Video ei ole enää saatavilla

Ovatko yhtyeet todella kuolleet suomalaisessa listahittimusiikissa? Ja ennen kaikkea: jos ovat, niin miksi?

Jos tämän vuoden Emma-gaalasta pitää nimetä yksi aidosti merkittävä hetki, sitä ei ole vaikea keksiä.

Tuo hetki nähtiin, kun Haloo Helsinki! ja JVG nousivat yhdessä lavalle ja esittivät ensimmäistä kertaa yhteiskappaleensa Texas.

Kappale julkaistiin samalla myös Spotifyssa, jossa se on keikkunut julkaisustaan lähtien Top 50 -listalla. Kuuntelukertoja se on kerännyt suoratoistopalvelussa noin kolme miljoonaa.

Ei siis mitään poikkeuksellista tai tajunnanräjäyttävää. Sen sijaan Texasin merkittävyys perustuu johonkin ihan muuhun.

Kappaleella ovat mukana kaikki 2010-luvun merkittävät suomalaiset listahittiyhtyeet – ainakin jos haluaa kärjistää hieman.

Bändien kriisistä suomalaisessa hittimusiikissa, on puhuttu musiikkialalla suuren osan 2010-luvusta. On pohdittu sitä, ovatko yhtyeet muotona kuolemaisillaan.

Miksi kaikki uudet nimet tuntuvat olevan sooloartisteja? Miksi yhtyeet eivät nouse enää samalla tavalla suosituiksi kuin aiemmin?

Alan sisäisestä hämmästelystä tuli julkista viimeistään vuoden 2016 alussa, jälleen Emma-gaalan ansiosta.

Tuolloin Jare Brandin ja Ville Gallen muodostama JVG palkittiin vuoden yhtyeenä. Apulannan entinen basisti, nykyinen elokuvaohjaaja Tuukka Temonen ei tätä ymmärtänyt. Seuraavana päivänä hän twiittasi hämmästyksensä.

”Anteeks nyt vaan, mut mikä vitun yhtye JVG?”

Temonen yritti sanoa, että hänen mielestään JVG ei voinut olla oikea ”yhtye”, koska sen jäsenet eivät soita mitään soittimia.

Seurasi niin sanottu kohu, johon osallistuivat useat musiikkialan ihmiset ja jota käytiin läpi myös mediassa usean päivän ajan. Alkuhämmästelyn jälkeen keskustelussa päästiin myös varsinaiseen aiheeseen. Siihen, miten ohut suomalainen bänditarjonta todella tänä päivänä on.

Temosen kysymykseen on helppo vastaus: JVG ei ole ”mikä vitun yhtye” vaan Suomen suosituin yhtye. Sitä se on ollut lähes koko 2010-luvun ajan yhdessä Haloo Helsingin kanssa.

Samalla ne ovat yksiä harvoista kymmenen viime vuoden aikana alkunsa saaneista yhtyeistä, joista on tullut todella suosittuja. Samassa ajassa uusia sooloartisteja on noussut pinnalle lukemattomia, ja osa heistä on ehtinyt jo kadota pinnalta poiskin.

Jos Emma-palkintoja haluaa käyttää jonkinlaisena mittarina, voi huomata, että vuoden yhtyeen palkinnon on voittanut joko Haloo Helsinki! tai JVG viitenä viime vuotena putkeen.

Jos ei halua, muitakin keinoja näiden kahden bändin ylivallan ja yhtyeiden vähäisyyden toteamiseen on.

Palataan niihin kohta.

Tuukka Temonen ei pidä JVG:tä yhtyeenä.

Tosiasia on, että Suomessa on edelleen reilusti yhtyeitä.

On muun muassa Apulanta, Teflon Brothers, Roope Salminen & Koirat, Happoradio, The Rasmus, Santa Cruz, Sunrise Avenue, Tuure Kilpeläinen & Kaihon Karavaani, Pariisin Kevät, Stam1na, Nightwish, Mokoma, CMX, Kotiteollisuus, Uniklubi, Amorphis, Von Hertzen Brothers, Disco Ensemble, Scandinavian Music Group, Atomirotta, Lordi, Viikate, Eläkeläiset, Rajaton, Dingo ja tietenkin Yö.

Lista olisi koko tämän jutun mittainen, jos haluaisi mainita kaikki.

Monilla yhtyeistä menee myös hyvin. Esimerkiksi Tuukka Temosen entinen yhtye Apulanta on vakiinnuttanut suomalaisessa musiikkimaailmassa jo sellaisen aseman, ettei sen tarvitsisi tehdä yhtään mitään uutta, ja se voisi silti esiintyä vaikka jok’ikisellä kesäfestarilla ja saada vieläpä paikalle hurjan määrän yleisöä.

Siitä huolimatta Toni Wirtasen ja Sipe Santapukin johtama bändi ei ole missään vaiheessa tyytynyt siihen, ettei ”tekisi mitään uutta”. Bändi julkaisee säännöllisesti uutta musiikkia ja järjestää villejä keikkoja. Viimeksi se ilmoitti esiintyvänsä ensimmäisen kerran Hartwall-areenalla.

Osalla suomalaisyhtyeistä menee selvästi lujempaa maailmalla kuin kotimaassa. Esimerkiksi Nightwishillä, The Rasmuksella, Santa Cruzilla ja Sunrise Avenuella on merkittävää kansainvälistä suosiota.

Suomalaisia yhtyeitä tarkastelemalla on myös helppo todeta, että toisissa musiikkilajeissa bändejä piisaa reilusti enemmän kuin toisissa.

Rockissa, hard rockissa ja metallimusiikissa yhtyeet eivät olet kuolleet mihinkään.

Sen sijaan popin, rapin ja EDM:n puolella on todella hiljaista.

Ei ole sattumaa, että juuri pop, rap ja EDM ovat ottaneet kymmenen viime vuoden aikana ylivallan listojen kärkisijoista. Vieneet rock-kansan kauhuksi pääesiintyjien paikan ”rock-festareilta”.

Yhtyeet ovat kadonneet marginaaliin samalla kun suomalaisten maine hevikansana on kaikonnut.

Siltä ainakin tuntuu.

Pop, rap ja EDM ovat pääosassa esimerkiksi Ruisrockissa, jonka julisteessa perinteiset bändit saavat tyytyä yleensä pienempiin fonttikokoihin.

Onneksi ei tarvitse luottaa pelkkään fiilistelyyn, vaan voi tarkastella listoja. Niitä musiikkialalla riittää.

On albumilista, singlelista, fyysinen albumilista, radiosoittolista, latauslista, striimauslista ja mid-price-lista.

Loppujen lopuksi ne kaikki kertovat useimmiten saman tarinan hieman eri tavalla. Eri musiikkilajien ja artistien suosio painottuu sen mukaan, mitä listaa tarkastelee.

Yksi perinteisimmistä on juuri albumilista, joka mittaa albumien myynti- ja kuuntelumääriä. Tätä juttua varten kävin läpi albumilistan kymmeneltä viime vuodelta, tammikuusta 2008 joulukuuhun 2017.

Sitä tarkastellessa on hyvä muistaa, että albumien kriisistä on puhuttu viime vuosina vielä enemmän kuin yhtyeiden kriisistä.

Kuka muka enää tekee albumeja, kysytään jatkuvasti. Todellisuudessa niitä tekevät edelleen lähes kaikki merkittävät sooloartistit ja yhtyeet, vähintäänkin kootakseen viimeisimmät hittikappaleensa yhteen.

Musiikkiteknologian muutos on toki vaikuttanut merkittävästi myös albumeiden kulutukseen. Vain harva ostaa enää fyysisiä albumeita – siksi erillistä ”fyysistä albumilistaa” on kerätty viime vuodesta lähtien. Yksittäisten kappaleiden kulutuksessa muutos on ollut vielä sekavampaa.

Siksi albumilista kertoo edelleen paljon sooloartistien ja yhtyeiden suosiosta.

Kuten sen, että yhtyeiden merkitys on selvässä laskussa.

Vielä vuonna 2008 albumilistan viikottaiseen kärkikymmenikköön mahtui keskimäärin noin 5,6 yhtyettä ja 3,6 sooloartistia. Vuonna 2017 asetelma oli kääntynyt käytännössä päälaelleen: sooloartisteja oli viikottaisessa kärkikymmenikössä keskimäärin 5 kappaletta, yhtyeitä puolestaan 3,5.

Näin jakautuivat yhtyeiden, sooloartistien ja kokoelmalevyjen osuudet prosentuaalisesti eri vuosina albumilistan kärkikymmenikössä. Grafiikka: Katri Määttänen.

Käänne on tapahtunut juuri 2010-luvun taitteessa. Vuodesta 2010 lähtien viikottaisessa kärkikymmenikössä on joka vuosi ollut enemmän sooloartisteja kuin yhtyeitä.

Samanlaisen tulkinnan voi tehdä musiikkitoimittaja Timo Pennasen kokoamista vuoden suurimpien hittien listoista. Olen käynyt läpi Pennasen listat vuosilta 2008–2017. Vuoden 2017 on epävirallinen, koska sitä ei ole vielä julkaistu.

Myös Nuorgamiin kirjoittava Pennanen on todellinen suomalaisen listamusiikin ekspertti, joka on koostanut listan jokaisen vuoden suurimmista hiteistä Suomessa usealta vuosikymmeneltä.

Nykyisin Pennanen julkaisee vuosittaisen listansa Listablogi-sivullaan. Suurimmat hitit Suomessa -listaus koostuu vuosittain päivittyvällä laskentakaavalla kappaleiden keräämistä pisteistä eri tilastoissa. Tällä hetkellä merkitsevät eniten suoratoistot, radiosoitot ja singlelistasijoitukset.

Vielä vuonna 2008 hittilistan 50 kärjen joukossa oli melkein yhtä paljon yhtyeiden ja sooloartistien kappaleita: 23 yhtyeiden ja 27 sooloartistien biisiä. Sen jälkeen ero on kasvanut selvästi.

Vuodesta 2010 lähtien sooloartisteilla oli joka vuosi 50 kärjen joukossa vähintään 35 kappaletta, parhaimmillaan yli 40 kappaletta.

Näin paljon yhtyeillä ja sooloartisteilla oli kunakin vuonna kappaleita Timo Pennasen koostaman hittilistan 50 kappaleen kärkijoukossa. Grafiikka: Katri Määttänen.

Suomessa kuunneltava hittimusiikki on kasvavassa määrin yksittäisten artistien esittämää.

Ketkä harvat yhtyeet ovat silti onnistuneet menestymään?

Lähinnä Haloo Helsinki! ja JVG.

Kyseinen kaksikko hallitsee sekä virallista albumilistaa että suurimpien hittien listaa.

Kymmenen viime vuoden aikana Haloo Helsinki! on ollut virallisen albumilistan kärkikymmenikössä 118 viikkoa, JVG puolestaan 62 viikkoa.

Lähellä pääsevät vain Lauri Tähkä ja Elonkerjuu (52), PMMP (50) ja Nightwish (48). Kahta näistä ei ole enää olemassa, kolmas on ennemminkin mittavan uran tehneen klassikkobändin kuin varsinaisesti tämän hetken kuumimman nimen asemassa.

Nämä bändit keräsivät eniten viikkoja albumilistan kärkikymmenikössä vuosina 2008–2017. Grafiikka: Katri Määttänen.

Hittikappaleiden tilastossa ero on vielä selvempi. Haloo Helsingillä on kymmenen viime vuoden aikana ollut vuosittaisten 50 kärkikappaleen joukossa 13 biisiä, JVG:llä 12. Kotimaisista yhtyeistä seuraavina tulevat Apulanta ja Happoradio viidellä kappaleellaan.

Nämä bändit keräsivät julkaisivat eniten hittilistan 50 kärkeen mahtuneita kappaleita vuosina 2008–2017. Grafiikka: Katri Määttänen.

Albumilistalla kohtuullista menestystä ovat keränneet myös Kotiteollisuus, Yö, Rajaton, Stam1na, Viikate – ja Hevisaurus.

Jos lastenmusiikkia ei lasketa, listoilta saa hakemalla hakea Haloo Helsingin ja JVG:n lisäksi kotimaisia yhtyeitä, joiden ensimmäisestä levytyksestä ei olisi aikaa yli kymmentä vuotta.

Hittikappaleiden listalla on kolme uutta yhtyettä, jotka ovat onnistuneet saamaan 50 kärkikappaleen joukkoon enemmän kuin yhden kappaleensa: Teflon Brothers, Elokuu ja Roope Salminen ja Koirat.

Teflon Brothersin historia on yli 10-vuotinen, mutta ensimmäisen levynsä yhtye julkaisi vuonna 2009. Elokuu on ehtinyt jo pistää pillit pussiin lyhyen historiansa aikana.

Albumilistalla yli kymmenen viikkoa kärkikymmenikössä on uusista yhtyeistä kerännyt sama kolmikko ja niiden lisäksi Tuure Kilpeläinen & Kaihon Karavaani.

Siinä se. Muita ei ole noussut esille.

Teflon Brothers on yksi tuoreimpia kestolistamenestyjäksi nousseita suomalaisbändejä – eikä sitäkään jokainen pidä bändinä.

Ei voi sanoa, että kukaan ei olisi yrittänyt.

Sen tietää myös Joonas Keronen.

Hän oli yksi viidestä Kauniit & Uhkarohkeat -yhtyeen jäsenestä. Bändi teki levytyssopimuksen Warner Musicin kanssa loppuvuodesta 2015 ja julkaisi Kuningatar-nimisen esikoissinglensä vuoden 2016 alussa.

Kun Warner oli tehnyt sopimuksen bändin kanssa vuonna 2015, alettiin porukkaa saman tien hehkuttaa muun muassa toimittajille. Levy-yhtiön edustajat olivat varmoja, että yhtye lyö isosti läpi. ”Vihdoin uusi hittiyhtye”, annettiin ymmärtää.

”Kuulin vasta jälkeenpäin, kuinka kovaa meitä oli hehkutettu muille. Meidät onnistuttiin pitämään onneksi hyvin maan tasalla”, Keronen kertoo.

Levy-yhtiössä oltiin aidosti innoissaan uudesta lupaavasta yhtyeestä. Warner oli voittanut taistelun: muutkin Suomen suuret levy-yhtiöt olivat yrittäneet saada Kauniit & Uhkarohkeat riveihinsä.

Aluksi myös näytti siltä, että suurille puheille oli aihetta. Kuningattaresta tuli hitti. Se on kerännyt yli 3,3 miljoonaa kuuntelukertaa Spotifyssa, mikä on kova määrä käytännössä tyhjästä nousseen yhtyeen esikoissinglelle.

Sitten yhtyeen sisällä alkoivat ongelmat, joille ei tullut loppua. Ne kaatoivat bändin noin vuodessa.

Video ei ole enää saatavilla

Ongelmien perimmäinen syy kiteyttää hyvin sen, miksi Suomessa on niin vähän bändejä tällä hetkellä.

Kauniit & Uhkarohkeat -viisikon jäsenet eivät halunneet olla vain bändi.

Eivät ainakaan Tuukka Temosen määrittelemällä perinteisellä tavalla, jossa bändi koostuu esimerkiksi solistista, kitaristista, basistista ja rumpalista. Porukasta, jossa jokainen haluaa soittaa jotain soitinta ja yksi tai useampi haluaa laulaa.

Sen sijaan viisikko halusi uudistaa koko sanan merkityksen.

He halusivat perustaa yhtyeen, joka rakentaa soundinsa pop-sooloartistien tapaan yhdessä modernien musiikkituottajien kanssa, ja jolle biisien sanat ja melodiat ovat kaikki kaikessa. Soittimia, soittamista ja keikkailua ehtii miettiä sitten joskus.

Teini-ikäisistä lähtien toisensa tunteneet Keronen, Eetu Kalavainen, Lauri Halavaara, Roope Palve ja Joona Koskela aloittivat musiikin tekemisen yhdessä vuonna 2014. Ensimmäisen vuoden ajan he keskittyvät vain mielestään hyvien kappaleiden tekemiseen.

”Käytiin me välillä treenikselläkin, vaikka ei oltukaan vielä päätetty, mitä soitinta kukin soittaa. Treenit oli silloin ’treenejä’, eli tuntikausia käsittämättömän tyhmien vitsien kertomista ja nauramista”, Keronen kertoo.

Keväällä 2015 viisikolla oli mielestään viisi hyvää kappaletta valmiina. Bändi teki alkuperäisten demojensa taustatkin koneellisesti, ilman oikeita soittimia.

Porukalla oli valmiiksi yhteyksiä musiikkialalta, eikä kestänyt kauaa, kun moni merkittävä ihminen innostui uudesta pop-tyylistä menevää musiikkia tekevästä yhtyeestä. Manageriksi tuli Jussi Hautala. Pian sen jälkeen mukaan liittyivät arvostetut tuottajat Hank Solo ja Jonas W Karlsson. Pari kuukautta myöhemmin porukalla oli jo levytyssopimus. Warnerille he päätyivät, koska saivat yhteyshenkilökseen pitkän uran musiikkialalla tehneen Lasse Kurjen.

Kaikki tapahtui nopeasti ja tuntui menevän hyvin.

Liian hyvin.

”Jälkikäteen on helppo nähdä, että se oli alun alkujaan mahdoton projekti. Se, että kaikilla meillä oli loppujen lopuksi niin erilaiset toiveet bändiä kohtaan, ei mahdollistanut meidän toimimista bändinä”, sanoo Keronen.

Kun biisejä kirjoittavasta kaveriporukasta tuli levytyssopimuksen allekirjoittanut bändi, olisi heidän pitänyt pystyä toimimaan kuten perinteinen bändi.

Kenelläkään ei ollut selkeitä vastuualueita eikä kukaan tiennyt, kuinka bändin päätökset tehdään. Lopulta kaikki yrittivät tehdä samaan aikaan samoja asioita, ja jokaisella oli erilainen näkemys siitä, miten asiat pitäisi tehdä. Uusia kappaleita ei syntynyt, koska yhtäkkiä kaikella oli liian paljon merkitystä, eikä mikään ehdotus ikinä tuntunut sopivan jokaiselle.

Hehkutus bändin ympärillä laantui. Yhtye lopetti keikkailun. Vuoden 2016 lopussa viisikko oli käytännössä varma, että homma ei jatkuisi. Tänä keväänä bändiltä kuitenkin julkaistiin vielä valmiina olleista kappaleista koostettu Bändinperumislevy, joka toimi samalla yhtyeen lopullisena päätöksenä.

Keronen ei usko palaavansa enää takaisin bändielämään, mutta on tyytyväinen opettavaiseen Kauniit & Uhkarohkeat -projektiin sen hankaluuksista huolimatta. Hän kirjoittaa nykyään kappaleita muille suomalaisartisteille.

Video ei ole enää saatavilla

Kauniiden & Uhkarohkeiden tarina ei ole viime vuosien aikana ainut laatuaan.

Viime keväänä Universal Music toi isolla ryminällä julkisuuteen tyhjästä syntyneen viisihenkisen Kuumaa-nimisen yhtyeen.

Sitä hehkutettiin julkisessa lehdistötilaisuudessa täysin poikkeuksellisen lahjakkaaksi porukaksi, joka tekisi vihdoin hiteiksi nousevaa uudenlaista bändimusiikkia. Kuulostaa tutulta. Yhtye esiintyi samana kesänä Provinssissa.

Kuumaa on yhä olemassa, mutta ensimmäinen vuosi ei ole vaikuttanut menevän ihan toivotusti. Yhtyeeltä on julkaistu kolme kappaletta, niistä kaikki ovat saaneet Spotifyssa noin 200 000 toistoa. Radiossakaan ne eivät ole mainittavasti soineet.

Tuoreimpien Facebook-päivitysten perusteella Kuumaa jatkaa yhä yrittämistä.

Ehkä yritys palkitaan, ja bändi nousee seuraavaksi isoksi nimeksi, kuten kaikki Universal Musicin toimitusjohtajasta Kimmo Valtasesta lähtien viime vuonna lupailivat.

Tai ehkä seuraava suursuosioon nouseva yhtye onkin aivan erilainen kuin se, mitä levy-yhtiöt yrittävät tällä hetkellä löytää kuumeisesti: bändiä, joka tekisi käytännössä ihan samaa hittimusiikkia kuin sooloartistit.

Sellainen erilainen yhtye voisi olla esimerkiksi tänä keväänä ensimmäisen kappaleensa julkaissut Ruusut, joka ei kuulosta samalta kuin muut bändit tai sooloartistit ja on siksi kerännyt lyhyessä ajassa musiikkialalla poikkeuksellisen paljon kiinnostusta.

Varmaa on ainakin se, että levy-yhtiöillä on kova halu muuttaa tilastoja. Uudet edes etäisesti potentiaaliset hittibändit kaapataan heti, kun sellaisia tulee.

Heti, kun joku pop-porukka haluaa tehdä musiikkia tosissaan yhtyeenä.

Ei Jussi Mäntysaaren ”kylmikset”, vaan arkistokylmikset.

Nuorgam kävi läpi Jussi Mäntysaaren Twitterissä ja blogissaan paljastamat ”kylmikset”. Niitä löytyi 45 kappaletta. Näiden perusteella voi vaikka suomalainen artisti tai yhtye päätellä, millaista musiikkia pitää tehdä, että saa Mäntysaarelta ”kylmikset”.

Tiedätkö Jussi Mäntysaaren? Jos et, niin Nuorgam voi esitellä.

Jussi Mäntysaari on Suomen toiseksi suurimman radiokonklaavin (alkuperäisen tekstin virhe korjattu, kiitos A. Granlund! – edit. huom.) Nelonen Median tuore musiikkipäällikkö. Sitä ennen hän oli Vuoden ohjelma-/musiikkipäällikkönä palkittu Spotifyn Suomen editori, jonka”kynästä” lähtivät lukuisat Suomi-musan soittolistat. Sitä ennen hän oli musiikkitoimittaja ja kriitikko, joka kirjoitti muun muassa Rumbaan. Hän on siis Musamediavaikuttaja isolla M-kirjaimella. Lisäksi hän on ahkera twitteristi ja bloggaaja.

Merkittävästä asemastaan johtuen Mäntysaaren musiikkimaku kiinnostaa monia. Mielipiteensä hän kertoo julkisuudessa valikoidusti, lähinnä Twitterissä ja blogissaan.

Aina välillä hän kertoo saavansa kylmikset.

”Kylmikset” on musabisnes-skenen – levy-yhtiöpomojen, tiedottajien, tv:n musiikkiohjelmien kommentaattorien ja toisinaan artistien itsensäkin – käyttämä termi sille, että jokin saa aikaiseksi kylmät väreet.

Tämä tapahtuu siis hyvässä mielessä, ei inhosta tai pelosta.

Kappale, joka aiheuttaa”kylmikset”, toisin sanoen ”koskettaa” eli vetoaa tunteisiin,”nostaa karvat pystyyn” ja”saa ihon kananlihalle”.

Ei ole yhdentekevää, mistä musiikista Jussi Mäntysaari pitää eli mistä hän saa kylmikset. Sellainen biisi kun päätyy todennäköisimmin jollekin Sanoman valtavan kanavaverkoston soittolistoista ja sitä kautta lukemattomien suomalaisten korviin.

Kylmikset kannattavat.

Nuorgam kävi läpi Mäntysaaren Twitterissä ja blogissaan paljastamat ”kylmikset”. Niitä löytyi 45 kappaletta. Näiden perusteella suomalainen artisti tai yhtye voi päätellä, millaista musiikkia pitää tehdä saadakseen Mäntysaarelta”kylmikset”.

Kylmikset eivät ole erityisessä järjestyksessä.

Kylmikset aiheutti: Radioheadin Exit Music (for a film) Westworld -tv-sarjassa

http://alsosprachjussi.blogspot.fi/2016/12/arvio-hbon-westworld.html

Kylmikset aiheutti: JVG:n keikka Provinssissa 2015

http://alsosprachjussi.blogspot.fi/2015/06/

Kylmikset aiheutti: Chandelier, Straight for the Knife, Free the Animal ja Dressed in Black Sian albumilla 1000 Forms of Fear

http://alsosprachjussi.blogspot.fi/2014/07/levyarvio-sia-1000-forms-of-fear.html

Kylmikset aiheutti: Ed Sheeranin välipalana esittämä versio Nina Simonen Feeling Good -biisistä Saku Suurhallissa 2015

http://alsosprachjussi.blogspot.fi/2015/02/livearvio-ed-sheeran-saku-suurhall.html

Kylmikset aiheutti: Kentin Tigerdrottningen-albumin kappale Den andra sidan

http://alsosprachjussi.blogspot.fi/2014/12/vuoden-levyt-2014-ulkomaiset-top-10.html

Kylmikset aiheutti: Sufjan Stevensin Carrie & Lowell -albumi

http://alsosprachjussi.blogspot.fi/2015/04/levyarvio-sufjan-stevens-carrie-lowell.html

Kylmikset aiheutti: Anssi Kelan tarinointi keikallaan 2015

http://alsosprachjussi.blogspot.fi/2015/11/miksi-anssi-kelan-keikat-ovat-niin.html

Kylmikset aiheutti: Lassi Valtosen Pispala-kappale

http://alsosprachjussi.blogspot.fi/2011/12/

Twitterin lukuisat kylmikset yhtenä kylmikset-rintamana:

Disclaimer: Kirjoittaja on tuntenut Jussi Mäntysaaren yli 10 vuotta. Mäntysaari ei tiennyt jutusta eikä sitä näytetty hänelle ennen julkaisua. Kirjoittaja itsekin käyttää aina välillä sanaa kylmikset, ironisesti totta kai.

Yön polte vai Elokuu vai Kuningasidea vai… Kesällä 2012 hääväki saapui, joku pääsi saatille ja yleisö tykkäsi.

Viime syyskuussa Nuorgam listasi 12 kesähittiä sen mukaan, miten todennäköisesti emme kuule niistä enää koskaan. Ykkösenä oli Pojun Poika saunoo, josta kuulimme kuitenkin ehkä liikaa.

Nyt hittejä on mukana 15 ja järjestys perustuu kirjoittajan omaan tuntumaan siitä, voiko hittiä kuunnella vielä ensi kesänäkin. Tällä kertaa ajattomuus on siis hyve. Joten tässä aika monta menneen kesän ihanuutta tai rasittavuutta soimaan taustalle, kun uskaltaudutte vielä kerran sortseissa ulos.

1. Loreen – Euphoria

Kuka: Berberitaustainen ruotsalaispoppari ja euroviisuvoittaja.

Miksi: Vuosikymmenten saatossa harva euroviisulavalle lähetetty biisi on ollut takuuvarma voittaja jo kaksi kuukautta ennen itse kisaa. Euphoria on pöyristyttävän modernia ja melodialtaan älykästä tanssipoppia.

Hittistatus: Sinkku- ja radiolistan ykkönen useita viikkoja.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: Kyllä. Ja syksyllä ja talvella ja keväällä. Euphoria on Waterloon tasoinen viisuklassikko.

Video ei ole enää saatavilla

2. Pariisin kevät – Kesäyö

Mikä: Yhden miehen bändi, joka yritti toistaa kahden vuoden takaisen kesähittitemppunsa.

Miksi: Hieman kulunuttakin ruispeltoestetiikkaa ihanan sävellyksen tukemana. Kertoja näkee valot taivaalla ja selässä kulkee kylmiä väreitä ja sitten kesäyö sataa kasvoille kyyneleitä ja niin edespäin. Eli tekemällä tehty kesähitti, joka ei kuitenkaan kuulosta lainkaan pakonomaiselta rutistukselta – vaikka tympeä kitarasoolo alkaa ennen pitkää ärsyttää.

Hittistatus: Keskikesän radiolistojen hallitsija ja kesän suurin radiohitti.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: Kyllä, sinne kesien kestohittien joukkoon tämä.

Video ei ole enää saatavilla

3. Karri Koira – Kaikki tai ei mitään

Kuka: Vuosikausia esikoistaan hautonut rakkauden r’n’b-ammattilainen.

Miksi: Kaikki tai ei mitään on levyn kansitaidetta myöten so 90s, mutta tässäkin yhteydessä se on vain kehu. Kestävää r’n’b-taiteilua, jonka tueksi on saatu vielä tarvittavaa katu-uskottavuutta.

Hittistatus: Lataus- ja Youtube-hitti ja muun muassa YleX:n Himotuimmat-äänestyksen kestopärjääjä.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: Sympaattinen raita kestää isältä pojulle.

Video ei ole enää saatavilla

4. Carly Rae Jepsen – Call Me Maybe

Kuka: Kanadalainen takavuosien Idol-yrittäjä ja Justin Bieberin kaveri.

Miksi: Seksuaaliraja-aitojen ylitse loikkiva video sekä nerokkaan simppeli ja positiivinen koukku: ”I just met you and this is crazy but here’s my number so call me maybe”. Jos tähän ei nuori voi samaistua niin ei sitten mihinkään.

Hittistatus: Sekä iso pophitti että netti-ilmiö.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: Ehdottomasti. Call Me Maybe ei myöskään ole leimallisesti kesähitti, vaan joka tilanteeseen sopiva tulevaisuuden popklassikko.

Video ei ole enää saatavilla

5. Cheek – Sokka irti

Kuka: Ainakin omasta mielestään Suomen suurin raptähti.

Miksi: Nuorison suuhun sopiva bilesanoitus (”Vaikka selitykset alkaa ontumaan, mä en ota morkkulaa”), sopivan helppo, mutta oikeasti todella hyvä sävellys sekä pisteenä i:n päälle aina ja ikuisesti sukupolvesta ja genrestä toiseen koukuttava vihellyselementti.

Hittistatus: Olihan se joo.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: Tämän kesän vastine Häissä-hitille – hämmästyttävän kestäväksi taiottu dokausrenkutus on lajinsa parhaimmistoa.

Video ei ole enää saatavilla

6. Flo Rida – Whistle

Kuka: Maailman lihaksikkain popräppäri.

Miksi: Hihii, se on niin tuhma… ”Can you blow my whistle baby? Put your lips together and come real close”, hihii. Ja tietty se vihellys. Mutta minä diggaan eniten rennosta ja omalla tavallaan genrettömästä soundimaailmasta.

Hittistatus: Top 3 -singlehitti.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: Ehkä, todennäköisesti jopa. Kesäinen Whistle tekee hittibiisinä kaiken oikein.

Video ei ole enää saatavilla

7. Jennifer Lopez feat. Pitbull – Dance Again

Ketkä: Kaksikko, jolla oli viime vuonna se On the Floor -hitti.

Miksi: Koska heillä oli viime vuonna se On the Floor -hitti.

Hittistatus: Melkein yhtä suosittu kuin On the Floor.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: Todennäköisesti en, koska kuuntelen mieluummin On the Floorin.

Video ei ole enää saatavilla

8. Maroon 5 feat. Wiz Khalifa – Payphone

Ketkä: Adam Levine ja ne muut, sekä puolentoista hitin räppäri, joka lienee eksynyt väärään studioon eikä vieläkään tiedä sitä.

Miksi: Pienoinen mysteeri, veikkaisin syyksi yleisen Maroon 5 -innostuksen lisäksi ovelasti rakennettua kertosäettä. Kuulostaa myös Bruno Marsilta.

Hittistatus: Puhelinkioskien teemakappale oli pitkäikäinen radio- ja singlehitti.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: En. Maroon 5:lle siunaantuu muitakin hittejä, eikä sitä paitsi kukaan pakota minua niitä kuuntelemaan.

Video ei ole enää saatavilla

9. Yön polte – Tyttö sinä olet meritähti

Mikä: Joku porukka, johon kuuluu Stig.

Miksi: Karri Koiran tapaan ysärisoundia, mutta sanoituksen silmissä kiiluu Jukka Poika -yleisö. Sanoitus meriteemoineen on ideana kiva, mutta toteutettuna aika kammottava.

Hittistatus: Loppukevään top ten -single.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: Tuskinpa vain, mutta tuon nimistä kappaletta on pakko vähän sympata.

Video ei ole enää saatavilla

10. Petri Nygård – Märkää

Kuka: Mies, jonka ansiosta Himoksen juhannusfestareilla on nähty vittu ja kuultu vagina.

Miksi: Koska Petri Nygård.

Hittistatus: Ei mikään Selvä päivä, mutta kyllä tätäkin joku kuunteli.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: En koskaan aktiivisesti harkitse kuuntelevani Petri Nygårdia.

Video ei ole enää saatavilla

11. Jukka Poika – Siideripissis

Kuka: Suomen suosituin miesartisti.

Miksi: Koska tää on niiiin ihanan kuumis ja iik muutenkin iik Jukkis on rakkaus ja pinkki on ihana väri. Ja olihan hottis-Jukkiksenkin pakko alkaa laulaa edes vähän jostain alkoholiin viittaavasta. Hei söpöliini anna sitä märkää.

Hittistatus: Albumia myytiin kuin leipää, singleä yllättävän nihkeästi.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: En aio kuunnella kertaakaan, mutta joudun todennäköisesti kuulemaan, mikäli viimevuotisen Silkkii-hitin laaja levinneisyys vielä tänäkin kesänä indikoi mitään.

Video ei ole enää saatavilla

12. Kuningasidea – Enemmän duoo ku sooloo

Mikä: ”Yhdistäen erilaiset jäsenet, ajatukset, soittimet ja henkselit positiiviseen kaaoksen tasapainoon syntyy Kuningasidea. Se on jäsenilleen elämän tapa, rakkaudesta musiikkiin ja ihmisiin.” Warner tietää!

Miksi: Ehkä juuri Kuningasidean jäsenillä on kaikista kivoimmat henkselit? Koska ihan perus suomireggaeiskelmäfuusiotahan tämäkin on. Anteeksi, siis musiikkia, jossa ajatukset yhdistyvät soittimiin.

Hittistatus: Juhannuksesta lähtien singlelistan kärkipäässä viihtynyt biisi.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: Miksi kuuntelisin?

Video ei ole enää saatavilla

13. JVG feat. Raappana – Kran Turismo

Ketkä: Lomailevat Jare ja Villegalle.

Miksi: Koska JVG tietää, miten hitti tehdään ja että on olemassa asia nimeltä loma ja lomalla viimeinkin voi ottaa iisimmin.

Hittistatus: Aivan valtava sinkkumenestys. Tätä kirjoitettaessa ykkösenä 11. viikkoa.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: Näitä tulee joka vuosi uusia. Montako kertaa sinä kuuntelit Reggaerekan tänä kesänä?

Video ei ole enää saatavilla

14. Elokuu – Saatilla

Mikä: Superkokoonpano, joka yhdistelee hiphopia ja iskelmää.

Miksi: Reggaeta, riimittelyä ja rallatteluhumppaa. Ei voi mennä pieleen. Epävarman suomimiehen teemabiisi vuonna 2012: ”Taidan olla saatilla, mutta en ole aivan varma. Pitäisikö kysyä? Olenko saatilla? Ai olen, hyvä.”

Hittistatus: Tähän kohtaan ne niemennotkot ja saarelmat.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: Suomireggaeiskelmän The Raconteurs eli tuskin tätä bändiä kukaan ensi vuonna muistaa, liekö olemassakaan.

Video ei ole enää saatavilla

15. Tacabro – Tacata’

Mikä: Sisilialainen tanssiduo. Enempää ei tarvitse tietää.

Miksi: Tacata’ ehti sujahtaa pakolliseen eurojumppalokeroon ennen muita yrittäjiä. Sanoisin, että biisi on ihan hirveä, ellen jollain perverssillä tavalla nauttisi häpeilemättömästä romanialaishenkisestä biittitiluttelusta.

Hittistatus: Seitsemän viikkoa singlelistan top viidessä ja vielä pidempään kaikissa Onneloissa.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: En helvetissä!

Video ei ole enää saatavilla

BONUKSET

Tämän jutun kirjoittaja ei halunnut olla vastuussa bonuksista. Tässä Nuorgamin vastaavan toimittajan Matti Markkolan analyysit tämän kesän erilaisista kesähiteistä.

1. PSY  – Gangnam Style

Mikä: Eteläkorealainen räppäri Park Jae-Sang ja tämän kesän todellinen kesähitti!

Miksi: Katso video, niin et kysy, että miksi.

Hittistatus: MEGALOMAANINEN. YouTuben vuoden katsotuin musavideo aiemmin mainitun Call Me Mayben jälkeen. Kappale kuulemma soi nykyään joissain Suomenkin yökerhoissa. Onko K-pop seuraava dubstep?

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: Ihan varmasti. Ainakin ”näissä kappaleissa kiteytyy kesä 2012” -soittolistalla. Olisi ehkä noteerattu varsinaisessa top 15:ssä, ellei olisi aloittanut maailmanvalloitustaan liian myöhään.

Video ei ole enää saatavilla

2. Alisalovesatte – Party

Mikä: Suomalainen teinityttö synnytti netti-ilmiön.

Miksi: Katso video, niin kysyt edelleen, että miksi.

Hittistatus: Kyllä! Tarttuva melodia, ikimuistoiset sanoitukset. Jos olet kuullut ihmisten toistelevan lauseita ”venyttelystä aamulla pitkään” tai ”ihmiset maksaa rahaa”, olet ollut hittipiirien kanssa tekemisissä. Mistä muusta biisistä on tehty yhtä monta remiksiä? Kuuntele ensin alta alkuperäinen, sitten ota vaikka tästä, tästä, tästä tai tästä.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: En usko, mutta joku bardi-aiheinen lausahdus saattaa suusta lipsahtaa.

Video ei ole enää saatavilla

3. Kristal feat. Uniikki – Rahaa palaa

Mikä: Mainostoimiston artistitempulta heti alkuun haiskahtanut ja sellaiseksi paljastunut ”Suomen kuningatar”.

Miksi: Hyvä kysymys.

Hittistatus: 10 000 ostettua FB-fania ei voi olla väärässä.

Kuuntelenko tätä ensi kesänä: En. Olisipa tässä ilmiössä edes Rähinän tekemä biisi ollut hyvä, mutta ei.

Video ei ole enää saatavilla

Odottakaapa vaan, kun tulee Movember.

90-luvun alun tytöt ja pojat, voitte rauhoittua! Raptori on täällä taas.

Jännittävää, että jotkut jaksavat olla huolissaan suomalaisen kulttuurin puolesta. Sehän on kaikkien kulttuurien tapaan ollut aina kaiken syövä peto. Aleksis Kivikin luki Shakespearea. Toivo Kärki kuunteli amerikkalaista jazzia ja venäläisiä romansseja. Ja sama kääntäen: hiphoppia, tuota amerikkalaista videopeliaikakauden rappiomusiikkia, voi tehdä niin, että se on suomalaisempaa kuin sateenpieksämä nakkikioski.

Minun ei tarvitse perustella tätä väitettä. Kuunnelkaa tämän arvion lopusta löytyvä JVG:n massiivinen kesähitti Kran Turismo. Eikö se ole nimestään alkaen ilmeinen vastinpari Irwin-ikivihreälle Las Palmas? Humppakomppi vetää tanssilattialle neljässäkin promillessa, nimeltä mainitussa kohteessa ei ole mitään elitististä, kalpea nahka punoittaa ja halpa viina kiinnostaa. Muovinen tuotanto korreloi täydellisesti muovisten palmujen, epätodellisen sinisten uima-altaiden ja koko suomalaisen kulttuuri-imperialismin lähtökohtaisesti absurdin käsitteen kanssa.

Altavastaajan ikuinen strategia on kääntää heikkoudet voitoksi. Kun meillä ei ole rytmitajua, ghettodraamaa tai minkään sortin katu-uskottavuutta, niin miksei panostettaisi vastakohtiin? Corolla-biittiin, lähiöarkeen ja yleiseen räkäviiksisyyteen?

Se, että tätä alinta yhteistä nimittäjää voi nykyään hakea myös hiphop-kontekstissa on loistavaa. Se on ehdottomasti suurin musiikkikulttuurinen murros maassamme sitten hevin kaikenkattavan esiinmarssin. Kuluneena keväänä joku evp-jääkiekkosankari valitti jossain sitä, miten nykyään pukuhuoneissa kuunnellaan ennen matseja… räppiä. Mies oletti, ettei näin veltto, epäenerginen musiikki voi toimia aggressiivisen urheilulajin puitteissa kuin hetkellisenä trendinä. Hän haikaili, luoja sentään, Slayeria.

Tuo haastattelu asettui vaivatta samaan jatkumoon kuin 20-luvulla esitetyt oletukset jazzin sukupuolitauteja lisäävistä vaikutuksista tai 80-luvun yritykset kuunnella metallilevyjä väärin päin.

Herää, vaari, rap on nykyaikaa!

JVG:n ainoa kilpailija Suomen suosituimman rap-esiintyjän tittelistä taitaa olla Cheek, mutta tämä on ajanut itsensä pysyvästi kvasioikeistolaiseen kauppaopistobiletyksen ansaan – nurkkaan, josta ei enää pääse ihmisten ilmoille. JVG ei leuhki uusilla urheiluautoilla tai ylimielisesti disauta iholle tulevia naisia. He eivät näytä promokuvissa Wille Rydmanilta, he sanovat valtalehden haastattelussa, että viikset kasvatettiin finnien peittämiseksi.

Heidän biittinsä ovat eurodancea ja Skimbaa-biisissä riemastuttavalla tavalla Modern Talkingia. Heidän uudella levyllään mainitaan hienoja hahmoja Jari Litmasesta G.G. Allinin kautta Ruudolfiin. He onnistuvat olemaan sekä rehellisiä että populistisia. Itse asiassa he kuulostavat aika usein Raptorilta. Eurobiitti jumpsuttaa vanhanaikaiseen tyyliin. Mielentila on Hyvinkään rautatieasema.

Raptori oli ensimmäinen suosikkibändini ala-asteikäisenä. Vuosituhannen vaihteen kotimaiset hopparit käyttivät paljon aikaa heidän dissaamiseensa. Jokin ympyrä on nyt kiertynyt asteensa täyteen. Näitäkin biisejä kuunnellaan varmaan Katajarannan ala-asteen pihallakin.

67 Hirvittävän vilpittömän oloinen kesälevy täynnä hyviä biisejä. Jos etsit musiikiltasi aina ja kaikkialla jotain vakavaa, et varmaan lukenutkaan tänne asti.

Video ei ole enää saatavilla