Jonna, ehona.

Jonna Tervomaan ensimmäinen studiolevy kuuteen vuoteen on ilahduttava muistutus laulajan omaleimaisuudesta. Tervomaa palaa aikuisempana, luonnollisempana ja entistä ehompana.

On kulunut jo kuusi vuotta siitä, kun Jonna Tervomaan edellinen albumi, tehokuuntelussa epätasaiseksi osoittautunut Parempi loppu (2007) julkaistiin. Halo (2004) ja Viivalla (2001) noudattivat myös kolmen vuoden julkaisusykliä, mutta tuoreimman levyn kohdalla julkaisuväli venähti kaksinkertaiseksi.

Vaikka Parempi loppu olikin epätasainen levy, sillä pystyi kuulemaan sen, että kappalemateriaalissa edelleen löytyy. Yksi tie oli vain kuljettu päähän asti.
Jonna Tervomaan uusi albumi on hyppäys tuon päättyneen tien päässä sijaitsevalta kalliolta viileän raikkaaseen veteen. Tervomaa ei ole kuulostanut näin hyvältä sitten Viivalla-levyn. Voi hyvin olla, että debyyttilevykin vielä kalpenee kuuntelutoistojen myötä.

Eläköön on Tervomaan kuudes studioalbumi. Levyllä esiintyy artisti, jonka aikuisuran debyytin julkaisusta on kulunut 15 vuotta. Se kuuluu vain ja ainoastaan positiivisella tavalla. Laulaja on aikuistunut, mutta virtaa selkeästi riittää. Sanoituksissa puhutaan suoraan asioista, joissa riittää samaistumis- ja tartuntapintaa.

Tuore albumi on ensimmäinen Tervomaa-levy, joka ei ole Jussi Jaakonahon tuottama. Tällä kertaa tuotannosta vastaa muun muassa Samuli Putron ja Jesse Kaikurannan kanssa työskennellyt Eppu Kosonen. Sävellyksistä vastaavat Kosonen, Melrosen keulahahmo Tokela sekä Tervomaa itse, sanoitukset ovat kokonaan laulajan käsialaa.

Kappalemateriaalissa todella löytyy. Siitä löytyy muun muassa hittipotentiaalia (Aika kultainen), riipaisevaa koskettavuutta (Tikapuut), sarjakuvasankaruutta (Ihme), arjen harmautta (Saa kukoistaa) ja uskoa siihen, että kyllä kaikki vielä järjestyy (Lopulta aina).

Yksi asia yli muiden tekee Eläköön-levystä yhtenäisen kokonaisuuden: Tervomaan ääni. Toki Kososen tuotanto toimii hienosti läpi levyn, mutta laulajan hieman käheä, mutta silti kirkas ja selkeä ääni toimii jollain tavalla aiempaa vereslihaisemmin.

Elämänkokemuksen tuomaa vakuuttavuutta? Kenties. Yhtä kaikki, Jonna Tervomaa on tehnyt yhden parhaista levyistään.

85 Kokonaisuus, jossa muutama kappale jää piirun verran muiden varjoon, mutta silti Eläköön toimii. Jonna Tervomaan vahva tulkinta kuuntelemaan herättävine sanoituksineen on levyn punainen lanka, joka kantaa alusta loppuun. Suomen naislaulajakentällä on edelleen tilaa yhdelle Tervomaalle.

Video ei ole enää saatavilla

Jonna Tervomaa 8.7.2007 Ruisrock, Turku.

Vaikkei sitä aivan heti uskoisi, maailman ihastuttavin Jonna Tervomaa täyttää tänään 40 vuotta. Haluankin toivottaa tuhannesti onnea suuresti arvostamalleni artistille ja ystävälle! Hyvä Forssa! <3 <3 <3 <3

Video ei ole enää saatavilla

Jussi Jaakonaho esitteli vuonna 1996 toisilleen Jonna Tervomaan ja Tuure Kilpeläisen. 16 vuotta myöhemmin ovat kaikki kolme piirtäneet oman vahvan jälkensä suomalaiseen pop-musiikkiin.

Suomalainen pop-yleisö yllätettiin housut kintuissa talvella 1997. Ikätovereidensa lapsitähtenä muistaman Jonna Tervomaan single Suljettu sydän lävähti vahvojen kitaravallien kanssa kuulijoiden korviin tyylillä, jota ei suomenkielisessä pop-musiikissa ollut aiemmin kuultu, etenkään naislaulajan esittämänä.

Kappaleen esittäjä oli monelle kuulijalle tuttu lapsuudesta, mutta biisin tekijät, säveltäjä Tuure Kilpeläinen ja sovittaja/tuottaja Jussi Jaakonaho, olivat vielä tuolloin varsin nimettömiä uuden polven muusikoita.

”Olin tavannut Jussi Jaakonahon jo vuonna 1994 Rumban pikkuilmoituksen kautta, jossa etsittiin muun muassa Tom Waitsia, R.E.M.:iä ja Captain Beefheartia diggailevaa laulajaa. Meillä olikin Jaakonahon kanssa Salamanteri-niminen orkesteri, jonka keikkasetissä Suljettu sydän roikkui pitkään. Olin tehnyt sen mökillä kesällä 1995 aivan vain kitaraa rämpyttämällä. Kappale oli siis silloin eräänlainen hetkensä lapsi”, Kilpeläinen muistelee vajaat 20 vuotta myöhemmin.

Jaakonaho johdatti kaksi ”junantuomaa”, forssalaisen Tervomaan ja kouvolalaisen Kilpeläisen, yhteistyöhön.

”Tapasimme Jonnan kanssa ensimmäisen kerran juuri Suljettu sydän -biisiin liittyen Café Tin Tin Tangossa. Puhuimme siellä lähinnä teksteistä. Suljetun sydämen alkuperäisestä versiosta jäi jäljelle oikeastaan vain kertosäe ja tuo ’kaikkihan sen näkee’ -hokema. Biisin alkuperäinen teksti oli jollain tapaa kevyempi, arkisempi. Jonna toi sanoitukseen yleismaailmallisempaa ja syvällisempää otetta”.

”Olin noihin aikoihin vielä musiikintekijänä varsin pihalla. En yhtään tiennyt mitä haluan, joten oli hyvä, että ne biisit kaikkine muutoksineen esitti juuri Jonna. Suljetun sydämen tavoin Likaisen miehen ja monen muunkin biisin näkökulma muuttui kiinnostavammaksi naisen laulamana”, Kilpeläinen kertoo.

Tervetullut biisi toimittajillekin

Jonna Tervomaan päätyminen yhteistyöhön juuri Kilpeläisen ja Jaakonahon (sekä levyllä soittavien Sampo Haapaniemen, Anssi Växbyn ja Mikko von Hertzenin) kaltaisten omaehtoisten muusikoiden kanssa ei ollut jälkikäteen ajateltuna mikään itsestäänselvyys. Se kuitenkin kertoo siitä, miten vahva oma näkemys Helsinkiin opiskelemaan muuttaneen Tervomaan toimintaa ohjasi. C-luokan Poptori-humppa-artistiksi tai entiseksi tenavatähdeksi ajautuminen ei ollut Tervomaan mielestä todellinen uhka.

”Olihan sedillä kaikenlaisia visioita, joo. Monenlaista vääntöä oli ja joitain kokeilujakin. Polygramilla sain vihdoin läpi ajatuksen siitä, että koko jutun voi unohtaa, jolleivät he hyväksy sitä, että teen vain sellaista, minkä tunnen omakseni. Kesti aika kauan löytää sopivat biisinkirjoituskumppanit, mutta tuskinpa itsekään olisin aiemmin ollut valmis artistiksi.”

”Suljettu sydän oli tässä kehityksessä aivan avainbiisi. Luulisin, että levy-yhtiössäkin valkeni vasta biisin myötä se, mitä halusin. Me teimme näitä biisejä varsin pimennossa, mutta kyllähän Suljettu sydän sitten heillekin kelpasi”, Tervomaa naurahtaa.

Tervomaan ja Kilpeläisen kohtaaminen oli siis täydellinen musiikillinen ”Kismet”. Suljettu sydän kolahti myös tekijöilleen itselleen.

”Muistan, kun Jussi soitti ensimmäistä kertaa sitä minulle Vanhan kuppilassa korvalappustereoilla. Olin vain että ’Wau!’. Biisi kuulosti niin raikkaalta. Kukaan ei ollut tehnyt tuollaista aiemmin tässä maassa. Biisi oli samalla myös eräänlainen virstanpylväs naisten esittämässä Suomirockissa”, Kilpeläinen tuumaa.

”Eikä vain naisten, vaan aivan kenen tahansa tekemässä suomalaisessa musiikissa! Itse muistan kuulleeni biisin ekan kerran Radiomafian Jööttiä vai Jautaa -ohjelmassa. Istuin keittön lattialla ja jännitin aivan älyttömästi! Biisi tuntui olevan kuitenkin heti hyvin tervetullut. Tuolloin elettiin kotimaisen musiikin saralla nosteaikaa ja toimittajatkin vaikuttivat olevan aina tosi fiiliksissä, kun tuli jokin uusi kotimainen albumi”, Jonna kertoo.

”Totta. Radiomafian Satu Keto oli suoraan yhteydessä minuun kertoakseen että ’tänään se tulee’. Vaikea kuvitella, että moista tapahtuisi enää nykyisin”, Kilpeläinen vahvistaa.

1990-luvun lopulla Tuure Kilpeläinen vasta etsi musiikillista identiteettiään.

”Jussi Jaakonaho -soundia” laajalla kaistalla

Suljettu sydän päätyi itseoikeutetusti Tervomaan aikuisiän uran avanneelle albumille (Jonna Tervomaa, 1998), ja on kuulunut Jonna Tervomaan keikkarepertuaariin aina ilmestymisestään lähtien.

”Kyllähän se miltei joka keikalla vedetään. Se on hyvä biisi siinäkin mielessä, että sen voi esittää niin monella tapaa. Koskaan sen esittäminen ei tunnu yhdentekevältä. Siinä on myös hyvä osallistumistempo, levyversio kuulostaakin tänä päivänä todella hitaalta.”, Jonna kertoo.

”Sen biisin teossa ovat olleet tähdet kohdillaan. Yhäkin kun laittaa biisin soimaan kovalla volyymillä, niin sieltä vyöryy sellainen harvinaislaatuinen raikas energia, joka imaisee kuin kärpäspaperi. Totta kai siinä on hieman jo nostalgialisääkin, mutta onhan biisi kestänyt hyvin aikaa”, Kilpeläinen täydentää.

Kaksikko korostaa Jussi Jaakonahon panosta kappaleen lopullisessa ulospanossa ja muotokielessä.

”Suljettu sydän lanseerasi tämän ’Jussi Jaakonaho -soundin’ laajalla kaistalla. Ei siihen aikaan ‒ levyttävistä bändeistä ainakaan ‒ kukaan soittanut kitaraa samalla tapaa. Jussihan oli meistä myös ainoa, joka oli opiskellut äänittämistä edes jonkin verran. Hänessä oli sellaista ihastuttavaa nörttiyttä; jos tarvittiin jokin hörpötin, niin Jussi kaivoi sen kyllä esiin. Ja jos Jussi olisi tässä, hän varmaankin manaisi nyt biisiin laitettua kalkatusta ja konepuksutusta. Oliko se sitten se ’rahiseva luuppi’”, Jonna ja Tuure nauravat.

Biisistä tehty video näki julkisuuden valon vasta huomattavasti myöhemmin, vuonna 2008 julkaistun Lemmikit-kokoelmalevyn myötä. Tervomaa ei ole vieläkään videosta kovin innoissaan, vaikkei lopputulos sentään aivan kelvoton ole.

”Se oli todella surullinen sessio. Olisihan siitä biisistä voinut tehdä hieman paremmin aikaa kestävän videon. Ajatuksena oli tehdä se yhdellä otolla, mutta mukana ollut cd-soitin pomppi ja pätki koko ajan, joten huulisynkasta ei ollut tietoakaan. Lisäksi ohjaajalla oli kauhea kiire lentokentälle. Olin myös artistina silloin nuori, kokematon ja epävarma ‒ oli kauheita paineita jo sellaisestakin, että paljonko saa näkyä ihoa paidan ja housun välistä”, Tervomaa huokailee.

Menestyksen tuuli alkoi tuivertaa Jonna Tervomaan hiuksia heti Suljetun sydämen ilmestyttyä.

Musiikin vuoksi, elämän ehdoilla

Suljetun sydämen julkaisun jälkeen Tervomaan ja Kilpeläisen urat ovat edenneet varsin erilaisia latuja. Tervomaa jatkoi uraansa monilla taiteellisesti ja kaupallisestikin menestyneillä albumeilla, kun taas Kilpeläinen oli pitkään kaukana parrasvaloista. Tervomaan viimeisin levy (Parempi loppu) on kuitenkin jo vuodelta 2007. Keikkojakin Tervomaa on heittänyt viime vuosina harvakseltaan.

”Minähän en ole ikinä tehnyt hirveästi keikkoja. Olen varonut polttamasta itseäni loppuun. Olen aina halunnut, ettei lavalle nouseminen ole yhdentekevä asia. Olen tajunnut, etten tule elämässäni tekemään varmasti mitään muuta tällä samalla intensiteetillä. Musiikin tekeminen ja sen esittäminen on mun ’se juttu’ ja sitä on suojeltava.”

”Viime vuodet olenkin puuhannut muita asioita ‒ muun muassa kasvattanut yhden ihanan tyttären kolmevuotiaaksi. En ole pystynyt enkä halunnutkaan riuhtaista itseäni nykyisestä elämänkuviosta, johon suhtaudun myös antaumuksella. Putsasin jokunen vuosi sitten pöydän aivan tietoisesti kaikesta, tauko vain venyi aiottua pidemmäksi. Nyt asiat ovat kuitenkin jälleen etenemässä. Mitään julkistettavaa ei vielä ole, mutta erityisesti tärkeät tuottaja-asiat alkavat hiljalleen hahmottua,” Jonna kertoo.

Kilpeläinen pääsi puolestaan usean matalan profiilin levyn jälkeen todelliseen cross over -suosioon Linnan juhlien esiintymisen ja Kaihon Karavaani -yhtyeensä myötä. Kilpeläinen takookin nyt, kun rauta on kuumaa, ja uusin, epäilemättä myös melkoisia kaupallisia odotuksia mukanaan kantava Afrikan tähti -levy on juuri ilmestynyt.

”Oma tekeminen on vasta viime vuosina kiteytynyt. On löytynyt ne tekemisen tavat, jolloin on itsensä ytimessä. Nyt se koko valtava musiikillinen aava meri on edessä” Kilpeläinen maalailee.

Jussi Jaakonaho on edelleen läheinen työtoveri Kilpeläiselle, sillä hän on äänittänyt kaikki miehen albumit.

”Jussi on oikeastaan bändin seitsemäs jäsen. On hirveän tärkeää, kuka nappuloissa on. Olemme myös yhdessä koko ajan tien päällä ja bändin kanssa tarkoituksellakin matkustetaan pienellä Ford Transitilla, jolloin kaikkien päät surraa kosketusetäisyydellä toisistaan. Tilanne on nyt ihanteellinen ja auki moneen suuntaan. Pääsemme tekemään musaa, joka on lähellä ihmistä ‒ mennään soittamaan sitten yökerhoihin, rokkiklubille tai vaikka Särkän lavalle. Meihinhän on laitettu jotain ’uuden iskelmän’ leimaa tai ansiomerkkiä, aivan miten vaan. Itse koen vain hienoksi, että olemme nyt hieman tällaisissa Agents-ympyröissä”, Kilpeläinen hymyilee.

Suljettu sydän toi Tuure Kilpeläisen ja Jonna Tervomaan yhteen myös syksyllä 2012. Kuva: Sami Perttilä.

Jonna Tervomaa & Tuure Kilpeläinen

Jonna Tervomaa on syntynyt 7. Tammikuuta 1973 Forssassa, Tuure Kilpeläinen 29. kesäkuuta 1970 Uudessakaupungissa.

Tervomaa tuli alkujaan tutuksi lapsi- ja teinitähtenä, jolloin hän levytti kolme albumia. Aikuisiän ura on tuottanut toistaiseksi viisi pitkäsoittoa ja kokoelman.

Tuure Kilpeläinen on julkaissut kuusi soololevyä, joista vuonna 2011 julkaistu Erämaa on myynyt platinaa. Lisäksi Kilpeläinen on kirjoittanut musiikkia lukuisille artisteille.

Millaista musiikkia Jonna Tervomaa kuunteli vuonna 1996: ”Noihin aikoihin tuntuu tulleen todellinen musiikkiryöppy ulkomailta ja totta kai se vaikutti omaankin musiikkiin. Silloin ostin levyjä ja kävin keikoilla huimaan tahtiin. Neil Young, Tom Waits, R.E.M., The Band ‒ ja Captain Beefheart erityisesti Jussin vaikutuksesta. Itselleni olivat tärkeitä myös naispuoliset singer/songwriterit, kuten Aimee Mann, Julianna Hatfield ja Sheryl Crow.

Toivebiisit:

Kilpeläinen: ”Ashimban Wakukaya. Olen kuunnellut viime aikoina todella paljon afrikkalaista musiikkia. Jussi Jaakonaho on tälläkin levyllä mukana. Meillähän on eräänlainen 20-vuotistaiteilijajuhla parin vuoden päästä Jussin kanssa. Sellainen visio on nyt, että sen kunniaksi voisi tehdä jotain maailmanmusiikkiin liittyvää yhdessä.”

http://soundcloud.com/jaakonaho/ashimba-wakukaya/s-VqCNv

Tervomaa: ”Caetano Veloson Cucurrucu Paloma.”

Video ei ole enää saatavilla

Jonna Tervomaa 21.11.2010 Tavastia, Helsinki.

Giffaa-viikon käyntiin potkaiseva tilanne on kuvattu itsensä Tuomari Nurmion kuusikymppisissä Tavastialla. Hieman mietteliäämpää Tomi Palsan kuvaamaa liikkuvaa kuvaa Jonnasta löytyy allaolevasta Youtube-linkistä. Aleksanterin teatteri, Yksinäisten illat, Jonna Tervomaa & Jussi Jaakonaho: Kylmä joki:

Video ei ole enää saatavilla