaiseksi. Tänä vuonna piti jo tulla, mutta kiertue peruuntui. Smith alkaa tulla vanhaksi…

Video ei ole enää saatavilla

#26 Stereolab

Mikä? Lontoolainen äänekkäästi ja krautvaikutteisesti suriseva tai bossanovan ja exotican tahtiin rytmittelevä indiepop-bändi.

Odotettu? Jo 21 vuotta.

Tuleeko? Ei. Stereolab jäi määrittelemättömälle tauolle vuonna 2009.

Video ei ole enää saatavilla

#25 The Strokes

Mikä? Vuosituhannen vaihteessa kitararockin ”pelastanut” newyorkilaiskvartetti.

Odotettu? Keväästä 2001 alkaen, jolloin bändin esikois-ep The Modern Age hullaannutti niin diskohileet kuin kriitikotkin.

Tuleeko? Vaikka ylihintainen onkin, niin eiköhän bändi vielä jonain päivänä nähdä Ruisrockin tai Provinssirockin päälavalla.

Video ei ole enää saatavilla

#24 Beyoncé

Kuka? Modernin R&B:n kuningatar.

Odotettu? Sitten diivan tähdeksi tehneen Destiny’s Childin vuosituhannen vaihteen huippuvuosien.

Tuleeko? Elokuussa Beyoncé ilmoitti olevansa raskaana, joten ei ainakaan lähiaikoina.

Video ei ole enää saatavilla

#23 Coldplay

Mikä? Suurin 2000-luvulla aloittanut brittipop-yhtye. Yhdistelee maanläheisyyttä taiteellisuuteen ja maailmojasyleileviä melodioita rehtiin bändisoittoon.

Odotettu? Menestyksekkäästä Parachutes-debyytistä (2000) asti, mutta viimeistään suursuosioon nostaneesta A Rush of Blood to the Head -albumista (2002) lähtien.

Tuleeko? Tokkopa, koska kysyntää isommilla markkinoilla on riittämiin – paitsi tietenkin, jos Mylo Xyloto floppaa täysin ja bändi joutuu makkaraa leivälleen saadakseen kyntämään myös periferiassa.

Video ei ole enää saatavilla

#22 Neu!

Mikä? 1970-luvulla Kraftwerkin sivutuotteena syntynyt kitaristi-kosketinsoittaja Michael Rotherin ja rumpali Klaus Dingerin muodostama yhtye, joka oli luomassa krautrockia sellaisena kuin sen nyt tunnemme.

Odotettu? Neljä vuosikymmentä sitten tuskin kukaan odotteli Neu!:ta Suomeen, sillä yhtye ei tuolloin juuri menestynyt. Vuonna 2010 Rother jatkoi edesmenneen Dingerin perintöä soittamalla Neu!-materiaalia Hallogallo-nimen alla muun muassa Sonic Youth -rumpali Steve Shelleyn kanssa.

Tuleeko? Ei ainakaan ihan heti, sillä Hallogallo-kokoonpanon keikat päättyivät viime joulukuussa, ja tänä vuonna Rother on keskittynyt taideinstallaatioon Japanissa.

Video ei ole enää saatavilla

#21 Mission of Burma

Mikä? Hardcore- ja postpunkin optimaalinen risteytys, 1980-luvun alussa salaman lailla välähtänyt bostonilaisnyrkki.

Odotettu? Vuodesta 2002, jolloin bändi teki comebackin, josta tulikin yllättäen pysyvä.

Tuleeko? Viides studioalbumi tekeillä, joten mahdollista se on. Hengenheimolaisten Pere Ubun ja Gang of Fourin tämänvuotiset Suomen-visiitit antavat toivoa.

Video ei ole enää saatavilla

omakustanne

77 Suomessa on vain vähän mitat täyttäviä 1990-lukulaisen brittipopin perillisiä. Siksi viime vuonna esikoispitkäsoittonsa julkaissut Delay Trees on mitä tervetullein ilmestys. Orkesteri on siirtynyt esimuotonsa Aeroflopin Oasis-poljennosta onnistuneesti kohti hitaampaa, huokoisempaa ja ajantasaisempaa sointia. Nelikon omin ääni on löytynyt unenomaisista kudelmista, joissa saarivaltakunnan vaikutelmat kaikuvat levollisina, aavistuksen folkahtavina sävyinä. Paikoitellen soinnut kuljettavat Atlantin taakse Midlaken ja Arcade Firen aamuyön raukeisiin jamisessioihin. Vaikka yhtyeen kotisivuilta ilmaiseksi ladattava Before I Go EP on hillitty kokonaisuus, se ei kuulosta pidätellyltä. Tunnelmoinnin taustalla on sopivasti suureellisuutta ja myöhempien aikojen Verven kätkettyä psykedeliaa. Kaunista, yhtenäistä ja luontevasti soljuvaa kokonaisuutta ei häiritse edes varsinaisen avainsävellyksen puuttuminen. Mitään radikaalisti uutta EP ei tuo Delay Treesin ilmaisuun, joten kyse lienee debyyttilevyn päälle nukuttuja unia seuraavasta makoisasta venyttelystä. Tästä on hyvä nousta uuteen päivään. (Hannu Linkola)

Hi-Lo & In Between – We Are Not the Wind

Lumpeela

64

Tampereen, Suomen ja koko pohjoisen pallonpuoliskon ehdottomasti hankalimmin muistettavasti nimetty folkrockyhtye parantaa juoksuaan – ei nyt aivan kuin se kuuluisa sika, mutta kuin joku vaatimattomamman kokoinen nelijalkainen kuitenkin. Bändin kolmas albumi We Are Not the Wind sisältää kolme maininnan arvoista kappaletta, jotka sujahtavat vaivatta bändin tuotannon viiden parhaan biisin joukkoon. Country-henkinen A Clear Silence, raukea The Waves ja etenkin dramaattisempi The Day When the Madness Came osoittavat, että Hi-Lo & In Between vaalii Red House Paintersin hauraan americanan perintöä yhtä ansiokkaasti kuin samoin tamperelainen Puumaja tai vaasalainen, jo kuopattu Graceskull – tosin näitä juurevammin ja kansainvälisemmin. (Antti Lähde)

Kasabian – Velociraptor

Sony

83

Vaikka Kasabian nauttii kotimaansa Iso-Britannian ulkopuolella jonkinlaista tahattoman huumoribändin mainetta, on se tasaisen varmalla toiminnallaan lunastanut paikkansa 2000-luvun kiistattomasti parhaiden brittirockyhtyeiden joukossa. Yhtyeen neljäs albumi on vahva esitys siinä missä sen vuosina 2004, 2006 ja 2009 julkaistut edeltäjänsäkin. Elementit ovat tutut: on Primal Screamin hengessä takovaa militanttia elektropunkia (Switchblade Smile, Velociraptor!), monoliittisten Led Zeppelin -riffien voimalla jyräävää stadionrockia (Days Are Forgotten, Acid Turkish Bath) sekä spagettiwesternien ja turkkilaisbasaarien eksotiikkaa yhdistelevää sixties-psykedeliaa (La Fee Verte, Let’s Roll Just Like We Used To). Yhtään aivan napakymppiä tasavahvalta levyltä ei löydy, mutta Goodbye Kissin pehmeä folkpop, I Hear Voicesin minimalistinen konepop ja komeasti hittikertosäkeeseensä huipentuva Re-Wired pääsevät lähelle. Seuraavaksi sitten se suuruudenhullu, viimeisetkin kohtuullisuuden rippeet räjäyttävä temaattinen tupla-albumi, jolle ei sata pistettä edes riitä, eikös niin? (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Neon Indian – Era Extraña

Static Tongues

65

Helsingissä äänitetty Era Extraña on nostanut meksikolais-lähtöisen Alan Palomon jopa Yhdysvaltain albumilistan top 75:een. Chillwaven mestariteokseksi albumista ei kuitenkaan ole, siihen se on aivan liian raakilemainen ja epätasainen. Noin puolet Era Extrañasta on suorastaan rasittavaa kuultavaa, kiitos Palomon värikylläisen tuotantotyylin. The Blindside Kissin C64-pulputusta, särökitaroita ja teollisuushallikaikua yhdistelvä soundi on kuurouttavaa puuroa, kun taas Hex Girlfriend ja Future Sick kuulostavat (monen muun albumin kappaleen tapaan) siltä kuin Palomo miksaisi päällekkäin M83:n, Cut Copyn ja Crystal Castlesin hittisinglejä. Parhaimmillaan albumi soi rujoudessaankin ilahduttavan raikkaasti: Arcade Bluesin lapsekas pop ja Suns Irruptin vellova shoegaze-elektro vetävät vertoja genren mestareille, kun taas harmillisesti vain 2-minuuttiseksi välipalaksi jäävä Heart: Release muistuttaa Boards of Canadan suuruudesta. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Psychic Ills – Hazed Dream

Sacred Bones

63 Kun brooklyniläinen Psychic Ills soitti vuoden 2006 Early Violencella lähes puuduttavan rujoa noiserockia, sitä seuranneet sekalaiset julkaisut vaivuttivat haahuilevalla kokeellisuudellaan bändin ja kuulijansa lähes kuolonuneen. Jonkinlainen synteesi on nyt löydetty, sillä Hazed Dream on yhtyeen popahtavin levy tähän mennessä. Popahtavuudella tarkoitan tässä yhteydessä sitä mustapoolopaitapsykedeliaa, jota bändi toisensa jälkeen on takonut vuosikaudet The Velvet Undergroundin jälkimainingeissa. Eivätkö jo kappaleiden nimet puhu puolestaan: Mind Daze, Incense Head, Sungaze, Dream Repetition ja viimeisenä raitana osuvasti nimetty Same Old Song? Jokainen raita nimittäin varioi samaa narkoottista keinutusta väsyneissä tunnelmissa. Välillä mausteeksi lisätään korkeintaan munniharppua tai lattiatomien flegmaattinen jumputus korvataan hetkeksi tablarummuilla, mutta muutoin Hazed Dream polkee paikallaan. Psychic Illsin notkurokki laajentaa ehkä hetkellisesti tajuntaa, mutta spiraalia ei todellakaan keksitä uudelleen. Levy voi olla yhtyeen julkaisuista tähän asti helpoiten lähestyttävin, mutta samalla myös tavanomaisin. (Joni Kling)

Video ei ole enää saatavilla

Someone Still Loves You Boris Yeltsin – Tape Club

Polyvinyl Records

67 Ärsyttävästi, mutta – myönnettäköön – mieleenpainuvasti nimetty Someone Still Loves You Boris Yeltsin juhlistaa jotakuinkin kymmenvuotista uraansa kokoelmalla aiemmin julkaisemattomia kappaleita. Tape Clubille on valikoitunut runsas otos musiikkia yhtyeen omakustannedebyytin aikaisista tekeleistä aina viimevuotiselta Let It Sway -albumilta ylijääneisiin kappaleisiin. Kokoelman 26 kappaleesta olisikin voinut surutta pudottaa muutaman pois, sillä nyt levylle on päätynyt hieman liikaa keskenään samankaltaisia kappaleita sekä pari ilmiselvää demoa, minkä vuoksi kokonaisuus maistuu hetkittän lievästi pyttipannulle. Toisaalta Tape Club toimii kelvollisena johdatuksena yhtyeen musiikkiin, mikäli se on jäänyt tarkemmin noteeraamatta vaikkapa yhtyeen nimeen liittyvien ennakkoluulojen vuoksi. Parhaimmillaan kokoelma onnistuukin esittelemään SSLYBY:n eri puolia Not Worth Fighting Forin voimapopista verrattoman synakoukun ympärille rakennettuun indiediskohitti Yellow Missing Signsiin. (Tuomo Yrttiaho)

Video ei ole enää saatavilla