Fu-Tourist oli Jori Sjöroosin lyhytaikainen projekti This Empty Flow’n sekä Magenta Skycoden ja PMMP:n välissä. (Kuva: Tomi Palsa)

Kaksi palloa kookosjäätelöä, kiitos.

”I am the flavour of the month”

Poplaulu on parhaimmillaan kuin hetken palavasti kukoistava hittituote. Tuote, jota kukaan ei vuosia myöhemmin ymmärrä jatkuvasti kaipaavansa, mutta jota kuitenkin satunnaisesti kaipaa.

King Kong of the Dancefloor sai ilmestyessään osakseen melkoista hehkutusta, vaikka on varmasti joidenkin mielestä rasittava renkutus, aivan kuten PMMP:n esikoishitti Rusketusraidat. Mutta juuri sen vuoksi se on omalla tavallaan parempi kuin yksikään Jori Sjöroosin toisen projektin Magenta Skycoden kappaleista.

Jos Sjöroos kuvitteli, ettei Fu-Tourist jäisi yhden hitin ihmeeksi, hän oli väärässä. Esikoissinglellä lauletaan elektrobiitin päälle kuukauden mausta ja tanssilattian King Kongista. Ei sellaisen kappaleen jälkeen voi kuvitella olevansa hittiputken alussa. Se putki on vain jäätelökulho, jonka sisältö sulaa vauhdilla ja pohja paistaa selvästi jo valmiiksi.

Turun tanssilattioiden King Kong. (Kuva: Tomi Palsa)

Kun artisti assosioituu tanssirenkutukseen, on samalla nimellä yleensä mahdotonta saada jatkuvaa menestystä, vaikka materiaali olisi miten nerokasta. Big Trouble ja You Come Alive olivat hyviä sinkkuja, mutteivät yhtä hyviä kuin King Kong of the Dancefloor, eivätkä – mikä tärkeintä – yhtä hauskoja.

Paras popnostalgia syntyykin hetkiin liitettävistä muistoista, jolloin biisin hyvyydellä – tai laadulla ylipäätään – ei ole mitään merkitystä. Hitit eivät siis välttämättä ole muodollisesti päteviä, mutta kertovat jotain olennaista ympäröivästä maailmasta tai luovat meille mielikuvan jostain tärkeästä, hauskasta tai miellyttävästä.

King Kong of the Dancefloor muistuttaa minua siitä, miten sössin ensimmäisen inssini. Sellaisten asioiden kanssa tekemisissä olevan kappaleen absoluuttisesta musiikillisesta hyvyydestä paasaaminen jää vain sanahelinäksi.

Video ei ole enää saatavilla

SAMAAN AIKAAN MAAILMALLA

26. maaliskuuta 2000 – Vladimir Putin valittiin Venäjän presidentiksi.

Magenta Skycode, eksyy musiikkiin, eksyy metsään.

Torstaina Tampereen Yo-talolla Lost in Music -festivaalin Nuorgam-illassa esiintyvät Magenta Skycoden taiteellinen johtaja ei halua toistaa vuoden takaista painajaista.

Heipä Jori Sjöroos! Mitä sinulle kuuluu?

”Kiitos, ihan hämmentynyttä. Löysin muutama tunti sitten Quru-kissani kuolleena tv-huoneen matolta, joten saatan vastailla hieman sekavasti.”

Mitä olet puuhaillut kuluvana vuonna?

”Melko paljon Magenta Skycode -juttuja. Hyvin hyvin antoisaa, mutta aikaa vievää puuhaa. Niin, ja ollaan myös Miran ja Paulan kanssa erittäin rauhallisesti tehty uutta albumia. Sitten kesällä ruohonleikkaamista ja pihahommia. Pari kertaa ollaan käyty tyttöystävän kanssa Toscanassa ajelemassa, syömässä ja viinittelemässä… kreisin hyviä chianteja ja brunelloja. Suosittelen.”

Mitä ajattelet tällä hetkellä Magenta Skycoden albumeista, IIIII:sta ja Reliefistä? Kummasta pidät enemmän ja miksi?

”Niin kuin ehkä ymmärrätte, en pysty laittamaan levyjä paremmuusjärjestykseen. Mutta voin kertoa todella lyhyesti jotain itselleni tärkeitä mikromuistoja noiden syntyajoilta. IIIII-albumin ajoista – PMMP:n Kovemmat kädet oli juuri löytämässä paikkaansa, mä itse olin tehnyt ison elämäntapamuutoksen ja mietin, että nyt on se hetki, että mä teen sen levyn, josta olen haaveillut kauan. Mulla meni puoli vuotta IIIII:n tekemiseen. Puolen vuoden päästä IIIII:n valmistumisesta Miran ja Paulan Leskiäidin tyttäret oli myös valmis. Kaksi levyä vuodessa – tahti oli melkoinen. Ja sitten hidastui. Relief-albumin ajoista – tuosta on sen verran vähän aikaa, että en muista muuta kuin sen, että masterointipäivänä mulla oli melkosia rytmihäiriöitä valvomisen takia ja masteroinnin jälkeen join elämäni ekaa kertaa Dom Perignonia.”

Jos saisit muuttaa vuosi sitten ilmestynyttä Relief-levyä, mitä tekisit nyt toisin? Tai jos et muuttaisi, mikä levyllä miellyttää sinua vähiten?

”En mä oikeasti mielelläni lähtis ajankuvia muuttamaan.”

Mitkä ovat lempikappaleesi Magentalta?

”Kipling ja Go Outside Again ovat olleet mun lempikappaleita syntymisestään saakka. Myös keikalla tykkään todella paljon noiden biisien esittämisestä.”

Video ei ole enää saatavilla

Miten Magenta Skycoden keikat ovat muuttuneet kuluvan vuoden aikana? Mitä voimme odottaa Lost in Musicin keikalta?

”Viime Lost in Musicin keikalla 2010, joka oli siis eka Relief-albumin tiimoilta ollut keikka, oltiin treenattu melko paljon, mut jännitys lamautti meidät täysin ja keikka oli meille aika painajainen. Muistaakseni pari toimittajaa vielä haukkui musiikkia, ei siis varsinaista keikkaa, ja totesi sen sisällön olevan ’empty vessel’. Muutaman päivän päästä mentiin Madridiin keikalle ja Kalle Taivainen antoi mulle yhden kirjan, jossa yks elämää elänyt hahmo sanoi näin: ’Ihminen ei pelkää mitään niin paljon maailmassa kuin muiden mielipiteitä.’ Teki hyvää ja soitettiin superhyvä keikka.”

Moni varmaankin odotti Reliefin nappaavan Best New Music -leiman ja keräävän huomiota ulkomailla. Miksi albumia ei ole erityisemmin noteerattu ulkomailla?

”Ai odottiko? Mä en kyllä osaa vastata tähän, vaikka kuinka yrittäisin.”

Miksi ette ole keikkailleet enemmän ulkomailla?

”Jaa-a. Jospa me mentäis kohta enemmän…”

Onko jo syntynyt uusia Magenta Skycode -lauluja? Ja jos on, niin kuullaanko niitä livenä?

”Onhan noita syntynyt, mutta niitä ei kuulla livenä.”

Mitä PMMP-projektillesi kuuluu?

”Miran ja Paulan kanssa nauhoitellaan, ja hitaasti – ja jossain kohtaa nopeasti – syntynee uutta musaa.”

Kuinka pitkällä yhtyeen viides albumi on?

”Ollaan aika alussa.”

Millaista musiikkia on luvassa? Miten se eroaa yhtyeen aiemmista tekemisistä?

”Ei aavistustakaan.”

Onko sinulla paineita, koska yhtyeen kolme edellistä albumia ovat olleet mestariteoksia?

”Oi kiitos. Silloin, kun tartun niihin stressaaviin ajatuksiin jotka luovat paineita, olen hukassa ja musiikkia ei synny.”

Mikä on paras tänä vuonna ilmestynyt albumi? Entä biisi? Mainitse suosikkisi sekä suomalaisista että ulkomaisista.

”Ulkomaisista albumeista Bon Iverin Bon Iver ja biiseistä Bon Iverin Holocene. Olen kuunnellut valtavalla repeatilla sekä albumia että biisiä. Kotimaisista albumeista Rubikin Solar ja biiseistä Burning Heartsin Into the Wilderness.”

Video ei ole enää saatavilla

Jori suosittelee. Mekin suosittelemme, sillä Burning Hearts esiintyy tapahtumassamme ensi torstaina!

Mikä konsertti on ravistellut sinua eniten kuluvana vuonna?

”Mennäänkö tulevaisuuteen, vaikka en tiedä tuleeko sitä? The Cure Royal Albert Hallissa 15.11. He soittavat kolme ensimmäistä levyään plus encoret, joten tiedän jo, että se tulee olemaan mulle vuoden show.”

Turun kulttuuripääkaupunkivuosi – uhka vai mahdollisuus, huikeaa taiteen ilotulitusta vai verovarojen haaskausta, pettymys vai riemunkiljahduksia?

”Toisille uhka, toisille mahdollisuus. Pidän Logomosta ja toivon, että se tuli jäädäkseen. Verovarojen kohdentamisesta en juuri stressaisi. Olisi väkivaltaa itseäni kohtaan.”

Mitä kissakatraallesi kuuluu?

”Niin kuin alussa mainitsin, Quru on kissojen taivaassa, mutta Astrid on ottamassa Donin paikan talossa. Quru ilahdutti elämällään mua ja monia muita, joten iso kyynel ja skolioosis hänelle.”

Video ei ole enää saatavilla

Magenta Skycode, Iconcrash ja Burning Hearts Tampereen Yo-talolla Lost in Music -festivaalin Ilta Nuorgamin kanssa -tapahtumassa torstaina 20.10.

Jori Sjöroos on Magenta Skycoden selvästi lyhytkasvuisin jäsen.

”I am the flavor of the month”

Kun kuulin Fu-Touristin King Kong of the Dance Floorin ensimmäistä kertaa, en arvannut, että tulisin jonakin päivänä pitämään kappaleen tekijää yhtenä Suomen merkittävimmistä pop-säveltäjistä.

Yhtä kaukaiselta ajatus tuntui silloinkin, kun PMMP:n Rusketusraidat liimautui kesän 2003 ääniraidaksi.

Pidin kyllä kummastakin kappaleesta enemmän kuin halusin tunnustaa. Ne olivat jollakin tavalla arrogantteja ja itsetietoisia lauluja, joiden hölmöys tuntui näppärältä harhalta. Kun kuulin, että kappaleet on tehnyt sama mies, laitoin tiedon visusti korvan taakse. Hahmo vaikutti seuraamisen arvoiselta, vaikka en häneltä mitään odottanutkaan.

Tuolloin en tiennyt mitään Jori Sjöroosista, This Empty Flow’sta tai Thergothonista. Vielä vähemmän saatoin aavistaa, mitä piti tuleman.

Video ei ole enää saatavilla

Yksi levy muutti kaiken. Kun PMMP:n Kovemmat kädet ilmestyi vuonna 2005, tuntui kuin ystävä toisensa perään olisi kokenut omituisen herätyksen. Kaikki puhuivat albumista, kaikki vaahtosivat uusista suosikeistaan. Yhtye kasvoi kertaheitolla ilmiöksi.

Perusteellisimmin se tuntui ravistelevan nuoruutensa huomaamattaan ohittaneita miehiä. Sellaisia kuin minä.

Seurattuani kohkausta hetken aikaa sivusta, ostin levyn itselleni. Tein sen hieman salaa, häpeillenkin, odottaen mahdollisuutta päästä tuomitsemaan muiden hurmos. Mutta kun syvennyin levyyn, hämillisesti kuin koulupoika miestenlehteen päiväpeiton alla, kaikkosivat kyynisyys ja ylimielisyys sen siliän tien.

Tässähän oli kaikki. Valo- ja ilmaisuvoimaiset solistit, joiden äänissä soi kujerrus ja viettelys, mutta jotka pistivät kuin hakaneula poskeen. Suoraviivaiset sanoitukset, jotka olivat samanaikaisesti räävittömiä, herkkiä ja omaperäisiä. Ja musiikki, joka oli lähes liian pätevää ollakseen totta.

Video ei ole enää saatavilla

Valtavan energialatauksen alta paljastui todellinen referenssien aarreaitta. Musiikissa yhdistyi jotakuinkin kaikki se, mitä olin edellisten 20 vuoden aikana kuunnellut – enkä kuitenkaan osannut osoittaa lähteitä niin suoraan kuin luulin osaavani. Mistä hitosta tässä oli oikein kyse? En voinut kuin antautua, heittäytyä valaistuneiden joukkoon.

Sittemmin olen oppinut PMMP:stä paljonkin. Vaikka ensimmäisen puraisun arpi on edelleen syvin, olen ihastunut myöhempiinkin levyihin ja rakastunut yksittäisiin lauluihin. Olen oppinut löytämään kappaleiden taustalta Leevi and the Leavingsin, The Curen, Joy Divisionin, Abban ja muut asiaankuuluvat vaikutteet. Olen tullut tietämään, kuka on Paulan lapsen isä, millä alalla Miran puoliso työskentelee sekä millaisissa vaatteissa Paula ja Mira saapuivat Linnan juhliin vuonna 2009.

Mutta miehestä musiikin takana en tiedä vieläkään kuin vaalean kuontalon. Ja sen, että hän pitää kissoista.

Video ei ole enää saatavilla

Sjöroos on jättäytynyt mielellään merkinnäksi PMMP:n julkisuuskuvan taakse. Kun yhtyeen kiintopisteet ovat muualla, Sjöroos voi kaikessa rauhassa keskittyä olennaiseen. Hän saa telkeytyä makuuhuoneeseensa, kytkeä koneet päälle ja muovata levyhyllystään poimimansa vaikutteet ovelan iskeväksi popiksi, joka tuntee kliseet mutta varoo koskemasta niihin.

Samalla hän voi luottaa siihen, että Mira ja Paula täydentävät karismallaan jokaisen kappaleen takuuvarmaksi täsmätuotteeksi.

Mutta astuu Sjöroos näkyvillekin. Magenta Skycoden keulalla hänen on itse kannettava tekemistensä taakka.

Se ei ole välttämättä hänelle helppoa. Ainakin kehutulla IIIII-pitkäsoitolla (2006) Sjöroos tuntuu kohtaavan maailman aurinkolasit silmillään. Levy on tumma ja etäinen, esittäjästään se kertoo yllättävän vähän. Rikkumattomaksi siloteltu jälki muodostaa kuoren, jolle tunteita mallinnetaan, kunnes niiden alkuperää on mahdoton tunnistaa.

Video ei ole enää saatavilla

Tahtoisinkin uskoa, että vasta Magenta Skycoden Relief (2010) on se äärimmäinen mestariteos, joka johdattaa Sjöroosin ilmaisun ytimeen. Albumi on harras ja tyylitajuinen yritys tavoittaa asioiden pohjimmainen kauneus. Levy tihkuu aamun sarastusta ja pilvien kultareunaa. Se on kuin maisemakuva, jossa kaikki sävyt on photoshopattu äärimmilleen mahdollisimman syvän ja täysipainoisen esteettisen kokemuksen takaamiseksi.

Todellisuutta kuva ei vastaa. Se esittää ideaalitilaa. Tämä lienee Sjöroosin musiikin kiteytymä, äärimmäinen kannanotto sen puolesta, että musiikin rinnalla tekijä on toisarvoinen.

Sjöroos on eittämättä lahjakas ja näkemyksellinen mies, jonka sydän värisee mitä hienoimpien melodiakulkujen tahdissa. En silti ole vieläkään täysin varma, missä päin hänen musiikkiaan kulkee taitavan käsityöläisyyden ja aidon heittäytymisen välinen raja. Sen hän piilottaa.

Hyväksyn kuitenkin ratkaisun. Ihmiselle, jolla on rajattomasti taitoa ja näkemystä, musiikki on rakkaimmillaankin haaste ja leikkikalu, väline entistä paremman musiikin tekemiseen. Tällöin kysymys muodon ja sisällön suhteesta on toisarvoinen. Sjöroos hallitsee muodon niin suvereenisti, että siitä tulee sisältöä jo sellaisenaan.

Tätä tosiasiaa ei kukaan osaa muotoilla yhtä vastaansanomattomasti kuin Sjöroos itse.

Video ei ole enää saatavilla