V2

83 Jim James oli My Morning Jacketin ensimmäisen albumin The Tennessee Firen ilmestyessä vain 21-vuotias. Nyt 34-vuotiaana, tuo erehdyttävästi Muppett Show’n Kermitiltä kuulostava karvapää julkaisee ensimmäisen sooloalbuminsa, joka on toisaalta loogista jatkoa countryn ja psykedelian maailmassa pelottomasti seikkailleen My Morning Jacketin tuotannolle – ja toisaalta yksi kummallisimmista ja omalaatuisimmilta albumeista aikoihin. En ole vielä päättänyt, kuulostaako Regions of Light and Sound of God enemmän peruuttamattomasti vaurioituneelta demonauhalta vai onko se kokeellisen indierockin tuotannollinen merkkipaalu. Sen verran väkevästi levyn tukahdutettu, torikammoinen soundi on kuitenkin hiipinyt ihon alle, että alan kallistua jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Levy on sävellyksiensä puolesta hyvin retro, vaikutteita on niin klassisesta nyyhkypopista (royorbisonmainen A New Life), jälkipsykedeelisestä pehmopopista á la George Harrison (jota James vuonna 2009 coveroi ep-levyn verran) ja 1970-luvun alun raukeasta soulista (avausraita State of the Art on käytännössä tribuutti Bill Withersin Ain’t No Sunshinelle). On kuin 2000-luvun alun The Flaming Lips olisi seonnut modernin R&B-tuotannon sijaan The Beatlesin Get Backin koruttomuudesta. Regions of Light and Sound of God on omanlaisensa levy, ja sille nyt antamani arvosana osuu todennäköisesti 5–10 pistettä harhaan. Mutta kumpaan suuntaan, sitä en vielä tiedä. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Night Beds – Country Sleep

Dead Oceans

76 Amerikkalainen Night Beds on kypsytellyt esikoisalbumiaan kymmenen vuotta. Siinä ajassa bändi on ehtinyt hioa ilmaisunsa täydelliseksi – ehkä liiankin täydelliseksi, sillä esikoisalbumeissa yleenä viehättävää karheutta ja arvaamattomuutta ei Country Sleepiltä löydy nuottiakaan. Bändin ykkösase on suvereeni laulaja Winston Yellen, jolle laaja-alainen tunnelmointi käy yhtä kaivattomasti kuin Rufus Wainwrightille tai Fleet Foxesin Robin Pecknoldille. Tuskin on sattumaa, että levyn avaa 70-sekuntinen kappale, Faithful Heights, jolla ei Yellen tenorin lisäksi muita instrumentteja kuulla. Kaksi täysosumaa nostavat Country Sleepin vuoden kiinnostavimpien esikoisalbumien joukkoon: Ramona, joka ei häviä piiruakaan Band of Horsesin parhaille folkrock-rallatuksille, sekä täyteläisesti keinahteleva Wanted You in August, joka voisi olla Elbow’ta, jos Elbow malttaisi tehdä kahden ja puolen minuutin mittaisia kappaleita. Mutta: miten voisin rakastua varauksettomasti yhtyeeseen, joka tuo sokerisimmillaan mieleen Sigur Rósin (Cherry Blossoms), teennäisimmillään Damien Ricen (Tenn) ja laimeimmillaan Mumford & Sonsin (Lost Springs)? En niin mitenkään! (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Sin Fang – Flowers

Morr Music

75 Flowers on viime vuosikymmenen lopussa kaksi albumia Seabear-yhtyeen kanssa julkaisseen Sindri Már Sigfússonin toinen sooloalbumi. Se on vastaansanomattoman laadukas paketti, mutta niin selvästi esikuviensa näköinen ja kuuloinen, että hurmioituneiden hurraa-huudahdusten sijaan on tyydyttävä hyväksyvään nyökyttelyyn ja arvostavaan hymistelyyn. Islantilaisen resepti on yksinkertainen: otetaan Sufjan Stevensin tapa koristella hauraat sävellyksensä kaiken maailman puhaltimilla ja kielisoittimilla, yhdistetään se Patrick Wolfin intohimoiseen, romuluisilla elektrohälinöillä höystettyyn kamaripoppiin ja lisätään joukkoon hieman Múmin soittorasiasöpöilyä, M. Wardin uneliaan alavireistä kutufolkia ja isojen indiehittien yhteislauluun innostavia melodiakoukkuja. Reseptissä ei ole kerrassaan mitään vikaa, ja etenkin Catcherin, See Ribsin ja Look at the Lightin se tuottaa hurjan hienoja tuloksia. Mutta kyllähän Sin Fangista enemmän kiinnostuisi, jos edes kerran saisi kurkistaa hänen sieluunsa. (Antti Lähde)

Video ei ole enää saatavilla

Hendrik Weberin läpimurtoalbumi Black Noise (2010) kuuluu viime vuosien ylistetyimpien elektronisten albumien joukkoon. Neljäs Pantha du Prince -albumi Elements of Light ilmestyy 14. tammikuuta, ja sillä saksalainen yhdistää voimansa norjalaisen The Bell Laboratoryn kanssa. Rough Traden julkaiseman levyllä sekoittuvat erilaiset vaikutteet elektronisesta ja modernista klassisesta musiikista jazziin ja gamelaniin. Vaikuttajiksi on mainittu muun muassa John Cage, LaMonte Young ja Steve Reich.

Video ei ole enää saatavilla

Eels – Peach Blossom

Helmikuun 5. päivänä ilmestyvä Wonderful, Glorious on Mark ”E” Everettiin henkilöityvän indierockin veteraaniyhtyeen kymmenenes albumi ja ensimmäinen sitten kolmen vuoden takaisen Tomorrow Morningin. Levy ilmestyy Everettin omalla E Works -levymerkillä.

Video ei ole enää saatavilla

Jim James – Know Til Now

Samana päivänä uuden Eels-albumin kanssa ilmestyy My Morning Jacketin laulajana tunnetun Jim Jamesin sooloalbumi Regions of Light and Sound of God, jonka julkaisee ATO Records. Jamesilta on ilmestynyt aiemmin yksi soolo-EP, vuoden 2009 Tribute To, joka koostui George Harrison -covereista – ja oli julkaistu nimellä ”Yim Yames”.

Video ei ole enää saatavilla

Foals – Inhaler

Kokeellista indierockia soittavan Foalsin kaksi ensimmäistä albumia (Antidotes, 2008, ja Total Life Forever, 2010), ovat yltäneet Britanniassa top 10:een ja myyneet kultaa. Kolmosalbumi Holy Fire ilmestyy 11. helmikuuta, ja edeltäjiensä tapaan sen julkaisee Transgressive Records. Levyn ovat tuottaneet vaihtoehtorockin tervaskannot Flood ja Alan Moulder, ja sen ensimmäiseksi singleksi lohkaistun Inhalerin musiikkivideon on ohjannut Dave Ma.

Video ei ole enää saatavilla

Milesmore – Weight

Weight on tyylinäyte Kaikki Huomisen Bändit -sarjassa 24. esittelemältämme Milesmorelta. Midlaken ja Mellencampin hengessä rullaavan helsinkiläisyhtyeen videon ovat ohjanneet Ville Koivuranta, LL Luxury J ja Onni Boi.

Video ei ole enää saatavilla