Kaikkihuomisenbändi Panssarijuna. Pidimme myös levystä.

Arvioimme vuoden alkupuoliskolla aika nivaskan levyjä, tarkemmin ottaen 247 kappaletta. Aivan kaikkea emme silti huomanneet, joten keräsimme sivuutetun parhaimmiston pakettiin.

Charles Lloyd / Jason Moran – Hagar’s Song

ECM

77 Liekö mitään kauniimpaa kuin kahden ihmisen välinen intiimi kanssakäyminen? Jazzmiesten dialogit huipentuvat koskettaviin Bob Dylan ja Beach Boys -versiointeihin. (Ami Vuorinen)

Video ei ole enää saatavilla

Rudimental – Home

Asylum

77 Brittikvartetti pohjusti Home-esikoistaan kolmella isolla tanssihitillä, jotka jäävät kyllä levyn parhaiksi vedoiksi, mutta onneksi täytekin on täytteeksi ensiluokkaista. (Markus Hilden)

Video ei ole enää saatavilla

Jussi Kuoma – s/t

Enkkä Records

78 Lahtelaisräppäri Jussi Kuoma luottaa samplepohjaisiin biitteihin, peruspositiivisuuteen ja kepeään läpänheittoon. Harmiton, mutta samanaikaisesti ilahduttava albumi. (Tuomas Kokko)

Video ei ole enää saatavilla

Kisses – Kids in L.A.

Cascine

79 Kissesin Kids in L.A. -albumi on vuoden toistaiseksi tarttuvinta tanssittavaa elektropoppia. Esimerkiksi The Hardest Part ja Air Conditioning jäävät pyörimään päähän levottomasti. (Tuomas Kokko)

Video ei ole enää saatavilla

Sällskapet – Nowy Port

Universal

79 Kaunis maisemamaalaus ruosteisista rautateistä, aamuöisistä satamista ja itäsaksalaisista betonilähiöistä. Thåström ajaa pitkin E40:tä syvemmälle teollisuuskalkkeeseen, kyydissään muun muassa Anna von Hausswolff. (Mikael Mattilla)

Video ei ole enää saatavilla

Youth Lagoon – Wondrous Bughouse

Boise

79 Etkö saanut vielä tarpeeksesi dreampop-revivalista? Sitten uhraa elämästäsi kohtuullinen aika Youth Lagoonin kakkoslevylle. Yhden miehen yhtye on Melody’s Echo Chamberin ohella ”Beach House 2.0”. Siinä missä Echo Chamber on inspiroitunut Stereolabista, Wondrous Bughousen pintaan liitetty suhinapsykedelia ammentaa levyn nimen mukaisesti viidakon ötököistä ja räikeimmistä orkideoista. (Oskari Onninen)

Video ei ole enää saatavilla

Carmen Villain – Sleeper

Smalltown Supersound

81 Jos Sonic Youth kohtaisi Liz Phairin, se ei kuulostaisi yhtä jännittävältä kuin Sleeper. Levyllä on piirun verran osiensa summaa reilummin mystiikkaa, epäilyttävää romantiikkaa ja yliluonnon hulluutta.  (Joni Kling)

Video ei ole enää saatavilla

Ashley Paul – Line The Clouds

Rel Records

82 Nypi kitaraa, ujella saksofonia, improvisoi intuitiiviset vokaalisikin, väistä aina, kun jokin on hahmottumassa: näin laulut pitäisi aina jättää kirjoittamatta. (Tapio Reinekoski)

Video ei ole enää saatavilla

French Films – White Orchid

GAEA

83 French Films teki yhden vuoden parhaista indiepop-levyistä, joka erottuisi edukseen niin Slumberlandin kuin Captured Tracksin katalogeissa. Suomi missasi jälleen kaiken olennaisen sanomalla ”lol, the Drums”, koska niin oli jo ensimmäisen levyn kohdalla opetettu ja hypebändi ja vittu blogit. Hyvin biisien lisäksi White Orchidia kantaa komppien mekaanisuus, joka tuo tuo sopivan häivenen kolkkoutta bändin Pains of Being Pure at Heartin kovisversiosta muistuttavaan nykyestetiikkaan. (Oskari Onninen)

Video ei ole enää saatavilla

LCMDF – Mental Health Pt. II

FAN

83 Suomi tuntuu vähän unohtaneen LCMDF:n, mutta duo jatkaa vähintään entisellä luomisvimmalla. Ysärissä uppodipatussa nykysoundissa Beck tormää Ace of Baseen, joka liftaa Whalea kyyditsevän Weezerin matkaan. (Santtu Reinikainen)

Video ei ole enää saatavilla

William Tyler – Impossible Truth

Merge

83 Lambchopissa ja Silver Jewsissa jo teini-ikäisenä soittanut William Tyler on julkaissut 2010-luvulla kaksi sooloalbumia, joista jälkimmäisen tasoisia instrumentaalisia folk-albumeita ei ihan joka vuosi julkaistakaan. Tyler, 33, loihtii kitarallaan vangitsevan hypnoottisia äänimaisemia, joihin mahtuu ihminen, luonto ja koko maailma. Mitä instrumentaalimuusikoihin tulee, Tyler huitelee lähes Colin Stetsonin nerokkuuslukemissa. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Batillus – Concrete Sustain

Seventh Rule

84 Betoni on käytännöllistä, mutta Batilluksen siihen vertaaminen tuntuu arkiselta. Rammed earth on yhtä kestävä tekniikka. Vuosien maantietomu prässätään muuriksi, joka tulee seisomaan hievahtamatta tuhannen vuoden verran. (Joni Kling)

Video ei ole enää saatavilla

Girls Names – The New Life

Tough Love

84 Melko tuntemattoman Girls Namesin kolmas albumi on yksi vuoden timanttisimpia indierocklevyjä. Pohjoisirlantilaisyhtyeen tyylilaji on napakka, suoraviivainen ja luurankomainen postpunk The Curen ja Lotus Plazan ruuhkauttamassa tienristeyksessä. Kitaroilla on tilaa, instrumentaaliosuuksilla mittaa ja hoilotuksissa kuuluu kenenkäpäs muunkaan kuin Ian Curtisin kaiku. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

The Haxan Cloak – Excavation

Tri Angle

84 Haluaisitko haudata dubstepin multaan niin pitkäksi aikaa ja syvälle, että sen henki salpautuu ja pulssi hidastuu lähelle ruumista – ja lopulta kaivaa raadon takaisin ylös silkkaa ilkeyttäsi? Excavation on levysi. (Tapio Reinekoski)

Video ei ole enää saatavilla

Little Boots – Nocturnes

On Repeat

84 Brittiläisen elektropopartisti Victoria Heskethin eli Little Bootsin vuonna 2009 julkaistu debyyttialbumi oli epätasainen pettymys. Hesketh lunastaa yllättäen alku-uransa lupauksen täyteläisellä kakkoslevyllä, jonka sävellykset kantavat alusta loppuun. (Santtu Reinikainen)

Video ei ole enää saatavilla

Panssarijuna – Haistoin kerran näätää

Joteski Groteskii

85 Panssarijuna on neljän helsinkiläsen kylähullun muodostama traumablues-yhtye, jonka rähjäinen debyyttialbumi yhdistää muodon täydellisesti sisältöönsä. Pöytäviinan polttamat kappaleet mädäntyneestä ”honeysta”, Sörkan kurkosta tai näädän haistamisesta kuulostavat juuri niin päässäviiraavilta kuin pitääkin. (Joonas Kuisma)

Video ei ole enää saatavilla

Autre Ne Veut – Anxiety

Mexican Summer

86 Vinkulelusoul. Hyväksy hieman myhäillen, lainausmerkeissä, tai heittaa paatoksella. Heittaan lainausmerkeissä. Raivostuttavan överi suihkurunkkauslevy. Kiehtovan synteettinen kuin Bowien Young Americans. (Joni Kling)

Video ei ole enää saatavilla

Arttu Wiskari – Tappavan hiljainen rivarinpätkä

Warner

86Wiskarista on varkain kehittynyt kotimaisen musiikki-identiteetin éminence grise. Yhtä harmaa kuin velkaisen rivitalon tapetti. Koskettaa kaikessa depressiviisyydessään enemmän kuin yksikään anglofiili kitarapoppibändi. (Joni Kling)

Video ei ole enää saatavilla

Amor de Dias – The House at Sea

Merge

87 The Clientele on yksi 2000-luvun aliarvostetuimpia yhtyeitä. Alasdair MacLeanin sivuprojektin toinen albumi on vielä jotain sitäkin parempaa ja kuulostaa juuri siltä kuin läpikuultavan hauraan kitarapopin hallitsevan brittimuusikon ja espanjalaisen käsitetaiteilijan (Lupe Núñez-Fernández) yhteistyön voisi kuvitellakin kuulostavan: impressionistiselta, bossanovalla maustetulta ja kevyen kokeelliselta twee-jazzpopilta. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Local Natives – Hummingbird

Infectious Music

87 Jo debyytillään vakuuttanut kalifornialaisbändi pistää kakkosalbumillaan paremmaksi. Rauhalliset kappaleet kuten huumaava Ceilings ja yhtyeen hienoin biisi tähän asti, Colombia, nostavat Hummingbirdin alkuvuoden 2013 parhaiden levyjen joukkoon. (Visa Högmander)

Video ei ole enää saatavilla

James Blake – Overgrown

Polydor

88 Emosteppaajan erinomaisella kakkosalbumilla R&B- ja gospel-vaikutteet, vokaaliluupit, mies ja piano -herkistelyt ja myhkäilyhouse sulautuvat usvaisen harmoniseksi kokonaisuudeksi. (Ami Vuorinen)

Video ei ole enää saatavilla

Charles Bradley – Victim of Love

Daptone Records

93 Vuoden soul-albumi. Vaikka Victim of Love on vasta toinen albumi Charles Bradleylle, on hän jo nyt nousemassa laadustaan tunnetun Daptonen lippulaivaksi, ikiaikaisen soulin uudeksi kuninkaaksi. (Tuomo Yrttiaho)

Video ei ole enää saatavilla

Hattu, mikki ja mä!

Jussi Kuoman kappaleissa kaikuu 1990-luvun rennoin jenkkiräppi. Hän ei riimittele salaliittoteorioista eikä siitä, kuinka maailma potkii päähän. Jussi Kuoma on elävä todiste, ettei Lahdessa tehty hiphop kuulosta automaattisesti Cheekiltä.

Ultramagneettinen Jussi Kuoma – LTIndigo EP by Skill Street Ent.

Kuka:
Jussi Kuoma on lahtelaisen Jussi Heikkilän käyttämä artistinimi. Heikkilä on 24-vuotias.

Julkaisut:
Sielunauha (omakustanne 2010)
LTIndigo (nettijulkaisu 2011)
Vihreä albumi (omakustanne 2012)

Vihreä albumi on Jussi Kuoman ja tuottaja Nemelin yhteislevy. Sen piti alun perin ilmestyä Skill Street Entertainmentin kautta, mutta levy-yhtiö lopetti toimintansa viime vuoden lopussa.

Levyhyllyssä Jussi Kuoma sijoittuu…
…Commonin ja Kemmurun päälle pinoon, josta on tarkoitus nauhoittaa kasetti pussikaljoittelun soundtrackiksi.

Todennäköisimmin Jussi Kuoma…
…ostaa kirpputorilta kaikki vinyylit, jotka voisivat ulkonäkönsä perusteella sisältää funkia tai soulia.

Epätodennäköisimmin Jussi Kuoma…
…kuuntelee iPhonestaan viimeisimpiä dubstep-hittejä.

Miksi Jussi Kuoma on hyvä?
Jussi Kuoma on musiikillisesti piristävän kaukana tämän hetken puhutuimmasta kotimaisesta hiphopista. Hänen julkaisuiltaan ei löydy laahaavaa Memphis-soundia eikä myöskään vainoharhaista riimittelyä salaliittoteorioista. Jussi Kuoma asuu noin 100 kilometrin päässä Helsingistä – ja sen huomaa. Vihreä albumi -omakustanne kuulostaa virkistävältä, koska sillä ei vieraile yksikään helsinkiläinen kehäraakki, joita kuulee joka toisella räppilevyllä.

Kuvaile itse musiikkiasi kolmella sanalla:
“Kolmella sanalla? Tää on paha. Sanoisin, että yksityiskohtaista. Ja sit realistista. Kolmas sana voisi olla vähemmän ympäripyöreä, eli sanoisin, että maanläheistä.”

Mitä kappaletta toivot dj:ltä, kun olet hyvin, hyvin humalassa?
“Harvemmin toivon dj:ltä mitään, mutta lähikuppilan jukeboksista saatan laittaa Dusty Springfieldin Look of Loven tai Curtis Mayfieldin Superflyn. Pidän 1960- ja 1970-lukujen pop-musiikista ja olen myös vähän sellainen blaxploitaationörtti.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä albumia olet kuunnellut eniten elämäsi aikana?
“The Blues Brothersin soundtrackia. Näin elokuvan ensimmäistä kertaa 7-vuotiaana, enkä ollut koskaan aikaisemmin kuullut sellaista mustaa rytmimusiikkia. Se meininki kolahti tällaiselle räkänokalle. The Blues Brothers on yhä mun suosikkielokuva.”

Video ei ole enää saatavilla

Mikä yhtye tai artisti tekee tällä hetkellä maailman tärkeintä musiikkia? Miksi?
“MF Doom. Se on ensinnäkin ihan älytön lyyrikko, mutta myös tuotanto on tosi omintakeista. Sitä tulee itsekin enemmän tai vähemmän vahingossa jäljiteltyä.”

Video ei ole enää saatavilla

Mikä on suosikkisäkeesi pop-musiikissa?

“Kaupunki lepäsi paareillaan,
kun räjähdin ulos kulkemaan
Mikä on, kun en mihinkään jäädä voi?
Kuin jo polttaisi maa, missä äsken soi
joku kiehtovan oikukas kieli.”
Pekka Streng: Matkalaulu

Video ei ole enää saatavilla

Mitä yhtyettä tai artistia suosittelet todennäköisimmin uudelle tuttavuudelle?
“Varmaankin Madlibiä.”

Video ei ole enää saatavilla

Mihin yhtyeeseen tai artistiin musiikkisi vertaaminen imartelisi sinua kaikkein eniten?
“Pete Rockiin ja CL Smoothiin, koska niiden Mecca and the Soulbrother on paras räppilevy ikinä. Sitä on tullut kuunneltua ihan älyttömästi.”

Video ei ole enää saatavilla

Kenen räppärin suosiota et ole koskaan ymmärtänyt?
“Noita nyt on lukuisia, mutta minkä kehtaisi sanoa…? Mua hämmästyttää Lil Waynen uskomaton verbaalinen lahjattomuus. Ehkä se määkiminen toimii jonkun korvaan, mutta mulle ei.”

Video ei ole enää saatavilla

Minkä jo tehdyn albumin haluaisit olla tehnyt ja julkaista omissa nimissäsi juuri tällä hetkellä?
“MF Doomin Mm.. foodin. Se toimii kokonaisuutena älyttömän hyvin. Levyllä ei ole yhtään skipattavaa biisiä, vaan se soljuu alusta loppuun.”

Video ei ole enää saatavilla

Mikä on suosikkiäänesi maailmassa?
“Just hiljattain hehkutin työkaverilleni, että maailman siistein ääni on se, kun keväisin vesi tippuu räystäästä.”