”Purpose-albumilla Justin Bieberistä kasvoi oikea poppari, joka ymmärsi myös popin tärkeimmän attribuutin eli oikeanlaisen estetiikan päälle.”

Justin Bieberin myöhäinen anteeksipyyntö – hyväksytään!

”Yeah I know that I let you down
Is it too late to say I’m sorry now?”

Anteeksi pyytäminen ja toisen mahdollisuuden kinuaminen on popin kolutuimpia aiheita: Voidaanko vielä yrittää? Saanhan toisen mahdollisuuden?

Suurimmalta osalta artisteja pyynnön voisi evätä hyvällä omallatunnolla. Esimerkiksi jos Justin Timberlake olisi talvisella Man of the Woodsilla alkanut kinuta toista mahdollisuutta, olisin toivottanut hänelle hyvää matkaa hevon kuuseen.

Mutta Justin Bieber on toista maata.

Bieberin parin vuoden takaisella Purpose-albumilla – viimein, voisi sanoa – kohtasivat tyylitaju ja hänen selittämätön karismansa. Mentorinsa Usherin tapaan hän on aina yrittänyt ja myös osannut myydä yleisölle jos jonkinlaista yritelmää, mutta oikeastaan vasta Purposella hänestä kasvoi oikea poppari, joka ymmärsi myös popin tärkeimmän attribuutin eli oikeanlaisen estetiikan päälle.

Jotain Bieberin vaivattomasta voitokkuudesta kertoo sekin, että läpeensä mainion Purposen lisäksi hän vieraili noin vuoden sisään lukuisilla erinomaisilla popsingleillä (Where Are U Now, Cold Water, Let Me Love You, Despacito ja I’m the One), jotka kaikki voisivat olla mukana tässä rankingissa.

Hänelle tarjotaan vain parasta ja hän ottaa omakseen vain parhaat: on helppo kuulla, mille kappaleille hän on oikeasti omistautunut ja mille ei. Bieber auttaa auliisti kavereitaan, mutta osaa pistää tarvittaessa autopilotin päälle (kuunnelkaa vaikka Post Malonen Deja Vu).

Sorry on Bieberin uran huippuhetkiä. Sen lämmintä dancehall-poljentoa viilennetään niin kylmästi kilkuttavalla tropical housella kuin mahdollista. Julia Michaels ja Justin Tranter kirjoittivat mitä herkullisimmin kiemurtelevat säkeistöt, jotka huipentuvat alun pyyntöön. B-osan siirtymä kertosäkeeseen on huikean vaivaton, eikä kieppuvan biitin päälle tarvitse oikeastaan enää edes laulaa muuta kuin ”ooh, ooh I’m sorry”.

Kenties sattumalta puoli vuotta myöhemmin listoilla nähtiin myös Beyoncén Sorry. ”Sorry” on sanana niin universaali, että oikeassa ympäristössä siitä kasvaa paljon enemmän kuin viisikirjaiminen englanninkielinen sana.

Bieber ja Beyoncé tarjosivat sille sinkuillaan juuri täydelliset raamit: ensin mainittu halusi anteeksipyynnöllään uuden mahdollisuuden, jälkimmäinen nosti sen esille korostaakseen, että tässä ei olla yhtään pahoillaan.

”Sorry seems to be the hardest word”, lauloi Elton John aikoinaan, mutta Bieberille ja Beyoncélle sen voitokas esittäminen on naurettavan helppoa.

Video ei ole enää saatavilla

Justin Bieber teki justintimberlaket ja loi oman FutureSex/LoveSoundsinsa.

Popilmiö on kolmannellaan aikuistunut ja lyö saman tien kunnarin.

Kanadalainen Justin Bieber tupsahti supertähdeksi yli kolme vuotta sitten, mutta ripeän julkaisutahdin ansiosta kaikki tuntuu tapahtuneen eilen. Hän on kasvanut epävarmasta, mutta lahjakkaasta teinistä itsetietoiseksi ja charmikkaaksi nuoreksi mieheksi. Tuo kehitys kulminoituu Believeen, joka ei ole enää lainkaan ainoastaan pikkutytöille suunnattu sutaisu vaan tulvillaan universaalisti kaikenikäisiä miellyttävää laatupoppia.

No okei, kun Bieber kuiskailee Boyfriend-sinkulla ”If I was your boyfriend, I’d never let you go / I can take you places you’ve never been before”, hän tietää yhä liidättävänsä esiteinien fantasiat stratosfääriin. Mutta se ei haittaa, jos kappaleeseen suhtautuu kuin mihin tahansa ensiluokkaiseen poplauluun.

Vaikka Believen onnistuminen mitataan lähinnä levymyynnissä, keikkahurmiossa, kopioitujen hiustyylien määrässä katukuvassa ja some-suosiossa eikä lainkaan kriitikoiden antamissa arvosanoissa, niin sillä ei ratsasteta siitä, mistä laitumen aita on keikahtanut kumoon. Itse asiassa Believe iskee kanveesiin, niin korkeatasoinen se on.

Believeä kuunnellessa tuntuu kuin olisi eksynyt viihtyisään hypermarketiin, jos sellainen olisi keksitty. Jokainen voi poimia jotain mieleistään: yhtäällä soi elektro, toisaalla dubstep-kaiut ja seuraavaksi akustinen kitara. On standardimäärä nopeita, hitaita ja keskitempoisia kappaleita. Kaikki tarjotaan niin maukkaasti, ettei albumiin kyllästy ihan heti, kenties koskaan. Tärkeimpänä koossapitävänä voimana säteilee ehdottomasti Bieber itse ja hänen kaunis äänensä.

Avauskappale All Around the World on napannut ideansa David Guettan parhailta vedoilta ja As Long As You Love Me väläyttää mainittua dubstepiä tai mitä lie mäiskettä ja kuulostaa yllättävän lihaksikkaalta. Myös Take You ja Nicki Minajin tähdittämä Beauty and the Beat kutsuvat tanssilattialle tämän päivän hittisoundilla.

Toisessa ääripäässä miellyttävät erityisesti upean ajaton Thought of You Motown-mielikuvineen sekä paluuta tekevän hittinikkarin Darkchildin loihtima Die in Your Arms -r&b-fiilistely osuvalla Jackson 5 -samplellaan.

Draken värittämä Right Here nousee odotetusti yhdeksi Believen lukuisista kohokohdista. Biisi olisi uponnut myös Draken erinomaiselle Take Carelle, vaikka on hivenen sen albumin linjaa simppelimpi ja perusvarmempi r&b-hittislovari.

Kun mahtipontinen nimibiisi päättää levyn, nousen spontaanisti ylös tuolista hurraamaan ja silmät kostuvat silkasta ilosta. Tuntuu kuin se yläkoulun lahjakkain, mutta kovisten silmätikukseen ottama poika olisi varttunut isoksi ja seisoisi nyt ylpeänä omillaan.

Believestä tuli Bieberin ikioma FutureSex/LoveSounds, mutta hänen onnekseen ei aivan yhtä tyhjäksi energiavarastot imevä absoluuttinen mestariteos, vaan pikemminkin sen poikamaisempi, iloisempi ja sympaattisesti kömpelömpi serkku.

80 Eloisa ja rento Believe on kesän 2012 valtavirtapopin virallinen valintamyymälä, mutta ei mikään lähiön Alepa vaan vähintään Stockmannin Herkku.

Video ei ole enää saatavilla