Jeremy Greenspan (oikealla) ei ymmärrä indierockia.

Nuorgam tavoitti Junior Boys -elektroduon toisen puolikkaan Jeremy Greenspanin puhelimitse keskeltä Yhdysvaltain Kentuckya. Miehen mukaan Suomessa syödään pekonia ja hakataan halkoja. Totuus selvinnee keskiviikkona 16.11., kun yhtye esiintyy Helsingin Tavastialla.

Mikä on ensimmäinen popkappale, josta muistat pitäneesi?

”Pidin toki lastenlauluista ja musikaalien tunnuskappaleista, mutta ensimmäinen rakastamani popkappale taisi olla A-han Take on Me.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä kappaletta olet kuunnellut eniten elämäsi aikana?

”Olen kuunnellut Neil Youngia nuoresta asti ja rakastan hänen musiikkiaan vieläkin. Kappaletta on vaikeaa sanoa, mutta After the Gold Rush on varmasti eniten kuuntelemani levy.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä klassista popkappaletta et ole koskaan oikein ymmärtänyt?

”En ole oikeastaan koskaan ymmärtänyt Velvet Undergroundia.”

Mitkä ovat suosikkisäkeesi popmusiikissa?

”Varmaankin jotain Bryan Ferryltä. [Roxy Musicin] In Every Dream Home a Heartache -kappaleessa on hieno kohta: ’I blew up your body, but you blew my mind’.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä kappaletta toivot dj:ltä silloin, kun olet todella, todella humalassa?

”Itse asiassa en ikinä toivo mitään, koska inhoan sitä, kun ihmiset vinkuvat dj:ltä kappaleita. Se on ärsyttävää.”

Kenen muusikon kuolema on viimeksi koskettanut sinua syvästi?

”Conrad Schnitzler kuoli vähän aikaa sitten. Hän oli saksalainen muusikko, jota arvostan kovasti.”

Video ei ole enää saatavilla

Kenen muusikon haluaisit laulavan tai soittavan levylläsi?

”Valitsisin jonkun mahtavan rumpalin, kuten Bernard Purdien.”

Video ei ole enää saatavilla

Jos et olisi muusikko, mikä olisit?

”Varmaankin opiskelisin. Olisin yksi niistä opiskelijoista, jotka yrittävät saada itselleen mahdollisemman monta tutkintoa.”

Mitkä kolme asiaa inspiroivat sinua tällä hetkellä?

”Pari uutta syntetisaattoria, jotka ovat vasta tulleet markkinoille. Paska, mitähän vielä? Taiteilija nimeltä James Castle. Ja vaikka Lil Wayne.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä yhtyettä tai artistia kaikki kiertuebussissasi suostuvat kuuntelemaan?

”Me ollaan kaikesta eri mieltä! Mistäköhän me kaikki pidämme? No ainakin Robert Hoodista, sellaisesta vanhasta teknojäbästä.”

Video ei ole enää saatavilla

Mitä yhtyettä tai artistia todennäköisimmin suosittelet uudelle tuttavuudelle?

”Kelley Polaria.”

Video ei ole enää saatavilla

Oletko koskaan valehdellut musiikkimaustasi vaikuttaaksesi viileämmältä kuin oletkaan?

”En ikinä!”

Oletko koskaan harrastanut seksiä oman musiikkisi tahtiin?

”En ikinä!”

Mitä musiikkigenreä et ole koskaan ymmärtänyt?

”Indierockia.”

Kuka on suosikkibeatlesi?

”Paul, koska hän kirjoitti parhaimmat laulut.”

Video ei ole enää saatavilla

Kuka tai mikä on ehdottomasti yliarvostettua?

”Voi, en minä tiedä! Varmaankin minä.”

Nolointa levyhyllyssä?

”Kaikki Rush-albumit vuodesta 1973–1988.”

Video ei ole enää saatavilla

Olet kanadalainen. Miten se näkyy?

”Syön paljon pekonia ja hakkaan halkoja. Vähän niin kuin Suomessa.”

Voitko kuvitella tekeväni muunlaista musiikkia kuin elektroa?

”Voisin, vaikkapa jonkinlaista abstraktia metallia.”

Kuvaile uusinta albumianne kolmella sanalla.

”Jeesus Kristus! Siis ei Jeesus Kristus! Tai no miksei, siinä tuli ainakin kaksi sanaa.”

Jim Morrison – nero vai pölvästi?

”Ei ainakaan nero. En sanoisi pölvästiksikään, mutta enemmän kyllä pölvästi kuin nero.”

Junior Boys Tavastialla 16.11.

Video ei ole enää saatavilla

Junior Boysin uutta albumia seuraa väistämättä kysymys: onko se yhtä hyvä kuin vuonna 2006 ilmestynyt So This Is Goodbye?

Aivan kuin kahden vuoden takaisen Begone Dull Caren kohdalla, vastaus on ei.

Se ei silti tarkoita, että It’s All True olisi huono levy, ei lainkaan. Huono ei ollut myöskään Begone Dull Care, jonka vanhanaikaisen analoginen sointi oli yhtä lailla todiste Jeremy Greenspanin omintakeisesta musiikillisesta näkemyksestä kuin uusklassikon auran ylleen saanut So This Is Goodbye.

It’s All Truella Greenspan ja yhtyekumppani Matt Didemus katsovat eteenpäin ja loihtivat elektronista popmusiikkia, joka on ankkuroitu tähän päivään. Kokonaisuuden tuntu kaksikolta on entistä enemmän hukassa, mutta jostain syystä se ei haittaa. Albumin vahvimmat palat ovat niin pistämätöntä modernia poppia, etteivät ne kaipaa symmetristä kokonaisuutta ympärilleen.

Levyn avaaja Itchy Fingers leikittelee taiturimaisesti tempon puolittamisella ja heittää vielä peliin selkäkarvat pystyyn nostavan syntetisaattoribreikin, jonka itämainen sävy voisi eri yhteydessä tippua jo huumorin puolelle.

Vielä upeampiin tunnelmiin uppoudutaan levyn lopulla. Jo ennakkoon kuultu, mystisesti nimetty ep sisältää viisi minuuttia ja neljäkymmentäkaksi sekuntia musiikillisen jännitteen rakentamista. Se, ettei jännitettä koskaan pureta, tekee raidasta tuhannesti hienomman kuin loppuun väkisin rakennettu huipennus.

Eräänlainen huipennus kuitenkin on sitä seuraava singlekappale Banana Ripple, vuoristorata-ajelu elektropoplaulun muodossa. Sen pulputtavat, ujeltavat ja kilisevät syntetisaattorit tarjoavat taustan sekä Greenspanin sympaattiselle falsettiäänelle että miehen pehmeän intiimille matalalle mutinalle.

Yhdeksänminuuttiseen kappaleeseen on saatu mahtumaan niin monta temppua, että pituutta voisi helposti olla kaksin verroin.

Levyn keskellä kuullaan muun muassa tylsähkö balladi Playtime, potentiaalinen single A Truly Happy Ending ja  päämäärättömästi jumittava Kick the Can. Yksikään niistä ei onnistu laajentamaan Junior Boysin repertuaaria mihinkään kovin kiinnostavaan suuntaan.

Olisi sangen ilahduttavaa, jos Junior Boys julkaisisi vielä yhtä yhtenäisen ja koskettavan albumikokonaisuuden kuin So This Is Goodbye.

Jos meidän on sen sijaan tyytyminen It’s All Truen kaltaisiin sekaviin mutta ylellisiin ja nokkeliin elektropoplevyihin, emme ole mitenkään kauhean epäonnisia.

73

Junior Boys on yksi 2000-luvun taitavimmista elektropopyhtyeistä, jolta on lupa odottaa vaikka mitä. It’s All True on ehkä välityö, mutta äärimmäisen laadukas sellainen.

Video ei ole enää saatavilla