”Ihmistä rupee se sapettaan, vaalikarja kun lusikoi apettaan. Eikä oo ihme jos ihmistä stressaa, kun Midaksesta leivotaan tulevaa pressaa.”

Moni tunnettu poliitikko sai Juicen kynäilyistä osansa, mutta 1980-luvulla yksi poliitikko oli kuitenkin muita suurempi pilkan kohde. Hän oli Paavo Väyrynen, tuo Keminmaan Kuningas.

Juice Leskinen ammensi kappaleissaan usein suomalaisesta politiikasta. Olennainen osa hänen tuotantoaan olivatkin poliittisia päätöksentekijöitä kritisoivat kappaleet. Moni tunnettu poliitikko sai Juicen kynäilyistä osansa, mutta 1980-luvulla yksi poliitikko oli kuitenkin muita suurempi pilkan kohde. Hän oli Paavo Väyrynen, tuo Keminmaan Kuningas.

Juice Leskinen kertoi vuonna 1983 Peter von Baghin haastattelussa: ”Eihän mulla oo tuotannossa kuin ihan muutama teema vaan. Semmoinen ihmisläheinen linja, kannattaa ihmistä ja vastustaa instituutioita.” (Lähikuvassa Juice Leskinen, Yleisradio 1983)

Tämä johtoajatus ”ihmisen puolelle asettumisesta” tuntuikin olevan Juicen lyriikoissa hyvin vahvasti läsnä – hän asettautui ikään kuin ulkopuoliseksi tarkkailijaksi kritisoimaan poliittista päätöksentekoa. Tällä tavoin Juice tuntui pyrkivän herättelemään kansalaisia näkemään poliitikkojen toiminnassa piileviä ongelmia. Juicesta tulikin viimeistään 1980-luvulla eräänlainen Suomen virallinen hyväksytty kriitikko ja ”pienen ihmisen ääni” – toisin sanottuna hänestä tuli Valtakunnanvittuilija.

Poliittiset päättäjät olivatkin Juicen teksteissä hyvin usein hänen hampaissaan. Kultakautta tälle kritiikille oli 1980-luku, jolloin Juicen lauluissa kansanedustajat muun muassa viettivät kansalaisilta kusettamillaan rahoilla joulujuhlia, heidän puheensa kuulosti ”parfymoidulta paskalta”, ja eduskunnassa ja ministeriössä työskentelivät ”ne, jotka ei pysty ihmisten töihin”.

Toiset poliitikot lisäksi saivat Juicelta erikoiskäsittelyn. Yksi tällaisista niin sanotun perusteellisemman vittuilun kohteista olikin koko kansan rakastama Paavo Väyrynen – tuo jo vuosikymmenet tunteiden äärilaitoja herätellyt Kuningas-Paavo. Juicella oli Väyryseen selkeä erityissuhde, mikä näkyi ja kuului Juicen toiminnassa. Leskinen tuntui rakentavan ja lujittavan omaa rooliaan politiikan ulkopuolisena kommentaattorina rakentaen Väyrysestä eräänlaista vastakohtaa itsestään. Tämä oli samalla 1980-luvulla hyvin loogista, sillä Väyrynen toimi tuolloin sekä keskustapuolueen puheenjohtajana että ulkoasiainministerinä. Niinpä Paavo Väyrynen olikin helppo ja näkyvä pilkankohde yhteiskunnassa.

Ehkä tunnetuin näistä Koko Kansan Paavoon liitetyistä kappaleista on vuoden 1981 Juice Leskinen Slam-yhtyeen kanssa äänitetty hitti Midas. Ajan henki -albumilta löytyvä kappale kertoo nykyaikaisesta ”Midaksesta”, joka – toisin kuin myyttinen Fryygian kuningas – muuttaa kaiken koskemansa käytännössä paskaksi. Kappaleen Midas on töitä tekemätön poliittinen johtaja, joka hallitsee kansalaisia karjapaimenen tavoin pitäen heidät tyhminä ja kykenemättöminä kyseenalaistamaan päättäjiä.

Video ei ole enää saatavilla

”Hän katseli kansaa ja aatteli: ”Massaan mukavaan sen sullon. En tahdo häirikköyksilöitä!” Ei maata nyt sentään hallita voi kuka vaan – ei ainakaan niin että tekee töitä.
Ihmistä rupee se sapettaan, vaalikarja kun lusikoi apettaan. Eikä oo ihme jos ihmistä stressaa, kun Midaksesta leivotaan tulevaa pressaa.”

Laajemmassa kuvassa tarkastellen Midas voidaan toki helposti nähdä Juicen kritiikiksi kaikkia ihmisiä ”höynäyttäviä” päättäjiä kohtaan. Aikanaan kyseinen teksti tulkittiin kuitenkin kritiikiksi erityisesti Väyrysen suuntaan. Leskinen itse ei juurikaan myöntänyt eikä kieltänyt kappaleesta tehtyjä tulkintoja, mutta myöhemmin hän vihjasi kappaleen olevan kritiikkiä enemmänkin kaikkia niin sanottuja poliittisia broilereita kuin ketään yksittäistä henkilöä kohtaan. Oli miten oli, mutta Väyryseen kappale heti alusta alkaen vahvasti liitettiin.

Toinen, edellistä selkeämpi esimerkki Juicen Väyryseen kohdistamasta kritiikistä on vuoden 1986 kappale Mikä hätänä. Kyseisessä kappaleessa kerrotaan tarinaa maakravuista, jotka ohjaavat ”valtiolaivaa”, ja jotka samalla kummastelevat laivan lastin ongelmia. Yksi kappaleen tunnistettavista hahmoista on Paavo Väyrynen, joka on jo tuolloin ilmoittautunut ehdokkaaksi vuoden 1988 presidentinvaaleihin. Väyrynen oli ryvettynyt jo vuonna 1982 niin sanotussa ”Jalasmökkikohussa”, jota Leskinen ei tietenkään ollut unohtanut.

Video ei ole enää saatavilla

”Ulkoministeri on meillä aivan verraton: katsoo yhtaikaa itään ja länteen. Mutta toipuuko maa, jos se pressaksi saa runonlausujan äänijänteen?
Suomen kansa voisi tarkistaa makuaan! ’Menköös sissiksi hän Nigaraguaan!’
Eihän Helsingissä luista mökin jalaskaan! ’Menköön kirjoille hän vaikka Alaskaan!’”

Väyrynen sai kyseenalaisen kunnian esiintyä myös monissa muissa Leskisen kappaleissa ja julkisissa esiintymisissä – Juice väänsi vitsiä Väyrysestä niin keikoillaan kuin tv-esiintymisissäänkin. Joskus Juicen kritiikki ja pilkka Väyrystä ja muita kohtaan oli hyvinkin sivistynyttä ja asiapitoista, mutta toisinaan mentiin reilusti navan alle. Selvää kuitenkin oli, että Väyrynen sai tuolloin 1980-luvulla Juicelta suurella kauhalla osakseen kritiikkiä ja suoranaista vittuilua.

Miksi sitten juuri rakas Paavo oli niin vahvasti Juicen hampaissa? Mikä teki tuosta Keminmaan pienestä suuresta miehestä niin suuren maalitaulun Juicelle? Yksi helppo selitys varmasti olisi, että Paavo Väyrynen on aina herättänyt tunteita suuntaan ja toiseen, joten sikäli Väyrysen nälvintä oli populistiselle Juicelle hyvä ja looginen harrastus. Olihan kyseessä kuitenkin poliittisten broilereiden broileri – itseriittoinen, omanarvontuntoinen, nopeasti poliittisen arvoasteikon askelmia noussut puoluejohtaja.

Toinen, jokseenkin tylsempi selitys liittyy Väyrysen silloiseen rooliin Suomen politiikassa: suosittu Väyrynen toimi yhtäjaksoisesti ulkoasiainministerinä aina vuodesta 1979 vuoteen 1987 toimien samalla koko 1980-luvun keskustapuolueen puheenjohtajana. Niinpä auktoriteetteja ja poliittisia päättäjiä vihanneen Juicen oli loogista kohdistaa kritiikkiä siihen poliitikkoon, joka oli ehkä yksi kaikkein näkyvimmistä poliittisista päättäjistä.

Totuus onkin jossain näiden kahden selityksen välissä. Koko Kansan Paavo oli tanhuavana ja runoja lausuvana persoonana helppo kohde, mutta samalla Leskisen mielenkiinto kohdistui varmasti myös siihen näkyvään asemaan, joka Väyrysellä tuon ajan Suomessa oli. Tämä tulkinta saa vahvistusta Reijo Korpeisen kirjan Ekkös sää Juice oo? haastattelusta vuodelta 1987:

Miksi Paavo Väyrynen on niin usein levyilläsi ja keikoillasi mukana?

Kyseessä ei ole Väyrynen, vaan ulkoministeri, Keskustapuolueen puheenjohtaja ja presidenttiehdokas. Se on ihan sama kuka se on. Tällä haastatteluhetkellä se vain nyt sattuu olemaan Väyrynen – se ei ole minun vikani. Mutta heti kun sanotaan ulkoministeri, niin kuvitellaan, että se on Väyrynen. Miksi? Eihän se ole mikään ikuinen asiantila. […] Jossain haastattelussa kysyttiin minulta, mitä eroa Väyrysellä ja minulla on. Minä en ole ikinä pyrkinyt mihinkään, Väyrynen väittää ettei ole. Ei siinä ole ainesta edes Kalevi Sorsaksi. Ja sekin on aika vähän.

Bonus!

Väyryselle kettuilu ei todellakaan jäänyt Juicella pelkästään hänen tuotantonsa tasolle, vaan hän niin sanotusti löi verbaalisesti Väyrystä aina kun siihen oli mahdollisuus. Hyvä esimerkki tästä on vuoden 1986 Yleisradion Aikuisten joulukalenteri, jonka yhdessä jaksossa Juice on sanoittanut uuden version tutusta joululaulusta. Ihan vain Paavolle.

Tähän loppuun Elävästä arkistosta video Luukku 10.

Kuvassa ihan Juice vaan Leskinen.

Ville Similä pyytää – tai pikemminkin vaatii – ettei lauluntekijästä käytettäisi hänen koko nimeään.

Juice Leskinen on lauluntekijä, joka teki 1900-luvun Suomessa suomirockia. Lasten piti laulaa musiikintunnilla Juice Leskisen kappaleita, sellaisia kuin Viidestoista yö ja Kaksoiselämää, ja rippikoulussa jotkut soittivat niitä kitaralla, jos eivät vielä osanneet Nothing Else Mattersia.

Jotkut kuuntelevat yhä Juice Leskistä. Ihmiset, jotka kuuntelevat yhä Juice Leskistä, kutsuvat häntä usein nimellä ”Pauli Matti Juhani Leskinen”. Mistä se johtuu?

Suomessa ei ole muita ”Juiceja”. Miksi ihmiset silti sanovat ”Pauli Matti Juhani Leskinen”? Haluavatko he kaikkien ymmärtävän olevansa suuria Juice Leskinen -konoissöörejä? Mutta miksi ihminen haluaisi tulla tunnetuksi Juice Leskinen -konoissöörinä? Mistä oikein on kyse?

Selvästi ”Pauli Matti Juhani Leskinen” sanotaan hellään äänensävyyn, vähän niin kuin Bruce Springsteeniä sanotaan ”Bruceksi” tai Hurriganesista sanotaan ”Ganes” tai Morbid Angelista sanotaan ”Morbbarit”. Tuntevatko ihmiset, jotka sanovat ”Pauli Matti Juhani Leskinen”, todella hellyyttä Juice Leskistä kohtaan?

Toisaalta ihmiset voivat joskus sanoa myös ”Prince Rogers Nelson” tai ”Wolfgang Amadeus Mozart”. Pauli Matti Juhani ei ole läheskään niin hieno nimi kuin Wolfgang Amadeus tai Prince Roger. Ajattelevatko ihmiset, jotka sanovat ”Pauli Matti Juhani Leskinen”, Juice Leskisen taiteellisten saavutusten olevan samalla tasolla kuin Princen tai Mozartin?

On vielä yksi vaihtoehto.

Usein sanotaan Carl Gustaf Emil Mannerheim, Urho Kaleva Kekkonen ja Sauli Väinämö Niinistö, vaikka ei tarvitsisi. (Ihmiset oikeasti sanovat Sauli Väinämö Niinistö). (Sauli Niinistö kävi kerran nuorena samoissa bileissä kuin Juice Leskinen. Silloin Sauli Niinistö oli salolainen oikeustieteen opiskelija ja Juice Leskinen opiskeli englantia Tampereen yliopistossa).

Onko ihmisten mielestä Juice vähän niin kuin suomirockin presidentti? Ovatko ihmiset, jotka sanovat Sauli Väinämö Niinistö, samoja ihmisiä kuin ne, jotka sanovat Pauli Matti Juhani Leskinen? Onko se todella niin?

Tästä kaikki alkoi: Lue Nuorgamin sivuilla vuonna 2011 julkaistu artikkeli Pauli Matti Juhani ”Juice” Leskisen mehukkaimmat käännökset.

John Fogerty paistattelee suomalaisten ylleen vuodattamassa rakkaudessa.

John Fogertyn ja suomalaisten musiikinystävien romanssissa olisi ainekset kauniiseen rakkaustarinaan. Romanssi syttyi ruutupaitarockarin Creedence Clearwater Revival -aikoina 1960-luvun loppupuolella. Kalifornialaisen Fogertyn omintakeisesta versiosta Mississippin rämebluesista huokui jonkinlainen lupaus mutkattomasta rehellisyydestä, joka valloitti nopeasti sydämiä maamme orastavassa rockkulttuurissa.

Koska CCR:n kiertueet eivät kuitenkaan ulottuneet Pohjolaan saakka, jäi romanssi pitkäksi aikaa tyystin yksipuoliseksi. Täällä kuunneltiin Fogertyn levyjä ja, ikään kuin eräänlaisina rakkaudentunnustuksina, levytettiin niistä loputtoman paljon uusia versioita. Huomattavaa on, kuinka Fogertyn laulukirjaan tarttuivat vuodesta toiseen niin sanotut eturivin artistit.

1970-luvun puolivälistä 1990-luvun lopulle vain vähän levyttänyt ja esiintynyt Fogerty ei kuitenkaan näyttänyt vastaavan rakkauteen, ja vaikutti siltä, että härmäläisten on ikuisesti tyytyminen julisteiden tuijottelemiseen kostein silmin.

Kaikki kuitenkin muuttui viisitoista vuotta sitten. Silloin Fogerty aloitti toisen comebackinsa Blue Moon Swamp -levyllään. Samana vuonna hän saapui ensimmäistä kertaa Suomeen. Romanssi sai vihdoinkin täyttymyksensä Hartwall-Areenalla heinäkuussa 1997, liki 30 vuoden kaipauksen jälkeen.

Eikä elämys ollut yksipuolinen. Fogerty palasi Suomeen vielä samana vuonna, ja on sittemmin rampannut täällä jo seitsemästi. Tänä viikonloppuna luvassa ovat visiitit numero kuusi ja seitsemän, kun Fogerty konsertoi ensin Järvenpään Puistobluesissa (30.6.) ja sitten Raatin stadionilla Oulussa (1.7.). Niissä kuultaneen pakolliset vakuutukset molemminpuolisesta rakkaudesta: ”We love you Finland!”

Koska romanssien kaunein aika on kuitenkin usein ennen täyttymystä, Nuorgam esittelee kahdeksan rakkaudentunnustusta Fogertylle ajalta, jolloin tunteisiimme vastaaminen tuntui kaukaiselta haaveelta.

#1 Kirka: Kulman kundit (1970)

Kirka osoitti olevansa hyvin ajan hermolla versioimalla CCR:ia yhtyeen ollessa vielä olemassa. Laulu oli alun perin Venuksen b-puoli, mutta on kestänyt aikaa a-puolta paremmin, vaikka taustalla soittavaa Esko Linnavallin orkesteria ei ehkä kaikkein katu-uskottavimpana rock-yhtyeenä pitäisikään.

Video ei ole enää saatavilla

#2 Juice Leskinen & Mikko Alatalo: Matkasoittajat (1975)

Juice lainasi yleensä vain parhailta, kuten John Fogertylta. Travellin’ Band kääntyi Matkasoittajiksi Juicen ja Mikko Alatalon yhteislevylle.

Valitettavasti YouTubesta löytyy kappaleesta vain Coitus Intin kanssa levytetty demoversio, jossa siinäkin voi ihailla Juicen riimien terävyyttä: “Jäihän nuottipussi / kun kamat joku nussi”.

Video ei ole enää saatavilla

#3 Veltto Virtanen: UFO (1978)

Virtasen narsistisiakin ulottuvuuksia saava käännös It Came Out of the Skystä on käsitelty niin perusteellisesti tässä Nuorgamin artikkelissa, ettei asiaan ole juuri lisäämistä.

Video ei ole enää saatavilla

#4 Eppu Normaali: John Fogerty (1979)

Toisin kuin muut listan kappaleet, Eppujen luomus ei ole coveri vaan originaali. Silti kyseessä on sen luokan rakkaudentunnustus, ettei sitä yksinkertaisesti voinut jättää listalta: ”Jos nyt sitten kaikki maailman tytöt kuolis pois / niin John Fogertyn musiikki ainoa lohtuni ois.”

Eppujen kohdalla kannattaa muistaa myös Akun Tehdas -levyn hienoinen kumarrus CCR:n suuntaan.

Video ei ole enää saatavilla

#5 Kari Peitsamo Revival: Onnenpoika (1982)

Suomen suurimman Fogerty-ihailijan tittelin vie silti Kari Peitsamo, joka levytti Kari Peitsamo Revival -yhtyeensä kanssa 1980-luvulla useamman levyllisen Fogertyn materiaalia. (Lisätietoja aiheesta täältä.)

Peitsamon innostus oli ilmeisen tarttuvaa, sillä Fortunate Sonista väännetty Onnenpoika nousi listaykköseksi kesällä 1982. Enää Kari ei soita käännöksiään, koska ei pidä niitä originaalien veroisina. Fogertyn hän ottaa silti tosissaan: hän kertoo lukevansa miehen elämänkertaa joka ilta ennen nukkumaanmenoa.

Todellisen uskovaisen tapaan Peitsamolle ei myöskään kelpaa nyky-Fogerty. Kari mielestä mies ei ole mitään ilman CCR:n rytmiryhmää taustallaan.

Video ei ole enää saatavilla

#6 Tuomari Nurmio: Paha Kuu (1988)

Vaikka Nurmio ei 1980-luvulla juuri covereita levyttänyt, ei hänkään pystynyt vastustamaan Bad Moon Risingin houkutusta. Nurmion version suuri oivallus on manata kuun pahuus esiin tiputtamalla tempo rohkeasti puoleen.

Video ei ole enää saatavilla

#7 Moogetmoogs: Vasen pakki (1993)

Moog Konttisen liian vähälle huomiollle jäänyt käännös Fogertyn 1980-luvun suurimmasta hitistä Centerfieldistä kääntää baseball-kappaleen jalkapallon maailmaan. Viimeisen säkeistön perusteella en tosin ole varma, kannattaisiko valmentajan lotkauttaa korvaansa pelihimoisen pakin anelulle.

Video ei ole enää saatavilla

#8 Freud, Marx, Engels & Jung: Paha Mari (2002)

Tapani Kansa levytti Fogertyn uran tunnetuimman laulun, ikonisen Proud Maryn, suomeksi jo vuonna 1971, nimellä Svengi Mary. Onnistuneempana voi kuitenkin pitää Pekka Myllykosken käännöstä Paha Mari, jota Freukkarit esitti livenä jo kauan ennen kuin levytti sen Paikkoi ja plessei -levylleen kymmenen vuotta sitten. Rolling, rolling, rolling on the Rizzla!

Video ei ole enää saatavilla

John Fogerty Puistobluesissa lauantaina 30.6.2012. Vanhannakylänniemi, Järvenpää. Portit aukeavat klo 11, Fogerty klo 18. Liput 63 €. Fogerty myös Piknik Livessä Raatin Stadionilla sunnuntaina 1.7.2012. Raatintie 2, Oulu. Ovet klo 17, Fogerty klo 21. Liput 69 €.

Video ei ole enää saatavilla

Slamin kitaristi Jari Yliaho muovautui laulajaksi kun käsky kävi. Luvatun palkan sijasta hän sai itselleen tunnuslaulun.

Aki ja Mika Kaurismäen ohjaama Saimaa-ilmiö (1981) on suomalaisen rockin raikkaimpia dokumentteja. Juice Leskisen ideoimalla Tuuliajolla-kiertueella purkitettu elokuva on välittömyydessään ajaton tallenne niistä vuosista, jolloin Suomi-rock valmistautui astumaan lopullisesti marginaalista valtavirtaan.

Elokuva on täynnä kiinnostavia monologeja, humalaista huumoria, pakahduttavan kaunista järvenselkää sekä ainutlaatuisia livekatkelmia. Oman säväyksensä tuovat Syrjän veljesten ja Ismo Alangon kaltaiset uransa alkumetriä kulkevat muusikot, joiden kautta rakentuu kuva nousevasta sukupolvesta äänitorvineen.

Yksi henkilö on kuitenkin ylitse muiden, Leskinen itse. Yleisön edessä Juice on iskuvarman yhtyeensä rutinoitunut ja lupsakka kippari. Lavan ulkopuolella hän piirrättää itsestään kuvaa äkkiviisaana kansantaiteilijana ja isähahmona, joka on yhtä kotonaan lohduttomien spitaalivitsien kuin Lauri Viidan runoudenkin parissa.

Tavalliseksi rivimieheksi Leskinen suostuu vain kerran. Slamin konsertoidessa Kuopion Työnkulmassa hän ohjaa valokeilan yhtäkkiä viereensä: ”Taitaa olla meriselityksen paikka. Nyt Yliaho siis laulaa”. Rumpali Vesa Sytelä jyräyttää ilmoille säkenöiden groovaavan intron, johon muu yhtye kiinnittyy terhakkaasti. Kitaristi ottaa ujoja mutta määrätietoisia askeleita kohti yleisöä. Säkeistön alkaessa hän lähes koskettaa mikrofonia ylähuulellaan ja uppoaa omistautuneeseen lauluun:

”Tiesinhän että erehdyin
mutta virneeseen naaman vedin jaloon
Asiallista yskää ryin
ja puhelimeen huusin vieraan haloon”

Tulkitsijan vähäeleinen omistautuneisuus nostaa laulun yhdeksi elokuvan hienoimmista hetkistä.

Video ei ole enää saatavilla

Bianco-palkalla laulukoppiin

Runsaat 30 vuotta myöhemmin Jari Yliahon haloo on jämäkkä. Mies vastaa puhelimeen traktorin vierestä Sastamalan takamailta. Tapaninpäivän myrskyt ovat kaataneet hänen kotitilansa metsää niin paljon, että savotta kestää pitkälle kevääseen.

Tämä on hänen nykyinen päätoimensa. Yliaho toteaa musiikkibisneksen menneen niin kummalliseksi, ettei hän oikein tahdo olla sen kanssa tekemisissä. Rakkaus musiikkiin ei ole kuitenkaan kadonnut. Kun muistot ottavat Yliahosta otteen, häivähtää puheessa se Creamin ja Carlos Santanan levyistä innostunut virtolaispoika, joka piiloutui aikoinaan puun taakse voidakseen pinnata koulusta ja opetella kitaransoittoa.

Tuon puun takaa kulki odottamattoman suora reitti yhteen Suomen suurimmista orkestereista. Sen oli tallannut Yliahon poikavuosien ystävä, Donna-yhtyeen ja Slamin alkuperäinen kitaristi Petteri Salminen.

”Kasvoimme Petterin kanssa muutaman kymmenen kilometrin päässä toisistamme, eikä ikäeroakaan ollut kuin pari vuotta. Kun Petteri soitti Donnassa, kävin ihastelemassa hänen meininkiään keikoilla. Myöhemmin liityin bändiin itsekin. Petteri opasti minulle kädestä pitäen että pieni on kaunista.”

”Kun Petteri lähti Slamista vuonna 1979, hän testamenttasi minut Juicelle. Totta kai pesti kiinnosti. Olinhan jättänyt koulutkin kesken voidakseni soittaa kitaraa.”

”Imin Petterin soitosta niin paljon vaikutteita, että soittoni sulautui helposti Slamin tyyliin. Saappaat olivat kuitenkin suuret, sillä Petteri oli soittanut Suomi-rockin parhaita sooloja. Tiesin, etten pystyisi soittamaan yhtä hyvin, joten lähdin viemään omaa tyyliäni eteenpäin.”

Kun Yliaho liittyi Slamiin, orkesteri oli purkittamassa Viidestoista yö (Tauko III) -pitkäsoittoaan. Kitaristi kuvaa levytysprosessia sisäänajovaiheeksi, jossa roolit vaihtelivat tilanteen mukaan. Esimerkiksi Oudon valon alkuperäisen soolon soitti vielä Salminen. Kappaleesta tuli kuitenkin Yliahon bravuuri, kun Leskinen komensi hänet äkkiarvaamatta laulusolistiksi.

”Kun Oudon valon pohjat olivat purkissa, Juice koetti laulaa kappaletta pari kertaa. Aikansa yritettyään se tuli kopista ulos ja sanoi että ’Yliaho, saat Bianco-pullon jos menet huitaisemaan laulun purkkiin’. Alkoholille persona suostuin oitis. Se oli noin karu tarina.”

”Hoidin osuuteni nopeasti. Luin vähän aikaa tekstiä ja menin sitten koettamaan. Sanat istuivat suuhun mainiosti ja ovat osuneet kohdalleen myöhemminkin. 1990-luvun alussa halusin V8-amerikanraudan ja kävin hakemassa sen Turusta. Kun kaupat oli tehty, avasin autoradion. Kuulin sieltä oman ääneni laulamassa ’tiesinhän että erehdyin, mutta virneeseen naaman vedin jaloon’. Tajusin tehneeni elämäni huonoimmat kaupat.”

”Joillakin keskustelupalstoilla on arvuuteltu, ovatko sanat piikki kannabistuomion saaneelle Mikko Alatalolle. En kuitenkaan muista, että olisimme missään vaiheessa puhuneet Alatalosta. Eikä se teksti välttämättä pössyttelystä kerro. Pohjimmiltaan se on moniulotteinen tarina, joka kuvaa sitä miten valtiovalta toimii. Tuollaista Big Brother -meininkiähän se on tänäkin päivänä.”

Kaksi ikonia, Juice Leskinen ja Suomi-kitara.

Vaikka Slam oli ammattitaitoinen orkesteri, jossa laatukriteerit olivat tarkat, leimasivat yhtyeen toimintaa myös huumori ja luovuus. Juice piti muusikoita varuillaan tempauksilla, jotka osoittivat että musiikissa on kyse paitsi soittamisesta myös leikkimisestä. Kun Slam vetäytyi levytyssession puolivälissä lomalle, Leskinen ilmoitti että tauon aikana Yliahon pitäisi opetella soittamaan saksofonia ja urkuri Safka Pekkosen huilua. Näin syntyivät Oudon valon herkän psykedeeliset huilukuviot.

”Se oli tosiaan mielenkiintoinen tempaus. Ostin kaverilta vanhan käytetyn saksofonin ja rupesin treenaamaan. Silloisella vaimolla oli varmaan kestäminen, mutta niinpä vaan saatiin soolot purkkiin. Safka soittelee huilua vieläkin, mutta itse myin torven saman tien pois.”

”Hauska vetohan tuo oli Juicelta. Kai se halusi pistää jätkät tekemään. Kun vedettiin niitä sooloja, niin nauru raikasi. Onneksi joitain ääniä pystyi laittamaan levyllekin.”

”Tuo kuvastaa hyvin Slamia. Se oli hellä diktatuuri, jossa bändi vaikutti biiseihin todella paljon. Juice saattoi tuoda studioon pelkät soinnut ja kertoa, millainen meininki lauluun pitäisi saada. Sitten me rakennettiin kappaleita bändinä eteenpäin. Vanhempana ja viisaampana Juice tosin merkitsi itsensä Teosto-lappuihin sovittajaksi. Eiväthän tällaiset hipinalut osanneet tai halunneetkaan pitää siinä asiassa puoliaan.”

”Outoon valoon oli aika valmis jo silloin kun Juice esitteli sen meille. Hän halusi kappaleeseen 7/8-intron, ja bändi soitti sitten sen mukaan. Mitään sen ihmeempää siihen ei liittynyt. Kaikkiaan se oli aika hauska sessio. Soitettiin omat osuudet purkkiin ja lutrailtiin sen jälkeen Biancolla muiden soittoa kuunnellen.”

Tuuliajolla Saimaan selällä

Saimaa-ilmiö antoi kuvallisen muodon Slamin musiikilliselle ilottelulle. Kaurismäkien kamera taltioi yhtyeen elämää kohteliaasti, mutta vangitsi paljon olennaista: keikkojen hien, moninaiset soittopaikat, uupumuksen, uuden innon, odottelun, huuman. Tuntemusten sekamelskasta on jäänyt Yliaholle paljon rakkaita muistoja.

”Ajattelen sitä kiertuetta helkutin suurella lämmöllä. Se oli sellainen ilottelureissu, jolla oli mieletön yhteishenki. Aurinko paistoi ja bändit soittivat uskomattoman hienosti.”

”Näin elokuvan, kun mukana olleille järjestettiin ensi-ilta. Sen jälkeen en ole uskaltanut katsoa sitä. Mulla on niin hienot fiilikset siitä matkasta, että en ole oikein halunnut koskea siihen. Tätä haastattelua varten katsoin tosin pari pätkää YouTubesta, ja jumalauta, niistähän huokui aivan uskomaton energia.”

”Kuopio tanssii ja soi”, valistaa Tuuliajolla-kiertueen oravalauma mikkeliläisyleisöä paikallisen Urheilupuiston nurmella.

Ulospäin suuntautuneiden komeljanttarien tähdittäessä valtaosaa rainametreistä erottuu Outoon valoon kiehtovalla staattisuudellaan. Ne muutamat askeleet, joilla Yliaho astuu lavan takaosista mikrofonin ääreen irrottavat esityksen elokuvan kiihkeästä rytmistä. Kitaristin olemus sulautuu täydellisesti kappaleen päähenkilöön, eräänlaiseen nurkkakuntaiseen mukaelmaan Albert Camusin Sivullisesta. Yliaho tuskin kuitenkaan mietti vertauskuvia laulaessaan Leskisen nöyrää runoelmaa. Hänelle laulu oli työtehtävä muiden joukossa.

”Outoon valoon kuului tuolloin vakio-ohjelmistoomme. Juice halusi aina välillä pitää pienen tauon, joten mä lauloin Oudon valon ja Louoerannan Ila (Slamin basisti) pari muuta biisiä. Olin tottunut laulamaan jo Donnassa, joten en jännittänyt sitä. Enemmän mua on jännittänyt välillä kitaransoitto.”

”Olin tuolloin todella ujo ja kuuntelin mieluummin sivusta muiden juttuja. Mikrofonin taakse oli kuitenkin helppo astua. Kun laulu tuli huitaistua levylle, niin pakko se oli sitten esittääkin. Tavallaan sain siitä tunnusbiisin itselleni.”

Vaikka Yliahon pinta pysyi tyynenä, imi mies tunnelmia ja vaikutteita läpi kiertueen. Kun risteily päättyi Joensuun Ilosaareen, oli hän kasvanut niin vahvasti kiinni matkan tunnelmaan, että siitä oli vaikea luopua. Edelleenkin Yliaho tuntee jotain olennaista kiteytyneen noihin päiviin.

”Ei siitä reissusta osannut oikein päästää irti. Kiertueen loputtua jäimme Pantsen (Syrjä, Eppu Normaali) kanssa Wanhaan Jokelaan pariksi päiväksi riekkumaan. Halusimme pysyä matkan tunnelmassa. Lopulta jouduimme lähtemään kotiin tippa linssissä.”

”Saimaa-ilmiöstä välittyy hienosti se viattomuus ja into, jolla tuota hommaa teimme. Me elimme vain soittamisen takia ja kautta. Musiikissakin oli persoonallisuutta ja säröä. Se oli yksinkertaisesti rehellistä.”

”En mä niitä aikoja kaipaa, mutta soittotyyliä kylläkin. Koetan vaalia sitä edelleen. En osaa vieläkään nuotteja, sillä haluan aina soittaa mitä päästä tulee. On mahtava tunne, kun musiikki alkaa yhtäkkiä kuljettaa sormia ja aika menettää merkityksensä. Sehän on jonkinlainen nirvana. Ne on niitä hienoimpia hetkiä. Niitä mä kaipaan.”

Jari Yliaho ravistelee Saimaan vettä korvastaan Tuuliajolla-kiertueen päätöskeikalla Joensuussa.

Luovia taukoja ja Grand Slameja

Yliaho palasi Saimaan laineille seuraavana kesänä. Miehet ympärillä olivat kuitenkin vaihtuneet. Kun Slamin lento katkesi vuoden 1981 lopussa, päätti Yliaho siirtyä tiiviimpään ilmaisuun. Niinpä vuoden 1982 Tuuliajolla-kiertueella Juicea tahditti uusi Grand Slam Yliahon kipparoidessa tuoretta Siberia-trioaan.

”Juicen kokoonpanot vaihtuivat aika tiuhaan, monista syistä. Lähdin itse Slamista, koska isossa orkesterissa ei ollut juuri tilaa jammailla. Siberia merkitsi eräänlaista paluuta niihin asioihin, joita musiikissa todella arvostan.”

”Siberia perustui ennen kaikkea livemeininkiin. Soitimme missä tahansa tanssilavalta maitolavalle, ja annoimme laulujen elää omaa elämäänsä. Teimme paljon keikkaa ja ihmiset alkoivat innostua siitä arvaamattomuudesta. Slamin kokoisella bändillä sellaista vaaran tunnetta ei saanut aikaan.”

”En lähtenyt kuitenkaan ovet paukkuen. Juice ymmärsi hyvin, että halusin kulkea omaa polkuani. Se oli sikäli suvereeni hahmo, että osasi antaa tilaa, vaikka vaati myös paljon. Jos halusi tehdä jotain muuta, niin bändistä sai lähteä, ja kuitenkin takaovi jäi raolleen.”

Siberian ura jäi melko lyhyeksi. Bändi keikkaili ahkerasti ja lopulta levytkin alkoivat myydä. Samalla spontaaniuden tunne kuitenkin katosi. Kun musiikin sijasta ryhdyttiin pohtimaan ennakkotilausten määrää, Yliaho halusi lopettaa orkesterin. 1980-luvun puolivälissä mies muutti Rajamäelle kouluttautumaan pianonvirittäjäksi, mutta vielä hänestä ei ollut asettumaan paikoilleen.

”Olin ehtinyt opiskella puolitoista vuotta, kun tuli yhtäkkiä sellainen tunne että ei perkele, pääsisipä keikoille. Mietin että soittaisipa vaikka (Grand Slamissa tuolloin vaikuttanut) Tikanmäen Anssi ja pyytäisi bändiin. No, samassa puhelin pärähti. Työnjohtaja tuli hakemaan ja sanoi, että sinulle olisi puhelu Tampereelta, joku Tikanmäki soittaa. Totesin, että jaa, taidan ottaa muuten lopputilin.”

”Siitä alkoi pidempi pesti. Olin mukana vuoden 1991 Taivaan kappaleita -levyyn asti. Juicen kyytiin oli helppo lähteä, sillä tunsin sen toimintatavat ja valtaosan biiseistä. Outoa valoakin soitettiin. Olihan siinä taas huikea kokoonpano jalkeilla.”

Yliahon kolmas paluu Grand Slamiin ei ollut yhtä helppo. Marraskuussa 2006 tieto  Leskisen kuolemasta pysäytti suomalaiset. Vaikka taiteilijan olemuksesta oli helppo arvella lopun tulevan ennenaikaisesti, järkytti kuolinuutinen myös lähipiirin. Hetken aikaa tapahtunutta nieltyään Grand Slam päätti kasata rivinsä ja lähteä kiertueelle keulahahmonsa muistoksi.

”Aluksi oltiin vähän huuli pyöreänä kun ihmiset sanoivat, että meidän pitäisi tehdä jotain. Moni mietti varmaan, tullaanko meidät haukkumaan lyttyyn. Ja saatiinhan me kuulla jo ennen kiertueen alkua, että ’saatanan haudanryöstäjät, heti taotaan rahaa kun toinen heittää veivinsä’.”

”Paluukiertueella oli välillä tippa linssissä. Tuntui erikoiselta kun vanhat muistot ja senhetkinen soittotilanne yhdistyivät. Mutta kyllä ne keikat piti tehdä. Kun vanhat äijätkin nousivat pukujensa kanssa seisomaan ja itkemään, tuli sellainen olo, että olimme ne keikat vielä velkaa. Meidän bändi oli niin monen hyvän jutun takana, että kyllä meillä oli oikeus soittaa niitä biisejä.”

Perinnön vaalijat, Grand Slam vuonna 2007. Antti Tammilehto, Puntti Valtonen, Anssi Tikanmäki, Jari Yliaho, Ila Loueranta ja Vesa Sytelä.

Ehkä oikeuteen sisältyi myös ripaus velvollisuutta. Kun laulujen kirjoittaja katosi lavoilta, jäi vastuu hänen perinnöstään niiden harteille, jotka olivat aikoinaan saaneet nuo laulut lentämään. Tämä perintö viitoittaa vieläkin Yliahon musiikillista tietä. Silloin harvoin kun mies keikalle lähtee, hän kuljettaa historiaansa mukanaan. Ja se sattuu olemaan osa koko suomalaisen rockin historiaa.

”Nykyään teen lähinnä pistokeikkoja. Kemin Juicerockissa olen tosin käynyt säännöllisesti soittamassa loistavan paikallisen taustabändin, Paperitähtien, kanssa. Ensi kesänä mukana on myös Juha Lehti. Se soittaa kuutisen itselleen tärkeää Juicen biisiä.”

”Oudon valon soitan aina kun lähden pimputtelemaan. Sitähän ihmiset odottavat. Soitan siitä nykyisin aika erilaisia versioita pitääkseni homman kiinnostavana. Laulu saattaa kestää 2-3 kertaa pidempään, se voi lähteä eri sävellajista ja alussa on usein hallittua sekoilua. Mutta kyllä se aina pikkuhiljaa tulee siihen d-molliin ja muuttuu tunnistettavaksi.”

”Silloin kun Outoa valoa tehtiin, se oli lähinnä kappale muiden joukossa. Enkä ole vieläkään osannut mieltää sitä klassikoksi. Mutta kun kävin YouTubessa viime viikolla, huomasin hämmästyksekseni että sitä on katsottu noin 170 000 kertaa. Että kyllä se taitaa jonkinlainen klassikko olla.”

Hieman kuten esittäjänsäkin.

JARI YLIAHO

Syntynyt 9. joulukuuta 1957 Virroilla.

Slamin ja Grand Slamin kitaristi. Soittanut myös Donnassa, Siberiassa ja Anssi Tikanmäen Filmiorkesterissa. Lisäksi vieraillut esimerkiksi Tikanmäen Pizza À La Anssi Tikanmäki -levyllä (1994) ja Sir Elwoodin Hiljaisten Värien Puoli viisi aamulla -kiekolla (1995).

Ylläpitää kumppaninsa Marija Walldenin kanssa ”rappiotilaa” Sastamalassa ja keikkailee epäsäännöllisesti.

Mitä musiikkia kuuntelin vuonna 1980? ”Todd Rundgrenia, Thin Lizzya ja Climax Blues Bandia.”

Millainen ihminen olin tuolloin? ”Ujo ja syrjäänvetäytyvä. Kyräilin maailmaa tummien pitkien kutrieni takaa.”

Outoon valoon viidellä sanalla: ”Olenko jo saanut sen Biancon?”

Toivebiisi: ”Hurriganesin Roadrunner.”

Video ei ole enää saatavilla

Noin vuosi sitten keksimme, että olisipa hauskaa tehdä tyylikkäästä logostamme ajankohtaisten tapahtumien mukaisesti mashuppeja, väännöksiä tai miksi niitä nyt pitäisikään sanoa, ihan niin kuin toinenkin merkittävä verkkomedia Google tekee.

Ensimmäinen merkkipaalu, joka sai oman väännöksensä, oli viime kevään Record Store Day. Sittemmin NRGM-logossa on nähty niin Primavera Sound, Prince, Pride kuin Juice Leskinenkin.

Kaikkista uusimman väännöksen löydät etusivun oikealta ylhäältä, keltaisen Kuudes Aisti -logomme.

Kaikki logoväännökset on tehnyt Sami Nieminen. Nuorgam kiittää!

Alta löydöt kaikki logoväännökset kerättynä ensimmäistä kertaa ainutlaatuisessa yhteiskatselmuksessa! Mikä niistä on sinun suosikkisi?

James Bluntin kämmenissä ei karva kasvaa, joten tälle listalle ei hänellä ole asiaa.

Yleisen käsityksen mukaan rokkareilla on aina kamalasti seksiä. Mutta jos tämä todella pitää paikkansa, niin miksi niin monet biisinikkarit ovat kovin perehtyneitä itsensä rakastamisen iloihin? Nuorgamin runkkurinki jättää asian muiden pohdittavaksi ja keskittyy nauttimaan. Keskiviikkona Tampereen Klubilla ja torstaina Helsingin Tavastialla konsertoivat Buzzcoksin kunniaksi: maailman 20 parasta biisiä masturbaatiosta, olkaa hyvä!

#20 Everly Brothers – All I Have to Do Is Dream

Aloitetaan varhaisimmasta päästä. Everly Brothers ei käytä rivoja ilmaisuja, mutta kun duo vaikeroi ”whenever I want you, all I have to dream”, edes virheetön lauluharmonia ei voi peittää mielikuvia rytistetyistä nenäliinoista. Ajankuvalle tyypillisesti mukana on hitunen moralismia: “Only trouble is – Gee Whiz – I’m dreaming my life away”.

Video ei ole enää saatavilla

#19 Roy Orbison – Only the Lonely (Know theWay I Feel)

Roy Orbison ei varmaankaan kuunnellut tai uskonut Everly Brothersin varoituksia, sillä siinä määrin hän tuntuu uponneen omaan yksinäisyyteensä. Roy voi laulaa itkemisestä ja kaipauksesta, mutta taustalla tykyttävä dum-dum-dum-dumdy-doo-wah kertoo kyllä muille yksinäisille, mitä hän huoneessaan puuhaa.

Video ei ole enää saatavilla

#18 The Who – Pictures of Lily

”Pictures of Lily made me feel so wonderful
pictures of Lily helped me sleep at night”

Pete Townshend kirjoitti 1960-luvulle kaksi klassikkoa masturbaatiosta. Loistavasti nimetty Mary Ann With a Shaky Hand jää kuitenkin Pictures of Lilyn taakse jälkimmäisen moniulotteisuuden vuoksi. Pornografian korkeassa veisussa on paitsi edistyksellinen isähahmo myös tragikoominen loppuhuipennus. Aika hyvin kolmen minuutin rokkihitiltä.

Video ei ole enää saatavilla

#17 The Vapors – Turning Japanese

Pictures of Lilystä viisitoista vuotta eteenpäin, eikä nuorten miesten fantasioissa ole tietenkään tapahtunut mitään kehitystä. The Vaporsin yksinäinen, hyperaktiivinen hitti kuulostaa loputtoman kiiman kourissa olevalta nuorukaiselta, jonka toiveet ovat ajoittain häiritsevää kuultavaa: ”I want a doctor to take your picture, so I can look at you from inside as well”. Lääketieteellisen pääsykokeisiin voi valmistautua monella eri tapaa.

Video ei ole enää saatavilla

#16 Violent Femmes – Blister in the Sun

Sukukypsyyden saavuttaminen tuottaa aluksi päänvaivaa. Lakanoihin ilmestyy tahroja harva se yö, käsiin syntyy outoja hankaumia, mutta kaikki lienee sen arvoista. Tyttöystäväkin jää itkemään, kun nuori mies fantasioi: ”I stained my sheets, I don’t even know why, my girlfriend she’s at the end, she is starting to cry”.

Video ei ole enää saatavilla

#15 Roxy Music – In Every Dream Home a Heartache

Joskus ”se kaikki” saa mitä synkimpiä piirteitä, ja muovinen rakas jättää yksinäiseksi. Rikkaudet, kartanot ja muut modernin elämän hienoudet eivät tyydytä Bryan Ferryä – lopulta ainoa pakokeino onkin löydettävissä orgasmista. Sekään ei ratkaise ongelmia, vaan synnyttää yhä enemmän tyhjyyttä. ”I blew up your body, but you blew my mind” – ainakaan tämä rakas ei pakene. Muttei se polttava yksinäisyyskään.

Video ei ole enää saatavilla

#14 Chuck Berry – My Ding-a-Ling

“And those of you who will not sing
you must be playing with your own ding-a-ling”

Chuck Berryn venytetty pippelivitsi olisi ehkä ollut parempi jättää livevedoksi. Runkkuvitsin voimaa ei kuitenkaan parane aliarvioida: kymmenminuuttisesta kokonaisuudesta editoitu neljän minuutin singleversio toi rock’n’rollin tärkeimmälle biisintekijälle hänen ainoan Yhdysvaltojen listaykkösensä. Surullista, mutta totta.

Video ei ole enää saatavilla

#13 Elvis Costello & the Attractions – Pump It Up

”Rock-kriitikot pitävät Elvis Costellosta enemmän kuin meistä, koska he näyttävät enemmän Elvis Costellolta kuin meiltä”, pilkkasi Van Halenin David Lee Roth aikoinaan. Rothin oivalluksessa saattaa piillä vastaus siihen, miksi Costello tuntuu olevan niin hyvin perillä onanoinnin iloista: ”Pump it up until you can feel it / Pump it up when you don’t really need it”.

Video ei ole enää saatavilla

#12 Billy Idol – Dancing With Myself

Kukaan ei voine syyttää Billy Idolia siitä, että hän näyttäisi rock-nörtiltä. Silti Dancing With Myself on masturbaatiogenren ehdoton klassikko. Korvat kannattaa kuitenkin pitää auki. Kaikesta uhmasta huolimatta kappaleessa on romanttisen tappion pohjavire. Ilmeisesti Billy Idol tanssisi mieluummin paritansseja:

“But your empty eyes
Seem to pass me by
Leave me dancing with myself”

Video ei ole enää saatavilla

#11 Cyndi Lauper – She Bop

She Bop on hakkaavan, pakkoliikkeitä mukailevan rytminsä vuoksi täynnä syntisiä mielikuvia. Huoleton itsejälkihehku korostuu vihellyksissä: “I can’t stop messing with the danger zone” – syntiähän se siis olisi! Mutta mikäs sen hauskempaa? Sokeutumisella ja muulla pelottelu ei pysäytä etelänmatkaa.

Video ei ole enää saatavilla

#10 Prince – Darling Nikki

Prince Roger Nelsonin seksiä tihkuvassa tuotannossa Darling Nikkin viittaus masturbointiin on melko viaton osa henkilötutkielmaa: ”I met her in a hotel lobby / masturbating with a magazine”. Masturbaatiokappaleiden klassikoksi Darling Nikkin nostaa sen herättämä reaktio. Kun Al Goren vaimo Tipper kuuli 11-vuotiaan tyttärensä kuuntelevan kappaletta, hän suuttui niin, että perusti pahamaineisen Parents Music Resource Centerin, joka toi ”parental advisory” -tarrat paheellisina pidettyihin levyihin.

HUOM! Prince poistaa kappaleitaa Youtubesta ripeää tahtiin. Kirjoitushetkellä toiminut linkki ei ehkä toimi enää tätä lukiessasi.

Video ei ole enää saatavilla

#9 Pixies – Holiday Song

Frank Black kehottaa istumaan hetkeksi alas. Seuraa tarina lomasta, joka ei tuo helpotusta laulajan elämään millään tavalla. Nöyryytyksien kautta hänen on hyväksyttävä, että joskus asiat eivät vain toimi: ”This ain’t no holiday, but it always turns out this way – here I am with my hand”. Toisaalta, jos vaihtoehto on insesti, ehkä näin on parempi.

Video ei ole enää saatavilla

#8 Sebadoh – Homemade

Homemade ei todellakaan ole Lou Barlow’n ainoa kappale aiheesta, mutta se kaikkein selkein. Tyypin tyylin tietäen, masturbaatioon motivoi lähinnä tylsistyneisyys eikä epätoivo: “Sittin’ around with my homemade bone, I’m naked and loose when no one’s home, and I may let my fingers roam, juicing free on my holy bone”.

Youtubesta ei löydy kappaleen studioversiota, mutta tässä livenä The Flaming Lipsin Steven Drozdin kanssa esitetty versio:

Video ei ole enää saatavilla

#7 Juice Leskinen – Mies joka rakastaa itseään

Jo ensisingle Marilynilla onanoinnista laulaneen Juicen suhtautuminen runkkaamiseen oli ronskin mutkatonta. Mies joka rakastaa itseään on inhorealistinen kuvaus keikkamuusikon elämästä Suomessa vuonna 1980:

”On elämä taas yhtä rimpuilua
luen hotellissa rietasta julkaisua
olen mies joka rakastaa itseään”

Video ei ole enää saatavilla

#6 Kari Peitsamo & Hirttämättömät – Porno With Whiskey

”I’m a lonely boy
and my only joy
is to watch TV
I’m having porno with whiskey
All night having a ball“

Kun on julkaisee kappaleita Kari Peitsamon tahtiin, tulee väkisin sivunneeksi aihetta jos toistakin. Peitsamon laajasta tuotannosta löytyykin myös vastakkaisia kappaleita keikkasuosikki Porno With Whiskeylle: valistuslaulu Please Say No to Whiskey ja Peitsamon tutkielmaksi kutsuma Please Say No to Porno. Syntisillä on silti tälläkin kertaa hauskempaa.

Video ei ole enää saatavilla

#5 Mari Rantasila – Auringossa

Toisin kuin Cyndi aiemmin tällä listalla, Mari ei tunne syyllisyyttä pukiessaan lihan ilot viattoman kesäiseen musiikkiin. Hiukset hulmuavat ja maasta nousee jotain, joka ottaa ”hameen pois, pikkuhousutkin pois, avaa pienet reidet, vie pientä sormea ylös ja alas”.

Video ei ole enää saatavilla

#4 Pussycat Dolls – I Don’t Need a Man

”I can get off when you’re not around” – siinä tietoinen valinta, jonka kontrasti joihinkin muihin listan kappaleisiin on suuri. Jotkut ovat hypänneet sänkyyn muiden kanssa kostoksi, mutta entä itsetyydytys koston muotona? Pussycat Dolls laajentaa ärtymyksen käsittelyä suuntaan, joka on jäänyt monelta huomaamatta.

Video ei ole enää saatavilla

#3 Crispin Helion Glover – Auto-Manipulator

”Women are sweet and girls are honey, but beat your meat and save your money” ovat alkusanat tälle ilottelulle. Kappale ei ole mitään muuta kuin onanoinnin ylistystä, ja King of Rockin aikaiselta Run-D.M.C.:ltä kuulostava rap-metal-tausta toimii useammankin hysteerisen toteamuksen pohjana.

Video ei ole enää saatavilla

#2 The Divinyls – I Touch Myself

Tämän itsestään selvempää valintaa ei listalta voisi löytyä.

Video ei ole enää saatavilla

#1 Buzzcocks – Orgasm Addict

”Well you tried it just for once
found it alright for kicks
but now you found out
it’s a habit that sticks”

Kaikkien aikojen runkkubiisin salaisuus piilee sen julkeassa asenteessa. Runkkaria ivaava kappale luettelee kaikki ne häpeän aiheet, joista vanhemmat varoittivat: tahrat farkuissa, lihan kipeytymisen ja maanisen riippuvuuden. Pilkaten huohottava taustakuoro lisää suolaa haavoihin. Mutta miten ihmeessä Pete Shelley ja kumppanit tietävät aiheesta niin paljon? Aivan.

Buzzcocks esiintyy Tampereen Klubilla ke 25.4 ja Helsingin Tavastia-klubilla to 26.4. Liput 23–27 euroa.

Video ei ole enää saatavilla

BONUS

Kuten meille on huomautettu, olemme unohtaneet listasta vaikka mitä runkkukappaleita! Yksi, jonka unohtamista oikeasti karvaisine käsinemme harmittelemme, on Eddie Meduzan Runke Ball. Se siis tässä:

Video ei ole enää saatavilla

Ja jos välttämättä haluat nähdä videosta sensuroittamattoman videon, niin katso se täältä. (NSFW)

Juicella on päässään kääntäjän hattu.

Suomirockin Kekkosen, Pauli Matti Juhani ”Juice” Leskisen (1950–2006) kuolemasta tulee tänään kuluneeksi tasan viisi vuotta. Nuorgam ottaa virtuaalisen hatun päästään kunnioituksesta ja muistaa mestaria kiinnittämällä huomion taiteilijan hienoihin käännöksiin.

Ahkerana tekstintuottajana Juice käänsi kymmeniä, ellei satoja kappaleita sekä itselleen että muille. Alla viisi käännöshelmeä kynäniekan uran varrelta.

1. Kapteeni Nemo: Mansikoita Suonenjoelta

1980-luvulla kaksi levyä tehnyt bluesyhtye Kapteeni Nemo levytti ensilevylleen Juicen hienosti Savoon lokalisoiman version Lefty Frizzelin levyttämästä Watermelon Time in Georgiasta. Kappale nousi pikkuhitiksi ja soi taajaan Savon paikallisradiossa.

Video ei ole enää saatavilla

2. Jokivarsiband: Jokivarsi

Yhdeksi Juicen viimeisistä teksteistä jäi Voikkaan paperitehtaan lakkauttamista surreelle hyväntekeväisyyslevylle tehty käännös Jimmy Nailin Big Riverista. Kymenlaakson paperiteollisuuden historiasta kertovaa tekstiä tulkitsevat Jokivarsibandissa kymenlaaksolaiset muusikot, muun muassa Nipa Niilola, Harri Marstio, Pedro Hietanen ja Pirkka-Pekka Petelius.

Käännöslupa kuitenkin viipyi. Niinpä nuorten kuusankoskelaisten musiikinharrastajien hyväksi myyty singlen saatiin julkaistua vasta 2007.

Video ei ole enää saatavilla

3. Kalpeaakin kalpeempaa

Vaikka monet Juicen käännöksistä ovat enemmän suomalaisia tulkintoja kansainvälisistä kappaleista kuin suoria suomennoksia, osasi Juankosken mies halutessaan tavoittaa myös alkuperäisen tunnelmat tarkasti.

Alun perin Harri Marstiota varten tehty komea käännös A Whiter Shade of Palesta sai hauskasti uutta huomiota kun Paleface päätti levyttää sen viimevuotisen Helsinki-Shangri-La -levynsä päätösraidaksi.

Video ei ole enää saatavilla

4. Synnyin lähtemään

Melko suora käännös on myös Pate Mustajärvelle tehty versio Bruce Springsteenin Born to Runista. Tarinan mukaan Springsteen oli siinä määrin tarkka kappaleidensa käännösluvista, että vaati niistä vielä englanninnoksen tarkistettavakseen. Juice piti käännöstään niin tarkkana, että kuittasi vaatimuksen lähettämällä takaisin alkuperäisen laulutekstin. Lupa heltisi.

Hienosta E-Street Band -imitaatiosta vastaa Juicen uran hienoin yhtye Grand Slam.

Video ei ole enää saatavilla

5. Paperitähdet

Ainoa tapa lopettaa lista on tietysti Juicen kuuluisin ja ehkä komein käännösteksti, jossa tekstiniekka itse asiassa ylittää Ray Daviesin alkuperäisen Celluloid Heroesin. ”Kaikki tähdet näät kun katsot lehtiin eilisiin” on astetta lohduttomampi – ja rehellisempi – kielikuva kuin ”You see all the stars when you walk down the Hollywood boulevard”.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus!

Juice on siinä määriin suomalainen hahmo, että hänen kappaleensa eivät juuri ole kääntyneet muille kielille. Jopa miehen omat yritykset kuten 15th Night ja Symptoms of Poisoning jäivät kokolailla puolitiehen.

Säännön vahvistava poikkeus on kuitenkin virolaisen Ivar Viglan loistava versio Eesti (On My Mind) -kappaleesta eli ytimekkäästi Soomi. Kappale ottaa Juicen orginaalin haltuun ja kääntää sen tyylikkäästi päälaelleen.

Video ei ole enää saatavilla

Giotto Scrovegni: Kiss of Judas

Kaksi Nuorgamin toimittajaa väittelevät pääsiäisen kunniaksi siitä, kummasta raamatullisesta hahmosta on tehty parempia biisejä.

Tai niin oli alkuperäinen tarkoitus. Lopputuloksesta tuli jotain aivan muuta.

Sinisessä kulmassa Jeesuksen parran pukee päälleen Hannu Linkola. Punaiseen kulmaan Juudaksen kaapuun asettuu Matti Markkola.

Genesis – Jesus He Knows Me vs. Killing Joke – Judas Goat

Video ei ole enää saatavilla

Hannu Linkola: Nykymaailmassa menestys perustuu suhdeverkkoon ja sen hallintaan. Ei riitä, että on jotain. Pitää myös tuntea joku, jonka tarjoama sosiaalinen pääoma on helppo muuttaa taloudelliseksi.

Jeesus tekee ystävistään rikkaita. Hänen arvonsa määrittyy niiden kautta, jotka luovat hänelle merkityksiä luodakseen itselleen merkityksiä. Uskonnon ja pyrkyryyden suhde on tiivis. ”Taivaan isä ja poika Oy rakkautta tänään halvalla myy.”

Genesis kritisoi tv-evankelistoja aiheesta. Ovathan ne iljettäviä. Mutta jos on tekopyhää tehdä raamatusta rahaa, onko sen jalompaa tehdä rahaa kritisoimalla niitä, jotka tekevät raamatusta rahaa? Ketkä ovat lopulta varsinaisia paimenia ja ketkä vain vuohia paimenen kaavussa?

Video ei ole enää saatavilla

Matti Markkola: On kilttejä ja hyvin koulutettuja paimenkoiria. joiden tehtävä on suojella lampaita. On pahoja ja hyvin koulutettuja paimenvuohia, joiden tehtävä on ohjata autuaan tietämättömät lampaat kohti varmaa kuolemaa teurastamoissa.

Jälkimmäisestä laulaa Killing Joke yli kuusiminuuttisessa maailmanlopun-julistuksessaan. Siis siitä kuinka me, autuaan tietämättömät ihmiset, seuraamme omaa petollista vuohipaimentamme, joka ohjaa meidät tuhoon. Ihanaa.

Tuomari: Pääsiäisen viettäminen alkaa kovin kyynisissä merkeissä. Ottelijat kiertelevät toisiaan kehässä, ja iskut viuhuvat ilmassa, mutta erä jää ratkaisemattomaksi. 0-0.

Depeche Mode – Personal Jesus vs. Depeche Mode – Judas

Video ei ole enää saatavilla

HL: Jos Jeesus olisi täällä tänään, hänet olisi helppo kuvitella Maarit Tastulan kaltaiseksi ymmärtäväiseksi ja empaattiseksi kuuntelijaksi. Hän esittäisi kiperiäkin kysymyksiä, mutta aina toista kunnioittaen ja tämän lähtökohtia arvostaen. Itselleen hän ei pyytäisi mitään.

Kukapa ei haluaisi istua vastapäisessä tuolissa? Kukapa ei haluaisi kertoa huolistaan, uskoutua traumoistaan ja esittää toiveitaan? Martin Goren kauniin ajatuksen mukaan tällainen palvelu on puhelinsoiton päässä, kunhan numero vain on oikea. Armahdukseen riittää toinen ihminen.

Jokainen meistä on vähän Jeesus.

Video ei ole enää saatavilla

MM: Jos Juudas olisi täällä tänään, hänen olisi helppo kuvitella esittävän mukavaa miestä saippuaoopperassa, jonka juonen kaikki arvaisivat ennalta. Tuo hirveä mies tulee pettämään vaimonsa ja tuhoamaan perheensä! Mutta miksi? Se katsojia jännittäisi. Niin mukavan oloinen mies. Katsojat tunnistaisivat Juudaksesta itsensä.

Ihminen on aina lopulta yksin. Kuten Martin Gorekin on aina yksin, kun hän esittää livenä Judaksen sanat:

”Cheating Judases / Doubting Thomases /
Don’t just stand there and shout it / Do something about it”

Mutta mitään ei voi tehdä.

Tuomari: Ottelija sinisessä kulmassa ottaa ylivoiman kauniilla puheillaan, mutta vastustajan torjunta pitää. Hieman kulunut klassikkokappale häviää vähemmän tunnetulle Depeche Mode -helmelle. Juudakselle 1-0.

Kanye West – Jesus Walks vs. Lady Gaga – Judas

Video ei ole enää saatavilla

HL: Populaarimusiikissa sallitaan uskonnon kritisointi. Sen sijaan omaa uskoa ei parane tunnustaa. Usko on tabu, joka ei kuitenkaan vavisuta normeja. Suuren yleisön on vaikea suhtautua sellaiseen.

Listamenestystä tavoittelevassa musiikissa aiheiden pitää olla selkeitä ja provosoinnin räikeää. Tämä lainalaisuus tuottaa omituista arvomaailmaa. Aseet, väkivalta, päihteet tai synnillinen elämä eivät hätkäytä, mutta tasa-arvon ja tasa-armon sanoma hätkäyttää.

Onko siis rohkeutta harjoittaa haureutta Juudaksen kanssa vai lähteä paljain mielin Jeesuksen matkaan? Vai tekeekö postmodernin ajan merkitysvirta kummastakin ratkaisusta vain identiteettipeliä, jossa lopullisen merkityksen antaa tarkastelukonteksti?

Video ei ole enää saatavilla

MM: Ei ole sattumaa, että Lady Gaga hyppää Juudaksen kelkkaan tulevalla levyllään. Juudas oli Jeesuksen lapsista se, jonka tehtävä oli rahakukkaron hallinta. Juudas oli se, joka auttoi Jeesusta pesemään Maria Magdaleenan, likaisen naisen, jalat.

Gagan Judas-kappaleessa Gagalla on meneillään kolmiodraama hänen, Juudaksen ja Jeesuksen välillä. Juudas pettää Gagaa, mutta Gaga ei pysty olemaan rakastamatta häntä:

”Jesus is my virtue, Judas is the demon I cling to”

Kappale ei ole Gagan parhaita, mutta se tekee tärkeän kulttuuriteon tuomalla Juudaksen 2010-luvulle populaarimusiikissa.

Tuomari: Edellisen erän hävinnyt partasuu nousee hallitsemaan rakkauden voimalla. Rakkaus voittaa vihan ja Kanyen hurmoksellinen hiphop-eepos Gagan halvan kierrätyshitin. 1-1.

Pelle Miljoona Oy – Jos Jeesus olisi täällä tänään vs. Juice Leskinen – Suutele, Juudas

Video ei ole enää saatavilla

HL: Jeesusta pidetään usein latteana hahmona – jeesustelijana, joka saarnasi pehmeitä arvoja ja puhui isänsä puolesta. Luonteeton mies.

Kapinallinen tuntee kuitenkin kapinallisen. Pelle Miljoona näkee Jeesuksessa aikansa radikaalin toisinajattelijan, anarkistin. Nasaretilainen vapaustaistelija oli valmis korostamaan itsekeskeisyyden sijasta ihmistenvälisyyttä, silläkin uhalla että tie veisi ristille.

Pellessä ja Jeesuksessa on paljon samaa. Kummassakin hahmossa on karikatyyrin piirteitä, kummankin muotokieli kaipaisi päivitystä – mutta sopivasti valikoituna heidän sanomassaan on edelleen paljon kuuntelemisen arvoista. Eikä kenestäkään ole heidän sijaisikseen. Ei edes Juicesta.

Video ei ole enää saatavilla

MM: Uskonnon irvikuva on kuin jatkuva Juudaksen suudelma. Yhä uudestaan Juudas suutelemalla kavaltaa aidon uskonnon:

”Suutele Juudas / sen tänään jo siedän /
kun sinun laillasi totuuden tiedän /
Suutele Juudas / ja hymysi viekkaan /
voit ikuistaa jokaisen areenan hiekkaan”

Tätä sanoitusta korostaa karnevaalitunnelma, posetiivimusiikki, joka tulee kuin karusellikentältä, tivoli on täynnä yleisöä. Onko uskonto vain leipää ja sirkushuveja sekin?

En tiedä. En ole äskeisen kirjoittaja. Googlasin pätkän netistä. Olen heikko ihminen. Saatana meni korvastani sisään. Kuten Juudaalla.

Tuomari: Ottelun kiivainta erää säestävät suomirockin ikonit. Sinisestä kulmasta hyökätään vahvalla Juicen kyseenalaistamisella, ja vastustaja joutuu turvautumaan hakukoneeseen! Rakkaus voittaa taas. Jeesukselle 2-1.

The Velvet Undergroud – Jesus vs. Current 93 – Judas as Black Moth

Video ei ole enää saatavilla

HL: Kun ihminen on eksyksissä itsensä kanssa, hän kaipaa lohdutusta ulkopuolelta. Hän haluaa kääntää katseensa pois itsestään, mutta lohdun tarve vangitsee itsekeskeisyyteen.

Tällaista tilaa ihminen haluaa paeta. On sattumasta kiinni, mikä valikoituu todellisuuspaon väyläksi. Lou Reedille kaikki suunnat ovat tuttuja. Yhden tien päässä hän anoo apua Jeesukselta, toisaalla hän tekee itsestään heroiinilla Jeesuksen pojan.

Uskonto on oopiumia ja oopiumi uskontoa. Kumpikin on avunpyyntöä, rohkeuden keräämistä tai rohkeuden katoamisen peittelemistä.

”Help me find my proper place.”

Video ei ole enää saatavilla

MM: Viisi minuuttia eteeristä pianonsoittoa. Se on kaunista, mutta tuntuu ajanpeluulta, rohkeuden keräämiseltä ennen puhumaan uskaltautumista.

Kun pato murtuu, puhetta tulee. Seitsemän minuutin kohdalla uskalletaan kysyä olennaiset kysymykset:

”Do you believe in God? Do you believe in Christ?”

Ja sen jälkeen tunnustaa:

”What monsters we have become”

Tähän tunnukseen tarvittiin tarvittiin gnostilaisena tunnettu lyyrikko David Tibet.

Tuomari: Ottelu saa yllätyskäänteen! Ottelijat laskevat nyrkkinsä ja syleilevät toisiaan veljellisesti, partasuu saa jopa poskelleen suudelman. Mutta mitä – sen seurauksena hän tuupertuu maahan, ja Juudas on ottamassa tyrmäysvoiton. Sinisen kulman ottelija lupaa kuitenkin nousta vielä, ja ottelu päättyy ratkaisemattomaan. 2-2.

Bonuskierros!
Junior Murvin – Judas and Jesus vs. !!! – Even Judas Gave Jesus a Kiss

Video ei ole enää saatavilla

HL: Jumalan ja saatanan välisestä kilvoittelusta on laulettu kautta kristikunnan historian. Junior Murvinin taistelupari on kuitenkin paljon kiinnostavampi.

Kyse ei ole mustavalkoisesti hyvästä ja pahasta, vaan jatkuvasta inhimillistä moraalia määrittävästä ristiriitaisuudesta. Miksi ihminen on valmis toimimaan tavalla, jolla hän ei tahdo toimia?

Asetelma on tuttu jokaiselle. Jos tällaisista kiusauksista onnistuu luopumaan ja jos samalla osaa antaa anteeksi niille, jotka ovat itseä vastaan rikkoneet, ei ole Jeesusta vähäisempi.

Mutta huono ei ole sekään, joka osaa ottaa anteeksiannon vastaan. Oikeastaan vasta siinä punnitaan todellinen rakkaus.

Video ei ole enää saatavilla

MM: Tähän on hyvä lopettaa. Rakkauteen. Uskon, että Juudas tiesi, mitä oli tekemässä, kun hän luovutti Jeesuksen roomalaisille. Hän tiesi tapattavansa Jeesuksen.

Jonkun se oli tehtävä. Kuka muu sen olisi tehnyt? Sinä?

Kuuntele pääsiäisen huippujännittävään otteluun liittyvä soittolistamme täällä:

Jeesus vs. Juudas

Ministeri ei löytänyt Cat Stevensiä Spotifysta.

Stefan Wallin, 43, kulttuuri- ja urheiluministeri, RKP (21 – Varsinais-Suomi)

www.stefanwallin.fi

Mikä on soittolistasi nimi?

”Elämäni biisit.”

Millä perusteella valitsit juuri nämä biisit soittolistaasi?

”Ne ovat niitä, jotka ovat minulle eri tavalla henkilökohtaisesti tärkeitä.”

Keille ihmisille suosittele soittolistaasi ja miksi?

”Niille, jotka haluavat tulla musiikista hyvälle tai melankoliselle tuulelle.”

Mikä on soittolistasi sinulle kaikkein tärkein kappale ja miksi?

”Bruttolistalla oli ehkä 30 biisiä, jäljelle jäi 10. Olisi epäreilua yhdeksää biisiä kohtaan nostaa vain yhtä. Nuo kymmenen ovat lempparini, yhdessä ja erikseen.”

Olisitko halunnut listallesi jonkun kappaleen, jota ei kuitenkaan Spotifyssa ollut?

”Oliko Cat Stevensin Remember the days on the old school yard (sic) Spotifyssa?”

Millainen musiikinkuuntelija olet?

”Kotona, autossa, yksin.”

Kuka artisti tai mikä bändi on kaikkien aikojen suosikkisi?

”Abba. Näin heidän voittavan vuoden 1974 Euroviisut, ja olen kuunnellut heidän musaansa siitä lähtien. Ajatonta, nerokasta musiikkia, josta tulee hyvä fiilis.”

Minkä uuden artistin tai yhtyeen musiikin löysit viimeksi?

”Jenni Vartiaisen. Se kolahti sekä hänen että Brunilan Teemun maukkaiden rytmien ansiosta. Vaimo hankki cd:n ja minä kuuntelin positiivisesti ällistyneenä.”

Ostatko vielä fyysisiä äänitteitä?

”Ostan cd-levyjä, joo. Kaappi on myös täynnä vinyylejä.”

Spotify vai iTunes?

”Itse asiassa ei kumpaakaan.”

Milloin viimeksi kävit kuuntelemassa livemusiikkia?

”Olin helmikuun lopussa työmatkalla New Yorkissa, ja kävin silloin kuuntelemassa Bon Jovin konserttia Madison Square Gardenissa.”

Bonus: Jos Jumala ja Lemmy tappelisivat, kumpi voittaisi?

”Ei ne ikinä tappelisi.”

Stefan Wallinin soittolista.

1. Eppu Normaali – Urheiluhullu
2. ABBA – Under Attack
3. Jenni Vartiainen – Nettiin
4. Magnus Uggla – Victoria
5. Juice Leskinen – Kaksoiselämää
6. Dire Straits – Industrial Disease
7. Eppu Normaali – Murheellisten laulujen maa
8. Madonna – Sorry
9. Hector – Lumi teki enkelin eteiseen
10. Peter Gabriel – Sledgehammer

Kuuntele Stefan Wallinin soittolista.

Ehdokas Lievemaalla on hieno kitara.

lievemaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi

Mikä on soittolistasi nimi?

”Katsaus tähänastiseen elämääni.”

Millä perusteella valitsit juuri nämä biisit soittolistaasi?

”Mukana on kappaleita ja artisteja, jotka ovat olleet minulle tärkeitä jo pitkään, useimmat lapsuudesta ja nuoruudesta saakka.”

Keille ihmisille suosittele soittolistaasi ja miksi?

”Suosittelen soittolistaani aivan kaikille ihmisille!”

Mikä on soittolistasi sinulle kaikkein tärkein kappale ja miksi?

”Yesterday. Siinä kiteytyy musiikillinen taustani ehkä parhaiten.”

Olisitko halunnut listallesi jonkun kappaleen, jota ei kuitenkaan Spotifyssa ollut?

”Pelle Miljoonan Joskus tulee aika maksaa takaisin.”

Millainen musiikinkuuntelija olet?

”Kuuntelen melko paljon radiota sekä kotona että autossa. Levyjen kuunteleminen on viime vuosina tapahtunut perheessämme aika lailla lasten ehdoilla, mutta silloin tällöin, kun tilaisuus tulee, kaivan jonkun suosikkilevyni, ja kuuntelen kaikessa rauhassa.”

Kuka artisti tai mikä bändi on kaikkien aikojen suosikkisi?

”The Beatles. Koska se on popmusiikin historian tärkein ja paras yhtye.”

Minkä uuden artistin tai yhtyeen musiikin löysit viimeksi?

”Aika vähän minulla on suosikkeja uusissa artisteissa. Pidän joistain suomalaisista rap-artisteista, joilla on rankkaa yhteiskunnallista sanottavaa. Pidän myös joistakin kotimaisista kansanmusiikkiyhtyeistä ja -artisteista.”

Ostatko vielä fyysisiä äänitteitä?

”Kyllä, mutta ostotahti on hidastunut selvästi sitten nuoruusvuosien, jolloin levyjä tuli osteltua jatkuvasti. Kuuntelen kotona sekä vinyyli- että cd-levyjä.”

Spotify vai iTunes?

”Spotify, rajoitteistaan huolimatta. Käytän paljon myös Youtubea.”

Milloin viimeksi kävit kuuntelemassa livemusiikkia?

”Keikkareissulla Kruunupyyssä. Hotellin ravintolassa esiintyi kitaristi-laulaja, joka esitti cover-biisejä. Ihan mukiinmenevästi ja uskottavasti kaveri hoiti homman.”

Bonus: Jos Jumala ja Lemmy tappelisivat, kumpi voittaisi?

”Lemmy tietenkin.”

Tommi Lievemaan soittolista

1. Paul McCartney – Yesterday
2. Elvis Costello – London’s Brilliant Parade
3. Juice Leskinen – Haetarirock
4. Juice Leskinen – Ekumeeninen jenkka
5. John Lennon – Watching the Wheels
6. Wigwam – Nuclear Nightclub
7. Roy Orbison – The Comedians
8. Elvis Presley – Johnny B. Goode
9. Simon & Garfunkel – Boxer
10. Eppu Normaali – Kaikki häipyy, on vain nyt

Kuuntele Tommi Lievemaan soittolista.

Pekka Haavisto. Onko se karaokemikki?

Mikä on soittolistasi nimi?

”Kairon lentoasema aamuyöllä. Makaan muovisten penkkien päällä selkä mutkalla. Olen tulossa Darfurista. Koti-ikävä vaivaa.”

Millä perusteella valitsit juuri nämä biisit soittolistaasi?

”Kuuntelen paitsi musiikkia, myös sanoja. Listasta tuli ensin pidempi, nämä karsiutuivat loppuun. Olen aina ollut Hectorin, Juicen, Isokynän ja Baddingin kuuntelija. Ja tietenkin Pekka Strengin. Nyt valitsin listan, jossa melankolia ja iskelmän kepeys vuorottelevat. Pysyn paremmin hereillä. Kuuntelen myös savikiekkoja, ja niissä Juha Eirto on suuri suosikkini – Marokosta Sudaniin.”

Keille suosittelet soittolistaasi ja miksi?

”Ihmisille, joilla musiikkia kuunnellessa on pieni pilke silmäkulmassa. Ihmisille, jotka arvostavat hyviä tarinoita.”

Mikä on soittolistasi sinulle kaikkein tärkein kappale ja miksi?

”Punk-aikana olin Ebba Grönin fanittaja monien hyvien suomalaisten punkbändien ohella. En oikeastaan enää seurannut heitä, kun bändi muuttui Imperietiksi. Vuosia myöhemmin havahduin kuullessani Imperietin Bellman-tulkinnan Märk hur vår skugga. Iski kuin miljoona volttia. Otin mukaan myös Evert Tauben, koska Kinesiska muren on maailman ensimmäinen räppi. Eikä ruotsi niin huono kieli ole.”

Olisitko halunnut listallesi jonkun kappaleen, jota ei kuitenkaan Spotifyssa ollut?

”Olisin ottanut Pekka Strengin Magneettimiehen kuoleman, ja pidän Lee Marvinin Wandering Star -tulkinnasta, jota ei myöskään löytynyt. Vaikka Tapio Rautavaaralla, Kari Tapiolla ja Sielun Veljilläkin on hyvä versio biisistä.”

Millainen musiikinkuuntelija olet?

”Elämään tulee musiikkijaksoja, jolloin pattereita on hyvä ladata musiikkia kuuntelemalla. Kuuntelen sanoja, ja jotkut niistä muodostuvat todella tärkeiksi. Kun ajan vanhalla volkkarikuplalla hiekkatietä Teiskossa, ja radiossa soi Tuula Amberla, elämä ei juuri voisi olla parempaa. Istuin vähän aikaa sitten Fredrikintorilla Torissa syömässä, siellä oli dj:nä Tixa. Hauska yhdistelmä, ruokaa ja levymusiikkia. Tiksan levyistä jäi Kai Hyttinen mieleen.”

Kuka artisti tai mikä bändi on kaikkien aikojen suosikkisi?

”Autiolle saarelle ottaisin mukaan Leonard Cohenin levyt. Viimeisin keikka Hartwall-areenalla oli hieno kokemus. Suuren artistin tunnistaa yksinkertaisuudesta ja vaatimattomuudesta. Onko lavalla nähty nöyrempää kiitosta kuin Cohen kumartamassa yleisölleen? Biiseistä esimerkiksi If It Be Your Will.”

Minkä uuden artistin tai yhtyeen musiikin löysit viimeksi?

”Ajankuvana Palefacen Helsinki – Shangri-La jää kyllä mieleen. Ja Riku Siivosen protestilaulu protestoijista. Uudet protestilaulajat voivat verrata kykyjään Tapio Rautavaaran Vanhan jermun purnaukseen.”

Ostatko vielä fyysisiä äänitteitä?

”Ostan vanhaan veivattavaan levysoittimeen joskus 78 rpm savikiekkoja vanhan tavaran liikkeistä. Autoon matkamusiikiksi CD-levyjä, aika usein huoltoasemilta.”

Spotify vai iTunes?

”Vaihdoin juuri iTunesin Spotifyyn. Ihan vain teidän takianne! Hyvin tuntuu pelittävän.”

Milloin viimeksi kävit kuuntelemassa livemusiikkia?

”Kävin katsomassa Jukka Poikaa Tavastialla joulukuussa. Hyvin rullasi. Sen jälkeen mustalaismusiikkia ravintolassa.”

Bonus: Jos Jumala ja Lemmy tappelisivat, kumpi voittaisi?

”Jumalten sodat ovat aina hankalia juttuja. Rauhanvälittäjänä en ota tässä vaiheessa kantaa.”

Pekka Haaviston soittolista

1. Laila ja Ritva Kinnunen: Pojat
2. Juha Eirto: Marokosta Sudaniin – El Cumbanchero –
3. Evert Taube: Kinesiska muren (Muren och böckerna)
4. Hector: Yhtenä iltana
5. Pirkko Mannola: Kuinka rakkaus alkoi
6. Juice Leskinen: Suloista ja haikeaa
7. Freud, Marx, Engels & Jung: Töölööseen
8. Olavi Virta: Poika varjoiselta kujalta – Guaglione –
9. Tuula Amberla: Onko se Lenin?
10. Imperiet – Märk hur vår skugga

Kuuntele Pekka Haaviston soittolista.